Tarinani matkailijana

Olinpa ehtinyt jo kokonaan unohtaa Travel Adventures Without End -blogista kauan sitten napsahtaneen haasteen. Se muistui mieleeni vasta, kun muissakin blogeissa alettiin vastailla Anniinan keksimiin hyviin kysymyksiin, jotka kertovat pitkälti niihin vastaavan reissaajan tarinan. Pitihän tässä itsekin vihdoin ja viimein ryhtyä tuumasta toimeen! Otsikosta kiitos kuulunee Globe Called Home -blogille.

tarina2

1. Matkustin ensimmäisen kerran Suomen rajojen ulkopuolelle äitini vatsassa, kun vanhempani lähtivät häämatkalleen Madeiralle. Hieman ironisesti päädyin siis Portugaliin jo ennen kuin olin edes syntynyt. Myöhemminhän olen itse mennyt naimisiin portugalilaisen mieheni kanssa ja suunnittelen muuttavani sinne tulevaisuudessa. Oikean ulkomaanmatkan tein luultavasti laivalla Vaasasta Ruotsin Uumajaan. Se oli lapsuuden jokakesäinen perinne, ja muistankin hämärästi auringonpaisteen, uuden äidin ompeleman mekon ja olkihatun sen ruotsinlaivan kannella.

tarina1

2. Paras matkamuisto lapsuudestani on ehkä matka Lappiin eräänä kesänä perheen ja isovanhempien kanssa, olisiko silloin eletty vuotta 1999. Sallassa syötin kesyille oraville rinkelinmuruja mökin kuistilla, vaelsin Pienen Karhunkierroksen, ylitin pelottavia riippusiltoja, pidin Joulupukkia kädestä Rovaniemellä, sekä kävin tietysti Sallan Äteritsiputeritsipuolilautatsi-baarissa jätskillä. Kaipa tämä härmäläinen luonto jo silloin hurmasi pienen maailmanmatkaajan. Myös kaksi vuotta Tallinnassa jättivät jälkeensä paljon muistoja – niin kultareunaisia kuin neuvostoliitonvärisiäkin.

tarina3-horz

Expatteina uudessa kotikaupungissa Tallinnassa ja Lapissa veljen kanssa.

3. On todella vaikeaa yrittää valita yhtä mieleenpainuvinta matkakokemusta kaikkien niiden upeiden hetkien joukosta, joita on maailmalla kokenut. Mutta ehkä se on matka Tatra-vuorille. Ollessani Tsekissä vaihdossa aloin viettää paljon aikaa erään hassun portugalilaispojan kanssa. Tietokoneeni taustakuvana komeili eräs Puolan ja Slovakian rajalla sijaitseva vuoristo, ja Zé kysyi, mistä kuva on ja sanoi haluavansa mennä sinne. Lähdimme melkein siltä istumalta ostamaan junalippuja Štrbské Plesoon. Reilun viikon kuluttua heräsin junan makuuvaunusta auringonnousuun jossain Slovakiassa. Valloitimme Rysy-huipun, samoilimme kirkasvetisillä vuoristojärvillä ja nukuimme viimeisen yön lokakuisessa vuoristometsässä ilman telttaa, pelkkä lainattu makuupussi ja pyyhe selän alla. Pystytimme leirin pimeässä, sillä metsässä ei tietenkään ollut luvallista yöpyä. Luonnottoman hiljaisessa siimeksessä eivät linnut laulaneet aamullakaan, vain yksinäinen orava rapisteli puussa. Kuulimme vasta jälkikäteen, että nuo metsät kuhisevat karhuja ja alueen vuokramökit on ympäröity sähköaidoin…

tarina7
tarina8

4. Kohde, jossa olen käynyt ja jonne haluaisin palata on ensinnäkin Azorit. Tajunnanräjäyttävä luonto, kylätunnelma, vuoret, kraaterijärvet, vihreys, kieli&kulttuuri ja reissaamisen helppous houkuttelevat. Haluaisin myös koluamaan lisää Kreikkaa ja Kanariansaarien luontoa. Costa Rican sademetsiin ja Meksikoon haluaisin niihinkin uudelleen.

tarina9

Auringonnousun aikaan lähdössä peltotöihin Mastatalissa, Costa Ricassa.

tarina10

Tapachula, Meksiko.

