Kuinka matkustaa lähes ilmaiseksi

Matkustamiseen tarvitaan resursseja. Joko omia resursseja, julkisia resursseja tai jonkun muun resursseja. Matkustaakseen ei itse tarvitse välttämättä omistaa kuin aikaa.

Minulta kysytään välillä, miten rahoitan reissujani. Olen opiskelija, joka ei käy töissä eikä nosta opintolainaa. Pidän vapaaehtoisena kansainvälisyyskasvattajana silloin tällöin työpajoja, joista saan päivärahan, mutta ei sitä varsinaiseksi osa-aikatyöksi voi kutsua. Opintojeni aikana minulla on ollut työpaikka oikeastaan vain kerran noin puolen vuoden ajan. Arvostan vapaa-aikaa ja haluan keskittyä opintoihini, ja suoraan sanottuna muut kuin oman alan työt eivät kiinnosta niin paljon, että jaksaisin niitä vain rahan takia illat pitkät tehdä. Minun on siis pärjättävä sillä, mitä Kelasta saa. Omalla kohdallani se tarkoittaa vuokran jälkeen noin 160 euroa kuukaudessa. Miten näillä tuloilla pystyy kukaan matkustamaan? Oma vastaukseni on, että kun on tarpeeksi aikaa, pystyy matkustamaan lähes ilmaiseksi.

bud1

Opintolainan turvin tuli matkusteltua reppu selässä mm. Intiassa vuonna 2011 ja Väli-Amerikassa vuonna 2012 (Blogger-aikaisia postauksia löytyy täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä). Sitten päätin, että nyt riittää. En halua enempää lainaa taakakseni. Reissujalka kuitenkin vipatti aivan samaan tahtiin, joten oli löydettävä uusia tapoja lähteä maailmalle. Tapoja, joilla rahaa ei kuluisi liikaa.

Keväällä 2012 vietin kymmenisen päivää Berliinissä täysin ilmaiseksi. Euroopan Unioni maksoi jopa 70% lentojeni kuluista, sillä osallistuin Nutrition & Sustainability -nimiseen työpajaan, jolle EU oli myöntänyt rahoituksen. Siellä syötiin pelkkää luomuruokaa, käytiin tutkimassa Berliiniä sekä lähimantuja, ja ruokailtiin kasvisravintolassa useammankin kerran. Vuoden kuluttua, keväällä 2013, lähdin liftaamaan Balkanille ystäväni Maijan kanssa. (Postauksia täällä, täällä, täällä, täällätäällä ja täällä. Ai mitenniin voisi tehdä yhden tagin per yksi reissu?) Viipotimme menemään pitkin Adrianmeren rantoja ja luodinreikäisiä kaupunkeja kuukauden päivät, ja rahaa kului vähemmän kuin Suomessa vuokraan: 260 euroa. Ja mehän ostimme jäätelöä, mansikoita tai huurteisen aina kun siltä tuntui, eli emme edes yrittäneet pihistellä. Tuohon summaan sisältyivät myös lautat Tallinnaan ja takaisin, sekä junamatka Suomessa. Miten me sitten onnistuimme kuluttamaan niin vähän? Siihen on kaksi syytä: liftaaminen ja sohvasurffaaminen. Matkalla suurimmat kulut ovat tietysti transportaatio ja yöpyminen, ja jos ne eivät maksa melkein mitään, ei kuluja paljon jää jäljelle. Etelämpänä ruokakin on halpaa.

bud5

Kroatiassa kyytiä odottamassa.

Syksyllä 2013 lähdin vaihtoon Tsekkiin. Erasmus-apurahat juoksivat, ja rahaa jäi jopa säästöön tulevaa varten. Keväällä 2014 tein työharjoittelun asuen Lissabonissa edelleen Erasmus-harjoittelun apurahaa nostaen, ja loppukesästä toteutimme unelmamme Santiago de Compostelan pyhiinvaelluksesta ylijääneitä pennosia hyödyntäen, telttaillen ja maksimissaan 5 euroa pyhiinvaeltajien yösijoista pulittaen. Montakaan kuukautta ei kulunut, kun minut valittiin tekemään projektiseurantaa Sansibarilla pyörineeseen kehitysyhteistyöhankkeeseen, jossa olin ollut vapaaehtoisena mukana jo pari vuotta. Pääsin kuukaudeksi Afrikkaan, eikä omasta pussista tarvinnut pulittaa kuin ruoka ja muu eläminen, sillä projekti maksoi lennot sekä majoituksen. Toki sinne lähdettiin ensisijaisesti tekemään töitä ja opinnäytetyötä, mutta vapaa-aikaa jäi silti runsaasti.

bud4

Usein kengännauhaakin kapeampi budjetti tarkoittaa monia kohtaamisia ihmisten kanssa.

