Hitchball 4000 – vuosisadan seikkailu edessä!

Muistatteko, kun kerroin aiemmin ilmoittautuneemme Pohjoismaiden suurimpaan liftauskilpailuun, nimeltään Hitchball 4000? Pieni viime hetken paniikki alkaa hiipiä takaraivoon tässä tehdessä viime hetken valmisteluja huomenna starttaavaa kisaa varten. Mihinköhän asti me viikonlopun aikana päästään, kenen autoihin hypätään, millaisia paikkoja nähdään ja millaisia tarinoita kuullaan? Ehkä enemmän tällä hetkellä mielessä on kuitenkin itse kilpailu – Afrikan tähden hengessä kartalle sijoitellut rastit, joilla pääsemme suorittamaan enemmän tai vähemmän hulluja tehtäviä ympäri Suomea, niistä saatavat pisteet ja somessa jaettavat kuvat ja videot. Rastit ovat myös historiallisesti tai kulttuurillisesti merkittäviä paikkoja Suomen 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi, joten on muutenkin mielenkiintoista lähteä koluamaan niitä liftaten!

liftarit1pien

Meillä on 53 tuntia aikaa kerätä pisteitä ympäri Suomea sijoitelluilta 54 rastilta. Ulkomailla on näiden lisäksi 6 rastia, mutta taidamme jättää ne tällä kertaa muille. Rasteilta saa sitä enemmän pisteitä mitä vaikeammin saavutettavissa rasti on, lukuunottamatta ehkä kisan sponsorien rasteja, jotka kartuttavat pojosaalista eniten. Yhdellä rastilla vaanii myös rosvo, mutta se ei onneksi tyhjennä koko takkia, vaan ainoastaan verottaa sitä rastin pisteiden verran. Meidän reittisuunnitelmana on päästä länsirannikkoa pitkin Lappiin ja korkata 100 pistettä Jounin Kaupalta Äkäslompolosta. Haluamme myös istuskelemaan Joulupukin syliin, näyttelemään Sodankylän elokuvajuhlien hengessä, uimaan Kemijärveen (hrr) ja miksipä ei kävelemään Suomen pohjoisimmalle sillalle Utsjoelle. Takaisin tullaan toivon mukaan Itä-Suomen kautta. Juankoskelle on pakko päästä laulamaan Juicen biisejä! Ekstraporkkanana kisassa on, että tietylle rastille ensimmäisenä pääsyt saa siitä 1,5-kertaiset pisteet! Kilpailun kaikki rastit sisältävää karttaa voit tarkastella täällä.

pakkaus1

Mitenkäs pakkauspuoli sitten? Pidämme melko todennäköisenä, että jossain vaiheessa liftipeukku ei enää nouse, vaan muutaman tunnin tirsat tulevat kysymykseen vaikka olisimmekin yrittäneet nukkua vuorotellen autoissa. Siksi otamme mukaan teltan ja makuupussit. Lapissakaan ei onneksi lumisateesta huolimatta pitäisi olla yöpakkasia, joten nyt testataan 0 asteen pussi oikein tositoimissa. Villapaita ja untuvatakki on nekin pakattu mukaan lähinnä Lappiin suuntaamisen takia. Vaihtovaatteita, kasa latureita ja power bankkejä, sateenvarjo ja tusseja liftikylttien tekemiseen – siinäpä tärkeimmät matkavarusteet. Kantolaitteeksi mukaan lähtee monella reissulla marinoitunut Haglöfsin 50 litran rinkkani, jota en ikinä saa aikaiseksi pestä ja joka ei onneksi tule näiden ruokienkaan kanssa edes aivan täyteen.

Takakonttiin tai milloin mihinkin heitettävän repun lisäksi minulla on liftatessa aina ylläni joku pienempi pussukka, jossa pidän tärkeimmät tavarat eli ainakin kännykän ja lompakon, ulkomailla myös passin. Suomessa kukaan tuskin alkaa liftaajaa ryöstämään, mutta parempi silti olla varovainen ja pitää arvotavarat hyppysissä. Tällä reissulla saatan laittaa edellä mainitut pikkutavarat kätevästi kamerapussukkaan.

pakkaus2

Meidän kisatiimin, Team Surikaatin, strategiana on myös selvitä viikonloppu ilman kauppaa, ettei kallisarvoista liftausaikaa mene turhaan hyllyjen välissä palloiluun ja tuoteselosteiden tihrustamiseen. Mukaan lähteekin siis melkoinen kasa evästä, joka ei vaadi kokkaamista vaan jonka voi syödä suoraa pakkauksesta. Ruokavarasto onneksi hupenee kilpailun edetessä, ja ajattelin että parempi sitä on olla hieman liikaa kuin liian vähän. Sain kaupassa kuningasidean ja ostin pari valmista pakasteateriaa, jotka säilyvät hyvin jäisinä sulaen omia aikojaan ja jotka voi sitten nauttia kylmänä (ah). Lastenruoat ja kylmät vihikset saavat toimia toisena gourmet-elämyksenä.

liftarit1
liftarit2

Yllä on pari kuvaa meidän kuukauden mittaiselta liftausreissulta Suomesta Balkanille  ja takaisin keväällä 2013. Tuon reissun vanhojen postausten alkuun pääsee tästä. Luulen, että vaikka tämä tuleva reissu on rutkasti lyhyempi, tulevat muistot silti olemaan yhtä huikeita. Ei kai tässä sitten muuta, kuin unta palloon (sitä tarvitaan) ja huomenna menoksi!

Muistakaahan laittaa Team Surikaatin Facebook-sivut seurantaan!

Postaamme sinne kaikki rastien tehtäviin liittyvät kuvat ja videot, ja luultavasti tunnelmia tien päältä muutenkin. Meidän etenemistä voi myös seurata reaaliajassa täällä. Ai hitsi, tältä reissulta tulee voitto kotiin tai ainakin taskut täyteen uusia kokemuksia – niin jännää! Huomenna kello 18:00 startataan Helsingistä!


In English: We are participating in the biggest hitchhiking race of Northern Europe, Hitchball 4000! Last minute panic and excitement is taking over when I am thinkin about the coming race – how far will we make it, which places will we see, whose car will we jump in, and how many points will we manage to gather?! There are 54 checkpoints in Finland and 6 abroad, each with a more or less crazy task to complete. The checkpoints also have different amounts of points available depending on the difficulty and accessibility. Our plan is to head up to Lapland (despite the snow and cold) and get 100 points from the craziest village shop of Finland. We also won’t mind swimming in a lake in Lapland, sitting on Santa’s lap or singing Juice Leskinen’s songs in Juankoski when coming back. We will have a tent in case our hitchhiking thumbs won’t get up anymore and we need to nap for a couple of hours, a lot of food to avoid spending valuable time in stores, and of course a lot of chargers and power banks to keep the social media updated. Quite well prepared I would say! Make sure to follow Team Surikaatti’s Facebook page and follow our trip in real time here! Tomorrow at 18:00 we will start from Helsinki!

Mainokset

Alkukesän reissusuunnitelmia

Eilen oli ensimmäinen oikeasti lämmin päivä, jonka myötä ajatukset karkasivat väkisinkin kesätunnelmiin. Tänä kesänä en ole suuntaamassa minnekään Suomea ja naapurimaita kauemmas erään elokuussa tapahtuvan Portugaliin muuton takia, mutta ajattelin silti kertoa parista reissusta, jotka tähän kesän korvalle on suunnitteilla. Täältä ihan läheltäkin löytyy nimittäin kaikenlaista kokemisen arvoista.

kesä15 kesä7
kesä6

Vaellusreissu Etelä-Viroon

Lähdemme parin viikon päästä hyvän ystäväni kanssa viikoksi etelänaapuria koluamaan. Matka alkaa tietysti Tallinnasta, mistä poistumme jollekin leirintäalueelle yöksi ja jatkamme heti aamulla matkaa kohti etelää, mitenkäs muutenkaan kuin peukalokyydillä. Päämääränä on Võrun seutu, missä haluamme tehdä muutaman päivän vaelluksen. Suunnitelmana on käydä katsomassa ainakin Härman hiekkakivitörmiä Piusa-joen rannalla, kävellä pitkin Hinnin kanjonia Haanjan luonnonsuojelualueella sekä kiivetä Viron ja samalla koko Baltian korkeimmalle kohdalle Suur Munamäelle. Seudulta löytyy myös Viron syvin järvi, joten kaikenlaista superlatiivein varustettua korkeinta ja syvintä luontokohdetta olisi tiedossa! Olen itseasiassa alakouluikäisenä Virossa asuessani käynyt leirikoulussa Võrussa ja Härman hiekkakivikallioilla, mutta parhaiten reissulta on muistiini piirtynyt se paikka, jossa yövyimme ja sammakoiden kurnutus öisellä lammella.

Jos aikaa riittää, niin minua kiinnostaisi käydä myös Rummun vanhalla kaivoslammella. Se on tietysti aivan eri suunnassa, mutta kuitenkin lähellä Tallinnaa. Katsotaan, mihin päädytään!

kesä1
kesä4 kesä2
kesä5

Liftauskilpailu Hitchball 4000

Toinen alkukesän odotettu reissu on viikonlopun mittainen Hitchball 4000 -liftauskilpailu, jossa liftataan pitkin Suomea ja naapurimaita keräten pisteitä erilaisilla kulttuurillisesti ja historiallisesti arvokkailla rasteilla. Tehtävinä on esimerkiksi ottaa selfie aidon Pihtiputaan mummon kanssa tai käydä katsomassa maailman suurinta poroa Jounin Kaupassa Äkäslompolossa. Saamme Virosta hyvää harjoitusta kisaa varten, jotta olemme sitten terävimmässä liftauskunnossa kun kisa starttaa Helsingin Oopperatalolta perjantaina 2.6. Kilpailijoilla on mukana GPS-seurantalaitteet, joten etenemistämme pääsee seuraamaan reaaliajassa ja päivitämme tien päältä myös ahkerasti somea. Meidän tiimin nimeksi valikoitui Team Surikaatti, ja somepäivitykset ilmestyvät ainakin meidän Facebook-sivulla. Ennen kilpailua päivittelemme sinne vanhoja liftaustarinoita ja yritämme tehdä päivityksiä myös Viron-reissulta!

Hitchballin ilmoittautuminen on muuten vielä tämän päivän ja huomisen ajan auki ja paikkoja on muutama jäljellä, joten mukaan ehtii vielä! Kilpailu on myös osa virallista Suomi100-juhlaohjelmaa. Jännittää jo etukäteen, missä kaikkialla pääsemme vierailemaan ja kuinka kauas pohjoiseen ehdimme viikonlopun aikana! Ajattelimme nimittäin ottaa juurikin Lapin suunnaksi. Ehkä ehdimme jopa Ruotsin tai Norjan puolelle?

kesä12
kesä13 kesä14
kesä10

Kesäiset Suomiretket

Olen vakaasti päättänyt, että tänä kesänä käydään ainakin Kolilla ja Repoveden kansallispuistossa. Nämä retket ovat kylläkin vasta suunnittelun tasolla, mutta haluan käydä mahdollisimman monessa kotimaan kansallispuistossa nyt, kun siihen on vielä hyvin aikaa. Missään ei myöskään saa niin hyvää taukoa gradun pakertamisesta kuin luonnossa rentoutumalla – pulmana ovat vaan kaikenlaiset itikat, joita tuo komeampi puoliskoni ei siedä sitten yhtään. Kolilla olen joskus 15 vuotta sitten käynytkin, mutta haluaisin ottaa uusintavisiitin nyt aikuisena ja näyttää sen suomalaisen kansallismaiseman Zélle. Haaveilen myös Lapin-reissusta, mutta se olisi pakko toteuttaa vielä ennen juhannusta, jotta välttäisimme edes suurimman itikkaryntäyksen. Myös Turkuun, kotoisille Pori Jazzeille sekä aina niin ihanaan Yyteriin täytynee suunnata taas pitkästä aikaa. Ehkä kesään mahtuisi myös jotkin muut festarit?

kesä9
kesä8 kesä11

Postauksen kuvat on otettu Lounais- ja Länsi-Suomessa sekä Tallinnassa kesällä 2015. Millaisia matkoja teillä on suunnitteilla tälle kesälle? Entäs onko linjoilla ketään muuta Hitchballiin osallistujaa?

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda


In English: This summer I am not planning to travel any further than Finland and the neighboring countries, but here is so much to see as well. We are spending a week in Estonia with my friend, where we will do a couple of days’ hike in the Võru county. There is the highest sandstone cliff, the deepest canyon, the deepest lake and the highest hill of Estonia and the whole Baltics. Quite many superlatives! After that, we are taking part to the Hitchball 4000 hitchhiking race, where we will gather points by visiting culturally and historically important places in Finland and the neighboring countries. We are planning to head up north to Lapland, but let’s see how far we will get to! After that the plans are still open, but I want to visit many national parks including Koli and Repovesi national parks. I’m dreaming also about a hike in Lapland, and Turku and Pori with its beautiful Yyteri beach are on my list as well. Perhaps some festivals too?

Kuinka pukeutua Afrikassa? Sansibar vs. Sambia

Moni unelmoi Afrikan-matkasta ja erityisesti ikonisen safarin tai mantereen rantalomakohteiden kokemisesta. Viimeistään ennen matkalle lähtöä pakatessa herää kuitenkin kysymys siitä, mitä Afrikassa kannattaisi laittaa päälleen. Vaatteet ovat vaihtelevin ja kenties jopa tärkein osa pakkaamista, joten ajattelin avata aihetta hieman oman kokemukseni kautta. Itse ainakin löysin itseni googlettamasta pukeutumissääntöjä ennen matkalle lähtöä, ja vielä uudestaan ennen safarille suuntaamista. Näin käy usein uusiin kulttuureihin tutustuttaessa.

Oikeastaan otsikko on ihan hölmö, sillä Afrikka on valtava manner, johon kuuluu 54 itsenäistä valtiota ja näissä kaikissa on varmasti jonkin verran toisistaan poikkeavia pukeutumiskäytäntöjä. Alueen uskonto vaikuttaa vaatetukseen, ja Pohjois-Afrikan muslimimaissa ihmisten vaateparret ovatkin luultavasti keskimäärin peittävämpiä kuin etelämmässä, mutta islamilaisia alueita löytyy myös Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Näillä alueilla matkustaessa omaa pukeutumistaan on erityisen hyvä miettiä tarkemmin, mutta vaatetukseen liittyviä siveysnormeja löytyy myös Afrikan kristityistä maista. Kulttuurisensitiivisen reissaajan on kohteliasta olla näistä tietoinen, ja säästäähän diskreetisti pukeutumalla itsensä muutenkin ylimääräiseltä epätoivotulta huomiolta. Luonnon keskellä safarilla ollessa vaatteet vaikuttavat väkisinkin kokemukseen, joten oikeanlaisilla varusteilla voi tehdä olostaan mukavamman.