5. Kaikista maailman kielistä puhun sujuvasti vain suomea ja englantia. Melko hyvin osaan puhua myös ruotsia, portugalia, espanjaa ja viroa, ja alkeet olen opiskellut ranskasta ja tsekistä. Oikeastaan kaikkia näitä kieliä paitsi tsekkiä ymmärrän hyvin etenkin luettuna, mutta puhuminen tökkii. Toisaalta, suomeksikin kirjoitan mieluummin kuin puhun. Silloin on kai enemmän aikaa miettiä, mitä sanoa. Mutta mikäli petraisin ranskan kanssa ja opettelisin vähän saksaa, olisivat kaikki mantereet paitsi Aasia aika hyvin reissukielten puolesta hallussa! Siis niin, että pärjää ja pystyy keskustelemaan ihmisten kanssa.

tarina12

6. Vuonna 2015 matkustin kolmesti Portugaliin, tein töitä Afrikassa, lähiseutumatkailin, Suomiretkeilin, kävin pikalomalla Tallinnassa, kävin ensimmäistä kertaa Norjassa enkä taaskaan juhlinut uuttavuotta Suomessa. Vuosi 2014 vaihtui seuraavaan Sansibarilla, rantabileissä hiekkaa varpaiden väleissä tanssiessa. Kotiin monitorointimatkalta palasin tammikuun puolivälissä. Helmikuussa kävimme Portugalissa, muistaakseni vain puolentoista viikon verran. Siellä oli sambakarnevaalit ja kevät jo vauhdissa. Kävimme roadtrippailemassa Serra da Estrelalla. Kesäkuussa vierailin Helsingissä ja Tallinnassa. Heinäkuussa lähdimme uudelleen Portugaliin, mutta tällä kertaa vietimme myös viikon Azoreilla. Elokuussa kävimme Pohjanmaalla. Kuun lopussa tuli muutto Jyväskylään ja retket uusiin kotikulmiin tutustumiseksi. Joulukuun alussa liftasin ja työskentelin kaksi viikkoa Ruotsissa ja Norjassa. Joulun jälkeen lähdimme jälleen Portugaliin, ja vuosi vaihtui Sesimbran rantakadulla.

47ca8-nungwi11

Nungwi, Sansibar,  Tansania.

top19

Torre, Serra da Estrela, Portugali.

7. Tämän vuoden matkasuunnitelmat ovat vielä hieman auki. Portugalista palattuamme olemme miettineet, koska mahdamme sinne seuraavan kerran oikein ehtiäkään. Vietämme Zén kanssa kesän Sambian pääkaupungissa Lusakassa, minä gradututkimusta ja Zé työharjoittelua tehden. Aion tutkia lääkeainejäämiä ympäristössä, etenkin kaivovesissä (kaupungissa, jossa joka viides aikuinen on HIV-positiivinen), ja osallistua projektiin jossa lannoitetaan tomaatteja virtsalla. Jännittävää! Saan kunnian myös käsitellä vesinäytteet lähetettäväksi Suomeen, ja olen aina kokenut olevani surkea labrassa. Nyt olisi sitten korkea aika lakata olemasta. Hommien jälkeen toivoisin pääseväni lomailemaan Victorian putouksille, safarille, Mosambikiin ja ehkäpä Madagaskarille. Sain lisäksi juuri tietää, että minut olisi hyväksytty myös Cimo-harjoitteluun Brasiliaan, jonne hain syyskuussa kun kesän suunnitelmat olivat vielä auki. Nyt sitten jännitetään, sopiiko harjoittelupaikalle töiden aloittaminen vasta alkusyksystä. Ymmärrän kyllä jos ei sovikaan, mutta vitsi, olisihan se nyt siistiä lähteä Brasiliaan!

