Kaikkien aikojen reissuvuosi 2016

Onnellista uutta vuotta kaikille tasapuolisesti, mikäli siellä joku tätä blogia vielä seurailee! Viime päivityksestä on vierähtänyt sellaiset puolitoista kuukautta, minä aikana olen pitänyt hieman lomaa blogista, somesta ja jopa koko tietokoneestakin. Palasin Brasiliasta turvallisesti kotiin ja lähdin viikon kuluttua siitä Portugaliin. Nyt on sieltäkin palattu Jyväskylään, joten on aika orientoitua takaisin opiskelujen, mutta myös tämän pikku harrastuksen pariin. Taskussa on kieltämättä aika monta tarinaa, jotka haluaisin tänne jakaa, sillä viime vuosi 2016 oli itselleni kaikkien aikojen reissuvuosi.

Vietin ulkomailla yhteensä 283 päivää. Se tarkoittaa, että vietin yli kolme neljäsosaa vuodesta reissussa. Mihin sekin aika oikein humpsahti? Olin Suomessa 82 päivänä ja niiden aikana tietysti enimmäkseen Jyväskylässä, mutta kävin kotimaanmatkoilla ainakin Tampereella, Porissa ja pikaisesti Ilmajoella. Helsinki oli tietysti kauttakulkupaikka, mutta tänä vuonna en viettänyt siellä sen enempää aikaa.

Matkustin kolmella mantereella, mutta kävin kuitenkin vain neljässä maassa (Suomen lisäksi), joista Portugalia lukuunottamatta muut kolme olivat minulle uusia: Sambia, Brasilia ja Argentiina. Sambiassa vietin kolme kuukautta, Brasiliassa melkein neljä, ja Argentiinassa yhden päivän. Brasilian 26 osavaltiosta kävin viidessä. Lisäksi kävin melkein Yhdysvalloissa, mutta jänistin viime hetkellä enkä viitsinyt lähteä lentokentältä Black Friday -kaaoksen sekaan Manhattanille.

Kokosin menneen vuoden matkoista tällaisen kuvakoosteen, jossa jokaisesta reissusta on yksi tai kaksi kuvaa. Kuvat ovat suunnilleen aikajärjestyksessä ja olen yrittänyt ujuttaa tekstin joukkoon linkkejä paikoista jo tehtyihin postauksiin.

Portugali vol. 1

vuosi1

Sesimbra

vuosi3

Lissabon

vuosi4

Sintra

Vuosi 2016 alkoi Portugalissa, Sesimbran rannalla. Vuosi 2016 myös päättyi samaisessa paikassa – olisikohan tämä joku enne alkanutta vuotta ajatellen? Kävimme alkuvuodesta Sesimbran monien paikkojen lisäksi myös Lissabonissa, Sintrassa ja Setúbalinkin puolella Arrábida-vuoristoa.

Portugali vol. 2

vuosi5

Serra do Risco, Sesimbra

vuosi2

Alcácer do Sal

vuosi7

Praia da Galé

Koti-ikävä yllätti ja lähdettiin pääsiäisviikoksi Portugaliin, koska kesällä tai syksyllä en kuitenkaan sinne pääsisi. Oleiltiin ja luontoretkeiltiin Sesimbrassa sekä käytiin Alentejossa roadtrippailemassa.

Jyväskylä

vuosi10 vuosi11

Tämä päivä oli vuoden ainoa päivä, jona otin järkkärilläni kuvia Jyväskylässä muualla kuin kotona. Se kertonee jotain alkuvuoden opiskelukiireistä, sillä tahkosin keväällä kasaan viitisenkymmentä opintopistettä. Tuona päivänä tehtiin kävelyretki ihanan aurinkoisessa kevätsäässä, koska Zén isä oli pikavisiitillä kaupungissa käymässä.

Sambia

Lusaka

vuosi20

Lähdin Sambiaan tutkimusvaihto-opiskelijaksi tekemään graduani. Zé lähti mukaan tekemään työharjoittelua. Asuttiin Lusakan laidalla slummien ympäröiminä ja kuljettiin paikallisilla minibusseilla kaupungille. Kuvassa olen suhteellisen alkeellisessa ulkoilmalaboratoriossani aka asuntomme edustalla uuttamassa ottamiani virtsanäytteitä maastopäivän jälkeen. Laitatin Sambian-reissumme loppuvaiheilla myöskin pitkät pikkuletit lähikampaajan salongissa.

Livingstone

vuosi33
vuosi12

Majesteettiset Victorian putoukset pitäisi jokaisen Afrikan-matkaajan nähdä kerran elämässä. Olimme paikalla toukokuussa maailman suurimman vesiputouksen ollessa voimakkaimmillaan, joten saattoihan niiden edustalla hieman kastua! Seuraavana päivänä kävimme minisafarilla Mosi-oa-Tunyan kansallispuistossa. Aamun valo oli upea ja olimme aivan haltioissamme kaikista Afrikan eläimistä.

Kafuen kansallispuisto

vuosi13
vuosi14 vuosi15

Kafueen suuntasimme seikkailusafarille aivan kaksistaan oppaamme ja kahden apulaisen kanssa. Nukuimme leijonan tassunjälkien päälle pystytetyssä teltassa kuunnellen etäisiä hyeenoiden ääniä ja yritimme jäljittää savannien kuninkaita. Tämä villi ja syrjäinen kansallispuisto oli kaikista safarikokemuksistamme sykähdyttävin, vaikka sen eläinsaldo jäikin laihimmaksi.

Katete

vuosi44

Itäisessä Sambiassa sijaitsevaan Kateteen suuntautuneen kenttämatkan aikana Zé istui opettajankoulutustilaisuuksissa sambialaisten kollegoidensa kanssa ja minä otin valokuvia tilaisuudesta ja opettelin kuvaamaan tähtitaivasta. Asuimme kolme päivää majatalossa ja söimme melkein joka aterialla ranskalaisia tai voileipiä, joiden välissä oli paistettu kananmuna ja hillittömästi majoneesia. Pölyisen kylän kioskeista tai ravintolakojuista kun ei oiken saanut mitään järkevää syötävää.

South Luangwan kansallispuisto

vuosi16 vuosi17
vuosi18

Kateten jälkeen kävimme South Luangwan kansallispuistossa, toiveissamme nähdä paremmin Kafuessa bongaamatta jääneitä eläimiä kuten kissapetoja. Safari oli selvästi turistimaisempi, mutta näimme monia upeita eläimiä kuten impalan puuhun raahanneen leopardin sekä valtavasti virtahepoja.

Lake Kariba

vuosi21

Matkustimme Sambian ja Zimbabwen rajan vuorten väliin nousseelle Kariban patojärvelle takapuolet hiekkateillä pomppivassa ja detoureja tekevässä minibussissa hikoillen, ja sitten ihanan kontrastisesti majoituimme rauhaisaan resorttiin, josta löytyi palmujen ympäröimä uima-allas ja jonka pihalla tepasteli riikinkukkoja. Kävimme veneajelulla järvellä ja pelastuimme täpärästi järvenrannan virtahevon hyökkäykseltä. Tämä oli viimeinen Sambian-reissuistamme.

Brasilia

Curitiba

vuosi24

Elokuun alussa lähdin Brasiliaan, tukikohtanani Paranán osavaltiossa sijaitseva Curitiban kaupunki, missä tein työharjoittelua. Curitibassa parasta olivat kaupungin monet puistot, kasvisravintolat ja söpöt kuppilat.

Vila Velha

vuosi26

Ensimmäinen reissu Brasilian sisällä kohdistui myöskin Paranássa sijaitsevaan Vila Velhan state parkiin. Kävelimme lyhyitä luontopolkuja pitkin ihaillen lampia, maanvajoamia ja eroosion muovaamia erikoisia kivipatsaita. Jännä paikka!

Morretes

vuosi23

Huristelimme Serra do Mar -vuoriston yli Serra Verde Express -junalla, ja päädyimme Morretesin pikkukaupunkiin. Talot olivat syötävän söpön värisiä ja tunnelma rento, mutta erityisesti kaupungin takana kohoavat vuoret saivat sydämen sykkimään. Yritimme seuraavana päivänä kavuta niille, mutta se reissu ei mennyt niin kuin Strömsössä.

Pantanal

vuosi25
vuosi27

Lähdin Brasilian itsenäisyyspäivän kunniaksi tutkimaan maailman suurinta kosteikkoaluetta Pantanalia Mato Grosso do Sulin osavaltioon. Elin muutaman päivän luonnon ympäröimänä tehden safarityyppisiä retkiä niin jeepillä, kanootilla, veneellä kuin hevosellakin, omia jalkojanikaan unohtamatta. Keskipäivällä makoilin riippumatossa kirja kainalossa. Näin Pantanalissa monia eläimiä joista etenkin upeanväriset linnut, vesisiat ja pihapiirin vyötiäiset hurmasivat minut täysin.

Florianópolis

vuosi22

Keksin edellisenä päivänä lähteä Santa Catarinan osavaltiossa sijaitsevaan Florianópolikseen, ja niin minä sitten lähdin. Floripa oli minun oma pikku seikkailuni, jonka aikana kolusin tuon kauniin saarikaupungin eteläisiä rantoja ja kuuntelin kitaransoittoa surffihostellin nuotiobileissä. Retken päätteeksi löysin itseni satojen rumpalien torikokoontumisesta, missä kaupungin keskustaan oli kasattu satoja rumpusettejä ja ääni oli korviahuumaava.

Ilha Grande

vuosi30

Zé tuli Brasiliaan käymään ja lähdimme honeymooniamme viettämään. Ensimmäisenä suuntasimme Rio de Janeiron osavaltion ihanalle paratiisisaarelle Ilha Grandelle. Patikoimme pitkin saaren sateesta mutaisia polkuja, löysimme rannalta puuman jäljet ja snorklasimme turkooseissa vesissä.

Salvador

vuosi31

Salvador toimi meille oikeastaan kauttakulkupaikkana, mutta tutustuimme hyvin kaupungin historialliseen osaan Pelourinhoon. Päivisin värejä löytyi kauniiden kolonialismin aikaisten talojen seiniltä ja iltaisin moqueca-annoksesta tai caipirinha-lasista. Armaan mieheni mielestä yksi reissun parhaista jutuista oli Salvadorin lentokentän edustalle rakennetut valaistut bambutunnelit, joista ajettiin läpi mennen tullen.

Chapada Diamantinan kansallispuisto

vuosi32

Vuokrasimme auton ja huristelimme syvälle Bahian osavaltion sisämaahan. Vaelsimme Chapadan jylhissä maisemissa vesiputouksia, luolia, ajan ja veden kovertamia kallioita ja leveitä vuoristolaaksoja ihaillen. Nukuimme yöt sympaattisessa ja värikkäässä Lençoisin kylässä, jonka kaduilla soitettiin iltaisin musiikkia. Siellä tosin iskivät vuoden ainoat vatsanväänteet, jotka onneksi menivät oli suht nopeasti.

Morro de São Paulo

vuosi34

Teimme tälle trooppiselle saarelle päiväretken Salvadorista. Ihana pikku paratiisi, jonka rantojen vesi oli kuin linnunmaitoa. Saaren kylästä löytyy paljon palveluita, mutta muutaman sadan metrin jälkeen jäisten kookostenkin myyjät jäävät taakse ja biitsi muuttuu lähes koskemattomaksi autioksi palmurannaksi.

Rio de Janeiro

vuosi35

Häämatkamme loppui Rio de Janeiroon, jota luonnonmuodoiltaan kauniimpaa kaupunkia saa kyllä hakea. Kävimme Corcovado-vuoren laella Cristo Redentorin levitettyjen käsien alla, uimme Ipanemalla ja Copacabanalla sekä vierailimme kasvitieteellisessä puutarhassa. Toisaalta lohduttoman näköiset favelat ja huonon viemäröinnin aiheuttama löyhkä näyttivät kaupungista sen toisenkin puolen.

Ilha do Mel

vuosi29

Ilha do Mel on jälleen yksi ihana saari Brasilian edustalla, tällä kertaa etelän Paranássa. Kävin siellä eräänä viikonloppuna, jona sää oli syklonin jälkimainingeissa hieman myrskyisä. Kävelin saksalaisen ystäväni kanssa lähestulkoon koko saaren ympäri ja nautin kauniista maisemista ja saaren luonnonläheisyydestä. Uimiset jäivät tällä kertaa tosin välistä.

