Kesäkooste 2017

Onkohan jo ihan liian myöhäistä kirjoittaa viime kesästä? No, täällä Portugalissahan kesä on jatkunut käytännössä tähän päivään saakka, eikä loppua oikeastaan näy hurrikaani Ophelian kenties pian mukanaan tuomista sateista huolimatta, joten oma kesäni ei ole ohi vieläkään. Edelleen lämpötilat lähentelevät kolmeakymppiä ja sateita aletaan jopa ihan tosissaan kaivata tämän kuukausia jatkuneen kuivuuden keskellä. Ehkä sieltä Suomen syyssateiden keskeltäkin on ainoastaan ihanaa palata hetkeksi kesäisiin tunnelmiin?

Olkoot tämä postaus siis omistettu 100-vuotiaan Suomen menneelle suvelle. Suurin osa siitä kului tavaroista eroon hankkiutuessa ja muuttoa varten pakatessa, mutta aika monena viikonloppuna tuli kuitenkin tehtyä kaikenlaisia kesäjuttuja grillailusta juhannusmökkeilyyn, riippumattoiluun, uimiseen, metsäretkiin ja puistopiknikeihin. Ja käytiinhän me mahtavalla vaellusreissulla Virossakin! Monista hetkistä ei kuitenkaan tallentunut kännykkäräpsyä kummempaa kuvamateriaalia, mutta onneksi kesän kohokohdiksi nousseissa tapahtumissa oli ihan oikea kamerakin mukana.

Hitchball 4000

Kesäkuun aloittaneesta liftauskilpailusta tuli kirjoitettua ihan tuoreeltaankin, joten ei siitä tässä sen enempää. Ihan mahtava reissu oli ja peukkukyyti vei meidät Lappiin ja takaisin!

kesä1 kesä1_1
kesä2 kesä3
kesä5 kesä4

Rainbow Finland Gathering

Juhannuksen alla päätettiin Lotan kanssa karistaa ennakkoluulot päältämme ja lähteä katsomaan, millaista on Rainbow Gatheringissä, se kun satuttiin vielä järjestämään sopivan lähellä Jyväskylää. Kolme päivää metsään rakennetussa hippileirissä lähdevettä juoden, avotulella kokaten ja ajatuksia monenlaisten ihmisten kanssa vaihtaen riitti vakuuttamaan, että näihin lämminhenkisiin kokoontumisiin voin hyvin lähteä uudestaankin. Parasta oli iltahämärissä piirissä laulaminen käsi kädessä ja metsässä, lähempänä ihmisyhteisön luonnollista tilaa eläminen – eikä haitannut, vaikka kynnenaluset olivat mustat, jalat kuivuneessa mudassa ja päässä neulasia.

kesä8 kesä7
kesä6 kesä9
kesä10

Seikkailut Meri-Porissa

Kesältä tallentui muistiin myös pari retkeä Meri-Porin maisemiin. Herrainpäivien hiekkakuopat läheisine lintutorneineen olivat erään lauantain agendalla, kun taas keväämmällä tuli seikkailtua jossain päin Anttooran nokkaa ja myös Ahlaisia tuli käytyä hieman tutkimassa. Karhukaupungin luontohelmet löytyvät nimenomaan Meri-Porista – lue tarkemmin Seikkailijattarissa ilmestyneestä jutustani!

kesä12
kesä11 kesä13
kesä14 kesä15
kesä17 kesä18-horz
kesä19 kesä20
kesä21

Muut Pori-hengailut

Karhukaupungissa tuli viihdyttyä muutenkin kuin sen tuntemattomia merellisiä osia tutkien. Porissa tuli harrastettua frisbeegolfia Kirjurinluodossa, rantaelämää Yyterin sannoilla ja tietysti vietettyä aikaa perheen ja ystävien kanssa. Pori Jazzeilla tuli totta kai käytyä José Gonzalezia ja muita esiintyjiä fiilistellen sekä puistopiknikkiä kavereiden kanssa viettäen. Pitihän sitä miehellekin näyttää kyseinen kaupunki silloin, kun siellä kerrankin on elämää!

kesä22
kesä23 kesä34
kesä35 kesä36

Natural High Healing Festival

Rainbow Gatheringissä alkanut rakkauden kesä 2017 jatkui heinäkuun loppupuolella Natural High Healing -festareilla Uudessakaupungissa, joka oli yksi kesän mahtavimmista jutuista. Neljä päivää kehon- ja sielunhoitoa ihanan kauniissa miljöössä sai sydämen auki ja inspiraation virtaamaan. Oi että sitä rakkautta, musiikkia, laulua, tanssia, huolenpitoa, heittäytymistä, vaikeidenkin asioiden käsittelyä, naurua, joogaa, meditaatiota, työpajoja, luentoja, puhdasta ruokaa, pohdiskelua, saunomista ja festivaalin parasta löytöä: mantralaulua. Päihteettömällä rakkauden festivaalilla ei ollut maassa roskan roskaa eikä yhtä yöllä teltassaan kinastelevaa pariskuntaa lukuunottamatta kukaan tapellut. Ihan parasta. ❤

kesä25 kesä26
kesä30
kesä38 kesä28kesä27
kesä31kesä37
kesä29 kesä32
kesä33

Samalla reissulla tuli myös poikettua Turussa, jolloin vasta huomasin, kuinka ikävä niitä ihania puutaloalueita olikaan Jyväskylän elementtirakennusten keskellä ollut! Tampereellekin tuli tehtyä pari pikaista visiittiä, mutta niillä ei mitään kummempaa ehtinyt tekemään. Siinähän se Suomen lyhyt ja sateinen kesä sitten hurahtikin. Kovasti oli suunnitelmia kaikenlaisille kansallispuistovisiiteille, mutta eipä niitä juuri ehditty koluta. Onneksi ne puistot eivät kuitenkaan katoa mihinkään vaan pysyvät siellä odottamassa tulevia Suomilomia.

Mitkä oli sun kesän kohokohtia?

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia FacebookissaBloglovin’issaBlogit.fi:ssäTheblogjunglessa tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda.


In English: The summer of Finland is short and has little snow, that’s what they say. It might be already mid-October, but my summer has continued until now in Portugal, so it’s still appropriate to look back into the memories of last summer. Most of it was spent selling my belongings and packing for the move, but during the weekends I was also doing many summer things from barbeques to spending Midsummer at a summer cottage and from hammock moments to swimming in the sea and forest walks. Hitchball 4000 made me hitchhike to Lapland, in the Rainbow Gathering of Finland I spent a couple of days in a warm-spirited hippie camp living with the forest in a more natural way, and I spent time in Pori exploring the nature at the seaside, going to beach and having park picnics with my friends – and seeing José Gonzalez at Pori Jazz as well. The Natural High Healing Festival was definitely one of the highlights of the summer – the four days I spent there were filled with so much love and great experiences! What were the best things in your summer?

Mainokset

Lappi + Lofootit roadtrip: viikko karavaanarina

Olimme vakaasti päättäneet, että Zén täytyisi päästä Lappiin ennen kuin muuttaisimme pois Suomesta. Ajattelimme ensin lähteä ihan vain kaksin autolla, yöpyä teltassa ja tehdä pari vaellusta. Suunnitelmia tehdessä nälkä taisi kuitenkin hieman kasvaa syödessä, sillä reissusuunnitelmat vain paisuivat paisumistaan, ja lopulta meitä oli kuusi henkilöä ja koira (sekä matkanvarrelle hoitoon nakattu kissa) lähdössä kohti Käsivartta sekä Pohjois-Norjaa: me, vanhempani sekä vanhempi pikkuveljeni tyttöystävineen ja koirineen (ja alku- sekä loppumatkasta myös kissoineen – liskot sentään jäivät kotiin).

Jokainen voi varmaan arvata, että tällaisella kokoonpanolla karavaanaaminen ei aina suju ilman kommelluksia ja hermojen kiristymisiä, etenkään melko tiukalla aikataululla ja kahdella erillisellä autolla matkaa taittaessa. Suurimmasta osasta kuitenkin selviää huumorilla ja lopputuloksena on ihania yhteisiä reissumuistoja oman perheen kanssa. Perheen kanssa roadtrippailu ei ehkä ole se kaikkein helpoin vaihtoehto kesäloman viettoon, mutta enpä nyt ihan heti keksi, mikä olisi parempi tapa viettää aikaa läheisten kanssa kuin matkailu.

roadtrip2 roadtrip1
roadtrip5 roadtrip4
roadtrip6

Reitin suunnittelu ja menopelin järjestäminen

Reittisuunnitelmaksi mietimme ensin Käsivarren kautta Jäämerelle ajamista, mutta vajaata viikkoa ennen reissuun lähtöä päätimme, että Kilpisjärven lisäksi päämäränä olisi sittenkin Lofootit, tuo Pohjolan arktinen paratiisi. Hengästyttävät vuorimaisemat, turkoosina kimmeltävä meri ja somat kalastajakylät saivat kääntämään autojen nokat kohti tuota Norjan luoteisrannikolla pohjoiseen Atlanttiin työntyvää pitkulaista saariryhmää. Voipi olla, että viime vuosina luetut blogipostaukset Lofooteilta olivat myös vakuuttaneet minut jo aikoja sitten siitä, että noille saarille olisi vielä päästävä. Eikä olisi kohdevalinta voinut enempi nappiin mennä! Lofootit hurmasivat minut täydellisesti. Ne olivat kuin jokin taikamaailma, jossa on lähes surrealistisen kaunista. Ajatella, että niin läheltä Suomea löytyy noin upea, arktista eksotiikkaa pursuava paikka.

Alla olevassa kuvassa näkyy suurpiirteinen reittimme. Todellisuudessa kilometrejä tuli kuitenkin enemmän edestakaisin suhailujen ja mutkien takia.

reittikartta

Kun matkaan lähtö heinäkuun viimeisellä viikolla oli lyöty lukkoon, alkoi menopelin etsintä. Olimme niin myöhään liikkeellä, ettemme onnistuneet löytämään vuokralle edullista matkailuautoa, jonne olisimme kaikki kuusi mahtuneet, joten täytyi hieman soveltaa. Tein itse ja säästin -taktiikka toimii aina, eikö niin? Vuokrasimme siis neljän hengen kenties ysäriltä peräisin olevan matkailuauton sopuhintaan tädin naapurilta, ja sen kaveriksi lainattiin tädin perheen asuntovaunu.