Sunset at the Victoria Falls

Victoria Falls, Sambia. Kuva Flickr-kuvapalvelusta käyttäjältä Mario Micklisch.

Curitiba skyline

Curitiba, Brasilia. Kuva Flickr-kuvapalvelusta käyttäjältä Paul H.

8. Kamalin käymäni paikka on varmasti Intian Ooty, jonka ankeudelle ei ole vielä mikään vetänyt vertoja. Intiassa oli keväällä ihanan lämmin ja aurinkoinen sää juuri ennen monsuunin alkamista. Ylhäällä vuoristossa oli kuitenkin kylmää ja harmaata, vaikka paikkaa kuvaillaan viileän vihreäksi ”summer get-away” -paratiisiksi. Lisäksi kaikki majapaikat tuntuivat olevan joko täynnä tai liian kalliita, joten jouduimme majoittumaan hirvittävän likaiseen majataloon. Intiassa olisi luullut jo tottuneensa ties mihin torakkaluoliin, mutta kyseinen paikka oli saastaisuudessaan ihan omaa luokkaansa. En tiedä pitikö turismin olla tuolla vilkastakin, mutta ei se siltä juuri vaikuttanut, joten en tiedä miksi sitä niin mainostettiin. Väsytti, ketutti ja kerjäläislapset tulivat bussin sisälle repimään hihasta. Taisimme nukkua muutaman tunnin ja lähteä pois saman tien.

tarina14-horz

Ikkuna ehkä kertoo jotain Ootyn ankeudesta.

tarina15

Toisaalta sateisen San Salvadorin ahdistava tunnelma, luodinreikäiset talot ja hätääntyneet alkoholilla stressiään lievittävät ihmiset eivät saaneet minua varsinaisesti pitämään siitäkään kaupungista. Pysähdyimme bussimatkalla Meksikosta Costa Ricaan yöpymään El Salvadorin pääkaupungissa, joka komeilee maailman vaarallisimpien kaupunkien kärkipäässä. Ystävällinen mutta ympärilleen pälyilevä nainen johdatti meidät pimeällä kadulla pieneen kioskiravintolaan, pulperioiksi niitä taidettiin sielläpäin maailmaa kutsua, ja kertoi kuinka kaupungissa käydään oikeastaan yhä sisällissotaa. Silloisella matkaseuralaisellani oli päällä Zapata-paita, mutta onneksi sateesta kioskiin sisään astuneet poliisit eivät sitä huomanneet. Hotellille palatessamme konekivääri kainalossa ovella seisova vartija tosin kauhistui puolikuoliaaksi tapauksesta, ja henkäisi suu ammollaan: ”Zapata!?”

Mutta niin, jos varsinainen matkakohde pitäisi nimetä, olisi Ooty kenties oikeampi valinta.

tarina11

Matkalla San Salvadoriin.

9. Riippuu aivan matkasta, luenko matkaoppaita ennen matkaa vaiko enkö, mutta useammin varmaankin luen kuin en lue. Sambiaa +lukkoonlyömättömiä bonusmaita varten ajattelin oikein ostaa matkaoppaan, suurimpana syynä majoituksen löytäminen reissun päällä, jos nettiä ei ole saatavilla. Lonely Planetit on osoittautuneet tässä suhteessa käteviksi mm. Väli-Amerikassa ja Intiassa. Oppaista on myös mukava lukea paikanpäällä alueen historiasta, johon en etukäteen yleensä niin paljon ehdi ja jaksa tutustua, ja voihan niistä saada myös vinkkejä siitä, missä paikoissa käydä. Etenkin nykyään, kun tietää jo aika hyvin, millaisista paikoista itse tykkää ja mitä mieluummin välttelee. Mutta jos mulla matkaopas on, niin enemmän ehkä luen sitä reissun aikana.

tarina16

Keskittyneenä Lonely Planetia selailemassa Intian Hampissa vuonna 2011.