Foz do Iguaçu

vuosi36

Jos maan päällä on taivas, niin se löytyy Iguassun putouksilta Brasilian ja Argentiinan rajalta. Miljoonat perhoset ja tukaanit vaan lentelevät sateenkaarten lävitse jumalaisten vesiputousten pauhatessa taustalla, ja coatit sekä vyötiäiset leikkivät jaloissa. Aivan tajuton paikka.

Argentiina

Puerto Iguazu

vuosi45

Kävimme Iguassun putouksilla viikonlopun mittaisella ryhmäreissulla vuokra-autolla, ja katsastimme putoukset tietysti niin Argentiinan kuin Brasiliankin puolelta. Jestas sitä kauneutta ja voimaa! Edes sadat muut turistit eivät haitanneet sitä ihmetystä. Argentiinassa kävin myös Puerto Iguazun kylässä, jossa kävelin hieman ympäriinsä ja söin illallista argentiinalaisten kitaroiden säestäessä taustalla. Kävelimme myös takaisin rajan toisella puolella odottavalle autolle pimeällä, mikä kertoo paikan turvallisuudesta.

Portugali vol. 3

vuosi38


Sesimbra

vuosi40

Sintra

vuosi41

Tejon luonnonsuojelualue

vuosi39

Lissabon

vuosi42

Arrábidan luonnonpuisto, Setúbal

vuosi43

Kolmas kerta toden sanoo, eikö niin? Tällä kertaa vietettiin kuukausi Portugalissa ja perheeni tuli sinne viettämään joulua kanssamme. Seikkailimme tosi hauskan viikon verran Sesimbrassa ja lähialueilla kuten Sintrassa, Lissabonissa, Tejon luonnonsuojelualueella ja Setúbalissa. Löysimme Zén kanssa myös luonnollisen kivisillan ja rannalla oli tarpeeksi lämmintä ottaa aurinkoa ja käydä uimassa. Tämä oli vihreä joulukuu minun makuuni!

Olin sen Brasilian ja Portugalin välissä olleen viikon verran ihan täpinöissä Suomesta ja talvesta, mutta nyt se innostus on taas vähän hukkunut jostakin salakavalasti hiipivän opiskelustressin alle. Jyväsjärven jäälle pääsisi jo luistelemaankin ja onhan täällä lumisia metsäpolkuja koluttaviksi. Kyllä tämä tästä, tervetuloa talvi! Ja ainakin tämän reissujentäyteisen vuoden jäljiltä on kymmenittäin tarinoita ja sadoittain valokuvia, joita voi käpertyä vilttien alle purkamaan tänne blogiin.

Jos vuosi 2016 olikin aikamoinen seikkailuvuosi, niin vuoteen 2017 mahtuu luultavasti vähemmän matkapäiviä, mutta toivottavasti yhtä paljon seikkailuita. Toisaalta kesän ja loppuvuoden kujeet ovat vielä täysin usvan peitossa, joten saa nähdä mitä tuleman pitää. Tähän mennessä suunnitelmissa on vasta yksi loppukevään vaellusreissu Viroon. Kiitos 2016, olit erityinen vuosi!

Mitäs teillä on suunnitelmissa tulevan vuoden varalle?


In English: The year 2016 was the travel year of all times. I traveled for 283 days on three continents, but only in four countries besides Finland, where I spent only 82 days of the year. The countries were Portugal, Zambia, Brazil and Argentina. The year was so full of adventures that it almost left me breathless. I experienced so many different kinds of nature, saw so many exotic animals, vast views and paradise islands, not to mention the two natural wonders of the world – Victoria Falls and Iguazu Falls. Even if the year 2017 is less travel-filled, let there be at least as much adventures! So far I only have plans for a hiking trip to Estonia in the spring. Thank you 2016, you were a special year!

Mainokset

Tarinoita Lusakan slummeista

Oletko joskus pohtinut, miltä afrikkalaisen suurkaupungin slummeissa näyttää? Siellä, missä valtaosa afrikkalaisten suurkaupunkien väestöstä asuu. Tervetuloa valokuvamatkalle Madimbaan, Sambian pääkaupungin epäviralliseen lähiöön!

madi4
madi2
madi9
madi1
madi8

En ole ihan varma voiko Madimbaa varsinaiseksi slummiksi edes sanoa, mutta en ole keksinyt muutakaan näppärää nimitystä kaavoittamattomalle, alkujaan laittomalle alemman tulotason asuinalueelle, jossa monenlaiset ongelmat rehottavat, mutta leppoisa elämänasenne näkyy myös. Madimba kuten monet muutkin ”shantytownit” tai ”compoundit” on tuon nimityksen mukaisesti syntynyt kaupungin laajentuessa hallitsemattomasti alueelle, joka aikoinaan oli siirtomaaisäntien maatilojen omistuksessa. Ensimmäiset asukkaat olivat amerikkalaisia lähetyssaarnaajia, jotka asettuivat alueelle 60-luvulla. Nimi Madimba on paikallista kieltä (nyanjaa?) ja kääntyy suomeksi tarkoittamaan puutarhoja (farms).

Madimbassa asuu noin 3000 ihmistä reilun neliökilometrin kokoisella maapläntillä vajaa 600 taloudessa. Alueesta osa lilluu suomaisena korkealle nousevassa pohjavedessä, osa on rakennettu marmorikallioiden päälle, kun taas osa on ihan tavallisella maaperällä. Vielä 10 vuotta sitten Madimbassa ei ollut peruspalveluita, mutta nykyisin asuinalueelle on vedetty sähköt, joskaan kaikki eivät ole liittyneet sähköverkkoon, ja joihinkin taloihin tulee vesijohdot. Viemäreitä ei ole, vaan vesijohtojen onnekkailla omistajilla on umpisäiliöt. Loput saavat vetensä pihoille kaivetuista kuoppakaivoista tai projektien tuella rakennetuista vesikioskeista, porakaivoja on muutamia. Vessat ovat useimmiten kuoppakäymälöitä, jotka sadekaudella sadevesikaivojen ja kunnollisten ojien puutteessa tulvivat yli äyräidensä ja saastuttavat pohjavettä. Tämän takia kuivakäymälöitä on rakennettu Madimbaan.

madi1
madi3

madi5

Springs of Hope primary school on saanut kuivakäymälät pihalleen.

madi7

Me emme asu Madimbassa, vaan päätien toisella puolella vähän ”paremmalla” alueella. Olen kuitenkin käynyt compoundissa jo monesti kartoittamassa vessoja ja kaivoja, joista valita gradututkimukseni näytteenottoon sopivat. Nyt kun täällä ollaan oltu jo yli kuukausi, on hommat vihdoin saatu alulle. Viime viikolla kiersin Madimbassa vessantyhjentäjänä toimivan miehen kanssa, mutta hän ei tainnut viedä minua ihan kaikille vessoille, vaan alueesta jäi kolmasosa kiertämättä. Minä en suuntavaistottomana tietenkään edes huomannut mitään, mutta puolustuksekseni täytyy sanoa, että olin kipeä eikä niissä lievän kuumeisissa ja nuhaisissa olotiloissa mielessä kyllä pyörinyt paljon mitään. Jouduin vielä maksamaan hänelle palkkaakin, vaikka 5 euroa päivältä ei kyllä kovin paljon ole. Taisi vielä lähteä palkkansa saatuaan suoraa baariin, sen verran asetaldehydi tuoksahti viimeisenä päivänä. No, huomenna pitäisi sitten suunnata paikkailemaan noita virheitä ihan NECOSin henkilökunnan kanssa, luojan kiitos. Tässä joitain pokkarikameralla työn lomassa kuvailtuja otoksia viime viikolta:

madi2

Täällä näkee, mitä kaupungin alla on – valkoista kalkkikiveä, joka loistaa auringossa häikäisevän kirkkaana.

madi4

Energinen rouva halusi kuvaan kaalimaansa kanssa. Hyvin kasvaa vessakompostilla!

madi5

Vähän kliseistä, mutta monet lapset leikkivät täällä autonrenkailla.

madi3

madi11

Tämä pikku tyttö oli ihan hurjan söpö, mutta katseli minua kovin vakavana. Olinkohan ensimmäinen muzungu, jonka hän näki?

madi6

Jätehuollon tila on aika surkea, kuten kuvasta näkyy.

madi12

Tyytyväinen vesikioskilla hengailija.

madi7-horz

Tällä reteällä tädillä oli hienoin vessa, mitä olen täällä nähnyt! Tuiman ilmeen hän otti kuvaan, vaikka itse pyysi päästä kuvattavaksi.

Moni projektin vessoista on vähän huonossa jamassa. Joko ne on kokonaan hylätty tai virtsanerotteluputket ovat tukkeutuneet, ja vessaa käytetään kuin normaalia kuoppakäymälää. Sen vessantyhjentäjän pitäisi olla myös vessankorjaaja, mutta hän taitaa luistaa töistään vessanomistajien palautteesta päätellen. Onneksi jotkut vessoista ovat sentään vielä täydessä toiminnassakin.

Madimbassa on toki köyhää, mutta varsinaista kurjuutta tai mitään pulleavatsaisia nälkälapsia saati sitten kadulla asuvia ihmisiä ei täällä näy. Kaikilla on koti ja ainakin suurimmalla osalla tarpeeksi ruokaa, vaikka olot voivatkin olla aika haastavia. Ehkä se on enemmän sellaista valinnanvapauden köyhyyttä, ainakin näin ulkopuolisen silmin nähtynä. Maaseudulla taas näkee enemmän ihan absoluuttista köyhyyttä, kuten olkikattoisia savimajakyliä. Paha silti mennä sanomaan, kumpi lopulta on ihmisten omasta mielestä parempi tai pahempi.

madi9
madi10

madi13

Täällä saa nopeasti uusia kavereita lapsista.

madi19

Ei mikään edustavin otos, mutta kun samaan kuvaan Suomen suurlähettilään ja alivaltiosihteerin kanssa pääsin, niin pitihän tämä potretti nyt julkaista.

Pari viikkoa sitten saatiin tärkeitä vieraita kylään, kun Suomen kehitysyhteistyöstä ja kehityspolitiikasta vastaava alivaltiosihteeri Elina Kalkku ja Suomen suurlähettiläs tulivat vierailulle! Mulle kerrottiin ensin, että vierailija olisi joku ministeri. Vähän vaikea sitä oli uskoa, mutta ei tässä kauas jääty. Vieraille pidettiin ensin esitys NECOSista, jonka jälkeen katsastettiin toimiston fasiliteetit, ja sen jälkeen hypättiin autoihin ja ajettiin Madimbaan katsomaan vessoja. Tuntui vähän hassulta nähdä Suomen lippu liehumassa hienon valkean maastoauton nokassa ja kiertää auringon laskiessa katselemassa vessoja ja jututtamassa ihmisiä korkea-arvoisten virkamiesten kanssa. Kaikkea sitä!

madi20

 

madi21

NECOSin Noah tykkäsi suurlähettilään autosta.

madi22

NECOSin myrskyssä tuhoutunut kasvihuone tomaatteineen.

madi23

Kotikatu illansuussa.

madi24
madi26

madi25

Auringonlaskut ovat täällä upeita!

madi27

Suurlähettiläs haastattelee vessantyhjentäjänä toimivaa Malonia.

madi29

madi31

Tältä näyttää kuivakäymälä sisältä.

madi28

 

madi30

Taka-alalla perinteisempi kuoppakäymälä ja roskien polttoa.

madi32

 

madi33

Maissisato kuivumassa.

madi34

Tämä leidi jota kävimme jututtamassa on yksi lemppareistani. Aivan ihana!

madi35

Kuoppakaivo autonrenkaalla varustettuna.

madi36

Mitäs tuosta elämästä Madimbassa sen enempää sanoisi; arkea täälläkin eletään, ja se on loppujen lopuksi samanlaista ihan joka puolella maapalloa, kuten tuntuvat olevan myös ihmisten toiveet ja haaveet. Ruokaa täälläkin laitetaan, pyykkiä pestään, lapsia hoidetaan, jalkapalloa pelataan, telkkaria katsellaan, naapurien kanssa juorutaan, töihin kuljetaan ja baareissa istutaan. Haaveillaan kai vähän paremmasta keittiöstä, ja siitä, että pojasta tulisi lääkäri, toivotaan että pysyttäisiin terveinä. Puitteet vaihtuu, mutta ihmiset pysyy ihmisinä.

