Pieni lettiopas Afrikkaan

Oletko haaveillut ottavasi näyttävät pikkuletit päätäsi koristamaan seuraavalla Afrikan matkallasi, mutta et ole ihan varma, miten letitysprosessi toimii ja mitä lettien kanssa täytyisi ottaa huomioon? Ei enää huolta, sillä tämä juttu on juuri sinulle tarkoitettu! Kerron edellämainitut asiat askel askeleelta, sekä paljon muuta pikkuletteihin liittyvää ensikäden tietoa. Omat kokemukseni perustuvat puhtaasti yhteen Afrikan maahan, Sambiaan, ja voi olla, että letitys sujuu jossakin toisessa Afrikan maassa aivan eri tavalla. Miehillä ei juuri lettejä näkynyt, vaan miesten hiukset pidettiin lyhyinä tai harvoin rastoilla, joten tämä postaus keskittyy nimenomaan naisten letteihin. Siitä huolimatta kehotan myös miehiä käymään paikallisella parturilla!

Pikkuletit ovat olleet tiivis osa afrikkalaisia kulttuureja jo kauan ennen ajanlaskun alkua. Leteillä on voitu ilmaista mm. uskontoa, sukulaisuussuhteita, siviilisäätyä, varakkuutta, sosiaalista statusta, ikää, valta-asemaa ja etnisyyttä. Monilla heimoilla on ollut oma lettikuvio, josta heimon jäsenen on voinut tunnistaa. Tietyt letitystyylit ovat voineet myös liittyä juhliin ja muihin erikoistilanteisiin kuten häihin tai sotavalmisteluihin. Letteihin ja hiustyyleihin on myös liittynyt monia uskomuksia.

letti7

Kulttuurinen appropriaatio ja pikkuletit

Ennen kuin alan jakaa lettivinkkejä, haluaisin kiinnittää huomiota asiaan nimeltä kulttuurinen appropriaatio (cultural appropriation). Maailma ei ole eri värisille ihmisille tasa-arvoinen paikka, vaikka sen tietenkin pitäisi olla. Valkoiset ihmiset ovat valitettavasti edelleen paremmassa asemassa kuin mustat ihmiset ja meillä on enemmän valtaa käytettävissämme. Monet väittävät, ettei valkoisten ihmisten pitäisi tämän takia käyttää ollenkaan afrokulttuureista kumpuavia vaatteita, hiustyylejä kuten pikkulettejä, tai muitakaan kulttuurin ilmentymiä. Sen sanotaan viestittävän (usein silkkaa ajattelemattomuuttaan) ajatusta, että mustat ihmiset ja heihin kohdistuva rakenteellinen ja väkivaltainen rasismi olisivat yhdentekeviä, mutta kulttuurinsa ovat cooleja ja vapaasti kaikkien omittavissa. Toisaalta, mustien on paljon vaikeampi laittaa vaikka juurikin ne hiuksensa länsimaiseen sileään tyyliin käkkärän hiuslaadun takia, vaikka joskus tästä voi riippua jopa työpaikan saaminen. Pätee varmasti Euroopassa ja USA:ssa, jossa valtaväestö on valkoista ja värilliset vähemmistöt kärsivät rasismista.

Mutta entäs, kun ollaan Afrikassa? Kun valtaväestö on mustia ja itse on valkonaamana täysin ulkopuolinen heidän kulttuurissaan? Tein viime kesänä Sambiassa ihmiskokeen ja tarkkailin saamaani huomiota pikkuletit päässä. En kuitenkaan väitä, että syy lettien ottamiseen olisi kuitenkaan ollut mitenkään objektiivinen, sillä pidän hiustyyliä yksinkertaisesti kauniina. Olin pari kuukautta ihastellut sambialaisnaisten upeita lettikampauksia kaikkialla ympärilläni, ja halusin sellaisen itsekin. Jos olin ilman pikkulettejä saanut osakseni etenkin maan pääkaupungin Lusakan köyhemmillä alueilla kulkiessani aivan tarpeeksi osoittelua, huutelua ja naurua, niin nyt sitä vasta tulikin. Nauru oli useimmiten hyväntahtoista, mutta joskus harvoin hieman ivallistakin, oli ne letit sitten päässä tai eivät. Monet sambialaiset naiset kuitenkin tulivat myös kehumaan vuolaasti lettejäni, kyselivät missä olin ne otattanut ja sanoivat niiden jopa sopivan minulle hyvin, vaikka olenkin valkoinen. Yhtään negatiivista kommenttia en lettieni kanssa saanut, sen sijaan lettien viestimä yritys sopeutua muukalaisena sambialaiseen kulttuuriin sai positiivista kaikua. Sama päti chitengen käyttöön, vaikka se päällä en kovin kauaksi majapaikastamme lähtenytkään – valkoinen tyttö perinteisen kietaisuhameen kanssa herätti huvittuneisuutta, mutta olin aistivinani ilmassa myös pientä ylpeyttä, että joku niin selvästi ulkopuolinen halusi pukeutua paikalliseen perinteiseen vaatteeseen. Isäntäväkemme olisi esimerkiksi välttämättä halunnut ottaa meidät mukaansa kirkkoon, ja ehdottomasti chitenge päällä.

Lopputulemana olen itse sitä mieltä, että afrotyylisiä pikkulettejä tuskin kannattaa valkoisen naisen ottaa länsimaisen kulttuurin parissa – se on hieman outoa, eikä sillä ainoastaan saata loukata muita, vaan se on myös poliittinen teko, halusi sitä tai ei. Afrikkalaisen kulttuurin parissa oleskellessaan jokainen käyttäköön omaa harkintaansa – minä päätin ottaa Sambiassa letit, ja jaan nyt jopa vinkkejä sille, joka päätyy samaan ratkaisuun kuin minä. Tärkeintä on tiedostaa ilmiön olemassaolo ja toimia rasismin kitkemiseksi maailmasta.

letti3
letti4 letti6

1. Varaa aika kampaajan salonkiin

Letit kannattaa ehdottomasti ottaa sellaisessa kampaamossa, jota tavan paikallisetkin käyttävät – eli jollain valitsemasi afrikkalaiskaupungin tavallisella asuinalueella sijaitsevassa kampaajan salongissa, missä katto on aaltopeltiä, seinät vuorattu eri kampauksia esittävillä leikekuvilla ja peilit lohkeilleet sieltä täältä. Siellä pääset juttelemaan kiireettä paikallisten naisten kanssa, kun nämä letittävät tukkaasi tai ovat itsekin laitattamassa hiuksiaan ojennukseen. Jos ymmärrät kieltä, kuulet mehevimmät juorut, parhaat vinkit lastenkasvatukseen (”Go sleep now or I’ll hit you!”) ja uusimmat uskonnolliset pohdinnat (”I heard that Hindus can believe in many gods…” ”That’s completely stupid, go read your Bible!”). Laitatin itse lettini Sambiassa, tarkemmin sanottuna pääkaupunki Lusakan Chunga-nimisellä slummialueella. Kuulin monituntisen letityssession aikana kaikennäköistä, mutta parhaiten mieleeni jäi tarina äidistä ja vauvasta, joka muuttui ihmispäiseksi käärmeeksi kun äiti ei noudattanut Jumalalta saamiaan ohjeita olla pesemättä vauvaa vesivadissa. Vaikutti siltä, että afrikkalainen musta magia ei ole Sambiasta todellakaan kuollut, vaan elää ja potkii vahvan kristinuskon rinnalla. Kampaajan penkissä siis voi oppia yllättäviäkin asioita paikallisesta kulttuurista.

Kampaamoita löytyy varmasti asuinalueiden läpi vieviltä pääkaduilta, joilla on muitakin liikkeitä. Mieluisan kampaamon löydettyäsi sovi kampaajan kanssa, millaiset ja kuinka pitkät letit haluat. Jos et ole varma, niin hänellä on luultavasti antaa ehdotus, millainen lettikampaus valkonaamalle parhaiten sopii. Mikäli olet onnekas ja kampaajalta löytyy tarvittavat hiuskuidut jo valmiina, siirry suoraan kohtaan 3. Muutoin käy ostamassa haluamasi väriset kuituhiukset.

letti12 letti11

2. Hanki letteihin tarvittavat kuituhiukset

Letit voi toki tehdä myös ainoastaan omista hiuksista, mutta paljon näyttävämmät niistä saa, kun käyttää vahvikkeena kuituhiusta. Mikäli kampaajallasi ei ole haluamaasi väriä (kuten tuollainen tummanvaalea yhdistettynä vaaleaan punaruskeaan, jotka itse halusin), sinun täytyy luultavasti ostaa hiukset itse. Se tulee myös halvemmaksi. Sambiassa näitä kuituhiuksia kutsuttiin nimellä ”wigs”, eli peruukit. Ainakin afrikkalaiskaupunkien keskustoissa on kauneustuotekauppoja, joissa myydään kaikkia mahdollisia kuituhiusvärejä ja -malleja. Myös keskustan ulkopuolella on paljon jälleenmyyjiä, mutta näiden valikoimat voivat olla rajattuja. En enää tarkalleen ottaen muista montako pakettia kuituhiusta itse hankin, mutta luultavasti niitä oli noin 10, koska halusin leteistä täyspitkät. Aivan kaikkea ei kuitenkaan letteihin käytetty. Paketti kuituhiusta ei maksanut paljoa, suurin piirtein yhden euron luokkaa.

letti13-horzletti8

3. Marssi kuituhiuspaketteinesi kampaamoon sovittuun aikaan

Valmistaudu viettämään kampaajalla tovi jos toinenkin, sillä letitys on melko hidasta puuhaa. Pukeudu mukaviin ja tarpeeksi lämpimiin vaatteisiin ja ota mukaan ainakin juotavaa, ehkä pientä evästäkin. Haluat tehdä olosi mahdollisimman mukavaksi, sillä letittäminen on melko kivuliasta touhua. Kampaajan helläkätisyydestä riippuu, kuinka paljon hiuksia revitään letin juurta letittäessä. Välillä olisi tehnyt mieli tirauttaa pieni tuskan kyynel, mutta kampaamon naiset olisivat varmaan sanoneet, että ”Hahaa, look at the white girl crying!” Kyllä sen hampaat irvessä kesti. Mitäpä sitä nainen ei tekisi kauneutensa eteen?

Oma letityssessioni taisi kestää 5-6 tuntia, ja letittämässä oli parhaillaan neljä ihmistä. Kaikki eivät todellakaan ollet kampaajia, vaan paikalle sattuneita tuttuja naisia jotka ryhtyivät auttamaan. Osa vain kummasteli pohjoista sileää hiuslaatuani. Maksoin letityksestä noin 30 euroa, ja hinta kannattaa aina sopia kampaajan kanssa etukäteen.

letti1
letti2

4. Hoida päänahkaasi ja lettejäsi

Kampaajan käsittelyn jälkeen päänahkasi huutaa luultavasti hoosiannaa. Ensimmäinen yö uusien, vielä hyvin tiukkojen lettien kanssa ja repimisestä toipuessa on pahin. Osta siis jo etukäteen valmiiksi päänahkaan levitettävää, kiristystä ja kutinaa lievittävää scalp sootheria, äläkä ujostele sen levittämisen kanssa. Lettituotteita löytyy varmasti ainakin supermarketeista, sillä niille on Afrikassa luonnollisesti kysyntää. Dark and Lovely -merkin viilentävä päänahkageeli oli ainakin loistavaa ja helpotti oloa melkoisesti. Toisena ja kolmantena yönä voit varautua hieman lievempään kipuun ja kutiamiseen. Muutaman päivän kuluttua tilanteen pitäisi jo helpottua, ja mitä löysemmiksi lettien juuret kasvavat, sitä mukavammilta letitkin painostaan huolimatta tuntuvat.

Letit voi pitää päässä niin kauan kuin jaksaa ja ne näyttävät hyvältä, jopa useamman kuukauden. Itse taisin pitää lettejä vain kolme-neljä viikkoa, sillä olin lähdössä Brasiliaan enkä kehdannut paukkia sinne tämän Sambia-tyylini kanssa. Lettejä ja päänahkaa täytyy siis alkushokinkin jälkeen hoitaa silloin tällöin. Markkinoilla on letteihin suihkutettavaa hoitosuihketta, jolla saa nuhjaantuneisiin letteihin lisää kiiltoa ja sojottavia hiuksia hieman tasoiteltua. Omani oli Restore+ -merkkistä, mutta se ei toiminut päänahkaan ollenkaan niin hyvin kuin Dark and Lovelyn päänahkageeli.

Kuituhiuslettejä ei kannata kastella, sillä niistä tulee painavat ja kuivuminen kestää kauan. Päänahan voi siitä huolimatta yrittää pestä. Se onnistuu ehkä pesusienellä (en kokeillut) tai sitäkin helpommin kaupasta saatavalla scalp wash -tuotteella, jota tulisi käyttää noin kerran viikossa. Pesugeeli levitettiin päänahkaan, annettiin vaikuttaa hetken ja pyyhittiin sitten pyyhkeellä pois. Olo oli todella huomattavasti puhtaampi sen jäljiltä, vaikka en päässyt vesipesemään päätäni moneen viikkoon! Tämäkin oli minulla Dark and Lovely -merkkistä. Ostin sekä scalp sootherin että pesugeelin supermarketista, ja ne maksoivat muutaman euron verran molemmat.

letti16-horzletti5

5. Kun haluat pikkuleteistä eroon

Taival lettipäänä tulee väistämättä tiensä päähän, ja silloin ne saa helpoimmin pois leikkaamalla ne raa’asti katki sen rajan alta, johon omat hiukset loppuvat, ja auki letittämällä. Minulla oli laitettu lettien juuriin sukkahousuista leikattuja kuminauhoja pitämään letit paremmin paikoillaan liukkaan länkkäritukan päällä, ja ne piti leikata saksilla pois. Lettien poisto on melko helppo homma, jonka jälkeen hiusten pesu tuntuu taivaalliselta.

letti15letti10

Jäikö pikkuleteistä jotain kysymyksiä kielen päälle, vai olisiko sinulla sananen sanottavan alkupostauksen pohdintaosuuteen? Kommenttilaatikko on auki!

