#ReilutBlogit vol. 3: Kestämätön kalastus on suurin uhka maailman merille

Maailman meriä uhkaa moni asia: riittämätön suojelu, ylikalastus, turismi ja ihmisasutus, öljyn- ja kaasunporaus, rahtilaivat, saastuminen ja roskaantuminen (joista suurimpina ongelmina maalta lasketut jätevedet ja valumavedet öljyineen ja ympäristömyrkkyineen), kalankasvatus sekä ilmastonmuutos eli merien lämpeneminen. Ongelmat ovat monisyisiä eikä niitä ratkaista käden käänteessä, mutta pienistä puroista kasvaa suuri virta ja niin edelleen. Monet näistä ongelmista tunnetaan hyvin ja toimimalla voimme oikeasti lopettaa ne, jos tarpeeksi tahtoa vain löytyy. Yksittäiselle ihmiselle kenties helpointa on äänestää kukkarollaan ja sanoutua pennosineen irti kestämättömästi kalastetusta kalasta ja sen myötä kalastukseen liittyvistä ongelmista, ja tukea sen sijaan vastuullisesti tuotettua kalaa. Se onkin tärkein asia minkä merien puolesta voi tehdä – siis sen lisäksi että pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan muihinkin meriämme tuhoaviin ongelmiin, etenkin ilmastonmuutokseen. Suurin uhka maailman merille on nimittäin kestämätön kalastus.

Kaloista kirjoittaminen ei ehkä ole yhtä mediaseksikästä kuin muovipussiin tukehtuneet kilpikonnat ja muut suloiset merten asukit, mutta sitäkin tärkeämpää. Kukapa matkailijakaan ei rantapäivän päätteeksi nauttisi tuoreesta kala-ateriasta jollakin kauniilla rannikolla? Pidäthän siis huolta, että lautasellesi päätyvä kala on vastuullisesti kalastettua, niin maailman meretkin saavat jatkaa elämäänsä ja jälkipolvillekin riittää kalaherkkuja.

Suurin uhka maailman merille on kestämätön kalastus.

meri3

meri4
Water Key, Utila, Honduras.

meri10

Mistä on kyse?

WWF:n mukaan jopa 90% maailman kalakannoista on täyshyödynnettyjä tai ylikalastettuja, jolloin niiden kannat pienenvät ja lopulta romahtavat, sillä kalat eivät ehdi lisääntymään sitä mukaa kun niitä kalastetaan. Näihin lukeutuvat myös maailman tärkeimmät kala-apajat. Taloudellisesti tärkeimpiä hyödynnettyjä kalakantoja uhkaa jopa häviäminen kokonaan.

Maailmassa kalastetaan kaksi tai jopa kolme kertaa niin paljon kalaa kuin olisi kestävää. Vähän samaan tyyliin kuin kulutamme kaikkea muutakin parin, kolmen maapallon edestä. FAO:n mukaan  53% maailman kalakannoista on uusiutumiskykynsä äärirajoille asti hyödynnettyjä ja 32% on ylikalastettuja, romahtamiseen asti loppuun kulutettuja tai toipumassa romahduksesta.

Verkkoihin ei myöskään tartu pelkästään kaloja, vaan kohdekalojen lisäksi turhan kuoleman kokevat monet merieläimet kuten delfiinit, merikilpikonnat, valaat, hait, merilinnut ja korallit – sekä tietenkin ei-toivotut kalalajit. Varsinkin nuorten kalojen tarttuminen verkkoihin ennen lisääntymistään on ongelma. Lisäksi yli miljardi ihmistä on jossain määrin riippuvainen meristä joko elantonsa tai ruokaturvansa takia, joten ylikalastuksella on myös kauaskantoisia sosiaalisia vaikutuksia. Tuskin haluat tukea riistokalastusta, joka ei jätä vaikkapa afrikkalaiselle kalastajalle kuin pari hassua sinttiä?

meri1

meri11-horz
Utilan saarella Hondurasissa opettelin ensin snorklaamaan ja sitten laitesukeltamaan. Oi sitä upeutta, rauhaa ja vedenalaisen elämän määrää!

meri9

meri22
Sansibar, Tansania.