Valkoisena kummajaisena täytyy kyllä välillä kovettaa nahkansa, jotta ei ottaisi itseensä niistä valitettavista jopa halveksuvan oloisista katseista, muzungu-mutinasta ja selän takana kaikuvasta ivallisesta naurusta. Onneksi monet suhtautuvat tähän valkonaamaan myös neutraalin hämmästyneesti, positiivisen uteliaasti tai jopa innokkaasti. Sitten on nämä herrasmiehet, jotka haluavat kanssani naimisiin (”I want to marry a white person!”), ja ”Hello baby!” -tyypit, jotka taas haluavat jotain muuta. Kumma kyllä näitä huuteluita ei juuri kuulu, kun olen liikenteessä Zén kanssa. Lasten kanssa on usein kivointa jutella, koska heillä ei ole juuri mielikuvia siitä, kuinka rikkaita ollaan eivätkä he kadehdi eurooppalaista hiuslaatuani saati vaadi kovaäänisesti maksamaan heidänkin bussilippuaan, koska olen valkoinen. Jonkin verran ksenofobiaa täällä on ilmassa, mutta siitä saavat osansa etenkin kongolaiset, ruandalaiset ja muut pakolaiset, joten ei minulla pitäisi olla mitään oikeutta valittaa. Olen kuitenkin tavannut myös joitain aivan ihania ihmisiä, ja niistä kohtaamisista olen kiitollinen ja iloinen. Mutta tämän järjestön tyyppejä lukuunottamatta en kyllä voi sanoa saaneeni täältä vielä yhtäkään kaveria.

Seuraavaksi palataankin upeiden safaritunnelmien kera, joten pysykääs kuulolla!


In English: Welcome to Madimba, an unofficial suburb of Lusaka! The name of the compound means gardens, and it is a home to some 3000 people in a square kilometer. This is where I have been working and doing my master’s thesis research. The shantytown has many problems, some of which can be identified in these pictures, but also a mellow attitude towards life. It is poor and some basic services are inadequate, but outright misery cannot really be seen here, at least with eyes of an outsider. However what the people seem to lack are alternatives in life. But people here live their everyday life like in all corners of the world, cooking meals, washing laundry, gossiping with neighbors, playing football, watching TV, sitting in the bars, dreaming about the same things. The settings may change, but people are people everywhere.

Next time I’ll be back with some safari stories, so stay tuned!

Greetings from Zambia!

Heippahei ja terveisiä Sambiasta! Kirjoittelen täältä maan pääkaupungista Lusakasta, jonne saavuttiin viikko sitten vappupäivänä melkein kaksi vuorokautta kestäneen matkustamisen jälkeen. Lentomme kulkivat reittiä Helsinki-Tukholma-Dubai-Lusaka, ja Helsinkiin ajelimme Jyväskylästä milläs muullakaan kuin Onnibussilla. Ensivaikutelma Sambiasta oli oikein positiivinen: aurinko paistaa ja useimmat ihmiset ovat ystävällisiä, sekä äärimmäisen kohteliaita. Kaikki puhuvat englantia ja kaikki keskustelut alkavat kuulumisten tiedustelulla eli How are you?:lla. Olen opetellut saman myös paikallisella kielellä nyanjaksi. Muli bwanzi? Ndili bwuino.

Ollaan asetuttu taloksi Necos-järjestön vierasasuntoon Barlastonen alueelle. Laitan tähän postaukseen kuvitukseksi otoksia täältä kämpiltä näin alkajaisiksi. Tämä on suhteellisen keskiluokkaista aluetta omakotitaloineen, mutta pääkadun toisella puolella levittäytyvät Madimban, Chungan ja kauempana Materon compoundit eli epäviralliset alemman tulotason asuinalueet, joiden läpi keskustaan menevät bussit ajavat. Compoundit ovat saaneet kuulemma nimensä niin, että vain muutamalle kymmenelle tuhannelle asukkaalle suunnitellun Lusakan kaupungin väkiluvun kasvaessa brittiläiset siirtomaaisännät jouduivat antamaan compoundejaan eli maatilojaan asuinalueiksi kasvavalle väestölle, ja niille rakennettiin pikaisesti pieniä omakotitaloja. Kovin montaa asuinkerrostaloa en ole täällä vielä nähnyt.

kämppä2

Tältä näyttää meidän pihamaa.

kämppä5
kämppä10 kämppä3

kämppä4

Meet Chrissy the rasta dog.

Muut kuin pääkadut ovat hiekkateitä usein roskien täyttämine kuoppineen, mutta onneksi paikallisbussit kulkevat vain asfaltoituja teitä pitkin. Esimerkiksi yliopistolle mentäessä bussia joutuu vaihtamaan keskustassa, missä on neljä bussiasemaa. Se on vähän liikaa tällaiselle suuntavaistottomalle, josta kaikki kadut näyttävät ainakin vielä lähes samalta. En ole ehkä koskaan nähnyt näin rumaa kaupunkikeskustaa. Se koostuu punertavista pölyn peittämistä korkeista rakennuksista ja kesken jääneistä rakennusprojekteista joita seisoo luurankoina siellä täällä. Näiden väleissä on värikkäiden liikkeiden valtaamia matalampia liikerakennuksia ja katukojuja sekä vilkasta liikennettä. Keskustassa on aika kaoottista ja kyllä minua siellä enemmän jännittää kulkea kuin täällä rauhallisella asuinalueella. Yliopistolle päin mentäessä kaupunkikuva taas muuttu vihreämmäksi ja vastaan tulee useita hienoja ostoskeskuksia supermarketteineen, joissa mekin ollaan käyty ruokaostoksilla. Täytyy myöntää, että olin vähän yllättynytkin ostoskeskusten määrästä ja moderniudesta. Toista se oli Sansibarilla, mutta Sambia on sentään alemman keskitulon maa. University of Zambian kampus on mielestäni hyvinkin viihtyisä tekojärvineen ja laajoine nurmikkoalueineen ja suurine puineen. Bussimatka kotoa yliopistolle kestää reilun tunnin. Lähdemme takaisin kotiin viimeistään neljältä, jotta ehdimme perille ennen pimeää.

kämppä6

Päästiin kokkaamaan nshimaa perinteisellä hiilikeittimellä.

kämppä1 kämppä7

kämppä8

Valmis annos. Nshima on maissipuuroa, josta pyöritellään palloja oikealla kädellä (en osaa) ja syödään kaikenlaisten ruokien lisukkeena (tässä köyhästi tölkkipapujen kera).

Sambiassa sateet ovat viime sadekausilla jääneet vähäisiksi, mikä on aiheuttanut kuivuutta ja järvien vedenpinnan laskua. Koska 95 % sähköstä tuotetaan täällä vesivoimalla, ei sähköä riitä vastaamaan kysyntään. Pitkät sähkökatkot ovat siis arkipäivää, mutta onneksi niillä on selkeä aikataulu. Täällä meidän alueella sähköt ovat poikki aamukuudesta iltapäivä kahteen. Voitte varmaan arvata, että parhaimpaan työskentelyaikaan osuva sähköttömyys hieman rajoittaa niin työntekoa kuin blogin kirjoitteluakin, kun läppärin akku kestää noin tunnin. Aamukahvitkin joutuu keittämään jo illalla valmiiksi, joten kylmänähän se juodaan. Paikalliset tosin käyttävät hiilikeittimiä kokkaamiseen, mutta meillä on vain sähköliesi. Toinen bloggaamista rajoittava asia on netin kalleus. Ostettiin 10 Gigatavun nettiyhteys, jonka pitäisi riittää kaksi kuukautta. Se maksoi 700 kwachaa eli noin 65 euroa. Yliopistolla on onneksi (hidas) eduroam, jota voi käyttää vapaasti, eikä sieltä sammuteta sähköjäkään koskaan.

kämppä21

Meidän kämppä vasemmalla, Necosin toimisto oikealla.

kämppä11

kämppä9

Tällaisia yllätyskavereita voi löytyä ikkunalta.

kämppä12

kämppä13

Meillä on  vain kerrossänky, mutta ihan hyvin ollaan molemmat tuonne alapunkkaan hyttysverkon alle mahduttu.

kämppä14 kämppä15
kämppä16

kämppä17

Hankittiin pinkki ötökkätiivis ämpäri kuivaruokien säilytystä varten.

Täällä on tällä hetkellä kuiva viileä kausi eli periaatteessa talvi, sillä ollaanhan nyt eteläisellä pallonpuoliskolla ja 1200 metrin korkeudessa tasangolla. Aurinko on paistanut enemmän tai vähemmän joka päivä nousten ja laskien noin kuudelta, mutta eilen aamulla sataa tihutti hieman vettä. Lämpötila on päivisin noin 21-25 astetta ja öisin se tippuu 11-12 asteen tienoille. Eilinen aamu oli muutenkin todella viileä, ja minä typerys olin illalla väsyneenä ajatellut käyväni vasta aamulla suihkussa. Voin kertoa, että kylmä suihku tuntuu huomattavasti mukavammalta iltapäivän lämmössä kuin kylmässä aamussa. Vesi oikein höyrysi iholta ja hengityksestäni, brrr. Vastoin saamaani ennakkokuvaa täällä on kuin onkin suihku, tai lähinnä vesiputki josta tulee jonkin verran kylmää porakaivovettä. Kyllä siinä nyt peseytyy, kunhan tekee sen iltapäivällä kun on lämpimintä. Suihkussa yleensä pysähtyy auringonlaskun aikaan kuuntelemaan kaupungin taustahälyä ja tuntemaan, miten hengittää samaan tahtiin tämän levittäytyvän kaupungin ihmisten kanssa – minä ja kolme miljoonaa muuta. Vessa on tietysti kuivakäymälä, jonka virtsanerottelusysteemi tosin on jotenkin epäkunnossa tai poissa käytöstä. Se aiheuttaa hieman hajuhaittoja, mutta kiinteä tavara ei haise vessassa ollenkaan, niin kuin pitää ollakin. Vessan ulkopuolelta löytyy myös käsienpesupaikka.

kämppä18 kämppä19
kämppä20

kämppä22

Suloinen suihkukaveri.

kämppä23

Ei hullummat näkymät suihkukopin ”ikkunasta”.

kämppä24

Ensimmäinen viikko täällä on kulunut pitkälti paperihommien hoitamiseen University of Zambian eli UNZAn kanssa. Viime viikolla tapasin tutkimusvaihtoani koordinoivaa henkilökuntaa ja eilen kävimme tekemässä Study Permitiä varten muiden papereiden muassa tarvittavat lääkärintarkastukset. Lentokentällä saimme vain 30 päivän leiman passiin (double-entry viisumi, olisiko ollut 80 USD), joten joudumme vierailemaan lähiviikkoina Immigration Officessa hakemassa tuota opiskelulupaa ja samalla lisäaikaa maassaoleskeluun. Se maksaa 750 kwachaa eli noin 70 euroa. Lääkärintarkastus tehtiin UNZAn klinikalla ja se oli sellainen vähän sinne päin –tyylinen kaiken ulkoisen kuten pituuden, ruumiinlämmön ja näön suhteen, mutta jouduttiin toimittamaan myös virtsanäytteet laboratorioon, joista tutkittiin mm. sokeriarvot. Saimme kumpikin tulokseksi ”fit for enrollment”, jes!

kana1 kana2
kana3kana6
kana4 kana5

Viikonloppu taas kului lähiseudulla käveleskellessä ja sambialaista lähiöelämää katsellessa sekä pyykkiä pestessä. Kanat ja koirat juoksentelevat pihalla, pyykki kuivuu narulla ja lasten naurua kuuluu aidan takaa. Mikäs täällä on elellessä. Kävimme kuitenkin sunnuntaina Necosin koordinaattorin Obedin ja hänen vaimonsa kanssa jollakin hienohkolla vapaa-ajan alueella virkistäytymässä, alempana on kuvia paikasta. Siellä oli uudehko baari-/ravintolarakennus ja puistomainen piha, jossa oli jopa uima-allas. Sieltä sai maksua vastaan käyttöön hiiligrillejä, joita täällä kutsutaan nimellä braai, ja baarista sai tilattua juotavaa. Siinä sitten grillailtiin ja hörpittiin kylmää olutta iltapäivän laskevassa auringossa muutamien muiden sambialaisista koostuvien seurueiden kanssa. Uima-allas jäi testaamatta, sillä sää oli hieman viileähkö kylmän tuulen puhaltaessa. Roskat ja tyhjät pullot heitettiin maahan, josta henkilökunta keräisi ne luultavasti seuraavana päivänä. Vähän erikoinen systeemi, mutta toimiihan se niinkin! Juttelimme kolmen sairaanhoitajaopiskelijatytön kanssa, jotka olisivat halunneet matkustaa Suomeen siksi, että hoitajien henkilökohtainen elämä on vapaampaa kuin Sambiassa, missä hoitajaopiskelijoita kuulemma arvioidaan myös käytöksen ja ulkonäön perusteella.