Meiltä löytyi kuitenkin vain yksi vetokoukullinen auto, joka oli veljeni tyttöystävän puna-musta-harmaaksi maalattu amishonda vuosimallia -98. Subwoofer vaan pois takakontista, niin hyvin se kulkisi, vaikka se auto on kyllä sen näköinen ettei sillä välttämättä kannattaisi ajaa yhtikäs mihinkään. Olisi ehkä pitänyt arvata, ettei matka sujunut näillä menopeleillä ilman kommelluksia, mutta kerron teille kauhujen kotimatkasta ihan omassa postauksessaan. Saimme siis kuitenkin nauttia lomasta kaikessa rauhassa, sillä tekniset ongelmat alkoivat onneksi vasta Ruotsin Lapissa kotiin päin ajaessa, eivätkä esimerkiksi jossain Lofoottien kauimmaisessa nurkassa.

roadtrip7
roadtrip8 roadtrip9
roadtrip10 roadtrip11

Roadtrip numeroina

9 päivää
3200 kilometriä
Keskimäärin 400 km/päivä
3 maata
6 henkeä + koira
1 huiputettu tunturi
2 yöttömän yön vuorikiipeilyä
1 uinti Norjanmeressä
Muutama kinastelu
8 päivänä aurinkoa ja yli 20 astetta
Yli 2000 valokuvaa
Lukemattomia ihania muistoja

Palaan tietysti näihin paikkoihin ja tunnelmiin vielä monen postauksen kautta, sillä viikkoon mahtuu kuitenkin aika monta mahtavaa uutta kokemusta, vaikka autossa istuttuja ajotuntejakin kertyi aivan kiitettävästi – etenkin, kun nikottelevan auto+asuntovaunu -kombomme maksiminopeus oli noin 70 kilometriä tunnissa ja aikaa tuntui aina tuhrautuvan johonkin ylimääräiseen säätämiseen. Meille jäi lopulta yksi päivä aikaa Kilpisjärvellä ja kolme vuorokautta Lofooteilla, mikä oli toisaalta heittämällä kaiken ajamisen arvoista ja toisaalta taas aivan liian vähän. Toki oltaisiin saatu lisää aikaa Lofooteille jättämällä Käsivarren kautta ajaminen välistä, mutta se ei ollut vaihtoehto – Saana-tunturi 1029 metrissä piti nimittäin päästä valloittamaan ja muutenkin näkemään, miltä siellä päin Suomineitoa näyttää. Vaikka viikossakin ehtii monenlaista, niin suosittelisin kuitenkin varaamaan tämänkaltaisen reissun toteuttamiseen enemmän aikaa, esimerkiksi kaksi viikkoa.

roadtrip12 roadtrip13
roadtrip14 roadtrip15
roadtrip16 roadtrip17
roadtrip18 roadtrip19
roadtrip20

Mikä oli parasta reissussa?

Suoraan merestä torahampaina kohoavat vuoret, joiden rinteillä oli vielä paljon lumilaikkuja. Valkoiset hiekkarannat. Kristallinkirkas, jääkylmä merivesi. Aavan Lapinmaan katselu Saana-tunturin reunalla yksin, täydessä hiljaisuudessa.

Asuntoauton etupenkillä istuminen ja maisemien katselu ison tuulilasin läpi kilometrien kuluessa. Se kutkuttava tunne, kun edessä on avoin maantie eikä tiedä, mistä herää seuraavana aamuna. Reissuruoan syöminen ulkosalla.

Mustikoiden poimiminen lähes pystysuoralla vuorenrinteellä. Pohjoisen yöttömän yön auringonlaskut, jotka vaihtuvat liukuvasti auringonnousuiksi. Kasvojen huuhtelu kirkasvetisessä tunturilammessa. Lukemattomat pienet vesiputoukset vuorilla.

Kuivuvien turskien bongailu bacalhau-hihkaisujen säestämänä. Corgineiti Dalian touhottamisen seuraaminen silmät sydäminä. Lauttamatka vuonoa pitkin ja rantautuminen pikkuruisen kylän turkoosivetiseen satamaan.

Se, kun tajuaa osuneensa pohjoiseen ehkä vuoden ainoalla oikeasti lämpimällä viikolla. Lampaiden kellojen kilkatuksen kantautuminen kaukaa vuorenrinteiltä. Lomailevien kalastajakylien tunnelma. Vuorille kiipeäminen vaikka öisin, jos päivisin ei ennätä.

Noin niin kuin esimerkiksi.

roadtrip21
roadtrip23roadtrip22
roadtrip24 roadtrip25
roadtrip26 roadtrip27
roadtrip28

Maistiainen karavaanarin elämästä

En ole aiemmin matkustanut asuntoautolla muuten kuin joskus vauvana, joten oli jännää päästä matkaviikon aikana kokemaan palanen karavaanarin elämää. Täytyy sanoa, että aika näppärä matkailumuoto, kun mukava mobiilikoti kulkee mukana koko ajan eikä yösijasta tai ruokailuista tarvitse huolehtia, jos on täyttänyt kaapit murkinalla.

Hirveän vapaaksi en mukavuudestaan huolimatta tuota reissutyyliä kokenut, sillä samalla kun asuntoauto antaa vapauden parkkeerata yöksi minne tahtoo (minne pystyy ajamaan ja missä leiriytyminen ei ole kiellettyä), tuo sen omistaminen tai hallussapito mukanaan myös vastuun. Autosta ei niin vain pääsekään eroon, jos jokin menee vikaan, vaan siitä täytyy huolehtia. Tai vaikkei menisikään, niin auton pysäköinnille on silti uhrattava ajatus jos toinenkin. Vapaammaksi koen reppu selässä ja teltta kainalossa matkustamisen: jos bussi hajoaa, hyppään toiseen; jos liftikyyti pysähtyy, peukutan uuden; jos jalat ei enää kanna, lepuutan niitä hetkisen. Mutta olihan tämä kaikessa mukavuudessaan ihan eri luokkaa kuin telttayöt.

Lähtisin ehdottomasti uudestaankin karavaanaamaan, mutta joku välimuoto eli pakulla tai ihan farmariautolla reissaaminen voisi houkuttaa vielä sitäkin enemmän.

roadtrip31roadtrip29
roadtrip31

Tässä oli pieni koontipostaus meidän perhereissusta Lappiin ja Lofooteille. Tuon viikon aikana koin aivan pakahduttavan paljon arktista kauneutta noissa pohjoisen upeimmissa maisemissa! Perästä kuuluu sitten tarkempia juttuja reissun varrelta, kuten Saanan huiputuksesta ja niistä monista sykähdyttävistä paikoista, joissa kävin Lofooteilla. En malttaisi odottaa pääseväni käymään tarkemmin läpi kaikkia niitä kuvia, joita muistikortille tallentui!

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia FacebookissaBloglovin’issaBlogit.fi:ssä, Theblogjunglessa tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda.


In English: We had to visit Lapland before moving away from Finland, and somehow the plans just grew bigger and bigger. In the end we were six people and a dog heading to northern Finland and Norway, via Kilpisjärvi all the way to the Lofoten archipelago. We spent nine days on the trip, driving 3200 kilometers with a motorhome and a caravan pulled by a car (a tricolored -98 Honda to be precise). It was enough to make it worth the drive, but still way too short time to spend in these magnificent landscapes.

There were so many best things about the trip that it’s hard to mention just a few: the mountain landscapes rising from the sea, nightless nights with sunsets turning into sunrises, the white sand beaches and crystal clear waters, listening to silence on top of the Saana fell (1029 m), climbing mountains at night when there was no time during daytime, and realizing that we happened to travel North on probably the one and only actually warm week of the year. It was also exciting to live a week of caravan life! It has many pros such as freedom to park where ever, but also some cons such as the responsibility that owning/using a mobile home brings. Would still definitely go again. There will also be more posts from this trip coming, and I can’t wait to get to go through the rest of the photos!

Follow Vida de Estrada travel blog on Facebook or Bloglovin’, or join my journeys on Instagram! You can find me there with the name @johannahulda.

Kuinka päästä melkein palkintosijoille liftauskilpailussa: Hitchball 4000

Vuosisadan roadtrip ja kesän suurin seikkailu – näin Hitchball 4000 -liftauskilpailua kuvailtiin ennen kisaa. Aiempien vuosien osallistujat suitsuttivat, kuinka se on ollut yksi parhaista kokemuksista heidän elämässään. Olin itsekin varma, että kisa olisi hauska ja osallistuminen kannattaisi, mutta että oikein elämän mullistava kokemus – tiedä häntä. Mutta hitsi vie, enpä kisan startatessa tiennyt liittyväni itsekin tuohon joukkoon, joka jälkeenpäin toteaisi liftauskilpailun olleen yksi huikeimmista jutuista, joihin on koskaan osallistunut. Koska sitä se totta vie oli – yksi parhaista reissuista ikinä! Olkoonkin, että se kesti vain 63 tuntia eikä sillä edes poistuttu Suomen rajojen sisältä.

Pääsimme viikonlopun aikana liftatun 2530 kilometrin varrella koluamaan sellaisia kotimaan kolkkia ja kuriositeetteja, joihin muuten ei ole tullut mieleenkään lähteä vierailemaan. Pyöritin esimerkiksi tynnyriä Kyrö Distillery Companyn pihalla keskellä yötä, ihailin maisemia Aavasaksanvaaran näkötornista ja esitin pesäpalloilijaa Sotkamon Hiukan pesäpallostadionilla. Koimme oikeaa lappilaista vieraanvaraisuutta, kun palloilimme pitkin Kittilän keskustaa puolen yön jälkeen etsien telttapaikkaa. Autollinen rinksa-ajelulla olleita paikallisia nuoria miehiä poimi meidät kyytiin ja tarjosi kokonaisen talon saunoineen käyttöömme – isäntä itse meni kaverinsa luo yöksi. Paikalliseen tapaan avaimetkin roikkuivat ulko-ovessa 24/7. Kuskit kierrättivät meitä kilpailurasteilla ajaen ylimääräisiä kilometrejä vain meidän takiamme – etsimme esimerkiksi Koskenkorvalla Koskenkorva-kylttiä, jonka kanssa ottaa kuva, ja liftatessamme Maaninkavaarasta kohti Kuusamoa oli kuskimme menossa Posion kautta Ouluun, mutta hän päätti ajaa sellaiset 120 km ekstraa viedäkseen meidät perille Kuusamoon saakka. Aivan ihania ihmisiä ja millaista hyväsydämisyyttä kätkeytyy meidän suomalaistenkin näennäisen jurouden alle!

hitch1
hitch2
hitch3 hitch25
hitch4 hitch26
hitch5

Hitchball 4000 starttasi Helsingin Oopperatalon amfiteatterilta perjantaina kello 18:00. Juoksimme kovaa kyytiä bussipysäkille, mutta bussimme oli tietenkin myöhässä. Pääsimme kuitenkin liftausasemiin Keimolanportin huoltoasemalle, josta saimme melkein heti kyydin Hämeenlinnaan. Ihana kuskimme päätti ajaa näköalapaikan kautta, jotta saimme napattua hyvän kuvan Hämeen linnan kanssa. Onnibus-pysäkiltä pääsimme saman tien kohti Tamperetta menevään kyytiin. Autokauppojen takia jouduimme Hervantaan, mutta paikallisbussi toi nopeasti keskustaan. Kävimme Panimoravintola Plevnassa poseeraamassa maailman suurimman oluttuopin kanssa ja juoksimme Lielahteen menevään bussiin. Seisoimme Vaasa-kyltin kanssa liftausasemissa tovin jos toisenkin, päästen parilla lyhyellä kyydillä Ylöjärvelle ja sieltä Hämeenkyröön. Matkalla bongasimme hirvivasan konkoilemassa tiellä.

Hämeenkyröstä olisimme päässeet mukavan nuoren pariskunnan kyydillä suoraan Vaasaan, mutta Koskenkorva-kyltin metsästyksen jälkeen päätimme käydä riskillä hakemassa pisteet Isostakyröstä ja hypätä Laihialla pois kyydistä. Kyrönmaan matkailun edistämiskeskukselle pääsimme nopsaan, eikä Vaasaan ajavaa kyytiäkään tarvinnut hurjan kauaa odotella, vaikka oli jo aamuyö. Vaasassa kävimme ABB:n tehdasalueella kuvaamassa sähköautoa, kun ensin olimme soittaneet vartijalle porttien aukaisemiseksi. Paikalle osui toinen joukkue samaan aikaan, ja he kutsuivat meidät luokseen muutamaksi tunniksi nukkumaan. Iso kiitos vielä vaasalainen tiimi Pink Fluffy Unicorns! ❤

hitch6
hitch7

hitch32

Maija roistona Toripolliisin kynsissä.

hitch8
hitch9 hitch10
hitch11 hitch12
hitch14
hitch28

Toisena kisapäivänä olimme muutaman tunnin yöunien jälkeen taas täysissä liftausvoimissamme, kun starttasimme Vaasasta kohti pohjoista. Pääsimme Oravaisiin, jossa tuli vastaan enemmän ruotsin- kuin suomenkielisiä. Sieltä pääsimme kahdella peräkkäisellä (!) tilataksikyydillä Kokkolaan ja Sieviin, missä etsimme käsiimme sieviläisen haastateltavan. Kuvasimme videon kantasieviläisen Maunon kanssa, joka ei innostunut ajatuksesta muuttaa kunnan nimi Sievoksi, mutta joka kertoili meille haastattelun jälkeen pitkät pätkät unelmastaan ryhtyä katumuusikoksi sekä fanituksestaan Irwin Goodmania ja Rauli Badding Somerjokea kohtaan.