Portugalissa kävimme Zén kanssa viime vuonna kolmesti (herranjumala ja anteeksi hiilidioksidipäästöt – mutta oikeastaan menimme kolmesti ja tulimme takaisin viime vuoden aikana vain kahdesti), joista appiukko on avokätisesti kustantanut kahden reissun lennot. Suurkiitokset siitä, appiukko. Nämä ovat kuitenkin viime vuosien ainoita kertoja, kun joku muu ihminen on suoraan omasta pussistaan maksanut reissaamisestani jotakin.

Sitten päästään viimeisimpään liftausreissuun, joka sijoittui joulukuisiin Ruotsiin ja Norjaan, joista jälkimmäisessä vietimme suurimman osan aikaa. Pikaisen googletuksen perusteella Norja on rankattu maailman toiseksi kalleimmaksi maaksi elää ja viidenneksi kalleimmaksi maaksi matkustaa, kuten vähän uumoilinkin. Norjalaisessa ruokakaupassa ei ollut Suomen hintoihin tottuneelle mitenkään suoranaisesti superkallista, mutta suurimmassa osassa tuotteista oli silti hinnassa pieni tai etenkin maitotuotteiden ja alkoholin kohdalla vähän suurempikin Norja-lisä. Jotkut asiat taas olivat halvempia kuin Suomessa (kuten esimerkiksi valmissmoothiet). Minun ja Maijan kahden viikon roadtrippiin kului yhteensä noin 180 euroa. (Jos nyt muistatte lähes samansuuruiset kuukausituloni, niin tässä kohtaa saan kiitellä polvillani veronpalautuksia.) Merkkasin kaikkien ostosteni hinnat ylös ja muunsin ne jälkikäteen euroiksi.

bud1

Reissukirjanpitoni.

Ruokaan kului reissun aikana 121,50 euroa. Söimme ravintolassa jokaisena päivänä Ruotsissa ollessamme. Norjassa tai Suomen päässä emme käyneet ravintoloissa, vaan ostimme ruokaa kaupasta, mutta ostettua tuli kaikenlaista ”turhaakin”, kuten vissyvettä ja suklaata. Norjan Kvamissa vapaaehtoistöissä ollessamme me ruokimme lampaita ja siitä hyvästä meidät ruokittiin. Tätä tai ravintolattomuutta Norjassa ei tosin mitenkään etukäteen suunniteltu, asiat vain sattuivat järjestymään parhain päin. Vapaaehtoistyö onkin hyvä keino oleskella ulkomailla ilmaiseksi, mikäli työstä saa korvaukseksi yösijan ja ruuat. Jo viikoksikin voidaan ottaa töihin, eli kuukausitolkulla ei välttämättä tarvitse samassa paikassa viipyä. Kannattaa kuitenkin olla ajoissa liikkeellä, sillä me emme itse onnistuneet löytämään työpaikkaa, mutta onneksi maailma sen sitten järjesti.

bud6

Joskus reissuruoka on näyttänyt tältäkin. Ljubljana 2013.

Liikkumiseen kului puolestaan 51,40 euroa. Tämä sisältää paikallisliikenteen liput Tukholmassa ja Turussa, bussiliput Suomessa (Jkl-Hki sekä Tku-Jkl), ja laivaliput Helsinki-Tukholma ja Tukholma-Turku. Ostimme kummallekin matkalle risteilyt reittimatkojen sijaan, mutta poistuimme laivasta puolimatkassa. Käsittääkseni noin ei oikeasti saisi tehdä, mutta siinä säästää. Helsinki-Tukholma-matkalle meillä oli huuto.netistä ostettu risteilylahjakortti, jonka avulla hinta oli 9 euroa per nenä (B-hytti), ja paluumatkalle ostimme risteilyn Viking Linen ruotsalaisilta sivuilta, joilla ne ovat Suomen sivuja halvempia. Hinta oli muistaakseni 12 euroa ja sisälsi C-hytin. Muuten matka taittui peukalokyydillä. Kiinnostaisiko ketään muuten liftaamista käsittelevä postaus?