kana7 kana8
kana9 kana11
kana12

Auringon laskettua ajoimme vieläkin kauempana kaupungista sijaitsevalle projektialueelle, jonka nimi oli 15 Miles ja jonne on rakennettu kuivakäymälöitä. Se oli lähestulkoon maaseutua, ja ajoimme pientä hiekkatietä pitkin puskien keskelle, missä nökötti pari yksinäistä taloa. Siellä ei ollut sähköä, mutta talon asukkaat istuivat pimeällä kuistilla hehkuvien hiiligrillien kanssa, ja tarjosivat meille grillattua maissia. Tietenkään emme osanneet syödä sitä oikealla tavalla ja jouduimme naurun kohteeksi.  Myös nyanjan taitomme herättivät hilpeyttä noissa ihmisissä, joiden kasvoja emme siinä pimeydessä pystyneet näkemään. He eivät edes olleet nyanjan puhujia, joten se ei haitannut ollenkaan (Sambiassa puhutaan pääkielien englannin, nyanjan ja bemban lisäksi 70 muutakin kieltä). Tähdet loistivat yläpuolellamme uskomattoman kirkkaina ja linnunrata piirtyi selkeänä taivaankannelle. Aikamoinen hetki.

kana10
kana13

Tänään ja eilen Necosin toimistolla on ollut auditoijia Suomesta ja Keniasta. He tekevät projektitarkastuksen Ulkoministeriölle osana Sambian ohjelmaa. Tänään toimistolla keskityttiin tilintarkastukseen ja paperien pyörittelyyn, mutta en tiedä oliko eilen agendalla jotain muutakin. Onhan se tärkeää valvoa että kehitysyhteistyövarat käytetään siihen mihin kuuluukin, ja projektien toteutusta arvioidaan myös tällä tavoin. Nyt kun auditointi on ohi, Necosin tyypeillä on aikaa aloittaa hommat minun kanssani. Huomenna siis pääsen luultavasti ensimmäistä kertaa oikeasti työn touhuun!

Ajattelin yrittää päivittää blogia sähkökatkoista ja rajallisesta netistä huolimatta edes kerran viikossa. Nyt suuntaan nukkumaan, onhan kello jo yhdeksän eli alkaa olla myöhä! Se Suomessa hyvin harvoin ennen puoltayötä nukkumaan menevä Johanna kyllä nauraisi, jos ei olisi sama tyyppi… Sitä ennen saatan kuitenkin tappaa muutaman torakan jos ja kun niitä kohtaan – tästä on valitettavasti tullut rakas harrastuksemme, sillä niitä juoksentelee pitkin nurkkia. Palataan siis asiaan ja toivottavasti pian!


In English: Greetings from Lusaka, Zambia! We arrived here a week ago and have settled down in a guesthouse of an NGO called Necos, which is situated in an informal but quite middle-income neighborhood Barlastone. On the other side of the main road start the lower income compounds Madimba, Chunga and further towards the center Matero. The buses pass through these buzzling areas when going to the even more buzzling town. Zambia has given a positive impression for both of us; the days have been sunny and most of the people very friendly. Every conversation starts with How are you? and I think I’m going to learn to be extremely polite here. The first week has passed by doing paperwork for the immigration office and the university, and meeting some coordinating people at UNZA. There has been also an auditing taking place at Necos, which has made the start slow. But maybe tomorrow I get to start the work!

Destination Zambia: mitä huomioida Sambiaan matkustettaessa?

Olenkin täällä jo hieman vihjaillut tulevasta Sambian-matkasta. Lähtöön on enää alle 4 viikkoa, joten jännitys alkaa tiivistyä! Näiden neljän viikon aikana on vielä tehtävänä kasa koulujuttuja esseineen, esityksineen ja tentteineen (jotka tietenkin kasaantuvat kaikki sinne viimeiselle viikolle tai parille) ja haettavana yksi tähän reissuun täysin liittymätön Brasilian opiskelijaviisumi. Tulossa on myös yksi Porin-reissu, joten laakereillaan ei ehdi hirveästi lepäillä. Tähän postaukseen ajattelin kuitenkin ehtiä kokoamaan joitain asioita, joita olisi hyvä ottaa huomioon Sambiaan matkustettaessa. Oikeastaan moni näistä pätee aika moneen muuhunkin kehittyvään maahan. En ole Sambiassa vielä ikinä käynyt, joten nämä huomiot perustuvat täysin internetistä ongittuihin tietoihin ja kuulopuheisiin.

Lähdemme Sambiaan kirjaimellisesti tutkimusmatkalle. Minä olen tutkimusvaihto-opiskelijan statuksella University of Zambiassa ja Zén pitäisi kai päästä harjoittelijaksi samaan paikkaan projektiin, joka liittyy äidinkielen opiskeluun kouluissa Jyväskylässä kehitetyn tablettisovelluksen avulla (pidetään peukkuja, että onnistuu). Olen samaan aikaan myös työharjoittelijana Huussi ry:n projektissa tehden töitä heidän kumppanijärjestönsä Necosin kanssa, sillä graduaineiston keräämiseen ei kulu koko kolmea kuukautta. En kuitenkaan käy yhtäkään kurssia yliopistolla, sillä ne kestäisivät puoli vuotta. Tutkimukseeni sisältyy vesinäytteiden ottamista kaivoista ja ehkä puroista tai muista vesistä, sekä virtsanäytteiden ottamista kuivakäymälöissä erotellusta lannoitekäyttöön tarkoitetusta virtsasta ja näiden näytteiden esikäsittelyä laboratoriossa ja pakkaamista Jyväskylässä tehtävää analyysiä varten. Tarkoitus on selvittää HIV:n hoitoon käytettyjen lääkeaineiden esiintymistä kahdella eri ”slummialueella”, joista toisella myös asumme Necosin toimiston yhteydessä olevassa vierasmajassa. Selvitän myös kyselytutkimuksella alueen asukkaiden suhtautumista  ainakin virtsan lannoitekäyttöön ja lääkeainejäämiin. Eiköhän siitä gradu saada aikaiseksi. Täytyy vain toivoa, että kukaan ei takavarikoi näyteampulleja kotimatkalla, tai erehdy luulemaan niitä huumeiksi… Hullu tiedenainen täällä hei.

Panorama: Victoria Falls from above

Victorian putoukset. CC Tee La Rosa / Flickr

Around the bend

CC Benjamin Hollis / Flickr

Viisumi

Sambian viisumista on yllättävän vaikea löytää tietoa netistä, mutta täältä löytyy Sambian Tukholman suurlähetystön vaatimukset. Suomen (ja Portugalin) kansalaiset voivat ostaa viisumin maahan saavuttaessa lentokentältä. Sen voi tietysti hakea etukäteen myös Sambian suurlähetystöstä, jolloin hinta näyttäisi olevan noin 50 euroa double-entry visasta. Single-entryn pitäisi saada parikymppiä halvemmalla, mutta nämä hinnat kuulostavat epäilyttävän alhaisilta. Veikkaan että visa on arrival on oikeasti kalliimpi. Viisumihakemusta varten pitää varata pari passikuvaa, ja viisumi on voimassa 90 päivää. Vaihto-opiskelijoiden kuten minun täytyy lisäksi hankkia opiskelulupa maahanmuuttovirastosta. Ainakin Tansaniassa viisumi piti maksaa käteisellä tasarahana ja maksu oli sama määrä rahayksiköitä maksoipa sitten euroilla tai dollareilla, joten jälkimmäisillä pääsee hieman halvemmalla. Varaudun varmaan samaan myös Sambian kohdalla, vaikka siellä voikin olla hieman joustavammat käytännöt.

Fish trader in Lusaka, Zambia. Photo by Stevie Mann, 2007.

Kalakauppias Lusakan keskustorilla. CC Stevie Mann / Flickr

Siblings paddling to school in Siwito Silalo, Mongu, Western Zambia. Photo by Felix Clay/Duckrabbit, 2012.

Sisarukset melomassa kouluun tulvasuistossa. CC Felix Clay / Flickr

Ilmasto

Eteläisessä Afrikassa sijaitseva Sambia kuuluu trooppiseen ilmastovyöhykkeeseen, mutta korkeuden takia suurin osa maasta sijaitsee kosteassa subtrooppisessa ilmanalassa, niin myös vajaan 1,3 kilometrin korkeudessa  tasangolla sijaitseva pääkaupunki Lusaka. Tämän lisäksi osa maasta on trooppista savannia ja osa taas puolikuivaa aroa. Sambiassa on sade- ja kuivakausi, ja ensimmäinen kestää noin marraskuusta huhtikuuhun. Silloin on erityisen kuumaa ja kosteaa. Me suuntaamme maahan juuri kuivalla kaudella touko-elokuussa, jolloin Sambiassa on ”talvi”. Lämpötilat saattavat öisin pudota kymmenen asteen tienoille ja alemmaksikin. Kuulimme, että kerran oli ollut jopa 5 astetta pakkasta! Makuupussi ja kevyt untuvatakki ovat todellakin mukana pakkauslistalla. Päivisin auringon lämmittäessä taas on varsin mukava lämpötila, keskimäärin 21-26 astetta.

Main falls

Victorian putoukset. CC Benjamin Hollis / Flickr

Night shift fishermen, Mongu, Western Zambia. Photo by Felix Clay/Duckrabbit, 2012.

CC Felix Clay / Flickr

Rokotukset

Rokotukset ovat itselläni hankintavuorossa maanantaina. Kaikille Sambiaan matkaaville suositellaan Rokote.fi-sivulla rokotusohjelmaan kuuluvien rokotusten lisäksi hepatiitti A:ta. Lisäksi joutuu ottamaan keltakuumerokotteen, mikäli saapuu riskialueilta tai sellaisella on välilasku. Ainakin Tansaniassa rokotteen yhteydessä saatava keltainen kansainvälinen rokotekortti tarkistettiin maahan saapuessa käytännössä kaikilta, joten olen hankkinut rokotteen jo ennen Sansibarille lähtöä. Meillä oli myös välilasku Etiopiassa, joka on riskialuetta, joten rokotus oli pakkokin hommata.

Riskinarvion perusteella suositellaan keltakuumeen lisäksi hepatiitti B:tä, koleraa, lavantautia ja influenssaa. Viimeinen on minusta täysin turha ainakin riskiryhmiin kuulumattomille, mutta kolera- ja lavantautirokotteet aion ottaa, sillä olen tekemisissä mahdollisesti saastuneen veden ja virtsan kanssa. Madimbassa eli alueella jossa asumme on myös ollut koleraepidemioita. Luultavasti lähinnä sadekaudella, mutta onhan se hyvä varautua kun riski on selvästi olemassa. Tuo kolerarokote on kiintoisasti juotava, ja voimassa kaksi vuotta kerrallaan. Lisäksi lääkäri suositteli aivokalvontulehdus- eli meningokokkirokotetta, joten isketään nyt sitten sekin olkavarteen. Rokotus hepatiitti A+B:tä vastaan minulla on jo. Itselläni rokotteille tulee hintaa noin 150 euroa, mutta projekti jonka kanssa työskentelen onneksi korvaa nämä sekä malarianestolääkitykseni.

