Pieni lettiopas Afrikkaan

Oletko haaveillut ottavasi näyttävät pikkuletit päätäsi koristamaan seuraavalla Afrikan matkallasi, mutta et ole ihan varma, miten letitysprosessi toimii ja mitä lettien kanssa täytyisi ottaa huomioon? Ei enää huolta, sillä tämä juttu on juuri sinulle tarkoitettu! Kerron edellämainitut asiat askel askeleelta, sekä paljon muuta pikkuletteihin liittyvää ensikäden tietoa. Omat kokemukseni perustuvat puhtaasti yhteen Afrikan maahan, Sambiaan, ja voi olla, että letitys sujuu jossakin toisessa Afrikan maassa aivan eri tavalla. Miehillä ei juuri lettejä näkynyt, vaan miesten hiukset pidettiin lyhyinä tai harvoin rastoilla, joten tämä postaus keskittyy nimenomaan naisten letteihin. Siitä huolimatta kehotan myös miehiä käymään paikallisella parturilla!

Pikkuletit ovat olleet tiivis osa afrikkalaisia kulttuureja jo kauan ennen ajanlaskun alkua. Leteillä on voitu ilmaista mm. uskontoa, sukulaisuussuhteita, siviilisäätyä, varakkuutta, sosiaalista statusta, ikää, valta-asemaa ja etnisyyttä. Monilla heimoilla on ollut oma lettikuvio, josta heimon jäsenen on voinut tunnistaa. Tietyt letitystyylit ovat voineet myös liittyä juhliin ja muihin erikoistilanteisiin kuten häihin tai sotavalmisteluihin. Letteihin ja hiustyyleihin on myös liittynyt monia uskomuksia.

letti7

Kulttuurinen appropriaatio ja pikkuletit

Ennen kuin alan jakaa lettivinkkejä, haluaisin kiinnittää huomiota asiaan nimeltä kulttuurinen appropriaatio (cultural appropriation). Maailma ei ole eri värisille ihmisille tasa-arvoinen paikka, vaikka sen tietenkin pitäisi olla. Valkoiset ihmiset ovat valitettavasti edelleen paremmassa asemassa kuin mustat ihmiset ja meillä on enemmän valtaa käytettävissämme. Monet väittävät, ettei valkoisten ihmisten pitäisi tämän takia käyttää ollenkaan afrokulttuureista kumpuavia vaatteita, hiustyylejä kuten pikkulettejä, tai muitakaan kulttuurin ilmentymiä. Sen sanotaan viestittävän (usein silkkaa ajattelemattomuuttaan) ajatusta, että mustat ihmiset ja heihin kohdistuva rakenteellinen ja väkivaltainen rasismi olisivat yhdentekeviä, mutta kulttuurinsa ovat cooleja ja vapaasti kaikkien omittavissa. Toisaalta, mustien on paljon vaikeampi laittaa vaikka juurikin ne hiuksensa länsimaiseen sileään tyyliin käkkärän hiuslaadun takia, vaikka joskus tästä voi riippua jopa työpaikan saaminen. Pätee varmasti Euroopassa ja USA:ssa, jossa valtaväestö on valkoista ja värilliset vähemmistöt kärsivät rasismista.

Mutta entäs, kun ollaan Afrikassa? Kun valtaväestö on mustia ja itse on valkonaamana täysin ulkopuolinen heidän kulttuurissaan? Tein viime kesänä Sambiassa ihmiskokeen ja tarkkailin saamaani huomiota pikkuletit päässä. En kuitenkaan väitä, että syy lettien ottamiseen olisi kuitenkaan ollut mitenkään objektiivinen, sillä pidän hiustyyliä yksinkertaisesti kauniina. Olin pari kuukautta ihastellut sambialaisnaisten upeita lettikampauksia kaikkialla ympärilläni, ja halusin sellaisen itsekin. Jos olin ilman pikkulettejä saanut osakseni etenkin maan pääkaupungin Lusakan köyhemmillä alueilla kulkiessani aivan tarpeeksi osoittelua, huutelua ja naurua, niin nyt sitä vasta tulikin. Nauru oli useimmiten hyväntahtoista, mutta joskus harvoin hieman ivallistakin, oli ne letit sitten päässä tai eivät. Monet sambialaiset naiset kuitenkin tulivat myös kehumaan vuolaasti lettejäni, kyselivät missä olin ne otattanut ja sanoivat niiden jopa sopivan minulle hyvin, vaikka olenkin valkoinen. Yhtään negatiivista kommenttia en lettieni kanssa saanut, sen sijaan lettien viestimä yritys sopeutua muukalaisena sambialaiseen kulttuuriin sai positiivista kaikua. Sama päti chitengen käyttöön, vaikka se päällä en kovin kauaksi majapaikastamme lähtenytkään – valkoinen tyttö perinteisen kietaisuhameen kanssa herätti huvittuneisuutta, mutta olin aistivinani ilmassa myös pientä ylpeyttä, että joku niin selvästi ulkopuolinen halusi pukeutua paikalliseen perinteiseen vaatteeseen. Isäntäväkemme olisi esimerkiksi välttämättä halunnut ottaa meidät mukaansa kirkkoon, ja ehdottomasti chitenge päällä.

Lopputulemana olen itse sitä mieltä, että afrotyylisiä pikkulettejä tuskin kannattaa valkoisen naisen ottaa länsimaisen kulttuurin parissa – se on hieman outoa, eikä sillä ainoastaan saata loukata muita, vaan se on myös poliittinen teko, halusi sitä tai ei. Afrikkalaisen kulttuurin parissa oleskellessaan jokainen käyttäköön omaa harkintaansa – minä päätin ottaa Sambiassa letit, ja jaan nyt jopa vinkkejä sille, joka päätyy samaan ratkaisuun kuin minä. Tärkeintä on tiedostaa ilmiön olemassaolo ja toimia rasismin kitkemiseksi maailmasta.

letti3
letti4 letti6

1. Varaa aika kampaajan salonkiin

Letit kannattaa ehdottomasti ottaa sellaisessa kampaamossa, jota tavan paikallisetkin käyttävät – eli jollain valitsemasi afrikkalaiskaupungin tavallisella asuinalueella sijaitsevassa kampaajan salongissa, missä katto on aaltopeltiä, seinät vuorattu eri kampauksia esittävillä leikekuvilla ja peilit lohkeilleet sieltä täältä. Siellä pääset juttelemaan kiireettä paikallisten naisten kanssa, kun nämä letittävät tukkaasi tai ovat itsekin laitattamassa hiuksiaan ojennukseen. Jos ymmärrät kieltä, kuulet mehevimmät juorut, parhaat vinkit lastenkasvatukseen (”Go sleep now or I’ll hit you!”) ja uusimmat uskonnolliset pohdinnat (”I heard that Hindus can believe in many gods…” ”That’s completely stupid, go read your Bible!”). Laitatin itse lettini Sambiassa, tarkemmin sanottuna pääkaupunki Lusakan Chunga-nimisellä slummialueella. Kuulin monituntisen letityssession aikana kaikennäköistä, mutta parhaiten mieleeni jäi tarina äidistä ja vauvasta, joka muuttui ihmispäiseksi käärmeeksi kun äiti ei noudattanut Jumalalta saamiaan ohjeita olla pesemättä vauvaa vesivadissa. Vaikutti siltä, että afrikkalainen musta magia ei ole Sambiasta todellakaan kuollut, vaan elää ja potkii vahvan kristinuskon rinnalla. Kampaajan penkissä siis voi oppia yllättäviäkin asioita paikallisesta kulttuurista.

Kampaamoita löytyy varmasti asuinalueiden läpi vieviltä pääkaduilta, joilla on muitakin liikkeitä. Mieluisan kampaamon löydettyäsi sovi kampaajan kanssa, millaiset ja kuinka pitkät letit haluat. Jos et ole varma, niin hänellä on luultavasti antaa ehdotus, millainen lettikampaus valkonaamalle parhaiten sopii. Mikäli olet onnekas ja kampaajalta löytyy tarvittavat hiuskuidut jo valmiina, siirry suoraan kohtaan 3. Muutoin käy ostamassa haluamasi väriset kuituhiukset.

letti12 letti11

2. Hanki letteihin tarvittavat kuituhiukset

Letit voi toki tehdä myös ainoastaan omista hiuksista, mutta paljon näyttävämmät niistä saa, kun käyttää vahvikkeena kuituhiusta. Mikäli kampaajallasi ei ole haluamaasi väriä (kuten tuollainen tummanvaalea yhdistettynä vaaleaan punaruskeaan, jotka itse halusin), sinun täytyy luultavasti ostaa hiukset itse. Se tulee myös halvemmaksi. Sambiassa näitä kuituhiuksia kutsuttiin nimellä ”wigs”, eli peruukit. Ainakin afrikkalaiskaupunkien keskustoissa on kauneustuotekauppoja, joissa myydään kaikkia mahdollisia kuituhiusvärejä ja -malleja. Myös keskustan ulkopuolella on paljon jälleenmyyjiä, mutta näiden valikoimat voivat olla rajattuja. En enää tarkalleen ottaen muista montako pakettia kuituhiusta itse hankin, mutta luultavasti niitä oli noin 10, koska halusin leteistä täyspitkät. Aivan kaikkea ei kuitenkaan letteihin käytetty. Paketti kuituhiusta ei maksanut paljoa, suurin piirtein yhden euron luokkaa.

letti13-horzletti8

3. Marssi kuituhiuspaketteinesi kampaamoon sovittuun aikaan

Valmistaudu viettämään kampaajalla tovi jos toinenkin, sillä letitys on melko hidasta puuhaa. Pukeudu mukaviin ja tarpeeksi lämpimiin vaatteisiin ja ota mukaan ainakin juotavaa, ehkä pientä evästäkin. Haluat tehdä olosi mahdollisimman mukavaksi, sillä letittäminen on melko kivuliasta touhua. Kampaajan helläkätisyydestä riippuu, kuinka paljon hiuksia revitään letin juurta letittäessä. Välillä olisi tehnyt mieli tirauttaa pieni tuskan kyynel, mutta kampaamon naiset olisivat varmaan sanoneet, että ”Hahaa, look at the white girl crying!” Kyllä sen hampaat irvessä kesti. Mitäpä sitä nainen ei tekisi kauneutensa eteen?

Oma letityssessioni taisi kestää 5-6 tuntia, ja letittämässä oli parhaillaan neljä ihmistä. Kaikki eivät todellakaan ollet kampaajia, vaan paikalle sattuneita tuttuja naisia jotka ryhtyivät auttamaan. Osa vain kummasteli pohjoista sileää hiuslaatuani. Maksoin letityksestä noin 30 euroa, ja hinta kannattaa aina sopia kampaajan kanssa etukäteen.

letti1
letti2

4. Hoida päänahkaasi ja lettejäsi

Kampaajan käsittelyn jälkeen päänahkasi huutaa luultavasti hoosiannaa. Ensimmäinen yö uusien, vielä hyvin tiukkojen lettien kanssa ja repimisestä toipuessa on pahin. Osta siis jo etukäteen valmiiksi päänahkaan levitettävää, kiristystä ja kutinaa lievittävää scalp sootheria, äläkä ujostele sen levittämisen kanssa. Lettituotteita löytyy varmasti ainakin supermarketeista, sillä niille on Afrikassa luonnollisesti kysyntää. Dark and Lovely -merkin viilentävä päänahkageeli oli ainakin loistavaa ja helpotti oloa melkoisesti. Toisena ja kolmantena yönä voit varautua hieman lievempään kipuun ja kutiamiseen. Muutaman päivän kuluttua tilanteen pitäisi jo helpottua, ja mitä löysemmiksi lettien juuret kasvavat, sitä mukavammilta letitkin painostaan huolimatta tuntuvat.