Itse en kahdessa Afrikan maassa käytyäni todellakaan pysty puhumaan koko mantereen puolesta, mutta nostan esimerkeiksi ne maat joista minulla on kokemusta, nimittäin Tansaniaan kuuluvan islamilaisen Sansibarin ja pääosin kristityn Sambian. Sansibar on erikoislaatuinen paikka, enkä usko että Pohjois-Afrikan pukeutuminen vastaa sansibarilaista muuten kuin peittävyyden kannalta. Sambialaisesta tyylistä taas voinee vetää enemmän yleistyksiä, sillä luulisin pukeutumisen monissa muissakin Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa olevan suhteellisen samantapaista kuin Sambiassa – en kuitenkaan mene vannomaan.

sansibar5 sansibar6
safari14pieni

Sansibar

Sansibarilla 98-99% väestöstä sanotaan olevan muslimeja, vaikka manner-Tansaniassa kristinusko ja islam ovat keränneet melko samansuuruiset kannattajakunnat. Tämä näkyy Sansibarin katukuvassa tietysti moskeijoiden rukouskutsuina, mutta myös paikallisten naisten huivilla peitettyinä päinä. Yleisimmin naisia näkee värikkäisiin kanga-kankaisiin verhoutuneina, joillakin vapaamielisemmillä huivi roikkuu jossain kaukana takaraivolla lähinnä muodon vuoksi, mutta välillä vastaan tulee myös koko vartalon peittävään burkhaan sonnustautunutta väkeä. Huivin alle puetaan usein pipomainen asuste, joka pitää nutturalle laitetut hiukset kasassa ja mahdollistaa huivin uudelleen asettelun myös julkisilla paikoilla. Miesten pukeutuminen on vapaampaa, ja he käyttävät usein pitkiä housuja ja lyhyt- tai pitkähihaisia paitoja, joista erityisesti kauluspaidat näyttävät olevan suosittuja. Arabialaistyylisiä kaftaaneita kuitenkin näkyy myös, samoin taqiyah-hattuja. Jalkineina flipflopit ja muut sandaalit ovat suosittuja.

sansibar2

Sansibarlaiset naiset verhoutuvat monesti kanga-kankaisiin.

sansibar3-horz

sansibar9

Miehiä näkee välillä arabialaistyylisissä kaftaaneissa ja taqiyah-hatuissa.

sansibar11

Matkailijan ei tarvitse huivia käyttää, mutta huomasin itse saavani kunnioittavampaa kohtelua huivin kanssa kuin ilman – ilmeisesti paikallisiin tapoihin sopeutumisesta kielivää elettä arvostettiin, vaikka motiivina oli enemmänkin piiloutua auringolta ja jatkuvalta kuulumisten kyselyltä. Suosittelen harkitsemaan hiusten ja hartioiden peittämistä huivilla ainakin Stone Townin ulkopuolisissa kylissä liikuttaessa, sillä huivi suojaa tosiaan tehokkaasti auringolta. Muuten vaatetuksen on tärkeää peittää olkapäät ja polvet niin naisilla kuin miehilläkin. Esimerkiksi t-paita ja löysähköt pitkät housut tai pitkä hame ovat hyvä asuste, mutta turisteja enemmän näkevillä rannoilla voi yleensä pukeutua myös hihattomaan paitaan. Napapaitaa, syvään uurretun kaula-aukon omaavaa tai liian tiukkaa vaatetta en laittaisi Sansibarilla päälleni ainakaan muualla kuin biitsillä.

Saaren paratiisimaisissa rantakohteissa voi katsoa hieman tilanteen mukaan, onko rannalla sopivaa heilua uimapuvussa. Selvästi turistisoituneilla biitseillä voinee ottaa aivan rauhassa aurinkoa bikineissä, mutta rannoilla joilla on enemmän paikallista elämää kannattanee uida paikalliseen tyyliin vaatteet päällä. Pakatessa kannattaa ehkä pitää tämä mielessä ja pakata merivettä pelästymättömät vaatteet mukaan, mikäli on näille rannoille suuntaamassa. Tai sitten rajoittaa uiminen vain niille turistirannoille.

sansibar4

Paikallisia lapsia ja nuoria Nungwin rannalla. Lasten on ihan okei mennä uikkareissa uimaan, mutta teini-ikäisten ei enää.

sansibar12-horz

Oma tyylini Sansibarilla vaihteli paikan mukaan: rannalla saattoi käyttää hihatonta paitaa, mutta maaseudulla töitä tehdessä tunikat ja löysät housut olivat enemmän käytössä.

sansibar10

sansibar1

Tässä teepparissa oli ehkä aavistuksen liian lyhyet hihat, mutta ei se ainakaan valtavaan baobab-puuhun kiipeämistä estänyt!

Sambia

Sambian väestöstä noin 95% taas on kristittyjä, eikä uskonto näyttele niin suurta osaa pukeutumisessa. Moni käyttää länsimaisia second hand -vaatteita, joita myydään katukojuissa ihan joka paikassa. Omia käytettyjä vaatteitaan on kuitenkin hieman häpeällistä myydä eteenpäin, mutta muiden omia voi myydä ja monet tekevätkin tätä työkseen. Naiset käyttävät usein kotona ja epävirallisissa töissä chitenge-kankaita kietaisuhameina, joiden pituutta voi kätevästi säädellä. Chitenge taipuu myös repuksi jossa voi kantaa lasta tai tavaraa. Näistä afrikkalaisin printein varustetuista ihanan värikkäistä kankaista myös ommellaan paljon mekkoja ja muita vaatteita. Miehet taas pukeutuvat pitkälti länsimaisiin vaatteisiin. Keskiluokkaiset sambialaiset käyttävät toki muodinmukaisia eteläafrikkalaisista ketjuliikkeista ostettuja kuteita, joten esimerkiksi yliopiston kampuksella näkyy chitengejen sijaan viimeisen päälle laittautuneita ihmisiä jakuissaan ja pikkutakeissaan, farkuissaan ja kynähameissaan.

sambia5

Sambialaisten opiskelijoiden pukeutuminen on siistiä ja länsimaista afrikkalaisilla printeillä maustettuna. Kuva UNZAn kulttuuripäivän kulkueesta.

sambia7

Laitakaupungilla kodin ympäristössä naiset käyttävät usein chitenge-kankaita kietaisuhameina.

sambia1-horz

Erikoistilaisuuksiin saatetaan pukeutua perinneasuihin. Afrikkalaisista kankaista teetetään monesti ihania mekkoja ja muita vaatteita.

sambia6

Myös peruukkien käyttö hallitsee katukuvaa. Ensin sitä ihmettelee, että miten ihmeessä kaikki ovat saaneet suoristettua hiuksensa noin piikkisuoriksi, mutta kohta joku raapii päätään niin että koko hiusto heiluu puolelta toiselle ja juttu paljastuu. Peruukeilla saa kuitenkin vaihdeltua hiustyyliä kätevästi. Erilaisia pikkulettejä harrastetaan myös paljon, usein kuituhiuksella jatkettuna. Kävin itsekin laitattamassa sellaiset pari kuukautta Sambiassa oleskeltuani. Miehet ajelevat monesti hiuksensa hyvin lyhyiksi. Kenkäpuolella nahkakengät ja ballerinat näyttivät olevan suosituimpia, mutta myös tennareita ja sandaaleita käytetään (jälkimmäisiä monesti sukkien kanssa).

sambia11

Kauneussalongissa kärsimässä – mitäpä sitä nainen ei tekisi ulkonäkönsä eteen?

sambia3-horz

White girl gone Zambian! Itsekin tietysti ostin muutaman chitengen ja jopa käytin niitä kotona ollessa.

Sambiassa pukeutumissäännöksi riittää, että vaatteet peittävät polvet ja vatsan seudun. Reisien paljastamista pidetään epäsiveellisempänä kuin vaikka rintojen näkymistä, joten yläosalla ei ole niin väliä, mutta minihameessa tai lyhyissä shortseissa ei kannata kuljeskella ympäriinsä. Myös alaselän ja vatsan näkyminen koetaan liian paljastavaksi, joten napapaidat ovat yleensä no-no, vaikka jotkut viimeisintä muotia seuraavat paikalliset teinitytöt sellaisia käyttäisivätkin. Matkaajan kannattaa siis pukeutua joko pitkiin housuihin tai vähintään polvimittaiseen hameeseen. Yläosaksi käyvät paljastavammatkin topit mikäli itse sellaisissa viihtyy, mutta epätoivotun huomion välttämiseksi kannattaa ehkä kuitenkin valita se hillitymmän kaula-aukon omaava vaatekappale. Miehille suosittelisin mieluummin hihallista t-paitaa kuin hihattomia ”wifebeatereita”. Vaatteiden tiukkuudella ei ole Sambiassa väliä, eli pillihousutkin ovat ihan käypä asuste kaupungeissa.

Itse pakkasin Sansibarin kokemuksen jälkeen ehkä vähän vääränlaisia vaatteita mukaan Sambiaan. Pitkä liuhuhame ja pussihousut näyttivät täällä hieman oudoilta, ja päädyinkin ostamaan reissun aikana itselleni esimerkiksi farkut, siistin hihattoman kauluspaidan ja kaupunkikelpoisemmat sandaalit. Virheistä oppii!

sambia2

Vaellussandaalit ja pussihousut alkoivat pidemmän päälle tuntua Lusakaan sopimattomilta.

sambia8-horz

Pari kännykkäkuvaesimerkkiä sambialaisemmasta tyylistäni. Pikkulaukku näyttää todella turistilta, mutta en ole käsilaukkutyyppiä ja halusin arvotavaroiden kulkevan visusti mukana ilman että aina tarvitsi raahata reppua joka paikkaan.

Safarit

Safarille suunnatessa vaatteilla ei värinsä puolesta ole kovin suurta merkitystä, eli mitään beigeä tai maastonvihreää ei tarvitse erikseen hankkia, jos sellaista ei vaatekaapista jo valmiiksi löydy. Mukaan kannattaa pakata käytännöllisiä ja mukavia vaatteita, jotka kuivuvat nopeasti ja joiden kanssa kerrospukeutuminen on helppoa. Yöt ja aikaiset aamut voivat olla hyvinkin viileitä, jolloin kevytuntsikkakin voi tulla tarpeeseen, kun taas päivällä aurinko porottaa kuumasti. Valkoisia vaatteita kannattaa välttää, sillä ne pölyyntyvät ja likaantuvat nopeasti. Mustan ja tummansinisen taas sanotaan houkuttelevan tsetsekärpäsiä. Itse suosin muutenkin maanläheisiä sävyjä, jotka todettiin safariolosuhteissakin hyviksi. Luksussafareilla voi taas tarvita parempia illallisvaatteita majapaikasta riippuen. Korkokengät kannattaa kuitenkin jättää kotiin.

Joskus kuulee myös väitettävän, että punaisia vaatteita pitäisi safarilla välttää, koska kyseinen väri jotenkin ärsyttäisi eläimiä tai saisi ne aggressiivisiksi. Väitteellä ei ole perää, sillä monet eläimet eivät näe värejä eivätkä ainakaan samalla tavalla kuin ihminen. Kanssaihmisten viihtyvyyden takia kannattaa ehkä kuitenkin jättää ne kirkuvimman väriset urheiluvaatteet kotiin. Armeijakuvioituja vaatteita tulee myös Afrikassa välttää, mutta itselle ei mitään selkkauksia tullut vaikka armylippis päässä olikin. En tainnut sitten kuitenkaan näyttää tarpeeksi militantilta.

kafue4pieni

Omat vaelluskamppeet sopivat hyvin myös safarille. Puuvillaisen safaripaidan löysin kirppikseltä parilla eurolla joten otin mukaan, mutta se ei ole mitenkään välttämätön.

vic23pieni

Victorian putouksia katseltiin muiden turistien tapaan ihan vain shortseihin pukeutuneina. Siellä kastuu kuitenkin.

Millaisia pukeutumiskokemuksia sinulla on Afrikan mantereelta? Niin ja tulethan sitten rohkeasti kertomaan, mikäli tästä jutusta oli hyötyä omalle matkalle valmistautuessa!

Lisää Sansibar-aiheista luettavaa löytyy Zanzibar-tunnisteen alta ja Sambian tarinoita vastaavasti täältä.

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda.


In English: What to wear in Africa? This is a question that most Africa-bound travelers find themselves asking before their first trip to the continent. At least I found myself googling for answers before packing. There are for sure some differences in all the 54 countries of the vast continent, but religion has a major influence in the way that people dress. In Islamic North Africa the rules are different compared to the largely Christian countries of Sub Saharan Africa. However, there are Muslim areas there as well, for example Zanzibar (or Somalia), but the way of dressing probably looks different to the North African countries.

I have experience from Zanzibar and Zambia. In Zanzibar, which is part of Tanzania, ladies often dress in kanga cloths and cover their hair with a scarf, whereas men wear more western clothes with long pant legs and sleeves. Travelers don’t have to wear scarves, and covering one’s shoulders and knees and avoiding tight clothing should be enough. In touristic beaches it’s okay to sunbathe in a swimming suit, but in more local beaches you should keep your clothes on and swim with them if you want to take a dip. In the largely Christian Zambia the dressing code is not as strict as in Zanzibar. Also here women use traditional clothes as skirts at and around home, but middle class Zambians normally wear smart casual -style clothes and take care of their appearance. As a tourist in Zambia, you should cover your thighs, knees and lower back, so long trousers and knee-long skirts are recommended. Tops can be basically anything except short crop tops revealing your belly, and tightness of the clothes doesn’t really matter. For a safari one should pack comfortable and practical clothes that are easy to dry and layer, as nights can get chilly and days hot. It’s not true that one should avoid red color, except perhaps from the point of view of your fellow travelers. Avoid white as it gets dirty really fast and black & dark blue as they are said to attract tsetse flies.

Do you have experiences from clothing in Africa or did you find this post helpful? Feel free to comment! Follow Vida de Estrada travel blog on Facebook or Bloglovin’, or follow my Instagram account! You can find me there with the name @johannahulda.

Kaikkien aikojen reissuvuosi 2016

Onnellista uutta vuotta kaikille tasapuolisesti, mikäli siellä joku tätä blogia vielä seurailee! Viime päivityksestä on vierähtänyt sellaiset puolitoista kuukautta, minä aikana olen pitänyt hieman lomaa blogista, somesta ja jopa koko tietokoneestakin. Palasin Brasiliasta turvallisesti kotiin ja lähdin viikon kuluttua siitä Portugaliin. Nyt on sieltäkin palattu Jyväskylään, joten on aika orientoitua takaisin opiskelujen, mutta myös tämän pikku harrastuksen pariin. Taskussa on kieltämättä aika monta tarinaa, jotka haluaisin tänne jakaa, sillä viime vuosi 2016 oli itselleni kaikkien aikojen reissuvuosi.