Moonshine

CC Ville Tanskanen / Flickr

African Elephants

Afrikannorsuja. CC Skip Russell / Flickr

Malaria ja hyttyset

Sambiassa esiintyy malariaa ympäri vuoden, mutta sadekaudella luonnollisesti enemmän kuin kuivalla kaudella. Riskinä ovat etenkin auringonlaskun jälkeen aktiivisten hyttysten pistot. Aion syödä reissun ajan mielipiteitä jakavaa, jopa hieman pahamaineista Lariam-malarianestolääkettä. Itse olen sitä popsinut jo kolmesti ilman haittavaikutuksia, joten tutulla ja turvallisella mennään tälläkin kertaa. Doksisykliini olisi ollut puolet halvempi, mutta ajatus kolmen kuukauden päivittäisestä antibioottiannoksesta ei ollut mitenkään miellyttävä, ja Malarone olisi käynyt hirveän kalliiksi, joten kerran viikossa napattava meflokiinipilleri kuulosti vähiten huonolta vaihtoehdolta. Kunhan vaan muistan ottaa sen aina samana viikonpäivänä! Toivotaan, ettei Zékään saa siitä haittavaikutuksia.

Ostimme Portugalista hyttysverkot suojaamaan meitä öisin, sieltä kun sai hankittua sellaiset puolet halvemmalla kuin Suomesta. Majapaikassamme on ilmeisesti kerrossänky, joten ostimme toisen yhden hengen ja toisen kahden hengen verkkona, sillä suuremman voi sitten ottaa mukaan muuallekin. Pienempi maksoi 15 euroa ja isompi parikymppiä. Näiden lisäksi kannattaa suojautua pitkillä hihoilla ja lahkeilla sekä tarvittaessa hyttysmyrkyllä etenkin ilta-aikaan. Zé on hyttysenpistoille muutenkin allerginen, joten meillä lähtee matkaan aika jäätävä anopin hankkima selviytymispaketti Zyrteciä, B-vitamiinia ja hyttyskarkoterannekkeita sekä -rollonia. Kutinaa helpottavaa Zyrtec-geeliä löytyy jo omasta takaa ja ajattelin ostaa mukaan vielä hyttyssavuja, joita voi käryttää majapaikassa. Tästä tavaran määrästä ehkä huomaa, että hylkäsin ajatuksen pelkällä rinkalla reissuun lähdöstä kun tajusin, että minun pitää saada kuljetettua labratöissä tarvittavat vehkeetkin Sambiaan. En tiedä onko ihan pöhköä roudata kaikkea Suomesta, mutta jotenkaan ei houkuttele metsästää tarpeita hiki hatussa paikanpäältäkään, etenkään kun laadusta ei ole tietoa. Ja onhan meitä sentään kaksi.

Closing Ceremony ~ Women Dancing

Naiset tanssimassa. CC : rebecca : / Flickr

JHS_2126

Elefantti auringonlaskussa. CC John Samuel / Flickr

Hammastarkastus

Hammastarkastus tuli lusittua pois alta juuri perjantaina, ja antibioottikuurista värjäytyneet hampaani ovat taas puhtoisen valkoiset! Kyllä voi pienestä asiasta ihminen olla onnessaan, vaikkeivät ne kellertävät laikutkaan nyt aivan koko maailmaa kaataneet. Parempi silti ilman. Ennen mitä tahansa pidempää matkaa, myös Sambiaan suuntautuvaa, kannattaakin siis käydä tarkistuttamassa purukalustonsa, jotta välttyy ikäviltä yllätyksiltä reissun päällä. Olen viimeaikoina kuullut useammaltakin taholta reissussa iskeneistä hammasvaivoista, ja itse haluan välttää sellaiset mahdollisimman pitkälti (varsinkin kun YTHS:llä saa vielä tarkastuksen ilmaiseksi). Toisaalta matkavakuutus luultavasti korvaisi reissussa tehdyt hampaiden akuutit paikkaukset, mutta ainakin minusta touhu on sen verran vastenmielistä, että hoidatan hampaani ennemmin tutuin ottein Suomessa. Varmasti Lusakastakin löytyisi asiansa osaava hammaslääkäri, mutta mieluummin jätän sen kokemuksen välistä. Hammastarkastus kannattaa jonojen takia hoitaa alta pois hyvissä ajoin. Itse en luultavasti enää ehdi ennen reissua varsinaiselle hammaslääkärille tarkistuttamaan paria alkavaa/pysähtynyttä reikää varmuuden vuoksi, mutta mitään kiireellisiä ne eivät onneksi olekaan.

Giraffe Group

Kirahveja aivan Lusakan ulkopuolella. CC Jack Zallum / Flickr

Hygieniatuotteet ja ympäristö

Pakkaan itse mukaani biohajovat kosmetiikkatuotteet ja kuukautissuojat, sillä en halua kuormittaa ympäristöä lisää muutenkin ongelmaisessa paikassa. Ja niitähän minä käytän pitkälti kotonakin. Me asumme epävirallisessa lähiössä ilman viemäriä, vesijohtoverkostoa tai ojia, eli suomeksi mökkioloissa, joten ympäristöystävällisyys on erityisen tärkeää. Kaikki mikä menee ”viemäristä” alas (tai päätyy perinteiseen kuoppavessaan) voi olla hyvin pian naapurin kaivossa. Kannattaa suosia palasaippuaa ja -shampoota ja luonnonkosmetiikkaa muutenkin (myös aurinkorasvan suhteen), ettei tule kuormittaneeksi ympäristöä ja naapureiden terveyttä enempää kuin on pakko. Vaikka majoittuisi hotellissa jossa viemäri luonnollisesti olisikin, on eri asia päätyykö se jätevesi vedenpuhdistamolle vai suoraan vesistöön. Lisäksi Lusakassa käytetään sitä jätevettä kuulemma sellaisenaan viljelysten kasteluun, joten miettisin kaksi kertaa, mitä sinne laitan. Itse otan mukaan myös ekologista pyykinpesujauhetta ainakin alkajaisiksi. Normaalia saippuaa varmasti löytäisi paikanpäältäkin, mutta muista länsimaiseen makuun sopivista biohajoavista tuotteista en menisi takuuseen (vaikka hampaidenputsaustikkuja ja muuta perinteisempää, todellista luonnonkosmetiikkaa saattaisi kenties ollakin tarjolla). Siksi on parempi ottaa ne tökötit jo Suomesta mukaan.

(Varoitus: jos et halua lukea naisväen reissuhygieniasta, hyppää tämä kappale yli.) Veikkaan että myös kuukautissuojat voivat olla kalliita, ainakin länsimaiset merkit. Kuukuppi on naisille loistava keksintö, mutta itse en halua kompostihuussissa sitä käyttää, kun en tiedä tuleeko sinne vettä pesemiseen ja onko se vesi puhdasta (ja sillä on itselläni muutenkin taipumusta vuotaa välillä niin että joudun kuitenkin käyttämään jotain muutakin suojaa lisänä). Biohajoavat siteet voi ainakin periaatteessa kompostoida (vaikka Suomessa niitä ei biojätteeseen saakaan laittaa), ja siinäkin tapauksessa että ne laitettaisiin muun jätteen sekaan ne eivät kuitenkaan normaalien siteiden tapaan jää kaatopaikalle pyörimään vuosikymmeniksi mikäli vain ovat kosketuksissa ilman kanssa, siis mikäli ne ylipäänsä löytävät tiensä kaatopaikalle. Sambian kaatopaikoilla tuskin puristetaan ja peitetään sitä jätettä ilmatiiviiksi niin kuin vaikka Suomen kaatopaikoilla. Vaikka biositeet poltettaisiin, veikkaan että savukaasut ei ole yhtä pahoja kuin normaaleja muovisiteitä poltettaessa. Ja ovathan ne nyt paljon mukavampiakin.

Nutrition conscious for balanced diet, Mongu, Western Zambia. Photo by Felix Clay/Duckrabbit, 2012.

Ruokaa valmistamassa. CC Felix Clay / Flickr

Farmers with their livestock, Mongu, Western Zambia. Photo by Felix Clay/Duckrabbit, 2012.

Karjaa paimentamassa. CC Felix Clay / Flickr

Yleinen turvallisuus

Sambia on yksi Afrikan turvallisimpia ja rauhallisimpia maita. Ulkoministeriön matkustustiedotekin toteaa, että maassa on noudatettava lähinnä tavanomaista varovaisuutta. Ryöstöjä sattuu jonkin verran, mutta niitä voi ehkäistä pitämällä mukana vain välttämättömät tavarat, asettamalla kortin nostorajan pieneksi sekä lukitsemalla auton ovet ajon aikana. Kuten missä tahansa, tiettyjä alueita etenkin pääkaupungissa Lusakassa kannattaa välttää, pimeällä ei kannata kävellä ainakaan yksikseen ja kalliit kellot ja korut on parempi jättää kotiin. Päätiet ovat hyvässä kunnossa mutta sivutiet eivät välttämättä. Sadekaudella tiet saattavat tulvia tai ainakin olla mutavelliä. Maateitse matkustaminen on muutenkin suhteellisen hidasta. Muistelisin, että Kongon ja Angolan rajoilla liikkumista suositeltiin välttämään. Ja tietysti kaikenkattava matkavakuutus on välttämättömyys, josta ei kannata missään tapauksessa tinkiä. Isoissa kaupungeissa on nykyaikaisia sairaaloita, mutta niiden ulkopuolella terveydenhoito voi olla alkeellista. Jos oikein huono tuuri käy, sairastunut voidaan joutua lennättämään Etelä-Afrikkaan tai jopa takaisin Suomeen, ja se ei ole halpaa lystiä se.

Baobab (Adansonia digitata)

Baobab-puu. CC Jason Wharam / Flickr

Kaikista näistä varotoimenpiteistä huolimatta olen kuullut, että Sambia on hurmaava maa ja sambialaiset ovat tavattoman ystävällistä ja auttavaista porukkaa. Ja varautumalla hyvin etukäteen kasvattaa ainakin mahdollisuuksia sille, että kaikki sujuu ilman turhia takaiskuja ja reissussa voi elää täysillä. Joka paikassa, jopa kaupan kassalla, saa kuulemma vastailla mitä kuuluu? -kysymyksiin, ja muzungu-huutoja varmasti saa kuunnella myös. Tuohon valkoihoista tarkoittavaan sanaan ei kuulemma ainakaan yleensä liity negatiivisia konnotaatioita, kunhan uteliaisuuttaan huutelevat.

Sambian vetonauloihin kuuluvat myös luontoelämykset, kuten Victorian putoukset ja safarit, mutta maasta löytyy myös upeaa järviluontoa, jokisuistoa ja hiekka-aavikkoa. Näitä kaikkia olisi tarkoitus päästä kokemaan, vaikka kaksi viimeistä ovatkin ehkä-kategoriassa. Eli en malta odottaa lähtöä! Säästimme lennoissa monta sataa kun lähdemme Helsingin sijaan Tukholmasta, mutta matka tulee olemaan pitkä, melkein kolme vuorokautta Turun-busseineen ja Ruotsinlaivoineen. (Edit: Päädyimme sittenkin ostamaan lennot Helsingistä Tukholmaan, mutta tuli se siltikin paljon halvemmaksi kuin ”suora” matka Helsingistä, jossa kuitenkin olisi ollut välilasku Tukholmassa, ja helpottaa elämää kummasti.) Meillä on menomatkalla myös yön yli kestävä vaihto Dubaissa, joten saa nähdä jaksettaisiinko heittää pieni kierros kaupungissa. Onko siellä yöaikaan mitään nähtävää edes, etenkään DXB-lentokentän lähettyvillä?

Know where you're going

Auringonlasku Kariba-järvellä. CC Aristocrats-hat / Flickr

Wild Birds - South Luangwa - Zambia

Värikäs tirppa South Luangwan kansallispuistossa. CC Alex Berger / Flickr

Kommentoi ihmeessä, jos näistä ohjeista ja löpinöistä oli sulle jonkinlaista hyötyä Sambian reissun suunnittelussa. Ajattelin kirjoitella vielä erikseen pukeutumisesta Sambiassa ja vertailla sitä pukeutumiseen Sansibarilla Tansaniassa, ihan vain kontrastin vuoksi. Ja hei, matkavinkkejä, kokemuksia ja Sambia-aiheisia postauksia otetaan vastaan myös! Miksei myös naapurimaiden puolelta. Muun muassa Victorian putoukset ja Livingstone, South Luangwan kansallispuisto sekä Lake Kariba ovat jo tiedossa, mutta etenkin tekemistä Lusakassa sekä kivoja luontopaikkoja ja miksei muitakin, joihin ehtisi tehdä viikonloppuretkiä Lusakasta olisi kiva saada tietooni lisää. Tai sitten lähdemme niitä summamutikassa etsimään, jos tekeminen loppuu. Hyvä vaihtoehto sekin, ja eiköhän paikallisen elämän ihmetteleminen Madimbassakin ole ihan tarpeeksi kutkuttavaa. Safarille on silti pakko päästä!