10. Nostan hattua etenkin yksin reissaaville leideille. Yksi ystäväni polkee parhaillaan pyörällä Kaakkois-Aasiasta Silkkitietä pitkin Suomeen, mikä on yksi siisteimmistä ja pelottavimmistä jutuista mitä tiedän (myötätuulta sinne Lotta)! Itse en oikeastaan ole reissannut yksin, vain matkustanut muutaman kerran lentokoneella yksin ja lähtenyt vaihtoon Tsekkiin yksin, mutta siellä nyt sain melkeinpä heti kavereita ja löysinpä myös elämäni rakkauden. Voisin kyllä hyvin joskus koittaa yksin reissaamista, ihan vaikka vaan testatakseni ja kehittääkseni itseäni. Lyhyt reissu lähelle ilman ohjelmaa olisi varmaan paras tapa aloittaa. Viihdyn kyllä omassa seurassani, mutta lähinnä kotona. Ei minua huvita pyöriä kaupungilla päämäärättömästi keskenäni, vaan olosta tulee heti aivan hölmö, että mitä ihmettä mä täällä oikein teen, menen kotiin. Lisäksi suuntavaistoni on olematon, ja pelkään eksyväni saman tien. Toisen kanssahan se vaan naurattaa, mutta yksin ei enää niinkään. Toisaalta luotan kyllä että kaikki tapahtuu tarkoituksella, joten eksyttyäni luultavasti löytäisin varmaan lopulta jotain huikeaa. Nykyään on onneksi kännykkäkartatkin olemassa.

tarina17

Isoin juttu, mitä olen yksin uskaltanut tehdä, oli muutto tähän tyhjään asuntolahuoneeseen Ústí nad Labemissa.

11. Kolmella sanalla kuvailtuna olen seuraavanlainen matkailija:

Luontoelämyksellinen säästäväinen oppija. 🙂

zan1

Mää ja valtaisa baobab Sansibarilla!

Haasteen kysymykset olivat siis:

1. Milloin matkustit ensimmäisen kerran Suomen rajojen ulkopuolelle?

2. Paras matkamuisto lapsuudestasi?

3. Mieleenpainuvin matkakokemuksesi?

4. Kohde, jossa olet käynyt ja johon haluasit uudelleen?

5. Mitä kieliä osaat puhua?

6. Millaisia matkoja olet tehnyt jo kuluneen vuoden aikana?

7. Entä millaisia matkasuunnitelmia on loppuvuodeksi?

8. Kamalin matkakohde, jossa olet vieraillut?

9. Luetko matkaoppaita ennen matkaa?

10. Mitä mieltä olet yksin matkustamisesta?

11. Kuvaile kolmella sanalla millainen matkailija olet?

In English: Telling my story as a traveler, through questions from a blog meme given to me. Sorry, this time in Finnish only!

Mainokset

Reissukuvien Bottom 40

Taas mennään blogivillitykseen mukaan! Archie Gone Lebanon -blogissa heitettiin ilmoille haaste postata epäonnistuneita, mutta huumoriarvoltaan korvaamattomia reissukuvia. Olihan sitä pakko alkaa kaivelemaan omankin kovalevyn syövereitä ja tutkimaan, että mitäs hyljättyjä arkistojen aarteita sieltä löytyykään. Vietin sitten muutaman tunnin selaillen vanhoja reissukuvia ja nauraen vähän kaikelle. Onhan nää nyt kaikessa karseudessaankin ihan hulvattoman hauskoja! Jaettu ilohan on tunnetusti paras ilo, joten tässä tulisi kuvakooste hölmöimpiä muistikortille tallentuneita ilmeitä ja epäedustavimpia turistiposeerauksia meikäläisen reissuvuosien varrelta! Tosiasiassa ne kaikista hirveimmät otokset on varmaan poistettu jo aikapäiviä sitten (tai löytyvät niistä näitäkin edeltäneiden matkojen kuvakansioista), mutta onhan näitä enemmän tai vähemmän noloja otoksia tuonne jäänytkin! Miten musta tuntuu, että nää on kamaluudessaan jossain ihan omissa sfääreissään… Mielenkiintoista on myös tarkkailla, kuinka moneen epämääräiseen asentoon tuo luonnonkihara otsatukka voi reissussa räähjääntyessään taipuakaan. Odottelen innolla tulevia reissukuvia, kun ei ole enää rastojakaan pitämässä hiuskarvoja aisoissa.