Letit voi pitää päässä niin kauan kuin jaksaa ja ne näyttävät hyvältä, jopa useamman kuukauden. Itse taisin pitää lettejä vain kolme-neljä viikkoa, sillä olin lähdössä Brasiliaan enkä kehdannut paukkia sinne tämän Sambia-tyylini kanssa. Lettejä ja päänahkaa täytyy siis alkushokinkin jälkeen hoitaa silloin tällöin. Markkinoilla on letteihin suihkutettavaa hoitosuihketta, jolla saa nuhjaantuneisiin letteihin lisää kiiltoa ja sojottavia hiuksia hieman tasoiteltua. Omani oli Restore+ -merkkistä, mutta se ei toiminut päänahkaan ollenkaan niin hyvin kuin Dark and Lovelyn päänahkageeli.

Kuituhiuslettejä ei kannata kastella, sillä niistä tulee painavat ja kuivuminen kestää kauan. Päänahan voi siitä huolimatta yrittää pestä. Se onnistuu ehkä pesusienellä (en kokeillut) tai sitäkin helpommin kaupasta saatavalla scalp wash -tuotteella, jota tulisi käyttää noin kerran viikossa. Pesugeeli levitettiin päänahkaan, annettiin vaikuttaa hetken ja pyyhittiin sitten pyyhkeellä pois. Olo oli todella huomattavasti puhtaampi sen jäljiltä, vaikka en päässyt vesipesemään päätäni moneen viikkoon! Tämäkin oli minulla Dark and Lovely -merkkistä. Ostin sekä scalp sootherin että pesugeelin supermarketista, ja ne maksoivat muutaman euron verran molemmat.

letti16-horzletti5

5. Kun haluat pikkuleteistä eroon

Taival lettipäänä tulee väistämättä tiensä päähän, ja silloin ne saa helpoimmin pois leikkaamalla ne raa’asti katki sen rajan alta, johon omat hiukset loppuvat, ja auki letittämällä. Minulla oli laitettu lettien juuriin sukkahousuista leikattuja kuminauhoja pitämään letit paremmin paikoillaan liukkaan länkkäritukan päällä, ja ne piti leikata saksilla pois. Lettien poisto on melko helppo homma, jonka jälkeen hiusten pesu tuntuu taivaalliselta.

letti15letti10

Jäikö pikkuleteistä jotain kysymyksiä kielen päälle, vai olisiko sinulla sananen sanottavan alkupostauksen pohdintaosuuteen? Kommenttilaatikko on auki!

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda.


In English: Last summer in Zambia I decided to take braids after admiring all the local women with gorgeous hairstyles on a daily basis.  Before one makes the decision, they should familiarize themselves with the concept of cultural appropriation which links closely to using something (such as a hairstyle) from someone else’s culture. After seeing the reactions of Zambian people towards my braids and the chitenge skirt I was sometimes wearing, I came into conclusion that they though it was funny but positive that a stranger, a white girl was wearing something from their traditional culture and trying to assimilate a little. This is why I think it’s a different thing when wearing traditional African hairstyles or clothes in Africa, but I’m not recommending anyone to do so among a Western culture, where black minorities suffer from structural and violent racism.

It’s best to take your braids at a local hairdresser, where you get to hear stories from local ladies. You may need to make a reservation for braiding time. The plaiting takes several hours depending on the length and style, and this also affects the price. If the hairdresser doesn’t have the faux hair for your chosen color, you may need to buy them yourself beforehand. Prepare for some pain! After the work is done, you need to take care of your braids. I recommend using scalp soother gel, which helps with the initial pain and itching. You can also wash your scalp with a scalp wash product, or try using a sponge. You shouldn’t make your braids wet. You can enjoy the hairstyle for several months even, if you take care of them. Afterwards it is easiest to cut the braids below your own hair length and unbraid them.

Mainokset

Parhaat vinkit Lissaboniin, löytöretkeilijöiden kaupunkiin

Kirjoitin Seikkailijattaret-verkkomediaan jutun täydeltä vinkkejä Lissaboniin, Portugalin pääkaupunkiin, ja tänään uunituore juttuni julkaistiin matkakuumemaanantai-teeman alla. Melko hyvältä näyttää, vaikka itse sanonkin! Kirjoituksiani voi jatkossakin odottaa julkaistavan Seikkailijattarissa, koska olen liittymässä osaksi tätä mahtavaa seikkailunhaluisille naisille suunnattua verkkolehteä pyörittävää tiimiä – aluksi hieman löyhemmin, mutta tulevaisuudessa toivon mukaan tiukemmin.

Lue Lissabon-vinkkini Seikkailijattarista!

lisbon3p lisbon2p

Lissabon on Euroopan pääkaupungeista ehdottomasti lempparini ja sen kadut ja kujat ovat tulleet tutuiksi vuosien varrella. Asuin kaupungissa kesän 2014, ja sen jälkeen olen käynyt vierailulla joka kerta, kun Portugalissa olemme lomailleet. Lissaboniin olikin ihanaa antaa vinkkejä, koska minulla on kaupunkiin erityinen tunneside ja ainakin luulen tietäväni, mistä puhun. En juuri jakele vinkkejä kohteisiin, joissa olen vain piipahtanut, koska en usko että muutamassa päivässä oppii tuntemaan kaupunkia tarpeeksi hyvin – toki poikkeuksiakin varmasti on.

Aika näyttää, millaiseksi Lissabon-suhteeni metropolin kupeeseen Sesimbraan muuton jälkeen kehittyy – ehkä alan käymään siellä töissä ja kaupunki muuttuu arkisemmaksi, ehkä se taas säilyy vapaapäivien urbaanina seikkailukeitaana. Se ainakin on varmaa, että vinkit ovat tulleet sydämestä ja niitä Lissabonin-reissuun sisällyttämällä ei kauheasti voi mennä pieleen. Eli kipin kapin Seikkailijattarien sivulle lukemaan itse juttu! Saitilta löytyy myös rutkasti muuta matkainspiraatiota, joten ei kun selailemaan!

lisbon9p


In English: I wrote an article to Seikkailijattaret web media, which is a Finnish online magazine for adventure-hungry women. The name means ”Adventuresses”. In the article I shared my best tips for visiting Lisbon, but the post is in Finnish only, sorry!

Mitä tehdä Lusakassa? Vinkit Sambian pääkaupunkiin

Lusaka ei ole sellainen kaupunki minne juuri kukaan matkustaisi varta vasten siihen tutustuakseen, ainakaan muissa kuin työasioissa. Matkalaisille se toimii lähinnä läpikulkupaikkana esimerkiksi matkalla Victorian putouksilta South Luangwan kansallispuistoon. Jos kuitenkin päädyt syystä tai toisesta viettämään päivän tai pari Sambian pääkaupungissa – tai vaikka kolme kuukautta kuten allekirjoittanut – olen koonnut tähän postaukseen seitsemän tärpin listan asioista, jotka kaupungissa kannattaa tehdä ja nähdä.

Ensivaikutelma kolmen miljoonan asukkaan Lusakasta on, ettei siellä ole mitään varsinaista nähtävää paikallisen elämänmenon lisäksi. Keskusta on pölyinen ja kaoottinen, kun taas kaupungin viihtyisämmissä vehreissä osissa rakennukset ja omakotitalot on usein aidattu korkein muurein, joiden ulkopuolella vaeltelu alkaa auringon porottaessa melko nopeasti kyllästyttää vaikka vastaan tulisikin vähän väliä kukkivia puita tai hedelmäkauppiaita. Tripadvisorista löytää vinkkejä, mutta ne ovat välillä tyyliä ”ajoin taksilla markkinoiden viereen, mutta en uskaltanut lähteä ulos kun siellä oli liikaa mustia ihmisiä”. Sambialaisia kuitenkin kehutaan Afrikan ystävällisimmäksi ja rauhallisimmaksi kansaksi, joten ei kun pelko pois ja rohkeasti Lusakaan tutustumaan! Kaupungin rento meininki imaisee nimittäin nopeasti mukaansa. Laita vielä tämä letkeän lusakalainen biisi taustalle soimaan.

Listasin vinkit maantieteellisesti järkevässä järjestyksessä, joten tässä olisi valmis pohja yhden tai kahden päivän mittaiselle Lusakan kaupunkikierrokselle.

Town Center

lusaka33 lusaka32
lusaka36-horz

Aloita Lusakaan tutustuminen kaupungin keskustasta eli Town Centeristä. Sukella Lumumba Roadin hulinaan, missä minibussit tööttäävät ja ihmisten välissä pujottelu käy työstä. Näe värikkäät myymälät, torikojut joissa myydään papuja, mausteita, kännyköitä, vaatteita ja kuivattua kalaa, mutta varo astumasta roskakasaan tai jäämästä käsikärryjen alle. Jää vaihtamaan pari sanaa sinua tervehtineen ostoksilla olevan lusakalaisen kanssa. Suuntaa seuraavaksi Cairo Roadin puistokadulle, missä meno on huomattavasti rauhallisempaa. Kadulle on keskittynyt pankkikonttoreita, liikerakennuksia ja muutama ruokapaikka, Subwaykin sieltä löytyy. Kävele kadun vehreää keskiosaa pitkin ja osta banaani suoraan kottikärryistä.