Kaikki postauksen kuvat löytyivät Creative Commons -lisenssillä Flickr-kuvapalvelusta.

EDIT: Huomaathan, että reissun päällä näiden ennen matkaa kirjoitettujen vinkkien toimiminen ja todenmukaisuus joutui tositestiin, ja olenkin Sambian-matkan loppuvaiheilla koonnut kokonaan uuden blogipostauksen päivitetyistä reissuvinkeistä Sambiaan. Kurkkaa postaus täällä!


In English: We are going to spend the summer in Zambia (where there is actually winter), and there are less than 4 weeks to go! We are going to live in the guesthouse of a local NGO Necos, in an unofficial suburb called Madimba. I am going to be a research exchange student at the University of Zambia and an intern in a project of the Global Dry Toilet Association of Finland, while I gather the data for my master’s thesis. It’s about HIV treatment pharmaceuticals in wells, water bodies and source-separated urine in two peri-urban areas of Lusaka. I know, it’s not the easiest topic but I will do my best as the crazy scientist. In this post I have been gathering some general knowledge about what to take into account when planning to travel to Zambia. Once you take some precautions such as vaccines, anti-malaria pills and a full travel insurance, there is better chance that you can enjoy the friendliness of the Zambian people and the gorgeous nature of the country to the fullest. Can’t wait! If you have some great less-known tips, I would be happy if you shared them with me.

EDIT: The trip itself is the best way to test the tips one has given before the journey, and I have updated these tips in my newer post about travelling to Zambia. Check the post out here!

Kuinka matkustaa lähes ilmaiseksi

Matkustamiseen tarvitaan resursseja. Joko omia resursseja, julkisia resursseja tai jonkun muun resursseja. Matkustaakseen ei itse tarvitse välttämättä omistaa kuin aikaa.

Minulta kysytään välillä, miten rahoitan reissujani. Olen opiskelija, joka ei käy töissä eikä nosta opintolainaa. Pidän vapaaehtoisena kansainvälisyyskasvattajana silloin tällöin työpajoja, joista saan päivärahan, mutta ei sitä varsinaiseksi osa-aikatyöksi voi kutsua. Opintojeni aikana minulla on ollut työpaikka oikeastaan vain kerran noin puolen vuoden ajan. Arvostan vapaa-aikaa ja haluan keskittyä opintoihini, ja suoraan sanottuna muut kuin oman alan työt eivät kiinnosta niin paljon, että jaksaisin niitä vain rahan takia illat pitkät tehdä. Minun on siis pärjättävä sillä, mitä Kelasta saa. Omalla kohdallani se tarkoittaa vuokran jälkeen noin 160 euroa kuukaudessa. Miten näillä tuloilla pystyy kukaan matkustamaan? Oma vastaukseni on, että kun on tarpeeksi aikaa, pystyy matkustamaan lähes ilmaiseksi.

bud1

Opintolainan turvin tuli matkusteltua reppu selässä mm. Intiassa vuonna 2011 ja Väli-Amerikassa vuonna 2012 (Blogger-aikaisia postauksia löytyy täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä). Sitten päätin, että nyt riittää. En halua enempää lainaa taakakseni. Reissujalka kuitenkin vipatti aivan samaan tahtiin, joten oli löydettävä uusia tapoja lähteä maailmalle. Tapoja, joilla rahaa ei kuluisi liikaa.

Keväällä 2012 vietin kymmenisen päivää Berliinissä täysin ilmaiseksi. Euroopan Unioni maksoi jopa 70% lentojeni kuluista, sillä osallistuin Nutrition & Sustainability -nimiseen työpajaan, jolle EU oli myöntänyt rahoituksen. Siellä syötiin pelkkää luomuruokaa, käytiin tutkimassa Berliiniä sekä lähimantuja, ja ruokailtiin kasvisravintolassa useammankin kerran. Vuoden kuluttua, keväällä 2013, lähdin liftaamaan Balkanille ystäväni Maijan kanssa. (Postauksia täällä, täällä, täällä, täällätäällä ja täällä. Ai mitenniin voisi tehdä yhden tagin per yksi reissu?) Viipotimme menemään pitkin Adrianmeren rantoja ja luodinreikäisiä kaupunkeja kuukauden päivät, ja rahaa kului vähemmän kuin Suomessa vuokraan: 260 euroa. Ja mehän ostimme jäätelöä, mansikoita tai huurteisen aina kun siltä tuntui, eli emme edes yrittäneet pihistellä. Tuohon summaan sisältyivät myös lautat Tallinnaan ja takaisin, sekä junamatka Suomessa. Miten me sitten onnistuimme kuluttamaan niin vähän? Siihen on kaksi syytä: liftaaminen ja sohvasurffaaminen. Matkalla suurimmat kulut ovat tietysti transportaatio ja yöpyminen, ja jos ne eivät maksa melkein mitään, ei kuluja paljon jää jäljelle. Etelämpänä ruokakin on halpaa.

bud5

Kroatiassa kyytiä odottamassa.

Syksyllä 2013 lähdin vaihtoon Tsekkiin. Erasmus-apurahat juoksivat, ja rahaa jäi jopa säästöön tulevaa varten. Keväällä 2014 tein työharjoittelun asuen Lissabonissa edelleen Erasmus-harjoittelun apurahaa nostaen, ja loppukesästä toteutimme unelmamme Santiago de Compostelan pyhiinvaelluksesta ylijääneitä pennosia hyödyntäen, telttaillen ja maksimissaan 5 euroa pyhiinvaeltajien yösijoista pulittaen. Montakaan kuukautta ei kulunut, kun minut valittiin tekemään projektiseurantaa Sansibarilla pyörineeseen kehitysyhteistyöhankkeeseen, jossa olin ollut vapaaehtoisena mukana jo pari vuotta. Pääsin kuukaudeksi Afrikkaan, eikä omasta pussista tarvinnut pulittaa kuin ruoka ja muu eläminen, sillä projekti maksoi lennot sekä majoituksen. Toki sinne lähdettiin ensisijaisesti tekemään töitä ja opinnäytetyötä, mutta vapaa-aikaa jäi silti runsaasti.

bud4

Usein kengännauhaakin kapeampi budjetti tarkoittaa monia kohtaamisia ihmisten kanssa.

Portugalissa kävimme Zén kanssa viime vuonna kolmesti (herranjumala ja anteeksi hiilidioksidipäästöt – mutta oikeastaan menimme kolmesti ja tulimme takaisin viime vuoden aikana vain kahdesti), joista appiukko on avokätisesti kustantanut kahden reissun lennot. Suurkiitokset siitä, appiukko. Nämä ovat kuitenkin viime vuosien ainoita kertoja, kun joku muu ihminen on suoraan omasta pussistaan maksanut reissaamisestani jotakin.

Sitten päästään viimeisimpään liftausreissuun, joka sijoittui joulukuisiin Ruotsiin ja Norjaan, joista jälkimmäisessä vietimme suurimman osan aikaa. Pikaisen googletuksen perusteella Norja on rankattu maailman toiseksi kalleimmaksi maaksi elää ja viidenneksi kalleimmaksi maaksi matkustaa, kuten vähän uumoilinkin. Norjalaisessa ruokakaupassa ei ollut Suomen hintoihin tottuneelle mitenkään suoranaisesti superkallista, mutta suurimmassa osassa tuotteista oli silti hinnassa pieni tai etenkin maitotuotteiden ja alkoholin kohdalla vähän suurempikin Norja-lisä. Jotkut asiat taas olivat halvempia kuin Suomessa (kuten esimerkiksi valmissmoothiet). Minun ja Maijan kahden viikon roadtrippiin kului yhteensä noin 180 euroa. (Jos nyt muistatte lähes samansuuruiset kuukausituloni, niin tässä kohtaa saan kiitellä polvillani veronpalautuksia.) Merkkasin kaikkien ostosteni hinnat ylös ja muunsin ne jälkikäteen euroiksi.

bud1

Reissukirjanpitoni.

Ruokaan kului reissun aikana 121,50 euroa. Söimme ravintolassa jokaisena päivänä Ruotsissa ollessamme. Norjassa tai Suomen päässä emme käyneet ravintoloissa, vaan ostimme ruokaa kaupasta, mutta ostettua tuli kaikenlaista ”turhaakin”, kuten vissyvettä ja suklaata. Norjan Kvamissa vapaaehtoistöissä ollessamme me ruokimme lampaita ja siitä hyvästä meidät ruokittiin. Tätä tai ravintolattomuutta Norjassa ei tosin mitenkään etukäteen suunniteltu, asiat vain sattuivat järjestymään parhain päin. Vapaaehtoistyö onkin hyvä keino oleskella ulkomailla ilmaiseksi, mikäli työstä saa korvaukseksi yösijan ja ruuat. Jo viikoksikin voidaan ottaa töihin, eli kuukausitolkulla ei välttämättä tarvitse samassa paikassa viipyä. Kannattaa kuitenkin olla ajoissa liikkeellä, sillä me emme itse onnistuneet löytämään työpaikkaa, mutta onneksi maailma sen sitten järjesti.

bud6

Joskus reissuruoka on näyttänyt tältäkin. Ljubljana 2013.

Liikkumiseen kului puolestaan 51,40 euroa. Tämä sisältää paikallisliikenteen liput Tukholmassa ja Turussa, bussiliput Suomessa (Jkl-Hki sekä Tku-Jkl), ja laivaliput Helsinki-Tukholma ja Tukholma-Turku. Ostimme kummallekin matkalle risteilyt reittimatkojen sijaan, mutta poistuimme laivasta puolimatkassa. Käsittääkseni noin ei oikeasti saisi tehdä, mutta siinä säästää. Helsinki-Tukholma-matkalle meillä oli huuto.netistä ostettu risteilylahjakortti, jonka avulla hinta oli 9 euroa per nenä (B-hytti), ja paluumatkalle ostimme risteilyn Viking Linen ruotsalaisilta sivuilta, joilla ne ovat Suomen sivuja halvempia. Hinta oli muistaakseni 12 euroa ja sisälsi C-hytin. Muuten matka taittui peukalokyydillä. Kiinnostaisiko ketään muuten liftaamista käsittelevä postaus?

Pääsylippuihin kului 9,80 euroa. Kävimme Tukholman Fotografiska-museossa, jossa opiskelijahinta on 90 kruunua.

bud3

Vapaaehtoistyö ihanien lampaiden kanssa tarjosi majoitukset ja ruuat vuoristossa viikoksi.

Majoittumiseen kului pyöreät 0 euroa. Nukuimme laivalla, sohvasurffasimme, yövyimme kaverin luona ja wwooffauspaikassamme Kvamissa. Kertaakaan emme meinanneet jäädä ilman yöpaikkaa, emmekä itseasiassa edes lähettäneet yhtäkään surffauspyyntöä. Laitoimme avoimen pyynnön kohdekaupunkiin esimerkiksi sopivan liftauspäivämatkan päähän, ja saimme aina monta tarjousta ihmisiltä, jotka halusivat majoittaa meidät luokseen. Näistä sitten valitsimme kivoimman kuuloisen tai parhaat arvostelut saaneen hostin, ja näin oli lämmin, turvallinen ja yleensä mukavakin nukkumapaikka varmistettu ja bonuksena saimme tavata näitä ihmisiä. Saimme jopa hassun tarjouksen tukholmalaiselta tyypiltä, joka oli menossa telttailemaan mutta lupasi rakentaa meille majan ja tarjota lämmintä soppaa. Siis joulukuun lopulla! Valitsimme kumminkin lopulta sen opiskelijaboksin lattian. Sohvasurffaus on nykyisin erityisen helppoa, kun ihmisillä on älypuhelimissaan tai tableteissaan nettiyhteydet ja wifi on yleensä aina vähintään jossakin kahvilassa tarjolla. Pari vuotta sitten Balkanin-reissulla jouduin raahaamaan läppäriä rinkassani, jotta saimme otettua yhteydettä hosteihin, mutta takana ovat ne päivät.

