#ReilutBlogit vol. 2: Voiko eläintarhoissa olla jotain hyvääkin?

Noin vuosi sitten pyörähti matkabloggaajien toimesta käyntiin #ReilutBlogit -kampanja, johon itsekin osallistuin kirjoituksellani kehitysyhteistyöstä ja kestävästä matkailusta. Kampanjan alkusysäyksenä toimi silloin suomalaisen matkatoimiston postaama kuva, jossa poseerattiin huumatun tiikerin kanssa. Tänä vuonna kuohuu taas – nyt teneriffalaisen Loro Parque -delfinaarion ympärillä, jossa pidetään myös miekkavalaita. Kampanjan laittoivat alulle matkakuume.net ja Tarinoita Maailmalta -blogit, joista voi kurkkia myös haasteen ohjeita.

Matkailun reiluudesta olisi vaikka ja kuinka paljon sanottavaa eri näkökulmista, mutta tällä kertaa päätin tarttua itsekin eläinaiheeseen ja päästää sisälläni uinuvan pienen ekologin valloilleen. Sanon heti, että kirjoitus ei perustu mihinkään tiettyihin tieteellisiin lähteisiin, enkä ole mikään aiheen varsinainen asiantuntija, joten jutussa voi olla virheitä ja kenties provosoiviakin piirteitä. Jos huomaat jonkin asiavirheen niin korjaus on hyvin tervetullut!

reilu5

On loistavaa että asioista puhutaan ja pidetään meteliä. Kovin montaa epäkohtaa maailmassa ei ole ilman taistelua ja oikeuden peräänkuuluttamista muutettu paremmaksi. Tässäkin asiassa toivon ja uskon, että myös eläintarhaus muuttuu ja muutetaan, kun sitä tarpeeksi vaaditaan. Asioita ei ole hyvä tarkastella vain yhdestä perspektiivistä, ja niin on myös eläintarhojen laita. Itse pidän luonnon monimuotoisuuden säilymistä suuressa arvossa, ehkä jopa tärkeimpänä asiana maailmassa.

Monimuotoisuudella eli biodiversiteetillä tarkoitetaan ekosysteemien ja lajien välistä, lajien sisäistä ja yksilöiden välistä vaihtelua, jonka yleisesti toivotaan säilyvän mahdollisimman suurena. Käynnissä on maapallon historian kuudes sukupuuttoaalto, ja on yleisesti hyväksytty, että se on ihmisen aiheuttama. Ekosysteemien tuhoaminen, erilaiset saasteet ja salametsästys ovat vain joitakin esimerkkejä asioista, joiden takia päivässä kuolee sukupuuttoon jopa 200 lajia (UNEP; Huffington Postin artikkeli aiheesta). Siis päivässä. Ajatelkaa mitä tämä pallo menettää. Yhden itikkalajin kuoleminen ei välttämättä kuulosta katastrofilta, mutta se voi romahduttaa koko ekosysteemin toiminnan, jonka seurauksena myös itikoita syöneet ja ravintoketjun huipullakin olevat eläimet voivat kadota jäljettömiin. Matkailijan vieraillessa upeassa luontokohteessa hän näkee vielä mieletöntä elämän kirjoa tästä sukupuuttovauhdista huolimatta, mutta miten on tulevaisuuden laita? Kuinka usein käy mielessä, että elämää täynnä olevalta näyttävä kohde saattaa olla jo menettänyt osan hienoudestaan?