Vietin ulkomailla yhteensä 283 päivää. Se tarkoittaa, että vietin yli kolme neljäsosaa vuodesta reissussa. Mihin sekin aika oikein humpsahti? Olin Suomessa 82 päivänä ja niiden aikana tietysti enimmäkseen Jyväskylässä, mutta kävin kotimaanmatkoilla ainakin Tampereella, Porissa ja pikaisesti Ilmajoella. Helsinki oli tietysti kauttakulkupaikka, mutta tänä vuonna en viettänyt siellä sen enempää aikaa.

Matkustin kolmella mantereella, mutta kävin kuitenkin vain neljässä maassa (Suomen lisäksi), joista Portugalia lukuunottamatta muut kolme olivat minulle uusia: Sambia, Brasilia ja Argentiina. Sambiassa vietin kolme kuukautta, Brasiliassa melkein neljä, ja Argentiinassa yhden päivän. Brasilian 26 osavaltiosta kävin viidessä. Lisäksi kävin melkein Yhdysvalloissa, mutta jänistin viime hetkellä enkä viitsinyt lähteä lentokentältä Black Friday -kaaoksen sekaan Manhattanille.

Kokosin menneen vuoden matkoista tällaisen kuvakoosteen, jossa jokaisesta reissusta on yksi tai kaksi kuvaa. Kuvat ovat suunnilleen aikajärjestyksessä ja olen yrittänyt ujuttaa tekstin joukkoon linkkejä paikoista jo tehtyihin postauksiin.

Portugali vol. 1

vuosi1

Sesimbra

vuosi3

Lissabon

vuosi4

Sintra

Vuosi 2016 alkoi Portugalissa, Sesimbran rannalla. Vuosi 2016 myös päättyi samaisessa paikassa – olisikohan tämä joku enne alkanutta vuotta ajatellen? Kävimme alkuvuodesta Sesimbran monien paikkojen lisäksi myös Lissabonissa, Sintrassa ja Setúbalinkin puolella Arrábida-vuoristoa.

Portugali vol. 2

vuosi5

Serra do Risco, Sesimbra

vuosi2

Alcácer do Sal

vuosi7

Praia da Galé

Koti-ikävä yllätti ja lähdettiin pääsiäisviikoksi Portugaliin, koska kesällä tai syksyllä en kuitenkaan sinne pääsisi. Oleiltiin ja luontoretkeiltiin Sesimbrassa sekä käytiin Alentejossa roadtrippailemassa.

Jyväskylä

vuosi10 vuosi11

Tämä päivä oli vuoden ainoa päivä, jona otin järkkärilläni kuvia Jyväskylässä muualla kuin kotona. Se kertonee jotain alkuvuoden opiskelukiireistä, sillä tahkosin keväällä kasaan viitisenkymmentä opintopistettä. Tuona päivänä tehtiin kävelyretki ihanan aurinkoisessa kevätsäässä, koska Zén isä oli pikavisiitillä kaupungissa käymässä.

Sambia

Lusaka

vuosi20

Lähdin Sambiaan tutkimusvaihto-opiskelijaksi tekemään graduani. Zé lähti mukaan tekemään työharjoittelua. Asuttiin Lusakan laidalla slummien ympäröiminä ja kuljettiin paikallisilla minibusseilla kaupungille. Kuvassa olen suhteellisen alkeellisessa ulkoilmalaboratoriossani aka asuntomme edustalla uuttamassa ottamiani virtsanäytteitä maastopäivän jälkeen. Laitatin Sambian-reissumme loppuvaiheilla myöskin pitkät pikkuletit lähikampaajan salongissa.

Livingstone

vuosi33
vuosi12

Majesteettiset Victorian putoukset pitäisi jokaisen Afrikan-matkaajan nähdä kerran elämässä. Olimme paikalla toukokuussa maailman suurimman vesiputouksen ollessa voimakkaimmillaan, joten saattoihan niiden edustalla hieman kastua! Seuraavana päivänä kävimme minisafarilla Mosi-oa-Tunyan kansallispuistossa. Aamun valo oli upea ja olimme aivan haltioissamme kaikista Afrikan eläimistä.

Kafuen kansallispuisto

vuosi13
vuosi14 vuosi15

Kafueen suuntasimme seikkailusafarille aivan kaksistaan oppaamme ja kahden apulaisen kanssa. Nukuimme leijonan tassunjälkien päälle pystytetyssä teltassa kuunnellen etäisiä hyeenoiden ääniä ja yritimme jäljittää savannien kuninkaita. Tämä villi ja syrjäinen kansallispuisto oli kaikista safarikokemuksistamme sykähdyttävin, vaikka sen eläinsaldo jäikin laihimmaksi.

Katete

vuosi44

Itäisessä Sambiassa sijaitsevaan Kateteen suuntautuneen kenttämatkan aikana Zé istui opettajankoulutustilaisuuksissa sambialaisten kollegoidensa kanssa ja minä otin valokuvia tilaisuudesta ja opettelin kuvaamaan tähtitaivasta. Asuimme kolme päivää majatalossa ja söimme melkein joka aterialla ranskalaisia tai voileipiä, joiden välissä oli paistettu kananmuna ja hillittömästi majoneesia. Pölyisen kylän kioskeista tai ravintolakojuista kun ei oiken saanut mitään järkevää syötävää.

South Luangwan kansallispuisto

vuosi16 vuosi17
vuosi18

Kateten jälkeen kävimme South Luangwan kansallispuistossa, toiveissamme nähdä paremmin Kafuessa bongaamatta jääneitä eläimiä kuten kissapetoja. Safari oli selvästi turistimaisempi, mutta näimme monia upeita eläimiä kuten impalan puuhun raahanneen leopardin sekä valtavasti virtahepoja.

Lake Kariba

vuosi21

Matkustimme Sambian ja Zimbabwen rajan vuorten väliin nousseelle Kariban patojärvelle takapuolet hiekkateillä pomppivassa ja detoureja tekevässä minibussissa hikoillen, ja sitten ihanan kontrastisesti majoituimme rauhaisaan resorttiin, josta löytyi palmujen ympäröimä uima-allas ja jonka pihalla tepasteli riikinkukkoja. Kävimme veneajelulla järvellä ja pelastuimme täpärästi järvenrannan virtahevon hyökkäykseltä. Tämä oli viimeinen Sambian-reissuistamme.

Brasilia

Curitiba

vuosi24

Elokuun alussa lähdin Brasiliaan, tukikohtanani Paranán osavaltiossa sijaitseva Curitiban kaupunki, missä tein työharjoittelua. Curitibassa parasta olivat kaupungin monet puistot, kasvisravintolat ja söpöt kuppilat.

Vila Velha

vuosi26

Ensimmäinen reissu Brasilian sisällä kohdistui myöskin Paranássa sijaitsevaan Vila Velhan state parkiin. Kävelimme lyhyitä luontopolkuja pitkin ihaillen lampia, maanvajoamia ja eroosion muovaamia erikoisia kivipatsaita. Jännä paikka!

Morretes

vuosi23

Huristelimme Serra do Mar -vuoriston yli Serra Verde Express -junalla, ja päädyimme Morretesin pikkukaupunkiin. Talot olivat syötävän söpön värisiä ja tunnelma rento, mutta erityisesti kaupungin takana kohoavat vuoret saivat sydämen sykkimään. Yritimme seuraavana päivänä kavuta niille, mutta se reissu ei mennyt niin kuin Strömsössä.

Pantanal

vuosi25
vuosi27

Lähdin Brasilian itsenäisyyspäivän kunniaksi tutkimaan maailman suurinta kosteikkoaluetta Pantanalia Mato Grosso do Sulin osavaltioon. Elin muutaman päivän luonnon ympäröimänä tehden safarityyppisiä retkiä niin jeepillä, kanootilla, veneellä kuin hevosellakin, omia jalkojanikaan unohtamatta. Keskipäivällä makoilin riippumatossa kirja kainalossa. Näin Pantanalissa monia eläimiä joista etenkin upeanväriset linnut, vesisiat ja pihapiirin vyötiäiset hurmasivat minut täysin.

Florianópolis

vuosi22

Keksin edellisenä päivänä lähteä Santa Catarinan osavaltiossa sijaitsevaan Florianópolikseen, ja niin minä sitten lähdin. Floripa oli minun oma pikku seikkailuni, jonka aikana kolusin tuon kauniin saarikaupungin eteläisiä rantoja ja kuuntelin kitaransoittoa surffihostellin nuotiobileissä. Retken päätteeksi löysin itseni satojen rumpalien torikokoontumisesta, missä kaupungin keskustaan oli kasattu satoja rumpusettejä ja ääni oli korviahuumaava.

Ilha Grande

vuosi30

Zé tuli Brasiliaan käymään ja lähdimme honeymooniamme viettämään. Ensimmäisenä suuntasimme Rio de Janeiron osavaltion ihanalle paratiisisaarelle Ilha Grandelle. Patikoimme pitkin saaren sateesta mutaisia polkuja, löysimme rannalta puuman jäljet ja snorklasimme turkooseissa vesissä.

Salvador

vuosi31

Salvador toimi meille oikeastaan kauttakulkupaikkana, mutta tutustuimme hyvin kaupungin historialliseen osaan Pelourinhoon. Päivisin värejä löytyi kauniiden kolonialismin aikaisten talojen seiniltä ja iltaisin moqueca-annoksesta tai caipirinha-lasista. Armaan mieheni mielestä yksi reissun parhaista jutuista oli Salvadorin lentokentän edustalle rakennetut valaistut bambutunnelit, joista ajettiin läpi mennen tullen.

Chapada Diamantinan kansallispuisto

vuosi32

Vuokrasimme auton ja huristelimme syvälle Bahian osavaltion sisämaahan. Vaelsimme Chapadan jylhissä maisemissa vesiputouksia, luolia, ajan ja veden kovertamia kallioita ja leveitä vuoristolaaksoja ihaillen. Nukuimme yöt sympaattisessa ja värikkäässä Lençoisin kylässä, jonka kaduilla soitettiin iltaisin musiikkia. Siellä tosin iskivät vuoden ainoat vatsanväänteet, jotka onneksi menivät oli suht nopeasti.

Morro de São Paulo

vuosi34

Teimme tälle trooppiselle saarelle päiväretken Salvadorista. Ihana pikku paratiisi, jonka rantojen vesi oli kuin linnunmaitoa. Saaren kylästä löytyy paljon palveluita, mutta muutaman sadan metrin jälkeen jäisten kookostenkin myyjät jäävät taakse ja biitsi muuttuu lähes koskemattomaksi autioksi palmurannaksi.

Rio de Janeiro

vuosi35

Häämatkamme loppui Rio de Janeiroon, jota luonnonmuodoiltaan kauniimpaa kaupunkia saa kyllä hakea. Kävimme Corcovado-vuoren laella Cristo Redentorin levitettyjen käsien alla, uimme Ipanemalla ja Copacabanalla sekä vierailimme kasvitieteellisessä puutarhassa. Toisaalta lohduttoman näköiset favelat ja huonon viemäröinnin aiheuttama löyhkä näyttivät kaupungista sen toisenkin puolen.

Ilha do Mel

vuosi29

Ilha do Mel on jälleen yksi ihana saari Brasilian edustalla, tällä kertaa etelän Paranássa. Kävin siellä eräänä viikonloppuna, jona sää oli syklonin jälkimainingeissa hieman myrskyisä. Kävelin saksalaisen ystäväni kanssa lähestulkoon koko saaren ympäri ja nautin kauniista maisemista ja saaren luonnonläheisyydestä. Uimiset jäivät tällä kertaa tosin välistä.

Foz do Iguaçu

vuosi36

Jos maan päällä on taivas, niin se löytyy Iguassun putouksilta Brasilian ja Argentiinan rajalta. Miljoonat perhoset ja tukaanit vaan lentelevät sateenkaarten lävitse jumalaisten vesiputousten pauhatessa taustalla, ja coatit sekä vyötiäiset leikkivät jaloissa. Aivan tajuton paikka.

Argentiina

Puerto Iguazu

vuosi45

Kävimme Iguassun putouksilla viikonlopun mittaisella ryhmäreissulla vuokra-autolla, ja katsastimme putoukset tietysti niin Argentiinan kuin Brasiliankin puolelta. Jestas sitä kauneutta ja voimaa! Edes sadat muut turistit eivät haitanneet sitä ihmetystä. Argentiinassa kävin myös Puerto Iguazun kylässä, jossa kävelin hieman ympäriinsä ja söin illallista argentiinalaisten kitaroiden säestäessä taustalla. Kävelimme myös takaisin rajan toisella puolella odottavalle autolle pimeällä, mikä kertoo paikan turvallisuudesta.

Portugali vol. 3

vuosi38


Sesimbra

vuosi40

Sintra

vuosi41

Tejon luonnonsuojelualue

vuosi39

Lissabon

vuosi42

Arrábidan luonnonpuisto, Setúbal

vuosi43

Kolmas kerta toden sanoo, eikö niin? Tällä kertaa vietettiin kuukausi Portugalissa ja perheeni tuli sinne viettämään joulua kanssamme. Seikkailimme tosi hauskan viikon verran Sesimbrassa ja lähialueilla kuten Sintrassa, Lissabonissa, Tejon luonnonsuojelualueella ja Setúbalissa. Löysimme Zén kanssa myös luonnollisen kivisillan ja rannalla oli tarpeeksi lämmintä ottaa aurinkoa ja käydä uimassa. Tämä oli vihreä joulukuu minun makuuni!

Olin sen Brasilian ja Portugalin välissä olleen viikon verran ihan täpinöissä Suomesta ja talvesta, mutta nyt se innostus on taas vähän hukkunut jostakin salakavalasti hiipivän opiskelustressin alle. Jyväsjärven jäälle pääsisi jo luistelemaankin ja onhan täällä lumisia metsäpolkuja koluttaviksi. Kyllä tämä tästä, tervetuloa talvi! Ja ainakin tämän reissujentäyteisen vuoden jäljiltä on kymmenittäin tarinoita ja sadoittain valokuvia, joita voi käpertyä vilttien alle purkamaan tänne blogiin.