National Museum

Sambian kansallismuseo ei 90-lukuisessa asussaan turhia koreile, mutta sieltä löytyy kiinnostava näyttely niin ihmisen kuin Sambian valtionkin historiasta. Suosittelen tutustumaan näyttelyyn ajan kanssa, etenkin jos olet viipymässä maassa pidempään. Brittihallinnosta ja itsenäisen Sambian politiikasta tarpeeksi saatuasi voit tutustua museoon rakennettuun kylään, missä kuvaillaan perinteistä elämää eteläisessä Afrikassa olkikattojen alla. National Museumissa järjestetään myös vaihtuvia taidenäyttelyitä, mutta meidän tuurilla edellinen näyttely oltiin juuri purettu uuden tieltä. Päästiin kuitenkin tutustumaan HIV:ta ja aidsia käsittelevään kiinnostavaan taideteokseen. Kansallismuseokäyntiin kannattaa varata pari tuntia aikaa. Sisäänpääsy maksaa aikuisilta noin 4 euroa.

lusaka7

lusaka9

Näyttelyssä oli valokuvaaminen kielletty, mutta tämän kuvan ehdin ottaa ennen kyltin huomaamista.

lusaka8-horz

Freedom Statue ja Civic Center

Freedom Statue on Sambian oma vapaudenpatsas. Se pystytettiin vuonna 1974 kunnianosoitukseksi ja muistomerkiksi vapaustaistelijoille ja muille, jotka menettivät henkensä Sambian itsenäistyessä kymmenen vuotta aiemmin. Kahleensa rikkova mies kuvaa Pohjois-Rhodesiana tunnetun alueen vapautumista brittiläisen siirtomaahallinnon kahleista ja Sambian valtion perustamista. Patsaan sanotaan esittävän oikeaa henkilöä, nimittäin nuorta vapaustaistelijaa Zanco Mpundu Mutemboa, ja se on löytänyt tiensä mm. Sambian valuuttaan. Nykyään patsas komeilee ainakin sadan kwachan setelissä. Freedom Statueta ympäröivät viirit loistavat maan kansallisväreissä ja sen jalustaa koristavat kuparimuraalit, joissa protestikyltein varustetut koulutytöt vaativat itsehallintoa ja ylistävät maan ensimmäistä presidenttiä Kenneth Kaundaa. Patsas löytyy aivan National Museumin vierestä.

lusaka3
lusaka5lusaka4

Patsaan äärellä hiljentymisen jälkeen kannattaa tehdä pieni kierros muuallakin hallinnollisessa keskustassa, josta löytyy uudenkarheita hallitusrakennuksia, mutta myös uskonnollisia paikkoja kuten vierekkäin sijaitsevat Lusaka Jame -moskeija, kirkko ja hindutemppeli.

lusaka6
lusaka12 lusaka10
lusaka1lusaka13
lusaka2

Kamwala Market

Kun Independence Avenueta lähtee takaisin keskustaan päin, ei voi olla huomaamatta tien vastakkaisella puolella leviävää Kamwala Marketia. Tämä ei ole mikään turisteja varten tehty matkamuistotori, vaan paikallisten shoppailupaikka, missä afrikkalaisen suurkaupungin elämä tiivistyy. Täältä myös löytää aivan mitä tahansa aina värikkäistä kankaista ja kiinalaisista halpatuotantokengistä aurinkolaseihin, peittoihin ja second hand -vaatteisiin. Ei täällä koko päivää tee mieli viettää, mutta kiinnostava paikka käydä joka tapauksessa. Turisteja täällä käy niin harvoin, että saat varmasti ihmetteleviä katseita osaksesi, mutta kaikenlainen hihassa roikkuminen loistaa poissaolollaan. Sunnuntaisin torilla on rauhallisinta. Pidä silloinkin huolta tavaroistasi, sillä Kamwala Marketin tungos on kuulemma Lusakan paras paikka joutua taskuvarkaan uhriksi.

Me kävimme Kamwala Marketilla pari kertaa ostamassa niitä ihanan värikkäitä afrikkalaisia kankaita, joita Sambiassa kutsutaan chitengeiksi. Harva kankaista oli kuitenkaan Sambiassa painettu, vaan ne oltiin tuotu muista Afrikan maista. Minulla on aikeena tehdä ostamistani vahaprinttikankaista verhoja, kun muutamme Portugaliin ja meillä on järkyttävä määrä pelkkien ikkunaluukkujen reunustamia ikkunoita. Torilla samoillessa voi mennä hetki ennen kuin löytää hyvän kangaskojun, mutta se on vaivan arvoista. Kokonainen pakka (noin 9 metriä?) parhainta laatua olevaa kangasta maksaa noin 15 euroa ja useamman ostaessaan voi saada hyvän diilin aikaiseksi.

lusaka20
lusaka22 lusaka21
lusaka23 lusaka25
lusaka24 lusaka27
lusaka26

Levy Junction Mall

Tässä vaiheessa kierrosta voi  olettaa lounasnälän jo kurnivan vatsassa. Varmasti turvallista vatsantäytettä löytää helposti noin vartin kävelymatkan päästä löytyvän Levy Junction -ostoskeskuksen ravintoloista tai Whole Foods -tyylisen Food Lovers -supermarketin tarjonnasta. Sinne kannattaa kuitenkin kävellä keskustan Cairo Roadin kautta, mikäli et varsinaisesti rakasta lyhyimmälle reitille osuvan likaisen bussiaseman tyrkyttäjiä.

Omaksi lempparikseni kaikista Lusakassa testatuista hienommista ravintoloista nousi Levyn toisesta kerroksessa sijaitseva Zoran’s Café ulkoterasseineen, jonka tosin löysimme vasta Sambian-elomme lopussa ja kävimme siellä siksi vain kerran. Ravintolasta saa ihania jäähileisiä smoothieita ja ruokaa melkeinpä jokaisesta Euroopan kolkasta. Hinnat voivat kuitenkin kohota kotoisia vastaaviksi. Tykkäsimme käydä ostareilla syömässä ulkona, koska niistä ainakin löytyi varmasti kasvisruokaa, ja välillä sitä kaipasi muutenkin vähän länsimaista siisteyttä ja luksusta kaiken sen laitakaupungin slummeissa möyrimisen vastapainoksi.

lusakalevy

lusakaeastpark

Nämä alemmat kännykkäräpsyt on otettu East Park -ostarilla, ei Levyllä, vaikka kyllä sieltäkin jäätelöä, olutta ja siideriä saa.

Mikäli ostarilla syöminen ei nappaa, niin Broads Roadilla sijaitseva Broads oli mukavannäköinen paikka, mutta ei valitettavasti tarjoillut kasvisruokaa joten jouduimme kääntymään ovelta pois. Sieltä sai myös sambialaista ruokaa ja ainakin viikonloppuisin näytti kunnon hiiligrilli kuumenevan.

Kabwata Cultural Village

Seuraavaksi voit ottaa Hospital-linjan minibussin tai taksin alle ja huristella Kabwatan kulttuurikylään. Se on paitsi elävä ulkoilmamuseo, myös 72 käsityöläisen ja taiteilijan koti. Pyöreät olkikattoiset majat ovat muistoja menneisyydestä, brittivallan ajalta. Sambian ensimmäinen presidentti Kenneth Kaunda syntyi Kabwatassa, joka oli niihin aikoihin osa laajempaa savimajojen täplittämää asuinaluetta. Nyky-Lusakassa ei savimajoja enää maaseudun tavoin näe, mutta tämä valtion omistama alue on suojeltu ”kansallismonumenttina” muistuttamaan sambialaisia menneestä.

Nykyään Kabwatassa asuu käsityöläisiä ja taiteilijoita, jotka elävät ja työskentelevät kylässä myyden töitään turisteille ja muille asiakkaille. Paikkaa pyörittää Kabwata Visual Arts and Cultural Association eli KAVICA-järjestö, jonka kautta taiteen ja käsitöiden tuottajat pystyvät hankkimaan leivän pöytään. Esillä on kaikenlaista tavaraa puuveistoksista käsinpainettuihin kankaisiin, maalauksista kivikoruihin ja punotuista koreista rumpuihin. Tämä onkin loistava paikka ostaa kotiinviemiset ja tuliaiset suoraan käsityöläisiltä itseltään. Kabwataan kannattaa tulla pilke silmäkulmassa ja tinkimistaidot rasvattuina. Viikonloppuisin ja pyhäpäivinä kylässä järjestetään myös perinteisiä tanssiesityksiä.

lusaka19
lusaka14 lusaka18lusaka15
lusaka17lusaka16

Sunnuntaisin Kabwatan käsityöläiset vievät osan töistään Arcades-ostoskeskuksen parkkipaikalla järjestettävälle Sunday Marketille, jossa voi myös tehdä ostoksia. Itse tykkäsin kuitenkin huomattavasti enemmän shoppailusta perinteisessä kylämiljöössä. Sambian turismisivun mukaan Kabwatassa toimisi myös ravintola, mutta itse en sellaista huomannut. Taisin miettiä pää liian sauhuten, mitä ostaisimme.

Manda Hill Mall

Illan pimetessä voit siirtyä Great East Roadin varrelle nauttimaan esimerkiksi Manda Hillin tai Arcadesin ravintoloista ja baareista, tai mennä vaikka päivän päätteeksi leffaan. Löytyyhän ostareilta toki kauppojakin, mikäli et jo tuhlannut viimeisiäkin pennosiasi viimeistään Kabwatassa. Me kävimme useammankin kerran Manda Hill -ostarin Nando’sissa, joka oli olevinaan portugalilaisravintola. En ihan ymmärtänyt, että millä tavalla se chilimarinoitu kana portugalilaiseen ruokaan liittyi, mutta olkoot. Ainakin sieltä sai myös hyviä vegeannoksia. Kannattaa huomata, että ostarin toisessakin kerroksessa on ravintoloita. Me löydettiin ne vasta ihan viimeisinä päivinä, kun olimme sinne elokuvateatteriin suuntaamassa.

Ihan mukava baari on myös Keg & Lion East Park Mallilla. Varsinaisesta yöelämästä saat kuitenkin parempia vinkkejä googlettamalla.

lusakamandahill

Lusakasta voi tehdä myös päiväretkiä hieman kaupungin ulkopuolella sijaitseviin kohteisiin, kuten Munda Wanga Environmental Parkiin tai Kalimba Reptile Parkiin. Molemmista löytyy uima-altaita, puistoalueiden rauhaa ja grillausmahdollisuuksia, joista on ihanaa nauttia pölyisen kaupungin jälkeen hyvällä säällä. Munda Wangassa on kasvitieteellinen puutarha sekä ”rescue”-eläintarha, kun Kalimban erikoisuutena taas on krokotiilien kasvatus.

Kurkkaa reissuvinkit Sambiaan tai tutustu hieman toisenlaiseen Lusakaan näiden postausten parissa:

Tarinoita Lusakan slummeista

Greetings from Zambia!

Virtuaalibussimatka Kulima Towerille ja muita havaintoja Sambiasta

Jos olet käynyt Lusakassa, niin mitä lisäisit listaan? Entä miltä kaupunki vaikuttaa Afrikassa koskaan käymättömän silmin?

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda.


In English: What to do in Lusaka? Zambia’s capital is not the usual tourist destination, but I listed a few travel tips in case you still happen to spend a day or two in the city – or three months, like me. Start your Lusaka tour from the Town Center. Stroll along the Lumumba and Cairo Roads, of which the first one is pretty chaotic and the latter one a nice avenue. Go lose yourself in the history and art of Zambia in the National Museum, and don’t miss the Freedom Statue either. From there you can cross the road and walk into the huge Kamwala Market in order to shop some fabulous African wax print fabrics. If you are hungry, grab some lunch at Levy Junction Mall and continue to shop some more at Kabwata Cultural Village. From here you can find any kind of crafts and arts you can imagine to bring home as souvenirs. The craftsmen and artists actually live in the protected village, which is a living outdoor museum and reminder of the old times. In the evening you can enjoy your dinner or go to some bars or movies at the malls of Great East Road, such as Manda Hill or Arcades. There are also nice day trip destinations a little outside Lusaka, for example Munda Wanga Environmental Park and Kalimba Reptile Park.

Having been to Lusaka, what would you add to the list? How does the city seem like if you’ve never been to Africa?