Pääsylippuihin kului 9,80 euroa. Kävimme Tukholman Fotografiska-museossa, jossa opiskelijahinta on 90 kruunua.

bud3

Vapaaehtoistyö ihanien lampaiden kanssa tarjosi majoitukset ja ruuat vuoristossa viikoksi.

Majoittumiseen kului pyöreät 0 euroa. Nukuimme laivalla, sohvasurffasimme, yövyimme kaverin luona ja wwooffauspaikassamme Kvamissa. Kertaakaan emme meinanneet jäädä ilman yöpaikkaa, emmekä itseasiassa edes lähettäneet yhtäkään surffauspyyntöä. Laitoimme avoimen pyynnön kohdekaupunkiin esimerkiksi sopivan liftauspäivämatkan päähän, ja saimme aina monta tarjousta ihmisiltä, jotka halusivat majoittaa meidät luokseen. Näistä sitten valitsimme kivoimman kuuloisen tai parhaat arvostelut saaneen hostin, ja näin oli lämmin, turvallinen ja yleensä mukavakin nukkumapaikka varmistettu ja bonuksena saimme tavata näitä ihmisiä. Saimme jopa hassun tarjouksen tukholmalaiselta tyypiltä, joka oli menossa telttailemaan mutta lupasi rakentaa meille majan ja tarjota lämmintä soppaa. Siis joulukuun lopulla! Valitsimme kumminkin lopulta sen opiskelijaboksin lattian. Sohvasurffaus on nykyisin erityisen helppoa, kun ihmisillä on älypuhelimissaan tai tableteissaan nettiyhteydet ja wifi on yleensä aina vähintään jossakin kahvilassa tarjolla. Pari vuotta sitten Balkanin-reissulla jouduin raahaamaan läppäriä rinkassani, jotta saimme otettua yhteydettä hosteihin, mutta takana ovat ne päivät.

Tässä vielä komea piirakkakuvio kulujen jakaantumisesta tällaisella reissulla:

20160114050247

Minulle ei ole koskaan tullut näillä reissuillani sitä ongelmaa, että rahat olisivat oikeasti loppuneet. Etukäteen olen sitä ehkä satunnaisesti murehtinut, mutta kyllä ne ovat aina riittäneet, ja aina on ollut sen verran ylimääräistä, että hädän sattuessa pystyisi menemään hostelliin. Päätöksen kun tekee, että nyt liftataan, bussilla ei matkusteta kuin pakon edessä ja yritetään päästä kotimajoituksiin, ei rahaa pääse kulumaan liiaksi vaikkei nautinnoista edes tinkisi. Itselleni reissunautinnot tarkoittavat usein luontokohteita, huikeita maisemia, seikkailuja ja hyvää mutta edullista ruokaa. Satanen per viikko riittää missä päin maailmaa tahansa, kun se kerran riittää Ruotsissa ja Norjassakin.

Minusta ei myöskään tunnu, että olisin pummi tai varsinaisesti kiitollisuudenvelassa. Kukaan ei pakota autoilijoita ottamaan liftareita kyytiin, eikä liittymään sohvasurffaussivustolle. Useimmiten autoilijat haluavat juttuseuraa pitkille ajomatkoille, joten diili on win-win: kummallekin osapuolelle suotuisa. Myös sohvasurffauksen pointti on tavata uusia ihmisiä ja kokea kulttuurivaihtoa; ilmainen yöpaikka tulee siinä sivussa. Myös hostit saavat surffauksesta paljon irti. Sivustolla profiilistasi ei edes näe, kuinka monta kertaa olet joutunut hylkäämään sinulle esitetyn majoituspyynnön, eikä sohvasurffaus ole vain supersosiaalisten hommaa. Usein reissuillaan surffanneet kuitenkin ottavat ihmisiä vastavuoroisesti myös omaan kotiinsa. Samoin teen minäkin, koska tiedän, kuinka iso ilo siitä matkalaiselle on. Takaisinantamista voi halutessaan kenties ajatella positiivisena velkana maailmalle. 🙂

bud2

Näitä maisemia ihailimme Norjassa viikon päivät – eikä maksanut mitään.