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda.


In English: Last summer in Zambia I decided to take braids after admiring all the local women with gorgeous hairstyles on a daily basis.  Before one makes the decision, they should familiarize themselves with the concept of cultural appropriation which links closely to using something (such as a hairstyle) from someone else’s culture. After seeing the reactions of Zambian people towards my braids and the chitenge skirt I was sometimes wearing, I came into conclusion that they though it was funny but positive that a stranger, a white girl was wearing something from their traditional culture and trying to assimilate a little. This is why I think it’s a different thing when wearing traditional African hairstyles or clothes in Africa, but I’m not recommending anyone to do so among a Western culture, where black minorities suffer from structural and violent racism.

It’s best to take your braids at a local hairdresser, where you get to hear stories from local ladies. You may need to make a reservation for braiding time. The plaiting takes several hours depending on the length and style, and this also affects the price. If the hairdresser doesn’t have the faux hair for your chosen color, you may need to buy them yourself beforehand. Prepare for some pain! After the work is done, you need to take care of your braids. I recommend using scalp soother gel, which helps with the initial pain and itching. You can also wash your scalp with a scalp wash product, or try using a sponge. You shouldn’t make your braids wet. You can enjoy the hairstyle for several months even, if you take care of them. Afterwards it is easiest to cut the braids below your own hair length and unbraid them.

Veneilyä Sambian Lake Kariballa

Lake Kariban rannalla Sambiassa oli reissun toinen eli viimeinen päivä aluillaan. Tai oikeastaan se oli jo melkein puolessa, koska olimme edellisillan hippokohtaamisen jälkeen nukkuneet myöhään ja nautiskelleet hotellin aamupalasta oikein pitkän kaavan kautta. Halusimme käydä tutustumassa järveen myös vesiltä käsin ja olimme katselleet mahdollisuutta kanoottivuokraukseen, jonka olisimme voineet hoitaa eräässä toisessa hotellissa. Paikka olisi kuitenkin sijainnut aivan Siavongan kylän toisella puolella suht pitkän matkan takana, joten päädyimme melomisen sijasta sittenkin veneajelulle järvenselälle.

Venekyyti ei ollut aivan halpaa lystiä, mutta eipä olisi ollut kanootin vuokrauskaan, joten pistimme elämän risaiseksi. Viikonlopun teemana oli muutenkin vähän ollut luksustelu ja sellainen perinteinen lomailu, joka ei yleensä meidän reissuihin juuri kuulu. Sitäpaitsi pääsisimme katsomaan Kariba Dam Wallia, eli Kariban patoa, joka jauhaa Sambialle vesivoimaa Sambesi-jokeen padotun Kariban tekojärven itäpäässä. Kariban historiasta voit lukea lisää aiemmasta postauksestani. Eipä käynyt mielessä, että sijaitsimme padon yläpuolella, eikä pato tietenkään näytä yläpuolelta käsin juuri miltään. Mutta tulipahan sekin nähtyä.

boatride2
boatride4
boatride7
boatride8boatride3 boatride9
boatride10 boatride11

Nousimme resorttimme rannasta valkean pikaveneen kyytiin ja hurautimme kohti järvenselkää. Olo oli kuin jollain pohatalla huvijahdillaan, aurinko paistoi ja leppeä järvituuli vilvoitti mukavasti kuuman keskipäivän lähestyessä. Metsäiset maisemat kumpuilivat oranssin, ruskean ja keltaisen sävyissä hyvin kuivan näköisinä sinisen järven takana. Olin kuitenkin kiskonut pelastusliivit tiukasti ylleni, koska uimataidoillani ei varsinaisesti voi kehuskella ja eihän sitä ikinä tiedä… Järvivesi (tai oikeammin jokivesi) ei edes kelluttaisi samalla tavalla kuin merivesi!

Pääsimme kuitenkin turvallisesti niin lähelle Kariban patoa kuin oli sallittua mennä. Kieltokyltit osoittivat etäisyyden, jota lähemmäs ei sopinut ajaa. Varmaan  padossa olisi aikamoinen imukin, jos turhan lähelle erehtyisi. Tosin Wikipedia kertoo padon toimineen tammikuussa 2016 (sadekauden huipulla) vain 12 prosentilla sen täydestä tehosta El Niño -ilmiön aikaansaamien surkeiden sateiden takia. BBC taas raportoi Kariban padon olevan niin huonossa kunnossa, että se saattaa ilman korjaustoimenpiteitä jopa romahtaa kokonaan, luoden valtavan tsunamin alajuoksulle vieden joen muutkin padot mennessään, puhumattakaan joenvarren ihmis- ja eläinasukkaista.

Pysähtyessämme ihailemaan patoa ja venekuskimme sammuttaessa moottorin vasta huomasimme, kuinka lujaa hän huudatti radiota. En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, kun radiosta tuli jotain kristillistä Jeesus-ohjelmaa niin lujaa, ettei kuski edes kuullut pyyntöäni sammuttaa radio. Zé sai kuitenkin hänet hiljentämään kammottavan huudatuksen, ja saimme kuunnella rauhassa järven liplatusta.

boatride12 boatride13
boatride14 boatride16
boatride15 boatride17
boatride19 boatride18

Paluumatkalla bongasimme erään järven saaren puusta kiljumerikotkan, joka oli tullut tutuksi safareilta. Onneksi se pääsi sentään lentämään saarelta poiskin, toisin kuin BBC:n artikkelissa mainittu, jo kolme vuotta alajuoksun saarella viettänyt paviaani. Puukanootilla melova mies tuli myöskin vastaan, lieneekö ollut sama heppu kuin edellisen illan kalastaja.

Veneretkeltä palattuamme laitoimme kimpsut ja kampsut kokoon ja lähdimme takaisin kohti Lusakaa. Halusimme olla siellä ajoissa ennen auringonlaskua, jotta pääsisimme minibussilla kotiin taksin sijaan. Bussinvaihto Lusakan laitakaupungilla pimeän aikaan ei nimittäin ole kaikkein miellyttävin kokemus, ainakaan vitivalkoisen hipiän kanssa. Ainoa vain, että Siavongan kylän jonkinnäköiselle torin ja bussiaseman yhdistelmälle päästyämme ja Lusakaan menevän minibussin etupenkille asettauduttuamme odotimme sen lähtöä vielä parisen tuntia. Muita Lusakaan menijöitä kun ei aivan ruuhkaksi asti ollut, eivätkäkä bussit liiku Sambiassa puolityhjinä mihinkään. Vessahätähän siinä ehti tulla, mutta juuri kun olin lähtenyt läheiselle kylän marketille etsimään käymälää, Zé soittaa bussin olevan tietenkin juuri silloin lähdössä. Pieni paniikkihan siinä iski, mutta bussi ei onneksi lähtenyt matkaan ilman minua ja vessakin löytyi. Nolosti se jäi kyllä maksamatta, kun ei ollut sopivaa pikkurahaa mukana.

boatride20

boatride21

Torielämää Siavongan kylässä.

boatride22 boatride24
boatride23 boatride25

boatride27

Kuvan mies on selvästi pysähtynyt vihanneskojulle tullessaan sunnuntaikirkosta, kun on musta puku päällä.

boatride26

Puuhiilen myyjiä tienposkessa.

boatride28 boatride29
boatride31 boatride30

Lusakaan köröteltiin samoja tietöiden takia raivattuja pölyäviä kiertoteitä kuin tullessakin. Matkan varrella oli alue, jolla kasvoi hurjasti baobab-puita, ja pitihän niistä ottaa muutama valokuvakin. Viimeisen kuvan baobab oli kaikista suurin, heittämällä paljon suurempi kuin rekka-auto. Yhden kylän bussipysäkillä lapset koittivat kovasti kaupata meille pieniä keltaoransseja lokvatti-hedelmiä (ilmeisesti, tunnetaan myös nimellä japaninmispeli), mutta ei ostettu, ne kun eivät haise kovin houkuttelevalle ja suurin osa olisi varmaan jäänyt syömättä. Niitä kasvaa myös Portugalissa melkein joka pihassa, joten voidaan maistaa niitä myöhemminkin. Kotimatka sujui huomattavasti sutjakammin kuin tulomatka, ja ehdimme käydä jopa syömässä Lusakan keskustassa ennen kotiin suuntaamista.

Lue muutkin postaukseni Kariba-järven reissulta:

Minibussilla Kariba-järvelle

Auringonlasku Lake Kariballa

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda


In English: The second and last day on the banks of Lake Kariba in Zambia was beginning, and we wanted to go explore the lake. We had thought about renting a canoe but ended up going on a boat trip to the Kariba Dam Wall as it would live just from the dock of our hotel. We were upstream from the dam, so it didn’t look like much from above. However, the views to the dry autumn-colored lake shores with rolling hills were nice and the lake breeze felt dreamy at the heat of the day. We had to tell the driver to turn off the radio as he was listening to some christian channel super loudly and we couldn’t hear the silence. On the way back we spotted a fish eagle that we had seen a lot on the safaris, and a man paddling in a wooden canoe – perhaps the same fisherman from the evening before. After the trip we left back towards Lusaka, after two hours of waiting for more customers in the minibus that was standing at the bus station and marketplace of Siavonga village. Of course, just when I went to the market to find a toilet, the bus was leaving, but luckily they didn’t leave me there. The roads back were the same dusty ones because of roadworks, but we got to admire some huge baobab trees. Kids were trying to sell us loquat fruits but we didn’t buy any, and they also grow on almost every yard in Portugal.

Auringonlasku Lake Kariballa

Kariba-järven yllä horisontti alkoi pikkuhiljaa värjäytyä pastellin sävyillä. Olimme matkanneet tänne Sambian ja Zimbabwen rajalla avautuvalle maailman suurimmalle tekojärvelle Lusakasta viikonloppuloman viettoon. Päivä oli kulunut minibussissa, järven rannoilla ja hotellin uima-altaalla. Nyt saimme katsella erilaista näkymää iltaruskon aikaan lähes tyynenä lepäävän järven ylle.

kariba47 ilta2
ilta1 ilta3
ilta4 ilta6
ilta5

Kariba-järven rannoille oli rakennettu afrikkalaisittain melko hulppeita omakotitaloja, joita sambialaiset rikkaat käyttivät kesäasuntoina. Siavongan kylä on myös konferenssikohde lusakalaisille bisnesihmisille, ja melko suosittu viikonlopunviettopaikka niin sambialaisten kuin ulkomaalaistenkin turistien keskuudessa. Paikkaa sanotaankin Sambian Rivieraksi.

Myönnettäköön, että kyllä mekin täällä ihan hyvin viihdyimme, resortin pihamaalla käyskenteleviä riikinkukkoja ihmetellessä ja palmujen reunustamien uima-altaiden takana aukenevaa järvimaisemaa ihaillessa. Aika luksusta! Auringonlasku oli lisäksi ihana, vaikkei mikään räikein värien ilotulitus ollutkaan kyseessä. Hempeän pastelliset kerrokset taivaalla olivat omalla tavallaan juuri täydellisiä.

ilta7

kariba43 kariba45
kariba44 kariba46
kariba49 kariba48
kariba50

Paikallinen kalastaja oli lähtenyt kokemaan verkkoja illansuussa. Ketterästi mies näytti järvellä liikkuvan kiikkerän näköisellä puukanootillaan.

Hilkulla oli, ettemme joutuneet virtahevon hyökkäyksen kohteiksi. Hiekkarannalta löytyneet hipon vettä kohti kulkevat jalanjäljet eikä edes rannalle pystytetty ”Beware of hippos and crocodiles” -varoituskyltti saaneet kelloja soimaan kummankaan päässä sen suhteen, että vedessäkin saattaisi vaania vaara aggressiivisen virtahevon muodossa. Ketään kun ei rannalla näkynyt. Seurasimme hipon jälkiä muina miehinä kohti vesirajaa, ja erotimme järvestä jonkun roskan tai kiven näköisen asian jota olimme menossa tarkastelemaan lähempää. Tarpeeksi lähelle päästyämme esiin nousi kiukkuisesti puhiseva virtahevon massiivinen pää, ja hyvä ettemme saaneet sydänkohtausta. Hitaasti perääntymällä pääsimme reviiristään tarkan hipon jatkuvan ja vihaisen tuijotuksen alla kauemmas rannalle turvaan. Puuh! Johan oli kohtaaminen. Virtahepojen tappamien ihmisten vuosittainen määrä ei nimittäin ole mikään ihan pieni, joten näiden otusten kanssa saa oikeasti olla tarkkana.

kariba51
kariba52

kariba53

Kuvan hippo liittyy vahvasti tapaukseen.

Että sellainen ilta Kariba-järven rannalla. Pimeän laskeuduttua söimme vielä illallista hotellimme ravintolassa ja katsoimme sambialaisia televisiokanavia huoneessamme, kun kerran telkkari oli. Nat Geo Wild ohitti silti ehkä sambialaiset kanavat ollen molempien lemppari.

Lake Kariballa Sambesi-joen laaksossa on kesällä (eli loka-maaliskuussa) todella kuuma, mutta talvella sadekauden jälkeen miellyttävän lämmintä, toisinaan jopa viileää. Me vierailimme siellä heinäkuun loppupuolella, jolloin Lusakassakin alkoivat lopputalven lämpötilat jo kohoamaan lähemmäs kolmeakymppiä. Minusta tuo 25-30 astetta on juuri optimaalinen lämpötila, ei liian kuuma eikä kylmä.

Karibalta olisi vielä yksi postaus tulossa, ja siinä lähdetään veneretkelle järvenselälle.