Jos vuosi 2016 olikin aikamoinen seikkailuvuosi, niin vuoteen 2017 mahtuu luultavasti vähemmän matkapäiviä, mutta toivottavasti yhtä paljon seikkailuita. Toisaalta kesän ja loppuvuoden kujeet ovat vielä täysin usvan peitossa, joten saa nähdä mitä tuleman pitää. Tähän mennessä suunnitelmissa on vasta yksi loppukevään vaellusreissu Viroon. Kiitos 2016, olit erityinen vuosi!

Mitäs teillä on suunnitelmissa tulevan vuoden varalle?


In English: The year 2016 was the travel year of all times. I traveled for 283 days on three continents, but only in four countries besides Finland, where I spent only 82 days of the year. The countries were Portugal, Zambia, Brazil and Argentina. The year was so full of adventures that it almost left me breathless. I experienced so many different kinds of nature, saw so many exotic animals, vast views and paradise islands, not to mention the two natural wonders of the world – Victoria Falls and Iguazu Falls. Even if the year 2017 is less travel-filled, let there be at least as much adventures! So far I only have plans for a hiking trip to Estonia in the spring. Thank you 2016, you were a special year!

Turvallisuus Brasiliassa

Onko Brasiliaan turvallista matkustaa? Yleinen mielikuva Latinalaisesta Amerikasta ja Brasiliasta on yleensä jokseenkin turvaton. Minulta on toivottu postausta Brasilian turvallisuudesta, josta ei monellakaan täällä päin käymättömällä ole kuin häilyväinen käsitys. Olen myös kuullut monelta taholta, että matkustaminen Brasiliaan tai Latinalaiseen Amerikkaan ei juuri kiinnosta, koska alue koetaan turvattomaksi. Mutta perustuuko tuo mielikuva median luomaan harhakäsitykseen, vai onko se totista totta? Kannattaako Etelä-Amerikan helmet jättää näkemättä, koska pelottaa?

Faktat tiskiin

Ulkoministeriön matkustustiedotteessa Brasilian turvallisuustilanne rankataan luokkaan ”noudata tavanomaista varovaisuutta”. Suurten kaupunkien rikollisuudesta varoitetaan, ja mielenosoituksia sekä pimeällä liikkumista kehotetaan välttämään. Rikollisuutta esiintyykin erityisesti suurkaupungeissa ja niiden faveloissa, ja se saa matkustustiedotteessa yhtä paljon palstatilaa kuin trooppiset taudit. Rikollisjengien ja poliisien aseellisia yhteenottoja väitetään tapahtuvan vain Rio de Janeirossa ja São Paulossa, mutta ne voivat tiedotteen mukaan ulottua myös turistialueille. Muuten ongelmana ovat lähinnä ryöstöt ja varkaudet. Nämä kohdistuvat usein ammattirikollisten toimesta samalla mitalla niin paikallisiin kuin turisteihinkin ja tapahtuvat usein ilta- ja yöaikaan (lähde).

Vertailin Brasilian matkustustiedotetta joihinkin suomalaisten suosimiin Euroopan ulkopuolisiin maihin, ja se on mielestäni aika samaa luokkaa kuin esim. Venäjän tai Thaimaan matkustustiedotteet. Toki maissa on erilaiset riskit, mutta noin yleisellä tasolla vaikuttaa aivan yhtä riskaabelilta matkustaa Thaikkulaan tai rajanaapuriin kuin Brasiliaan. Moniko jättää lähtemättä Phuketiin terrorismin pelossa, tai Pietariin ryöstön ollessa uhkatekijä? Vilkaisin myös Indonesian ja Kambodzan tiedotteita, mutta näissä maissa matkustaminen on Ulkoasiainministeriön mielestä vaarallisempaa kuin Brasiliaan matkustaminen.

safety-map-world

SOS Internationalilta taas löytyy ylläoleva kartta, josta voi tarkastella maailman maiden matkustusturvallisuutta. Vaihtoehtoina on Travel Security Risk, Medical Risk sekä Road Safety Risk. Ensimmäisessä kategoriassa Brasilia kuuluu Medium-luokkaan, eli matkustusriskit ovat maailman keskitasoa. Samaan luokkaan kuuluvat esimerkiksi Etelä-Afrikka, Venäjä, Ukraina (Krim poisluettuna), Kosovo, Saudi-Arabia, Meksikon ja Intian rauhallisimmat alueet, Nepal, Mongolia, Indonesia, Kambodza, osa Marokkoa ja Laosia sekä Filippiinit. Jos olet käynyt joissain näistä maista tuntematta oloasi turvattomaksi, niin luultavasti matkustat myös Brasiliassa rauhallisin mielin. Kaikkein turvallisimpaan luokkaan ovat muuten päätyneet ainoastaan Pohjoismaat, Sveitsi, Luxemburg sekä Slovenia.

Jos tarkastellaan Brasiliaa Latinalaisen Amerikan sisällä, niin turvallisuus tai sen puute on edelleen keskitasoa. Alueelta löytyy niin korkean kuin matalankin matkustusriskin maita. Ensimmäisiä ovat mm. Venezuela, Honduras, El Salvador ja isot osat Meksikoa. Matalan riskin maihin taas lukeutuvat Costa Rica, Panama, Ecuador, Chile, Argentina, Paraguay ja Uruguay. Viimeinen tuntuu olevan varsinainen lintukoto, mikäli brasilialaisten puheita on uskominen. Itse olen matkustanut Hondurasissa ja käynyt pikaisesti El Salvadorissa sekä Meksikossa, ja uskallan väittää Brasilian olevan näitä huomattavasti turvallisempi ja muutenkin kehittyneempi maa.

brazil66

Ipaneman rannalla Riossa.

Matkaoppaita julkaisevan Rough Guidesin nettisivuilla sanotaan, että vaikka Brasilian maine jokseenkin vaarallisena maana ei ole aivan tuulestakaan temmattu, on se silti yleensä liioiteltu. Erityistä valppautta kehotetaan noudattamaan Riossa, Salvadorissa ja Recifessä. Ryöstöjä tapahtuu eniten isoissa kaupungeissa, mutta maaseudulla ja pienissä kaupungeissa ei juurikaan. Brasilian virallisen turismisivun mukaan suurin osa maahan saapuvista turisteista ei kohtaa mitään ongelmia.

Yksin matkustaville naisille maa ei ole sen turvattomampi kuin muutkaan. Vaikka Brasiliakin kuuluu ns. latinomachokulttuurin piiriin, on machoilu täällä enemmän pinnan alla kuin joissakin muissa Lattariamerikan maissa. Brassimiehet (ja varmaan naisetkin) tunnetaan flirtistään ja yökerhoissa iskuyritykset voivat kuulemma olla todella ihollekäyviä, mutta viekoittelijat uskovat kyllä kun kieltäytyy kohteliaasti. Sen sijaan drinkeistään kannattaa baareissa pitää huolta, sillä tyrmäystippoja harrastetaan täälläkin. Mitään huutelua saati muuta ahdistelua ei ole tullut kadulla vastaan edes tällaiselle vaaleaverikölle.

brazil7

Perusnäkymä Rio de Janeirossa. Vaaran voi suorastaan aistia!

Liikenneriskit

Liikenne on usein arvaamatonta ja kaupungeissakin nopeudet voivat olla korkeita. Olen monesti todistanut punaisia päin ajoja, ja erityisesti moottoripyörät kaahaavat välillä kuin mielipuolet. Paikalliset juoksevat kadun yli milloin mistäkin välistä, mutta kannattaa katsoa moneen kertaan molempiin suuntiin, ennen kuin lähtee ylittämään katua. Autoilijat ajattelevat aina olevansa etuajo-oikeutettuja.

Valtateillä tapahtuu välillä sekopäisiäkin ohituksia, joten mikäli aiot vuokrata auton, varmistu että kuskilla pysyy pää kylmänä. Vilkkua ei useinkaan käytetä, vaan kaistoja saatetaan vaihtaa ilman vilkkua eteen kiilaten. Suurimmat tiet ovat usein hyväkuntoisia, mutta pienemmillä maanteillä saattaa olla isoja kuoppia ja hiekkateillä voi joutua köröttelemään todella hitaasti tien huonon kunnon takia. Ajonopeudet sentään pysyvät yleensä melko maltillisina. Vuoristoisilla tieosuuksilla kannattaa varautua hitaasti eteneviin rekkajonoihin ja näiden välissä vaarallisesti ohitteleviin henkilöautoihin. Autoryöstöjä sattuu silloin tällöin, mutta enemmän suurten kaupunkien liikennevaloissa.

brazil5

Valtatiet ovat hyvässä kunnossa.

Ulkoministeriön matkustustiedotteen mukaan ”linja-autoilla matkustettaessa tulee huomioida ryöstetyksi tulemisen riski.” Tästä ei kuitenkaan ihan tule selväksi, että missä vaiheessa ja millaisissa linja-autoissa tämä riski on olemassa. Ilmeisesti turistibusseissa, joihin on kohdistunut joitakin yksittäisiä ryöstöjä. Taskuvarkauksia esiintyy kaupunkiliikenteessä etenkin ruuhka-aikaan. Riossa ja São Paulossa metro on busseja turvallisempi ja kätevämpi kulkuväline. Yleisesti ottaen pitkän matkan linja-autoja pidetään turvallisena matkustusmuotona ja ne ovat moderneja ja turvavöin varustettuja, samaa tasoa kuin Suomenkin bussit ellei jopa parempia.

Viralliset taksit ovat Brasiliassa hyvin turvallisia ja mittarein varustettuja. Taksin voi tilata kännykkäsovelluksella tai soittamalla, ja lisäksi on tietysti taksitolppia ja vapaan taksin voi viittoa myös lennosta. Uber toimii Brasiliassa myös oikein hyvin.

brazil3

brazil4

Syrjäisillä pikkuteillä saattaa tulla vastaan mitä tahansa. Tässä ajellaan Chapada Diamantinan kansallispuistossa.

Omat kokemukset

Itse kuulun siihen enemmistöön, joka ei ole nähnyt tai kokenut minkäänlaista rikollisuutta (huumeidenkäyttöä lukuunottamatta) näiden lähes neljän Brasiliassa vietetyn kuukauden aikana. Minulla on ollut joka paikassa aivan turvallinen olo, myös Riossa ja yksin Copacabanalla. Kukaan taksikuski, myyjä tai muu vastaava ei ole yrittänyt vedättää. En ole nähnyt edes taskuvarasta kadulla. Sehän ei silti tarkoita, ettei niitä olisi. Kämppäkaverini näki juuri eilen näpistysyrityksen, jossa kännykkä meinasi lähteä varkaan matkaan täällä Curitibassa. Aikaisemmin syksyllä kaverini taas todisti suositussa baarissa ampumavälikohtausta, jossa rikollisuuteen itsekin sekaantunut uhri kuoli ja yksi sivullinen haavoittui jalkaan. Baari sijaitsi huumekauppiaiden suosimalla aukiolla, joka tiedetään kaupungin vaarallisimmaksi paikaksi yöaikaan.

Yksi kuumotus on kuitenkin tielleni osunut – ihan kirjaimellisesti. Pantanalin kosteikkoalueelta ulos matkustaessamme tiepoliisi pysäytti automme alkaen tivata majapaikan kautta järjestetyltä kuskiltamme, että miten hän voi kyytsätä turisteja olematta virallinen taksi. Passit lähtivät poliisin kopperoon, kun samalla minulta sekä toiselta suomalaistytöltä kyseltiin maksamaamme kyydin hintaa. Oma naamani oli varmaan valahtanut valkoiseksi ja sain vain änkytettyä jotain että ”hmm, paljonkohan se nyt onkaan realeissa… öömmh…” yrittäessäni keksiä sopivaa summaa, mutta kaverini tajusi valehdella kirkassilmäisesti, että maksoimme kuskille sellaiset 50 euroa ja vieläpä tilisiirtona. En tiedä oliko poliisilla mitään käsitystä paljonko summa oli realeissa, mutta ilmeisesti viisikymppiä kuulosti tarpeeksi alhaiselta hinnalta. Oikeastihan me maksoimme 11-12 tunnin automatkoista huomattavasti enemmän ja käteisellä, mutta sitä herra poliisi ei ikinä saanut luojan kiitos selville. Lopulta saimme jatkaa matkaa ilman lahjusten maksamista.

brazil1

Favela Salvadorissa.

Johtopäätökset turvallisuudesta

Brasilia ei ole niin turvaton maa kuin yleinen mielipide sanoo. Täällä on omat riskinsä, mutta kyllä tänne uskaltaa matkustaa aivan hyvillä mielin. Suurkaupunkien ulkopuolella on hyvinkin turvallista, ja täällä riittää kolonialismin aikaisia pikkukaupunkeja, rantakohteita ja etenkin upeaa luontoa koluttavaksi ilman kuumottelua ryöstön kohteeksi joutumisesta. Eikä niissä isoissa kaupungeissakaan välttämättä mitään tapahdu. Omalla käytöksellä riskit saa minimoitua, ja todennäköisesti reissusta saa nauttia ilman ongelmia. Mikäli huono mäihä käy kohdalle ja joutuu ryöstetyksi, niin missään nimessä ei kannata tapella vastaan. Menetät ehkä lompakkosi ja kännykkäsi, mutta mitään sen vakavampaa tuskin tapahtuu. Ja niin valitettavaa kuin se onkin, näitä sattuu aivan joka puolella maailmaa missä on köyhyyttä ja sosiaalisia ongelmia. Brasiliasta on muutaman viime vuosikymmenen aikana tullut talouskasvun myötä teollisuusvaltio, jonka sosiaalisektori on jäänyt kehitysmaan tasolle ja iso osa kansasta on jäänyt globalisaation hedelmien ulkopuolelle. Jotkut näistä ottavat rikollisuuden selviytymisstrategiakseen ja keinoksi tehdä rahaa.

Terrorismi on Brasiliassa virallistenkin tahojen mukaan epätodennäköistä. Oma mielipiteeni on, että Brasiliassa on suurempi riski joutua auton yliajamaksi kuin joutua ryöstetyksi saati sitten pommituksen uhriksi. Jokaisen turvallisuuden tunne on erilainen ja jokainen tekee tietysti omat johtopäätöksensä haluamastaan turvallisuustasosta, mutta ei Brasilia ole todellisuudessa sen vaarallisempi kuin monet Aasiankaan maat. Omasta mielestäni riskit eivät ole niin suuria, että jättäisin matkustamatta vain kaupunkirikollisuuden takia. Niin kuin näkyy, on tätä maata kierretty tässä vajaan neljän kuukauden aikana ihan kiitettävästi.

fb-safety-in-brazil

Ylläoleva Facebookista jonkin aikaa sitten bongattu keskustelu summaa aika hyvin omankin mielipiteeni turvallisuusasioista: 99% Brasilian massiivisesta pinta-alasta on aivan turvallista seutua, ja kenties 1% tai alle vaarallista. Kuten kommentissa todetaan, tällaisia paikkoja löytyy erittäin monista isoista kaupungeista. Brasiliassa vaikemmaksi asian tekee se, että favelat saattavat sijaita lähellä turistien suosimia kohteita, jolloin rikollisten on helppo iskeä niihinkin. Jos tämä pelottaa, niin jo Rion ja São Paulon väliin jättämällä karsii aika huolella riskejä joutua ryöstetyksi. Eikä sillä, että kaikki faveloiden asukkaat olisivat rikollisia. Suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä.

brazil2

Turvallisuusvinkit Brasiliaan

Miten reissaajan sitten kannattaa varautua, kun uhkakuvista on päästy yli ja lennot Brasilian ihmeitä kokemaan on buukattu?

