3 viikkoa täällä

Dresden
Autoreissun päätteeksi vietettiin muutama tunti Dresdenissä. Tarkoituksena matkaseuralaisella oli ostaa Suomen-tuliaisiksi halpaa ja hyvää kaljaa. Pyörittiin myös keskustassa ja käytiin syömässä. Dresden vaikutti jotenkin tylsältä kaupungilta, tavalliselta. Ehkä ei vain löydetty niitä oikeita paikkoja tuollaisessa mitättömässä ajassa.
Ústí nad Labem
Näkymiä ikkunasta ja käytävältä. Tykkään tuosta itkupajusta. Ylemmistä kerroksista näkyy iltaisin kaupungin valopilkkuina tuikkiva keskusta.
Naapurustoa. Tuo neuvostotyyliä henkivä kerrostalo on tämä meidän asuntola, josta saa edes jotenkin edustavan kuvan kun pitää huolen että talon peittää lähes kokonaan jokin vihreä. Asun vaaleanpunaisella puolella kakkoskerroksessa. Oon ollut täällä Tsekissä jo kolme viikkoa. Voisikohan tuo ajan kuluminen vaikka hidastua vähän?
Mainokset

Villiyrttejä

Näitä luonnon antimia voi syödä. Varsinkin kolme viimeistä, vanha kunnon suolaheinä, tuo nuolenmallinen jonka nimeä en muista, ja karhunlaukka ovat vieläpä älyttömän hyviä ja maukkaita. En tiedä kasvaako noita muita kaikkia täällä Suomessa, mutta karhunlaukkaa pitäisi löytyä vain tuolta jostain ulkosaaristosta, mikä on aika sääli. Multa meni sattuneista syistä vähän ohi tuo villisatokausi, mutta ei kun taas ensi keväänä nurmelle tai pusikkoon keräilemään salaattiaineksia.

Mietin tuossa myös, että vaikka lähes koko Suomen (kylmä) kesä meni multa sivu suun, oon siitä huolimatta:
uinut meressä, järvessä ja joessa
mökkeillyt saaressa
ollut festareilla
syönyt grilliruokaa
ostanut torilta mansikoita, herneitä ja muita vihanneksia
juonut siellä kahvia
hengaillut hiekkarannalla
juonut kaljaa terassilla ja puistossa
piilotellut sisällä ukkosmyrskyä
loikoillut riippumatossa
ostanut pallojäätelön
viettänyt suurimman osan ajasta ulkosalla.
Niin että tuostahan puuttuu enää telttaretki ja mustikoiden poiminta, mutta nekin on suunnitteilla. Sitten saa syksy tulla.

Berliinistä – pienellä viiveellä

Kuva (c) Sara

Kuva (c) Sonja

Kuva (c) Sonja

Kuva (c) Sara

Kuva (c) Sara

Viimeiset huhtikuiset Berliini-kuvat, näitä on aika hengästyttävän paljon. Mulla on ihan valtava ikävä noita aurinkoisia päiviä Euroopan parhaimmassa (pää)kaupungissa ja noita kaikkia ihania ihmisiä. Oli Bla bla late night show -peliä, jossa esitettiin erilaisia hahmoja ja näyteltiin paneelikeskustelu mistäs muustakaan kuin kestävästä ruuantuotannosta. Itsehän olin rouva Patricia Lopéz vissiin Venezuelasta ja minulla oli banaaniplantaasi ja suuryhtiö sorti perhettäni. Mukana oli myös luomufarmari, normifarmari Miss Poison, Nestlen edustaja, aktivisti ja EU-kansanedustaja. Katsottiin toi myöhemmin videolta ja kaikki oli kuolla nauruun! Ihan huippuhauska. Oli myös kävely vanhan luostarin luona olevassa kauniissa metsässä, auringossa paistattelua bussia odotellessa, villiyrttien keräilyä puistossa, luomumarkettishoppailun jälkeistä saksalaistoimintaa elikkäs (luomu)oluen ja (vegaani)makkaran nauttimista tyttöjen kera, rokkibaarissa ja terassilla piipahtaminen, sekä ruuanlaittoa viimeisen illan juhlia varten. Meidän gluteenittomat vegaaniset karjalanpiirakat oli muuten hyvin suuritöisiä mutta sitäkin parempia!