reilu7

Tämän valossa hieman pelkään, että eläintarhavastaiset kampanjat voivat saada ihmiset ajattelemaan, että niissä paikoissa ei ole mitään hyvää. Satavarmasti löytyy tuhansia paikkoja, joissa ei olekaan. Mutta näin ympäristötieteilijänä on omasta mielestäni vähän väärin, jos kaikkia eläintarhoja ja akvaarioita pidetään automaattisesti huonona juttuna, sillä niillä on aika kiistaton roolinsa uhanalaisten lajien suojelussa. Se taas on supertärkeää maailman luonnon, biodiversiteetin ja habitaattien tuhoutuessa hälyyttävällä vauhdilla ihmisen toiminnan seurauksena. En tällä tietenkään tarkoita, että kaikki eläintarhat olisivat tärkeitä lajien säilymiselle, saati sitten että toiminnassa ei olisi parantamisen varaa niilläkin, jotka ovat. Minua on itkettänyt, kun olen erehtynyt eläintarhassa käymään. Useimmat keskimääräisen eläintarhan eläimistä kun eivät ole sukupuuton partaalla, vaikka olisivatkin uhanalaisia. Ja ne lajit, jotka eivät ole erittäin uhanalaisia, eivät todellakaan vankeuteen kuulu. Mutta mitä jos lajin luonnolliset elinympäristöt on kaikki jo menty tuhoamaan, ja sen edustajia elää vain vankeudessa – niin, siellä eläintarhassa? Pitäisikö tuo tarha silti sulkea?

reilu4

Itse ainakin haluan uskoa, että vaikka jokin sukupuuton partaalla oleva laji ei tällä hetkellä luonnossa ihmisen takia enää selviä, se voisi silti palata luontoon joku päivä, jos teemme töitä sen eteen. Eli laji elää siihen saakka vankeudessa, kunnes olemme tulleet järkiimme, ennallistaneet luonnon sellaiseksi kuin se on ollut, tai pikemminkin sellaista jäljitteleväksi, ja lajin elinehdot täyttyvät taas. Olen aika skeptinen, mutta haluan silti uskoa, että tämä voisi vielä joskus olla mahdollista. Ei se tietenkään sitä eläintarhassa elävää lajin yksilöä paljoa helpota, mutta kokonaiskuvan kannalta se voi olla tärkeää. Ongelmallista sitten taas on, jos jossain ex situ -suojeluun otetaan vain kivoja ja söpöjä lajeja, ja jätetään vaatimattoman näköiset öttimönkiäiset huomiotta, kun eihän niitä ketään kiinnostaisi katsellakaan. Toisaalta erikoistuminen voi olla hyväkin juttu. Vaan eipä niitä kaikkia mönkiäisiä edes tunneta vielä, että tehtävää kyllä olisi silläkin saralla.

Suuri (luultavasti jopa suurin) osa uhanalaisista lajeista on hyvin nirsoja. Kun ne ovat johonkin erikoistuneet, ne eivät enää voi sopeutua elinympäristönsä muutoksiin. Ensisijaisesti pitäisikin suojella nimenomaan niitä luonnon habitaatteja, joissa uhanalaiset lajit elävät, ja keskittää voimavarat tähän, jotta niitä uhanalaisia lajeja ei ainakaan tulisi enää lisää ja jo sukupuuton partaalla olevat lajit saataisiin taas kukoistamaan. Tätä kutsutaan in situ -suojeluksi. Myös salametsästys pitäisi saada vihdoinkin loppumaan. Kummassakaan nyt vaan ei olla vielä onnistuttu, joten valitettavasti eläintarhojen panosta ainakin vielä toistaiseksi tarvitaan. Sitäkään en tietenkään tarkoita, että jonkin lajin viimeisten yksilöiden joukosta pitäisi sieltä luonnosta välttämättä pyydystää niitä eläintarhaan. Mutta entä jos jäljellä on enää aivan muutama? Antaako kokonaisen lajin sammua vai vangita jäljellejääneet kenties jos valmiina vankeudessa eläneiden lajitoveriensa seuraksi ja toivoa parasta?

”Unless animals in the wild are protected, captive breeding won’t make a difference.”

reilu1
Aldabranjättiläiskilpparin kanssa puistossa, jossa oli tilaa, mutta liikaa turisteja (yksi kuvassa).