Tee nämä:

  • Jätä passi ja muut arvotavarat majapaikan tallelokeroon. Pidä siellä myös toinen kortti, mikäli ensimmäinen katoaa.
  • Pidä lompakossa vain sen verran käteistä, mitä päivän aikana tarvitset. Kortti kelpaa lähes joka paikassa. Pidä kuitenkin jonkin verran käteistä mukanasi, koska mahdollinen ryöstäjä ei halua lähteä aivan tyhjin käsin paikalta.
  • Jos lähdet kävelymatkaa pidemmälle majapaikastasi, piilota esimerkiksi rintaliiveihin tai kenkään tarpeeksi rahaa, jotta pääset ryöstönkin sattuessa takaisin hotellille. Pidä rahan kanssa myös lappu, jossa on tärkeät puhelinnumerot ja osoitteet.
  • Pysy valppaana kaupungilla kävellessäsi ja huomioi mitä ympärilläsi tapahtuu, erityisesti jos sinulla on puhelin kädessä. Jos huomaat jonkun lähestyvän sinua, pidä katse tiukasti hänessä ja näytä, että olet nähnyt tyypin. Pieni tuijottaminen on täällä ihan ok. On hyvä myös vilkaista välillä selän taakse, ettei kukaan ole lähtenyt seuraamaan.
  • Yritä sulautua massaan. Shortsit, t-paidat/topit ja flipflopit ovat hyvä asuste kaupungilla ja rannoilla, kylmemmissä lokaatioissa farkut ja lenkkarit tai tennarit. Näin et herätä epätoivottua huomiota.
  • Ruuhkaisissa paikoissa voi olla hyvä idea kääntää reppu etupuolelle, etenkin jos paikallisetkin tekevät näin.
  • Pidä huoli tavaroistasi. Älä jätä tavaroitasi vahtimatta Rion uimarannoilla, vaan mene uimaan vuorotellen reissukaverisi kanssa. Jos olet yksin liikenteessä, laita laukkusi muovipussiin ja pitele veden yläpuolella, niin voit käydä kastautumassa. Näin jotkut paikallisetkin tekevät. Voit myös pyytää rantabaaria pitämään tavaroita tallessa.
  • Yritä kysellä hotellisi respasta, onko alueella mitään normaalia vaarallisempia katuja tai paikkoja, joita tulisi välttää.
  • Automaatilla asioidessasi ole erityisen tarkkana. On parempi nostaa rahaa pankkien tai ostoskeskusten sisällä olevista automaateista.
  • Jos jotain sattuu, käänny ensisijaisesti turistipoliisin puoleen. Mikäli sellaista ei ole, etsi käsiisi siviilipoliisi (polícia civil). Polícia militar on viimeinen vaihtoehtosi. Huomioi, että rikoksen raportoinnissa saattaa hyvinkin vierähtää kokonainen päivä hitaan byrokratian takia.
  • Katuja ylittäessäsi ole varovainen ja katso aina molempiin suuntiin.
  • Huomioi, että paikallisetkaan puhelinliittymät eivät useinkaan löydä signaalia maaseudulla ja luonnossa.
  • Muista, että brasilialaiset ovat hyvin ystävällisiä ja kohteliaita, ja koskettamiskulttuuri on vahvasti läsnä. Todennäköisesti sinulle kadulla juttelemaan tulevalla, siistillä ja englantia puhuvalla tyypillä on aivan puhtaat jauhot pussissa ja hän haluaa vain auttaa. Lentokentillä ole kuitenkin varuillasi tällaistenkin henkilöiden kanssa.

Älä tee näitä:

  • Älä ota matkalle mukaan mitään, mistä et missään tapauksessa voisi luopua. Itse en ole tätä ohjetta noudattanut, koska tällainen esine on kamerani, mutta kuka nyt ilman kameraa reissuun lähtisi? Jos mahdollista, ota vanha läppäri ja kännykkä uutuuttaan kiiltelevien sijaan.
  • Älä kanna kaupungilla mukanasi mitään ylimääräistä. Mielestäni repun tai laukun voi kuitenkin hyvin ottaa mukaan. Älä myöskään kanna kameraa kaulassa, vaan laukussa piilossa.
  • Älä näytä muutenkaan rikkaalta. Jätä kalliit kellot, korut ja merkkilaukut mieluummin kotiin.
  • Älä kävele pimeillä ja autioilla kaduilla myöhään illalla tai yöllä, esimerkiksi 21-22 jälkeen. Pimeällä taksi on aina turvallisempi, mutta alkuillasta on usein ihan ok myös kävellä tai mennä bussilla.
  • Jos huono tuuri käy ja joudut ryöstön kohteeksi, älä missään nimessä tappele vastaan. Ryöstäjät ovat usein aseistettuja ja ovat myös käyttäneet aseitaan kohdatessaan vastarintaa. He haluavat sinulta vain arvotavarasi ja rahasi siististi ja nopeasti, eikä henkesi riskaaminen ole sen arvoista.
  • Älä rupea vainoharhaiseksi. Kodittomat, katukerjäläiset ja -kaupustelijat eivät yleensä ole vaarallisia, ja uskovat jos kieltäydyt kohteliaasti.

Tulipas pitkä vinkkilista, mutta suurin osa näistä tietysti pätee ihan missä päin maailmaa tahansa. Maalaisjärjellä pärjää pitkälle, eikä turhaan kannata kuumotella. Minulla on ollut aivan turvallinen olo jokaisessa paikassa ja joka puolella maata. Yksin pimeällä käveleminen kaupungilla arvelutti aluksi, mutta siihenkin on jo tottunut. Mainittakoon, että kyllä se vähän pelottaa Suomessakin, joten tämä ei välttämättä kerro mitään Brasiliasta. Jos köyhempi pohjoinen arveluttaa, niin rikas eteläinen Brasilia voi olla hyvä reissukohde! Maa on joka tapauksessa niin iso, että joka paikkaan harvoin ehtii yhdellä reissulla. Myös turvallista naapurimaata Argentiinaa ja Chileä kannattaa harkita ekoiksi Lattarikohteiksi.

brazil8

Riossakaan ei pelottanut.

Minusta pelon ei pitäisi estää ketään matkustamasta paikkoihin, joissa todennäköisesti nauttisi ja oppisi uutta. Toki järki kannattaa pitää kädessä eikä lähteä niille oikeasti vaarallisille alueille kuten kriisien ja sotien keskelle, mutta pelkkä turvaton maine ei välttämättä ole totta eikä yksittäisiä vaarallisia alueita tuijottamalla saa kattavaa kuvaa koko maasta ja sen yleisestä turvallisuustilanteesta. Mistä sitä voi muutenkaan tietää ennen kuin menee ja kokeilee itse, että tuntuuko tämä paikka juuri minusta turvattomalta? On ihmisiä, jotka pelkäävät liikkua Helsingin keskustassa yöllä, ja on toisia, joita ei pelota missään. Omat rajat on tärkeintä tietää, ja joskus niitä voi olla ihan hyvä myös rikkoa. Niinhän sitä sanotaan, että elämä alkaa vasta mukavuusalueelta ulos astuessa.

Life begins at the end of your comfort zone.

Onnistuinko antamaan selkeämmän kuvan Brasilian turvallisuustilanteesta? Entä onko maassa käyneillä muuta vinkkiä listan jatkoksi? Vielä olisi muutama päivä aikaa joutua ryöstetyksi (haha, sormet ristiin), joten katsotaan miten käy!

Seuraa reissujani reaaliajassa Instagramissa, tai liity blogin lukijaksi Facebookissa, Bloglovin’issa tai Blogit.fi:ssä!


In English: Safety in Brazil is a frequent question of interest as it tends to have a reputation of not-so-safe destination. I have heard from various people that they are not interested in traveling in Latin America, because they feel that it’s not safe. But is this true? Of course there are crime ridden areas in Brazil, but perhaps 99% of it is totally safe. Crime is present mainly in big cities such as Rio de Janeiro and São Paulo, but in the towns, countryside and nature it is usually very safe. And which big city wouldn’t have its problems? Here the main risk is due to the sometimes close presence of favelas to touristy areas, which gives easy access for the criminals. However, most tourists arrive and leave Brazil without any kind of trouble. And if you would run into a problem, it would most likely be a robbery or a simply theft. In the end you would lose your valuables that you are carrying, but nothing would probably happen to yourself, if you don’t resist. And you should never try to resist or fight with the mugger.

That being said, I have never felt unsafe in any place here, not even in Rio, nor have I seen any crime happening. I hope that people wouldn’t let fear stopping them from traveling to places that they would otherwise enjoy. The reputations are sometimes exaggerated, and one cannot know how safe they will feel if they never try. That’s what they say, life begins at the end of your comfort zone.

Follow my trip in real time on Instagram, or become a blog reader on Facebook or Bloglovin’!

Häämatka halki Brasilian

Kaikki päättyy aikanaan ja niin päättyi myös meidän kaksiviikkoinen häämatkamme pitkin poikin Brasiliaa. Minä olen palannut tänne etelään Curitibaan ja Zé syksyiseen Jyväskylään. Arki on taas lähtenyt rullaamaan omissa uomissaan, ihanan keveissä loman jälkeisissä hattaratunnelmissa onneksi kuitenkin! Olin selkeästi loman tarpeessa, ja huh millainen loma ja honeymoon meillä olikaan!

honeymoon3

honeymoon5

Autio Ilha Granden ranta, jolta löysimme puuman jäljet.

honeymoon11

Reissu meni lähes täysin suunnitelmien mukaisesti. Tavattiin toisemme Rio de Janeiron lentokentällä, ja oli ihan hassun outoa ja ihanaa nähdä toinen kahden kuukauden erossaolon jälkeen. Riosta matkasimme minibussilla ja myrskyssä natisevalla sekä huojuvalla puuveneellä sademetsäiselle Ilha Grandelle viideksi leppoisaksi päiväksi. Meiltä otettiin heti alkuun luulot pois, kun päästiin patikoimaan kaikkine kamoinemme kaatosateessa mutaista ja jyrkkää viidakkopolkua ensimmäiseen majapaikkaamme. Päivät kuluivat toistemme seurasta nauttien ja saaren vaellusreittejä sekä upeita autiorantoja koluten. Pilvisenä ja sadekuuroisena alkanut sääkin onneksi parani loppua kohden, ja viimeisenä päivänä päästiin nauttimaan auringosta ihan kunnolla, kun suunnattiin veneretkelle tutkimaan saaren toista puolta ja snorklailemaan upeissa kirkasvetisissä laguuneissa. Ilha Grandella oleilun kruunasi se, kun katseltiin avoimen bungalowimme sängystä opossumia, joka kiipeili papaijapuussa aivan lasittoman ikkunamme takana!

honeymoon15

honeymoon2-horz

Acaí na tigela -annoksia tuli syötyä melkein päivittäin, ja tulipa sitä jokunen caipirinhakin maisteltua!

honeymoon8honeymoon34

honeymoon4

Praia Lopes Mendes, jota sanotaan yhdeksi Brasilian kauneimmista.

honeymoon6

honeymoon7

Meidän rakkauspesä korkealla vuorenrinteellä, viidakon suojissa.

honeymoon10honeymoon9

honeymoon12

Ihan kirjaimellisesti kalkkilaivan kapteeni ja sen vähän elävämmän värinen mies.

honeymoon13

Lagoa Azul.

honeymoon14

Snorkkelijoogaa, anyone?

Hieman vastahakoisesti lähdimme Ilha Grandelta takaisin Rioon ja lensimme Bahiaan, Salvadoriin. Zén mielestä yksi reissun parhaita juttuja olivat Salvadorin lentokentän edustalla kohoavat valaistut bambutunnelit, joista ajoimme läpi niin mennessä kuin tullessa. Ja olivathan ne aika hienot. Bahiassa on ihanan lämmintä (ei sillä, että Rio de Janeiron osavaltiossakaan varsinaisesti kylmä olisi ollut) ja afrobrasilialainen kulttuuri kukoistaa portugalilaistyylisen vanhankaupungin, Pelourinhon, kaduilla. Melkein luulemme olevamme Lissabonissa! Yksi aamu kaupunkielämää kuitenkin riittää meille, ja saamme allemme vuokra-auton ”vain” puolitoista tuntia myöhässä sovitusta ajasta. É Brasil cara!

honeymoon18

honeymoon17

Bahialaisnaisia perinteikkäissä asuissaan.

honeymoon26

Vuokra-Fiatimme kulkee nätisti ensin läpi Salvadorin faveloiden, sitten palmuisten metsien, ja lopulta olemme saapuneet cerradãolle, savannimaiselle kasvillisuusvyöhykkeelle, joka aika ajoin kärsii kovastakin kuivuudesta. Nyt ei sitä kuitenkaan tarvinnut pelätä, sillä saimme täälläkin ihan kiitettävän määrän sadetta, joka oli tehnyt kirkkaansinisten sadevesiluolien vedestä ruskeaa. Yhden luolan nähtyämme toteamme että toisia ei ehkä edes kannata lähteä katsomaan, mutta onneksi kohteemme, Chapada Diamantinan kansallispuisto, on aivan älyttömän monipuolinen luontomatkailijan paratiisi täynnä vesiputouksia ja huikeita näköaloja. Kapuamme Morro do Pai Ináciolle ihailemaan auringonlaskua ja sieltä ylhäältä avautuvia näkymiä pöytävuorille ja laaksoihin, patikoimme Brasilian toiseksi korkeimman vesiputouksen laelle sateessa ja sumussa, vain huomataksemme että pilvet repeävät ja aurinko tulee esiin juuri kuin meitä varten. Lençoisin värikäs pikkukaupunki tulee myös tutuksi, samoin kuin lyhyen patikkapolun päästä löytyvä joki luonnollisine kivisine vesiliukumäkineen ja uima-altaineen.

honeymoon28honeymoon27honeymoon20

honeymoon19

Cachoeira da Fumaca, Brasilian toiseksi korkein vesiputous. Ja se oli totisesti korkea, niin korkea, että tuuli hajottaa putouksen jo kauan ennen kuin se osuu maahan!

honeymoon21honeymoon22

honeymoon24

Lencois.

honeymoon23

Ribeirão do Meion vesiputous, joka toimii kivisenä vesiliukumäkenä.

honeymoon25-horzhoneymoon29

Kolme päivää on koko Chapada Diamantinan koluamiseen aivan liian lyhyt aika, mutta me haluamme vielä päästä rannalle. Alamme ajaa takaisin rannikolle päin, mutta muutamme suunnitelmia lennosta. Emme menisikään Ilha de Boipeban saarelle, vaan sen naapuriin Morro de São Paulolle, minne pääsee suoraan pikaveneellä Salvadorista. Tämä säästää meidät ajamasta tuntikausia huonokuntoisia teitä, ja saamme huristella parempia baanoja pitkin takaisin Bahian pääkaupunkiin.

honeymoon30
honeymoon31

Päiväretki Morro de São Paulolle on oikeastaan aika hullu idea, sillä meillä on aikaa perillä vain muutama hassu tunti. Merimatkat ovat kuitenkin jo itsessään seikkailuja, ja lisäksi näemme rannikon maaseutumaisemia bussin ikkunasta, joten reissu kannatti kyllä! Morron turistikylästä selvittyämme löydämme silmänkantamattomiin jatkuvat paratiisirannat ja pulikoimme aalloissa, jotka ovat kuin linnunmaitoa. En ehkä ole koskaan uinut niin lämpimässä merivedessä, ellen sitten taannoin Thaimaassa. Ja Zé ei ainakaan ole!