Tässä vielä komea piirakkakuvio kulujen jakaantumisesta tällaisella reissulla:

20160114050247

Minulle ei ole koskaan tullut näillä reissuillani sitä ongelmaa, että rahat olisivat oikeasti loppuneet. Etukäteen olen sitä ehkä satunnaisesti murehtinut, mutta kyllä ne ovat aina riittäneet, ja aina on ollut sen verran ylimääräistä, että hädän sattuessa pystyisi menemään hostelliin. Päätöksen kun tekee, että nyt liftataan, bussilla ei matkusteta kuin pakon edessä ja yritetään päästä kotimajoituksiin, ei rahaa pääse kulumaan liiaksi vaikkei nautinnoista edes tinkisi. Itselleni reissunautinnot tarkoittavat usein luontokohteita, huikeita maisemia, seikkailuja ja hyvää mutta edullista ruokaa. Satanen per viikko riittää missä päin maailmaa tahansa, kun se kerran riittää Ruotsissa ja Norjassakin.

Minusta ei myöskään tunnu, että olisin pummi tai varsinaisesti kiitollisuudenvelassa. Kukaan ei pakota autoilijoita ottamaan liftareita kyytiin, eikä liittymään sohvasurffaussivustolle. Useimmiten autoilijat haluavat juttuseuraa pitkille ajomatkoille, joten diili on win-win: kummallekin osapuolelle suotuisa. Myös sohvasurffauksen pointti on tavata uusia ihmisiä ja kokea kulttuurivaihtoa; ilmainen yöpaikka tulee siinä sivussa. Myös hostit saavat surffauksesta paljon irti. Sivustolla profiilistasi ei edes näe, kuinka monta kertaa olet joutunut hylkäämään sinulle esitetyn majoituspyynnön, eikä sohvasurffaus ole vain supersosiaalisten hommaa. Usein reissuillaan surffanneet kuitenkin ottavat ihmisiä vastavuoroisesti myös omaan kotiinsa. Samoin teen minäkin, koska tiedän, kuinka iso ilo siitä matkalaiselle on. Takaisinantamista voi halutessaan kenties ajatella positiivisena velkana maailmalle. 🙂

bud2

Näitä maisemia ihailimme Norjassa viikon päivät – eikä maksanut mitään.

Olen osittain kaukokaipuun ajamana päättänyt kouluttautua alalle, jossa minun ei tulevaisuudessakaan luultavasti kovin usein tarvitse maksaa matkoista itse, vaan tulen töihin päästessäni saamaan niistä jopa palkkaa. Seuraava näköpiirissä oleva alaani eli ympäristöön ja kehitysyhteistyöhön liittyvä reissu on jo valmisteilla, ollut vielä muodottomana mielen perukoilla jo viime keväästä. Se tulee kestämään koko pitkän kuuman kesän, ja odotan sitä päivä päivältä enemmän. Apurahojen turvin sillekin lähdetään. Taidan kuitenkin paljastaa vasta myöhemmin asioiden varmistuttua kokonaan, mistä on kyse!


In English: Our budget was rather minimal in Sweden and Norway. Most money was spent on food (121,50 euros). We went to eat out in restaurants basically every day we spent in Sweden, but not at all in Norway. There we were feeding the sheep and as a thanks, we were being fed. Other costs were transportation (51,40 e including buses, ferries and local transportation) and entrance fees (9,80 e from Fotografiska photography museum). Thanks to couchsurfing.org and hitchhiking, our two-week trip didn’t cost much. In my opinion, stunning views and good food are the components that make any trip perfect, the rest is not so important. And you don’t have to give up those even if you were hitchhiking and sleeping in people’s couches. In fact, you might even find more of them!

Uudessa alussa

Tämä kaupunki on pieni ja kotoisa; sitä ympäröivät kukkulat ja harjut. Keskustaan mentäessä poljen mäen ympäri ja järven yli pitkin toista siltaa niistä kahdesta olemassaolevasta. Vanhoja ja kauniita taloja on jätetty sinne ja tänne elementtirakennusten sekaan. Täällä ihmiset ovat tuntemattomillekin ystävällisiä ja joka neljäs asukas on opiskelija. Oma yliopistokampukseni on metsän ympäröimä jopa hieman aavemaisella tavalla. Luonto on joka puolella kaupunkia metsälaikkuina, järvinä ja lampina, ei niinkään hoidettuina puistoina. Tiet ovat yksi kevyenliikenteenväylien labyrintti. Täällä on rauhallista. Rautatiekiskojen yllä tulee silti tunne kuin olisi isommassakin kyläpahasessa.

Olemme muuttaneet Jyväskylään. Muuttolaatikot on pakattu Turussa ja tyhjennetty täällä ja uudenkarhea, juuri rempattu opiskelijakaksio laitettu järjestykseen. Orientaatioviikko yliopistolla on ohi ja ensi viikolla alkavat tositoimet. Uusia luokkakavereita on tavattu jo jonkin verran ja ryhmämme vaikuttaa mukavalta, fiksulta ja monenkirjavalta.

Aloitan kaksi vuotta kestävät opinnot kansainvälisessä maisteriohjelmassa nimeltään Development and International Cooperation, pääaineenani ympäristötiede. Ohjelma on monialainen ja pääaineena voi olla vaikka mitä sosiaalipolitiikasta etnologiaan ja kasvatustieteeseen. Viimeksi kun siitä täällä blogin puolella kerroin, taisin vielä jännittää sisäänpääsyä ja hermoilla ammattikorkeakoulusta ajoissa valmistumisesta. Opiskelupaikka siis irtosi ja minusta tuli kesäkuun alussa ympäristösuunnittelija (amk)! Kuten ihmistä monesti muutoksen edessä, itseänikin vaivasi ennen muuttoa vastahakoisuus ja pieni tuntemattoman pelko, mutta tänne päästyä se on hälvennyt ja vaihtunut innostukseen ja taisteluasenteeseen. Vapiskaa englanninkieliset opukset, esseet ja gradu, aion kahlata tieni lävitsenne! Mitä sen jälkeen – ei aavistustakaan, mutta unelmia kyllä riittää.

Ohjelmaan haki noin 80 opiskelijaa ja sisään otettiin max. 25. Helpompi nakki siis kuin normaalissa yhteishaussa. Hakemusten perusteella 40 hakijaa valittiin Skype-haastatteluihin, jonka jälkeen piti tunnin sisällä palauttaa artikkeliin perustuva kirjoitustehtävä elikkäs pääsykoe. Omaan sisäänpääsyyni kenties vaikutti järjestökokemus ja ammattikorkeakoulun kehitysyhteistyöhön liittyvä opinnäytetyöni, joka oli koko kesän lojunut unohtuneena kirjaston takimmaisen opparipinon alimmaisena – mutta nyt se on vihdoin julkaistu Theseuksessa (ja arvosteltu parhaalla arvosanalla 5). Tsekkaa työ täältä jos Sansibar, metsänsuojelu, peltometsäviljely tai kehyprojektit kiinnostavat! Näissä tunnelmissa vielä kuvia taannoiselta Sansibarin monitorointireissulta (en tiedä mitä näille kuville tapahtui, mutta en saa niitä näkymään täysikokoisina, pahoittelut!):

sansi27sansi28

sansi29

Hassunhauskat Tundunin kylän pirpanat lehtisotasilla. Lapsista oli mitä suurinta huvia, kun otin heistä kuvan ja näytin sen kamerastani. Että niitä riemunkiljahduksia ja naurunremakoita!

sansi1

Erään miesvaltaisen ryhmän puuviljelmä.

sansi2

sansi3

Korallimaannos on karu kasvualusta.

sansi4

Peltometsäviljelmä, josta isoimpia korallikivilohkareita on yritetty poistaa.

sansi31

Banaaninviljelijän pojanpoika.

sansi33

Prinsessamekon hajonnut vetskari ei menoa hidasta.

sansi32

Jackfruit maistuu.

sansi5

Pwani Mchanganin hiekkaranta pilvisenä päivänä.

sansi6

sansi9

Rouva ravintolanpitäjä oli kollegoidensa kanssa saanut bisneksen nousuun projektin tuella.

sansi10

Pienessä ravintolassa riitti lounasaikaan vilskettä. Menu sisälsi riisiä ja kala- tai papusoossia.

sansi8

sansi12

Taidokkaan koukeroiset hennatatuoinnit ovat yleinen kaunistautumistapa, joka lienee tullut saarelle Intiasta. Ja tuo vauva on aivan täydellinen babyborn-kopio, suloisempi vaan.

sansi13

Simpukoiden kasvatus tai keräily on yleinen toimeentulonlähde rantakylissä.

sansi23-horz

Haastattelu puun alla ja innokas monitoroija tositoimissa.

sansi22

sansi15

Kiwengwan ranta.

sansi14

Viimeinen elinkeinoryhmien haastattelu meneillään. Naisten kangat ovat kuin karkkeja.

sansi16 sansi17

sansi19

Haastattelemassa paikallista metsänsuojeluyhteistyöverkostoa. Hallituksen ainoan naisjäsenen paikka oli ikävä kyllä lattialla miesten takana.

sansi24

sansi25

Epäonnisen miesryhmän haastattelu ri’ulla.

sansi26

sansi41-horz

Ylpeä kassavanviljelijä oli saamassa loistavan sadon.

sansi42

sansi37

Koulupuku on sininen ja siihen kuuluu huntu. Tuolla tytöllä on mielettömän kauniit mantelisilmät.

sansi34

Kyläkoulussa.

sansi35

Haastattelun aikana voi vaikka tehdä käsitöitä.

sansi36 sansi30-horz

sansi39

Pojat, jolle näytin miten kamera toimii.

sansi21

…ja joiden kanssa yritin jutella swahiliksi. Onnistuin jopa kysymään poikien ikää!

Tuo matka kesti vain kuukauden, mutta kaikki mitä sinä aikana opin vaikuttaa kyllä takaraivossa edelleen – ja kaikki se haastatteluissa kerätyn tiedon prosessointi, jonka opparia tehdessä jouduin käymään läpi, helpottaa kyllä aivan varmasti tulevaa gradun kirjoittamista. Tuon haasteen läpäistyäni on hyvä siirtyä kohti seuraavia! Ja niin, olen pestautunut myös Taksvärkki ry:n kansainvälisyyskouluttajaksi, mikä tarkoittaa työpajojen vetämistä koululuokille tämän lukuvuoden aikana. Muutaman viikon päästä olisikin edessä ensimmäinen kouluvierailu 5.- ja 6.-luokkalaisten kanssa. Jännittävää, kun en ole ennen ollut tekemisissä lasten/nuorten kanssa. Viimeaikaisen pakolaiskeskustelun valossa tuntuu, että nyt globaalikasvatusta myös tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Tuntuu hyvältä olla täällä. Uudessa alussa, vieraassa Suomenmaan kolkassa ja kaikki horisontin kukkulat vielä valloittamatta – paitsi yksi, Touruvuori, jonne patikoimme tänään! Ajattelinkin jossain välissä postailla teille mäenhuippujen järvimaisemia.

In English: Here are photos from the monitoring trip to Zanzibar last winter. My bachelor’s thesis concerning the project in Zanzibar has finally been published – check it out here! I have also graduated from polytechnic as a Bachelor of Natural Resources, and started an international master’s degree in Development and International Cooperation last week. I am majoring in Environmental Science. To be able to do it, we have moved from Turku to Jyväskylä, and my husband is also pursuing his master’s in Education here. It is a lovely small city in the middle of Finland, surrounded by lakes, hills and forests. I am also starting to give global citizenship education workshops in schools via Taksvärkki ry, which is exciting too, since I don’t have experience on working with kids. Concerning this debate about refugees I think this international education is also needed now more than ever. I feel good about starting anew and exploring this region that has been unfamiliar to me. And you will for sure get some posts of hilltop lake views!

Other side

Alkaa näyttää siltä, että jopa saisin joskus julkaistua nämä Sansibar-jutut pois kuleksimasta! Tämän postauksen kuvat on kuvattu pokkarikameralla, joten pahoittelut kuvanlaadusta. En vaan kehdannut lähteä heiluttelemaan järkkäriä tuonne marketille, vaikka varmaan turvallisuuden puolesta olisi melkein voinutkin.