Berliini, torstai ja perjantai

Kreuzbergissä vaelleltiin, käytiin muutamassa kaupassa joista yksi myi ihania mutta omalle budjetille liian kalliita hamppuvaatteita. Ostin kuitenkin toisesta liikkeestä reilun kaupan samettisen hiippahupullisen takin ja luomukaupasta hammastahnaa ja rucolansiemeniä idätystä varten.

Sitten käytiin syömässä vegaaniravintolassa, josta sai valehtelematta maailman parasta parsarisottoa. Jatkettiin vielä pienellä porukalla yksille hauskaan Soul Cat -nimiseen kuppilaan.

Seuraavana aamuna lähdettiin retkelle pois Berliinistä. Jouduttiin odottelemaan autoja, joten vedettiin pienet aamujoogasessiot KuBiZin pihalla. Ekana kohteena oli ihastuttava pieni luomuleipomo. Niinkuin näkyy, he leipovat käsin, tekevät itse taikinansa ja paistavat leivät puu-uunissa. Leivät leivotaan myös päivällä, sillä niiden ei tarvitse olla lämpimiä kauppoihin viedessä. Leipomo oli osa 25 hengen kommuunia. Niillä oli tosi hauskoja ja kiinnostavia juttuja siellä, kuten se, että vessanpöntön huuhteluvedet oli kerättyä sadevettä ja ilmeisesti savi-olki-tekniikalla rakennettu talo.

Seuraava kohde oli Brodowinin luomumaitotila. Tästä jäi vähän ristiriitaiset tuntemukset. Tila oli iso, lypsettäviä oli 200, mutta lehmillä oli hyvin tilaa ja ne saivat itse päättää menevätkö sisälle vai ulos. Silti ne joutuivat oleskelemaan omassa lannassaan, vasikat otetaan emonsa luota pois aikaisin, eivätkä lehmät välttämättä näyttäneet hirmu onnellisilta. Tila oli demeteriä eli vaatimukset tilalle ovat kovemmat kuin vaikka EU:n luomusertifioidussa, joten tästä paremmaksi ei isoilla tiloilla käytännössä taideta päästä.

Edellisenä yönä syntynyt pikkuinen ja sen äiti.

Karanteenikopperossa oleva suloinen vasikka. Viikon se joutuu viettämään siellä.

Näillä taas on stressikarva, koska niiden on aika vieroittautua maidosta ja alkaa syömään rehua.
Jungfruskäristä on palattu, oli aivan älyttömän hauskaa ja raskasta työtä. Nyt on aika matkata taas, nimittäin Tampereelle läksiäisjuhliini ja viettämään äitienpäivää. Päivät kuluu nopeasti, enää kolme päivää Amerikan mantereelle lähtöön!

Berliini, keskiviikko ja torstai

Ryhmätöiden tekoa ja puunistutusnäkymiä ikkunasta. Musta noista meidän vaihtoehtoisista tulevaisuuskuvista tuli tosi hienot.

Käytiin iltapäiväkävelyllä läheisessä puistossa. Joutsenen pesä oli suojattu aidalla.

Aamupalakokki paistamassa lättyjä.

Hauska taulu meidän huoneen pinkillä seinällä. Vielen Glück tarkoittaa jotain Good luck with that.

Ökotopia-visiitillä kuuntelemassa mm. reilusta kaupasta. Kuin siistiä että ne pakkaa kahvit ja teet tuolla käsin, kaikilla on sama palkka ja työtehtäviä vaihdetaan. Oli muuten hyvät kahvit, teet ja suklaakeksit (olihan mun pakko maistaa niitä kaikkia)! Niin joo ja lahjapussukat saatiin myös!

Ihania kukkasia!

Käytiin Kreuzbergissä vielä yhdessä maailmankaupassa, ja sitten olikin taas pari tuntia vapaa-aikaa. Siitäpä lisää myöhemmin.

Ps. Postaus on ajastettu, lähdin nimittäin maanantaiaamuna rinkkani kanssa Jungfruskärin saareen, ollaan siellä haravointileirillä eli perinnemaiseman hoitotöissä luokan kanssa perjantaihin asti. Ilman tietokoneita ja moderneja hienouksia. Jei!

Berliini, tiistai

Meillä oli vapaa-aikaa lounastamisen jälkeen koko ilta, ja siitäkös riemu repesi! Aamupäivä oltiin kuunneltu ravintoekspertin luentoa, mikä oli kyllä mielenkiintoinen mutta hiukan puuduttava ja liian noita perus ravintosuosituksia noudattava. Lähdettiin kävelemään läheiselle hylätylle lastensairaalalle, jonka tiloihin KuBiZ oli ollut ensin tarkoitus perustaa.