Olen osittain kaukokaipuun ajamana päättänyt kouluttautua alalle, jossa minun ei tulevaisuudessakaan luultavasti kovin usein tarvitse maksaa matkoista itse, vaan tulen töihin päästessäni saamaan niistä jopa palkkaa. Seuraava näköpiirissä oleva alaani eli ympäristöön ja kehitysyhteistyöhön liittyvä reissu on jo valmisteilla, ollut vielä muodottomana mielen perukoilla jo viime keväästä. Se tulee kestämään koko pitkän kuuman kesän, ja odotan sitä päivä päivältä enemmän. Apurahojen turvin sillekin lähdetään. Taidan kuitenkin paljastaa vasta myöhemmin asioiden varmistuttua kokonaan, mistä on kyse!


In English: Our budget was rather minimal in Sweden and Norway. Most money was spent on food (121,50 euros). We went to eat out in restaurants basically every day we spent in Sweden, but not at all in Norway. There we were feeding the sheep and as a thanks, we were being fed. Other costs were transportation (51,40 e including buses, ferries and local transportation) and entrance fees (9,80 e from Fotografiska photography museum). Thanks to couchsurfing.org and hitchhiking, our two-week trip didn’t cost much. In my opinion, stunning views and good food are the components that make any trip perfect, the rest is not so important. And you don’t have to give up those even if you were hitchhiking and sleeping in people’s couches. In fact, you might even find more of them!

Mainokset

On the road in Sweden & Norway

Tutuntuoksuinen koti, oma pehmeä sänky ja yliopistoarki ovat ottaneet avosylin vastaan tämän joululomalla parissakin reissussa rähjääntyneen matkalaisen. Jääkylmä mutta satumaisen kaunis Suomi oli aamutuimaan melkoinen järkytys, sillä yölennolla Lissabonista Helsinkiin ei tullut uni silmään. Vaan kotona ollaan, ja nyt on aika palata Norjaan muisteloinnin ja kuvien kera!

Joulukuun alussa tehty reissu Ruotsin läpi Norjaan oli varsinaista ihmis- ja eläinkohtaamisten sekä upeiden talvimaisemien ilotulitusta. Norjassa en ollut ennen käynyt, mutta varmasti palaan tuohon ihanaan lumisten vuorien ja vuonojen maahan takaisin vielä jonakin päivänä. Viivyimme reissutoveri Maijan kanssa kaksi viikkoa tien päällä. Matkasimme peukalokuudillä, yövyimme sohvasurffaamalla ja löysimme sattuman tai kohtalon johdattamina vapaaehtoistyöpaikankin viikoksi, joten rahaa kului matkaan todella vähän. Paljon kuitenkin saimme, ja kovin kiitolliselta tuntuu kun muistelee niitä ihmisiä, jotka jakoivat kanssamme autonsa, asuntonsa, hymynsä ja tarinansa. Tuota hyvää yritän antaa takaisin toisille matkalaisille mahdollisuuksien osuessa kohdalle. Esimerkiksi juuri reissuame edeltävänä päivänä kävin kahvilla sohvasurffaajan kanssa, joka halusi kysellä koulutusohjelmasta, jossa opiskelen, päätääkseen hakeako itse siihen vaiko eikö. Teen budjettipostauksen vielä myöhemmin erikseen, mikäli rahankulutus tällaisella reissulla kiinnostaa. Tähän postaukseen on siis puristettu tuo kokonainen reissu parhaimpine paloineen, pähkinänkuoressa. Varoituksen sanasena, että teksiä on paljon!

road1

Ensimmäinen aamu Ruotsin Karlstadissa, sohvasurffaamassa Larsin luona.

road2

road4

Kaikkialle sitä joutuukin – taukoa pitämässä Haldenin korkeakoulun kahvihuoneessa.

Ruotsin hankalahkosta liftausmaineesta huolimatta kyytien saaminen oli helppoa kuin heinänteko, paitsi kotimatkalla Karlstadissa. Silloin jouduimme odottamaan useamman tunnin ennen kuin kyyti pysähtyi, mutta muuten emme joutuneet odottelemaan juuri lainkaan, tai ainakaan pariakymmentä minuuttia enempää. Yhtäkään epämiellyttävää kuskiakaan ei osunut kohdalle!

Meillä kävi aivan mieletön mäihä heti ensimmäisenä päivänä. Tai ehkä kyse oli enemminkin jonkinlaisesta kohtalon johdatuksesta. Matkustimme Viking Mariellalla vietetyn erittäin tuulisen ja aallokkoisen yön jälkeen Tukholman Slussenilta lähijunalla Kungsängeniin, jossa jouduimme kävelemään tuon lähiöpahasen läpi kännykän karttaa seuraten moottoritien rampille liftaamaan. Meidät noukki kyytiin hyvin likainen rekka, joka ajoi maa-ainesta Enköpingiin. Siellä pääsimme mukaan kippaamaan kuralastin työmaalle, jossa maata siirreltiin traktorein kasasta toiseen. Kuski oli sympaattinen vanha ukkeli, joka kiroili ruotsiksi eikä tuntunut juuri perustavan suomenruotsi-aksentista sillä vastasi aina englanniksi, mutta ajoi meidät ystävällisesti paremmalle liftauspaikalle Enköpingin laidan huoltoasemalle.