Miksi?

Miksi ihmeessä tällainen hulluus on edes sallittua? Kalakannoista ei yksinkertaisesti pidetä tarpeeksi hyvää huolta. Säädökset eivät ole tarpeeksi vahvoja tai niitä ei noudateta kunnolla, läpinäkyvyys puuttuu, kalakantoja koskevista tutkimuksista ei välitetä, kalastusta harjoitetaan laittomasti ja mukavuuslippulaivasysteemin ansiosta alukset saavat kalastaa melkeinpä missä lystäävät, minkä valtion lakeja noudattaen lystäävät – monesti tietenkin kaikkein heikoimmat lait omaavan kehitysmaan. Rikkaat maat köyhdyttävät näin kehittyvien maiden kalakantoja. Mukavuuslippulaivat vaikeuttavat myös ongelmiin puuttumista. Valtiot jopa tukevat rahallisesti haitallista kalastusta erilaisilla tuilla, jotka pitävät liian monta kalastusalusta vesillä. Vaikka syynä olisi työllisyys, ei kestämätön kalastus silti ole järkevä työllisyysinvestointi.

Kalastusmenetelmissäkin on eroja. Pohjatroolaus on erityisen haitallista, sillä se voi tuhota kokonaisia ekosysteemejä. Eikä tätä tapahdu vain jossain kaukana kehitysmaiden vesillä, vaan myös aivan silmiemme alla. Itäisellä Atlantilla, luonnonkauniin Norjan edustalla, on kilometrien pituisia arpia merenpohjassa. Samoin Australian edustalla merenalaisten vuorten korallit on korvannut paljas, kivinen pohja, kertoo WWF.

meri5

meri6-horz
Sesimbran rannikkoa Portugalissa.
meri13
Cabo da Roca, Portugali.

meri12

meri8
São Miguel, Azorit.

Mitä minä voin tehdä?

Vaikka kala ei ruokavaliooni Suomessa kuulukaan, olen itsekin elämäni aikana luultavasti syönyt useampaankin kertaan kestämättömistä lähteistä tullutta kalaa. Kenties parhaiten muistiini on syöpynyt hain syöminen Goalla, Intiassa. Se oli ihan tolkuttoman hyvää, mutta jälkeen päin mietitytti, sillä vaistokin jo sanoi hain kalastamisen ja tilaamisen, sellaisen pienenkin, olevan iso virhe. Syön edelleen ulkomailla kalaa silloin tällöin, lähinnä silloin kun kasvisruokaa ei ole tarjolla, mutta nykyisin ainakin tiedän jättää hait ja tietyt muutkin kalalajit kokonaan lautaseni ulkopuolelle.

Jos kalansyöntiä ei halua kokonaan jättää, on kestävästi kalastettua kalaa nykypäivänä helppoa löytää, ainakin Suomessa. Sen tunnistaa MSC eli Marine Stewardship Council -sertifikaatista, tai vaihtoehtoisesti kalan alkuperän ja populaation olosuhteet tarkasti tuntemalla. MSC on luotettavin ympäristömerkki, josta tunnistaa kestävästi pyydetyn kalan. ASC-merkitty kala taas on vastuullisesti kasvatettua. Näitä suosimalla vaikuttaa positiivisesti kalakantoihin ja maailman meriluontoon, jos kalan jättäminen ruokavaliosta kokonaan pois ei tunnu omalta jutulta. Mikäli kalalta ei löydy kumpaakaan merkkiä ja lisäksi ei ole täysin varma kalan lajista ja alkuperästä, kannattaa jättää se kokonaan syömättä.