Kuinka pukeutua Afrikassa? Sansibar vs. Sambia

Moni unelmoi Afrikan-matkasta ja erityisesti ikonisen safarin tai mantereen rantalomakohteiden kokemisesta. Viimeistään ennen matkalle lähtöä pakatessa herää kuitenkin kysymys siitä, mitä Afrikassa kannattaisi laittaa päälleen. Vaatteet ovat vaihtelevin ja kenties jopa tärkein osa pakkaamista, joten ajattelin avata aihetta hieman oman kokemukseni kautta. Itse ainakin löysin itseni googlettamasta pukeutumissääntöjä ennen matkalle lähtöä, ja vielä uudestaan ennen safarille suuntaamista. Näin käy usein uusiin kulttuureihin tutustuttaessa.

Oikeastaan otsikko on ihan hölmö, sillä Afrikka on valtava manner, johon kuuluu 54 itsenäistä valtiota ja näissä kaikissa on varmasti jonkin verran toisistaan poikkeavia pukeutumiskäytäntöjä. Alueen uskonto vaikuttaa vaatetukseen, ja Pohjois-Afrikan muslimimaissa ihmisten vaateparret ovatkin luultavasti keskimäärin peittävämpiä kuin etelämmässä, mutta islamilaisia alueita löytyy myös Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Näillä alueilla matkustaessa omaa pukeutumistaan on erityisen hyvä miettiä tarkemmin, mutta vaatetukseen liittyviä siveysnormeja löytyy myös Afrikan kristityistä maista. Kulttuurisensitiivisen reissaajan on kohteliasta olla näistä tietoinen, ja säästäähän diskreetisti pukeutumalla itsensä muutenkin ylimääräiseltä epätoivotulta huomiolta. Luonnon keskellä safarilla ollessa vaatteet vaikuttavat väkisinkin kokemukseen, joten oikeanlaisilla varusteilla voi tehdä olostaan mukavamman.

Itse en kahdessa Afrikan maassa käytyäni todellakaan pysty puhumaan koko mantereen puolesta, mutta nostan esimerkeiksi ne maat joista minulla on kokemusta, nimittäin Tansaniaan kuuluvan islamilaisen Sansibarin ja pääosin kristityn Sambian. Sansibar on erikoislaatuinen paikka, enkä usko että Pohjois-Afrikan pukeutuminen vastaa sansibarilaista muuten kuin peittävyyden kannalta. Sambialaisesta tyylistä taas voinee vetää enemmän yleistyksiä, sillä luulisin pukeutumisen monissa muissakin Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa olevan suhteellisen samantapaista kuin Sambiassa – en kuitenkaan mene vannomaan.

sansibar5 sansibar6
safari14pieni

Sansibar

Sansibarilla 98-99% väestöstä sanotaan olevan muslimeja, vaikka manner-Tansaniassa kristinusko ja islam ovat keränneet melko samansuuruiset kannattajakunnat. Tämä näkyy Sansibarin katukuvassa tietysti moskeijoiden rukouskutsuina, mutta myös paikallisten naisten huivilla peitettyinä päinä. Yleisimmin naisia näkee värikkäisiin kanga-kankaisiin verhoutuneina, joillakin vapaamielisemmillä huivi roikkuu jossain kaukana takaraivolla lähinnä muodon vuoksi, mutta välillä vastaan tulee myös koko vartalon peittävään burkhaan sonnustautunutta väkeä. Huivin alle puetaan usein pipomainen asuste, joka pitää nutturalle laitetut hiukset kasassa ja mahdollistaa huivin uudelleen asettelun myös julkisilla paikoilla. Miesten pukeutuminen on vapaampaa, ja he käyttävät usein pitkiä housuja ja lyhyt- tai pitkähihaisia paitoja, joista erityisesti kauluspaidat näyttävät olevan suosittuja. Arabialaistyylisiä kaftaaneita kuitenkin näkyy myös, samoin taqiyah-hattuja. Jalkineina flipflopit ja muut sandaalit ovat suosittuja.

sansibar2

Sansibarlaiset naiset verhoutuvat monesti kanga-kankaisiin.

sansibar3-horz

sansibar9

Miehiä näkee välillä arabialaistyylisissä kaftaaneissa ja taqiyah-hatuissa.

sansibar11

Matkailijan ei tarvitse huivia käyttää, mutta huomasin itse saavani kunnioittavampaa kohtelua huivin kanssa kuin ilman – ilmeisesti paikallisiin tapoihin sopeutumisesta kielivää elettä arvostettiin, vaikka motiivina oli enemmänkin piiloutua auringolta ja jatkuvalta kuulumisten kyselyltä. Suosittelen harkitsemaan hiusten ja hartioiden peittämistä huivilla ainakin Stone Townin ulkopuolisissa kylissä liikuttaessa, sillä huivi suojaa tosiaan tehokkaasti auringolta. Muuten vaatetuksen on tärkeää peittää olkapäät ja polvet niin naisilla kuin miehilläkin. Esimerkiksi t-paita ja löysähköt pitkät housut tai pitkä hame ovat hyvä asuste, mutta turisteja enemmän näkevillä rannoilla voi yleensä pukeutua myös hihattomaan paitaan. Napapaitaa, syvään uurretun kaula-aukon omaavaa tai liian tiukkaa vaatetta en laittaisi Sansibarilla päälleni ainakaan muualla kuin biitsillä.

Saaren paratiisimaisissa rantakohteissa voi katsoa hieman tilanteen mukaan, onko rannalla sopivaa heilua uimapuvussa. Selvästi turistisoituneilla biitseillä voinee ottaa aivan rauhassa aurinkoa bikineissä, mutta rannoilla joilla on enemmän paikallista elämää kannattanee uida paikalliseen tyyliin vaatteet päällä. Pakatessa kannattaa ehkä pitää tämä mielessä ja pakata merivettä pelästymättömät vaatteet mukaan, mikäli on näille rannoille suuntaamassa. Tai sitten rajoittaa uiminen vain niille turistirannoille.

sansibar4

Paikallisia lapsia ja nuoria Nungwin rannalla. Lasten on ihan okei mennä uikkareissa uimaan, mutta teini-ikäisten ei enää.

sansibar12-horz

Oma tyylini Sansibarilla vaihteli paikan mukaan: rannalla saattoi käyttää hihatonta paitaa, mutta maaseudulla töitä tehdessä tunikat ja löysät housut olivat enemmän käytössä.

sansibar10

sansibar1

Tässä teepparissa oli ehkä aavistuksen liian lyhyet hihat, mutta ei se ainakaan valtavaan baobab-puuhun kiipeämistä estänyt!

Sambia

Sambian väestöstä noin 95% taas on kristittyjä, eikä uskonto näyttele niin suurta osaa pukeutumisessa. Moni käyttää länsimaisia second hand -vaatteita, joita myydään katukojuissa ihan joka paikassa. Omia käytettyjä vaatteitaan on kuitenkin hieman häpeällistä myydä eteenpäin, mutta muiden omia voi myydä ja monet tekevätkin tätä työkseen. Naiset käyttävät usein kotona ja epävirallisissa töissä chitenge-kankaita kietaisuhameina, joiden pituutta voi kätevästi säädellä. Chitenge taipuu myös repuksi jossa voi kantaa lasta tai tavaraa. Näistä afrikkalaisin printein varustetuista ihanan värikkäistä kankaista myös ommellaan paljon mekkoja ja muita vaatteita. Miehet taas pukeutuvat pitkälti länsimaisiin vaatteisiin. Keskiluokkaiset sambialaiset käyttävät toki muodinmukaisia eteläafrikkalaisista ketjuliikkeista ostettuja kuteita, joten esimerkiksi yliopiston kampuksella näkyy chitengejen sijaan viimeisen päälle laittautuneita ihmisiä jakuissaan ja pikkutakeissaan, farkuissaan ja kynähameissaan.

sambia5

Sambialaisten opiskelijoiden pukeutuminen on siistiä ja länsimaista afrikkalaisilla printeillä maustettuna. Kuva UNZAn kulttuuripäivän kulkueesta.

sambia7

Laitakaupungilla kodin ympäristössä naiset käyttävät usein chitenge-kankaita kietaisuhameina.

sambia1-horz

Erikoistilaisuuksiin saatetaan pukeutua perinneasuihin. Afrikkalaisista kankaista teetetään monesti ihania mekkoja ja muita vaatteita.

sambia6

Myös peruukkien käyttö hallitsee katukuvaa. Ensin sitä ihmettelee, että miten ihmeessä kaikki ovat saaneet suoristettua hiuksensa noin piikkisuoriksi, mutta kohta joku raapii päätään niin että koko hiusto heiluu puolelta toiselle ja juttu paljastuu. Peruukeilla saa kuitenkin vaihdeltua hiustyyliä kätevästi. Erilaisia pikkulettejä harrastetaan myös paljon, usein kuituhiuksella jatkettuna. Kävin itsekin laitattamassa sellaiset pari kuukautta Sambiassa oleskeltuani. Miehet ajelevat monesti hiuksensa hyvin lyhyiksi. Kenkäpuolella nahkakengät ja ballerinat näyttivät olevan suosituimpia, mutta myös tennareita ja sandaaleita käytetään (jälkimmäisiä monesti sukkien kanssa).

sambia11

Kauneussalongissa kärsimässä – mitäpä sitä nainen ei tekisi ulkonäkönsä eteen?

sambia3-horz

White girl gone Zambian! Itsekin tietysti ostin muutaman chitengen ja jopa käytin niitä kotona ollessa.

Sambiassa pukeutumissäännöksi riittää, että vaatteet peittävät polvet ja vatsan seudun. Reisien paljastamista pidetään epäsiveellisempänä kuin vaikka rintojen näkymistä, joten yläosalla ei ole niin väliä, mutta minihameessa tai lyhyissä shortseissa ei kannata kuljeskella ympäriinsä. Myös alaselän ja vatsan näkyminen koetaan liian paljastavaksi, joten napapaidat ovat yleensä no-no, vaikka jotkut viimeisintä muotia seuraavat paikalliset teinitytöt sellaisia käyttäisivätkin. Matkaajan kannattaa siis pukeutua joko pitkiin housuihin tai vähintään polvimittaiseen hameeseen. Yläosaksi käyvät paljastavammatkin topit mikäli itse sellaisissa viihtyy, mutta epätoivotun huomion välttämiseksi kannattaa ehkä kuitenkin valita se hillitymmän kaula-aukon omaava vaatekappale. Miehille suosittelisin mieluummin hihallista t-paitaa kuin hihattomia ”wifebeatereita”. Vaatteiden tiukkuudella ei ole Sambiassa väliä, eli pillihousutkin ovat ihan käypä asuste kaupungeissa.