Sievistä pääsimme nopeasti Ouluun, missä kävimme poseeraamassa minkäs muunkaan kuin Toripolliisiin kanssa leikkien pidetettyjä roistoja. Oulun Ideaparkin rampilta matkasimme Iihin, mistä saimme melko nopeasti pitkän kyydin Aavasaksaan asti. Maisemat alkoivat parantua ja katselimme Ruotsin puolella kohoavia vaaroja ja kyliä. Kuskimme heitti meidät Aavasaksanvaaran huipulle saakka, ja korkkasimme kyseisen rastin ensimmäisinä saaden siltä 1,5-kertaiset pisteet. Tehtävänä oli ottaa selfie Maupertuis-monumentin kanssa. Ehdottomasti kisan kaunein rasti! Kävelimme vaaralta alas ja saimme lyhyen kyydin kovaääniseltä, puhelimessa pälpättävältä naiselta tyttärineen paremmille liftauspaikoille. Pian siihen pysähtyikin mukava naiskuski, jonka kanssa pääsimme Äkäslompoloon asti! Kävimme ihmettelemässä Jounin Kauppaa ja poseeraamassa maailman suurimman poron kanssa kaupan edessä. Jounin Kauppa oli meidän tavoite ja pääsimme sinne 26 tuntia kilpailun starttaamisen jälkeen! Kävimme pikavisiitillä kuskimme miesystävän talolla ja lähdimme kohti Leviä. Alkoi olla jo myöhä, eivätkä Levin bileet jaksaneet väsyneitä matkalaisia niin kiinnostaa, joten yritimme päästä vielä Sodankylään. Sen sijaan pääsimme hyvin hiljaisen nuoren lapinmiehen kyydillä Kittilään, missä tosiaan vietimme yön.

hitch31hitch15hitch16hitch29

hitch30 hitch17
hitch18 hitch27
hitch20 hitch21

Olisimme voineet nukkua Kittilässä hieman pidempäänkin, sillä sunnuntaiaamuna kello 7 kittiläläiset eivät hirveästi ajele Rovaniemelle tai Sodankylään. Liftasimme risteyksessä pari tuntia, säätilan ollessa +1 astetta ja räntäsadetta. Hypimme ympäriinsä pysyäksemme lämpiminä ja hörpimme take away -kahvia ja teetä huoltoaseman avauduttua. Sitten saimme kyydin Rovaniemelle ja poimimme kyytiin vielä HellToro-tiiminkin tien varresta. Kävimme yhdessä Lordin aukiolla ja köröttelimme kaupunkibussilla moikkaamaan Joulupukkia Napapiirille. Joulupukki sanoi, että kannattaa kirjoittaa liftikylttiin ”Juankoski here we come”, niin saisimme kyydin sinne. Toivoimme joululahjaksi paljon liftausonnea ja seikkailuita. Oli hauskaa käydä täällä, sillä olen pistäytynyt Joulupukin luona viimeksi (sen ainoan kerran) joskus vuonna 1999!

Rovaniemeltä jatkoimme kohti Kemijärveä, missä tehtävänämme oli käydä uimassa hyisessä Pöyliöjärvessä ja ottaa kuva tai video niin, että vettä on kaulaan saakka. Jäät olivat kuulemma lähteneet uimarannalta edellisenä päivänä ja kauempana kellui vielä jäälauttoja, mutta kävimmepäs kastautumassa! Oma suoritukseni on tallennettu videolle. Kemijärveltä olikin sitten vaikeampaa päästä kohti etelää. Saimme kyydin venäläiseltä pariskunnalta Sallantien haaraan, jonne jumahdimme täysin. Ehkä hiljaisin Eurooppatie minkä olen nähnyt! Vettäkin sateli. Lähdimme lievästi epätoivoisina kävelemään kohti Kuusamoa, jonne oli vielä lähes 120 kilometriä matkaa. Parin tunnin odottelun ja kävelyn jälkeen saimme kyydin Maaninkavaaraan, missä odotimme vielä noin tunnin ennen Posio/Kuusamo-kyydin pysähtymistä. Riemu oli aikamoinen, kun pääsimme vihdoin ihmisten ilmoille ja suoraan kohti Kajaania! Pysähdyimme matkalla Suomussalmella ottamaan kuvia Hiljainen Kansa -tilataideteoksen kanssa. Sadat variksenpelätinhahmot hiljaisella pellolla on hieman aavemainen näky, mutta paikka on todella hieno!

Kajaanissa olimme noin kello 22. Pisteiden laskun loppumiseen oli noin tunti aikaa, mutta olimme vakaasti päättäneet yrittää hakea vielä Sotkamon rastin. Sinne ajaisi 25 minuuttia, joten laskimme minuutteja, kauanko meillä on enää liftausaikaa jäljellä. Ohitse ajoi aivan valtavasti kasarmille palaavia armeijapoikia ja -tyttöjä, mutta viime hetkillä saimme kuin saimmekin kyydin suoraan Hiukan pesäpallostadionille ja sieltä vielä takaisin isomman tien varteen – hiukka tuli kiire Hiukkaan, mutta ehdittiin! Surullisenkuuluisaan Talvivaaraan ei ollut pitkä matka ja tie oli juuri niin hiljainen kuin Kainuussa sunnuntaiyönä kello 23 voi kuvitella. Otimme taas jalat alle, sillä Kajaaniin oli 26 kilometriä – ihan käveltävä matka siis. Pian Vuokatista töistä päässyt mies kuitenkin noukki meidät onneksi kyytiin kohti Iisalmea, ja sen jälkeen läpi yön kestänyt matka kohti Helsinkiä sujuikin aika smoothisti. Ensin GPS-kartalta kisaa seurannut paikallinen poika huomasi, että olimme pysähdyksissä ja auttoi meidät paremmille liftausapajille 24h-huoltoasemalle (suurkiitos!), mistä pääsimme nopeasti Valion maitorekan kyydissä Varkauteen. Maija nukkui ja minä juttelin parhaani mukaan savolaisen kuskin kanssa. Kello 3-5 aikaan liikennettä ei juuri ollut, joten odottelimme seuraavaa kyytiä pari hyvin väsynyttä tuntia. Iso kahvimuki pelasti. Sitten kyyti pysähtyi ja pian olimmekin jo Heinolassa, mistä saimme brittiläiseltä Land Rover -kuskilta kyydin suoraan Helsingin Kaisaniemeen, missä kisan lopetuspiste oli. Olimme perillä palauttamassa GPS-laitteita ja lippulappusia puoli 10 aikaan, kun takaraja oli 11. Aika hyvin optimoitu, sanon minä!

hitch22 hitch23

liftausreitti

Kartasta puuttuu Google Mapsin rajoitteista johtuen Sotkamon kierros, jonka jälkeen kokonaismatkaksi tulee noin 2530 km ja yksi tunti lisää suoraa ajoa.

Team Surikaatin sijoitus kilpailussa oli neljäs 635 pisteellä yhteensä 73 joukkueesta. Keräsimme 705 pistettä, mutta tyttöjoukkueiden pojoihin sovellettiin 0.9-kerrointa, joka ryösti 10% pisteistämme. Tiedä sitten, onko tuo reilua vai ei – ihan hyvin tyttö+poika -joukkueet näyttivät myös pääsevän liikkeelle, mutta yleisesti tyttöjen on toki helpompaa saada kyytejä. Kilpailun kahdella ensimmäiseksi tulleella tiimillä oli 715 pistettä ja kolmansilla 705 eli samat kuin meillä ennen pisteiden vähentämistä. Onnistuimme keräämään pisteitä 14 rastilta ympäri Suomea. Aika hyvin vedimme siis! Ja onnittelut vielä voittajille ja muille palkituille tiimeille! 🙂

Hitchball 4000 oli aivan mahtava kokemus, ja takuulla osallistun ensi vuonna uudestaan mikäli vain olen Suomessa silloin – tai kenties jo aiemmin muualla Euroopassa. Useat osallistujat kommentoivat kilpailun palauttaneen heidän uskonsa ihmiskuntaan ja ihmisyyteen, sillä niin paljon ventovieraisiin kohdistuvaa hyvyyttä tässä haasteessa pääsimme kokemaan. Jonkin verran liftanneena ja esimerkiksi ystäväni Lotan pyörämatkatarinoita kuunnelleena olen toki ollut vakuuttunut, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä ja tuntematontakin ihmistä halutaan melkein aina auttaa, mutta silti se fakta pääsi jotenkin yllättämään, että tällaista hyväsydämisyyttä löytyy myös Suomesta. Hassua kyllä, siihen ei juurikaan törmää, ellei hankkiudu sinne maantienvarteen seisomaan peukku pystyssä (tai sitten sen täyteen pakatun polkupyörän kera), mutta kyllä sitä löytyy meistä hiljaisista härmäläisistäkin. Lukemattomat autokuskit, yösijan tarjoajat, ruokkijat ja muut auttajat todistivat sen yhden ainoan viikonlopun aikana. SUURKIITOS teille kaikille, olette upeita! ❤

Kiitos myös kaikille teille, jotka kotikatsomoissa seurasitte meidän reissua ja elitte mukana jännityksessä, ja tietysti mahtaville kanssaliftaajille kannustavasta kisahengestä. Eikä vähiten aisaparilleni Maijalle, jonka kanssa muodostettiin tälläkin reissulla rautainen tiimi! Hitchball 4000 oli todellakin vuosisadan seikkailu.


In English: Hitchball 4000 hitchhiking race really was the roadtrip of the century and the adventure of a lifetime! In just 63 hours and without stepping outside the Finnish borders we got so many new experiences, visited so many interesting places in our home country where we otherwise wouldn’t have ended up, for example rolling a barrel at Kyrö Distillery Company in the middle of the night, and experienced the true hospitality of Lapland when a group of guys in Kittilä offered us a whole house for the night – with keys in the door 24/7 as the local custom is. Also the kind-heartedness of the ”sullen” Finnish people surprised me, despite the hitchhiking experience and all the stories from all over the world I have heard – people are kind and want to help strangers, even here in Finland.

In the competition our ranking was the 4th team, but in fact we got the same amount of points as the 3rd team (705 points) – girl+girl teams just lost 10% of their points because of the easier hitching of rides. We went all the way to Äkäslompolo via Hämeenlinna, Tampere, Koskenkorva, Isokyrö, Vaasa, Sievi, Oulu and Aavasaksa – and came back via Levi, Kittilä, Rovaniemi, Kemijärvi, Suomussalmi, and Sotkamo. That’s a total of 2530 km and 30 hours of driving, during which we visited 14 checkpoints all over Finland. This race was an amazing adventure, and I will for sure do it again. BIG THANKS to all the kind drivers, folks who lived the adventure with our from home couches, all the fellow hitchhikers for the amazing race spirit and for the best companheira Maija, with whom we make a cast-iron team! This really was the adventure of the century.