WWF:n suomenkielisestä Kalaoppaasta löytyy selkeät tiedot siitä, mitä ja mistä pyydystettyjä kaloja voi lautaselleen sallia. Kalaoppaan saa ladattua myös puhelimeensa (katso ohjeet täältä), jolloin sitä voi selata myös offline-tilassa wifittömissäkin ravintoloissa. Monilla mailla on vastaava opas, joten reissussakaan ei tarvitse jäädä kalatiskin tai ravintolamenun edessä neuvottomaksi. Listan kansainvälisistä kalaoppaista löydät täältä. Mikäli matkustaa rannikkoseudulle ja aikoo herkutella seudun kalaruoilla, on erityisen suotavaa tarkistaa oppaasta, millaista kalaa olikaan tilaamassa ja vaihtaa tarvittaessa johonkin muuhun. Hyvä ruoka on tärkeää, mutta niin on merten suojelukin. Vastuuttomasti pyydetyn kalan boikotoimisen lisäksi kannattaa yrittää vaikuttaa merten puolesta muutenkin.

meri17
Blue Lagoon, Ilha Grande, Brasilia.

meri15 meri19

meri18

Kalaruoat saati kalastaminen eivät ole itselleni mikään maailman suurin intohimo, mutta halusin kirjoittaa nimenomaan siitä asiasta, joka on nostettu tärkeimmäksi merten tilaan vaikuttavaksi tekijäksi. Tärkeimpään asiaan puuttumalla meriin voi myös vaikuttaa eniten. Pienetkin teot ympäristön ja merien hyväksi ovat tärkeitä, mutta joskus asiat, joista pidetään eniten meteliä eivät ole niitä joilla olisi suurin vaikutus. On hyvä pitää mielessä asioiden suuruusluokat. Monia kalaruokia voi muuten kokata myös kasvisversioina. Itsekin söin eilen illalliseksi portugalilaista Soja á Bras -ruokaa, johon normaalisti tulisi soijarouheen sijaan turskaa eli bacalhauta. Hyvää oli!

Tämä postaus on osa tämänvuotista Reilut Blogit -kampanjaa, joka potkaistiin jo kolmatta kertaa käyntiin Tarinoita Maailmalta sekä Matkakuume -blogien toimesta. Käy ihmeessä lukemassa muidenkin tarinoita meristä ja niiden suojelusta! Jutun kuvituksena on käytetty kalaruokien sijaan kuvia hyvistä hetkistä merten rannoille suuntautuneiden reissujen varrelta Hondurasista, Sansibarilta, Portugalista ja Brasiliasta.

Itse voisin haastaa mukaan seuraavat blogit: Metallia Matkassa, Matkalla kaiken aikaa sekä Maarit Helena. Jään odottelemaan meriaiheisia postauksianne!

Kurkkaa myös aiempien #ReilutBlogit -kampanjoiden kirjoitukseni:

Kehitysyhteistyötä ja kestävää matkailua Sansibarilla

#ReilutBlogit vol. 2: Voiko eläintarhoissa olla jotain hyvääkin?

meri21

meri20
Venematkoilla Lounais-Atlantilla Brasiliassa.

Ps. Olisiko sittenkin pitänyt kirjoittaa ilmastonmuutoksesta? Tässä videossa esitetään, että voimme menettää maailman merien korallit, vaikka pystyisimme pitämään ilmaston lämpenemisen Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteessa eli alle 2 asteessa. Video antaa kuitenkin myös toivoa siitä, että ehkä saamme ohjattua pallomme oikealle radalle ja saamme myös pitää upeat korallit.


In English: This post is part of a Fair Blogs campaign about the state of the oceans. Unsustainable fishing is the greatest threat to the oceans of the world. You can help the oceans by eating fish from only sustainable sources. A list of seafood guides can be found from here

Advertisements

32 kommenttia artikkeliin ”#ReilutBlogit vol. 3: Kestämätön kalastus on suurin uhka maailman merille

  1. Kiitos, kun lähdit kampanjaan mukaan! Tosi hyvä postaus, munkin tutkimuksessa tuli vastaan ylikalastus, etenkin suuremmilla matkailukeskittymillä (siinä artikkelissa taisi olla kyse Karibiasta) ja siihenkin matkailu vaikuttaa kysynnällä.