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda


In English: After spending the day on minibus, lake shores and the hotel pool, night was starting to arrive on Lake Kariba. It’s not only a popular weekend getaway destination among local and international tourists, but rich folks have built their summer residences on the lake shores as well. No wonder Siavonga is called the Riviera of Zambia. Sunset was coloring the sky with layers of pastel shades, and the sight over the palm-lined swimming pools to the lake was very luxurious. Peacocks were walking in the resort garden, and a local fisher man was checking his nets from a wooden canoe at dusk. We also got almost attacked by an aggressive hippopotamus, which we didn’t see in the water. After we got too close, he lifted his massive head above the water making quite irritated noise. Luckily he stayed there staring at us while we were slowly walking backwards to the safety of the beach. These guys kill quite many people every year, so better take the warning signs seriously! 

Minibussilla Kariba-järvelle

Loikataan taas hetkeksi takaisin Sambiaan, tarkemmin sanottuna viimeiseen viikonloppuun jonka vietimme siellä heinäkuussa ennen kotiin lähtöä. Teimme viimeisen reissun pois Lusakasta, ja se suuntautui Kariba-järvelle Kaakkois-Sambiaan. Matkasimme sinne vain yhdeksi yöksi, mutta pikainen reissu oli ihana hengähdystauko Lusakasta ennen hommien pakettiin laittamista ja lähtöön valmistautumista.

Muut reissut Sambiassa olemme tehneet normaaleilla pitkänmatkan busseilla, mutta tällä kertaa nappaamme Siavongaan menevän minibussin Lusakan City Marketin bussiasemalta. Joudumme kyselemään muutamaltakin ihmiseltä neuvoja, ennen kuin löydämme oikean auton. Meitä neuvotaan avuliaasti, kukaan ei yritä hyötyä tilanteesta, paitsi bussiaseman kerjäläinen. Pian kapuamme vaalean Toyota Hiace -minibussin etupenkille odottelemaan bussin täyttymistä ja liikkeelle lähtöä.

kariba1 kariba3
kariba2 kariba4

kariba5

Tienvarren kaupoilla on välillä hauskoja nimiä, kuten Wait & See Grocery.

”Takapenkillä istuva nainen laulaa, kuski maiskuttaa kuuluvasti vaaleanpunaista guavahedelmää, takanani puupenkillään kyykkivä konduktööri haisee vanhalta viinalta ja suuria maissisäkkejä tuetaan paremmin penkkiäni vasten. Sitten tehdään äkkijarrutus tiellä kävelevien lehmien takia.”

kariba6
kariba7 kariba8
kariba9 kariba10

Bussimatka on elämys jo itsessään. Osa teistä on oikein hyväkuntoisia, joskin kapeahkoja asfalttiteitä, mutta osan matkaa tie on remontissa ja joudumme ajamaan kuoppaisilla hiekkateillä, missä jokainen vastaantuleva rekka nostattaa ilmoille kunnon pölypilven. Pyykkilautaa muistuttava tie hytkyyttää matkustajia ja etupenkilläkin istumme kuin sillit suolassa – tilaa on vähän ja on kuuma. Suorilla asfalttitieosuuksilla painetaan talla pohjaan ja mennään niin lujaa kuin päästään, paitsi silloin kun yritetään kalastella lisää matkustajia tien varresta. Takapenkillä istuva nainen laulaa, kuski maiskuttaa kuuluvasti vaaleanpunaista guavahedelmää, takanani puupenkillään kyykkivä konduktööri haisee vanhalta viinalta ja suuria maissisäkkejä tuetaan paremmin penkkiäni vasten. Sitten tehdään äkkijarrutus tiellä kävelevien lehmien takia. Kaikkia aisteja todellakin kutkutellaan tällä matkalla! Ikkunan takana vilistävät vuoret, kuivat metsät ja pusikot, puuhiilten ja hedelmien myyjät, toinen toistaan paksummat baobab-puut, kuivuneet joenuomat ja maaseudun köyhät savimajakylät, missä eletään edelleen ilman sähköä. Liikenne on vasemmanpuoleinen entisen siirtomaaisännän Britannian malliin.

Teemme detourin Chirundun raja-asemalle, koska joku matkustajista on menossa sinne. Oleme vain muutaman metrin päässä Zimbabwesta. Odottelemme uusia matkustajia bussin kyytiin ensin huoltoasemalla, sitten tien poskessa. Muut matkustajat alkavat hermostua viivästykseen, ja lopulta lähdemme kohti varsinaista määränpäätämme, jonne matkan piti alun perin kestää kolme tuntia, mutta siihen kului lähes viisi.

Lake Kariba – maailman suurin tekojärvi

Siavongaa lähestyttäessä alkaa vuorten välissä horisontissa siintää valtava sininen järvi. Lake Kariba näyttää jotenkin epätodelliselta – siltä, ettei se kuulu tähän kuivaan, vuoristoiseen ja metsäiseen maisemaan. Eikä se kuulukaan. Kariba on nimittäin ihmisen aikaansaannos, Sambesi-jokeen padottu maailman suurin tekojärvi. Sillä on mittaa yli 220 kilometriä ja leveyttä 40 kilometriä, ja se on neljä kertaa suurempi kuin Kiinan Kolmen rotkon padon tekojärvi. Melkein puolet koko Sambian sähköstä tulee Kariban vesivoimalasta.

Kariban pato ja vesivoimala päätettiin rakentaa Brittien toimesta 50- ja 60-lukujen taitteessa, jolloin myös padotut vesimassat muodostivat Kariba-järven Sambian (silloisen Pohjois-Rhodesian) ja Zimbabwen (Etelä-Rhodesian) rajalle. Kariba on paitsi maailman suurin tekojärvi myös maailman suurin vesireservi, johon mahtuu 180 biljoonan tonnin edestä vettä. Vesimassat vaikuttavat maankuoreen ja ovat saaneet alueella aikaan useita maanjäristyksiä. Suurin vaikutus padon rakentamisella oli kuitenkin niihin 50 000 ihmiseen, jotka piti siirtää ikiaikaisilta heimomailtaan järven tieltä. Batonga-alkuperäisheimon edustajat eivät olleet muutosta innoissaan ja pelkäsivät joen jumalan Nyaminyamin suuttuvan, kun jokeen rakennettaisiin ”valkoisen miehen pato” ja heidän täytyisi muuttaa pois sen ääreltä. Pelko sai aivan uutta puhtia kun joki todellakin tulvi ennennäkemättömällä tavalla, kun padon rakentaminen oli vielä kesken. Siirretyille ihmisille uusiin kyliin rakennetuista kouluista, kaivoista ja klinikoista huolimatta kompensaatio oli marginaalinen, sillä batonga-heimo menetti jokilaakson viljavat maat ja osan kulttuuristaan ikiajoiksi. Padon rakennuspuuhissa myös 86 rakennusmiestä menetti henkensä.

Järvellä päästiin leikkimään myös Nooan arkkia, kun vedellä täyttyvän järven saarille loukkuun jääneitä villieläimiä alettiin pelastaa. 7000 eläintä, mukaan luettuna 44 sarvikuonoa pelastettiin, mutta valtavan moni eläin hukkui tai pelkäsi pelastajiaan liikaa kuollen lopulta nälkään kaljuksi kalutun puun latvassa. Sambian turismisivun mukaan suurin osa eläimistä pelastettiin Zimbabwen puolelle ja ihmiset Sambian puolelle, mikä heijasteli Etelä-Rhodesian (Zimbabwen) parempaa valta-asemaa siirtomaa-aikoina. Kariba-järveen on kuitenkin sittemmin pesiytynyt myös uutta elämää kaloista krokotiileihin ja virtahepoihin sekä sen rannoilla vieraileviin norsulaumoihin. Järven pohjalle jääneet entisen metsän poltetut puunrungot ja ravinnepitoinen tuhka ovat tarjonneet mahdollisuuksia järven eläimille.

kariba14 kariba29
kariba30 kariba11
kariba12

Hikisen ja töyssyisen bussikyydin jälkeen otamme muina turisteina taksin majapaikkaamme, Manchinchi Bay Lodgeen. Kuski on hyväntuulinen nuori poika afrikkakuosisessa nappipaidassaan, mutta ajaa ensin väärään hotelliin. Pääsemme perille ja huomaamme, että majapaikkamme on aika hulppea. Kahden hengen huone irtosi sesongin ulkopuolella muistaakseni noin 50 eurolla, tällä hetkellä hinnat näyttävät yli tuplaantuneen. Joka tapauksessa vehreän viihtyisä järvenrantaresortti on kuin keidas kuivan afrikkalaisen metsämaaston keskellä. Aikamoinen kontrasti ottaen huomioon tavan, jolla tänne matkustimme, mutta todellakin kelpaa. Kunnollinen parisänky, puhtaat valkoiset lakat ja uima-allas ovat itsessään jo tarpeeksi luksusta yhden yön mittaiselle minilomallemme. Hintaan sisältyvä iso aamiainen tai järvinäkymät parvekkeeltakaan eivät haittaa, vaikka emme partsilla ehtineet juuri oleilemaankaan. Huoneessa on tosin aika huvittavat dinosaurusverhot ja yöpöydällä mikäpä muukaan kuin The Holy Bible, mutta telkkari sentään toimii.

kariba13
kariba16 kariba18
kariba17-horz kariba20
kariba19 kariba21
kariba23

kariba25 kariba26

Vaihdamme kevyempää vaatetta päälle ja suuntaamme hotellin ravintolassa syödyn lounaan jälkeen nauttimaan järveltä puhaltavasta ihanan vilvoittavasta tuulenvireestä ja auringosta. Tähystämme vastarannan vuoria – siellä on Zimbabwe. Zimbwabwen puolella on jos jonkinlaista kansallispuistoa ja safarialuetta, joilla yritetään hyötyä järvestä ja sitä ympäröivästä luonnosta myös turismin keinoin, mutta Sambian puolella ei ole minkäänlaisia suojelualueita. On vain joitakin kyläpahasia, kuten Siavonga. Mutta on täälläkin järven ranta, josta jotenkin vain huomaa ettei tämä ole luonnollinen järvi. Vesi on parin huonon sadekauden jälkeen matalalla. Tämän takia kärsimme Lusakassa päivittäisistä sähkökatkoista, jotka kestivät usein varhaisesta aamusta pitkälle iltapäivään. Rannan kivikot ovat paljastuneet ja niiden välissä on myös karkeaa hiekkaa, jota täplittävät virtahevon jäljet. Täällä täytyy olla tarkkana, ettei reviiriään puolustava hippo käy kimppuun. Teemme kierroksen myös hotellin puutarhassa, missä kasvaa palmuja ja riikinkukot käyskentelevät nurmikoilla.

kariba27 kariba31-horz
kariba32 kariba35
kariba33 kariba34
kariba36

Hotellin järvinäkymillä varustettu uima-allaskin täytyy toki testata, minkä jälkeen lekottelemme altaan reunan oleskelualueella Mosi-olutta (minä) ja mehua (Zé) siemaillen ja rakennusten taakse painuvan auringon säteistä nautiskellen. Pikkulettini kastuvat uidessa siitä huolimatta, että tein parhaani sitoakseni painavat letit nutturalle, mutta mitäs pienistä. Nousemme vasta kun aurinko ei enää paista altaalle.

Auringonlasku Kariba-järvellä ansaitsee oman postauksensa, joten siitä (ja eräästä aggressiivisesta virtahevosta) lisää seuraavaksi. Pysyhän kuulolla!

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia FacebookissaBloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda.


In English: The last trip we did in Zambia was headed to Lake Kariba, where we traveled only for one night.This time we went there by a minibus, whereas we went elsewhere with a normal large bus. The minibus to Siavonga left from City Market bus terminal in Lusaka. The ride was an experience in itself – hot and cramped, and since the roads were under construction and we had to take a dusty and bumpy dirt road part of the way. A lady was singing on the back seat, the driver was eating a guava fruit loudly, the conductor was smelling like old booze, sacks of corn were pushed more tightly against my seat and we had to break strongly because there were cows on the road. All the  senses were being tickled!

After five hours and a detour on the border station we were arriving in Siavonga and saw the huge, blue lake in the horizon. It seemed like it didn’t belong to this landscape of mountains, dry forests, clay hut villages and dried up rivers. And it doesn’t, because Lake Kariba is the largest man made lake in the world, four times bigger than the Three Gorges Dam in China. It was built in the late 50’s and early 60’s with huge impacts, as 50 000 people of the indigenous Batonga tribe were displaced and thousands if not millions animals drowned despite a total of 7000 being rescued from the islands that were formed. But it is providing almost half of Zambia’s electricity, which is at the moment struggling with insufficient rains. 

On the contrary to the sweaty minibus ride down to the lake, we had booked a nice hotel room and drove there by taxi. It was quite luxurious place with a proper double bed with white sheets, balcony with lake views and a swimming pool, where I took a dip. It felt lovely after dusty Lusaka to be by a lake and feel the cooling breeze. The rocky shore reminded me that the lake is not natural, but there were hippo footprints in the sand. More about hippos and the lake sunset in the next post, so stay tuned!

Mitä tehdä Lusakassa? Vinkit Sambian pääkaupunkiin

Lusaka ei ole sellainen kaupunki minne juuri kukaan matkustaisi varta vasten siihen tutustuakseen, ainakaan muissa kuin työasioissa. Matkalaisille se toimii lähinnä läpikulkupaikkana esimerkiksi matkalla Victorian putouksilta South Luangwan kansallispuistoon. Jos kuitenkin päädyt syystä tai toisesta viettämään päivän tai pari Sambian pääkaupungissa – tai vaikka kolme kuukautta kuten allekirjoittanut – olen koonnut tähän postaukseen seitsemän tärpin listan asioista, jotka kaupungissa kannattaa tehdä ja nähdä.