Se mikä eläintarhoissa minua ällöttää, on se että mennään bisnes ja kävijöiden viihdyttäminen edellä eikä huolehdita eläimille kunnollisia oloja ja luonnonkaltaisia tiloja. Sen lajien ex situ -suojelunkin kun voisi tehdä niin paljon paremmin kuin se nykyään monissa tarhoissa mitä luultavimmin hoidetaan (ei sillä, että olisin mikään ekspertti, joka on käynyt tutkimassa oloja useammassakin tarhassa, mutta jokainenhan sen nyt mututuntumalla tietää). Olen myös aika varma, että eläintarhoja tarvittaisiin paljon vähemmän mikäli ne keskittyisivät vain suojelutyöhön, kuitenkin huomioiden riittävän geenivaihdon populaatioiden välillä ja muita tärkeitä seikkoja. Ja sanon taas, että ehdottomasti ne lajit jotka vielä selviytyvät luonnossa, pitäisi sinne luontoon myöskin jättää eikä tuoda häkkeihin ja altaisiin ihmisten pällisteltäväksi.

Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. On olemassa järkyttävän paljon paikkoja, joissa ”suojellaan” jotakin lajia ja esitellään turisteille söpöjä eläinvauvoja rahastamisen toivossa, mutta myös järkevästi toimivia suojelukeskuksia, joissa toiminta on eettistä ja pohjautuu rahan takomisen sijaan oikeasti lajien hengissä pitämiseen. Peta on julkaissut eläintarhojen roolista lajien suojelussa artikkelin, jossa painotetaan juuri näitä paikkoja ja in situ -suojelua. En kuitenkaan itse näe, että se ainakaan tällä hetkellä riittäisi, vaan kumpaakin tarvitaan, ja sen Petakin epäsuorasti myöntää: ”[U]nless animals in the wild are protected, captive breeding won’t make a difference.” The Guardian tarjoaa taas visuaalisempaa materiaalia – kuvia uhanalaisista eläimistä, joiden suojelussa eläintarhat ovat mukana. Osa niiden luonnonvaraisista populaatioista on jo kuollut sukupuuttoon.

reilu2

Matkailijan rooli tässä kaikessa on ristiriitainen. Eläintarhoista voi toki etsiä tietoa ja yrittää tukea sellaisia, jotka hoitavat homman kotiin kunnialla. Mahtaako yksikään isoista tarhoista olla sellainen? Vähän epäilen. Kannattaakin ehkä vain skipata ne peruseläintarhat ja vierailla niin luonnonsuojelualueilla kuin eettisesti toimivissa suojelukeskuksissakin tutustumassa lajien suojelutoimintaan ja elämään – etenkin siellä luonnossa, joka tässä on tärkeämmässä roolissa. Ainakin taloudellinen viesti mennee perille sinne perustarhaankin, vaikka niissä keskuksissa ei yhtä monipuolisesti uhanalaisia lajeja olisikaan. Lisäksi tietysti kannattaa harjoittaa kansalaisaktivismia. Eivätköhän ne isot eläintarhatkin alkaisi toimintaansa muuttaa, mikäli rahavirrat alkaisivat siirtyä muualle ja asiakkaat sitä vaatisivat. Ja sanon nimenomaan muuttaa, vaikka varmasti monta paikkaa ihan aiheellisesti myös sulkisi ovensa. Matkatoimistotkin voisivat ottaa ohjelmaansa niitä eettisemmin toimivia suojelukeskuksia ja etenkin luonnonsuojelualueita.

En tällä kirjoituksellani halua puolustella eläintarhojen ja akvaarioiden epäilyttävää toimintaa, vaan tuoda esille luonnonsuojelutyötä, joka eläintarhoista puhuttaessa tuntuu usein unohtuvan koko keskustelusta, ja herätellä intoa sen kehittämiseen. Olen myöskin puhunut lähinnä eläimistä, mutta kasveja on helpompi suojella esim. siemenpankeissa. Lähtökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikki elämänmuodot ovat yhtä arvokkaita ja niitä pitäisi kohdella samalla kunnioituksella (tämä on myös syy sille, miksi en veganismista aatteena niin perusta, vaikka kasvissyöjä olenkin). Vaikka se ei kampanjan aloituskirjoitusten pointti luultavasti ollutkaan, en vaan soisi, että kaikki eläinten kanssa tekemisissä olevat paikat joitakin eläinvanhainkoteja lukuunottamatta leimataan epäeettisiksi, kun asiat eivät kuitenkaan aina ole niin mustavalkoisia. Aina kannattaa miettiä sitä toistakin puolta.