Maja rastastaa etanalla.

Tytöt iloisina!

Tuo oli kyllä siisti paikka. Ulkoapäin ihan kun joku vanha kummituslinna.

Hare Krishna -miekkonen ja metronvaihto Alexanderplatzilla.

Ja kesän eka tötteröjäätelö! Pistaasia ja jugurttia.

Lukkoja sillankaiteessa. Sekä Tacheles, vähän turistisoitunut ja kaupallistunut, mutta mielestäni siltikin aika cool squattitaidemesta, jonka säilymiseksi allekirjoitin myös addressin. Olikohan niin, että tuo rakennus oli peräti jonkun pankin omistuksessa? No joka tapauksessa yhdellä kaupungin rahakkaimmista paikoista, joten tottakai tilalle haluttaisiin tehdä jotain tuottavampaa. Kuvia:

Kun värikkäät tagit alkoi raastaa liikaa näköhermoja, suunnatiin ilta-aurinkoisille terassibisseille. Kippis! Päivän päätteeksi katsottiin vielä Earthlings, koosteleffa eläintenpidon pahimmista tapahtumista. Todella oksettavaa ja itkettävää katsottavaa, suosittelisin kuitenkin vähintään kaikille amerikkalaisesta lihasta tykkääville.
Ps. Söin itekkin eilen parit ryynimakkarat, kun dyykkausreissun jälkeen viritettiin sankogrilliin tuli ja avattiin grillauskausi! Freeganismi on hieno asia. Tai no, ei ne makkarat nyt niin hyviä loppujen lopuksi edes olleet, mutta eivät ainakaan päätyneet jätteenpolttolaitokselle.

Berliini, lauantaista maanantaihin

Ei siellä lentokoneessa ollutkaan yksin niin pelottavaa penkkinaapureiden juttuja salakuunnellessa.

Sunnuntaiaamuna lähdettiin aikaisin liikkeelle.

Maailman randomein rakennus!

Mentiin teknilliseen yliopistoon kuuntelemaan tosi mielenkiintoista seminaaria maailman ruokatilanteesta ja sen ratkaisuista. Panelisteilla oli kyllä tosi eroavia näkemyksiä.

Ainoa kuva meikästä ja naamalla oli hyvin typerä virnistys.

Natacha ja Annariikka srilankalaisessa/eteläintialaisessa ravintolassa. Hyvät mutta turhan tuliset ruuat!

Jälkkäriksi tuli pyytämättä mangosnapsit.

Sara ja Rita.

Ihan hyvä tapa parkkeerata pyörä?

Maja ja Sonja kylläisinä ja hilpeinä ratikassa.

KuBiZ eli jonkinlainen kulttuurikeskus, jossa majoituttiin ja oleskeltiin. Keskukseen mahtuu mm. kolme kommuunia, nuorisotila, käsityö- ja taidehuoneita järjestöille, kokoontumishuoneita, guesthouse, avoin keittiö ja liikuntasali. Aurinkopaneeleille tietty myös rispektiä.

Pihalta oli revitty asvaltti hiiteen ja tehty tilalle naapuruston yhteisöllinen viljelyprojekti.

Keskuksen pihalla oli myös ympärivuotinen naisten vaunukylä. Ihana, haluun kans asua tommosessa!

Ratikkavarikko ja kasvimaat sulassa sovussa.

Savuinen nuorisotila. ”No photos!” huusi joku heti. Ja jotenkin se ”nuoriso” näytti olevan lähinnä yli 20-vuotiasta porukkaa.

Notskipaikka, jossa oli illalla jonkunnäköset juhlat. Ajateltiin sitten illallisen jälkeen uuden tanskalaisen ystäväni Majan kanssa liittyä seuraan, mut ketään ei enää ollutkaan paikalla. Hengailtiin siinä sitten hiipuvan nuotion kanssa hetki, kunnes törmättiin poikaan jolla oli hassu iso ja pitkäkarvanen koiranmöhkäle mukana ja puoli omaisuutta lastattu pyörän päälle, ja joka kutsui meidät kämpilleen kuuntelemaan synakonserttia. No mikä jottei! Muutama muukin tyyppi liittyi seuraan ja oli kyllä ihan hauska ilta sitä ruotsalaista friikkiä syntikansoittajaa kuunnellessa, viiniä siemaillessa ja pimeiden puistojen läpi nukkumaan kävellessä. Skandinavialaiset valloittaa Berliinin!
Lisää kuvia tietenkin luvassa! Ja 10 päivää Costa Ricaan.