Seuraava kyyti pysähtyikin samantien: uusi urheilullinen hopeanharmaa Audi, jota ajoi punaiseen viittaan pukeutunut Vigdis. Hän oli kuusikymppinen norjalainen nainen, joka oli juuri tullut kotiin Nigeriasta. Tämä aloitti saman tien avautumisen siitä, miten hänen miehensä oli Norjan valtion toimesta karkotettu Schengenistä olemattomilla verukkeilla, ja miten hän oli juuri joutunut palaamaan Tukholman lentokentältä takaisin Nigeriaan. Niinpä Vigdis kaahasi melkoista ylinopeutta kohti Osloa ja asianajajaa, joka järjestäisi hänen miehensä paperit kuntoon. Kuinkas sattuikaan – mekin olimme menossa Osloon ja yöpyisimme myös puolimatkassa Karlstadissa! Kerroimme juttelun lomassa uudelle ystävällemme, että olimme etsineet paikkaa, jossa tehdä työtä majoitusta ja ruokaa vastaan, ja että mieluiten olisimme halunneet vuoristoon, tilalle jossa olisi lampaita. Leukamme loksahtivat pois paikoiltaan viimeistään siinä vaiheessa, kun Vigdis ilmoitti tietävänsä meille juuri sopivan paikan kotikylästään. Hänen ystävillään oli lammastila Rondane-vuorten juurella, ja he olivat ottaneet sinne wwooffaajia (WWOOF = World Wide Opportunities on Organic Farms) ja opiskelijoita 70-luvulta lähtien.

road5
road3 road6
road8
road7road9 road10
road11

Karlstadissa yövyimme viisikymppisen sohvasurffaajan Larsin luona, käytyämme ensin katsastamassa Vigdisin taidegallerian postilaatikon ja syömässä wokkiravintolassa. Lars oli nuorekas, energinen ja mukava tyyppi. Vietimme iltaa hänen olohuoneessaan jutellen niitä näitä ja katsellen mtv:n musiikkivideoita. Väsymys veti matkalaisista nopeasti pidemmän korren, mutta aamulla heräsimme aikaisin jatkaaksemme matkaa aamupäivällä kohti Osloa Vigdisin Audin kyydissä.

Matkaa tehtiin pikkuteitä pitkin, joten maisemat olivat suoraa moottoritietä mielenkiintoisemmat, ja samoin olivat kuskimme tarinat seikkailuiltaan mm. Huippuvuorilta ja Afrikasta. Ajoimme Fucking Åmål -leffasta tutun Åmålin ohi ja näin naarashirven tien vieressä seisoskelemassa. Norjaa lähestyttäessä maisemat alkoivat muuttua kukkulaisemmiksi. Pysähdyimme kuvankauniissa Haldenissa, jonne olisi tehnyt kovin mieli jäädä vaeltelemaan ja valokuvailemaan, mutta varsinainen tauko pidettiin Høgskolen i Østfold -korkeakoululla, joka ei harmiksemme sijainnut kovin lähellä keskustaa. Hyödynsimme kahviautomaattia ja kirjaston nettiä, tutkimme käytäviä ja söimme patongit koulun kahvilassa. Aivan samanhintaista siellä oli kuin Suomenkin kahviloissa. Norjan kalleus tuli ilmi vasta viikon päästä, kun pääsimme ensimmäistä kertaa norjalaiseen ruokakauppaan.