Ensivaikutelma kolmen miljoonan asukkaan Lusakasta on, ettei siellä ole mitään varsinaista nähtävää paikallisen elämänmenon lisäksi. Keskusta on pölyinen ja kaoottinen, kun taas kaupungin viihtyisämmissä vehreissä osissa rakennukset ja omakotitalot on usein aidattu korkein muurein, joiden ulkopuolella vaeltelu alkaa auringon porottaessa melko nopeasti kyllästyttää vaikka vastaan tulisikin vähän väliä kukkivia puita tai hedelmäkauppiaita. Tripadvisorista löytää vinkkejä, mutta ne ovat välillä tyyliä ”ajoin taksilla markkinoiden viereen, mutta en uskaltanut lähteä ulos kun siellä oli liikaa mustia ihmisiä”. Sambialaisia kuitenkin kehutaan Afrikan ystävällisimmäksi ja rauhallisimmaksi kansaksi, joten ei kun pelko pois ja rohkeasti Lusakaan tutustumaan! Kaupungin rento meininki imaisee nimittäin nopeasti mukaansa. Laita vielä tämä letkeän lusakalainen biisi taustalle soimaan.

Listasin vinkit maantieteellisesti järkevässä järjestyksessä, joten tässä olisi valmis pohja yhden tai kahden päivän mittaiselle Lusakan kaupunkikierrokselle.

Town Center

lusaka33 lusaka32
lusaka36-horz

Aloita Lusakaan tutustuminen kaupungin keskustasta eli Town Centeristä. Sukella Lumumba Roadin hulinaan, missä minibussit tööttäävät ja ihmisten välissä pujottelu käy työstä. Näe värikkäät myymälät, torikojut joissa myydään papuja, mausteita, kännyköitä, vaatteita ja kuivattua kalaa, mutta varo astumasta roskakasaan tai jäämästä käsikärryjen alle. Jää vaihtamaan pari sanaa sinua tervehtineen ostoksilla olevan lusakalaisen kanssa. Suuntaa seuraavaksi Cairo Roadin puistokadulle, missä meno on huomattavasti rauhallisempaa. Kadulle on keskittynyt pankkikonttoreita, liikerakennuksia ja muutama ruokapaikka, Subwaykin sieltä löytyy. Kävele kadun vehreää keskiosaa pitkin ja osta banaani suoraan kottikärryistä.

National Museum

Sambian kansallismuseo ei 90-lukuisessa asussaan turhia koreile, mutta sieltä löytyy kiinnostava näyttely niin ihmisen kuin Sambian valtionkin historiasta. Suosittelen tutustumaan näyttelyyn ajan kanssa, etenkin jos olet viipymässä maassa pidempään. Brittihallinnosta ja itsenäisen Sambian politiikasta tarpeeksi saatuasi voit tutustua museoon rakennettuun kylään, missä kuvaillaan perinteistä elämää eteläisessä Afrikassa olkikattojen alla. National Museumissa järjestetään myös vaihtuvia taidenäyttelyitä, mutta meidän tuurilla edellinen näyttely oltiin juuri purettu uuden tieltä. Päästiin kuitenkin tutustumaan HIV:ta ja aidsia käsittelevään kiinnostavaan taideteokseen. Kansallismuseokäyntiin kannattaa varata pari tuntia aikaa. Sisäänpääsy maksaa aikuisilta noin 4 euroa.

lusaka7

lusaka9

Näyttelyssä oli valokuvaaminen kielletty, mutta tämän kuvan ehdin ottaa ennen kyltin huomaamista.

lusaka8-horz

Freedom Statue ja Civic Center

Freedom Statue on Sambian oma vapaudenpatsas. Se pystytettiin vuonna 1974 kunnianosoitukseksi ja muistomerkiksi vapaustaistelijoille ja muille, jotka menettivät henkensä Sambian itsenäistyessä kymmenen vuotta aiemmin. Kahleensa rikkova mies kuvaa Pohjois-Rhodesiana tunnetun alueen vapautumista brittiläisen siirtomaahallinnon kahleista ja Sambian valtion perustamista. Patsaan sanotaan esittävän oikeaa henkilöä, nimittäin nuorta vapaustaistelijaa Zanco Mpundu Mutemboa, ja se on löytänyt tiensä mm. Sambian valuuttaan. Nykyään patsas komeilee ainakin sadan kwachan setelissä. Freedom Statueta ympäröivät viirit loistavat maan kansallisväreissä ja sen jalustaa koristavat kuparimuraalit, joissa protestikyltein varustetut koulutytöt vaativat itsehallintoa ja ylistävät maan ensimmäistä presidenttiä Kenneth Kaundaa. Patsas löytyy aivan National Museumin vierestä.

lusaka3
lusaka5lusaka4

Patsaan äärellä hiljentymisen jälkeen kannattaa tehdä pieni kierros muuallakin hallinnollisessa keskustassa, josta löytyy uudenkarheita hallitusrakennuksia, mutta myös uskonnollisia paikkoja kuten vierekkäin sijaitsevat Lusaka Jame -moskeija, kirkko ja hindutemppeli.

lusaka6
lusaka12 lusaka10
lusaka1lusaka13
lusaka2

Kamwala Market

Kun Independence Avenueta lähtee takaisin keskustaan päin, ei voi olla huomaamatta tien vastakkaisella puolella leviävää Kamwala Marketia. Tämä ei ole mikään turisteja varten tehty matkamuistotori, vaan paikallisten shoppailupaikka, missä afrikkalaisen suurkaupungin elämä tiivistyy. Täältä myös löytää aivan mitä tahansa aina värikkäistä kankaista ja kiinalaisista halpatuotantokengistä aurinkolaseihin, peittoihin ja second hand -vaatteisiin. Ei täällä koko päivää tee mieli viettää, mutta kiinnostava paikka käydä joka tapauksessa. Turisteja täällä käy niin harvoin, että saat varmasti ihmetteleviä katseita osaksesi, mutta kaikenlainen hihassa roikkuminen loistaa poissaolollaan. Sunnuntaisin torilla on rauhallisinta. Pidä silloinkin huolta tavaroistasi, sillä Kamwala Marketin tungos on kuulemma Lusakan paras paikka joutua taskuvarkaan uhriksi.

Me kävimme Kamwala Marketilla pari kertaa ostamassa niitä ihanan värikkäitä afrikkalaisia kankaita, joita Sambiassa kutsutaan chitengeiksi. Harva kankaista oli kuitenkaan Sambiassa painettu, vaan ne oltiin tuotu muista Afrikan maista. Minulla on aikeena tehdä ostamistani vahaprinttikankaista verhoja, kun muutamme Portugaliin ja meillä on järkyttävä määrä pelkkien ikkunaluukkujen reunustamia ikkunoita. Torilla samoillessa voi mennä hetki ennen kuin löytää hyvän kangaskojun, mutta se on vaivan arvoista. Kokonainen pakka (noin 9 metriä?) parhainta laatua olevaa kangasta maksaa noin 15 euroa ja useamman ostaessaan voi saada hyvän diilin aikaiseksi.

lusaka20
lusaka22 lusaka21
lusaka23 lusaka25
lusaka24 lusaka27
lusaka26

Levy Junction Mall

Tässä vaiheessa kierrosta voi  olettaa lounasnälän jo kurnivan vatsassa. Varmasti turvallista vatsantäytettä löytää helposti noin vartin kävelymatkan päästä löytyvän Levy Junction -ostoskeskuksen ravintoloista tai Whole Foods -tyylisen Food Lovers -supermarketin tarjonnasta. Sinne kannattaa kuitenkin kävellä keskustan Cairo Roadin kautta, mikäli et varsinaisesti rakasta lyhyimmälle reitille osuvan likaisen bussiaseman tyrkyttäjiä.

Omaksi lempparikseni kaikista Lusakassa testatuista hienommista ravintoloista nousi Levyn toisesta kerroksessa sijaitseva Zoran’s Café ulkoterasseineen, jonka tosin löysimme vasta Sambian-elomme lopussa ja kävimme siellä siksi vain kerran. Ravintolasta saa ihania jäähileisiä smoothieita ja ruokaa melkeinpä jokaisesta Euroopan kolkasta. Hinnat voivat kuitenkin kohota kotoisia vastaaviksi. Tykkäsimme käydä ostareilla syömässä ulkona, koska niistä ainakin löytyi varmasti kasvisruokaa, ja välillä sitä kaipasi muutenkin vähän länsimaista siisteyttä ja luksusta kaiken sen laitakaupungin slummeissa möyrimisen vastapainoksi.

lusakalevy

lusakaeastpark

Nämä alemmat kännykkäräpsyt on otettu East Park -ostarilla, ei Levyllä, vaikka kyllä sieltäkin jäätelöä, olutta ja siideriä saa.

Mikäli ostarilla syöminen ei nappaa, niin Broads Roadilla sijaitseva Broads oli mukavannäköinen paikka, mutta ei valitettavasti tarjoillut kasvisruokaa joten jouduimme kääntymään ovelta pois. Sieltä sai myös sambialaista ruokaa ja ainakin viikonloppuisin näytti kunnon hiiligrilli kuumenevan.

Kabwata Cultural Village

Seuraavaksi voit ottaa Hospital-linjan minibussin tai taksin alle ja huristella Kabwatan kulttuurikylään. Se on paitsi elävä ulkoilmamuseo, myös 72 käsityöläisen ja taiteilijan koti. Pyöreät olkikattoiset majat ovat muistoja menneisyydestä, brittivallan ajalta. Sambian ensimmäinen presidentti Kenneth Kaunda syntyi Kabwatassa, joka oli niihin aikoihin osa laajempaa savimajojen täplittämää asuinaluetta. Nyky-Lusakassa ei savimajoja enää maaseudun tavoin näe, mutta tämä valtion omistama alue on suojeltu ”kansallismonumenttina” muistuttamaan sambialaisia menneestä.

Nykyään Kabwatassa asuu käsityöläisiä ja taiteilijoita, jotka elävät ja työskentelevät kylässä myyden töitään turisteille ja muille asiakkaille. Paikkaa pyörittää Kabwata Visual Arts and Cultural Association eli KAVICA-järjestö, jonka kautta taiteen ja käsitöiden tuottajat pystyvät hankkimaan leivän pöytään. Esillä on kaikenlaista tavaraa puuveistoksista käsinpainettuihin kankaisiin, maalauksista kivikoruihin ja punotuista koreista rumpuihin. Tämä onkin loistava paikka ostaa kotiinviemiset ja tuliaiset suoraan käsityöläisiltä itseltään. Kabwataan kannattaa tulla pilke silmäkulmassa ja tinkimistaidot rasvattuina. Viikonloppuisin ja pyhäpäivinä kylässä järjestetään myös perinteisiä tanssiesityksiä.

lusaka19
lusaka14 lusaka18lusaka15
lusaka17lusaka16

Sunnuntaisin Kabwatan käsityöläiset vievät osan töistään Arcades-ostoskeskuksen parkkipaikalla järjestettävälle Sunday Marketille, jossa voi myös tehdä ostoksia. Itse tykkäsin kuitenkin huomattavasti enemmän shoppailusta perinteisessä kylämiljöössä. Sambian turismisivun mukaan Kabwatassa toimisi myös ravintola, mutta itse en sellaista huomannut. Taisin miettiä pää liian sauhuten, mitä ostaisimme.

Manda Hill Mall

Illan pimetessä voit siirtyä Great East Roadin varrelle nauttimaan esimerkiksi Manda Hillin tai Arcadesin ravintoloista ja baareista, tai mennä vaikka päivän päätteeksi leffaan. Löytyyhän ostareilta toki kauppojakin, mikäli et jo tuhlannut viimeisiäkin pennosiasi viimeistään Kabwatassa. Me kävimme useammankin kerran Manda Hill -ostarin Nando’sissa, joka oli olevinaan portugalilaisravintola. En ihan ymmärtänyt, että millä tavalla se chilimarinoitu kana portugalilaiseen ruokaan liittyi, mutta olkoot. Ainakin sieltä sai myös hyviä vegeannoksia. Kannattaa huomata, että ostarin toisessakin kerroksessa on ravintoloita. Me löydettiin ne vasta ihan viimeisinä päivinä, kun olimme sinne elokuvateatteriin suuntaamassa.

Ihan mukava baari on myös Keg & Lion East Park Mallilla. Varsinaisesta yöelämästä saat kuitenkin parempia vinkkejä googlettamalla.

lusakamandahill

Lusakasta voi tehdä myös päiväretkiä hieman kaupungin ulkopuolella sijaitseviin kohteisiin, kuten Munda Wanga Environmental Parkiin tai Kalimba Reptile Parkiin. Molemmista löytyy uima-altaita, puistoalueiden rauhaa ja grillausmahdollisuuksia, joista on ihanaa nauttia pölyisen kaupungin jälkeen hyvällä säällä. Munda Wangassa on kasvitieteellinen puutarha sekä ”rescue”-eläintarha, kun Kalimban erikoisuutena taas on krokotiilien kasvatus.

Kurkkaa reissuvinkit Sambiaan tai tutustu hieman toisenlaiseen Lusakaan näiden postausten parissa:

Tarinoita Lusakan slummeista

Greetings from Zambia!

Virtuaalibussimatka Kulima Towerille ja muita havaintoja Sambiasta

Jos olet käynyt Lusakassa, niin mitä lisäisit listaan? Entä miltä kaupunki vaikuttaa Afrikassa koskaan käymättömän silmin?

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda.