    Tykkää

    1. Kiitos teille, kun taas muistutitte kirjoittamaan tärkeistä aiheista! Varmasti matkailu vaikuttaakin – mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän kalaa syödään, myös turismikeskittymissä ja sitä enemmän vaikutuksia. Varmaan se voi vaikuttaa kalojen hintoihinkin, jättäen paikalliset asukkaat ilman.

      Tykkää

  2. Hyvä aihe, söin ennen tonnikalaa mutta olen vähentänyt paljon.
    Syynä ylikalastukseen on myös (lohi) sushin suosio, ikävä kyllä. Niin moni tilaa lohisushia, vaikka olisi muitakin hyviä makuja kuten kurkkumaki, avokaadomaki ja paljon muita.
    Viimeaikoina on ollut uutisia myös pikkuravuista että ne voidaan kasvattaa tynnyreissä ja syöttää ravuille antibiootteja Aasiassa. Niin enää en tilaa nuudeli-rapu annoksia aasialaisissa ravintoloissa. He usein tilaavat ruokien raaka-aineet Aasiasta myös Eurooppaan ja Amerikkaan.
    Kasvisruokaa esim. tofu, kasvispihvit, salaatit, kasvistortillat, kasvispitsat, pähkinät ja kyllä maistuu

    Tykkää

    1. Kiitos Susanna kommentista! Hyvä pointti tuo tuontirapu-asia, ravunkasvatus Aasiassa voi tosiaan olla aika kaukana ihanteellisesta. En tiedä mistä ne kauppojen pakastekatkaravut on tuotu, mutta voi varmaan olla että nekin on Aasiasta. Alkuperä on tosiaan hyvä selvittää ja ainakin sertifioimatonta tonnikalaa välttää myös. Kasvisruoka ja etenkin kasvissushi on kyllä ihan parasta, peukku sille!

      Tykkää

  3. Ok … siis kalan syömättömyyskin voi olla hyvä juttu! Useimmiten olen ajatellut, että minun ”pitäisi” syödä useammin kalaa, mutta kun en ole oikein ollut sen ystävä. Englantilaistyyppistä Fish & Chips -ruokaa syön ehkä kerran kuussa, korkeintaan. Joskus lohta, jos sattuu olemaan ainoa vaihtoehto, muuten en juuri kalaa syö.

    Tykkää

    1. Voihan se olla vähän vaikeaa punnita vaikka kalan ja liharuoan välillä, mutta luultavasti kala on kuitenkin aina parempi valinta ympäristön ja terveyden kannalta, etenkin nuo Kalaoppaan suosittelemat kalat. Mutta saa sitä omega-3:sta muualtakin, eli ei se mitenkään pakollista ole 🙂 Fish & chips tehdään kai normaalisti turskasta, mutta vaikkapa hauesta tai ahvenesta tehtynä se olisi kyllä ympäristöteko!

      Tykkää

  4. Tää oli mielenkiintoinen näkökulma ja tärkeä aihe, opin paljon uutta! Sitten kun vielä tietäisi, miten täällä Ausseissa tunnistaa, mitä kalaa voi ostaa. Kala ostetaan kalahallista niin ei siellä mitään sertifikaatteja ole, ja rehellisesti voin kertoa että usein en ole edes tiennyt mitä kalaa ostan. Lihan kanssa oon tarkka mihin pistän rahani, mutta kalassa on selkeesti skarppaamisen paikka! Ei kai auta kun perehtyä Kuukkelin ihmeelliseen maailmaan ja alkaa opetella kalalajeja! 🙂 Kiitos tästä! Aina jaksaa hämmentää, miten vastuutonta ihmisten toiminta pitkän aikavälin kannalta on…

    Tykkää

    1. Mahtavaa kuulla! Tuo on kyllä ulkomailla aina haaste, kun ei niitä kaloja vaan tunnista. Siinä sitten osoittelee sormella että voisin tuon ottaa, ilman hajuakaan kalan lajista saati alkuperästä. 😀 Suht pienellä vaivalla voi varmasti kuitenkin opetella ainakin muutaman kalan, joita voi sitten yrittää pyytää kalaostoksilla. 🙂 Täällä on ainakin Länsi-Australian kalastuksesta ja MSC:sta tietoa: http://www.wamsc.com.au/