Hitchball 4000 – vuosisadan seikkailu edessä!

Muistatteko, kun kerroin aiemmin ilmoittautuneemme Pohjoismaiden suurimpaan liftauskilpailuun, nimeltään Hitchball 4000? Pieni viime hetken paniikki alkaa hiipiä takaraivoon tässä tehdessä viime hetken valmisteluja huomenna starttaavaa kisaa varten. Mihinköhän asti me viikonlopun aikana päästään, kenen autoihin hypätään, millaisia paikkoja nähdään ja millaisia tarinoita kuullaan? Ehkä enemmän tällä hetkellä mielessä on kuitenkin itse kilpailu – Afrikan tähden hengessä kartalle sijoitellut rastit, joilla pääsemme suorittamaan enemmän tai vähemmän hulluja tehtäviä ympäri Suomea, niistä saatavat pisteet ja somessa jaettavat kuvat ja videot. Rastit ovat myös historiallisesti tai kulttuurillisesti merkittäviä paikkoja Suomen 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi, joten on muutenkin mielenkiintoista lähteä koluamaan niitä liftaten!

liftarit1pien

Meillä on 53 tuntia aikaa kerätä pisteitä ympäri Suomea sijoitelluilta 54 rastilta. Ulkomailla on näiden lisäksi 6 rastia, mutta taidamme jättää ne tällä kertaa muille. Rasteilta saa sitä enemmän pisteitä mitä vaikeammin saavutettavissa rasti on, lukuunottamatta ehkä kisan sponsorien rasteja, jotka kartuttavat pojosaalista eniten. Yhdellä rastilla vaanii myös rosvo, mutta se ei onneksi tyhjennä koko takkia, vaan ainoastaan verottaa sitä rastin pisteiden verran. Meidän reittisuunnitelmana on päästä länsirannikkoa pitkin Lappiin ja korkata 100 pistettä Jounin Kaupalta Äkäslompolosta. Haluamme myös istuskelemaan Joulupukin syliin, näyttelemään Sodankylän elokuvajuhlien hengessä, uimaan Kemijärveen (hrr) ja miksipä ei kävelemään Suomen pohjoisimmalle sillalle Utsjoelle. Takaisin tullaan toivon mukaan Itä-Suomen kautta. Juankoskelle on pakko päästä laulamaan Juicen biisejä! Ekstraporkkanana kisassa on, että tietylle rastille ensimmäisenä pääsyt saa siitä 1,5-kertaiset pisteet! Kilpailun kaikki rastit sisältävää karttaa voit tarkastella täällä.

pakkaus1

Mitenkäs pakkauspuoli sitten? Pidämme melko todennäköisenä, että jossain vaiheessa liftipeukku ei enää nouse, vaan muutaman tunnin tirsat tulevat kysymykseen vaikka olisimmekin yrittäneet nukkua vuorotellen autoissa. Siksi otamme mukaan teltan ja makuupussit. Lapissakaan ei onneksi lumisateesta huolimatta pitäisi olla yöpakkasia, joten nyt testataan 0 asteen pussi oikein tositoimissa. Villapaita ja untuvatakki on nekin pakattu mukaan lähinnä Lappiin suuntaamisen takia. Vaihtovaatteita, kasa latureita ja power bankkejä, sateenvarjo ja tusseja liftikylttien tekemiseen – siinäpä tärkeimmät matkavarusteet. Kantolaitteeksi mukaan lähtee monella reissulla marinoitunut Haglöfsin 50 litran rinkkani, jota en ikinä saa aikaiseksi pestä ja joka ei onneksi tule näiden ruokienkaan kanssa edes aivan täyteen.

Takakonttiin tai milloin mihinkin heitettävän repun lisäksi minulla on liftatessa aina ylläni joku pienempi pussukka, jossa pidän tärkeimmät tavarat eli ainakin kännykän ja lompakon, ulkomailla myös passin. Suomessa kukaan tuskin alkaa liftaajaa ryöstämään, mutta parempi silti olla varovainen ja pitää arvotavarat hyppysissä. Tällä reissulla saatan laittaa edellä mainitut pikkutavarat kätevästi kamerapussukkaan.

pakkaus2

Meidän kisatiimin, Team Surikaatin, strategiana on myös selvitä viikonloppu ilman kauppaa, ettei kallisarvoista liftausaikaa mene turhaan hyllyjen välissä palloiluun ja tuoteselosteiden tihrustamiseen. Mukaan lähteekin siis melkoinen kasa evästä, joka ei vaadi kokkaamista vaan jonka voi syödä suoraa pakkauksesta. Ruokavarasto onneksi hupenee kilpailun edetessä, ja ajattelin että parempi sitä on olla hieman liikaa kuin liian vähän. Sain kaupassa kuningasidean ja ostin pari valmista pakasteateriaa, jotka säilyvät hyvin jäisinä sulaen omia aikojaan ja jotka voi sitten nauttia kylmänä (ah). Lastenruoat ja kylmät vihikset saavat toimia toisena gourmet-elämyksenä.

liftarit1
liftarit2

Yllä on pari kuvaa meidän kuukauden mittaiselta liftausreissulta Suomesta Balkanille  ja takaisin keväällä 2013. Tuon reissun vanhojen postausten alkuun pääsee tästä. Luulen, että vaikka tämä tuleva reissu on rutkasti lyhyempi, tulevat muistot silti olemaan yhtä huikeita. Ei kai tässä sitten muuta, kuin unta palloon (sitä tarvitaan) ja huomenna menoksi!

Muistakaahan laittaa Team Surikaatin Facebook-sivut seurantaan!

Postaamme sinne kaikki rastien tehtäviin liittyvät kuvat ja videot, ja luultavasti tunnelmia tien päältä muutenkin. Meidän etenemistä voi myös seurata reaaliajassa täällä. Ai hitsi, tältä reissulta tulee voitto kotiin tai ainakin taskut täyteen uusia kokemuksia – niin jännää! Huomenna kello 18:00 startataan Helsingistä!


In English: We are participating in the biggest hitchhiking race of Northern Europe, Hitchball 4000! Last minute panic and excitement is taking over when I am thinkin about the coming race – how far will we make it, which places will we see, whose car will we jump in, and how many points will we manage to gather?! There are 54 checkpoints in Finland and 6 abroad, each with a more or less crazy task to complete. The checkpoints also have different amounts of points available depending on the difficulty and accessibility. Our plan is to head up to Lapland (despite the snow and cold) and get 100 points from the craziest village shop of Finland. We also won’t mind swimming in a lake in Lapland, sitting on Santa’s lap or singing Juice Leskinen’s songs in Juankoski when coming back. We will have a tent in case our hitchhiking thumbs won’t get up anymore and we need to nap for a couple of hours, a lot of food to avoid spending valuable time in stores, and of course a lot of chargers and power banks to keep the social media updated. Quite well prepared I would say! Make sure to follow Team Surikaatti’s Facebook page and follow our trip in real time here! Tomorrow at 18:00 we will start from Helsinki!

Alkukesän reissusuunnitelmia

Eilen oli ensimmäinen oikeasti lämmin päivä, jonka myötä ajatukset karkasivat väkisinkin kesätunnelmiin. Tänä kesänä en ole suuntaamassa minnekään Suomea ja naapurimaita kauemmas erään elokuussa tapahtuvan Portugaliin muuton takia, mutta ajattelin silti kertoa parista reissusta, jotka tähän kesän korvalle on suunnitteilla. Täältä ihan läheltäkin löytyy nimittäin kaikenlaista kokemisen arvoista.

kesä15 kesä7
kesä6

Vaellusreissu Etelä-Viroon

Lähdemme parin viikon päästä hyvän ystäväni kanssa viikoksi etelänaapuria koluamaan. Matka alkaa tietysti Tallinnasta, mistä poistumme jollekin leirintäalueelle yöksi ja jatkamme heti aamulla matkaa kohti etelää, mitenkäs muutenkaan kuin peukalokyydillä. Päämääränä on Võrun seutu, missä haluamme tehdä muutaman päivän vaelluksen. Suunnitelmana on käydä katsomassa ainakin Härman hiekkakivitörmiä Piusa-joen rannalla, kävellä pitkin Hinnin kanjonia Haanjan luonnonsuojelualueella sekä kiivetä Viron ja samalla koko Baltian korkeimmalle kohdalle Suur Munamäelle. Seudulta löytyy myös Viron syvin järvi, joten kaikenlaista superlatiivein varustettua korkeinta ja syvintä luontokohdetta olisi tiedossa! Olen itseasiassa alakouluikäisenä Virossa asuessani käynyt leirikoulussa Võrussa ja Härman hiekkakivikallioilla, mutta parhaiten reissulta on muistiini piirtynyt se paikka, jossa yövyimme ja sammakoiden kurnutus öisellä lammella.

Jos aikaa riittää, niin minua kiinnostaisi käydä myös Rummun vanhalla kaivoslammella. Se on tietysti aivan eri suunnassa, mutta kuitenkin lähellä Tallinnaa. Katsotaan, mihin päädytään!

kesä1
kesä4 kesä2
kesä5

Liftauskilpailu Hitchball 4000

Toinen alkukesän odotettu reissu on viikonlopun mittainen Hitchball 4000 -liftauskilpailu, jossa liftataan pitkin Suomea ja naapurimaita keräten pisteitä erilaisilla kulttuurillisesti ja historiallisesti arvokkailla rasteilla. Tehtävinä on esimerkiksi ottaa selfie aidon Pihtiputaan mummon kanssa tai käydä katsomassa maailman suurinta poroa Jounin Kaupassa Äkäslompolossa. Saamme Virosta hyvää harjoitusta kisaa varten, jotta olemme sitten terävimmässä liftauskunnossa kun kisa starttaa Helsingin Oopperatalolta perjantaina 2.6. Kilpailijoilla on mukana GPS-seurantalaitteet, joten etenemistämme pääsee seuraamaan reaaliajassa ja päivitämme tien päältä myös ahkerasti somea. Meidän tiimin nimeksi valikoitui Team Surikaatti, ja somepäivitykset ilmestyvät ainakin meidän Facebook-sivulla. Ennen kilpailua päivittelemme sinne vanhoja liftaustarinoita ja yritämme tehdä päivityksiä myös Viron-reissulta!

Hitchballin ilmoittautuminen on muuten vielä tämän päivän ja huomisen ajan auki ja paikkoja on muutama jäljellä, joten mukaan ehtii vielä! Kilpailu on myös osa virallista Suomi100-juhlaohjelmaa. Jännittää jo etukäteen, missä kaikkialla pääsemme vierailemaan ja kuinka kauas pohjoiseen ehdimme viikonlopun aikana! Ajattelimme nimittäin ottaa juurikin Lapin suunnaksi. Ehkä ehdimme jopa Ruotsin tai Norjan puolelle?

kesä12
kesä13 kesä14
kesä10

Kesäiset Suomiretket

Olen vakaasti päättänyt, että tänä kesänä käydään ainakin Kolilla ja Repoveden kansallispuistossa. Nämä retket ovat kylläkin vasta suunnittelun tasolla, mutta haluan käydä mahdollisimman monessa kotimaan kansallispuistossa nyt, kun siihen on vielä hyvin aikaa. Missään ei myöskään saa niin hyvää taukoa gradun pakertamisesta kuin luonnossa rentoutumalla – pulmana ovat vaan kaikenlaiset itikat, joita tuo komeampi puoliskoni ei siedä sitten yhtään. Kolilla olen joskus 15 vuotta sitten käynytkin, mutta haluaisin ottaa uusintavisiitin nyt aikuisena ja näyttää sen suomalaisen kansallismaiseman Zélle. Haaveilen myös Lapin-reissusta, mutta se olisi pakko toteuttaa vielä ennen juhannusta, jotta välttäisimme edes suurimman itikkaryntäyksen. Myös Turkuun, kotoisille Pori Jazzeille sekä aina niin ihanaan Yyteriin täytynee suunnata taas pitkästä aikaa. Ehkä kesään mahtuisi myös jotkin muut festarit?

kesä9
kesä8 kesä11

Postauksen kuvat on otettu Lounais- ja Länsi-Suomessa sekä Tallinnassa kesällä 2015. Millaisia matkoja teillä on suunnitteilla tälle kesälle? Entäs onko linjoilla ketään muuta Hitchballiin osallistujaa?