In English: What to do in Lusaka? Zambia’s capital is not the usual tourist destination, but I listed a few travel tips in case you still happen to spend a day or two in the city – or three months, like me. Start your Lusaka tour from the Town Center. Stroll along the Lumumba and Cairo Roads, of which the first one is pretty chaotic and the latter one a nice avenue. Go lose yourself in the history and art of Zambia in the National Museum, and don’t miss the Freedom Statue either. From there you can cross the road and walk into the huge Kamwala Market in order to shop some fabulous African wax print fabrics. If you are hungry, grab some lunch at Levy Junction Mall and continue to shop some more at Kabwata Cultural Village. From here you can find any kind of crafts and arts you can imagine to bring home as souvenirs. The craftsmen and artists actually live in the protected village, which is a living outdoor museum and reminder of the old times. In the evening you can enjoy your dinner or go to some bars or movies at the malls of Great East Road, such as Manda Hill or Arcades. There are also nice day trip destinations a little outside Lusaka, for example Munda Wanga Environmental Park and Kalimba Reptile Park.

Having been to Lusaka, what would you add to the list? How does the city seem like if you’ve never been to Africa?

Kuinka pukeutua Afrikassa? Sansibar vs. Sambia

Moni unelmoi Afrikan-matkasta ja erityisesti ikonisen safarin tai mantereen rantalomakohteiden kokemisesta. Viimeistään ennen matkalle lähtöä pakatessa herää kuitenkin kysymys siitä, mitä Afrikassa kannattaisi laittaa päälleen. Vaatteet ovat vaihtelevin ja kenties jopa tärkein osa pakkaamista, joten ajattelin avata aihetta hieman oman kokemukseni kautta. Itse ainakin löysin itseni googlettamasta pukeutumissääntöjä ennen matkalle lähtöä, ja vielä uudestaan ennen safarille suuntaamista. Näin käy usein uusiin kulttuureihin tutustuttaessa.

Oikeastaan otsikko on ihan hölmö, sillä Afrikka on valtava manner, johon kuuluu 54 itsenäistä valtiota ja näissä kaikissa on varmasti jonkin verran toisistaan poikkeavia pukeutumiskäytäntöjä. Alueen uskonto vaikuttaa vaatetukseen, ja Pohjois-Afrikan muslimimaissa ihmisten vaateparret ovatkin luultavasti keskimäärin peittävämpiä kuin etelämmässä, mutta islamilaisia alueita löytyy myös Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Näillä alueilla matkustaessa omaa pukeutumistaan on erityisen hyvä miettiä tarkemmin, mutta vaatetukseen liittyviä siveysnormeja löytyy myös Afrikan kristityistä maista. Kulttuurisensitiivisen reissaajan on kohteliasta olla näistä tietoinen, ja säästäähän diskreetisti pukeutumalla itsensä muutenkin ylimääräiseltä epätoivotulta huomiolta. Luonnon keskellä safarilla ollessa vaatteet vaikuttavat väkisinkin kokemukseen, joten oikeanlaisilla varusteilla voi tehdä olostaan mukavamman.

Itse en kahdessa Afrikan maassa käytyäni todellakaan pysty puhumaan koko mantereen puolesta, mutta nostan esimerkeiksi ne maat joista minulla on kokemusta, nimittäin Tansaniaan kuuluvan islamilaisen Sansibarin ja pääosin kristityn Sambian. Sansibar on erikoislaatuinen paikka, enkä usko että Pohjois-Afrikan pukeutuminen vastaa sansibarilaista muuten kuin peittävyyden kannalta. Sambialaisesta tyylistä taas voinee vetää enemmän yleistyksiä, sillä luulisin pukeutumisen monissa muissakin Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa olevan suhteellisen samantapaista kuin Sambiassa – en kuitenkaan mene vannomaan.

sansibar5 sansibar6
safari14pieni

Sansibar

Sansibarilla 98-99% väestöstä sanotaan olevan muslimeja, vaikka manner-Tansaniassa kristinusko ja islam ovat keränneet melko samansuuruiset kannattajakunnat. Tämä näkyy Sansibarin katukuvassa tietysti moskeijoiden rukouskutsuina, mutta myös paikallisten naisten huivilla peitettyinä päinä. Yleisimmin naisia näkee värikkäisiin kanga-kankaisiin verhoutuneina, joillakin vapaamielisemmillä huivi roikkuu jossain kaukana takaraivolla lähinnä muodon vuoksi, mutta välillä vastaan tulee myös koko vartalon peittävään burkhaan sonnustautunutta väkeä. Huivin alle puetaan usein pipomainen asuste, joka pitää nutturalle laitetut hiukset kasassa ja mahdollistaa huivin uudelleen asettelun myös julkisilla paikoilla. Miesten pukeutuminen on vapaampaa, ja he käyttävät usein pitkiä housuja ja lyhyt- tai pitkähihaisia paitoja, joista erityisesti kauluspaidat näyttävät olevan suosittuja. Arabialaistyylisiä kaftaaneita kuitenkin näkyy myös, samoin taqiyah-hattuja. Jalkineina flipflopit ja muut sandaalit ovat suosittuja.

sansibar2

Sansibarlaiset naiset verhoutuvat monesti kanga-kankaisiin.

sansibar3-horz

sansibar9

Miehiä näkee välillä arabialaistyylisissä kaftaaneissa ja taqiyah-hatuissa.

sansibar11

Matkailijan ei tarvitse huivia käyttää, mutta huomasin itse saavani kunnioittavampaa kohtelua huivin kanssa kuin ilman – ilmeisesti paikallisiin tapoihin sopeutumisesta kielivää elettä arvostettiin, vaikka motiivina oli enemmänkin piiloutua auringolta ja jatkuvalta kuulumisten kyselyltä. Suosittelen harkitsemaan hiusten ja hartioiden peittämistä huivilla ainakin Stone Townin ulkopuolisissa kylissä liikuttaessa, sillä huivi suojaa tosiaan tehokkaasti auringolta. Muuten vaatetuksen on tärkeää peittää olkapäät ja polvet niin naisilla kuin miehilläkin. Esimerkiksi t-paita ja löysähköt pitkät housut tai pitkä hame ovat hyvä asuste, mutta turisteja enemmän näkevillä rannoilla voi yleensä pukeutua myös hihattomaan paitaan. Napapaitaa, syvään uurretun kaula-aukon omaavaa tai liian tiukkaa vaatetta en laittaisi Sansibarilla päälleni ainakaan muualla kuin biitsillä.

Saaren paratiisimaisissa rantakohteissa voi katsoa hieman tilanteen mukaan, onko rannalla sopivaa heilua uimapuvussa. Selvästi turistisoituneilla biitseillä voinee ottaa aivan rauhassa aurinkoa bikineissä, mutta rannoilla joilla on enemmän paikallista elämää kannattanee uida paikalliseen tyyliin vaatteet päällä. Pakatessa kannattaa ehkä pitää tämä mielessä ja pakata merivettä pelästymättömät vaatteet mukaan, mikäli on näille rannoille suuntaamassa. Tai sitten rajoittaa uiminen vain niille turistirannoille.

sansibar4

Paikallisia lapsia ja nuoria Nungwin rannalla. Lasten on ihan okei mennä uikkareissa uimaan, mutta teini-ikäisten ei enää.

sansibar12-horz

Oma tyylini Sansibarilla vaihteli paikan mukaan: rannalla saattoi käyttää hihatonta paitaa, mutta maaseudulla töitä tehdessä tunikat ja löysät housut olivat enemmän käytössä.

sansibar10

sansibar1

Tässä teepparissa oli ehkä aavistuksen liian lyhyet hihat, mutta ei se ainakaan valtavaan baobab-puuhun kiipeämistä estänyt!

Sambia

Sambian väestöstä noin 95% taas on kristittyjä, eikä uskonto näyttele niin suurta osaa pukeutumisessa. Moni käyttää länsimaisia second hand -vaatteita, joita myydään katukojuissa ihan joka paikassa. Omia käytettyjä vaatteitaan on kuitenkin hieman häpeällistä myydä eteenpäin, mutta muiden omia voi myydä ja monet tekevätkin tätä työkseen. Naiset käyttävät usein kotona ja epävirallisissa töissä chitenge-kankaita kietaisuhameina, joiden pituutta voi kätevästi säädellä. Chitenge taipuu myös repuksi jossa voi kantaa lasta tai tavaraa. Näistä afrikkalaisin printein varustetuista ihanan värikkäistä kankaista myös ommellaan paljon mekkoja ja muita vaatteita. Miehet taas pukeutuvat pitkälti länsimaisiin vaatteisiin. Keskiluokkaiset sambialaiset käyttävät toki muodinmukaisia eteläafrikkalaisista ketjuliikkeista ostettuja kuteita, joten esimerkiksi yliopiston kampuksella näkyy chitengejen sijaan viimeisen päälle laittautuneita ihmisiä jakuissaan ja pikkutakeissaan, farkuissaan ja kynähameissaan.

sambia5

Sambialaisten opiskelijoiden pukeutuminen on siistiä ja länsimaista afrikkalaisilla printeillä maustettuna. Kuva UNZAn kulttuuripäivän kulkueesta.

sambia7

Laitakaupungilla kodin ympäristössä naiset käyttävät usein chitenge-kankaita kietaisuhameina.

sambia1-horz

Erikoistilaisuuksiin saatetaan pukeutua perinneasuihin. Afrikkalaisista kankaista teetetään monesti ihania mekkoja ja muita vaatteita.

sambia6

Myös peruukkien käyttö hallitsee katukuvaa. Ensin sitä ihmettelee, että miten ihmeessä kaikki ovat saaneet suoristettua hiuksensa noin piikkisuoriksi, mutta kohta joku raapii päätään niin että koko hiusto heiluu puolelta toiselle ja juttu paljastuu. Peruukeilla saa kuitenkin vaihdeltua hiustyyliä kätevästi. Erilaisia pikkulettejä harrastetaan myös paljon, usein kuituhiuksella jatkettuna. Kävin itsekin laitattamassa sellaiset pari kuukautta Sambiassa oleskeltuani. Miehet ajelevat monesti hiuksensa hyvin lyhyiksi. Kenkäpuolella nahkakengät ja ballerinat näyttivät olevan suosituimpia, mutta myös tennareita ja sandaaleita käytetään (jälkimmäisiä monesti sukkien kanssa).

sambia11

Kauneussalongissa kärsimässä – mitäpä sitä nainen ei tekisi ulkonäkönsä eteen?

sambia3-horz

White girl gone Zambian! Itsekin tietysti ostin muutaman chitengen ja jopa käytin niitä kotona ollessa.

Sambiassa pukeutumissäännöksi riittää, että vaatteet peittävät polvet ja vatsan seudun. Reisien paljastamista pidetään epäsiveellisempänä kuin vaikka rintojen näkymistä, joten yläosalla ei ole niin väliä, mutta minihameessa tai lyhyissä shortseissa ei kannata kuljeskella ympäriinsä. Myös alaselän ja vatsan näkyminen koetaan liian paljastavaksi, joten napapaidat ovat yleensä no-no, vaikka jotkut viimeisintä muotia seuraavat paikalliset teinitytöt sellaisia käyttäisivätkin. Matkaajan kannattaa siis pukeutua joko pitkiin housuihin tai vähintään polvimittaiseen hameeseen. Yläosaksi käyvät paljastavammatkin topit mikäli itse sellaisissa viihtyy, mutta epätoivotun huomion välttämiseksi kannattaa ehkä kuitenkin valita se hillitymmän kaula-aukon omaava vaatekappale. Miehille suosittelisin mieluummin hihallista t-paitaa kuin hihattomia ”wifebeatereita”. Vaatteiden tiukkuudella ei ole Sambiassa väliä, eli pillihousutkin ovat ihan käypä asuste kaupungeissa.

Itse pakkasin Sansibarin kokemuksen jälkeen ehkä vähän vääränlaisia vaatteita mukaan Sambiaan. Pitkä liuhuhame ja pussihousut näyttivät täällä hieman oudoilta, ja päädyinkin ostamaan reissun aikana itselleni esimerkiksi farkut, siistin hihattoman kauluspaidan ja kaupunkikelpoisemmat sandaalit. Virheistä oppii!

sambia2

Vaellussandaalit ja pussihousut alkoivat pidemmän päälle tuntua Lusakaan sopimattomilta.

sambia8-horz

Pari kännykkäkuvaesimerkkiä sambialaisemmasta tyylistäni. Pikkulaukku näyttää todella turistilta, mutta en ole käsilaukkutyyppiä ja halusin arvotavaroiden kulkevan visusti mukana ilman että aina tarvitsi raahata reppua joka paikkaan.

Safarit

Safarille suunnatessa vaatteilla ei värinsä puolesta ole kovin suurta merkitystä, eli mitään beigeä tai maastonvihreää ei tarvitse erikseen hankkia, jos sellaista ei vaatekaapista jo valmiiksi löydy. Mukaan kannattaa pakata käytännöllisiä ja mukavia vaatteita, jotka kuivuvat nopeasti ja joiden kanssa kerrospukeutuminen on helppoa. Yöt ja aikaiset aamut voivat olla hyvinkin viileitä, jolloin kevytuntsikkakin voi tulla tarpeeseen, kun taas päivällä aurinko porottaa kuumasti. Valkoisia vaatteita kannattaa välttää, sillä ne pölyyntyvät ja likaantuvat nopeasti. Mustan ja tummansinisen taas sanotaan houkuttelevan tsetsekärpäsiä. Itse suosin muutenkin maanläheisiä sävyjä, jotka todettiin safariolosuhteissakin hyviksi. Luksussafareilla voi taas tarvita parempia illallisvaatteita majapaikasta riippuen. Korkokengät kannattaa kuitenkin jättää kotiin.