Mitä mietteitä tämä teissä herätti? Onko sinusta eettisesti oikein toteuttaa ex situ -suojelua? Entä oletko tutustunut johonkin suojelukeskukseen tai eläintarhaan, jossa on selkeästi tuotu suojelutyötä esille?

reilu3

Lopuksi vastataan vielä varsinaisiin haastekysymyksiin:

1. Kerro vanhasta muistostasi matkalta, joka näin jälkikäteen näyttää epäeettiseltä. On ihan ok muuttaa mielipiteitään ja toimintatapojaan.

2. Kerro yhdestä tietoisesta vastuullisesta valinnasta, jonka olet matkoillasi sen jälkeen tehnyt.

Vuonna 2008 olimme perheen kanssa Thaimaan Puhketissa jossakin huvipuistotyyppisessä FantaSea-puistossa. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni norsuja, ja ”pitihän niiden kanssa nyt kuvia ottaa”. Muut turistit ratsastivat niillä, mutta minä en kyytiin halunnut. Vaikka en sen kummemmin en tullut ajatelleeksi, pidetäänkö elefanteista edes hyvää huolta, aavistin kuitenkin jopa kypsässä 17 vuoden iässäni (not) koko touhun olevan täysin tarpeetonta ja välteltävää, jopa vastustettavaa. Asiaan kyllä vaikutti myös noiden aasiannorsujen valtava koko ja meikäläisen putoamiskammo. Silti hieman hävettää se kuvien räpsiminen, vaikka norsut kävelivätkin taustalla turisteja kantaen, eikä niiden sentään poseerata tarvinnut. Tosin, ehkä se poseeraaminen olisi voinut olla niille mieluisampaa… Molempi pahempi.

Mun vastuulliset valinnat koostuu monista pienistä puroista, joten tähän on vaikeaa yrittää keksiä vain yhtä. En esimerkiksi muista kuin pari kertaa, kun olisin tietoisesti yöpynyt ulkomaalaisomisteisessa hotellissa tai majatalossa, ja nämäkin olivat paikkaa itse pyörittävien yrittäjien mestoja, joissa taisivat vieläpä itsekin asua. Liftaan välillä ja olen pyörällä ja jalankin matkustanut, mistä ei koidu päästöjä ollenkaan. Julkisista puhumattakaan. Olen kulutuskriittinen myös reissussa ja haluan matkaamiseen käyttämieni rahojen menevän mahdollisimman pitkälti paikallisille yrittäjille ja vielä mieluummin hyväntekeväisyystoimintaan. Aika paljon oon muutenkin reissannut työharjoittelujen ja opintojen perässä, joten toivon, että olen jonkin verran tuonut esille ympäristönäkökulmia, mutta myös oppinut uusia asioita, joita voin tulevaisuudessa jakaa eteenpäin auttaakseni niin luontoa kuin ihmisiäkin.

Haastan mukaan vaikkapa blogit Haavematkoja ja Been There Don Det, mutta vaikka haaste ei omalle kohdallesi napsahtaisikaan, niin ei hätää, osallistua voi ja kannattaa ilman sitäkin!

reilu6

Postauksen kuvat ovat Sansibarilta enemmän tai vähemmän uhanalaisista lajeista, kuten sansibaringueretsa sekä Seychelleiltä saarelle tuotu aldabranjättiläiskilpikonna.


In English: Fair travel is a hot topic in the Finnish travel blogger scene at the moment. I took part to a campaign that happened last year and now started because of unethical trip to an aquarium offered by Finnish travel agencies. I wrote a post about the role of zoos in the conservation of species. The conclusion was, that the main focus should be on habitat conservation, but zoos, especially ethically working ones, are also needed in order to keep the species that haven’t yet vanished alive.

