Pantanal: jeeppisafarilla Brasiliassa

Jos aamulla olimme päässeet upealle veneretkelle Abobral-joelle, niin ei iltapäivän jeeppisafarikaan kaikessa hienoudessaan siitä kauaksi jäänyt. Minä ja reissukaverini olimme saaneet lisää retkiseuraa, ja jo tutuksi tulleen saksalaisen lapsiperheen lisäksi meillä oli seuranamme kaksi jenkkiläistä eläkeläispariskuntaa. Aika sekalainen seurakunta siis! Ehkäpä se kertoo jotain siitä, että Pantanalista hullaantuvat luonnonystävät vauvasta vaariin?

Niin tai näin, ainakin me olimme jo rakastuneet Pantanaliin. Hyppäsimme safarijeepin kyytiin ja lähdimme  pomppuiselle ajelulle maailman suurimmalle kosteikkoalueelle. Kuivan kauden ansiosta Pantanalissa pääsi hyvin ajelemaan nelivedolla, isoja lätäköitäkin tuli vastaan vain muutamia ja pienempien lätäkköjen täplittämät tulvasavannit olivat vihreinä ruohosta. Kevät oli aluillaan ja muuttolintujen aurat palailivat pohjoisesta.

safari50 safari1
safari3

safari2
Aurinkorasvakerros naamalle ja unohtuneen lippiksen tilalle huiviviritys päätä suojaamaan.

Ensimmäiseksi pääsimme hieman jaloittelemaan. Sukelsimme urucuripalmuja kasvavan viidakon siimekseen, mistä yritimme oppaamme johdolla etsiä mölyapinoita – hän kuulemma pystyi jäljittämään niitä hajun perusteella ja nuuhkimisen kanssa oli selvästi kova yritys. Emme kuitenkaan löytäneet apinoita, vaikka hiivimme oppaan perässä niin hiljaa kuin kahisevien lehtien ja katkeilevien risujen seassa pystyimme. Sen sijaan löysimme maasta jaguaarin jäljet ja rapujen kaivamia kuoppia. Enpä tiennyt, että metsässäkin elää rapuja!

safari4 safari6-horz
safari5 safari9
safari19-horz

safari10
Isomustahaukka (ehkä).

safari11

safari12
Hyasinttiara lennossa.

safari16

safari14
Maailman söpöin preeriapöllö.

safari15

safari17
Jabiru-haikara.

safari18

safari20
Suohirvi-naaras.

safari22 safari21

safari23
Harmaaiibis ja muita vesilintuja kahlailemassa.

Metsäretken jälkeen kapusimme takaisin jeeppiin ja lähdimme ajelemaan tulvasavannien läpi. Vesilinnut viihtyivät niiden kosteimmissa kohdissa, ja bongasimme niiden lisäksi jälleen hyasinttiaran, preeriapöllön ja haukan, sekä pusikon suojiin nopeasti katoavan suohirven. Niin ja lehmälauman, joita ei eteläisessä Pantanalaissa voi olla näkemättä. Joitakin vyötiäisiäkin näkyi illan aikana.

safari24
Eteläamerikanhaikara ja kaimaani samassa lammessa.

safari25 safari27
safari26 safari28

safari30
Paimentyranni.

safari29
safari31

safari32
Siniotsa-amatsoni.

safari33 safari36
safari34

safari35
Huppuaratti.

safari37

safari38
Laahustyranni hevosaidalla.

safari39

safari40
Brasiliankultatikka.

safari41 safari43
safari42

Seuraavana vierailukohteena oli taas yksi alueen palmujen ympäröimistä karjatiloista. Jostain syystä niiden pihoilla bongasi parhaiten papukaijoja. Niin tälläkin kertaa, näimme keltavihreitä siniotsa-amatsoneja ja huppuaratteja. Jouduin myös kärpästen hyökkäyksen kohteeksi harhautuessani erään puun alle. Ihan samalla tavalla käyttäytyivät kuin hirvikärpäset, paitsi laumana, hyi olkoon! Arvatenkin juoksin huutaen pakoon pudistellen samalla vaatteitani ja hiuksiani. Uudelleen liikkeelle lähdettyämme saimme ihailla myös brasiliankultatikkaa, jonka nakutus kuului laidunten yllä silloin tällöin.

Aurinko alkoi laskemaan, mutta vielä olisi safarin paras kohtaaminen edessä – nimittäin oranssinokkaisen kuningastukaanin! Näitä oli bongattu jo tulomatkalla auton ikkunasta (ja häkissä olevia lajitovereitaan katseltu säälivästi Curitibassa puistossa), mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin katselemaan rauhassa villiä tukaania. Ei se kovin lähellä ollut, mutta telelinssin läpi sen näki melko hyvin. Mahtava lintu, ja näyttää hauskasti kuin sillä olisi smokki päällä.

safari44
safari45-horz safari46
safari48 safari49
safari51

safari52
Amerikantuulihaukka.

safari53

Oranssin, pinkin ja liilan sävyissä hehkuva auringonlasku kruunasi hienoja luontokokemuksia täynnä olleen päivän, ja viimeiseksi bongasimme vielä aidantolpalla istuvan pikkuruisen amerikantuulihaukan ja tien poikki vilistävän coatin. Tästä ei hirveästi enää safaripäivä Etelä-Amerikassa parane!