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda


In English: This summer I am not planning to travel any further than Finland and the neighboring countries, but here is so much to see as well. We are spending a week in Estonia with my friend, where we will do a couple of days’ hike in the Võru county. There is the highest sandstone cliff, the deepest canyon, the deepest lake and the highest hill of Estonia and the whole Baltics. Quite many superlatives! After that, we are taking part to the Hitchball 4000 hitchhiking race, where we will gather points by visiting culturally and historically important places in Finland and the neighboring countries. We are planning to head up north to Lapland, but let’s see how far we will get to! After that the plans are still open, but I want to visit many national parks including Koli and Repovesi national parks. I’m dreaming also about a hike in Lapland, and Turku and Pori with its beautiful Yyteri beach are on my list as well. Perhaps some festivals too?

Pääsiäisen Suomi-turnee Porissa ja Pohjanmaalla

Jippiaijee, kerrankin tässä blogissa nähdään tuoretta materiaalia, tällä kertaa kotimaanmatkalta! Moni käyttää pääsiäisen pitkät pyhät hyödyksi ja lähtee reissaamaan tai sukuloimaan. Niin mekin teimme, kun karautimme jo viime viikon keskiviikkona pääsiäisen viettoon. Miniloma hurahti ohi nopeasti, sillä lähes koko ajan oli jonkinnäköistä ohjelmaa. Onneksi ohjelma oli mukavaa ja muutama rentoiluhetkikin ehdittiin viettää.

Linja-auto kuljetti meidät ensin Poriin vanhempieni luokse, missä viivyimme muutaman yön. Vietimme aikaa perheen ja karvaisten sekä karvattomien lemmikeiden kesken, autoimme puutarhassa trimmaamalla pihavaahteran oksia ja kävimme Porin loistavassa ”uudessa” uimahallissa ja testaamassa porilaista katuruokaa kehutussa Turo’s Heavy Kebabissa.  Falafel-pita oli hyvää, vaikka baba ganoush taisikin puuttua välistä. Kävin myös kavereiden kanssa ulkona, ja suuntasimme Baarikaappiin kuuntelemaan paria keikkaa. Ihan jees!

easter1 easter3-horz
easter4 easter2
easter5

Pitkänäperjantaina lähdimme luontoretkeilemään Meri-Poriin. Kävelimme Herrainpäivien luontopolun, joka oli lyhyt mutta aivan hurjan nätti! Olen asunut 8 vuotta Porissa, eikä minulla ollut tähän päivään mennessä ollut hajuakaan koko paikasta. Luontopolku löytyikin ihan perinteisesti googlesta. Tästä täytyy kirjoittaa ihan oma postauksensa!

Lankalauantaina starttasimme (vain noin 3 tuntia aikataulusta myöhässä) kohti Etelä-Pohjanmaata ja pääsiäisvalkeita. Matkalla pysähdyimme moikkaamassa mummuani Ilmajoella, mutta yöksi suuntasimme Lapualle. Matkalla näkyi jo muutama sytytetty pääsiäiskokko, eikä meidänkään tarvinnut perillä kauaa odotella oman valakiamme sytyttämistä.

easter6
easter7 easter8
easter10 easter11
easter13-horz easter12
easter14 easter15-horz
easter17 easter16
easter18 easter19
easter21

Pohjanmaalla poltetaan perinteisesti pääsiäsilauantain iltana pääsiäiskokkoja noitien ja pahojen henkien karkoittamiseksi. Kävimme viimeksi ”valakioolla” kaksi vuotta sitten. Tänä vuonna kokko sytytettiin lumikuurossa, ja se kärytti aluksi niin etten edes halua tietää mitä siellä paloi menemään – ainakin litrakaupalla jäteöljyä. Pääsiäiskokko ei siis ehkä ollut mikään ympäristöystävällisin, mutta komean näköinen se oli joka tapauksessa. Taisi olla kylän suurin! Muutaman kymmenen henkeä oli kokoontunut mutaiselle pellolle sitä ihastelemaan ja asiaankuuluvat nestemäiset eväät oli suurimmalla osalla mukana. Lapset heittelivät oksia kokkoon, sohva oli roudattu polttamista odottelemaan ja naapurin ukkokin könysi paikalle rollaattorinsa ja räkyttävän koiransa kanssa. Myöhemmin kokon hiilloksissa alettiin tietysti paistamaan makkaraa! Itsekin grillasimme maissia, tosin pienemmässä nuotiossa, missä paloi vain puhtaita risuja ja heinää.

easter23
easter22 easter24
easter31easter25
easter26 easter27

Sunnuntaina lähdimme kävelylle Ruhan kylän maalaismaisemiin. Joku näissä avarissa lakeuksissa vaan koskettaa ja ne tuntuvat sielunmaisemalta, vietinhän osan lapsuudestani Etelä-Pohjanmaalla. Juuri tällaisilla peltomaisemilla, joita täplittää muutama heinälato ja halkoo hitaasti virtaava joki, on aivan erityinen paikka sydämessäni. Minun olisi varmaan pitänyt pulahtaa jokeen, olihan se nimeltään Hipinallas. Muilunkylällä toisaalta myös selvisi, mistä termi ”muiluttaa” on peräisin. Kuulimme myös, että ennen lapset ylittivät alla olevassa kuvassa näkyvän kuohuvan kosken koulumatkalla, hypellen kiviä pitkin joen toiselle puolelle, koska bussi pysähtyi vastarannalla.

easter28 easter29
easter30 easter32
easter33 easter34
easter35 easter36
easter38 easter37
easter39 easter40

Joutsenten kaakatus kuului lähes lakkaamatta, sillä ne olivat muuttomatkalla takaisin pohjoiseen. Kymmeniä ellei satoja joutsenia lensi yläpuoleltamme sinä aikana minkä vietimme Lapualla, ja ne kokoontuivat pelloille tai joenuomiin lepäämään ja uiskentelemaan. Toinen varma kevään merkki oli myös vuoden ensimmäinen leskenlehti! Siitä se kukkakausi taas lähtee käyntiin.

Sunnuntaina jätimme Pohjanmaan taaksemme ja ajoimme Suomenselän yli Jyväskylään. Me menimme kotiin siivoamaan kun vanhempani kävivät ystäviensä luona kylässä. Seuraavana päivänä otimme hyödyn irti käytettävissä olevasta autosta ja päätimme lähteä kävelylle johonkin hienoon paikkaan – ja valitsimme luontopolun Tikkakoskella. Itse luontopolku oli vielä lumen peitossa ja väistelimme hiihtäjiä pururadoilla, joita kävelimme pidemmälti kuin sitä varsinaista liukasta luontopolkua. Polku ei ollut kovin erikoinen, mutta kumpuileva kangasmetsä oli siitä huolimatta kaunis. Ihmettelimme pulppuavaa lähdettä sekä hiekkaharjuja, mutta tulomatkalla kiinnostavamman kohteen tittelin oli kuitenkin tainnut vetää ilmailumuseo, jonka pihassa kävimme katselemassa vanhoja armeijan suihkukoneita ja tutkia. Niiden innoittamana meinasimme mennä jopa sotilaskotiin munkkikahveille, mutta se oli kiinni.

easter42 easter43
easter44 easter45
easter46 easter47
easter49 easter48

Tulevan kesän teemana taitaa olla (gradun lisäksi) suomiretkeily ja kotimaanmatkailu, sillä haluan imeä itseeni niin paljon Suomea kuin vielä pystyn – ihan kohta sitä nimittäin asutaankin muilla mailla vierahilla. Tällä pääsiäisen Suomi-turneellakin tuli nähtyä monta paikkaa ja vastaan tuli vaikka minkälaista kauneutta, vaikkei edes ole vielä mitenkään kaunein aika vuodesta. Haluan kesällä ainakin Lappiin, Kolille ja mahdollisimman moneen muuhunkin kansallispuistoon. Yhteen olisi mahdollista lähteä jo tulevana viikonloppuna, mutta saa nähdä tekeekö pakkasyöt, luvattu vesisade ja 0-asteen makuupussini reissusta vähän turhan haastavan näin huhtikuussa.

Tekikö joku muu kunnon Suomi-kierrosta pääsiäisenä? Entä mihin kotimaan kohteisiin sinä olet suunnitellut meneväsi Suomi 100 -hengessä?


In English: During the Easter mini holiday we did quite a tour around Finland. First we headed to Pori to spend some family time and do some activities like going to the swimming hall and eating at a praised streetfood restaurant. I went out with friends to see some gigs and we did a walk at Herrainpäivät nature trail, which was so pretty that it deserves its own post! On Saturday we took off to Southern Ostrobothnia to see the traditional Easter bonfires and meet some more family. The fires are supposed to drive out witches and evil spirits. The following day we walked in the countryside scenery of Ruha village and watched dozens or hundreds of noisy swans take a rest here before continuing further north. These vast landscapes dotted with barns and rivers will always have a special place in my heart as it is somewhat the landscape of my soul. We spotted the first coltsfoot of the spring as well! Then we drove to Jyväskylä, from where we did a small trip the next day to Tikkakoski. There was an aviation museum with old army jet planes on the yard, and a nature trail that was nothing that special, but a nice hike in the rolling sandy pine forests. I think the coming summer will have the theme of domestic tourism, as I want to go to as many places in Finland as I still can before moving abroad. Especially Lapland, Koli and national parks are on my list.

Luonnonpäivän koskiretki Keski-Suomessa

Suomen luontoa juhlitaan kotimaan 100-vuotiaan taipaleen kunniaksi tänä vuonna kokonaista neljä kertaa Suomen Luonnon päivien muodossa. Ensimmäistä, Sukella talveen -teemaista Luonnonpäivää vietettiin pari viikkoa sitten lauantaina 4.2. Ympäri Suomea järjestettiin monia retkiä lähialueiden luontokohteisiin, ja mekin osallistuimme Suomen Luonnonsuojeluliiton Jyväskylän seudun yhdistyksen järjestämälle koskiretkelle. Se olikin päivän ainoa tapahtuma Jyväskylässä, joten valinnanvaraa ei hirveästi jäänyt.

Retken ohjelmassa oli suunnitelmana käydä katsastamassa Keski-Suomen hienoimpia koskia, kuten Konneveden kosket ja Laukaan Kuusaankoski, mutta myös ihmetellä Saarijärvellä sijaitsevaa Murronjokea, joka on valittu Luonnonsuojeluliiton 100 luontohelmeä -kohteisiin. Retkelle lähdettäisiin omilla autoilla, joten tässä oli loistava tilaisuus autottomallekin päästä näkemään Jyväskylää ympäröivää maaseutua ja tietysti retken ohjelmaan kuuluvia vesistöjä.

koskiretki3 koskiretki2
koskiretki1

Matkaan lähdettiin jyväskyläläisen S-marketin parkkipaikalta, missä autoihin järjestäytyminen vei tovin. Kaikille kuitenkin löytyi kyyti ja pääsimme matkaan. Sää ei ollut upean aurinkoinen talvisää, mutta päivän harmaudesta huolimatta ihan kelvollinen: pikkupakkasta ja lunta maassa.