Viimeiseksi palaamme Rioon. Lämpötilat ovat nousseet trooppisiksi täälläkin, ja majapaikkamme löydettyämme suuntaamme rannalle lievittämään aamuöisen lennon aiheuttamaa matkaväsymystä. Tsekkaamme ensin Copacabanan, mutta Ipaneman hiekalle levitämme pyyhkeemme. Seuraavana päivänä valloitamme Corcovado-vuoren, jonka huipulla ikoninen Jeesuspatsas levittää kätensä maailman ylle. Iltapäivä kuluu kasvitieteellisessä puutarhassa, ja sen jälkeen on aika sanoa heipat taas vähäksi aikaa. Juoksemme Avenida Atlânticaa pitkin lentokenttäbussille, ja sinne se rakkaani pikaisten hyvästien jälkeen taas katoaa, aivan kuin Porissa elokuun alussa. Minä lähden seuraavana päivänä Curitibaan, ja päädyn viettämään lähes koko päivän lentokentällä nettiä selaillen. Ihanaa rentoutumista. Brasilian-elämää on kuitenkin jäljellä enää yksi kuukausi, joka kuluu varmasti nopeasti.

honeymoon32
honeymoon34 honeymoon33

Kahden viikon honeymooniin mahtui sopivasti kaikkea – luonnossa patikointia, palmurantoja, upeita vuorimaisemia, hippunen mielenkiintoisia kaupunkeja, sadepäivien totaalista rentoutumista tekemättä yhtään mitään ja tietysti aina niin ihanaa yhdessäoloa oman rakkaan kanssa. Ainahan sitä toivoisi loman jatkuvan vielä hieman pidempään, mutta täytyy sanoa että tämä oli kyllä aika täydellinen paketti! Erittäin omatoiminen sellainen siis. Ehkä sitä olisi yhden päivän (tai kymmenen) lisää voinut Chapada Diamantinassa tai Morro de São Paulolla viettää, mutta tässäkin tuli jo tuhlattua häämatkarahasto melko tehokkaasti.

Parempaa häälahjaa ei olisi voinut toivoakaan kuin nämä mielettömät muistoiksi tallennetut kokemukset yhdessä maailman kauneimmista ja monipuolisimmista maista. Tuskin vanhoina kiikkustuolissa muistelisimme, kuinka hienon monitoimikoneen tai kristallimaljakon saimmekaan aikoinamme häälahjaksi, mutta tämä matka se oli jotain, mitä kelpaa totisesti muistella! Kiitos siis jälleen kerran kaikille häämatkarahaston kerryttämiseen osallistuneille, jotka tämän unelman meille mahdollistivat. ❤

Postauksia seuraa tietysti perästä kaikista näistä upeista paikoista, joissa saimme vierailla. Mulla alkaa tosin nyt olla sellainen rästipino postattavaa niin Brasiliasta ja Sambiasta kuin Portugalistakin, että oksat pois, mutta ehkä ne tässä talven mittaan saadaan julkaistua etteriin asti. Jos teillä on toiveita mistä haluaisitte ensimmäisenä lukea lisää, niin niitä saa esittää!


In English: Everything comes to its end sometime, and so did our amazing wedding trip in Brazil. Almost everything went according to the plan, and we had such a wonderful time together! We hiked to the deserted beaches of Ilha Grande, went on a boat trip to lagoons with crystal clear water and slept in an open air bungalow, at night watching from our bed an opossum climbing in a papaya tree. Then we headed to Bahia in the Northeast, exploring the historical center of Salvador for a morning before getting our rental car, which was only 1,5 h late. In Chapada Diamantina national park we climbed on Morro do Pai Inácio to admire the table mountains and valleys in the setting golden sun, and hiked in heavy rain and mist to the 2nd highest waterfall of Brazil only to see the clouds reveal the sun for us. We also got to know the colorful town of Lençois and the nearby river with natural water slide and swimming pools.

This is where our plans changed a bit: instead of driving the bad roads to the coast and heading to the island of Boipeba, we decided to do a day trip to Morro de São Paulo directly from Salvador. It was a bit crazy but lovely, what a paradise that island is! Our last destination was Rio de Janeiro, where we got rid of our super early flight tiredness on the beaches of Copacabana and Ipanema. The next day we visited the Botanical Garden and conquered the Corcovado mountain where the iconic Christ statue overlooks the city.

It was a perfect holiday, that included so many good things: hiking in the nature, paradise beaches, mountain views, interesting cities, rainy afternoons doing nothing and of course, enjoying the time spent together with the love of my life. This was the best wedding gift we could ever hope for, and we are forever grateful for everybody who took part to the wedding trip collection! Thank you.  

Honeymoon Brasiliassa

Tämä meidän naimisiinmeno tuntuu olevan sellainen prosessi, joka vaan venyy ja paukkuu niin kuin kengänpohjaan liiskautunut purukumi. (Olipas kaunis vertauskuva.) Mitäpä sitä kaikkea hoitamaan nätisti parin päivän aikana pois päiväjärjestyksestä, kun asiaankuuluvia prosessin osasia voi ripotella vuosien aikajanallekin? Näin toisen hääpäivän hujakoilla onkin siis oiva aika keksiä häälahjaksi saadulle honeymoon-rahastolle käyttöä, ja toteuttaa vihdoinkin meidän kauan odotettu (mutta vasta hiljattain suunniteltu ja lukkoonlyöty) häämatkamme!

Ja koska minä nyt olen jo valmiiksi täällä Etelä-Ameriikan mantereella, niin päätimme yksissä tuumin, että kohde meidän honeymoonille tulisi olemaan mikäpä muukaan kuin – rumpujen pärinää – Brasilia! Tänään onkin tullut jo kaksi rakkaudentäyteistä vuotta kuluneeksi siitä, kun sanoimme toisillemme tahdon Turun maistraatissa, joten eiköhän nyt ala olla jo korkea aika. Kauniissa Kustavissa upeiden ihmisten ympäröiminä vietetyistä ihanista hääjuhlistakin on vierähtänyt yli vuoden päivät. Olemmehan me olleet yhdessä reissussa niin Portugalissa kuin Sambiassakin, mutta häämatka on kuitenkin niin spesiaali juttu, että kyllä sen täytyi olla jotain muuta kuin työntäyteistä afrikkalaista arkea tai sulhasen kotimaassa oleilua.

16 12 (1)
18 16 (1)

Minne me sitten suuntaamme?

Treffit Rio de Janeirossa

Meillä on viikon päästä treffit Rio de Janeirossa varhain maanantaiaamuna (miten romanttinen ajankohta), minne Zé saapuu Suomesta ja minä täältä Curitibasta. Sieltä otamme heti hatkat ja painumme neljäksi-viideksi päiväksi rentoihin saaritunnelmiin Ilha Granden turkoosivetisille rannoille snorklailemaan ja viidakon peittämille kukkuloille samoilemaan. Asumme ensimmäiset pari yötä rantamökissä ja jälkimmäiset kolme yötä kukkulan laella olevassa upeassa bungalowissa, jossa ei ole seiniä! Saamme siis nukkua kirjaimellisesti sademetsän syleilyssä.

20
12 (2)
34
5
33

32

Ei ole omena kauas puusta pudonnut.

Roadtrip Bahiassa

Ilha Grandelta matkaamme takaisin Rioon, mutta emme jää tälläkään kertaa ihastelemaan Cidade Maravilhosaa, vaan lennämme Salvadorin kaupunkiin Bahian osavaltiossa. Kiertelemme väreissä kylpevää historiallista keskustaa puolen päivän verran, kunnes hyppäämme vuokra-autoomme ja lähdemme viideksi päiväksi roadtripille. Ajamme ensin länteen katsastamaan Chapada Diamantinan kansallispuiston, jossa ajattelimme viettää kolme kokonaista päivää kirkkaansinisten sadevedellä täyttyneiden luolien, vesiputousten ja vuorten keskellä.

42 7
37 10
45 kyyk1
51

Paratiisirantoja ja faveloita

Viimeiseksi roadtrip-päiväksi huristelemme takaisin rannikolle ja otamme veneen Ilha de Boipeban paratiisisaarelle, jonka valkohiekkaisilla rannoilla saamme letkotella ja snorkkeloida parin metrin päässä Atlantista sijaitsevassa bungalowissa yöpyen – jos siis maltamme siirtyä palmujen alta riippumatosta mihinkään. Boipebalta takaisin Salvadoriin selvittyämme lennämme takaisin Rioon ja katsastamme kaupungin parhaat palat parin päivän aikana. Sitten joudumme taas hyvästelemään toisemme vielä kuukaudeksi, ja minulla on lentojenostokämmistäni johtuen yksi ekstrapäivä aikaa Riossa ennen paluuta Curitibaan. Onneksi mokasin sentään näin päin, eikä kyse ole yhdestä päivästä vähemmän! Ehkäpä lähden favelayhteisöä tukevalle kävelyretkelle Rocinhaan, tai kapuan jollekin kaupungin viidakkoisista kukkuloista.

Tällainen suunnitelma meillä on hanimuuniamme varten – miltäs kuulostaa? Vaikuttaako roadtrip Brasiliassa vähän turhankin jännittävältä idealta?

s24
4 s26
10 (2) s29
20 (1) s14

Tuli muuten mieleen, että kiitoskortteja emme ole saaneet vieläkään teetettyä emmekä siis myöskään postiin. Kehtaakohan niitä enää tässä vaiheessa lähettääkään? Sukulaisille nyt ainakin täytyy sellaiset vielä antaa, mutta niille kavereilla jotka tätä lukevat: jos olit juhlissa ja haluat ehdottomati kortin meiltä mattimyöhäisiltä, niin hihkaise – ehkä vuoden päästä voit sitten odottaa korttia postiluukustasi. Tai ehkä teetämme kiitoskortit vasta Portugalin-häiden jälkeen – sellaisetkin kun pitäisi vielä järjestää. Sulhasella vaan on niin kovat vaatimukset sille seremonialle, että säiden, ulkopuolisten ihmisten ja muiden speksien puolesta potentiaalisia kuukausia on vuodessa noin yksi, ja tänä vuonna se vietettiin Sambiassa. Mutta Brasilian kokoiset kiitokset kaikille ihanille häävieraille, jotka lahjoittivat osuutensa matkakassaan! Muuten oltaisiin saatu tyytyä johonkin huomattavasti vaatimattomampaan suunnitelmaan. Kiitos. ❤

s27 s23
22 (1) s13

Sukunimenmuutoshakemuksenikin (voihan suomen kieli) on sekin edelleen maistraatin käsiteltävänä.

Kaikki kuvat by ihana ja lahjakas Enya Honkanen.


In English: Today is our second wedding anniversary, and it’s finally time to head for our honeymoon! Yes, arranging all these details of getting married has indeed been quite a process. Already one year has passed since this wonderful wedding party we got to spend with our loved ones. But guess where we are heading for the honeymoon? To Brazil, of course! The decision was easy, since I’m already located in here. We will have a date in Rio de Janeiro, after which we will spend some days on Ilha Grande, living in a jungle bungalow with no walls. After that we will fly to historical Salvador and rent a car to do a roadtrip in Bahia. We will explore Chapada Diamantina national park for three days and snorkel on the paradise beaches of Ilha de Boipeba. After that we still have two days to see the best of Rio. How does it sound like?

We have been very slow with our marriage process, and there are still some things to do, such as thank you cards (not sure if we’ll have the guts to send them this late anymore), and another wedding ceremony in Portugal! Oh, and I am waiting to add one more last name for myself too. But we want to say a Brazil-sized thank you to all those people who made this trip possible for us by contributing to our honeymoon funds as a wedding gift! Thank you. ❤ 

All the photos by lovely and talented Enya Honkanen.

Brasilia kutsuu!

Aika hullu ajatus, että kahden ja puolen viikon kuluttua olen Brasiliassa. Se tarkoittaa, että on tarkalleen ottaen 18 päivää siihen, kun lentoni laskeutuu São Pauloon, vilautan opiskelijaviisumiani ja jatkan matkaani maansisäisellä lennolla Curitibaan. Metropoliin, jossa asuu yli kolme miljoonaa ihmistä, mutta josta en ollut ennen viime syksyä kuullutkaan. Curitibasta sanotaan, että se on sekä Brasilian eurooppalaisin kaupunki että halutuin asuinkaupunki, kiitos erittäin hyvin toimivan julkisen liikenteensä ja jätehuoltonsa (kuulemma kierrättävät kaksi kolmasosaa syntyvästä jätteestä – hatunnosto tästä! Lisäksi yli neljännes pikabussisysteemin vakiokäyttäjistä on entisiä yksityisautoilijoita). Se on myös Paranán osavaltion pääkaupunki, joka sijaitsee noin 100 kilometriä sisämaahan Atlantin rannikolta. Tuleva kotikatuni näyttää tosiaan ihan siltä kuin Portugalissa olisi. Curitibakin tarkoittaa männynkäpyä, joten alueen metsät saattavat näyttää melko kotoisilta.