Meidän oli tarkoitus jäädä yöksi Osloon, mutta Vigdis tarjoutui ajamaan meidät perille asti Kvamin kylään. Suostuimme tietenkin, sillä säästyisimme pitkän matkan liftaamiselta ja kuskimmekin saisi muuta ajateltavaa kuin Norjan kummallinen maahanmuuttopolitiikka. Kävimme Oslon Ikeassa syömässä, katselimme auton ikkunasta Lillehammerin valojen piirtymistä järven pintaan, ja kohta istuimmekin Leine Merino -nimisellä lammasfarmillamme keittiön puisen pöydän ääressä syömässä vanhan Andersin valmistamaa keittoa. Viivyimme Kvamissa kokonaisen viikon, mutta elämä tuolla vuorten ympäröimällä lammasfarmilla on ihan oma tarinansa.

road12

Evenstadin puusilta.

road13 road15
road14 road16

Viikko kului nopeasti, ja Kvamista kotiinpäin lähdön jälkeen kävimme moikkaamassa vanhaa luokkakaveriani Juulia, joka opiskelee wildlife managementia lähes kotimatkamme varrella sijainneessa Evenstadissa. En tiedä voiko Evenstadia kutsua edes kyläksi, sillä siellä ei oikeastaan ollut mitään muuta kuin kyseinen koulu, silta, kyläkauppa ja muutama talo. Niin ja kaksi aitauksessaan elelevää metsäopiston lemmikkihirveä, joita kävimme katsomassa. Enpä ole koskaan ollut noin lähellä kyseisen eläinlajin edustajaa. Melkoisen suuria, vähän jopa pelottavia eläimiä, mutta niiden hassu nenä ja isot korvat tekevät niistä melkeinpä hellyyttäviä. Vietimme kotoisan illan Juulin kämpillä kokkaillen, dokumenttia katsellen, takkaa lämmittäen ja aivan valloittavan ihanaa Olav-kissaa rapsutellen.

road20 road17
road18 road22-horz

road21

Tarkennus on taas osunut ihan kohdilleen.

Seuraavana aamuna oli taas määrä jatkaa matkaa kohti Tukholmaa. Liftasimme bussipysäkillä keskellä-ei-mitään, vain luminen metsä seuranamme, mutta saimme kyydin Osloon työmatkalla olleelta tytöltä. Menimme hänen kanssaan toimittamaan tietokonetta oslolaiselle teollisuusalueelle. Jouduimme taas kiertämään ohi koko kaupungin jatkaessamme matkaa takaisin Karlstadiin, mikä on vähän harmi. Toivottavasti ensi kerralla on aikaa piipahtaa Oslon keskustassakin. Saimme melko lyhyitä kyytejä, ja jouduimme liftaamaan viimeiseen kyytiin pimeässä. Autossa oli kaksi tummaa kudistanilaiseksi osoittautunutta miestä, joista toinen naureskeli vähän turhankin innoissaan, joten kävi mielessä, että onkohan tämä nyt ihan fiksu veto, mutta aivan turhaksi osoittautui sekin pelko. (Tiedoksi vaan kaikille katupartioijille ja muillekin ennakkoluuloisille.) Ennen pitkää olimme perillä Karlstadissa yrittämässä päättää, mihin ravintolaan menisimme syömään. Päädyimme italialaisen pyörittämään pizzeriaan, ja mahat täynnä raahustimme yöpaikkaamme Olofin luo, missä menimme hänen taitavasti ja taiteellisesti sisustettua kotiaan ihailtuamme melko pian nukkumaan.

Aamulla oli edessä viimeinen etappi, mutta sitä ennen söimme aamupalaa huoltoasemalla, jonne Olof meidät autollaan heitti. Pyysimme huoltoaseman myyjältä pahvinpalaa kuin kunnon hobot konsanaan, josta askartelimme hienon Stockholm-liftikyltin. Sen kanssa marssimme rampille, nostimme peukun pystyyn, ja odotimme. Ja odotimme. Ja odotimme. Ja vaihdoimme paikkaa. Kahdesti. Lähes luovuttaneena, pakokaasuihin ja likaisiin tienpientareisiin lopen kyllästyneenä kökötin rinkkani päällä aivan surkeassa liftauspaikassa tien varressa, kun auto lopulta pysähtyi kuin pysähtyikin kohdallemme. Varmaan säälistä, koska kuski päivitteli huonoa sijaintiamme. Huonon liftauspaikan taktiikkakin näemmä toimii. Nobelin kaupungista Evenskogista saimme suoran kyydin Tukholmaan mukavalta norjalaismieheltä, joka oli menossa tyttärensä kanssa ravintolaan. Hän heitti meidät metroasemalle asti Tukholmassa, ja pääsimme helposti keskustaan.