      Tykkää

  5. Tärkeä aihe ja kiinnostava postaus. Sitä haluaisi aina toimia hvyin ja mahdollisimman eettisesti, mutta ikävä kyllä tiedon hankkiminen on välillä turhankin vaikeaa. Vaikka tietoa saisi, tuntuu vaikealta uskoa kaikkiin tutkimustuloksiin. Kuka on tehnyt tutkimuksen ja miksi? Syön kalaa ja rakastan kalan makua. Jos edes jollakin tavoin voin silti syödä oikein kalastettua kalaa ja voimissaan olevia lajeja, teen sen mielelläni. Silti toivoisin valinnan tekemisen olevan selkeämpää ja läpinäkyvämpää. Viime aikoina on muuten huolestuttanut suuresti nämä kalohin päätyvät antibiootit. Kaikkea sitä ihminen tekee tuhotakseen ahneuksissaan tätä palloa! Pssst! Blogisi visuaalinen ilme on muuttunut todella hyvään suuntaan! 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos, tällä ulkoasuteemalla on tosin menty jo jonkin aikaa. 🙂

      Olen ihan samaa mieltä, että tutkimuksiin on hyvä suhtautua kriittisesti, etenkin jos niitä on rahoittanut joku taloudellisia intressejä omaava taho. Yliopistojen artikkelit on sentään vertaisarvioituja, eli pitäisi olla suht luotettavia. Pidän myös WWF:ää ja heidän Kalaopastaan melko luotettavana, koska heillä ei esim. ole agendallaan mitään kalansyönnin täyskieltoa vaan haluavat kiinnittää huomiota kalan alkuperään. Eli tuo MSC-sertifikaatti on kalaa ostaessa hyvä ohjenuora, ja kotimaisia sisävesien kaloja voi useimmiten syödä ihan niin paljon kuin lystää. Sertifikaateissa on vaan se ongelma, että pienille yrityksille/kalastajille ne ovat kovin kalliita hankkia ja se on sitten itsessään bisnestä, mutta jos ainakin suurimmaksi osaksi siirtyy käyttämään sertifioitua kalaa niin on jo hyvällä polulla 🙂

      Kirjoittelen just gradua pohjaveden ja jokien saastumisesta lääkeaineilla, joten asia tosiaan huolestuttaa. Tarkoituksellisesti kalankasvatuksessa (tarpeettomasti) käytetyt antibiootit ovat kyllä käsittämätöntä touhua, mutta niitä päätyy vesistöihin myös jätevedenpuhdistamoilta (tai jätevedestä ylipäätään, jos puhdistamoa ei ole), koska tekniikka jolla ne saataisiin vedestä pois olisi ihan liian kallista. Siinäkin ammutaan niin omaan nilkkaan, koska se voi aiheuttaa sitä että antibiootit lakkaavat toimimasta ihmistenkin tauteihin. :/ Hyvä ratkaisu olis saada pidettyä pissa pois jätevesistä, koska sitä kautta ne lääkkeet sinne joutuu!

      Tykkää

  6. Tämä oli hieno postaus, kiitos että tartuit aiheeseen! Merten kestämättömästä kehityksestä on valitettavasti niin paljon aiheita tarjolla että heikompaa hirvittää, mutta liikakalastus keikkuu omastakin mielestä siellä listan kärkisijoilla yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa.

    Ja tottahan se on, että köyhimpien maiden kustannuksella otetaan tästä kaikki hyöty irti. Kiribatilla oli kalastusaluksia ruuhkaksi saakka, kun pieni ja köyhä valtio saa leijonanosan tuloistaan myymällä kalastuslisenssejä kansainvälisille toimijoille. Siellä sitten kaveri hyppää laivan kannelta helikopteriin ja neuvoo aluksen suurimman löytämänsä kalaparven luokse. Ei ihmekään että kalat häviävät merestä 😦

    Mutta hienoja vinkkejä sinulla, kiitoksia niistä! Tässä on opittavaa itse kullekin 🙂