Aloitetaanpa niinkin kaukaa kuin armon vuodesta 2010. Kuvien katselu omalla vastuulla. Teitä on varoitettu!

Intia 2010

heh38

Meille vuokrattiin puoliväkisin ”ilmastoitu minibussi” eli perus tuulettimella varustettu pikkukottero kuskeineen, joten tässä siitä otetaan selvästi kaikki ilo irti.

heh33

Rajasthanin paahtava kuumuus pisti hieman väsyttämään…

heh34

Mumbai ja retrotyylistä diggaileva nojailija. Ei vissiin tullut mieleen häätää sitä poiskaan?! Toivottavasti sai hyvän kuvan muistoksi!

heh35

Goalla pelotti jonkun takapihalla kirmaileva porsaslauma.

heh36

Valmiina Gangesin koskenlaskuun kauniiden pinkkien kypäröiden kera!

heh37

Tää on ehkä mun lemppari. Hämmentyneen ahdistunut-huvittunut ilme kertoo kaiken. Istuskeltiin Haridwarissa Gangesin rannalla, ja vähitellen ympärille alkoi kerääntyä miehiä toljottamaan, niinkuin aina. Kaiken kruunasi tuon kurkkua rouskuttavan ”pyhän” aurinkolasimiehen ilmestyminen paikalle….. Kirsikkana kakun päällä aivan jäätävä tukkalaite.

Intia 2011

heh40

Poseerauksen aatelia Keralassa. Aivan hirveä ilme, ja tuulipussihousut viimeistelee otoksen.

heh39

Delhissä. Tän on pakko olla joku vahinkolaukaus, voi apua…..

heh41

Onnistuneet poseeraukset Keralassa -sarja jatkuu.

heh42

Mikäköhän pointti tässäkin ”piilottelen guesthousen vessassa” -kuvassa taas on ollut?

heh43

Meikäläisen palatsi! Ei ehkä kuitenkaan kannattais puhua samaan aikaan sen kuvan oton kanssa…

heh44

Oikein kaunis riksa-virnistys!

Euroopan roadtrip 2011

heh4

Muka-coolina Kaunasissa. Duckface kunniaan!

Väli-Amerikka 2012

heh2

Ihan kiva rusketus! Samaa en voi sanoa tuosta hikisen kiiltävästä pärstästä, jota koitan peitellä vesimelonilla. Bajamar, Honduras.

heh3

Maisema Nicaraguan Laguna de Apoyolle on aikas hieno, vaikka onkin vinossa. Muuta hienoa tässä kuvassa ei sitten olekaan, terveisin tuulen entisestään pullistama ja auringon häikäisemä peikkotukka-Marilyn.

Euroopan liftausreissu 2013

heh9

Taukojumppaa slovakialaisen maantien laidassa kyytiä odotellessa.

heh11

Näin se liftikyyti saadaan….. Kyltistä kiitokset Splitin sohvasurffausisännällemme!

heh12

”Etkö nyt vaan voinu poseerata sen kuvanottamisen sijaan?!” Dubrovnik, Kroatia.

heh8

Vappuna Sarajevossa, ja hauskaakin taisi olla.