Mainokset

12 kommenttia artikkeliin ”#ReilutBlogit vol. 2: Voiko eläintarhoissa olla jotain hyvääkin?

  1. Sä pohditkin jo tuossa tekstissä kaikkea, mihin olisin voinut otsikon perusteella puuttua….

    Ero eläintarhan ja suojelutyön välillä onkin valtava. En kutsuisi tällaisia pelastustarhoja ja suojelukeskuksia eläintarhoiksi, joihin pääsee syömään hattaraa ja pällistelemään tiikeriä häkissä pääsylipun hinnalla. Eläintarhoissa järjestetän myös erilaisia eläinnäytöksiä, joka tekee niistä viihdettä. Eläimen viihteellistäminen ja hyödyntäminen onkin juuri se ongelma.

    Itse vierailin Costa Ricalla yhdessä suojelukeskuksessa (Jaguar Rescue Center), jossa vahingoittuneita eläimiä hoidetaan ja palautetaan takaisin luontoon. Suojelukeskus järjesti jopa ”apinakouluja” pikkuapinoille viemällä niitä välillä metsään villien tovereidensa seuraan, että osaavat olla sitten vapauduttuaan apinoiksi 🙂 Tässäkin tapauksessa tietenkin mietityttää turistien pällistely, mutta pääsylippu oli kallis (20 euroa), joten vierailijat olivat ihan välttämättömiä keskuksen ylläpidolle. Keskuksessa kuljettiin hissukseen oppaan perässä häiritsemättä eläimiä.

    Toisaalta myös lajien sukupuutto ja yritykset pelastaa niitä vankeudessa on tosiaan ihan turhaa, jos luonnonympäristö ei ole kunnossa. Voidaan miettiä motiiveja, että miksi niitä viimeisiä yksilöitä halutaa pitää väkisin hengissä ja yrittää saada niitä lisääntymään. Ettei tässäkin tapauksessa kyse olisi vain ihmisen tarpeesta hallita ja säilyttää kallisarvoisia harvinaisia tutkimuskohteita vankeudessa? Ja onko se huoli lajien häviämisestä ennemminkin vain huolta ihmisen tulevaisuudesta, kuin niiden eläinyksilöiden/lajien hyvinvoinnista? Ihminen on nimittäin pian ihan pulassa, jos jatkaa samaan malliin ympäristön tuhoamista!

    Ei veganismi ainakaan huonoksi ole, jos arvostaa erilaisia elämänmuotoja 😉 Minä ajattelen omien kokemusteni lisäksi tieteen näkökulmaa, joka ainakin toistaiseksi on sitä mieltä, ettei kasveilla ole keskushermostoa. Siksi ne eivät tunne kipua samalla tavalla kuin ihmiset tai tuotantoeläimet, joten en sure salaattia popsiessani…

    Hups! Hieman venähti teksti 😉

    Tykkää

    1. Jep, raflaava otsikko ihan tahallaan. Herättää keskustelua!

      Niin, se raja on tosiaan vähän liukuva, että mikä sitten on viihdettä ja eläinten käyttämistä ja mikä ei, mitä voi kutsua eläintarhaksi ja mitä ei. Kuten sanoitkin niin pällistelläänhän noissa suojelukeskuksissakin usein niitä siellä majailevia eläimiä, jotta saadaan rahoitusta toiminnalle. Motiivit ja mittakaava voivat tosiaan olla erit, mutta onko niillä lopulta väliä, jos lopputulos on sama? No harvoin silti varmaan on, sillä eiköhän suojelukeskukset lähtökohtaisesti kohtele eläimiä paremmin. Mutta veikkaan, että on sellaisiakin ”suojelukeskuksia”, jotka ovat aika lähellä pientä eläintarhaa, ja joillain eläintarhoilla taas saattaa olla juuri sen rahan takia paremmat resurssit suojeluun. Tuo apinakoulu on kyllä hauska esimerkki, ja just tuohon luontoon vapauttamiseen pitäisikin pyrkiä joka paikassa. Ja huolehtia se luonto ensin kuntoon!