Itse pakkasin Sansibarin kokemuksen jälkeen ehkä vähän vääränlaisia vaatteita mukaan Sambiaan. Pitkä liuhuhame ja pussihousut näyttivät täällä hieman oudoilta, ja päädyinkin ostamaan reissun aikana itselleni esimerkiksi farkut, siistin hihattoman kauluspaidan ja kaupunkikelpoisemmat sandaalit. Virheistä oppii!

sambia2

Vaellussandaalit ja pussihousut alkoivat pidemmän päälle tuntua Lusakaan sopimattomilta.

sambia8-horz

Pari kännykkäkuvaesimerkkiä sambialaisemmasta tyylistäni. Pikkulaukku näyttää todella turistilta, mutta en ole käsilaukkutyyppiä ja halusin arvotavaroiden kulkevan visusti mukana ilman että aina tarvitsi raahata reppua joka paikkaan.

Safarit

Safarille suunnatessa vaatteilla ei värinsä puolesta ole kovin suurta merkitystä, eli mitään beigeä tai maastonvihreää ei tarvitse erikseen hankkia, jos sellaista ei vaatekaapista jo valmiiksi löydy. Mukaan kannattaa pakata käytännöllisiä ja mukavia vaatteita, jotka kuivuvat nopeasti ja joiden kanssa kerrospukeutuminen on helppoa. Yöt ja aikaiset aamut voivat olla hyvinkin viileitä, jolloin kevytuntsikkakin voi tulla tarpeeseen, kun taas päivällä aurinko porottaa kuumasti. Valkoisia vaatteita kannattaa välttää, sillä ne pölyyntyvät ja likaantuvat nopeasti. Mustan ja tummansinisen taas sanotaan houkuttelevan tsetsekärpäsiä. Itse suosin muutenkin maanläheisiä sävyjä, jotka todettiin safariolosuhteissakin hyviksi. Luksussafareilla voi taas tarvita parempia illallisvaatteita majapaikasta riippuen. Korkokengät kannattaa kuitenkin jättää kotiin.

Joskus kuulee myös väitettävän, että punaisia vaatteita pitäisi safarilla välttää, koska kyseinen väri jotenkin ärsyttäisi eläimiä tai saisi ne aggressiivisiksi. Väitteellä ei ole perää, sillä monet eläimet eivät näe värejä eivätkä ainakaan samalla tavalla kuin ihminen. Kanssaihmisten viihtyvyyden takia kannattaa ehkä kuitenkin jättää ne kirkuvimman väriset urheiluvaatteet kotiin. Armeijakuvioituja vaatteita tulee myös Afrikassa välttää, mutta itselle ei mitään selkkauksia tullut vaikka armylippis päässä olikin. En tainnut sitten kuitenkaan näyttää tarpeeksi militantilta.

kafue4pieni

Omat vaelluskamppeet sopivat hyvin myös safarille. Puuvillaisen safaripaidan löysin kirppikseltä parilla eurolla joten otin mukaan, mutta se ei ole mitenkään välttämätön.

vic23pieni

Victorian putouksia katseltiin muiden turistien tapaan ihan vain shortseihin pukeutuneina. Siellä kastuu kuitenkin.

Millaisia pukeutumiskokemuksia sinulla on Afrikan mantereelta? Niin ja tulethan sitten rohkeasti kertomaan, mikäli tästä jutusta oli hyötyä omalle matkalle valmistautuessa!

Lisää Sansibar-aiheista luettavaa löytyy Zanzibar-tunnisteen alta ja Sambian tarinoita vastaavasti täältä.

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda.


In English: What to wear in Africa? This is a question that most Africa-bound travelers find themselves asking before their first trip to the continent. At least I found myself googling for answers before packing. There are for sure some differences in all the 54 countries of the vast continent, but religion has a major influence in the way that people dress. In Islamic North Africa the rules are different compared to the largely Christian countries of Sub Saharan Africa. However, there are Muslim areas there as well, for example Zanzibar (or Somalia), but the way of dressing probably looks different to the North African countries.

I have experience from Zanzibar and Zambia. In Zanzibar, which is part of Tanzania, ladies often dress in kanga cloths and cover their hair with a scarf, whereas men wear more western clothes with long pant legs and sleeves. Travelers don’t have to wear scarves, and covering one’s shoulders and knees and avoiding tight clothing should be enough. In touristic beaches it’s okay to sunbathe in a swimming suit, but in more local beaches you should keep your clothes on and swim with them if you want to take a dip. In the largely Christian Zambia the dressing code is not as strict as in Zanzibar. Also here women use traditional clothes as skirts at and around home, but middle class Zambians normally wear smart casual -style clothes and take care of their appearance. As a tourist in Zambia, you should cover your thighs, knees and lower back, so long trousers and knee-long skirts are recommended. Tops can be basically anything except short crop tops revealing your belly, and tightness of the clothes doesn’t really matter. For a safari one should pack comfortable and practical clothes that are easy to dry and layer, as nights can get chilly and days hot. It’s not true that one should avoid red color, except perhaps from the point of view of your fellow travelers. Avoid white as it gets dirty really fast and black & dark blue as they are said to attract tsetse flies.

Do you have experiences from clothing in Africa or did you find this post helpful? Feel free to comment! Follow Vida de Estrada travel blog on Facebook or Bloglovin’, or follow my Instagram account! You can find me there with the name @johannahulda.

Sesimbran parhaat: 8+1 matkavinkkiä

Jaksaisin jauhaa vaikka loputtomiin siitä, miten täydellinen paikka Portugalin-kotimme Sesimbra on. Siitä huolimatta en ole tähän mennessä kirjoittanut kunnollista postausta paikkakunnan parhaista paloista – ja niitähän riittää! Korjatkaamme siis tämä huutava vääryys hetimiten.

Sesimbra sijaitsee noin 30 kilometriä Lissabonin eteläpuolella, kuuluen siis periaatteessa metropolialueeseen. Sinne on helppoa tehdä päiväretki esimerkiksi Praça da Espanhalta lähtevällä bussilla numero 207. Sesimbrassa on kalastajakylän historiaa henkivä söötti keskusta ja ihania hiekkarantoja, mutta paikkakunnan parasta antia ovat mielestäni luontokohteet, joista monista nauttimiseen tarvitsee kuitenkin melkeinpä auton ja mieluiten ainakin pari päivää aikaa tutustua alueeseen kunnolla. Sesimbra sopisikin oikein hyvin esimerkiksi Lissabonista Algarveen suuntautuvan roadtripin ensimmäiseksi pysäkiksi.

sesimbra2
sesi13

Paratiisimaisin biitsi

Turkoosein vesi ja kaunein hiekkaranta löytyy ehdottomasti Ribeiro do Cavalon rannalta Sesimbran keskustan länsipuolelta. Biitsille ei mene tietä saati sitten portaita, joten sinne pääsee ainoastaan jyrkähköä polkua pitkin askeltamalla tai veneellä. Reipas voi kävellä paikalle Sesimbran keskustasta asti, mutta auton tai pyörän voi myös jättää parkkiin N378-hiekkatien varteen. Paikan tunnistaa muista autoista ja infotaulusta. Patikointi rannalle kestää noin 20-30 minuuttia vauhdista riippuen, mutta jo paratiisia kovasti muistuttava näköala polun puolivälistä on pienen reippailun arvoinen, itse rannalle pääsystä puhumattakaan! Hyvät kengät tai vähintään retkisandaalit tulevat polulla tarpeeseen, joten pelkillä flipflopeilla en suosittele tähän irtokivien päällystämään mäkeen lähtemään. Etenkin rannan oikeassa (läntisessä) päädyssä on myös hyviä ja helppoja snorklauspaikkoja, mutta Atlantin veden viileyden vuoksi suosittelen märkäpukua tähän touhuun.

Biitsi on kaikessa upeudessaan täysin luonnontilainen eikä siellä ole mitään palveluita, joten varaa mukaan uikkareiden lisäksi ainakin juotavaa. Roskis löytyy polun yläpäästä, eli tuothan mukanasi ylös kaiken mitä veit alaskin. Rannalla ei ole juurikaan varjopaikkoja, eli oman aurinkovarjon tuominen voi olla fiksu veto – niin ne paikallisetkin tekee. Auringonlaskua täältä ei korkeiden rantatörmien vuoksi pysty näkemään, joten vieraile biitsillä mieluiten aamulla tai keskipäivällä.

sesimbra1

Upein näköala

Vaikka mahtavia maisemia näkee monessakin paikassa, pääsee kaikkein hengästyttävimpiä näköaloja todistamaan Arrábidan luonnonpuiston näköalareitiltä. Tie N379-1 mutkittelee vuorenrinteellä ja alla kimmeltää sininen meri vuosittain muotoa vaihtavine hiekkasaarineen. Setúbalin kaupunki siintää horisontissa ja Tróian hiekkarantojen reunustaman niemimaan luksushotellit casinoineen erottuvat maisemasta. Jos olet onnekas, saatat saada kiikareihisi Sado-joen suiston ja meren välillä uiskentelevan delfiiniparven. Sijaitseepa Arrábida-vuoren rinteillä historiallinen luostarikin. Kaikille James Bond -faneille seuraa myös hyviä uutisia, sillä On Her Majesty’s Secret Service -elokuvaa on aikoinaan kuvattu tällä tiellä. YouTubesta löytyy kyseinen kohtaus, jossa Mrs. Bond kuolee Arrábidalla.

Näköalareitillä on monta pienehköä paikkaa, joihin auton voi pysäyttää maisemien ihastelun ajaksi, mutta virallisempi näköalapaikka on nimeltään Miradouro Portinho da Arrábida, ja se on merkattu esim. Googlen karttaan. Samalla retkellä kannattaa poiketa ainakin Portinho da Arrábidan rannalla (varaudu maksamaan parkkipaikasta kesäaikaan) ja kokeilla kenties jotakin alueen lukuisista patikkapoluistakin. Varo tiellä liikkuvia pyöräilijöitä ja huomaa, että etenkin kesäkaudella jotkut tieosuuksista on muutettu yksisuuntaisiksi.

sesimbra17

Kiinnostavin nähtävyys

Sesimbra hellii historiasta ja luonnosta kiinnostuneita. Cabo Espichelin niemi on vanha pyhiinvaelluskohde pyhimyskultteineen ja pyhättöineen, mutta paikalle kannattaa tulla myös upeiden merellisten maisemien vuoksi. Auringonlaskut täällä ovat ihania ja paikalta löytyy myös kahvio ja kesäisin matkamuistokojuja. Kivenheiton päästä niemennokalta löytyy vieläkin esihistoriallisempi kohde, sillä Pedra da Muan kallioihin on tallentunut dinosaurusten muinaisia jalanjälkiä. Niiden luokse joutuu hieman taittamaan matkaa, mutta paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen, eivätkä maisemat täältäkään tuota pettymystä. Tästä on tulossa uudempikin postaus ihan lähiaikoina!

sesimbra4

sesimbra5

Dinosaurusten jalanjäljillä Pedra da Mualla.

sesimbra6

Paras patikkareitti

Sesimbrasta ja lähialueilta löytyy kaikenlaisia vaellusreittejä tallattavaksi vaikka muille jakaa, mutta Chã dos Navegantesin ja Serra do Riscon polkujen lisäksi tähänastinen suosikkini on kenties ollut kiipeäminen 501 metriin kohoavan Arrábida-vuoren huipulle sen haastavuuden vuoksi. Vuoren korkeimmalle kohdalle Pico do Formosinholle kuitenkin kulkee useampiakin polkuja monesta eri suunnasta, ja me valitsimme tietenkin sen kaikkein vaikeimman pohjoisen puolen reitin, jolla rämmimme vuoren jyrkkää etuseinämää peittävää kivimurskaa ja lohkareita pitkin ylöspäin, mutta saimme palkaksemme järisyttävän upeat näköalat. Itseämme vähemmän tyhmänrohkeille on kuitenkin olemassa myös vuoren samaa puolta kiipeävä helpompi ja selkeämpi (joskin merkkaamaton) polku, tai vuoren takapuolelta eli meren puolelta huipulle etenevä, huomattavasti vähemmän jyrkkä mutta pusikkoisempi reitti. Kiitos monen eri polun, voit vaikka patikoida Picheleirosin kylästä vuoren ylitse aina mainitulle Portinho da Arrábidan rannalle saakka!