Seuraavana aamuna lähtisimme katsomaan, miltä Pantanal näyttää hevosen selästä katseltuna. Minua jännitti jo illalla tämä tuleva koitos, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda


In English: On the afternoon of our first day in Pantanal, the largest wetland of the world, we headed to a jeep safari. If the boat trip in the morning had been a blast, this didn’t fall much behind. We started our trip by taking a walk in the urucuri palm jungle where we tried to find howler monkeys with no success. Instead, we found a jaguar footprint and crab holes. Then we continued the bumpy ride on the safari jeep and spotted loads of different kinds of birds, including jabirus, burrowing owls and more hyacinth macaws. We had a break at a local cattle farm, which was a good place to see parrots: turquoise-fronted amazons and nanday parakeets. Cows and horses too! I got attacked by a nasty swarm of flies and had to flee running and shouting. The sun was starting to set but the best encounter of the day was still ahead – the toco toucan! What a bird. Also the campo flicker and american kestrel were nice birds to watch, and the coati we saw crossing the road. The colorful sunset was a perfect ending for a successful safari day in South America.

Follow Vida de Estrada travel blog on Facebook, Bloglovin’ or Instagram!

Mainokset

21 kommenttia artikkeliin ”Pantanal: jeeppisafarilla Brasiliassa

  1. Joka kerta saa olla kateellisena, kun tulee sun blogia lukemaan! On kyllä noussut ihan yhdeksi mun suosikkimatkablogiksi. 🙂 Nää reissut kuulostaa niin ihanilta, ja upeita kuviakin otat! Sanomattakin varmaan selvää, että oisin valmis itekin lähtemään tonne jeeppisafarille vaikka samantien.

    Tykkää

    1. Voi että, sai todellakin hymyilemään tää kommentti, kiitos Janni! 🙂 Arki Brasiliassa oli sen verran haasteellista että nää reissut tuntui kyllä tosiaankin mahtavilta, kun pääsi vähän lomailemaan. 😀 Jos oot opiskelija, niin ei kun papereita seuraavaan CIMO:n hakuun sisään vaan ja Brasiliaan 😉

      Tykkää

  2. Ihan henkeäsalpaavan upea tuo auringonlasku! Safari pitää kokea kerran elämässään. Minä olen tainnut säästellä safaria alitajuisesti sitä varten, kun lapsi on sen verran iso, että hänkin ymmärtää safarin päälle. Uskoisin että se on elämys.

    Tykkää

  3. Postaus, jossa on sekä pöllö että auringonlasku ei voi olla muuta kuin hyvä! Myönnän siis fanittavani molempia 🙂 Safari on mulla vielä tekemättä, mutta mahtavaa olisi sellaiselle lähteä. Todella paljon erilaisia eläimiä tuollakin näytti olevan, lisäksi luonto oli todella kaunista. Afrikassa en ole vielä käynyt, mutta noista puista (varsinkin auringonlaskukuvissa) tuli ihan Afrikka mieleen.

    Tykkää

    1. Nuo kuoppia kaivavat pöllöt oli ihan tuhottoman söpöjä! Taidan fanittaa niitä vähän myös. ❤ Maisemat oli kieltämättä vähän samantyylisiä kuin Afrikankin savanneilla. Isoja nisäkkäitä näkee täällä tietty vähemmän, mut noita upeita lintuja sitten senkin edestä. Ja riippuu, mitä lähtee hakemaan, Afrikan safarilla ei bongaa vyötiäistä tai muurahaiskarhua joita voi täällä nähdä 🙂

      Tykkää

    1. Voi kiitos Heidi! En juuri tunnista minäkään, tässäkin piti käyttää googlea apuna vaikka kyllä se meidän opas noiden lintujen nimiä hoki useampaankin otteeseen. 😀 No, haikarat aloin jo erottaa muista ja kauneimpien papukaijojen nimet sentään muistan! Tähtikuvioissakin riittänee haastetta hetkeksi aikaa!

      Tykkää

  4. Nämä sinun safariseikkaulut on kyllä ihan mielettömiä! Mä varmaan sekoaisin kun näkisin noin paljon upeita eläimiä. Ja mikä parasta, olet päässyt ihailemaan niitä vielä hevosen selästä käsin! Toivottavasti sait kuitenkin ottaa kameran mukaan ratsastukselle. Täällä USA:ssa se olisi aivan varmasti turvallisuus syistä kiellettyä… BOO!

    Tykkää

    1. Kieltämättä pää meni vähän pyörälle tuolla! Vaadin saada ratsastukselle repun mukaan, koska pitihän sinne saada sullottua kameraa, kännykkää ja vesipulloa… Ei tullut mieleenkään että se voisi olla vaarallista. Se hevonen oli kyllä sellainen köntys että valokuvia pystyi hyvin ottamaan sen selästä käsin ilman huolta 😀 Höh, luulisi että edes jonkun littanan pokkarin saisi sielläkin ottaa mukaan!

      Tykkää

  5. Oooh, hienoa! Brasiliassa minuun teki erityisesti vaikutuksen mahtavat puut! Näin itsekin tukaaneja pariin kertaan, ne on ihanan veikeän näköisiä otuksia. ^_^ Hieno safariseikkailu, pitää palata tänne sinun blogiin seuraavan kerran kun Brasilianmatka on ajankohtainen.

    Tykkää

  6. Päivitysilmoitus: Blogitunnustuksia - Lentopelko

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s