Hampurista Kööpenhaminaan

Hampurista ei näköjään liikaa kuvia ole. Lähdettiin siellä tietysti St. Paulille ja Reeperbahnille ulkoilemaan. Sieltä löytyi pari hauskaa kuppilaa, tuo levyttelysohvilla sisustettu letkeä reggaebaari ja toinen, jossa soi pelkästään vanha happorock. Suunnilleen loput baarit siellä näyttivät sitten olevankin vähän kyseenalaisempia paikkoja.

Oltiin yötä Hampurin merimieskirkossa. Siellä oli tommonen hauska 80-vuotias papukaija! Ihana. Niin ja karjalanpiirakoita tarjolla.

Tuota Astra-bisseä lähti pari korillista kotiinkin, eikä ollut kallista. Rakennettiin muuten niistä hauskannäköisistä koreista sohvapöytä iskemällä siihen päälle joku lastulevyn kappale.

Suuria siltoja Tanskassa.

Kööpenhaminassa meinattiin ensin nukkua autossa, muttei löydetty mitään järkevää paikkaa, joten lähdettiin väsyneinä etsimään hotellia. Löydettiin joku kämäinen ja ylihinnoiteltu jossa oli tilaa, joten sinne siis. Seuraavana päivänä käveltiin ympäriinsä ja mentiin Christianiaan, missä ei saanut ottaa kuvia. Nyyh. Keskusta oli jokseenkin ahdistava, mutta vapaakaupungin reunamilla vallitsi leppoisa tunnelma ja talot olivat söpöjä.

Ja käytiin tietty ihmettelemässä tuota kuuluisaa turistinähtävyyttä, Pieni merenneito -patsasta.

Siinäpä se reissu! Ajettiin vielä yön ja Ruotsin läpi Tukholmaan, josta laiva lähti seitsemän aikaan aamulla. Se olikin kuumottavaa pysytellä ratissa hereillä siellä moottoritiellä. Laivalla mätettiin aamupalabuffetissa navat täyteen ja kömmittiin hyttiin nukkumaan. Kotiin tullessa oli 4200 kokemusrikasta ja huippukivaa kilometriä takana.

BERLIN

Melko juustoinen voileipä!

Käytiin Chechkpoint Charlie -muurimuseossa, joka oli kyllä ihan ajatuksia herättävä, mutta tupaten täysi. Sitten lähdettiin vaan vaeltelemaan eteenpäin, ilmeisesti Kreuzbergin kaupunginosaan, missä oli kivoja kuppiloita ja ravintoloita. Mentiin syömään vegebuffettiin, jossa sai kerätä lautasellisen erilaisia kasvissafkoja. Tietysti tuli vähän rohmuttua, enkä sit jaksanutkaan kaikkea. Mietiskeltiin tuollakin, että ”hoidetaan kämppä Berliinistä, ne on halpoja siellä, älyttömän kauniita” lalalaa, maailmassa on liikaa ihania kaupunkeja ja paikkoja.

Seuraavana päivänä suunnistettiin suuren puiston läpi todella aavemaiseen paikkaan, nimittäin SpreePark-nimiseen huvipuistoon, joka on mennyt konkurssiin ja hylätty joskus 90-luvulla. Oli siinä lenkkeilijöillä ihmettelemistä kun yritin kiivetä aidan yli pusikkoon kiroillen ja itku kurkussa. Loppujen lopuksi menin kuitenkin sen ali.

Tuo maailmanpyörä pyöri! Huomaahan sen noista kuvistakin. Ja pysähtyi välillä kuin ottaakseen ihmisiä kyytiin. Sitten se taas lähti kirskahtaen liikkeelle, ja piti todella häiriintyneen kuuloista vinkunaa, niin kuin nyt 15 vuotta yksinään pyörinyt maailmanpyörä voi pitää. Se oli aikamoinen kontrasti tuon paikan muuten pysähtyneelle hiljaisuudelle, jonka tilalle pystyi helposti kuvittelemaan posetiivimusiikkia ja lasten naurua. Huh.

Ei ollut kukaan hetkeen ajellut nolla laitteilla.