Eräänä kuumana ja paahteisena tammikuun päivänä päätimme projektikollegan kanssa lähteä tutkimaan Sansibarin pääkaupungin modernimpaa puolta, Ng’amboa. Ensimmäisenä suuntasimme Darajanin toria vastapäätä olevalle marketille (vai olisiko tuo vain saman torin jatke), joka jatkui kapeana basaarikatuna. Alueella myytiin lähinnä vaatteita, tekstiilejä ja koruja, mutta kyllä siellä mm. jalkapallot, keittiötarvikkeet, koraanit, rukousnauhat ja kengätkin omistajaa vaihtoivat. Marketilla oli mukava kävellä ja ihmetellä myytäviä tuotteita, koska se ei ollut mitenkään tupaten täynnä ihmisiä, mutta ilmassa oli kuitenkin tarpeeksi markkinahumua ja kuhinaa. Ihanan värikäs paikka, ja mikä parasta – ruokamarketin ollessa kaukana, myöskään pilaantuneen lihan ja kalan aina niin ihanat tuoksut eivät häirinneet kiertelyä yhtään! Olin suunnitellut ostavani itselleni tuolta jonkun kivan kaavun, mutta loppujenlopuksi vaatteiden kuosit ja värit olivat omaan makuun liiankin räikeitä, ja kaapu jäi hankkimatta. Hetken jo harkitsin ostavani yksivärisen miesten kaftaanin, mutta en sitten kuitenkaan kehdannut.

other1 other2

other3

Samanlaisiin vaatteisiin verhoutuneet siskokset.

other4

Lasten pyhäpukuja ja basaarikadun kuhinaa.

other5

Rahakauppa nauratti, vaikka raha tarkoittaakin swahiliksi helppoa.

other6

other7

Hökkelit ja hienot talot rinta rinnan.

other8 other9 other10 other11

Kivikaupungin ikivanhojen muurien ja Darajanin marketin ulkopuolella levittäytyvät nämä Michenzanin 60- ja 70-lukujen taitteessa Itä-Saksan avustuksella rakennetut DDR-korttelit, Plattenbauten. Näitä elementtitaloja on rakennettu muuallekin Sansibarille, ja uusina ne olivat varsinaisia Sansibarin vallankumoushallituksen ylpeyden aiheita. Remontointi ja ylläpito on kuitenkin vuosikymmenten saatossa vähän jäänyt, ja nykyään talot ovat melko huonossa kunnossa. Esimerkiksi vesi ei alhaisen vedenpaineen takia nouse toista kerrosta ylemmäksi, ja asukkaiden on täytynyt asentaa taloihin omia pumppujaan. Hissejä taloissa ei myöskään ole, vaikka korkeimmat ovat seitsemänkerroksisia.

other12 other13 other14

other15

Mahtaisikohan China Aid vähän jeesiä talojen remontoinnissa?

other16

Värikkäitä parvekkeita.

other17

Sanotaan, että jos tätä Karume Roadin liikenneympyrää ei ole nähnyt, niin sitten ei ole oikeasti käynyt Sansibarilla. Onneksi se sijaitsee kuitenkin lentokentälle menevällä tiellä, joten kaikki saarelle lentäneet ovat sen varmasti ainakin ohittaneet. Tunnustaako joku Sansibarinkävijä missanneensa kyseisen nähtävyyden? Se näyttäisi toimivan myös jossakin veteen liittyvässä roolissa noista sinisistä putkista päätellen. Olisiko tuo taustalla kohoava turkoosi torni sitten vesitorni?

other18

other19

Poliittinen kokous meneillään.

other20

Mahtaakohan täällä sijaita jonkun moottoripyöräjengin päämaja?

other21 other22 other23

Karume Roadin Kivikaupungin puoleisessa päässä alkavat joka puolelle saarta suhaavien daladala-pysäkkien rivistöt. Värikkääksi tuunatun daladalan kyytiin istuminen (tai pikemminkin sinne riisisäkkien, kanojen, astiastojen ja kokonaisten perheiden sekaan ahtautuminen) on kyllä elämys jo itsessään. Joillakin autoilla on linjan lisäksi myös omat symppikset nimet, kuten ylläolevan kuvan ”Fantashiru 2”.

In English: This it the other, more modern side of Zanzibar Town, Ng’ambo. The endless rows of apartment blocks constructed by East Germany are in a state of decay after decades of basically no maintenance. The water, for example, only reaches the second floor, and the inhabitants of the higher floors have had to install their own water pumps. There is also a bustling marketplace opposite to Darajani market, where one can buy anything from clothes to footballs and Korans. People also say that if a visitor didn’t visit the traffic circle on Karume Road, they didn’t really visit Zanzibar. Luckily, the circle is situated in between the town and the airport, so chances are that all who flied to the island have at least passed it by.

Kiwengwa Caves

Kiwengwa-Pongwen metsänsuojelualueella sijaitseville Kiwengwan korallikiviluolille kiemurtelee kuoppainen, pölyävä hiekkatie, jonka keskellä kasvaa vähäisen käytön seurauksena ruohoa ja jota ei nelivedollakaan voi ajaa kovin lujaa. Perillä tulikuumassa sirkkojen sirityksen täyttämässä, pusikon ympäröimässä pätsissä minua varoitetaan käärmeistä. Edessä kohoaa uudehko, aiemman projektin aikana rakennettu ekoturismikeskus, jonka seinät on muurattu korallikivilohkareista. Toiminta ei ole oikein ottanut tuulta alleen, mutta turisteja kuitenkin käy täällä harvakseltaan. Kivenheiton päässä ovat siivottomassa kunnossa olevat vedettömät vesivessat – aina yhtä ihana kokemus. Haastattelemme alueelle hiljattain perustetun metsänsuojeluyhteistyöverkoston hallituksen jäseniä, joista yksi nukkuu tuolillaan. Kaikki ovat aluksi miehiä. Myöhemmin seuraan liittyy hallitukseen kuuluva nainen, joka menee istumaan lattiamatolle miesten tuolien muodostaman puoliympyrän taakse, eikä sano sanaakaan koko aikana. Haastattelu venyy, kun järjestön jäsenet kertovat ongelmistaan ja yritämme keksiä niihin ratkaisukeinoja. Aika alkaa olla vähissä, ja joudumme lopettamaan haastattelun, jolloin tuolillaan nukkunut mies huokaisee helpottuneen kiitoksen.

cave1 cave2 cave3

Lähdemme pikaisesti katsomaan luolia, joista piti tulla tuottelias mutta kestävä turistinähtävyys. Saan käteeni taskulampun, jonka paristo on niin vähissä, ettei se paljoa valaise maanalaisessa pimeydessä. Aikaa ei ole tuhlattavaksi, joten yritämme pitää kiirettä – haluan ehdottomasti nähdä molemmat korallikiviluolat.

cave4 cave5  cave7 cave6cave8  cave1113cave10 cave15

cave1214

Kiven alta piilottelemasta löytyy soma hämähäkki.

cave16 cave9

Ensimmäinen luola on näistä kahdesta suurempi, ja kuljemme useita kymmeniä metrejä luolan syvyyksiin. Se jatkuisi kapenevana pidemmällekin, mutta emme lähde ryömimään perälle asti. Vaikuttavan näköisiä stalagtiitteja ja stalagmiitteja valuu luolan katosta ja lattiasta, puiden juuria kasvaa katon läpi kuin kaapelinippuja. Luolassa tuntee, että se on joskus ollut täynnä merivettä ja kaloja. Pienemmän luolan katon läpi roikkuu paljon yksittäisiä puunjuuria kuin liaaneja. Katosta on sortunut palasia, ja se tekee luolasta valoisan. Kerrankin ei käy mielessäkään, että lohkare voisi pudota omaankin päähän. Luolan alkupäähän on rakennettu kulkemista helpottava ja lattiaa suojaava käytävä, jossa on kaiteet ja kaikki. Ryömintäkapeus tulee vastaan nopeammin kuin ensimmäisessä luolassa, ja suuntaamme takaisinpäin, jotta ehdimme palata ajoissa kaupunkiin.

Aika jännittävä paikka! Kaikkien luolahullujen ja muiden seikkailijoiden kannattaa kyllä käydä täällä jos Sansibarilla vierailevat.

cave2021cave17 cave18 cave19    cave2223

In English: Kiwengwa caves – a must-see for all speleologists and other adventurers visiting Zanzibar! The coral caves are located in Kiwengwa-Pongwe Forest Reserve, where you can also walk with a guide and support conservation of the forest. I visited the caves briefly after interviewing members of the K-P Community Forest Conservation Network. I was surprised by the size and length of the two caves, and by the stalagmites and stalagtites sticking up from the ceiling and the floor. Also many tree roots had grown through the caves, resembling cable bunches or lianas.

Zanzibar Butterfly Centre

Jozani-Chwaka Bayn kansallispuiston vieressä sijaitsee piskuinen verkoilla aidattu trooppinen puutarha, jossa liihottelee kymmeniä ellei satoja perhosia. Vierailin Zanzibar Butterfly Centressä samalla visiitillä kuin kansallispuistossakin. Kävelin maantienlaitaa puiston porteilta noin kilometrin, mutta hikoilin kuumankosteassa ilmassa kuin pidemmänkin vaelluksen jälkeen. Keskuksen perhoset ovat kaikki sansibarilaisia lajeja, ja paikka mainostaa itseään yhdeksi koko Afrikan suurimmista perhoskeskuksista.

perhos1perhos2 perhos4 perhos3perhos5 perhos7

Ensiksi tutustuttiin perhosen eri kehitysvaiheisiin ja niiden kasvatukseen. Söpöjä kuin mitkä nuo perhosentoukat! Keskuksella kerrottiin sen tukevan paikallisia asukkaita, joiden elinkeinot ovat kansallispuiston perustamisen myötä rajoittuneet entisestään, ostamalla heidän kasvattamiaan perhosia keskukseen ja myymällä niitä maailmalle. Perhosten hinnat näyttivät vaihtelevan 0,40 ja 2,50 dollarin välillä. Perhosfarmareita on ainakin  Zanzibar Butterfly Centren nettisivujen mukaan 37 ja heistä on sivuilla tietoakin. Samanlaisia projekteja on kuulemma ympäri maailmaa, ja mua kiinnosti erityisesti kuulla tästä toiminnasta. Se on saanut rahoitusta ja tukea luonnonsuojelusäätiöiltä, joten ei se ihan mikään huuhaaprojekti voi olla.

perhos9perhos12perhos8perhos17

Keskuksen nettisivujen mukaan perhosia kasvatetaan paikoissa, joiden ympärillä on koskematonta metsää, mikä luo enemmän myös taloudellisia paineita metsän ja siellä elävien luonnonvaraisten lajien suojelulle. Maatalous on sansibarin itärannikolla lähinnä metsiä tuhoavaa ja tehotonta kaskiviljelyä, ja tietysti tihästi asutulla saarella muutenkin maa on vähissä, joten tällaisia muita elinkeinoja tarvitaan kipeästi ratkaisemaan monisyinen ongelmavyyhti. Kuitenkin mua hieman arveluttaa, suhtaudutaanko perhosiin kunnioittavasti vai pelkkinä rahareikinä, ja pidetäänkö niistä kunnolla huolta myös eläintarhoissa ja muissa keskuksissa, mihin ne myydään. Mutta kunhan perhosilla on hyvät oltavat, on toiminta minusta kannatettavaa – siksi maksoin hintavan 5 euron sisäänpääsymaksunkin ihan mielelläni.

perhos13perhos11perhos19perhos6perhos14perhos10perhos16

perhos18perhos15

Puutarhassa oli myös toinen toistaan hehkuvamman värisiä kukkasia, ja niiden lisäksi oli perhosille tarjolla mangoa. Mulla oli kuitenkin ehkä vähän turhan korkeat odotukset ”trooppisista perhoslajeista”, ja olin hieman pettynyt, kun olin odottanut näkeväni jotain lautasenkokoisia ja sateenkaaren väreissä hehkuvia hyönteisiä. Mutta olihan ne nyt silti tosi nättejä! Ja tuo toiseksiviimeisen kuvan mustavalkoinen laji oli melko isokin.

In English: Zanzibar Butterfly Centre is situated next to Jozani-Chwaka Bay National Park and I visited it on the same trip. It is an exhibition of local butterfly species which also supports local people’s livelihoods by educating them to farm butterflies and buying them from the farmers. This is one thing enhancing the protection of the forest and its species. You can read more from their website. Interesting place with lots of beautiful flowers and of course butterflies!