Vilkaisu kännykän sääsovellukseen kuitenkin kertoo, että ensi yönä lämpötila tippuu Curitibassa huimaan 3 asteeseen. Siellä ei siis vallitse mikään trooppinen ilmanala kuten voisi Brasiliasta ensimmäisenä kuvitella, vaan (taas vaihteeksi) melkein kilometrin korkeudessa tasangolla sijaitseva kaupunki kuuluu subtrooppiseen ylänköilmastoon, jossa talvella voi olla yöpakkasia. Onneksi syyskuukausien kuluessa ja Brasilian kesän lähestyessä lämpötilatkin kohoavat.

bra9 bra10

Niin, miten tähän oikein päädyttiin? Päätin viime syyskuussa laittaa paperit CIMO:n kansainväliseen harjoitteluhakuun, jonne voivat hakea pääsääntöisesti korkeakouluopiskelijat ja vastavalmistuneet. Valittavana oli monta kiinnostavaa paikkaa ympäri maapalloa, mutta päädyin valitsemaan hakukohteekseni erään yksityisen tiedeinstituutin eteläbrasilialaisessa Curitiban kaupungissa. Halusin nimenomaan Brasiliaan hiomaan portugalin kielen taitojani, ja siellä oli sopivasti ympäristöalan paikka avoinna. Muitakin kiinnostavia paikkoja oli, mutta väärissä maissa. Kävi sitten niin, että kevään mittaan minut vieläpä valittiin! Olin kuitenkin ehtinyt jo luvata lähteä tänne Sambiaan, mutta onneksi harjoittelun ajankohdassa voitiin joustaa, ja pystyisin aloittamaan vasta elokuun alussa. Zékin haki erästä toista paikkaa, mutta ei valitettavasti tullut valituksi, eikä tämä myöhäisempi ajankohta olisi enää sopinutkaan. Niinpä minun on sitten määrä lähteä kohti Brasiliaa ihan yksikseni. Hui!

bra13

Tätä trubaduuria tulee kova ikävä, mutta onneksi on Skype.

bra11
bra14 bra12

Tulen tekemään työharjoittelua Institutos Lactecin veden uusiokäyttöön liittyvässä tutkimus- ja kehitysprojektissa kuusi tuntia päivässä, viisi päivää viikossa kolmen kuukauden ajan. Vielä en tiedä sen kummemmin tulevia työtehtäviäni, mutta se ainakin on tiedossa että harjoitteluun liittyy niin laboratoriotyöskentelyä kuin pilottihankkeen kanssa puuhaamistakin. Olen täällä Sambiassa alkanut tykätä laboratoriossa työskentelystä ihan todella! Kemiasta en edelleenkään ymmärrä mitään, mutta tällainen teknisempi labratyöskentely kuin tämä vesinäytteiden uuttaminen on kyllä aika omiaan mulle, ainakin näin lyhyemmissä jaksoissa. Ei tarvitse istua tietokoneen edessä näpyttämässä, vaan saa puuhata käsillä jotain tarkkuutta vaativaa mutta mukavan vaihtelevaa, joka vielä osaltaan auttaa parantamaan maailmaa. Oonkin siis aika innoissani paitsi Brasiliaan reissaamisesta, myös tulevasta työstäni! Eikä yhtään haittaa, että CIMO maksaa harjoittelijoilleen ihan mukavan suuruisen apurahan. Se on kuitenkin just tarpeeksi pieni, että pystyin hakemaan sen päälle vielä yliopistonkin matka-apurahan. Jee!

bra2 bra4
bra8-horz

Brasilian viisumi tuli haettua jo ennen tänne Sambiaan lähtöä, ja se olikin aikamoinen ruljanssi. Opiskelijaviisumin hakemukseen tarvittiin liitteeksi mm. rikosrekisteriote ja lentoliput. Nyt se kuitenkin komeilee passissa, odottaen pääsevänsä mukaan ihan uusiin byrokratiakuvioihin jahka sinne Brasiliaan asti pääsen! Jonkinnäköinen oleskelulupa täytynee ilmeisesti hankkia, eikä ole toivoakaan että sitä saisin ennen kuin lähden jo kotiin… Olen löytänyt jo asunnon itselleni erään Facebook-ryhmän kautta, ja tulen asumaan palestiinalaisten sisarusten kämppiksenä. Asunto on halpa, kodikas, suht lähellä työpaikkaa ja ainakin toinen kämppikseni vaikuttaa tosi mukavalta (toisen kanssa en ole vielä jutellutkaan), joten odotan jo pääseväni asettumaan taloksi. Ja mikä parasta, naispuolinen kämppikseni ei puhu englantia, joten kunnon kielikylpy odottaa. Työpaikankin kanssa on sähköpostit vaihdettu portugaliksi, mutta olen kyllä vielä sen verran kielipuoli että vähän pelottaa miten pääsen alkuun vieraalla kielellä. Vielä kun Brasilian portugali eroaa ihan kiitettävästi Portugalin portugalista.

Mulle on kuitenkin tärkeää oppia sen kielen kanssa oikeasti sujuvaksi, jotta Portugaliin muuttaessamme elämä olisi helpompaa (ja jos vaikka sitten saisi jotain töitäkin sieltä). Nyt koitetaankin Zén kanssa puhua englannin sijasta portugalia, jotta tulossa oleva mahalasku olisi edes vähän pehmeämpi (veikkaan, että se tulee silti olemaan hyvin tuskaisa ja kivinen). En tiedä jaksanko enää kaiken tuon käytännön opiskelun jälkeen mennä mihinkään kielikurssille, mutta saa nähdä. Toisena haaveena Curitiban-elämälle olisi alkaa taas joogaamaan säännöllisemmin. Nyt kun olen sen kaikelle kansalle kertonut, en voi enää luistaa tästä! Eiköhän sieltä joku joogasali tai puistojoogaa löydy. Matto matkalaukkuun vaan!

bra3
bra6 bra5

Nytpä mää haluaisinkin tietää, että mitä siellä Brasiliassa ainakin kannattaa nähdä? Kyseessä on valtava maa, mutta harjoittelun jälkeen mulla on muutama viikko aikaa lähteä Curitibasta tehtäviä viikonloppureissuja kauemmaksikin maata katselemaan. Iguassun putoukset, maailman suurin kosteikko Pantanal ja Rio de Janeiro nyt ainakin on pakko päästä näkemään, mutta kuulisin kovin mielelläni muitakin reissuvinkkejä Brasiliassa käyneiltä! Etenkin hyviä biitsejä eteläisessä Brasiliassa (ja miksei pohjoisemmassakin) sekä vuoria olisi kiva voida merkata kartalle mahdollista visiittiä odottelemaan. Tiedätkö joitain salaisia nähtävyyksiä Curitibassa ja lähialueilla? Entäs onko Amazonille mahdollista matkustaa pienellä budjetilla? Kommenttiboksi siis laulamaan, jookos!

bra7

Kuvat on otettu Portugalin pääsiäisreissulla illansuussa. Eivät siis ihan Brasiliasta ole, mutta lusofonisesta maailmasta kumminkin! Ensimmäiset on räpsitty Portugalin-kodin katolla auringonlaskun aikaan ja jälkimmäiset Arrábidan luonnonpuistossa ja viiniviljelmän edustalla Alentejon-roadtripiltä kotiinpäin palatessa. Hullu ikävä Portugaliin, mutta mulla on vakaa usko että jouluksi päästään sinne taas. Ja ehkä Brasilia vähän tuo helpotusta!

Ps. Liityin mukaan Rantapallon Matkakumppanit -blogiverkostoon, ja blogi löytyy nykyään myös Facebookista! Käyhän tykkäilemässä.


In English: In two and half weeks I will be in Brazil! I’m going to do an internship in the city of Curitiba, which is situated in the southern part of the huge country. I’m going solo and will speak Portuguese at home and at work, all day every day! That’s what I was hoping for but it feels a little scary since I’m not (yet) anywhere near fluent, and the Portuguese in Brazil is different from what I’m used to. I will stay in Curitiba for three months and after that, I’ll have a few weeks for traveling. Thus I would like to hear some travel tips for Brazil – if you happen to know some nice destinations apart from Iguazu falls, Pantanal and Rio de Janeiro which are already on my plans, please leave a comment!

Ps. The blog is nowadays also on Facebook, go and click the like button!

Destination Zambia: päivitetyt reissuvinkit Sambiaan

Nyt kun kokemusta Sambiassa elämisestä ja reissaamisesta on takana jo kaksi kuukautta ja edellistä postaustani Sambiaan matkustamisesta luetaan vieläkin suhteellisen tiuhaan tahtiin, on aika päivittää reissuvinkit. Tällä kertaa jopa tietäen, mistä puhun! Vanhemmassa postauksessa annoin ehkä vähän turhan alkeellisen kuvan tästä maasta ja etenkin Lusakasta, ja täytyy myöntää että olin kyllä vähän hämmästynyt tajutessani Sambian kamaralle laskeuduttuamme, että täällähän on esimerkiksi ostoskeskuksia ja supermarketteja. Olin ennen lähtöä todennut kaupungissa sattuneista rituaalimurhista ja niiden sytyttämistä ksenofobisista mellakoista luettuani, että tämä paikka ei ole mikään Sansibar – Sambian lisäksi ainoa vierailemani paikka Afrikassa (jos Dar-es-Salaamin läpikulkua taksilla ei lasketa). No ei ole Sansibar ei, ei hyvässä eikä pahassa. Vaalit lähestyvät, mutta mellakointi ei onneksi ole jatkunut.

za8

White-fronted bee-eater (Merops bullockoides) nappasi nimestään huolimatta perhosen South Luangwan kansallispuistossa.

za4

Tanssiryhmän esiintyminen yliopiston kulttuuripäivässä.

Viisumi

Single entry -viisumin saa 50 dollarilla, ja double entrystä joutuu pulittamaan 80 dollaria. Nämä kaksi saa ostettua maahan saavuttaessa Lusakan Kenneth Kaundan lentokentältä, mutta multiple entry -viisumia joutuu hakemaan erikseen maahanmuuttovirastosta. Sen hinta on myös 80 dollaria. Passiin lätkäistään ensi alkuun 30 päivän viisumi, mutta lisäaikaa voi hakea kuukausittain Cairo Roadilla Shoprite-supermarketin lähellä sijaitsevasta toimistosta aina 90 päivään asti. Sen sijaintia en osaa sen tarkemmin kuvailla, mutta korkea rakennus on kyseessä. Kannattaa kysyä neuvoa paikallisilta. Myös poistumalla maasta saa yleensä 30 päivää lisäaikaa passiin. Säilytä viisumimaksusta saamasi kuitti passin välissä, sillä sitä saatetaan kysyä passintarkastuksen yhteydessä. Meille kävi näin, mutta selvisimme selittämällä jättäneemme kuitit Lusakaan. Kansainvälistä rokotuskorttia ei kukaan ole halunnut nähdä. Jos tulet Sambiaan vaihto-opiskelemaan, pitäisi maahanmuuttoviraston tädin mukaan virallisesti hankkia etukäteen business-viisumi, jonka jälkeen study permit täytyisi hankkia 30 päivän sisällä maahan saapumisesta (käsittelyaika on 2 viikkoa). Me tulimme kuitenkin turistiviisumeilla, emmekä saaneet opiskelulupiamme kuukauden sisään, joten ei se ole niin tarkkaa.

za22

za16

Auringonnousu Kafuen kansallispuistossa.

Matkustaminen kaupunkien välillä

Paras tapa liikkua kaupunkien välillä on bussit. Lennot ovat halpayhtiöiden puutteessa kalliita, ja junat tuhottoman hitaita. Junamatka Lusakasta Livingstoneen kestäisi 15 tuntia, eikä junissa ole makuuvaunuja tai ykkösluokkaa, joten karjavaunutyylillä siellä taidetaan matkata. Olisihan sekin kokemus sinänsä! Kaupunkien välillä liikennöivistä busseista ainakin kaksi on luotettavia: Mazhandu Family Bus Service sekä Shalom. Ollaan tosin testattu näistä vain tuota ensimmäistä Lusakan ja Livingstonen välillä. Bussit lähtivät ajallaan (max. 10 min myöhässä) ja saapuivat perillekin puoli tuntia-tunnin arvioitua saapumisaikaa jäljessä. Liput voi ostaa etukäteen lähtöä edeltävänä päivänä tai jopa kaksi päivää ennen iltapäivällä (Mazhandun liput ovat jo silloin olleet myynnissä) Lusakan Intercity-bussiaseman kioskeista (varaudu lukuisiin sisäänheittäjiin, jotka yrittävät saada sinua omaan bussiinsa), ja niissä on paikkanumerot. Lippu esimerkiksi Lusakasta Livingstoneen maksaa 120 kwachaa, eli noin 12-13 euroa.

Bussissa ei ole ilmastointia tai vessaa, mutta verhot on ja ikkunat saa auki – ei tosin joka rivillä. Livingstonen bussimatka kestää 7-7,5 tuntia, ja bussi tekee pikaisen stopin jokaisessa matkan varren kaupungissa. Silloin ehtii yleensä vessaan tai ostamaan välipalaa, ja lisäksi pidetään 10 minuutin tauko matkan keskivaiheilla. Vessa maksaa 2 kwachaa. Yöbussi Livingstonesta Lusakaan oli päiväbusseja paljon nopeampi: perillä oltiin 6 tunnissa (kello 4:30 aamulla). Yöllä bussiasemien vessat eivät ole auki, mutta bussi pysähtyi jonkun kylän kioskin viereen, jotta ihmiset pääsivät puskapissalle. Itse tietty vedin hirsiä siihen malliin, ettei puskalle onneksi ollut tarvetta. Busseja aletaan lastata jopa tuntia ennen lähtöä, joten kannattaa olla paikalla viimeistään puolta tuntia ennen. Mukaan kannattaa varata evästä, juotavaa, vessapaperia ja viihdykettä – ja lippua ei kannata hukata. Busseissa näytetään yleensä elokuvia, sarjoja tai musiikkivideoita, tai vielä parempaa, gospel-musiikkivideoita.

Eastern Provinceen kuten Chipataan matkustettaessa bussi odotti asemalla lisää matkustajia tunnin virallisen lähtöajan jälkeenkin, ja liikkeelle lähdettyä saarnamies aloitti kovaäänisen kristillisen saarnan. Se bussi ei tosin ollut Mazhandu eikä Shalom. South Luangwan kansallispuiston porteille Mfuwen kylään pääsee Lusakasta suoralla bussilinjalla päivittäin. Yhtiön nimi on Jonda Bus Tours, joka liikennöi niinikään Intercity-asemalta. Bussi menee Chipatan kautta ja matka kestää noin 10 tuntia. Me tulimme tällä bussilla Mfuwesta takaisin Lusakaan, jolloin lähtöaika oli kello 3:00 ja matka kustansi 190 kwachaa. Bussi oli aivan täysi, joten liput kannattaa tällekin reitille ostaa edellisenä päivänä. Sen aikataulut osuvat muuten yksiin Zambia-Malawi-bussin kanssa. Vaikutti siltä, että itään menijöitä ei ole niin paljon kuin Lusakaan päin matkustavia.

za21

Maisemia bussin ikkunasta Eastern Provincessa.

za11

Norsusisarukset South Luangwassa.