Joskus kuulee myös väitettävän, että punaisia vaatteita pitäisi safarilla välttää, koska kyseinen väri jotenkin ärsyttäisi eläimiä tai saisi ne aggressiivisiksi. Väitteellä ei ole perää, sillä monet eläimet eivät näe värejä eivätkä ainakaan samalla tavalla kuin ihminen. Kanssaihmisten viihtyvyyden takia kannattaa ehkä kuitenkin jättää ne kirkuvimman väriset urheiluvaatteet kotiin. Armeijakuvioituja vaatteita tulee myös Afrikassa välttää, mutta itselle ei mitään selkkauksia tullut vaikka armylippis päässä olikin. En tainnut sitten kuitenkaan näyttää tarpeeksi militantilta.

kafue4pieni

Omat vaelluskamppeet sopivat hyvin myös safarille. Puuvillaisen safaripaidan löysin kirppikseltä parilla eurolla joten otin mukaan, mutta se ei ole mitenkään välttämätön.

vic23pieni

Victorian putouksia katseltiin muiden turistien tapaan ihan vain shortseihin pukeutuneina. Siellä kastuu kuitenkin.

Millaisia pukeutumiskokemuksia sinulla on Afrikan mantereelta? Niin ja tulethan sitten rohkeasti kertomaan, mikäli tästä jutusta oli hyötyä omalle matkalle valmistautuessa!

Lisää Sansibar-aiheista luettavaa löytyy Zanzibar-tunnisteen alta ja Sambian tarinoita vastaavasti täältä.

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda.


In English: What to wear in Africa? This is a question that most Africa-bound travelers find themselves asking before their first trip to the continent. At least I found myself googling for answers before packing. There are for sure some differences in all the 54 countries of the vast continent, but religion has a major influence in the way that people dress. In Islamic North Africa the rules are different compared to the largely Christian countries of Sub Saharan Africa. However, there are Muslim areas there as well, for example Zanzibar (or Somalia), but the way of dressing probably looks different to the North African countries.

I have experience from Zanzibar and Zambia. In Zanzibar, which is part of Tanzania, ladies often dress in kanga cloths and cover their hair with a scarf, whereas men wear more western clothes with long pant legs and sleeves. Travelers don’t have to wear scarves, and covering one’s shoulders and knees and avoiding tight clothing should be enough. In touristic beaches it’s okay to sunbathe in a swimming suit, but in more local beaches you should keep your clothes on and swim with them if you want to take a dip. In the largely Christian Zambia the dressing code is not as strict as in Zanzibar. Also here women use traditional clothes as skirts at and around home, but middle class Zambians normally wear smart casual -style clothes and take care of their appearance. As a tourist in Zambia, you should cover your thighs, knees and lower back, so long trousers and knee-long skirts are recommended. Tops can be basically anything except short crop tops revealing your belly, and tightness of the clothes doesn’t really matter. For a safari one should pack comfortable and practical clothes that are easy to dry and layer, as nights can get chilly and days hot. It’s not true that one should avoid red color, except perhaps from the point of view of your fellow travelers. Avoid white as it gets dirty really fast and black & dark blue as they are said to attract tsetse flies.

Do you have experiences from clothing in Africa or did you find this post helpful? Feel free to comment! Follow Vida de Estrada travel blog on Facebook or Bloglovin’, or follow my Instagram account! You can find me there with the name @johannahulda.

Croc Valley Camp – majapaikka South Luangwassa

South Luangwan safari majapaikkoineen piti järjestää melko nopealla aikataululla, sillä miehen työharjoitteluun liittyvän Sambian itäisessä provinssissa Katetessa järjestetyn opettajankoulutustilaisuuden aikataulut selvisivät oikeastaan vasta kouluspäivien alkaessa. Itse halusin tietenkin lähteä Zén mukaan katsomaan miltä itäisessä Sambiassa näyttäisi, sillä reissuun saisi nimittäin yhdistettyä kätevästi myös viikonlopun South Luangwan kansallispuistossa! Varasinkin safarimme vain muutaman päivän varoitusajalla, mutta sesongin ulkopuolella tilaa onneksi löytyi ja kuljetuskin järjestyi majapaikkamme kautta helposti.

Majapaikkamme sijaitsi aivan kansallispuiston portin ja Mfuwen kylän välissä. Kansallispuiston sisällä sijainneet safarilodget olisivat olleet hintatasoltaan budjettimme ulkopuolella, joten jäimme toiselle puolen Luangwa-jokea. Meillä kun ei ollut tällä reissulla edes mahdollisuutta harkita omatoimista safaria vuokra-auton ja teltan kanssa. Safareiden hintavertailun jälkeen päädyimme halvimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon ja varasimme Croc Valley Camp -nimisestä safarileiristä itsellemme kahden päivän ja kahden yön safarin, jonka ensimmäinen vuorokausi olisi täysihoidolla. Huonetyypiksi valitsimme halvimman ”family roomin”, perhehuoneen, joka paikan nettisivujen kuvan mukaan näytti olevan isokokoinen safariteltta. Varatessa sähköposteihini vastattiin kyllä nopeasti, mutta suurin osa esittämistäni kysymyksistä jätettiin huomiotta ja jouduin kyselemään samoja asioita moneen kertaan. Lopulta luovutin, toivoen etten näkisi kyseistä asiakaspalvelija-Herbertiä leirissä ollenkaan – enkä muuten nähnytkään. Päätimme mennä paikanpäälle ja katsoa millainen paikka olisi kyseessä. Ainakin meillä olisi joku katto pään päällä ja safareita tiedossa.

croc3 croc2
croc1 croc4

Afrikkalaisin kankain sisustettu huone oli mukava, mutta olimme hieman ihmeissämme kun meidät laitettiinkin ihan oikeaan taloon teltan sijaan. Nettisivujen kuva oli hieman hämäävä tässä kohden, sillä perhehuone todellakin tarkoitti huonetta, eikä telttaa. Yhden telttailusafarin Kafuessa jo koettuamme olimme kuitenkin ihan tyytyväisiä, sillä huone oli aivan uusi ja todella viihtyisä. Parasta oli sänkyjen ylle kiinnitetty valtava hyttysverkko, jota ei tarvinnut tunkea patjan alle tai tarkistella, onko jossakin kohdassa reikä – saati herätä aamulla huomaten, että on yön aikana potkinut verkon puoli metriä auki ja sängyssä ryömii torakka (terveisiä vaan Lusakaan). Sängyt olivat jännillä muuratuilla kivialustoilla, mutta harmi että ne olivat erilliset. Huone sijaitsi rivitalomaisessa upouudessa rakennuksessa, ja parin huoneen päästä löytyi tilava yhteiskäytössä oleva kylpyhuone lämpimällä suihkulla. Ei olisi tullut mieleenkään valittaa yhteiskylppäristä, koska se lämmin suihku tuntui Lusakan bucket showereiden jälkeen luksukselta, vaikka olimme jo muutaman päivän sellaisia Katetessa käyttäneetkin.

croc8croc18croc6

croc7

Tämä oli ilmeisesti joku huoltorakennus, mutta hauskan näköinen.

croc25croc22

Croc Valley Campissa täysihoito maksoi sesongin ulkopuolella 100 dollaria vuorokaudelta sisältäen majoituksen 2 hengen huoneessa, kaksi safaria päivässä sekä ateriat: kevyen aamiaisen, brunssin, iltapäiväteen ja illallisen. Ruoka oli länsimaista, ja paikka tarjoili myös hyvää kasvisruokaa. Meille länkkäriruoka oli mukavaa vaihtelua, mutta lyhyemmällä matkalla paikallinen ruoka voisi kiinnostaa safarillakin enemmän. Mietin vain, että mistä kaikki ne ruoka-aineet oikein tänne roudataan, mutta ilmeisesti Chipatan kaupungista parin tunnin ajomatkan päästä.

Jos täysihoidon kaikki osaset olisi ostanut erikseen, olisi 100 dollaria päivältä tullut täyteen jo ilman aterioita, joten tämä oli varsin edullinen vaihtoehto. Päälle joutui tosin maksamaan sisäänpääsyn kansallispuistoon kerran päivässä, eikä aterioihin kuulunut kylmiä juomia, vaan ne piti ostaa itse erikseen. Lähtöpäivän aamunakin voi tehdä vielä viimeisen safariajelun, jos ehtii. Me emme ehtineet aamukolmen Lusakan-bussin takia, joten pääsimme yhteensä kolmelle game drivelle. Tämän takia emme ottaneet toiseksi yöksi täysihoitoa vaan varasimme huoneen ja yhden safarin erikseen säästäen näin muutaman kympin. Pääsimme silti täysihoitoon kuuluvalle illalliselle muiden mukana. Kolmen tunnin taksikyyti Katetesta majapaikkaamme taas kustansi muistaakseni 100 dollaria, eli 50 per henkilö.

croc9
croc23croc20

Saapuessamme paikalle leirintäalueen baari-ravintola oli täynnä metelöiviä brittejä, jotka katselivat telkkarista jalkapallopeliä, ja onneksi poistuivat sen loputtua. Jalkapallofanit olivat tulleet tänne naapurileireistä, joissa ei kenties ollut telkkaria ollenkaan, tai sitten meidän töllöttimemme oli parempi. Itsekin katselimme siitä Portugalin Euro-peliä ja kannustimme pojat voittoon.

Leiriin kuului wifillisen baari-/oleskelurakennuksen, huoneiden ja valmiiksi pystytettyjen luksustelttojen lisäksi leirintäalue, jossa näkyi teltta-autoilijoita ja muita omatoimimatkailijoita. Leiristä löytyy myös bungaloweja vuokrattavaksi, eikä hintaeroa huonemajoitukseen ole paljoakaan. Ateriat tarjoiltiin viihtyisässä ruokailutilassa, joka oli avoin olkikattoinen katos. Oli ihanaa syödä siellä brunssia keskipäivän raukeudessa ja illallista kynttilän valossa sirkkojen sirittäessä ja virtahepojen mylviessä joella. Pihalta löytyi hippoystävällinen uima-allas jossa viilentyä päivän kuumimpina hetkinä ja viihdykettä, kuten jättiläisshakkilauta nappuloineen.

Paras paikka oli kuitenkin pihakeinu, joka oli pystytetty paraatipaikalle Luangwa-joen varteen. Sieltä pystyi omassa rauhassa tarkkailemaan joessa kylpeviä virtahepoja, joista osa oli ihan pieniä poikasia. Krokotiilit makoilivat kuivan kauden paljastamilla hiekkapenkoilla odottaen tilaisuutta iskeä hampaansa saaliiseen. Lintuja näimme myös, kuten kirjokalastajan ja hohtavan vihreäkylkisen hadadaiibiksen. Leirissä otettuja kuvia katselemalla vaikuttaisi siltä, ettei ole mitenkään tavatonta nähdä eläimiä kuten kirahveja ja elefantteja lodgen pihassakaan. Yön aikana ovemme eteen olikin mystyisesti ilmaantunut läjä norsun jätöksiä. Seuraavana yönä bussimatkan eväitä huoneessa piilotellessamme en nukkunut kovin hyvin pelätessäni norsulauman tulevan seinästä läpi ruoan haistettuaan – sekin on nimittäin ihan normaalia. Pihapuissa hyppi myös apinoita, vihermarakatteja, joista osa oli oppinut taitaviksi ruokavarkaiksi. Täällä ollaan todellakin kylässä eläinten kotona.

croc13
croc19croc21
croc10 croc5
croc24
croc11 croc12
croc16 croc15-horz
croc17

Saavuimme leiriin lounasajan jälkeen, joten tilasimme ravintolasta annokset. Hinnat olivat melko eurooppalaiset, mutta ehkä sen ymmärtää, kun ruoka-aineet joudutaan tuomaan kaukaa. Itse söin jotain hyvin brittiläistä, nimittäin kasvispihvin, jonka päälle oli kasattu läjä perunamuusia ja paistettua sipulia. Ah ja nam! Kaiken sen maissipuuron ja riisin jälkeen perunamuusi maistui ihan taivaalliselle. Ruokahetken kruunasivat tietysti Mosi-olut ja maisemat ohi virtaavalle joelle, mutta yksi pieni häiriötekijäkin löytyi. Nälkäinen vihermarakatti nimittäin tarkkaili syömistämme silmä kovana, ja röyhkeästi tulikin kahmaisemaan lautaseltani kourallisen perunamuusia. Roisto juoksi heti kauemmas mussuttamaan sitä, mutta vartioimme loppuja ruokia niin tiukasti, että se joutui lähtemään muihin pöytiin. Sämpylän puolikas suussaan se kiipesikin tyytyväisenä puun oksalle ahmimaan saalistaan. Kaikkeen nuokin fiksut otukset sopeutuvat, jos on tilaisuus.