Mikäli olet seikkailunhaluinen ja lähdet liikkeelle vuoren pohjoispuolelta, voit jättää auton parkkiin Picheleirosin ja Casais da Serran välissä kulkevan hiekkatien varrelle, mistä lähtee polku ensin ylämäkeen metsään ja myöhemmin vuoren rinteille. Kyseinen metsikkö ei ole niin iso, että sinne voisi eksyä, ja maaston viettämisen takia tiedät aina, missä suunnassa vuori noin suunnilleen on. Helpompi polku kääntyy ennen kivisen osuuden alkamista oikealle. Merkattujen reittien puutteen takia on näitä polkuja hieman hankala neuvoa, mutta Wikilocista löytyy joitakin vaihtoehtoja, jotka voi vaikka ladata kännykkään: Picheleiros – Formosinho – Portinho da Arrábida, tai meren puolelta Arrábidan maisemareitin luostarin luota lähtevä Convento da Arrábida – Formosinho, tai hurjapäille ilmeisesti se sama reitti Pico do Formosinholle, jonka me kiipesimme. Etenkin meren puolelta lähtevälle polulle kannattaa varata pitkähihaiset vaatteet, sillä mikäli polkua ei ole hiljattain kunnostettu, voivat puskien oksat ja piikit raapia ihoa inhottavasti.

sesimbra8 sesimbra12

Antoisin aktiviteetti

Vuokraa kanootti ja lähde Atlantille melomaan! Mikään ei ole parempaa tekemistä kuumana kesäpäivänä kuin kuvankauniiseen rantaviivaan tutustuminen rantakallioiden alapuolelta käsin viileän veden päällä lipuen. Luvassa on turkoosina ja vihreänä välkehtivää vettä, luolia, kirkasvetisiä poukamia ja meren asukkeja, etenkin lintuja ja kaloja – tai jos tuuri käy niin jopa delfiinejä. Rantaudu välillä autiolle rannalle pulahtamaan rantaveteen vilvoittelemaan ja pitämään piknikkiä tai vaikka snorklaamaan.

Kahden hengen kanootteja voi vuokrata noin 35 euron päivähintaan, tai jos yksinään merelle lähteminen jännittää, voit osallistua myös opastetulle retkelle. Niin saat myös parhaiten tietoa alueen ekologiasta ja historiasta. Esimerkiksi Vertente Natural järjestää monenlaisia retkiä Sesimbran ympäristössä, kuten Professor Luiz Saldanha Marine Parkissa tai Arrábidan luonnonpuistossa. Tai jos melominen ei kiinnosta, Atlantin kirkkaita vesiä pääsee kokemaan myös pinnan alta happitankkien kera, surffaten, Lagoa da Albufeiralla leijalautaillen tai vaikkapa deep-water soloing -kiipeillen. Täältä ei tekeminen lopu, ja Portugalin rannikolla kun ollaan, ovat kaikenlaiset veteen liittyvät aktiviteetit sitä parasta antia.

sesimbra11

Mikäli vesiurheilu ei kuitenkaan ole yhtään oma juttusi, niin miltä kuulostaisi viinitilakierros ja viinikellareiden tuotteiden sekä paikallisten torta de azeitãoiden maistelu läheisessä Azeitãon kylässä?

Suussasulavin kahvila

Meloessa tulee tunnetusti nälkä, ja siinä vaiheessa kannattaa suunnata välipalalle Sesimbran kujien suloisiin kahviloihin. Maailman parhaat ja valtavan kokoiset croissantit saa O Melhor Croissant da Minha Rua -kahvilasta (nimi kuuluu englanniksi The Best Croissant of My Street). Tilaa herkullinen voisarvi makealla kananmunista tehdyllä doce de ovos -täytteellä ja valitse kyytipojaksi tietenkin galão eli portugalilainen latte. Tässä on makuhermoja hivelevä, joskaan ei välttämättä maailman terveellisin, aamupala tai kello kuuden välipala. Samoja leivonnaisia saa niin Sesimbran keskustasta osoitteesta Rua Serpa Pinto 30, kuin myös Cotovian kaupunginosasta Liansini-kahvilasta Rua Gil Vicente -kadulta.

Jos taas olet pastel de nata -fani, niin kehoitan suuntaamaan näiden herkkujen perässä Sesimbran linnoituksen takana sijaitsevaan Tomé-kahvilaan. Uunituoreen leivonnaisen kuori rapsahtaa mukavasti hampaissa ja vielä hitusen lämmin täyte suorastaan sulaa suussa! Toméssa voit myös kokeilla caipirinhaa, joka on tehty cachaçan sijasta paikalliseen moscatel-viiniin. Siinäpä erikoinen makuelämys. Vinkki: aurinko paistaa kahvilan ulkopöytiin juuri ennen laskemistaan, eli tämä kahvila on parhaimmillaan myöhään iltapäivällä.

sesimbra7

Houkuttelevin ravintola

Aloha Café on Sesimbran ainoa ja ensimmäinen kasvisravintola ja -kahvila. Mikäli haluat kevyehköä mutta herkullista lounasta tai kaipaat hieman detoxia vihermehun tai yrttiteen muodossa, suuntaa tänne! Luomuruokaan panostava paikka tarjoilee myös erittäin maistuvan kuuloisia vegehampurilaisia, wrappeja, keittoja ja salaatteja, mutta minä en ole niitä vielä koskaan päässyt maistamaan, sillä päivän lounas (6,90 euroa) on aina vienyt kielen mennessään. Kaikki (tai ainakin melkein kaikki, ihan satavarma en ole) ruoka ja juoma on vegaanista. Makeat piirakatkin ovat olleet oikein hyviä. Kahvila on myös sisustukseltaan viihtyisä, voisi jopa sanoa että skandinavialaishenkinen – tästä on tosin luultavasti kiittäminen Ikean kalusteita. Aloha Café sijaitsee Rua Gil Vicente 30B:ssä Santanan kaupunginosassa.

Paikkakunnan paras kalaravintola taas on nimeltään Lobo do Mar. Sen salaisuus on sijainti – ravintola on perustettu taktisesti aivan kalastajasataman viereen Avenida dos Náufragosille, joten ravintolaan ostetaan saaliin parhaat ja varmasti tuoreet kalat heti ensimmäisenä kalastajien rantauduttua. Kalanhajua ei ravintolassa silti tarvitse pelätä, vaikka ravintola ei ulkomuodollaan valtavasti koreilekaan. Tarjolla on konstailematonta, maistuvaa ja tuoretta portugalilaisruokaa, jonka hinta ei päätä huimaa. Voit valita kalasi itse tiskistä, mutta huomaa, että ravintola ei tarjoile juurikaan muita mereneläviä. Niiden maisteluun löytyy omat ravintolansa Sesimbran keskustasta, mutta itse välttäisin rantakadun ravintoloita – pääsääntöisesti korttelin tai parin päässä rannasta sijaitsevat ravintolat kuten Praiamar ovat parempia. Huomioi myös, että lähes kaikki ravintolat sulkevat ovensa lounaan ja illallisen väliseksi ajaksi noin kello 15-19.

sesimbra16-horz

Aloha Cafésta saa herkullisia kasvislounaita.

Aurinkoisin terassi

Sesimbran rantakatu on täynnä mukavia baareja, mutta paras paikka huurteisen nauttimiselle löytyy Tap Housen terassilta Sesimbran linnoituksesta. Voit paistatella auringossa, tuijotella merelle tai tarkkailla hiekkarannan ja rantakadun kulkijoita, sekä tietysti tutustua historialliseen linnoitukseen. Mikään kylän halvin kuppila ei ole kyseessä, vaan hinnat lähentelevät melkein suomalaisia. Tap Housella on kuitenkin sijantinsa lisäksi yksi ehdoton valttikortti: sieltä saa ABC:n eli Arrabida Beer Companyn artesaanioluita. Käsintehtyjen oluiden maistelumenu maksaa muistaakseni 7 euroa, ja mikä parasta, voit ostaa pullon (tai viisi) suosikkioluttasi myös mukaan. Ennen kyseiseen pienpanimoon tutustumista pohdin jo puolivakavissani että pitäisikö ryhtyä panimoyrittäjäksi, jotta Portugaliinkin saataisiin kunnollista juotavaa Sagresin ja SuperBockin rinnalle.

sesimbra3

Sesimbran linnoitus ja Tap House auringonlaskussa.

Bonus: Parhaat bileet

Jos osut paikalle helmikuussa, et voi olla huomaamatta karnevaalien lähestymistä. Rumpujoukkueet harjoittelevat, sambaryhmät valmistelevat värikkäitä fantasia-pukujaan ja kaikki odottavat kevään aloittavia juhlia. Itse karnevaalien pärähdettyä käyntiin kylän rantakatu palmurivistöineen muuttuu tanssitantereeksi: kadulla sambataan, soitetaan musiikkia ja syödään paahdettuja kastanjoita. Vaikka itse kulkueeseen ei osallistuisi, on pukeutuminen silti suotavaa. Vaikka meininki on kotikutoisempi, ei tunnelma jää näissä bileissä kovin kauaksi Riosta!

sesimbra9
sesimbra13

Majoituksesta en valitettavasti osaa oikein sanoa juuta enkä jaata, mutta sitä löytyy leirintäalueista aina rannalla sijaitseviin spa-hotelleihin ja vuokra-asuntoihin saakka. Suosittelen toki vuokraamaan meidän talon ihanalta maatilaltamme, niin kauan kuin se vielä pysyy vuokrauskäytössä! Voipi nimittäin olla, että jossain kohtaa hilaamme itsemme sinne ihan oikeastikin asumaan.