    Tykkää

    1. Kyllä, meriaiheisia postauksia saisi aikaiseksi ihan liian monesta näkökulmasta, valitettavasti 😦 Huh tuota helikopteriesimerkkiä. On se vaan sellaista bisnestä, ettei siinä taideta paljon kvartaalitaloutta pidemmälle katsella. Jotenkin sitä luulisi, että kalastusbisnestä nimenomaan kiinnostaisi kalansaaliiden riittäminen tulevaisuudessakin, mutta ei. Köyhiä maitakin taitaa houkuttaa enemmän nopeat tulot kuin kalastuselinkeinojen kestävyys. Ei kun Kalaopas käyttöön! 🙂

      Tykkää

  7. Todella hyvä kirjoitus. Suomessa pyrin katsomaan mitä kalaa suuhun tulee pistettyä, mutta maailmalla se on monesti haastavaa. Ei sitä oikeasti tiedä, mistä ne ravintola-annosten kalat tulevat. Haihin littyen minullakin on kokemus. Olen syönyt haineväkeittoa – tietämättäni. Se oli osa minulle tarjottua ateriakokonaisuutta Japanissa joskus kauan aikaa sitten. Luulin sen olevan sipulikeittoa, kun se näytti se evä aivan sipulilta. Ja se oli tolkuttoman hyvää. Jälkeenpäin selvisi, että se oli hainevää. Aivan kamalan epäeettinen ruokailu oli se. 😦

    Tykkää

    1. Monesti ei tosiaankaan tiedä, ei. Paitsi rannikon kalastajapaikkakunnilla usein kala voi olla läheltä kalastettua, mutta kalalajiin pitää kuitenkin kiinnittää huomiota. Munkin pitäis luopua friteeratun seepian syömisestä Portugalissa, vaikka kuinka kalastettais siitä Atlantilta niin. Kääk, mahtoi olla pienoinen sätky kun sait kuulla syöneesi haineväkeittoa! Se evien leikkaaminen on kyllä jotenkin niin käsittämätöntä. Miksei voida edes syödä sitä koko haita? :/

      Tykkää

  8. Minulle tietysti kalaruoat ovat tärkeä juttu, mutta olen boikotoinut pitkään tonnikalaa, koska tonnikalastus ei ole kestävää ja koska se on tuhonnut albatrosseja. Kuulemma tonnikalastuksen menetelmät ovat muuttuneet niin, että albatrosseja ei tule sivusaaliina, mutta albatrossikannat on maailmanlaajuisesti erittäin heikoilla.
    Soija taas tappaa kilpirauhasen, joten en voi sitä syödä.
    Kalaruoat kuuluvat kyllä lempiruokiini. Olen varmistunut siitä, että kaupan kala on MSC-sertifioitua.

    Tykkää

    1. Tuo on kyllä niin surullista, miten kalastuksen seurauksena kuolee niin paljon sellaisiakin eläimiä, joita ei edes syödä. Mahtavaa, että ostat vain MSC-sertifioitua! Tonnikalaakin saa nykyään sellaisena, mutta parempi ehkä jatkaa boikottia. 🙂 Soijan lisäksi on muitakin tapoja korvata kala, vaikka hernerouhe tai nyt niin trendikäs nyhtökaura, joka on harmi kyllä vähän kallista.

      Tykkää

  9. Nyt opiskelijana kukkaro ei anna oikein periksi kalaruuille ja tyydynkin syömään yliopistoruokalan tarjoamia kalaruokia, jotka ovat (ainakin) listojen mukaan vastuullisesti pyydetyistä kaloista valmistettuja. Vaikka rakastankinn kalaa, niin tässä vaiheessa voin ainakin vähän huokaista oman kulutukseni puolesta. Paheenani onkin sitten paljon parjattu sushi. Tosin senkin kulutus on minimoitunut nyt opiskelijaelämään palattuani. Ulkomailla en itseasiassa juuri koskaan syö kalaruokia, sillä en vain ole törmännyt vielä hyvään kala-annokseen ulkomailla. Höyrytetty tai kokonaisena grillattu kala ei vain iske.