Maisemat eivät olleet pöllömpiä myöskään ajaessamme Katetesta kansallispuiston kupeeseen. Tie Chipatasta Mfuween on ennen ollut kuoppainen hiekkatie, mutta se on ihan vastikään päällystetty, joten nykyään matka taittuu huomattavasti nopeammin ja mukavammin. Kukkulat kumpuilivat auton ikkunan takana, ja välillä maisemat aukesivat laajoille tasangoille, joiden takana kohosi lisää kukkuloita. Ohitimme myös paljon pieniä kyliä olkikattoisine savitiilitaloineen. Sambian maaseudulla ei ole vielä tietoakaan sellaisista mukavuuksista kuin sähkö, internet tai juokseva vesi. Jollain kylässä on ehkä pieni aurinkopaneeli, jolla saa ladattua kännykän, mutta siihen se sitten jääkin. Täällä eletään pitkälti maanviljelystä ja karjasta. Siksi olikin vielä tavallistakin surullisempaa huomata musta savupilari tien vieressä. Jonkun onnettoman olkikattotalo oli ilmiliekeissä, eikä asialle ollut selvästikään juuri mitään enää tehtävissä. Talo palaisi maan tasalle, mutta toivon mukaan muut pihapiirin rakennukset säästyisivät. Minulle tuli vasta jälkikäteen mieleen, että olisi pitänyt hypätä ulos autosta ja mennä antamaan sille talon kauhistuneen näköiselle emännälle omista pienistä rahoistamme edes pari kymppiä uusia rakennustarvikkeita varten. Hänellä olisi ollut sille varmasti tärkeämpää käyttöä kuin meillä. Seuraavalla kerralla yritän muistaa.

croc26 croc29

croc27

Sambialainen kyläkoulu.

croc30

Epäonnen päivä.

croc28

Kaiken kaikkiaan vierailumme South Luangwan upeissa maisemissa oli oikein onnistunut. Croc Valley Campin safariajelut olivat laadukkaita, sillä ryhmät eivät olleet liian suuria ja opas oli hyvin asiantunteva. Häneltä saattoi kysyä kansallispuiston luonnosta ja sen asukeista mitä vain, ja sai aina pätevän vastauksen. Omat toiveet otettiin myös niin hyvin huomioon kuin ryhmässä pystyi. Jos kyydissä oli linnuista kiinnostunutta porukkaa, niin lintujakin jäätiin tiirailemaan toviksi jos toiseksikin. Kovin kauaksi porteilta emme ehtineet safarien aikana ajamaan, mutta lenkit olivat kuitenkin joka kerta erilaisia. Eläinten näkeminen on pitkälti tuurista kiinni, eikä asiantuntevinkaan opas voi siihen juuri vaikuttaa. Jos jälkiä ei ole, niin ei niitä voi seuratakaan. Ainoa mikä jäi kaihertamaan oli, ettemme päässeet kävelysafarille – sen järjestämiseen kun oltaisiin tarvittu minimissään 3 henkeä. South Luangwan sanotaan olevan Afrikan ensimmäinen kävelysafareita tarjonnut kansallispuisto ja se on edelleen yksi parhaita paikkoja kokea savannien elämää maan tasolta käsin.

South Luangwa on toki turistisoituneempi kuin esimerkiksi myös Sambiassa sijaitseva Kafuen kansallispuisto, mutta netistä lukemieni juttujen mukaan kuitenkin melko hiljainen kohde verrattuna esimerkiksi Krugeriin. Se on enemmänkin sellainen erilaisen loman viettopaikka, kun taas Kafue on enemmän seikkailuhenkisempiä luontoihmisiä varten. Croc Valley Campistä löytää safarilomailuun mukavat ja turvalliset puitteet hyvillä hinnoilla. Paikallisessa omistuksessa se ei kuitenkaan ole, joten sitä ehkä miettisin kahdesti ennen bookkaamista. Voisin silti kuvitella tulevani tänne takaisinkin oman vuokra-auton ja teltan kera!

Lue muut South Luangwa -aiheiset postaukseni näiden linkkien takaa:

Afrikan savanneilla: South Luangwan kansallispuisto

Aamusafari South Luangwassa

South Luangwa: kohtaaminen leopardin kanssa

Millaisissa majoituksissa sinä olet yöpynyt safareillasi?

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda.


In English: We needed to book our safari in South Luangwa national park in Zambia only a couple of days before our arrival, but luckily there was enough space in Croc Valley Camp, located between the Mfuwe village and the park gates. We had booked a family room that looked like a tent on the webpage, and were a bit surprised to find out that it actually meant a proper room. We were happy with it, as the room was new and cozy with a huge, problem-free mosquito net. There was a shared bathroom, a swimming pool and a giant chess at the camp, and a bar-restaurant with hanging out space and WiFi zone. We chose a full board package (100 dollars per day), that included the room, two safari rides per day and all meals. Other lodging options consisted of a campground for those arriving with rental cars, luxury tents, and bungalows. The best place was the swing by the Luangwa river, from which we could observe the bathing hippos, lazy crocodiles and birds. Elephants are not unheard of in the camp, and we found a pile of fresh elephant dung in front of our door one morning. We tested the restaurant for a lunch on our day of arrival, and there was a hungry vervet monkey stealing part of my mashed potatoes. She also stole a bun from another table. Here one is definitely only a visitor at the home of the animals. All in all, our visit to South Luangwa was really nice. It is a more touristic safari destination than Kafue, but it feels more like a holiday whereas Kafue is better for adventurers, and it’s still not too crowded. I could imagine going back someday with a tent-car.

Follow Vida de Estrada travel blog on Facebook or Bloglovin’, or follow my Instagram account! You can find me there with the name @johannahulda.

South Luangwa: kohtaaminen leopardin kanssa

Minulla on ollut viime päivinä sellainen fiilis, että voisin lähteä takaisin Afrikkaan. Mieluusti ottaisin sieltä työpaikankin, vaikka elämä siellä ei aina olekaan helppoa, vaan välillä hermoja koetellaan ihan kunnolla. Joskus syynä ovat sähkökatkokset, toisinaan taas asioiden  (ja ihmisten, kaikella rakkaudella) hidas eteneminen. Lusakan kaivoista ja vessoista ottamani näytteet on sentään saatu Suomeen, joten maisteriksi valmistuminen alkaa jo häämöttää lähitulevaisuudessa. Enää puuttuu vain itse kirjoitustyö.

Ne kolme kuukautta, jotka vietimme Sambiassa, ovat muuttuneet lämpimiksi muistoiksi – vaikka välillä oli tosi kylmäkin, mitä ei ensimmäiseksi Afrikasta ajattelisi. South Luangwan kansallispuistossa ei kuitenkaan vilu vaivannut. Sambian itäisessä provinssissa sijaitseva puisto lumosi minut asukeillaan sekä joenvarren auringonlaskuillaan ja -nousuillaan.

luangwa2

luangwa1

Vihermarakattiperhe.

luangwa3

luangwa5

Kunnon Discovery channel -meininkiä.

luangwa4luangwa6

Viimeinen safariajelumme Kyproksen kokoisessa South Luangwassa oli kaavaltaan aika samanlainen kuin ensimmäinenkin game drivemme kyseisessä puistossa. Sama auto, sama opas, sama ajankohta, vaan eri päivä, eri reitti ja eri kanssamatkustajat. Ryhmäämme kuului tällä kertaa perusturistista poikkeavaa porukkaa: eteläafrikkalainen valkoinen pariskunta, joka oli perustanut sambialaiseen pikkukaupunkiin maatalouskonefirman, ja pitkin maailmaa matkaava luonnonsuojelukouluttaja, joka kapusi safariautoonkin valkeissa pitsihepenissä ja manikyyrit paikoillaan. Yleensä en niin innostu ryhmäreissuista tuntemattomien kanssa, mutta näköjään ennakkoluulot voisi heittää tämänkin suhteen romukoppaan – näiden ihmisten kanssa oli oikeasti kiinnostavaa turista niitä näitä ja kysellä heidän elämästään. Puistoon päästyämme keskustelu kuitenkin taukosi, sillä kaikki halusivat keskittyä eläinten ja luonnon kiertokulun tarkkailuun.

luangwa8 luangwa7
luangwa11luangwa9
luangwa10 luangwa12

Tälläkin safarilla pysähdyimme noin puolivälissä Luangwa-joen äärelle katselemaan auringonlaskua ja kumoamaan sundownerseja. Muilla oli jopa take away gin tonicit mukana, mutta minä tyydyin paikalliseen Mosi-olueen. Zé joi tapansa mukaan mehua, ja popcorniakin oli taas tarjolla. Afrikan auringonlaskut olivat sellaisia spektaakkeleita, että kyllä niiden katseluun nuo perinteiset leffanaposteltavat sopivatkin oikein hyvin. Oli sellainen samaan aikaan maadoittunut, mutta mukavasti irrallinen fiilis, oli ihanaa olla lomalla. Luonnon puhtautta ymmärsi myös arvostaa aivan eri tavalla, kun oli ensin viettänyt aikaa melko saasteisessa ympäristössä. Safarin aikana peityimme ehkä hieman pölyyn, mutta ainakaan näköpiirissä ei ollut yhden yhtä roskaa tai muutakaan Lusakasta tuttua ihmisjätettä.

luangwa13 luangwa15
luangwa14 luangwa16
luangwa17

luangwa18

Löydätkö kuvasta heinäsirkan?

luangwa19

luangwa20

Genetti eli kintsi kannolla.

luangwa21

Afrikkalainen saukko.

Pimeän laskeutuessa lähdimme eteenpäin. Bongasimme pienempiä eläimiä kuten saukon sekä genetin eli kintsin, joka on pieni sivettikissalaji. Genettejä löytyy muuten myös Euroopasta, Iberian niemimaalta ja Baleaareilta.

Jossain vaiheessa saimme vastaantulevasta safariautosta vinkin, että lähellä on leopardi. Oppaamme laittoi tallan pohjaan. Leopardin puu oli helppo tunnistaa siitä, että paikalla oli muutama muukin auto, ja kaikkien valonheittimet haravoivat läheisten puiden latvuksia. Ja kohta tärppäsi – leopardi löytyi puusta saaliinsa kera. Se oli raahannut pyydystämänsä impalan muutaman metrin korkuiselle oksalleen. Hyeenat makasivat hiljaa puun alla, odottaen luita ja muita tähteitä. Olimme vain puolentoista metrin etäisyydella niistä, ja pystyin haistamaan niiden koiramaisen hajun. Itse leopardista näkyi vain palanen sen kuviollista turkkia, eikä se pistänyt päätään lehvästöstä esiin vaikka odottelimme sitä puun juurella jonkin aikaa. No, en minäkään haluaisi välttämättä aterioida niin että tusina ihmisiä osoittelee lampulla, joten leopardikin varmaan vain odotti meidän jättävän sen rauhaan. Oli silti aivan käsittämätöntä olla niin lähellä tuota taianomaista olentoa. South Luangwa on yksi Afrikan parhaista kansallipuistoista leopardien bongailuun, joten sen suhteen meidän ei tarvinnut pettyä! Big Fivestä jäi siis puuttumaan vain leijonat.

luangwa22
luangwa23

South Luangwasta olisi vielä yksi postaus tulossa, ja siinä kurkataan majapaikkaamme eli safarileiriin Luangwa-joen varrella, sekä jaetaan vinkkejä vierailuun tässä valtavan kauniissa kansallispuistossa, joka on jäänyt Krugereiden ja muiden tunnetumpien safarikohteiden varjoon aivan suotta. Pysykäähän siis kuulolla!

Ps. Vähän harmittaa, että tämänvuotinen Travel Bloggers Give Back -kampanja meni minulta ihan ohi, sillä olisin mielelläni lahjoittanut ottamani valokuvan Matkamessuilla myytäväksi tukemaan lasten koulutusta Laosissa. Hyväntekeväisyystempaukseen voit tutustua lisää täällä. En tosin muutenkaan olisi päässyt Matkamessuille tänä vuonna, mutta hyviä ja matkainspiraation täyteisiä messuja kaikille sinne suuntaaville!


In English: Our last safari ride in South Luangwa national park was as enchanting and quite similar than our first evening ride in the park. We had  the same guide but different people in the group, with whom it was interesting to chat a bit. Everyone went silent as we entered the park, and concentrated in watching the animals and the circle of life there. Half way in our ride we stopped again by the Luangwa river to have some sundowners and eat popcorn. This movie snack was perfect for the spectacle that the setting sun arranged for us! At the same time I felt very down-to-earth and floating, because it was so nice to be on a holiday. One can also value the purity of nature after spending time in a filthy city like Lusaka. After we started moving again, we heard that there is a leopard close by. It had dragged an impala up to the tree, and we were looking at it from down under. The leopard never showed its face, so we could only see a small patch of its patterned skin. But it was amazing to be so close – only a few meters from such a magical creature. Hyenas were waiting for bones and other leftovers underneath the tree, and I could smell their dog-like scent. South Luangwa is one of the best national parks in Africa to spot a leopard, and we didn’t have to be disappointed either. There will be one more post from South Luangwa, so stay tuned!

Kaikkien aikojen reissuvuosi 2016

Onnellista uutta vuotta kaikille tasapuolisesti, mikäli siellä joku tätä blogia vielä seurailee! Viime päivityksestä on vierähtänyt sellaiset puolitoista kuukautta, minä aikana olen pitänyt hieman lomaa blogista, somesta ja jopa koko tietokoneestakin. Palasin Brasiliasta turvallisesti kotiin ja lähdin viikon kuluttua siitä Portugaliin. Nyt on sieltäkin palattu Jyväskylään, joten on aika orientoitua takaisin opiskelujen, mutta myös tämän pikku harrastuksen pariin. Taskussa on kieltämättä aika monta tarinaa, jotka haluaisin tänne jakaa, sillä viime vuosi 2016 oli itselleni kaikkien aikojen reissuvuosi.

Vietin ulkomailla yhteensä 283 päivää. Se tarkoittaa, että vietin yli kolme neljäsosaa vuodesta reissussa. Mihin sekin aika oikein humpsahti? Olin Suomessa 82 päivänä ja niiden aikana tietysti enimmäkseen Jyväskylässä, mutta kävin kotimaanmatkoilla ainakin Tampereella, Porissa ja pikaisesti Ilmajoella. Helsinki oli tietysti kauttakulkupaikka, mutta tänä vuonna en viettänyt siellä sen enempää aikaa.

Matkustin kolmella mantereella, mutta kävin kuitenkin vain neljässä maassa (Suomen lisäksi), joista Portugalia lukuunottamatta muut kolme olivat minulle uusia: Sambia, Brasilia ja Argentiina. Sambiassa vietin kolme kuukautta, Brasiliassa melkein neljä, ja Argentiinassa yhden päivän. Brasilian 26 osavaltiosta kävin viidessä. Lisäksi kävin melkein Yhdysvalloissa, mutta jänistin viime hetkellä enkä viitsinyt lähteä lentokentältä Black Friday -kaaoksen sekaan Manhattanille.

Kokosin menneen vuoden matkoista tällaisen kuvakoosteen, jossa jokaisesta reissusta on yksi tai kaksi kuvaa. Kuvat ovat suunnilleen aikajärjestyksessä ja olen yrittänyt ujuttaa tekstin joukkoon linkkejä paikoista jo tehtyihin postauksiin.