Ehkäpä joku ottaa näistä vinkeistä vaarin ja lähtee tutustumaan Sesimbraan, sillä en usko, että sieltä on edes mahdollista lähteä pettyneenä pois. Siitä pitävät huolen upeat luonnonmaisemat, kalastajakylän pikkukujat ja mukavat ihmiset. Tämä on muutenkin siitä kiva paikka, että eri tavoin kuin Algarvessa, turisteista ei ole ruuhkaa mutta heihin, enimmäkseen ranskalaisiin ja espanjalaisiin, on silti totuttu. Tervetuloa, bem-vindo!

sesimbra14


In English: Our hometown in Portugal, Sesimbra, is just the perfect place. Only 30 kilometers from Lisbon, it has pristine nature, breathtaking scenery and delicious food. The best beach of them all is called Ribeiro do Cavalo, where you need either to hike for some 20-30 minutes or arrive by boat. The most amazing views can be found in Serra da Arrábida, where you can drive on the same scenic route as James Bond in the film On Her Majesty’s Secret Service. The most interesting sightseeing can be done at Cape Espichel, where history of holiness meets the views over the high cliffs. There are also some dinosaur footprints close by. The most rewarding hiking route goes up the mountain Arrábida, to Pico do Formosinho at 501 meters. On the mountain there are several paths to choose from, not to mention the amount of trails in the area. The most epic activities are related to water – canoeing, diving, surfing, deep-water soloing, kite surfing, coasteering… you name it. And don’t forget swimming and snorkeling at the shallow beach waters.

The most delicious croissants can be found at the cafeteria called O Melhor Croissant da Minha Rua, and the best cream custard tarts (pastel de nata) from Tomé situated behind the fortress. In the fortress itself there is a terrace, which is the best spot to try some locally brewed beers. When you get hungry from all the hiking and paddling, head to Aloha Café for mouthwatering vegan lunch, a hamburger or a green smoothie, and for dinner try the freshest fish at Lobo do Mar, situated just across the street from the fishing harbor. If you visit Sesimbra in February, you get to take part to the colorful celebrations of Carnival. I cannot tell much about accommodation, but there are plenty of options. Or just ask me about the house we are renting! Welcome, bem-vindo!

Chã dos Navegantes on Sesimbran parhaiten varjeltu salaisuus

Läheltä Portugalin Sesimbrassa, hieman Lissabonin eteläpuolella, sijaitsevan Cabo Espichelin niemen kärkeä lähtee kuoppainen hiekkatie keskelle peltoja ja niiden keskelle unohdettuja tiilistä rakennettuja talonraunioita. Vihreä ja kumpuileva näkymä on kaunis vasten sinistä taivasta, mutta rakennusluvatta ja sittemmin myös purkamatta jääneet , graffitein koristellut talonraadot tekevät maisemasta hieman alakuloisen. Satunnainen kulkija ei ikinä aavistaisi, millaisia aarteita kumpujen takaa löytyykään. Ehkä juuri siksi tämä Chã dos Navegantes -niminen patikkareitti ei ole saanut laajemman yleisön huomiota osakseen, vaan on jäänyt alueen muiden upeiden paikkojen varjoon. Se on yhä salaisuus, myös paikallisille.

cha1 cha2
cha4-horz cha3
cha6cha5
cha7
cha10 cha11

Kuoppainen hiekkatie muuttuu kiviseksi kinttupoluksi, joka kulkee okaisten puskien välissä mutkitellen kohti etelää. Rantatörmän ylitettyään löytää itsensä meren rannalta. Eikä ihan minkä tahansa meren, vaan Atlantin valtameren. Sen pauhut lyövät vasten teräviksi hioutuneita rantakallioita nostattaen ilmaan sumumaisia pisarapilviä, jotka leijailevat kohti rannan kallioita hohtaen kultaisina laskevan auringon valossa.

Alhaalla näkyvät vanhan Forte de São Domingos da Baralha -nimisen linnoituksen rauniot, jotka aikanaan vartioivat rannikkoa mereltä purjehtivan uhan varalta. Tämä on patikkareitille nimensä antanut Chã dos Navegantes, merestä noussut terassi tai korotettu rantakaistale. Linnoitus rakennettiin 1700-luvulla juuri tänne, koska ympäröivillä rannoilla seisovat korkeat kalkkikiviset kalliojyrkänteet, joita pitkin ei monikaan vihollinen olisi päässyt kiipeämään ylös. Se on hylätty jo 1800-luvun alkupuoliskolla Portugalin sisällissodan jälkeen, mutta sen muureilla voi edelleen aistia menneiden aikojen loiston.

Kun syvänsinisen meren, vuorten ja linnoituksen muodostaman kontrastin pauloista herää nykyhetkeen, voi päätään kääntämällä huomata seisovansa itse keskellä linnoituksen toisen osan raunioita. Oviaukko on vielä paikallaan, mutta sen yläosan kivet näyttävät siltä, että ne saattavat pudota alas hetkenä minä hyvänsä.

cha13-horz cha14
cha15 cha16
cha18cha17
cha20
cha21cha19 cha26
cha22 cha25

Polku jatkuu linnoitukselta eteenpäin, läpi kultaisessa valossa kylpevän pusikkoisen rantakasvillisuuden. Rosmariini kukkii ja aurinko paistaa vaakatasosta silmiin niin, ettei eteensä meinaa nähdä. Polku on aika ajoin melko jyrkkä, joten eteensä on kuitenkin hyvä katsoa, vaikka ympäröivät maisemat vetäisivät katsetta puoleensa melko tehokkaasti.

Lopulta edessä aukeaa rotko, jonka pohjalta kuuluu kumeaa altojen jylinää. Maa ei ole kuitenkaan auennut mereen kokonaan, vaan rotkon yli kulkee ei vain yksi, vaan peräti kaksi luonnollista kivisiltaa. Toinen on mereen romahtaneen, lähes täydellisen ympyränmuotoisen reiän reuna. Alhaalla velloo ja pyörteilee turkoosi vesi, eikä silta vaikuta siltä että se kestää paikallaan montakaan vuosikymmentä. Kulmakarvat hilautuvat kohti hiusrajaa, ja on pakko vähän hengähtää. Ei pelkästään takana olevan kävelymatkan takia, vaan myös siksi, että Sesimbrasta löytyy näinkin upea paikka, josta minä tai edes moni seudulla ikänsä asunut ei ole koskaan kuullutkaan. Tai sitten on kuullut, mutta ei ole koskaan ymmärtänyt paikan hienoutta. Onneksi Zé on käynyt lähistöllä kalliokiipeilemässä ja tuntee nämä polut melkein kuin omat taskunsa.

Sillan potentiaalisesta epästabiiliudesta huolimatta uskaltaudun kävelemään sen yli ja seisomaan vielä sen keskelläkin kuvien oton ajan. Toinen silta on kapeampi, mutta paksumpi ja vaikuttaa siten vankemmalta. Mieleen muistuu kolme vuotta sitten vierailemamme hieman erilainen kivisilta, Tsekissä sijaitseva Pravčická brána, Euroopan suurin laatuaan.

cha27-horz cha30
cha29cha28

cha31-horz cha32

cha35-horz

Löydätkö vasemmanpuoleisesta kuvasta erään huimapään?

Vaikka merkitty reitti kääntyy takaisin täällä, kannattaa kivisilloilta vielä jatkaa rantatörmällä risteileviä polkuja pitkin muutama sata metriä eteenpäin, sillä kulkija palkitaan upeilla näkymillä ympäröiville kalliojyrkänteille ja niiden alla sijaitseville meren syömille luolille. Tiedät kyllä missä kääntyä takaisin, sillä polku loppuu kohtaan, josta ei enää pääse eteenpäin ainakaan ilman köyttä ja muita rappelling-varusteita. Tämä on oiva paikka istahtaa kivelle ja uppoutua hetkeksi ajatuksiinsa tai keskittyä kunnolla meren tarkkailuun. Kauneimpanakaan päivänä ei polulla saati sitten tällä hiljaisella paikalla tullut vastaan ketään. Alhaalta tosin meni ohi pari venettä.

Me kävimme joululomamme aikana kävelemässä tämän reitin kahteenkin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla olimme paikalla myöhään iltapäivällä. Auringonlasku oli upea, mutta jouduimme pitämään hieman kiirettä ehtiäksemme takaisin autolle ennen pimeää. En muutenkaan ollut ihan täysissä voimissani, sillä olin juuri päässyt ylös flunssan kourista sängynpohjalta ja kurkkuun tuntui asettuneen teräspiikkinen kaktus. Toisella kerralla taas veimme Zén kaverin tutustumaan polkuun uudenvuodenaattona. Kyllä kelpasi aloittaa uudenvuodenjuhlinta näistä jylhistä maisemista, ja tankata samalla D-vitamiinia varastoon!

cha37
cha36 cha24

Chã dos Navegantes -reitti sijaitsee Arrábidan luonnonpuistossa Cabo Espichelin niemen eteläpuolella. Se kulkee osittain samoja polkuja GR 11 / E9 European Coastal Route -pitkänmatkan vaellusreitin kanssa, joten täältä voi siis vaeltaa periaatteessa samaa polkua pitkin aina Viron Narvaan asti. Reitin pituus on noin 5 kilometriä ja se on vaativuudeltaan keskitasoa. Nousua ja laskua kertyy reitin aikana molempia yli 100 metriä, mutta kyllä niistä hieman huonompikuntoisempikin selviää. Reitti ei jyrkkien, aidattomien pudotusten takia sovellu pienille lapsille. Aikaa kannattaa varata 1,5 tunnista ylöspäin, mutta suosittelisin varaamaan ainakin 2-2,5 tuntia, jotta maisemistakin ehtii nauttia. Reitti on merkitty maastoon kelta-punaisin maalimerkein, mutta polkuja risteilee paikkapaikoin useita. Meren rannan ja maaston vaikeakulkuisuuden takia pahempi eksyminen on kuitenkin mahdotonta. Auton voi jättää parkkiin lähtöpisteeseen tien viereen.

Tästä portugalinkielisestä infolehtisestä löytyy kartta ja lisätietoa patikkareitistä. Hieman englanninkielistä infoa ja kännykkään ladattavissa oleva kartta taas näyttäisi löytyvän täältä. Reitin alussa on myös infotaulu. Pakkaa mukaan juomista, aurinkorasvaa ja kenties pientä purtavaakin. Varaudu siihen, että kännykässä ei meren puolella ole välttämättä kenttää (en tarkistanut asiaa). Niin ja muista ladata kameran akku! Tänne voi tulla vaikka vain päiväretkelle Lissabonista, mutta toki visiittiin kannattaa yhdistää ainakin Cabo Espichelin niemi pyhättöineen ja Pedra da Muan dinosaurusten jalanjälkien tutkailu – jälkimmäisestä on muuten tulossa myös uutta postausta jossain vaiheessa.

Huomenna lähdemme valloittamaan erästä jyväskyläläistä jääluolaa, joten palataan kenties hieman huurteisempien patikkaretkien kera. Ihanaa retkeilytalvea kaikille!


In English: The Chã dos Navegantes hiking route is the best kept secret of Sesimbra. Not even all the locals know that this kind of a place exists in their home region. The narrow and rocky trail leads the hiker through the spiky bushes to an old fortress, Forte de São Domingos da Baralha, built in the 18th century and abandoned only a hundred years later. The fortress makes a hypnotizing contrast with the deep blue sea and the surrounding limestone cliffs and mountains. Further along the path, there is not only one but two natural stone bridges over a gorge waiting for the brave ones to cross them. The upper one seems a little unstable, but not enough so to prevent me from walking on top of it. The sea waters are roaring and whirling at the bottom. The trail turns back here, but at the end of it there are still some views over the cliffs and sea caves waiting to be found. We hiked this trail twice during out Christmas holidays, and on both times there was nobody else on the trail, only a total peace and quiet.