EDIT: Tältä reissulta täytyy vielä mainita nolouden multihuipentuma, kun päädyttiin Mostarissa katusoittaessamme ja postikortteja myydessämme paikallisiin uutisiin, vaikka emme sanoneet kyseiselle toimittajaksi vasta jutun myötä paljastuneelle tyypille sanaakaan kuvan nappaamislupaa, nimiämme ja kotimaatamme lukuunottamatta. Yhtäkkiä meidän kaverit pitkin Balkania jo tiesi kyseisestä ala-arvoisesta artikkelista. Aika kamalaa! Jutun voi nähdä täällä. Teksti kuuluu Googlessa tökerösti englanniksi käännettynä näin:

”In a time of severe economic crisis, many people are thinking about moving abroad or resort to a variety of creative activities, but a combination of both have offered these two Finnish girls. Lesko and Johan opened May Day booth in Mostar tourists to sell their original postcards. Even they learned and count value in cash (in marks and kuna) which confirms the seriousness of earnings in Mostar, reports Radio Sarajevo. ”Old Bridge is a world tourist attraction and we know that a lot of tourists come here. Our postcards are our original work and we think it would be of interest to tourists,” she told Anatolia news agency is one of Finland’s. But it seems to have managed to attract the attention of Mostar more than tourists, and they gathered around them traders nearby shop to see the ”miracle,” as they were called. ”Anything I live in this city! Look, here comes Finland to earn,” said one of the traders in the Old Town.”

Ei mikään ihme että kyseinen kirjoitus kirvoitti myös ihan kamalia kommentteja, kuten ”Not need them my money for alcohol and drugs because they suffice Finnish social what they paid monthly. These are Hippy!” Voi hyvänen aika! En taida kehdata enää palata Mostariin. Kerrottaneen nyt myös, että tienasimme kyseisenä päivänä huikeat 7 euroa ruokarahaa, ja nekin pelkästään turisteilta. Sillähän sitä toki rikastutaan. Kyllä tuo episodi vähän naurattikin.

Tsekin Erasmus-vaihto 2013

heh7

Mikäköhän pointti näissä suu auki -poseerauksissa on? ”Näkyyks takahampaat ja sinne juuttuneet sushinpalat?” Tässä ollaan muuten Oswiecimissa eli Auschwitzissa.

heh21

Ei menny ihan niinku Strömsössä. Tisá, Tsekki.

heh22

Tää taas näyttää vähän muulta kuin miltä piti. Terveisin wannabe-luolahirviö.

heh18

Iskän kanssa Prahan John Lennon Wallilla. Ei ole omena kauas puusta pudonnut…

heh17

Into piukeena jääkiekkomatsissa, ja maissi maistuu!

heh25

Naamaansa piirrellyt suomineito halloween-kemuissa.

heh19

Maisemat oli Pravčická Bránalla niin kamalat, että ihan mutruun veti nassut.

heh20

Ehkä musta ei vaan ole ritariksi. Děčínin linna.

heh26

Pannukakkuiltamat ja jotain hasardia tapahtumassa?

Tatra-vuoret 2013

heh13

Hieno ruoka-selfie!

heh14

Olin varmaan kateellinen Zén viiksistä. Kiva silmäpussitkin vielä.

heh15

Vois sen suun joskus pitää kiinnikin… Tuolla parissa kilometrissä on turha yrittää pyydystää kärpäsiäkään.

heh16

Korkeatasoinen leiriyöpyminen ilman telttaa. Varusteena mm. pyyhkeet. Onneksi ei tiedetty, että nuo metsät kuhisevat karhuja.

Portugali 2013 ja 2014

heh24

Sade masentaa matkaajaa Bejassa.

heh23

Lissabonissa oli hauskaa.

heh28

Siinä meillä on oikea rantaleijona! Odeceixe.

heh27

Eväsleivät maistuu väsähtäneelle pyörämatkalaiselle ja ryhti on täydellinen… Ai kamala. Jossain päin Alentejoa.

heh31

Hobo viinitilalla.

heh30

Tukka hyvin, kaikki hyvin!

heh29

Tasapaino kymppi ja pelottava tie vesiputouksen alle. Gerês.

Helsinki 2014

heh32

Fiksua toimintaa Hietalahden uimarannalla lokakuussa.

Melko jäätävää, ei kai tässä voi muuta sanoa. Mutta tällasia sekopäitä me oikeasti ollaan! Naurattiko edes yhtään?

In English: Bottom 40 of my travel photos since 2010. Absolutely horrible and hilarious!