Portugali vol. 1

vuosi1

Sesimbra

vuosi3

Lissabon

vuosi4

Sintra

Vuosi 2016 alkoi Portugalissa, Sesimbran rannalla. Vuosi 2016 myös päättyi samaisessa paikassa – olisikohan tämä joku enne alkanutta vuotta ajatellen? Kävimme alkuvuodesta Sesimbran monien paikkojen lisäksi myös Lissabonissa, Sintrassa ja Setúbalinkin puolella Arrábida-vuoristoa.

Portugali vol. 2

vuosi5

Serra do Risco, Sesimbra

vuosi2

Alcácer do Sal

vuosi7

Praia da Galé

Koti-ikävä yllätti ja lähdettiin pääsiäisviikoksi Portugaliin, koska kesällä tai syksyllä en kuitenkaan sinne pääsisi. Oleiltiin ja luontoretkeiltiin Sesimbrassa sekä käytiin Alentejossa roadtrippailemassa.

Jyväskylä

vuosi10 vuosi11

Tämä päivä oli vuoden ainoa päivä, jona otin järkkärilläni kuvia Jyväskylässä muualla kuin kotona. Se kertonee jotain alkuvuoden opiskelukiireistä, sillä tahkosin keväällä kasaan viitisenkymmentä opintopistettä. Tuona päivänä tehtiin kävelyretki ihanan aurinkoisessa kevätsäässä, koska Zén isä oli pikavisiitillä kaupungissa käymässä.

Sambia

Lusaka

vuosi20

Lähdin Sambiaan tutkimusvaihto-opiskelijaksi tekemään graduani. Zé lähti mukaan tekemään työharjoittelua. Asuttiin Lusakan laidalla slummien ympäröiminä ja kuljettiin paikallisilla minibusseilla kaupungille. Kuvassa olen suhteellisen alkeellisessa ulkoilmalaboratoriossani aka asuntomme edustalla uuttamassa ottamiani virtsanäytteitä maastopäivän jälkeen. Laitatin Sambian-reissumme loppuvaiheilla myöskin pitkät pikkuletit lähikampaajan salongissa.

Livingstone

vuosi33
vuosi12

Majesteettiset Victorian putoukset pitäisi jokaisen Afrikan-matkaajan nähdä kerran elämässä. Olimme paikalla toukokuussa maailman suurimman vesiputouksen ollessa voimakkaimmillaan, joten saattoihan niiden edustalla hieman kastua! Seuraavana päivänä kävimme minisafarilla Mosi-oa-Tunyan kansallispuistossa. Aamun valo oli upea ja olimme aivan haltioissamme kaikista Afrikan eläimistä.

Kafuen kansallispuisto

vuosi13
vuosi14 vuosi15

Kafueen suuntasimme seikkailusafarille aivan kaksistaan oppaamme ja kahden apulaisen kanssa. Nukuimme leijonan tassunjälkien päälle pystytetyssä teltassa kuunnellen etäisiä hyeenoiden ääniä ja yritimme jäljittää savannien kuninkaita. Tämä villi ja syrjäinen kansallispuisto oli kaikista safarikokemuksistamme sykähdyttävin, vaikka sen eläinsaldo jäikin laihimmaksi.

Katete

vuosi44

Itäisessä Sambiassa sijaitsevaan Kateteen suuntautuneen kenttämatkan aikana Zé istui opettajankoulutustilaisuuksissa sambialaisten kollegoidensa kanssa ja minä otin valokuvia tilaisuudesta ja opettelin kuvaamaan tähtitaivasta. Asuimme kolme päivää majatalossa ja söimme melkein joka aterialla ranskalaisia tai voileipiä, joiden välissä oli paistettu kananmuna ja hillittömästi majoneesia. Pölyisen kylän kioskeista tai ravintolakojuista kun ei oiken saanut mitään järkevää syötävää.

South Luangwan kansallispuisto

vuosi16 vuosi17
vuosi18

Kateten jälkeen kävimme South Luangwan kansallispuistossa, toiveissamme nähdä paremmin Kafuessa bongaamatta jääneitä eläimiä kuten kissapetoja. Safari oli selvästi turistimaisempi, mutta näimme monia upeita eläimiä kuten impalan puuhun raahanneen leopardin sekä valtavasti virtahepoja.

Lake Kariba

vuosi21

Matkustimme Sambian ja Zimbabwen rajan vuorten väliin nousseelle Kariban patojärvelle takapuolet hiekkateillä pomppivassa ja detoureja tekevässä minibussissa hikoillen, ja sitten ihanan kontrastisesti majoituimme rauhaisaan resorttiin, josta löytyi palmujen ympäröimä uima-allas ja jonka pihalla tepasteli riikinkukkoja. Kävimme veneajelulla järvellä ja pelastuimme täpärästi järvenrannan virtahevon hyökkäykseltä. Tämä oli viimeinen Sambian-reissuistamme.

Brasilia

Curitiba

vuosi24

Elokuun alussa lähdin Brasiliaan, tukikohtanani Paranán osavaltiossa sijaitseva Curitiban kaupunki, missä tein työharjoittelua. Curitibassa parasta olivat kaupungin monet puistot, kasvisravintolat ja söpöt kuppilat.

Vila Velha

vuosi26

Ensimmäinen reissu Brasilian sisällä kohdistui myöskin Paranássa sijaitsevaan Vila Velhan state parkiin. Kävelimme lyhyitä luontopolkuja pitkin ihaillen lampia, maanvajoamia ja eroosion muovaamia erikoisia kivipatsaita. Jännä paikka!

Morretes

vuosi23

Huristelimme Serra do Mar -vuoriston yli Serra Verde Express -junalla, ja päädyimme Morretesin pikkukaupunkiin. Talot olivat syötävän söpön värisiä ja tunnelma rento, mutta erityisesti kaupungin takana kohoavat vuoret saivat sydämen sykkimään. Yritimme seuraavana päivänä kavuta niille, mutta se reissu ei mennyt niin kuin Strömsössä.

Pantanal

vuosi25
vuosi27

Lähdin Brasilian itsenäisyyspäivän kunniaksi tutkimaan maailman suurinta kosteikkoaluetta Pantanalia Mato Grosso do Sulin osavaltioon. Elin muutaman päivän luonnon ympäröimänä tehden safarityyppisiä retkiä niin jeepillä, kanootilla, veneellä kuin hevosellakin, omia jalkojanikaan unohtamatta. Keskipäivällä makoilin riippumatossa kirja kainalossa. Näin Pantanalissa monia eläimiä joista etenkin upeanväriset linnut, vesisiat ja pihapiirin vyötiäiset hurmasivat minut täysin.

Florianópolis

vuosi22

Keksin edellisenä päivänä lähteä Santa Catarinan osavaltiossa sijaitsevaan Florianópolikseen, ja niin minä sitten lähdin. Floripa oli minun oma pikku seikkailuni, jonka aikana kolusin tuon kauniin saarikaupungin eteläisiä rantoja ja kuuntelin kitaransoittoa surffihostellin nuotiobileissä. Retken päätteeksi löysin itseni satojen rumpalien torikokoontumisesta, missä kaupungin keskustaan oli kasattu satoja rumpusettejä ja ääni oli korviahuumaava.

Ilha Grande

vuosi30

Zé tuli Brasiliaan käymään ja lähdimme honeymooniamme viettämään. Ensimmäisenä suuntasimme Rio de Janeiron osavaltion ihanalle paratiisisaarelle Ilha Grandelle. Patikoimme pitkin saaren sateesta mutaisia polkuja, löysimme rannalta puuman jäljet ja snorklasimme turkooseissa vesissä.

Salvador

vuosi31

Salvador toimi meille oikeastaan kauttakulkupaikkana, mutta tutustuimme hyvin kaupungin historialliseen osaan Pelourinhoon. Päivisin värejä löytyi kauniiden kolonialismin aikaisten talojen seiniltä ja iltaisin moqueca-annoksesta tai caipirinha-lasista. Armaan mieheni mielestä yksi reissun parhaista jutuista oli Salvadorin lentokentän edustalle rakennetut valaistut bambutunnelit, joista ajettiin läpi mennen tullen.

Chapada Diamantinan kansallispuisto

vuosi32

Vuokrasimme auton ja huristelimme syvälle Bahian osavaltion sisämaahan. Vaelsimme Chapadan jylhissä maisemissa vesiputouksia, luolia, ajan ja veden kovertamia kallioita ja leveitä vuoristolaaksoja ihaillen. Nukuimme yöt sympaattisessa ja värikkäässä Lençoisin kylässä, jonka kaduilla soitettiin iltaisin musiikkia. Siellä tosin iskivät vuoden ainoat vatsanväänteet, jotka onneksi menivät oli suht nopeasti.

Morro de São Paulo

vuosi34

Teimme tälle trooppiselle saarelle päiväretken Salvadorista. Ihana pikku paratiisi, jonka rantojen vesi oli kuin linnunmaitoa. Saaren kylästä löytyy paljon palveluita, mutta muutaman sadan metrin jälkeen jäisten kookostenkin myyjät jäävät taakse ja biitsi muuttuu lähes koskemattomaksi autioksi palmurannaksi.

Rio de Janeiro

vuosi35

Häämatkamme loppui Rio de Janeiroon, jota luonnonmuodoiltaan kauniimpaa kaupunkia saa kyllä hakea. Kävimme Corcovado-vuoren laella Cristo Redentorin levitettyjen käsien alla, uimme Ipanemalla ja Copacabanalla sekä vierailimme kasvitieteellisessä puutarhassa. Toisaalta lohduttoman näköiset favelat ja huonon viemäröinnin aiheuttama löyhkä näyttivät kaupungista sen toisenkin puolen.

Ilha do Mel

vuosi29

Ilha do Mel on jälleen yksi ihana saari Brasilian edustalla, tällä kertaa etelän Paranássa. Kävin siellä eräänä viikonloppuna, jona sää oli syklonin jälkimainingeissa hieman myrskyisä. Kävelin saksalaisen ystäväni kanssa lähestulkoon koko saaren ympäri ja nautin kauniista maisemista ja saaren luonnonläheisyydestä. Uimiset jäivät tällä kertaa tosin välistä.

Foz do Iguaçu

vuosi36

Jos maan päällä on taivas, niin se löytyy Iguassun putouksilta Brasilian ja Argentiinan rajalta. Miljoonat perhoset ja tukaanit vaan lentelevät sateenkaarten lävitse jumalaisten vesiputousten pauhatessa taustalla, ja coatit sekä vyötiäiset leikkivät jaloissa. Aivan tajuton paikka.

Argentiina

Puerto Iguazu

vuosi45

Kävimme Iguassun putouksilla viikonlopun mittaisella ryhmäreissulla vuokra-autolla, ja katsastimme putoukset tietysti niin Argentiinan kuin Brasiliankin puolelta. Jestas sitä kauneutta ja voimaa! Edes sadat muut turistit eivät haitanneet sitä ihmetystä. Argentiinassa kävin myös Puerto Iguazun kylässä, jossa kävelin hieman ympäriinsä ja söin illallista argentiinalaisten kitaroiden säestäessä taustalla. Kävelimme myös takaisin rajan toisella puolella odottavalle autolle pimeällä, mikä kertoo paikan turvallisuudesta.

Portugali vol. 3

vuosi38


Sesimbra

vuosi40

Sintra

vuosi41

Tejon luonnonsuojelualue

vuosi39

Lissabon

vuosi42

Arrábidan luonnonpuisto, Setúbal

vuosi43

Kolmas kerta toden sanoo, eikö niin? Tällä kertaa vietettiin kuukausi Portugalissa ja perheeni tuli sinne viettämään joulua kanssamme. Seikkailimme tosi hauskan viikon verran Sesimbrassa ja lähialueilla kuten Sintrassa, Lissabonissa, Tejon luonnonsuojelualueella ja Setúbalissa. Löysimme Zén kanssa myös luonnollisen kivisillan ja rannalla oli tarpeeksi lämmintä ottaa aurinkoa ja käydä uimassa. Tämä oli vihreä joulukuu minun makuuni!

Olin sen Brasilian ja Portugalin välissä olleen viikon verran ihan täpinöissä Suomesta ja talvesta, mutta nyt se innostus on taas vähän hukkunut jostakin salakavalasti hiipivän opiskelustressin alle. Jyväsjärven jäälle pääsisi jo luistelemaankin ja onhan täällä lumisia metsäpolkuja koluttaviksi. Kyllä tämä tästä, tervetuloa talvi! Ja ainakin tämän reissujentäyteisen vuoden jäljiltä on kymmenittäin tarinoita ja sadoittain valokuvia, joita voi käpertyä vilttien alle purkamaan tänne blogiin.

Jos vuosi 2016 olikin aikamoinen seikkailuvuosi, niin vuoteen 2017 mahtuu luultavasti vähemmän matkapäiviä, mutta toivottavasti yhtä paljon seikkailuita. Toisaalta kesän ja loppuvuoden kujeet ovat vielä täysin usvan peitossa, joten saa nähdä mitä tuleman pitää. Tähän mennessä suunnitelmissa on vasta yksi loppukevään vaellusreissu Viroon. Kiitos 2016, olit erityinen vuosi!

Mitäs teillä on suunnitelmissa tulevan vuoden varalle?


In English: The year 2016 was the travel year of all times. I traveled for 283 days on three continents, but only in four countries besides Finland, where I spent only 82 days of the year. The countries were Portugal, Zambia, Brazil and Argentina. The year was so full of adventures that it almost left me breathless. I experienced so many different kinds of nature, saw so many exotic animals, vast views and paradise islands, not to mention the two natural wonders of the world – Victoria Falls and Iguazu Falls. Even if the year 2017 is less travel-filled, let there be at least as much adventures! So far I only have plans for a hiking trip to Estonia in the spring. Thank you 2016, you were a special year!