Suuntasimme ensimmäiseksi Saarijärvelle, missä teimme pienen pysähdyksen keskustan viereisellä sillalla. Jäi vähän epäselväksi, mikä oli stopin tarkoitus – ehkä tarkistaa lintutilanne. Jatkoimme kohti etelää Murronjoelle. Suomen 100-luontohelmeä -kohteisiin on valittu kansallisesti merkittäviä mutta uhanalaisia luontokohteita, jotka tulisi suojella tuleville sukupolville. Enimmäkseen nämä kohteet ovat siis kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden ulkopuolella. Murronjoki ei kuitenkaan näin talvella ollut kovin erikoisen oloinen paikka, ja kansallismaiseman hienoudenkin ymmärsi vasta lähtiessä ajettuamme kauemmas jokilaaksosta, mistä avautuivat mukavan idylliset maalaismaisemat. Jokea on aikoinaan muokattu rankalla kädellä mm. tukinuittoa varten ja lähiaikoina kunnostettu laittamalla joenuomaan kiviä ja muuta. Tietenkin kansallismaisemien ja niiden luontoarvojen toivoisi säilyvän vastakin, mutta ainakaan nyt Murronjoella ei ole minkäänlaista suojelustatusta.

Teimme pari pysähdystä eri kohdissa jokea, joista toisessa oli vanha vesimylly. Joen jääpeitteellä risteili saukonjälkiä, jotka johtivat avantoon. Siellä oli selkeästi käyty pulikoimassa, mutta itse veijareita ei kuitenkaan näkynyt. Saukkojen sijaan näimme myöhemmin isolepinkäisen koivussaan.

koskiretki4

koskiretki6

Saukonjälkiä Murronjoen jäällä.

koskiretki5
koskiretki7 koskiretki8-horz
koskiretki9 luonnonpaivaa
koskiretki12koskiretki10

Seuraava pysähdys tehtiin Äänekoskella. Olimme luontoretkellä, mutta meidät vietiin kävelylle valtavan paperitehtaan viereen. Tehtaan lämpö piti ilmeisesti järven sulana, ja paikalla piti olla vesilintuja. Olihan siellä pikku-uikku ja koskikara. Tässä vaiheessa kaikilla alkoi kuitenkin jo olla sudennälkä, eikä evästaukoa näykynyt tai kuulunut, joten linnut eivät hirveästi siinä vaiheessa jaksaneet kiinnostaa. Lisäksi tehdasalueella oli isot liikkumisen kieltävät kyltit. Olimme muutenkin ajatelleet retken olevan enemmänkin sellainen luontoretki, missä  käveltäisiin pieni lenkki yhdessä paikassa ja siirryttäisiin sitten seuraavaan, mutta kohteet olivatkin sellaisia mihin pääsi autolla aivan viereen, eikä kävelemään juuri ehtinyt. Kivahan se oli vanhemmille osallistujille, mutta itse olin vähän pettynyt. Etenkin odottamaton vierailu lemuavan paperitehtaan varjossa nousevan nälkäkiukun säestämänä ei hirveästi innostanut, ja yksi seurue lähti kotiinkin tässä vaiheessa. Retken järjestäjät olivat kertoneet, ettei heidän retkilleen yleensä lähde monikaan ulkopuolinen, joten he olivat ilmeisesti tottuneet tekemään retkensä niin kuin heille itselleen parhaiten sopi. Yksi järjestäjistä vieläpä kommentoi kaverini palautetta evästauon sijoittamisesta turhan myöhään vähän tökerösti sanoen, että eikö se ole vain kiva syödä vasta sitten kun oikeasti nälkä! Niin, no…

koskiretki13 koskiretki14
koskiretki15 koskiretki17
koskiretki16 koskiretki19
koskiretki18-horz luonnonpaiva

Lopulta pääsimme kuitenkin Konneveden Siikakosken laavulle, missä viritimme nuotion palamaan. Tämäkin paikka oli ihan autotien vieressä, mutta liikennettä ei onneksi ollut. Olipa ihanaa päästä vihdoinkin syömään eväitä ja grillaamaan soijanakkeja! Termoksesta kaadettiin kuppiin höyryävän kuumaa kaakaota ja lämmiteltiin varpaita tulen edessä. Lämpesipä nuotiolla pari pullaakin. Lopuksi malttoi hieman ihailla leveää ja kivikkoista Siikakoskeakin. Paikka oli ollut presidentti Kekkosen lempikalastuspaikkoja, ja täältä löytyi myös paljon saukonjälkiä ja se koskikara, josta puolisen retkiseuruetta oli aivan innoissaan. Evästauko oli tällä kertaa se retken parhain osuus, mutta niinhän se on monesti muutenkin!

Kello oli kuitenkin jo niin paljon, että hämärä alkoi laskeutua. Retken viimeinen etappi  eli Laukaan Kuusaankoski pitäisi siis jättää väliin. Siinä vaiheessa oli vain iloinen päästessään kotiin, mutta yhden kohteen missaaminen harmitti, etenkin kun olimme tuhlanneet aikaa paperitehtaan vieressä.

koskiretki22 koskiretki20
koskiretki23
koskiretki24koskiretki21 koskiretki26

Tälle retkelle en kympin arvosanaa antaisi, sillä sen järjestäjillä oli selvästi ongelmia retken organisoimisen kanssa. Evästauko olisi pitänyt pitää paljon aikaisemmin ja jättää omituiset tehdasalueiden lintubongauskiepit välistä, kun kyseessä kuitenkin oli koskiretki eikä mikään varsinainen linturetki. Lisä-ärsytystä koitui autokyytimme kuskista, joka piti todella rasittavaa rykimisääntä aivan koko ajan, eikä näyttänyt olevan yhtään juttutuulella. Voisin silti antaa SLL:n Jyväskylän seudun yhdistyksen tapahtumille uuden mahdollisuuden, mutta jollain erityyppisellä retkellä. Hyvät eväät laavulla olivat tämän koskiretken pelastus ja kierros oli sähläämisestä ja tehdasalueella keekoilusta huolimatta ihan mukava tapa viettää talvista lauantaipäivää. Ja ainakin sitä keskisuomalaista maaseutua näki päivän aikana paljon!

Suomen luontoa aion kuitenkin juhlia jatkossakin. Seuraava Suomen Luonnonpäivä on 20.5., jolloin villiinnytään keväästä. Katsotaan, mitä keksitään silloin!

Kävitkö sinä luontoretkellä Luonnon päivänä tai aiotko käydä tulevina?

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda.


In English: Finland is celebrating its 100th anniversary of independence, but also its wonderful nature this year. There are four Nature days when everyone can join the celebrations also by attending an organized trip. The first Nature day was two weeks ago, and we went to a rapid trip with the local nature protection association. We visited a rapid (there were three in the program, but we never made it to the last one) but also a river and even an industrial area, which was interesting to say the least. The first destination, Murronjoki river, is one of the 100 Finnish Pearls of Nature, but I didn’t find it that special in the winter time despite the traditional countryside scenery. The organizers took us to see some water birds by the smelly paper factory where there was no ice cover, and we stopped in a few other a little strange places as well. Everyone was super hungry, so interest to walking close to a factory was almost zero. The best part of the day was the lunch break at Konnevesi, where we could finally enjoy the bonfire, our soy sausages and hot chocolate! That made the trip worth it.

Kotiseutu-matkailua: Kammarinmäen jääluola

Sorrun aina välillä siihen, että yritän etsiä jotain suurta ja mahtavaa. Viime vuonna kävin maailman suurimmalla vesiputouksella ja pidän listaa siitä, monenko maan korkeimmalle huipulle olen kiivennyt (en vielä kovin monen, toim. huom.). Haluan nähdä upeimmat maisemat joita maa päällään kantaa: syvimmät laaksot, korkeimmat vuoret, vanhimmat metsät ja kirkkaimmat vedet. Siinä rytäkässä vain välillä unohtaa, miten yksityiskohdat ovat monesti kuitenkin se juttu, mikä tekee paikoista oikeasti erityisiä.

Reilu viikko sitten kävimme yhdellä Jyväskylän mielenkiintoisimmista luontokohteista, eli Kammarinmäen luolalla, joka näin talvisaikaan muuttuu jääluolaksi. Kuulin paikasta ensimmäistä kertaa melkein sen naapurissa asuvilta ystäviltämme, jotka eivät kuitenkaan tienneet luolan nimeä saati yksityiskohtia, miten sinne pääsisi.  Koko luola jäi sitten unholaan jonnekin muistin perukoille, kunnes bongasin Instagramista Live now – dream later -blogin Saanan postaaman kuvan kyseisestä paikasta, ja tajusin tämän olleen varmasti se sama jääluola, josta muutkin puhuivat. Joten ei kun selvittämään, missä kyseinen upeus oikein sijaitsee. Retkipaikasta löytyi lisätietoa ja karttojen avulla sain tarkan paikankin selvitettyä, joten pakkohan se oli lähteä tarkastamaan heti sopivan tilaisuuden tullen!

luola1 luola3-horz
luola12
luola7 luola9-horz
luola10 luola15
luola17 luola18

Lähdimme tuona pakkassunnuntaina talsimaan kohti luolaa, jonne meiltä kotoa kertyi matkaa viitisen kilometriä. Reilun tunnin saimme siis tönkköihin toppahousuihimme sonnustautuneina taapertaa eteenpäin. Nappasimme matkanvarrelta kaverit mukaan, ja käännyimme lopulta Keltinmäen metsässä kulkeville lumisille poluille. Taivaalta oli juuri pari päivää sitten sadellut uusi valkea kerros vanhojen päälle ja puiden oksille, ja metsä näytti oikealta talven ihmemaalta. Lumessa näkyi eläinten jälkiä aina ketusta jänikseen ja myyrään tai hiireen, mutta lunta ei kuitenkaan ollut niin paljon, että kulkeminen olisi ollut erityisen hankalaa.

Kammarinmäen luola on lippaluola, joka sijaitsee nimensä mukaisesti mäessä. Tämän takia luolan seinämiä pitkin valuu vettä, joka talvisin jäätyy upeiksi ja mitä monimuotoisimmiksi kerrostumiksi luolan kivisille seinille ja lattialle. Retkipaikan kuvissa luolaan ei vielä ollut tuotu kivillä ympäröityä ja jäätä sulattanutta nuotiopaikkaa saati sitten sen keskelle törkättyä puunpökkelöä, vaan pelkkää kiveä ja aivan mahdottomasti jäätä. Ensivaikutelma luolalle saapuessa olikin hienoinen pettymys. En ollut ajatellut, että säät tietysti vaikuttaisivat jään määrään luolan seinämillä.

luola19 luola20luola16

Mutta kun luolan lattialle polvistui (niin, että toppahousujeni polvet melkein sulivat kiinni jäähän) ja alkoi katsella seinille jähmettynyttä jäätä lähempää ja eri kulmista, se alkoi elää ihan omaa elämäänsä. Ihmisten sotkema jääluola näyttäytyi upeana luonnon taideteoksena, jota meillä oli nyt kunnia päästä tutkailemaan. Painoin kämmeneni jään kylmälle pinnalle ja huomasin, että sitä oli sittenkin enemmän kuin miltä kauempaa oli näyttänytkään. Käteni alle jäi kymmenien senttien kerros tuota puoliksi läpinäkyvää ainetta. Lattialle kerrostunut jää toi mieleeni kakkuokuorrutteen, niin siististi se oli asettunut päällekkäisiksi kerrostumiksi, kuin riisiterasseiksi. Seinillä roikkui isojen jääputousten vieressä eri kokoisia jääpuikkoja, ja luolan graniittikattoon oli muodostunut huurretta ja lumikiteitä. Juuri niitä yksityiskohtia, jotka tekevät paikkaan sen oman luonteen. Ja alun pettymys oli tipotiessään.