      Oon niin samaa mieltä, että pulassa ollaan kyllä aivan kohta kaikki, jopa kaikkivoipa ihmislajimme (tämä sarkasmia). 😀 Niin kuin tuolla kirjoittelinkin, ainakin mä haluaisin pitää mahdollisimman paljon lajeja hengissä, jos ne joskus voisikin vielä vapauttaa ennallistettuun luontoon. Voi olla ihan utopistista, mutta mitä muuta tässä voi tehdä kuin uskoa tulevaisuuteen? Voi olla jo menetetty taistelu, mutta pakko yrittää loppuun asti tai mitään muutosta ei ainakaan tapahdu. Varmasti joidenkin motiivit ovatkin tuota hallitsemista ja tutkimuskäyttöä, mutta toisaalta sitä tutkimustakin tarvitaan, että osattaisiin esim. palauttaa ne just oikeanlaiseen ympäristöön jos ja kun sen voi tehdä, ja tietää mitä erityisesti suojella. Ärsyttää kyllä tämä ihmiskeskeisyys! Kyllä mä silti uskon, että suojelutyötä tekevillä ainakin osalla on ihan altruistiset aatteet ja monimuotoisuutta oikeasti pidetään arvossaan ihan sen itsensä takia, eikä vain ihmisen tulevaisuuden takia. Ehkä olen sitten sinisilmäinen. 😀 Mutta tilanne, jossa edes tätä ei tehtäisi, kuulostaa vaan vielä pahemmalta.

      Joo, pakkohan sitä on jotain syödä tai kuolla itse pois, ja kasvit on varmasti kuitenkin lopulta se paras vaihtoehto. Mutta mua vaan jotenkin häiritsee että jonkin aatteen mukaan on ok syödä jotakin toista elämänmuotoa ja toista ei, kun kuitenkin joutuu usein tappamaan jonkun syödäkseen (ei nyt koske hedelmiä, ainakaan jo maahanpudonneita). Ja jos ajattelee jotain tehoviljelyä niin aika väkivalloinkin. Eivät tosiaan kipua tunne, mutta kasveista ei tiedetä vielä kaikkea. Osaavathan ne kääntyä valoa kohti ja auttaa kavereitaan, joten mistä sitä tietää mitä kaikkea muuta ne oikeastaan tietävätkään. 🙂 Tuossa hieno lööppiartikkeli puista: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016020221053728_ul.shtml . Tuon kirjan haluan kyllä lukea. Ehkä ihmisen on vaan helpompi tajuta, kun eläin tuntee kipua, koska ne on meitä lähempänä, mutta kasvien käyttäytymistä ei osata tulkita? Eikö tämäkin ole aika ihmiskeskeistä? Joku nurmikon leikkauksesta tuleva ”ihana” tuoksukin on oikeasti sen kuolinhuutoa, mutta kuinka moni sitä ajattelee? Mulla ei siis ole mitään vegaaniruokaa vastaan, päinvastoin, mutta aatteena en vaan ite osaa hyväksyä jotain mitä ei omasta näkökulmasta ole ihan täydellisesti loppuun asti mietitty. Ei se silti estä tätä perfektionistia syömästä kuin vegaani. 😉