road24
road23 road25

Tukholmassa kävimme syömässä todella halpaa pastaa (5,90/annos) kummallisessa teollisuushallin näköisessä ravintolassa, ja yövyimme pakistanilaisen jatko-opiskelijan Imranin pikkuruisen ja nuhjuisen opiskelijaboksin lattialla, mutta ikkunanäkymät hänen asunnostaan olivat varsin ensiluokkaiset. Eipä huono sijainti asua siis! Oli lauantai-ilta, joten kävimme hostimme kanssa kuppilassa parilla oluella. Ihan hauskaa oli katsastaa vähän Tukholman yöelämää, vaikkei siihen mitenkään perusteellisesti tutustuttukaan. Aamulla isäntä tosin meinasi, ettei edes muista illasta paljon mitään, mutta en kyllä tajua miten muutamasta oluesta lähtee keneltäkään muisti. Ehkä aasialainen huono viinapää ei ole pelkkä myytti. Sanottuamme heipat ja kiitokset Imranille kävelimme Maijan kanssa kaupungilla, lounastimme vanhan kaupungin kujalla Hermitage-kasvisravintolassa ja kävimme Fotografiska-museossa tuijottelemassa valokuvataidetta ennen takaisin Viking Linen kyytiin astumista. Hytin valkoisiin lakanoihin uppoaminen oli tällä kertaa laivamatkamme odotetuin aktiviteetti, mutta myös Viikkarin radiokanavat todettiin ihan viihdyttäviksi. Aamulla oli vastassa pimeä Turku ja Onnibus Jyväskylään kokonaiseksi yhdeksi  yöksi ennen joulunviettoon lähtemistä.

Aikamoinen kokemus tuo pariviikkoinen, jonka aikana tuli koettua paljon kaikenlaista raskaasta työstä ilonkiljahduksiin, reissufiiliksiin ja seesteisiin zen-tunnelmiin, kohdattua paljon erilaisia ihmisiä ja rakastuttua Norjan vuoriin sekä lampaisiin (ja Olav-kissaan). Lammasfarmikokemuksestamme kertoilen vielä myöhemmin lisää. Oletko sinä käynyt Norjassa?

In English: Our trip to Sweden and Norway was full of meeting friendly, kind and helpful people, making new animal friends and of course breathtaking winter views, especially in the Norwegian mountains. Me and my friend Maija hitchhiked from Stockholm to Kvam village and back, spending two weeks and little money on the road. Hitchhiking was mostly easy and fun with the exception of getting stuck in Karlstad for some hours on our way home. We volunteered for a week in a sheep farm in Rondane mountains and couchsurfed or stayed with friends for all the other nights. During the two weeks I experienced many kinds of things from hard work to bubbling joy and calm zen feelings. I will tell more about our wwoofing week on the sheep farm later on. Have you been to Norway?

Stockholm in December

tuk2tuk1Viime vuoden itsenäisyyspäivänä olin Tukholmassa. Matkustimme sinne asti tekemään kaksipäiväiset IELTS-englanninkielen testit jotka vaaditaan kansainvälisiin maisteriohjelmiin hakiessa. Menomatka taittui leppoisasti Viking Gracea tutkiessa ja esitellessä ruotsinlaivakulttuuria siipalle, joka ei ollut koskaan käynyt risteilyllä. Ja jos tarkkoja ollaan, ei ole vieläkään, me kun oltiin reittimatkustajina laivalla. Meillä oli paatin halvin hytti, joka oli pieni mutta siisti. Siellä kelpasi syödä omia eväitä (niin illalliseksi kuin aamiaiseksikin). Tukholmassakin haettiin eväät lähinnä Lidlistä ja muista kaupoista… Ai miten niin pieni budjetti? Käytiin me sentään kerran kauppahallissa falafelilla ja toisen kerran letturavintolassa.

tuk8

tuk3

tuk4Lukuisista yrityksistä huolimatta ei päästy sohvasurffaamaan, joten päätettiin kokeilla Airbnb:tä. Hyvä päätös! Samalla rahalla, jolla keskustasta olisi irronnut hostellin dormipunkka, sai oman kotoisan huoneen rauhallisesta lähiökodista. Joutuihan sinne hieman matkustamaan pendeltågilla ja bussilla, mutta samalla näki kaupunkia keskustan ulkopuolelta. Eikä meidän isäntääkään haitannut, vaikka saavuttiin paikalle aikaisin aamulla suoraan laivalta ja otettiin päivätorkut ennen puhetestin alkamista. Toki ensin harhailtiin pitkin periruotsalaisen näköistä omakotitaloaluetta etsimässä oikeaa katua. Ei oltu tajuttu, ettei puhelimen kartta toimisi ulkomailla.