    Näitä asioita on kuitenkin hyvä tasaisin väliajoin miettiä ja kiinnittää huomiota omiin kulutustottumuksiin.

    Tykkää

    1. Tuo olikin yllättävää, että yliopistoruokaloiden käyttämät kalat ovat vastuullisia. En ole itse tutkinut asiaa, mutta täytyypä tutustua tuoteselosteisiin. Ainakin seitiä siellä on joskus näkynyt, mutta onneksi myös silakkaa. Jos käyt Brasiliassa, niin koitapa moqueca-kalapataa – huh miten hyvää! Ehkä siitäkin voi selvittää, mitä kaloja pataan on pistetty.

      Tykkää

  10. Tosi hyvä juttu ja paljon uutta tietoa! Olen jo pitkään suunnitellut tuon WWF:n kalaoppaan opiskelua, nyt otan sen kyllä käyttöön. Olin sitä mieltä, etten ole koskaan syönyt ulkomailla kalaa, kunnes kommenteissa mainittiin sushi…Täytyypä perehtyä siihenkin, mistä sen kala on peräisin.

    Tykkää

    1. Heh, sushikin tosiaan monesti sisältää kalaa, usein lohta mutta onhan sitäkin kaikenlaista. Oma vatsa ei enää 10 vuoden kasvissyönnin jälkeen kestä raakaa kalaa (on parina jouluna tullut huomattua), joten onneksi sushinkin voi syödä vegeversiona.

      Tykkää

  11. Todella hyvä juttu!
    Erään kroatialaisen ravintolanpitäjän mukaan ei lähimeristä saa enää lainkaan kalaa, vaan turistiravintoloissa tarjoillaan tuontikalaa paikallisena kalana. Ihan vain siksi, koska asiakkaat haluavat kalaa, jonka ne kuvittelevat tulleen viereisestä merestä. Pisti hieman mietityttämään, että kuinka huono tilanne niissäkin upeissa vesissä on, ja kuinka ihmisiä huijataan kalojen alkuperällä.
    Mä syön todella vähän kalaa, ja olen aina miettinyt, että sen syöntiä pitäisi lisätä. Mutta ehkä mä vain pysyn lähes kalattomassa ruokavaliossa, niin en vahingossakaan sitten syö kestämättömästi kalastettua kalaa 🙂

    Tykkää

    1. Ompa kamalaa, tuo Kroatian toimintahan menee tosiaan jo ihan huijauksesta! Mahtaako olla laillistakaan? Tai on varmaan, jos kukaan ei alkuperästä edes kysele. Välimerellä onkin varmasti surullinen tilanne, vaikka ne vedet ovatkin niin houkuttelevan näköisiä. Silakkaa voi ainakin syödä ihan huoletta, sitä luulisi Tanskastakin saavan.

      Tykkää

  12. Tämä oli erittäin hyvä teksti! Kalastajan tyttöystävänä tällaiset asiat on useinkin tapetilla, meillä seurataan aika tarkkaan kalan alkuperää ja arvostetaan kalaa ruokana.Toivottavasti moni eksyisi lukemaan tämän postauksen ja miettisi kulutustottumuksiaan!

    Tykkää

  13. Hyvin perusteltu kirjoitus. Kuten kommenteistakin käy selväksi lähivesien kalaa voi olla vaikea löytää, mutta Suomessa se vielä onnistuu.

    Tykkää

    1. Riippuu kohteesta, mutta nyt kiinnostaisi tietää, onko tilanne muissakin Välimeren maissa huono. Jos, niin siinäpä suomalaismatkailijoille miettimisen aihetta. Portugalissa sentään kalastetaan Atlantilla, jolla tilanne ei vielä ole aivan niin katastrofaalinen.

      Tykkää

  14. Itselleni tuli yllätyksenä se, miten paljon muita merieläimiä kuin sitä pyydettäväksi ’tarkoitettua’ kalalajia tehokalastus vahingoittaa. Luen juuri kirjaa, joka sivuaa aihetta ja lihansyöntiä yleisesti: Eating Animals, suosittelen lämpimästi!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s