      Tykkää

  2. Itse kävin Uudessa-Seelannissa katsomassa tuataroja sekä kahdessa kiwipuistossa. Molemmat lajit ovat sukupuuttoon kuolemassa ja tarvitsevat ihmisten apua. Molemmille ovat ihmiset tuoneet viholliset, joiden takia näin on (opossumit, kissat, koirat). Nämä paikat toimivatkin niin, että päästävät kasvattamiaan yksilöitä takaisin luontoon – tuatarojen kohdalla saarille, joilta puuttuvat nämä viholliset ja kiwien kohdalla niin, että päästävät ne 4-8-vuotiaina (olen unohtanut tuon tarkan iän…) luontoon, jolloin ne ovat tarpeeksi isoja puollustautuakseen vihollisia vastaan. Näin toimimalla ollaankin jo saatu tuatarat pois kaikista uhanalaisimpien eläinten listalta ja kiwien kuolleisuus kääntymään 95%ta n. 65%:iin. Kiwien kohdalla ihmiset käyvät poimimassa munat pesistä ja hauduttavat ne sekä kasvattavat tarpeiksi isoiksi – kuullostaa raa’alle, mutta prosentit puhuvat tämän puolesta. Toisessa kiwipuistossa oli myös muita eläimiä – noita tuholaisia, eli opossumeja (jotka pitäisi saada siellä luonnosta kokonaan pois), tuataroja, joita päästettiin luontoon kun olivat tarpeeksi isoja sekä lintuja, joista kaikki olivat jollakin tavalla loukkaantuneet, eivätkä kyenneet luonnossa enää tulemaan toimeen. Puiston tuotto meni kiwiohjelmaan, opossumien pyydystämiseen sekä tuatarojen pelastamiseen.

    Minä aina ihmettelen, että onko se sitten parempi, että a) ihmiset eivät näe näitä eläimiä ollenkaan (mikä mielestäni vieraannuttaa luonnosta) b) ”kaikki” (lähinnä siis parempiosaiset) matkustavat ympäriinsä katsomaan näitä eläimiä niiden oikeassa elinympäristössä tuhoten samalla ympäristöä päästöillä (kyllä se lentäminen on päästövoittoista touhua ja usein nämä paikat ovat vaikeasti saavutettavissa) ja mahdollisesti horjuttaen ekosysteemiä vierailemissaan paikoissa niin, että lajeja kuolee sen takia… c) miten tämä eläinten vankeudessa pitäminen eroaa esim. siitä, että lapsi syntyy Afrikkaan tai johonkin muuhun kehitysmaahan, jonne mennään sitten taas pällistelemään niitä ihmisten oloja turisteina… (Mun mielestä on myös eläintarhoja ja eläintarhoja – toisissa eläimillä on paremmat oltavat ja toiset taas mm. surmaavat ”turhat” jälkeläiset – tää on aina vaarallista sanoa, että joku on niin, niin väärin – mikä on se vaihto-ehto?)

    Kolmanneksi minä aina ihmettelen tätä: ”Olen vegaani, enkä voi syödä eläintä, koska ne on niin söpöjä ja niihin sattuu jne.”, mutta samaisella ihmisellä on kotona kolme kissaa ja kaksi koiraa sekä hoitoponi… Miten siis lemmikkieläimien pitäminen eroaa eläintarhoista? Vankeudessahan nekin elävät ja elinympäristö on kaikkea muuta kuin se, missä ne ovat alunperin eläneet… Juu, toki siitä mirristä voidaan pitää maailman parhainta huolta, mutta onko se hoito silti sellaista, että se eläin siitä pitää…? Missä se raja siis menee mikä on sitten eettistä ja mikä ei…? Ennenkaikkea: Tuleeko eläintarhoista joskus yhtä hyvksyttyjä kuin lemmikeistä…?

    ps. Oon ihan samaa mieltä tuosta vegaaniudesta – se ei välttämättä ole ratkaisu mihinkään, mutta totta on se, että lihaa me voitas syödä vähemmän…

    Tykkää

    1. Kiitos pitkästä kommentistasi! Kuulostaa mielenkiintoisilta nuo vierailemasi kiwi- ja tuataropaikat. Hyviä esimerkkejä siitä, että toimimalla voi kyllä korjatakin tilannetta, vaikka se toiminta kuulostaisi yhtä pahalta kuin tuo munien ryövääminen pesistä. Vaikea kuvitella söpöjä opossumeita kamalaksi ongelmaksi, vaikka varmasti saavat paljon tuhoakin aikaan väärässä ympäristössä! No, minä en olekaan Oseaniassa käynyt.