Tämä luolavisiitti oli kyllä muutenkin mahtava kokemus, sillä Suomen luolissa en ole juuri seikkaillutkaan. Ja vaikkapa Turun Luolavuoren kapeaan luolaan verrattuna tämä oli valtava! Luolassa mahtui aivan hyvin seisomaan pidempikin ihminen, ja siellä olisi voinut nukkua vaikka pesäpallojoukkue. Avara lippaluola sopii hyvin myös ahtaanpaikankammoisille.

luola23
luola21 luola22-horz
luola13 luola14
luola8
luola6

Kammarinmäkeen täytyy palata toistekin sitten, kun sadesäiden jälkeen lämpömittari putoaa pakkasen puolelle, jos vaikka jäätä olisi silloin muodostunut tätäkin enemmän. Löysin luolasta kertovan toisenkin blogikirjoituksen viime talvelta, ja näitä vertailemalla on hauskaa nähdä, miten eri vuosina jäämuodostumat ovat aivan erilaisia. Ehkä tämä on sellainen kohde, joka muuttaa alati muotoaan ja johon ei sen takia koskaan kyllästy. Myös kesäaikaan olisi hauskaa viettää täällä yö makuupussissa, taivasalla mutta ei sitten kuitenkaan!

luola25
luola4luola5

Kammarinmäen jääluolalle pääsee kun lähtee Myllyjärven takaa menevältä Ronsuntaipaleentieltä luoteen suuntaan lähtevää metsäpolkua ja jatkaa suoraan kohti mäen huippua. Itse käännyimme jossain vaiheessa kosteikon kohdalta oikealle ja päädyimme luolan yläpuolelle mäen päälle. Lopulta tajusimme lähteä alamäkeen ja sieltähän se luola sitten löytyi. Siinä kohdin metsää ei kovin montaa polkua risteile, mutta kannattaa silti pitää mielessä, että luola löytyy aivan mäen huipun länsipuolelta. Kartta löytyy täältä. Metsäretkeen kannattaa varata ainakin tunti aikaa, mutta luolalla viihtyy kyllä pidempäänkin.

Tämä luola oli tosi erilainen paikka kuin mikään missä olen aikaisemmin vieraillut, joten retki oli mukavaa vaihtelua tavallisille metsäkävelyille. Muutenkin on hauskaa koluta näitä kotimaamme helmiä. Siitäkin lukuunottamatta, että kukaan muu seurueestamme ei oikein ollut innostunut istuskelemaan hangessa ja juomaan teetä, jonka olin ottanut termospullossa mukaan. Kannattaa poiketa, mikäli liikkuu Jyväskylän seudulla!

Seuraa blogiani InstagramissaFacebookissa, Bloglovin’issa tai Blogit.fi:ssä!


In English: In Jyväskylä, the Keltinmäki forest is hiding one secret: Kammarinmäki ice cave! We went to explore this cave on a frosty Sunday a week ago, dressed in our winter gear. In the past days we had gotten more snow, and the white tree branches made the forest look like a real fairytale forest. My expectations of the cave itself were quite high, and I was a little disappointed when I saw that someone had built a bonfire place inside the cave and placed a tree trunk in the middle. However, as I knelt down and started looking at the ice from many directions, it was like it came alive. Suddenly the cave was the finest art exhibition of the world in all its frosty beauty! The ice was thicker than it seemed from afar, and there were icicles on the walls and layers on the floor that looked like rice terraces. All those details made of solid water, they gave the place its specialty. This place was something very different from the previous caves I’ve explored, and I would like to go back when the weather gets frosty after a period of rain, or even in the summer with a sleeping bag. Worth visiting if you are in the Jyväskylä region! There is a map to the cave here.

Follow me on Facebook, Bloglovin’ or Instagram!

Loput hääturinat ja kertomus siitä, kun kohtasin Suomen vaarallisimman eläimen

Mikäli haluat raflaavan otsikon luettuasi hypätä suoraan siitä Suomen vaarallisimmasta eläimestä kertovaan kohtaan, niin selaa suosiolla sivua alaspäin! Ajattelin nimittäin aloittaa kertomalla vielä hieman siitä, miten hääjuhliemme järjestelyt toteutettiin. Ehkäpä joku omaa suurta rakkauden päiväänsä suunnitteleva saa näistä jonkinmoista vinkkiä. Meillä oli nimittäin aivan ihanat ja todella lämminhenkiset hääjuhlat! Veikkaisin, että ne myöskin toteutettiin keskimääräistä pienemmällä budjetilla. Tällä hetkellä seikkaillaan oikeasti jossain päin Brasilian Bahian osavaltiota häämatkallamme, mutta ajastin tämän teemaan sopivan postauksen päivittämään blogin ihan itsekseen.

15
11 (2)
25
19 (1)

Häävalmistelut aloitettiin tietenkin tärkeimmästä eli kosinnasta vihkitoimituksesta juhlapaikan etsinnästä, me kun olimme jo aiemmin menneet virallisesti naimisiin maistraatissa. Tarkkaa päivää ei vielä oltu lyöty lukkoon, mikä helpotti hommaa, vaikka ei oltukaan liikkeellä mitenkään turhan aikaisin. Jotkuthan varailee kirkkoja ja juhlatiloja jopa vuosia ennen itse h-hetkeä, mutta me aloitettiin noin puoli vuotta ennen juhlia. Kustavissa sijaitseva Itätalon talonpoikaiskartano löytyi perinteisesti googlettelemalla. Paikka oli meren äärellä, kaunis ja edullinenkin, joten lähdettiin eräänä viikonloppuna paikan päälle katsomaan ja juttelemaan Itätalon omistajan kanssa. Varaus juhlapaikasta tehtiin siis viitisen kuukautta ennen bileitä.

Seuraava iso juttu olivat tarjoilut, joka osoittautui näiden juhlien suurimmaksi menoeräksi. Ei haluttu nakittaa ketään tarjoilemaan tai tiskivuoroon saati hääriä itse hellan edessä, joten pitopalvelu sen olla pitäisi. Haasteena oli sellaisen kokin löytäminen, joka osaisi laittaa oikeasti maistuvaa kasvisruokaa. Lähettelin tarjouspyyntöjä muutamille Turun alueen kasvisravintoloille, mutta tartuttiin lopulta Itätalon omistajan tarjoukseen tutusta kokista ja tarjoilijoista. He hoitivat ruokailun, kakkukahvit ja iltapalan (sekä paikalla yöpyjille tietenkin myös aamupalan), mutta myös alkoholittomat ruokajuomat, astiat, pöytäliinat sun muut asiaan kuuluvat tilpehöörit.  Lautasliinat tosin ostimme itse. Tarjolla oli ihania salaatteja, tapaslajitelma, kasvispihvejä, uusia perunoita, tofupaistosta ja tuoretta leipää levitteineen. Minä olin edellisenä päivänä tehnyt tarjolle vielä marinoitua seitaniakin. Lihansyöjille olimme päättäneet tarjota lisäksi paikallista savulohta, jotta kenenkään ei tarvitsisi nyrpistellä nenäänsä pelkän kasvisruoan edessä. Eikä kukaan niin tehnytkään, mitä nyt joku ilmoitti ottaneensa oman makkarapaketin mukaan!

Alkoholijuomat ja limsat haettiin (mistäpä muualtakaan kuin) Tallinnasta. Ruoan kanssa oli viiniä, olutta ja limpparia, myöhemmin illalla tarjolla oli lisäksi myös siideriä ja caipirinhoja. Pienimuotoinen karkkibuffet hoidettiin itse ja taisi kakkukahvien kanssa olla myös jonkinlaisia pikkuleipiä.

2830
21 9 (1)
36

9 (2)
40

Juhlapaikan koristeluilla ei ihan hirveästi päätä vaivattu. Juhlan päätilana toiminut tallin ylinen oli jo itsessään niin tunnelmallinen, ettei sitä juurikaan tarvinnut koristella! Ei myöskään jaettu vieraille mitään tilpehöörejä tai hääkarkkeja, jotka päätyisivät ennemmin tai myöhemmin kuitenkin roskiin. Selailin Pinterestiä ja nettiä muutenkin, mutta melko vähän ideoita sieltä hääpelejä ja merikiviin valkoisilla maalitusseilla kirjoitettavaa ja isoon lasipurkkiin kerättävää vieraskirjaa lukuunottamatta tarttui. Tuo vieraskirja oli kuitenkin tosi ihana, ja komeilee nyt meidän olohuoneessa Jyväskylässä! Kukkamaljakoiksi pääsi sininen lasipullokokoelmani, joka on majaillut vanhempieni nurkissa odottamassa päivää, jona pääsisi taas käyttöön. Askartelin yhdestä kokonaisesta kuormalavasta ja joistakin kuormalavan palasista kylttejä valkoisen maalin avustuksella. Äiti oli ostanut kimaltavaa harsokangasta, joka aseteltiin valkoisten pöytäliinojen päälle merikivien kanssa. Tallin ylinen toimii yleensä galleriana, ja tuolloin siellä oli esillä hienoja maalauksia sekä suloisia pronssisia norppaveistoksia, joista osa jätettiin pöytiin. Näiden lisäksi oltiin hommattu valosarjoja ja yhdet valkoiset verhot hääparin eli meidän pöydän takana olevaa ikkunaa peittämään.

Kukat kerättiin kaunista morsiuskimppuani myöten tienvarresta häitä edeltävänä iltana, kun olimme koristelemassa tilaa. Suomen luonto oli kasvattanut meille niin ihania luonnonkukkia, että miksipä olisimme lähteneet ostamaan jotain ulkomaisia tuontiruusuja. Kissankellot, saniaiset, heinät ja koiranputket olivat paljon kauniimpia yhdessä ja sopivat häidemme tunnelmaan paremmin. Joku oli vielä juhlapäivän aamuna käynyt pystyttämässä portinpieleen juhannuskoivut ja tuonut pari oksaa muutenkin koristeeksi. Luonnonkukkia hyödynnettiin myös itse askarrelluissa kutsukorteissa, joiden kanteen liimailin keväällä keräämiäni ja prässäämiäni valkovuokkoja pitsien kaveriksi. Tekstit taiteilin itse tietokoneella. Do it yourself!

hää1
hää2

Ohjelmanumerot aiheuttivat ehkä eniten päänvaivaa. Tervetuliaismaljojen yhteydessä pidettäisiin pari lyhyttä puhetta, häävalssi tanssittaisiin, isäni bändi Butugihvel Boogie Band olisi tietysti myöhemmin illalla orkesterina ja ystäväni Enya oli lupautunut ottamaan kuvia juhlissa, mutta mitä muuta sitä oikein pitäisi olla? Ei haluttu kuitenkaan mitään minuuttiaikataulua leikkeineen joita suurin osa vieraista joutuisi vain katsomaan sivusta, vaan enemmänkin sellaista rentoa yhdessäoloa. Päätettiin sitten ottaa ohjelmaan hääpeleiksi bingo ja tietovisa, joista etenkin ensimmäinen vaikutti olevan menestys. Otin mallia netistä ja hoidin pelidesignin itse. Pihalta löytyi trampoliini hurjapäitä viihdyttämään, ja pihapelejä kuten mölkky ja krokettikin taisi paikalla olla, mutta ei niitä kukaan ehtinyt pelaamaan. Saunakin lämpeni, tosin tiensä sinne taisivat löytää ainoastaan bändin jäsenet. Vieraat juttelivat ja hengailivat keskenään sekä esittivät joitain ohjelmanumeroitakin, ja hääpari yritti ehtiä puhumaan mahdollisimman monen kanssa. Silti tuntui ettei kenenkään kanssa ehdinyt oikein jutella kunnolla! Bändin lopetettua setäni veti vielä karaokea pikkutunneille asti. Ja olipa mulla Spotify-soittolistakin varmuuden vuoksi tehtynä, mutta ei me sitäkään ehditty soittamaan.