Prinsessa Ruususen linna

Usvaisena maanantaiaamuna päätettiin lähteä katsastamaan tämmöinen ihmiskätten kyhäelmä: Hlubokán linna. Olihan se hieman hulppeampi kuin tuo meidän vaatimaton Turun linna. Vähintään jonkun prinsessan on täytynyt pitää tuossa kummallisin yksityiskohdin, kuten lukuisin peuranpääpatsain ja kiinalaistyylisin ovenkahvoin, joissa korppi tai muu lintu tunkee nokkaansa viiksekkään herran otsaan, koristellussa linnassa majaansa. Rakennuksen ympärillä oli kaunis puutarha, josta osa oli hoidettuja istutuksia ja osa villimpää puistikkoa. Sumu loi puiden alle satumaisen, syksyisen tunnelman. Pelleiltiin ja leikittiin kuninkaallisia koko linnan pihalla haahuilun ajan, ja pitihän sitä päästä poseeraamaankin polvisukkaprinsessana palatsinsa kuistille. Sisälle ei maanantaina päässyt, mikä tiedettiin jo ennen lähtöä, mutta veikkaan, ettei se sisältä yhtä vaikuttava olisi ollutkaan.

Český Krumlov

Parikymmentä kilometriä Budweisista etelään sijaitsee Český Krumlovin pikkukaupunki, jonka Unescon maailmanperintökohteeksi luokiteltu keskiaikainen vanhakaupunki vilisi aasialaisia turisteja talvikylmällä sumusäälläkin. Ja olihan se suloinen, täynnä hienoja vanhoja taloja. Kaupungin sydän on linna, jonka ulkorakennusten seinät oli maalattu näyttämään siltä kuin niissä olisi tiiliä ja muuta härpäkettä. Psykedeelisen näköistä.
Kuten arvata saattaa, minua kuitenkin viehättivät enemmän kaupungin reuna-alueet, joita ei ollut niinkään kunnostettu neuvostoaikaisen rapistumisen jäljiltä. Autioituneet hotellit, betonikerrostalot, ankean näköinen elokuvateatteri ja rautatieaseman savuinen pubi, jossa vanha mies pyysi minua viemään pienen lapsenlapsensa käymään naisten vessassa kun hän ei itse voinut. Niissä se todellinen elämä asui.

České Budějovice

Juna suorastaan mateli Brnosta Budweisiin. Oman loossin löydyttyä kiskojen kolinassa oli hyvä torkkua. Perillä oltiin illalla ja suunnistettiin hiljaisen kaupungin läpi meidän hostien luo. He olivat aivan ihania ja veivät meidät seuraavana päivänä patikoimaan läheisen Klet-vuoren laelle. Pienten kylien läpi, jokien varsia ja metsäpolkuja tallatessa mieli lepäsi, välillä pysähdyttiin ihmettelemään miniatyyrikylää, juomaan teetä ja ottamaan slaavien tyyliin yrttiviinahuikkaa lämmikkeeksi. Huipulla oli tietysti mahtava fiilis, vaikka maankamaralla ei juuri maisemia puiden takaa näkynyt. Evästettiin patikoijia ja kaapelihissillä maisemia katselemaan tulleita palvelevassa ravintolassa, josta sai tavattoman hyviä perunapannukakkuja hapankaalilla sekä olutta, jota ei saa mistään muualta. Lounaan jälkeen noustiin ylös torniin. Pilviverho alapuolellamme peitti alleen laaksot, kaukana eteläisessä horisontissa piirtyivät Alppien terävät kärjet vasten taivasta. Alpit! Näin ne ensimmäistä kertaa ikinä ja jokin niissä alkoi heti vetää puoleensa. Jatkettiin kaksin vielä vajaan kymmenen kilometrin päähän Český Krumloviin, josta lisää myöhemmin.
Budweis oli yhtä kaunis kuin ympäröivä luontokin! Varsinkin vanhankaupungin sokkeloiset kujat, värikkäät talot, söpöt putiikit, kahvilat ja pulut hymyilyttivät sateisesta säästä huolimatta. Ja siitä, että kaupungin päänähtävyys eli Budweiserin olutpanimo oli maanantain kunniaksi kiinni (samoin kuin prinsessalinna, jota käytiin kuitenkin tutkimassa ulkopuolelta – siitäkin lisää omassa postauksessaan). Käytiin ostamassa konditoriasta pari parhaiksi kehuttua paikallista herkkua ja kökötettiin rinkan sadesuojan päällä märällä puistonpenkillä syömässä niitä. Illalla junailtiin takaisin pohjoiseen. Eteläisen Tsekin kaupungeissa vaikutti muuten olevan eläväisempi pyöräilykulttuuri kuin vaikkapa kukkulaisessa Ústíssa, missä ei juuri pyöräilijöitä näkynyt!