      Hyviä pointteja. A-kohtaa mietin minäkin, etenkin lasten luontosuhteen kehittämiseen kun pitäis panostaa aika valtavasti enemmän jotta heistä tulis järkevämmin toimivia aikuisia. Eläintarhat ei ehkä ole se paras tapa, mutta hyvin järjestettynä nekin voi oikeasti saada lapset ymmärtämään vaikka merien hälyyttävän tilanteen. Ja b-kohta on myös hyvin totta, se lentäminen kun edesauttaa esim. ilmastonmuutosta, joka on aika valtava shokki monille eläinlajeille. Ja jotkut öljyonnettomuudet ym. vielä päälle.

      Niinpä, lemmikit on lopulta aika sama asia, koska ihan ihmisen iloksi niitä otetaan. Paitsi jos on kyseessä rescue-lemmikki, jotka on ehkä ainoa oikeasti eettinen lemmikki (sekin silti hyvin usein ihmisen iloksi). Tosin rescue-lemmikkien ottaminen voi taas ruokkia sitä että ihmiset hylkäävät jo ottamiaan lemmikeitä helpommin, kun ”niille kuitenkin löytyy uusi hyvä koti”. Eivät ole helppoja kysymyksiä tosiaan, mutta ihan tervettä näitä on pohtia. 🙂

      Tykkää

  3. Hieno postaus ja tarkeasta aiheesta 🙂 Liian monessa elaintarhassa keskitytaan siihen kassavirran kasvattamiseen elainten kustannuksella. Otetaan vankeuteen niita suloisimpia karvanassuja, vaikka joku ihan muu saattaisi olla suojapaikan tarpeessa. Luulisi, etta markkinoinnissa voisi painottaa sita, miten asiakkaan paasylipusta maksamat kolikot kaytetaan hadanalaisimpien lajien pelastamiseksi, silla varmaan palveltaisiin vahan sita kapitalistista sydantakin siina sivussa.

    Tykkää

    1. Näinpä! Veikkaan että juuri noin toimitaankin ainakin joissain paikoissa. Lissabonin akvaariossa tuli vierailtua viime kesänä, ja he kyllä panostivat tietoisuuden kasvattamiseen merien uhanalaisuudesta ja opettivat lapsia, vaikka kävihän niitä akvaariossa uivia otuksia vähän sääliksi.

      Liked by 1 henkilö

  4. Kiitos haasteesta, ja mielenkiintoisesta kirjoituksesta! Nyt vasta ehdin paneutua tähänkin asiaan, kun oma blogikirjoitteluni ja sen myötä muidenkin blogien lukeminen on ollut tovin ”hyllyllä”. Minä en ole käynyt koskaan varsinaisessa suojelukeskuksessa, toki moni eläintarha tekee varmasti suojelutyötä ihmisten viihdyttämisen ohessa. Olen vieraillut eläintarhoissa aina toissa syksyyn saakka, mutta enää en menisi. Matkablogit ovat matkakuumeen nostamisen lisäksi avanneet silmäni ajattelemaan tätä asiaa – toivottavasti näin käy muillekin! Sen suojelutyön mielekkyyttä olen itsekin miettinyt niissä tapauksissa, kun ympäristöä ei ensisijaisesti pyritä palauttamaan sellaiseksi, että laji voisi siellä selviytyä.

    Itse en ole vegaani vaan syön kasvisten lisäksi mereneläviäkin lähinnä erinäisten allergioiden takia. Mun mielestä eläinten käyttäminen todelliseen tarpeeseen silloin, kun niitä kohdellaan hyvin, on osa ihmiselämää. Kuitenkaan eläintarhat, kuten nykyinen tehotuotantokaan, ei ole tällaista todellista tarvetta saati hyvää kohtelua. Uskonkin, että yleinen mielipide huvin vuoksi pidettäviä eläintarhoja kohtaan tulee varmasti muuttumaan. Toivottavasti suojelutyö saa silloin sitäkin enemmän tilaa ja mahdollisuuksia.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s