tuk5

tuk6

Ja mites ne testit sitten? Vähillä yöunilla sai keskittymiskykynsä pinnistää äärimmilleen. Testin missään neljästä osiosta ei ollut yhtään ylimääräistä aikaa, vaan tempo oli todella nopea. Puhetestissä sain aiheeksi tosi-tv:n ja julkkikset. Niistähän riitti sanottavaa… Yksi tehtävä on siinä sellainen, että saa aiheen ja minuutin aikaa miettiä, mitä puhuu seuraavat 2-3 minuuttia. Mun piti valita julkimo, jonka haluaisin tavata, kertoa hänestä ja perustella vastaus. Ei tullut ketään mieleen. Mahatma Gandhi? Mitä hemmettiä siitäkin nyt sanoisin. Joku muusikko… Ei. Aika loppuu! Lopulta päädyin puhumaan Putinista. Ja se haastattelija nauroi mulle epäuskoisen näköisenä! Pistesaldo tuli kirjepostina kotiin, sain kokonaiset 8/9 pistettä, ja hehkutanpa vielä, että lukemisesta ja kuuntelusta 8,5/9. Todistettavasti englanninkielentaitoinen!

tuk9

tuk7

Stressitestien jälkeen meillä oli koko iltapäivä aikaa maleksia kauniissa, mutta kiireen täyttämässä Tukholmassa. Käveltiin ensin joulunalusruuhkaiseen vanhaan kaupunkiin, sitten Södermalmille ihastelemaan vanhoja puutaloja ja katselemaan kaupungin elämää. Alkoi kuitenkin väsymys painaa matkalaisia niin, että pian pimeän verhottua kaupungin talsittiin laivaterminaaliin torkkumaan ja odottamaan, että päästäisiin nukkumaan sinne Amorellan nuhjuiseen D-hyttiin, joka sijaitsi autokannen alla ja jossa oli vessat vain käytävällä, mutta joka tuolloin oli oikea levon tyyssija. Tosin Zé oli kuuleman mukaan ollut keskellä yötä laivan ylimmällä ulkokannella tähystelemässä Ahvenanmaata. Itsehän en ollut moiseen liikehdintään edes herännyt.

tuk10

tuk11

In English: Visiting Stockholm for IELTS tests in December (8 out of 9 points!). Traveled by Viking Grace cruise ferry and stayed with a host via Airbnb for the first time in a calm and cozy suburb. A good experience! The city was beautiful and full of hurrying at the same time.

Laivareissu luksushytissä

Tulipa viime viikolla käytyä perinteisellä ruotsinlaivalla eli miniristeilyllä. Ja vieläpä porvarillisin elkein Amorellan luksushytissä! Itsehän olisin valinnut sen nollan euron c-hytin, ja kyllä mua vähän nauratti, mutta kelpasihan sitä lipua merellä, kun oli iso ikkuna suoraan eteenpäin ja sen edessä sohva, jolta katsella upeita merimaisemia ja värikästä auringonlaskua sekä bongailla jäällä köllötteleviä hylkeitä ja ilmassa liiteleviä kotkia. Hytissä oli vieläpä kulhollinen mariannekarkkeja sen tavallisen kahden sijaan, ja tietty kuohuvaa. Syömättä jääneet karkit kipattiin tietty ennen lähtöä kaikki laukunpohjalle. Mukaan tais vahingossa lähteä myös ruma Viking Linen viiri suoraa buffetpöydästä tarjoilijan nenän alta… hups. Merimatka sujui korttia pelaillessa, kannella haahuillessa, kaljaa hörppiessä ja karaokea lauleskellessa. Oli ihan kesäinen fiilis kun tepsutteli kangastossuissa laivan kannella! Ihan kuin lapsena, kun mentiin melkein joka kesä laivalla Vaasasta Uumajaan. Amorellalla oli myös jotkut Ranska-viikot, mikä tarkoitti ahdistelevaa koirantaluttajamiimikkoa ja cabaree- sekä burleskiesityksiä. Tulipa sitä loppuillasta pyörähdeltyä vähän tanssilattiallakin. Tukholman satamassa pönöttäessä tuli kyllä vähän sellainen olo, että pitäisi päästä ulos siitä purkista. Mun mielestä risteilyt on lähestulkoon maailman turhinta viihdettä, varsinkin jos ei mennä edes päiväksi haahuilemaan maihin, mutta joo, oli mulla siitä huolimatta hauskaa!