Liikkuminen Lusakassa

Lusakan varsinainen keskusta on kaoottinen mutta kompakti, joten sen alueella pystyy hyvin liikkumaan jalan. Lusakan kaupunkiliikennettä hoitelee yksityisten, mutta järjestäytyneiden minibussien armeija. Keskustassa on neljä paikallisbussien pääasemaa: Kulima Tower, City Market, Millennium ja Lumumba. Bussit kulkevat tiettyjä reittejä pitkin, mutta joskus ne koukkaavat eri reittiä kuin yleensä. Päämäärä on kuitenkin aina sama. Kaikilta asemilta ei löydy kaikkia bussilinjoja. Aikatauluja ei ole, vaan bussit lähtevät keskustan asemilta sitten kun ne ovat täynnä. Laitakaupungilta keskustaan mentäessä bussia voi odottaa tien varressa oikeastaan missä kohtaa vain, ja viittoa jahka ajokki on näköpiirissä. Yleensä tööttäilyn ja/tai päämärää huutelevan konduktöörin kuulee kyllä jo kaukaa. Heilurilinjoja ei käsittääkseni ole, vaan keskustassa täytyy vaihtaa bussia. Matka maksaa sen pituudesta riippuen 1 kwachasta 5,50 kwachaan, ja se maksetaan konduktöörille vasta kun bussi liikkuu ja konduktööri pyytää rahaa. Me maksoimme kerran etukäteen ja jouduimme huijatuiksi – onneksi kyse oli vain 30 sentistä. Bussit aloittavat liikennöimisen ehkä noin 5:30 aamulla (en ole ikinä matkannut niin aikaisin) ja kulkevat linjasta riippuen jonnekin kahdeksan-yhdeksän hujakoille asti. Esim. yliopiston ja Manda Hillin ostarin välillä voi kuulemani mukaan ottaa bussin vielä pimeänkin jälkeen, mutta yleisesti ottaen kannattaa aina ottaa taksi auringonlaskun jälkeen, jopa lyhyille matkoille.

Takseja Lusakassa siis riittää ja sellaisen saa napattua oikeastaan mistä vain: keskustasta, bussiaseman edestä, ostoskeskuksista. Joidenkin taksien katolla näkyy olevan taxi-kyltti, mutta en tiedä onko täällä mitään sen järjestäytyneempää taksiorganisaatiota. Taksikyydit eivät ole kovin halpoja, mutteivät nyt sentään Suomenkaan hinnoissa. Esimerkiksi me olemme maksaneet bussiasemalta kotiin tänne lähiöön 70 kwachaa, ja UNZA:n yliopistolta Munda Wangaan maksoimme 120 kwachaa. Autoissa ei ole mittareita, joten kyydin hinta kannattaa neuvotella etukäteen. Pidemmän oleskelun ajaksi kannattaa hankkia luotettava taksikuski, jolle voi soittaa ja sopia kyydistä.

Muissa kaupungeissa etenkin Eastern Provincessa voi olla mahdollista ottaa alle myös moottoripyörä- tai polkupyörätaksi.

za5

Victoria Falls Bridge, jota pitkin pääsee Zimbabween.

za6

Pieni puna-antilooppi Kafuessa.

Ruoka ja ravintolat

Paikallista sambialaista ruokaa löytyy Lusakan keskustasta ja laitakaupungilta pienistä kioskin kokoisista ravintoloista. Joukkoon näyttäisi mahtuvan myös muutama siistimpi yksilö, mutta suurin osa on hygieniatasoltaan sen näköisiä, että itseäni ei ole houkutellut. Kasvisruoka tosin loistaa poissaolollaan, mutta ranskalaisia tms. pitäisi kyllä saada ensihätään. Myös pikaruokapaikkoja, etenkin friteerattu kana -puljuja on keskustassa melkeinpä joka nurkalla. Paremmat ravintolat ovat keskittyneet ostoskeskuksiin. Tämä on vähän outoa, mutta sieltä oikeasti löytyy muutakin kuin ketjuravintoloita ja pikaruokaa. Jos hienompi ravintolointi parkkipaikkanäkymällä on juttusi, niin esim. East Parkista löytyy hyvä valikoima ravintoloita. Kyseisessä ostarissa on muuten myös pubi. Lodgejen yhteydestä löytyy myös yleensä ravintola. Muuten ravintolat ovat levittäytyneet vähän sinne ja tänne. Kävimme kerran esimerkiksi Broads-nimisessä paikassa Broads Roadilla toteamassa, että kasvisruokaa ei ole vaan lihavartaat tirisevät grillissä, mutta paikka näytti kyllä muuten ihan kivalta ja siistiltä. UNZAn yliopistokampuksella on myös Oasis-niminen hyvä ja puhdas lounasravintola, josta saa sambialaista ruokaa halvalla – ja kasvissyöjille löytyy aina papuja ja usein myös soijapaloja. Ostareilla ja isommissa ravintoloissa voi pestä kädet, mutta kannattaa kantaa käsidesiä mukana jos haluaa syödä pienemmissä paikoissa.

Supermarketteja löytyy Lusakasta ostoskeskuksista, mutta on niitä muuallakin, kuten Shoprite Cairo Roadilla. Shoprite ja Spar ovat halvimmat, mutta Food Lovers marketista saa parhaimman laatuiset vihannekset, hedelmät, leivät ja muut leivonnaiset sekä take away -ruoat. Näiden lisäksi löytyy Pick’n’Pay, josta tykkään jostain syystä enemmän kuin Shopritesta. Ruoka on supermarketeissa lähes Suomen hintatasoa, mutta riippuu se siitäkin, mitä ostaa. Monet tuotteet tulevat Etelä-Afrikasta, mutta tuoretuotteet ovat yleensä sambialaisia. Ruokaostoksia voi tehdä myös keskustan marketeilla kuten City Marketilla. Hedelmä- ja vihanneskojuja on pitkin kaupunkia, ja niissä tuotteet on hinnoiteltu kappalemäärittäin. Esim. yksi tomaatti maksaa 1 kwachan (10 senttiä) ja appelsiini 3 kwachaa (30 senttiä). Asuinalueilla on pieniä ruokakauppoja, joista saa peruselintarvikkeita. Livingstonessa supermarketteja löytyy Mosi-oa-Tunya Roadin varrelta useampia. Kaikki marketit ovat yleensä auki aamuseitsemästä iltayhdeksään asti.

za13

Perunamuusia ja olutta, sekä suorat näkymät Luangwa-joessa kylpeviin virtahepoihin. Mitäpä sitä muuta enää kaipaisi?

za14

Etelänkruunukurjet ja impalat South Luangwassa.

za18

Isohevosantilooppeja ja juovagnuuantilooppeja Kafuessa.

Muut ostokset

Ostoskeskuksista löytää kaikkea mitä tarvita saattaa apteekeista länsimaisia vaatteita myyviin vaatekauppoihin ja kaikenlaiseen tilpehööriin. Jopa retkeilyvarustemyymälä ja luonnontuotemyymälä löytyy East Parkista – tosin luonnonkosmetiikkaa sieltä ei saa. Se kannattaa edelleenkin tuoda Suomesta. Ainakin ostareiden apteekit ovat melkeinpä saman hintaisia kuin Suomessa. Ostoskeskusten kaikissa kaupoissa käy yleensä pankkikortti – mutta kopiointiriskin takia en ole sitä siltikään hirveästi höylännyt, vaan maksanut mieluummin käteisellä.

Tuliaisostoksia voi tehdä ostareiden afrikkalaisia vaatteita ja esineitä myyvissä kaupoissa mikäli haluaa päästä helpolla, mutta Arcadesin ostarin parkkipaikalla pidettävältä Sunday Marketilta löytää myös ison valikoiman käsitöitä – mutta muista tinkiä! Suurin osa myyjistä on tullut Kabwata Cultural Villagesta, jossa voi vierailla ja tehdä myös ostoksia. Meillä on tämä vielä katsastamatta. Mielenkiintoisempaa on kuitenkin shoppailla keskustasta löytyvilla paikallistenkin suosimilla toreilla kuten Kamwala Marketilla, josta saa etenkin chitenge-kankaita halvalla. Lusakasta löytyy myös New Soweto Market, joka ilmeisesti keskittyy enemmän ruokaan, mutta täälläkään emme ole käyneet. Etenkin ensimmäisellä on maine taskuvarkaiden tyyssijana, joten pidä varasi.

za2

Turistikauppoja Livingstonessa.

za20

Linnunrata Katetesta kuvattuna.

za1

Relaamassa Jollyboys Backpackersin altaalla Livingstonessa.

Yöpyminen

Meillä on asunto Lusakassa, joten en ole paras ekspertti kertomaan hotellielämästä. On tässä muutama reissu Sambian sisällä sentään tehty, joten jotakin voin sanoa. Sambiasta löytyy kaikentasoista majoitusta. Jokaisesta isommasta kaupungista löytyy niin budjettimatkalaisen kukkarolle sopivia hostelleja kuin kansainvälisiä ketjuhotelleitakin (ainakin Radisson) ja joka pitäjässä on kyllä jonkinlainen paikallinen lodge, jossa voi silmänsä ummistaa. Hinnat ovat samantyylisiä kuin Euroopassakin: dormipunkka irtoaa halvimmillaan kai 10-12 eurolla ja kahden hengen huoneesta joutuu maksamaan siinä 30-40 eurosta ylöspäin yöltä, riippuen tietysti paikasta. Ketjuhotelleissa yö on yleensä vaikuttanut olevan siinä 100 dollarin luokkaa. Hienot hotellit ja luksus-safarimajoitukset voivat keventää kukkaroa useamman satasen verran. South Luangwan kansallispuiston kupeesta Mfuwesta löytyy myös budjettihintaista majoitusta ja jopa all inclusive-paketteja, jotka tulevat lyhyellä ja intensiivisellä safarikäynnillä halvimmiksi. Me esimerkiksi majoituttiin Croc Valley Camp-nimisessä paikassa hintaan 110 dollaria/henkilö/yö, mihin sisältyi ruokailut ja kaksi game drivea (á 40 dollaria) per vuorokausi. Telttailu voi tulla halvemmaksi, jos olet valmis tuomaan omat retkeilyvarusteet. Se, voiko kortilla maksaa ja peritäänkö siitä lisämaksua, vaihtelee, joten tarkista asia etukäteen.

za10

Huoneemme Croc Valley Campissa.

za17

Kafuen leirinuotio, joka paloi läpi yön jotta leijonat pysyisivät loitolla!

za7

Rhodesiankirahvi South Luangwassa.

Turvallisuus

Ennen lähtöä kuumottelin täällä Lusakassa sattuneita mellakoita ja murhia, mutta tänne saapuessa sai kyllä ihmetellä, oliko kyseessä nyt ihan varmasti sama kaupunki. Näin vaalien alla on näkynyt paljon poliittista kampanjointia, mutta ihan harmitonta se on ollut, mitä nyt liikenne on välillä pysähtynyt rallien ajaksi. UNZA oli suljettuna useamman kuukauden opiskelijoiden mellakoinnin takia, mutta sen uudelleenavaamisen jälkeen ei tästä ole näkynyt jälkeäkään. Yhtäkään ryöstöä tai taskuvarkautta saati mitään pahempaa en ole nähnyt enkä kokenut, enkä tuntenut oloani muutenkaan turvattomaksi – ja minä olen sentään aikamoinen turvallisuudesta murehtija. Pimeällä ei olla hirveästi liikuttu muualla kuin yliopistolla, ostareilla ja Fracksonin luottotaksilla, mutta pari kertaa ollaan käyty kaupassa jalan täällä laitakaupungillakin – ei suositeltavaa, mutta ei silloinkaan mitään ole sattunut. Enemmän ne varkaat kuumottelee keskustassa kuin täällä lähiössä. Ihan maalaisjärjen käytöllä täällä Lusakassakin (ja vielä enemmän muualla Sambiassa) siis pärjää. Pimeällä kun ottaa taksin joka paikkaan ja pitää arvotavaroistaan huolta, niin ei pitäisi olla mitään aihetta huoleen. Paitsi liikenteen suhteen! Sen kanssa saa tosiaankin pitää varansa, sillä jalankulkijoita ei yleensä väistetä eikä näiden takia pysähdytä, korkeintaan töötätään. Kadunylityksissä kannattaa katsoa moneen kertaan kumpikin suunta, ja ylittää vilkas katu silloin kun paikallisetkin lähtevät ylittämään.

Kansallispuistoissa ja niiden lähellä on myös vaarana törmätä sinua säikähtäneeseen villieläimeen, joten yksin ei kannata vaellella kauas. Käveleminen ilman opasta ja riistanvartijaa onkin kiellettyä kansallispuistoissa. Kävelysafarille voi kuitenkin osallistua, mutta näissä on yleensä miniminä kolme osallistujaa, minkä takia me ei päästy kävellen jäljittämään leijonia. Ens kerralla sitten!

za15

Leijonan tassunjälkiä leirissämme Kafuessa.

za19

Gasellikotka, Afrikan suurin kotka Kafuessa.

Tässä tuli jonkinmoinen paketti taustatietoa, jonka turvin voi lähteä nauttimaan Sambian lumoavasta luonnosta, kaoottisista kaupungeista ja kodikkaista kylistä. Tämä maa kätkee sisäänsä tavattoman kauniita paikkoja, upeita eläimiä ja ihania ihmisiä. Toivottavasti tästä kirjoituksesta on jollekin hyötyä – olisi enemmän kuin mukavaa jos hihkaisisit tuonne kommenttiboksiin, mikäli näin on. Itse tärppejä siitä mihin mennä tipahtelee blogiin tottakai sitä mukaa kun niitä saan rustattua!

za3

Victorian putoukset.

za12

Auringonlasku Luangwa-joella.


In English: After living and traveling in Zambia for two months, it is time to review and update the information post about what to take into account when traveling here. In sum, the best way to move from city to city are buses, there are hostels, lodges and hotels of all kinds on offer, in the main cities one can find supermarkets and Lusaka has many shopping malls with everything you might need (except eco cosmetics etc.) and local markets have food and clothing to sell as well. You should take taxis everywhere after dark and keep your valuables safe, but besides this there is nothing to worry about what comes to safety – except traffic and maybe the wild animals close to national parks!