Brno

Julistan täten Brnon Tsekinmaan kivoimmaksi kaupungiksi. ”Second city” oli täynnä hassuja yksityiskohtia ja taideteoksia löytyi vähän joka nurkan takaa. Kuvanveistäjä oli piruuttaan tehnyt patsaasta ässänmallisen, sen alla roikkui katosta lohikäärme-krokotiili. Hyvin vieraanvarainen sohvasurffaus-hostimme vei kellaripubiin kuuntelemaan kitaran- ja ukulelensoittoa sekä tyhjentämään pienpanimon oluttuoppeja, vieressä kokoontui espanjan keskustelukerho. Luonnostaan muumioituneita ihmisruumiitakin pääsi seuraavana päivänä töllistelemään hautaholviinsa matkalla rautatieasemalle.

Pakkaspäiviä ja lettukestejä

Iltaöinen puisto, jonka läpi ja jonka poluilla tuli kuljeskeltua monen monituiset kerrat.
 Pakkaspäivän kävelyretki hyiseltä tuntuneessa -6 asteessa. Viimeinen kuva ei tosin liity tapaukseen. Enpä tänä talvena olekaan vielä sen kylmemmässä ilmassa oleillutkaan, ehkä ei enää tarvitsekaan? Tai sitten luontoäiti päättää pamauttaa tänne sen parikymmentä astetta pakkasta juuri kun tuo portugalilaiseni reilun viikon päästä tulee kylään!
Juhlimassa niin kuin kunnon vaihtarit konsanaan. Tuolla päin maailmaa oli hauska systeemi, että joka kuppilassa oli oma valokuvaaja joka räpsi kaikista kuvia, ja ne sitten löysi seuraavana päivänä netistä. Tosi kätevää, niin ihmisten ei tarvitse pelätä oman kameransa puolesta!
Pienimuotoiset lettujäähyväiskestit: pinaattitäytteisiä crepesejä ja jälkiruuaksi pohjasta palanutta pannukakkua.

Luolassa luolasta luolaan

Mulla oli Tsekissä sellainen kenttäkurssi kuin Cave ecology. Olin ainoa opiskelija koko kurssilla, mutta käytiin yksi perjantai kahden opettajan kanssa luolaretkellä Ústín liepeillä. Ekaksi kiivettiin kukkulalle ihmettelemään maan uumenista nousevaa lämmintä ilmaa, joka oikein höyrysi pikkupakkasessa.

Seuraavassa paikassa lumet oli myös sulaneet niistä kohdista, joissa maan alta virtasi lämpimämpää ilmaa. Sitten ryömittiin sivuttain vähän matkaa todella kapoiseen, muutaman metrin pituiseen luonnonluolaan. Itse luolassa ei ollut sen kummempaa nähtävää, mutta luolan suulta löytyi jonkun elukan ikivanha luu!

Viimeinen ”luola” oli vanha kaivos. Sen seinillä asusti ja nukkui kaikenmaailman öttimönkiäisiä, katoissa loisti avaruusefekti vesipisaroiden maalaamana. Käytäviä ei ollut niin paljoa, että olisi eksyminen alkanut pelottaa, mutta kuitenkin tarpeeksi, ettei joka mutkan takaa näkynyt päivänvaloa.