15 (1)
57
s19
25

Entäs se morsiuspuku? Se tilattiin riskillä netistä, tarkemmin sanottuna Etsystä, mistä löytyy kaikenlaisia kauniita, persoonallisia ja vähän rennompiakin häämekkoja suht edullisesti. Myyjä väitti mekkoni olevan oikeinpa vintagea, ja onnekseni kaunis mekko istui täydellisesti ylleni. En jaksanut alkaa metsästämään mitään muitakaan asusteita kaupungilta, vaan ostin myöskin second handia olevat sandaalit ja pitkähihaisen boleron, sekä kukkapannan ja joitain koruja netistä (voihan Ebay). Joitain juttuja kuten alusvaatteet ostin sentään ihan normaalista kaupasta. Sulhasen valkoinen pellavableiseri ja siihen sopivat housut ja paita taas löytyivät Portugalista, El Corte Inglésistä. Kengät oli omasta takaa, kravatti taas piti ostaa mutta eri kaupasta. Ja sormuksethan meillä jo oli, niin niitä ei tarvinnut enää miettiä!

Kävin hääjuhlien aamuna Turussa Greenlips Beauty -nimisessä luomuhoitolassa/ekokampaamossa meikattavana ja kammattavana. Olin varmaan oikea kampaajan painajainen, sillä en yhtään tiennyt miten tukkani haluaisin, vaikka olinkin yrittänyt etsiä jotain inspiraatiota avuksi. Kampaaja päätyi lähinnä pesemään sekä leikkaamaan hiukseni siistimmiksi ja loihtimaan minulle kauniin keijukaiskampauksen. Kasvoille sudittiin mineraalimeikkejä. En yleensä meikkaa ollenkaan (ja jos meikkaankin niin se tarkoittaa lähinnä pelkkää ripsiväriä), joten turkoosi luomiväri tuntui aluksi aika hurjalta, mutta näytti oikeastaan lopulta tosi kivalta ja sopi haltialookkiini kuin nakutettu. Kiitos Greenlips, teille lämmin suositus! Kynnet olin kuitenkin lakannut edellisenä iltana ihan itse (ankaran kynsienpuremislakon jälkeen).

Siinä taisikin jo tulla melkeinpä kaikki oleellinen, mikä näitä hääjuhliä järjestettäessä täytyi ottaa huomioon. Säästyttiin osasta vaivaa, kun itse vihkiseremonia oli ollut jo lähes vuoden varsinaisia juhlia aikaisemmin, eikä siihen liittyviä juttuja tai vihkipaikalta juhlapaikkaan siirtymisiä tarvinnut miettiä. Kysyppä kuitenkin pois vaan jos jokin asia jäi vielä askarruttamaan!

Lisää juttuja meidän häistä löydät täältä ja täältä.

52
kyyk239 54

Entäpä se Suomen vaarallisin eläin sitten?

Ei, en kohdannut Kustavissa hirveä, joka tappaa eniten ihmisiä Suomessa (tai no, se oikea syypää hirvikolareihin taitaa kumminkin olla ihminen itse autoineen. Jos hirveä ei lasketa, niin naudat ja koirat aiheuttavat eniten kuolemia). Riippuu kai määritelmästä että miten sitä vaarallisuutta mitataan, mutta punkki eli puutiainen kuuluu kenties jo top 5:seen Suomen tappavien eläinten listalla, ja kuolemantapauksien lisäksi aiheuttaa tuhansien ihmisten sairastumisen vuosittain.

Sain näistä Turun saaristossa vietetyistä bileistä nimittäin vasempaan reiteeni punkin heinikossa juoksennellessani, ja tämä hienoisesta day afterista kärsinyt morsian tietysti huomasi sen vasta parin päivän jälkeen. Punertavan violetit rinkulat ilmaantuivat pureman ympärille marraskuussa, kun puremasta oli jo yli kolme kuukautta aikaa. YTHS:llä ihmeteltiin oudon näköisiä epäsäännöllisiä rinkuloita, otettiin verikokeesta borreliatesti (negatiivinen) ja määrättiin kortisonivoidetta ”pitkittyneeseen hyönteisenpiston aiheuttamaan ihoreaktioon” – just. Rinkulat sen kun vaan levisivät voiteesta huolimatta, ja tammikuussa sain vaivoin varatuksi uuden ajan YTHS:n terkkarille. Puhelimessa sain itse olla selittämässä borrelioosista terveydenhuollon ammattilaiselle, joka totesi että ”no mutta eihän sulla nyt mitään borrelioosia voi olla, kun testi kerran oli negatiivinen!” Sain kuitenkin ajan YTHS:n käytännön mukaan ensin ihan turhalle terveydenhoitajakäynnille, mistä alkoikin sitten aikamoinen lääkärirumba, sillä verikokeet näyttivät edelleen negatiivista. Tässä vaiheessa suurin rinkula oli halkaisijaltaan jo 25 cm ja aikoja joutui odottelemaan viikkotolkulla. Yleislääkäri, ihotautilääkäri etänä tabletin välityksellä, sitten lähete Keski-Suomen keskussairaalan ihotautipolille…

13 (1)
s28s21 17
s30s1824 (1)

Tämä rumba kuitenkin onneksi päättyi keväällä sinne ihotautipolille, jossa vihdoin ja viimein sain sen kauan kaivatun antibioottikuurin. Siinä vaiheessa rinkulat olivat alkaneet jo haalistua itsellään, mutta selvää oli että bakteeri ei ollut lähtenyt mihinkään. Selkeimmästä rinkulasta otettiin kuitenkin koepala, josta myöhemmin tosiaan löydettiin borreliabakteeri, ja sain diagnoosiksi Lymen borrelioosin. Elettiin maaliskuun loppua, ja punkin puremasta oli yli puoli vuotta aikaa. Onneksi kuumetta tai muitakaan oireita ei minulle kuitenkaan koskaan tullut (vaikka niin kyllä kuvittelin, kun korvani meni lukkoon ja soi monta päivää, mutta kyseinen ihotautilääkäri diagnosoi senkin olevan vain harmiton korvatulehdus. Tuon lääkärin vastaanoton aikana huoneessa ravasi muuten jatkuvasti erikoistuvia ihotautilääkäreitä tätä kummaa ihosairautta pällistelemässä. Siinä todettiin samalla myös savipuoli-ihottuma ylävatsasta, joten oli kyllä todella mielenkiintoinen lääkärikäynti esitellessäni ensin jalkaa, sitten korvaa ja vielä vähän vatsaakin varmaan neljälle lääkärille). Joillakin borrelioosi voi kroonistua ja rajoittaa elämää todella ikävästikin, ja sitä minäkin jouduin vähän pelkäämään, kun antibioottikuurin aloittamisessa kesti niin kauan. Oireet voivat kuitenkin tulla vielä muutaman vuoden päästäkin mikäli bakteeri on jäänyt kudoksiin piilottelemaan, joten sormia pidetään edelleen ristissä.

Muistona tästä episodista (ja tietty upeista hääjuhlista) on edelleen koepalan napsaisusta jäänyt pieni arpi reidessäni ja puremakohtaan on myös jäänyt jälki. Uskomatonta, miten vähän suomalaiset lääkärit näistä punkkitaudeista näyttävät olevan perillä, ainakin Turun seudun ulkopuolella. Ja kuinka vaikeaa oli sen antibioottikuurin määrääminen, vaikka perusflunssiin sun muihin niitä tunnutaan määräävän ihan tuosta vain. Viimeksi sain antibioottireseptin Afrikan tuliaisina saadun syylän takia, kun se jäädytettiin (siitä huolimatta että syyläthän aiheuttaa papillooma-virus, ei suinkaan bakteeri, joten voin kertoa että yhtäkään niistä pillereistä en syönyt). Toisesta, vielä borrelioosiakin vakavammasta ja yleistymään päin olevasta punkinpirulaisten aiheuttamasta sairaudesta, puutiaisaivotulehduksesta, voitte lukea omakohtaisia kokemuksia ystäväni Fannin blogista. Oli onni onnettomuudessa, että Fanni tiesi punkkijutuista aika tavalla ja hän mua patistikin menemään uudestaan lääkäriin. Kiitos kaikesta tuesta. ❤

Nyt ei ehkä ole se paras aika vuodesta muistutella tästä, mutta ottakaa kaikki vähänkään luonnossa liikkuvat viimeistään ensi keväänä se puutiaisaivotulehdukselta suojaava punkkirokote. Borrelioosia se ei kuitenkaan estä, joten luonnossa ja etenkin saaristoissa kulkiessanne – suojautukaa mahdollisuuksien mukaan ja muistakaa ne tarkastukset vaikka rokote olisikin otettuna! Uutisoinnin mukaan punkkien levittämät sairaudet kun ovat yleistymässä ja niistä on vastikään löydetty myös uusia tautibakteereja.

Tuli sitten vähän kalliiksi se punkki. Olen kuitenkin kiitollinen, ettei käynyt pahemmin. Hysteeriseksi ei kannata ruveta, mutta omalla terveydellään ei myöskään ole kiva leikkiä, etenkin kun suhteellisen pienellä vaivalla voi pienentää riskejä aika paljon.

s31
14 (1)

Kaikki kuvat by Enya Honkanen, paitsi kuvat kutsukortista ja morsiuskimpusta.


In English: Our wedding party was such a beautiful ceremony that I wanted to share some specs behind, how everything was organized and so on. Maybe someone who is planning for their big day of love will get some ideas from it. We started the planning by reserving the space, which we found from google, some half a year before the h-hour. The place was so pretty that we didn’t have to think much about the decorations, just brought some stuff like blue glass bottles, lights and some glass jars, and picked wild flowers to put into the bottles and for my bridal bouquet. Also the invitations were self made. The biggest budget eater was the food, since we wanted someone to prepare delicious vegetarian food and cake for us. The wedding place could organize a chef and oh how good everything was! I also brought some marinated seitan to complete the set. Then there was the program. I designed some wedding games like bingo and a quiz, my father’s band played in the evening and of course there were some speeches as well – not to forget the wedding waltz. We had also sauna and outdoor games but no one had time for them from the relaxed hanging out (or jumping on the trampoline). The night was finished with karaoke! My bridal dress was a vintage piece ordered from Etsy, and completed with quite a lot of other stuff found on the online markets (such as Ebay…). The groom’s suit was bought from El Corte Inglés in Portugal. On the morning of the big day I went to an eco beauty salon to do my hair and make up. They made me look like a fairy! I think that was everything important, but feel free to ask. My other posts about our wedding can be found here and here.

In our wedding party I also happened to meet the most dangerous animal of Finland, as I got bitten by a tick. Purple rings were developed around the bite on my thigh after several months, and I was running in many doctor’s offices before they finally could find the borrelia bacteria and I got the antibiotics and diagnosed with Lyme borreliosis, more than half a year after the tick. So be careful with these little bastards when spending time in the nature!

All photos by Enya Honkanen except the ones of the invitation card and the bridal bouquet.