Tomorrow we will do some more frosty hiking as we will go and explore an ice cave! Have a lovely winter of adventures everybody!

Turvallisuus Brasiliassa

Onko Brasiliaan turvallista matkustaa? Yleinen mielikuva Latinalaisesta Amerikasta ja Brasiliasta on yleensä jokseenkin turvaton. Minulta on toivottu postausta Brasilian turvallisuudesta, josta ei monellakaan täällä päin käymättömällä ole kuin häilyväinen käsitys. Olen myös kuullut monelta taholta, että matkustaminen Brasiliaan tai Latinalaiseen Amerikkaan ei juuri kiinnosta, koska alue koetaan turvattomaksi. Mutta perustuuko tuo mielikuva median luomaan harhakäsitykseen, vai onko se totista totta? Kannattaako Etelä-Amerikan helmet jättää näkemättä, koska pelottaa?

Faktat tiskiin

Ulkoministeriön matkustustiedotteessa Brasilian turvallisuustilanne rankataan luokkaan ”noudata tavanomaista varovaisuutta”. Suurten kaupunkien rikollisuudesta varoitetaan, ja mielenosoituksia sekä pimeällä liikkumista kehotetaan välttämään. Rikollisuutta esiintyykin erityisesti suurkaupungeissa ja niiden faveloissa, ja se saa matkustustiedotteessa yhtä paljon palstatilaa kuin trooppiset taudit. Rikollisjengien ja poliisien aseellisia yhteenottoja väitetään tapahtuvan vain Rio de Janeirossa ja São Paulossa, mutta ne voivat tiedotteen mukaan ulottua myös turistialueille. Muuten ongelmana ovat lähinnä ryöstöt ja varkaudet. Nämä kohdistuvat usein ammattirikollisten toimesta samalla mitalla niin paikallisiin kuin turisteihinkin ja tapahtuvat usein ilta- ja yöaikaan (lähde).

Vertailin Brasilian matkustustiedotetta joihinkin suomalaisten suosimiin Euroopan ulkopuolisiin maihin, ja se on mielestäni aika samaa luokkaa kuin esim. Venäjän tai Thaimaan matkustustiedotteet. Toki maissa on erilaiset riskit, mutta noin yleisellä tasolla vaikuttaa aivan yhtä riskaabelilta matkustaa Thaikkulaan tai rajanaapuriin kuin Brasiliaan. Moniko jättää lähtemättä Phuketiin terrorismin pelossa, tai Pietariin ryöstön ollessa uhkatekijä? Vilkaisin myös Indonesian ja Kambodzan tiedotteita, mutta näissä maissa matkustaminen on Ulkoasiainministeriön mielestä vaarallisempaa kuin Brasiliaan matkustaminen.

safety-map-world

SOS Internationalilta taas löytyy ylläoleva kartta, josta voi tarkastella maailman maiden matkustusturvallisuutta. Vaihtoehtoina on Travel Security Risk, Medical Risk sekä Road Safety Risk. Ensimmäisessä kategoriassa Brasilia kuuluu Medium-luokkaan, eli matkustusriskit ovat maailman keskitasoa. Samaan luokkaan kuuluvat esimerkiksi Etelä-Afrikka, Venäjä, Ukraina (Krim poisluettuna), Kosovo, Saudi-Arabia, Meksikon ja Intian rauhallisimmat alueet, Nepal, Mongolia, Indonesia, Kambodza, osa Marokkoa ja Laosia sekä Filippiinit. Jos olet käynyt joissain näistä maista tuntematta oloasi turvattomaksi, niin luultavasti matkustat myös Brasiliassa rauhallisin mielin. Kaikkein turvallisimpaan luokkaan ovat muuten päätyneet ainoastaan Pohjoismaat, Sveitsi, Luxemburg sekä Slovenia.

Jos tarkastellaan Brasiliaa Latinalaisen Amerikan sisällä, niin turvallisuus tai sen puute on edelleen keskitasoa. Alueelta löytyy niin korkean kuin matalankin matkustusriskin maita. Ensimmäisiä ovat mm. Venezuela, Honduras, El Salvador ja isot osat Meksikoa. Matalan riskin maihin taas lukeutuvat Costa Rica, Panama, Ecuador, Chile, Argentina, Paraguay ja Uruguay. Viimeinen tuntuu olevan varsinainen lintukoto, mikäli brasilialaisten puheita on uskominen. Itse olen matkustanut Hondurasissa ja käynyt pikaisesti El Salvadorissa sekä Meksikossa, ja uskallan väittää Brasilian olevan näitä huomattavasti turvallisempi ja muutenkin kehittyneempi maa.

brazil66

Ipaneman rannalla Riossa.

Matkaoppaita julkaisevan Rough Guidesin nettisivuilla sanotaan, että vaikka Brasilian maine jokseenkin vaarallisena maana ei ole aivan tuulestakaan temmattu, on se silti yleensä liioiteltu. Erityistä valppautta kehotetaan noudattamaan Riossa, Salvadorissa ja Recifessä. Ryöstöjä tapahtuu eniten isoissa kaupungeissa, mutta maaseudulla ja pienissä kaupungeissa ei juurikaan. Brasilian virallisen turismisivun mukaan suurin osa maahan saapuvista turisteista ei kohtaa mitään ongelmia.

Yksin matkustaville naisille maa ei ole sen turvattomampi kuin muutkaan. Vaikka Brasiliakin kuuluu ns. latinomachokulttuurin piiriin, on machoilu täällä enemmän pinnan alla kuin joissakin muissa Lattariamerikan maissa. Brassimiehet (ja varmaan naisetkin) tunnetaan flirtistään ja yökerhoissa iskuyritykset voivat kuulemma olla todella ihollekäyviä, mutta viekoittelijat uskovat kyllä kun kieltäytyy kohteliaasti. Sen sijaan drinkeistään kannattaa baareissa pitää huolta, sillä tyrmäystippoja harrastetaan täälläkin. Mitään huutelua saati muuta ahdistelua ei ole tullut kadulla vastaan edes tällaiselle vaaleaverikölle.

brazil7

Perusnäkymä Rio de Janeirossa. Vaaran voi suorastaan aistia!

Liikenneriskit

Liikenne on usein arvaamatonta ja kaupungeissakin nopeudet voivat olla korkeita. Olen monesti todistanut punaisia päin ajoja, ja erityisesti moottoripyörät kaahaavat välillä kuin mielipuolet. Paikalliset juoksevat kadun yli milloin mistäkin välistä, mutta kannattaa katsoa moneen kertaan molempiin suuntiin, ennen kuin lähtee ylittämään katua. Autoilijat ajattelevat aina olevansa etuajo-oikeutettuja.

Valtateillä tapahtuu välillä sekopäisiäkin ohituksia, joten mikäli aiot vuokrata auton, varmistu että kuskilla pysyy pää kylmänä. Vilkkua ei useinkaan käytetä, vaan kaistoja saatetaan vaihtaa ilman vilkkua eteen kiilaten. Suurimmat tiet ovat usein hyväkuntoisia, mutta pienemmillä maanteillä saattaa olla isoja kuoppia ja hiekkateillä voi joutua köröttelemään todella hitaasti tien huonon kunnon takia. Ajonopeudet sentään pysyvät yleensä melko maltillisina. Vuoristoisilla tieosuuksilla kannattaa varautua hitaasti eteneviin rekkajonoihin ja näiden välissä vaarallisesti ohitteleviin henkilöautoihin. Autoryöstöjä sattuu silloin tällöin, mutta enemmän suurten kaupunkien liikennevaloissa.

brazil5

Valtatiet ovat hyvässä kunnossa.

Ulkoministeriön matkustustiedotteen mukaan ”linja-autoilla matkustettaessa tulee huomioida ryöstetyksi tulemisen riski.” Tästä ei kuitenkaan ihan tule selväksi, että missä vaiheessa ja millaisissa linja-autoissa tämä riski on olemassa. Ilmeisesti turistibusseissa, joihin on kohdistunut joitakin yksittäisiä ryöstöjä. Taskuvarkauksia esiintyy kaupunkiliikenteessä etenkin ruuhka-aikaan. Riossa ja São Paulossa metro on busseja turvallisempi ja kätevämpi kulkuväline. Yleisesti ottaen pitkän matkan linja-autoja pidetään turvallisena matkustusmuotona ja ne ovat moderneja ja turvavöin varustettuja, samaa tasoa kuin Suomenkin bussit ellei jopa parempia.

Viralliset taksit ovat Brasiliassa hyvin turvallisia ja mittarein varustettuja. Taksin voi tilata kännykkäsovelluksella tai soittamalla, ja lisäksi on tietysti taksitolppia ja vapaan taksin voi viittoa myös lennosta. Uber toimii Brasiliassa myös oikein hyvin.

brazil3

brazil4

Syrjäisillä pikkuteillä saattaa tulla vastaan mitä tahansa. Tässä ajellaan Chapada Diamantinan kansallispuistossa.

Omat kokemukset

Itse kuulun siihen enemmistöön, joka ei ole nähnyt tai kokenut minkäänlaista rikollisuutta (huumeidenkäyttöä lukuunottamatta) näiden lähes neljän Brasiliassa vietetyn kuukauden aikana. Minulla on ollut joka paikassa aivan turvallinen olo, myös Riossa ja yksin Copacabanalla. Kukaan taksikuski, myyjä tai muu vastaava ei ole yrittänyt vedättää. En ole nähnyt edes taskuvarasta kadulla. Sehän ei silti tarkoita, ettei niitä olisi. Kämppäkaverini näki juuri eilen näpistysyrityksen, jossa kännykkä meinasi lähteä varkaan matkaan täällä Curitibassa. Aikaisemmin syksyllä kaverini taas todisti suositussa baarissa ampumavälikohtausta, jossa rikollisuuteen itsekin sekaantunut uhri kuoli ja yksi sivullinen haavoittui jalkaan. Baari sijaitsi huumekauppiaiden suosimalla aukiolla, joka tiedetään kaupungin vaarallisimmaksi paikaksi yöaikaan.

Yksi kuumotus on kuitenkin tielleni osunut – ihan kirjaimellisesti. Pantanalin kosteikkoalueelta ulos matkustaessamme tiepoliisi pysäytti automme alkaen tivata majapaikan kautta järjestetyltä kuskiltamme, että miten hän voi kyytsätä turisteja olematta virallinen taksi. Passit lähtivät poliisin kopperoon, kun samalla minulta sekä toiselta suomalaistytöltä kyseltiin maksamaamme kyydin hintaa. Oma naamani oli varmaan valahtanut valkoiseksi ja sain vain änkytettyä jotain että ”hmm, paljonkohan se nyt onkaan realeissa… öömmh…” yrittäessäni keksiä sopivaa summaa, mutta kaverini tajusi valehdella kirkassilmäisesti, että maksoimme kuskille sellaiset 50 euroa ja vieläpä tilisiirtona. En tiedä oliko poliisilla mitään käsitystä paljonko summa oli realeissa, mutta ilmeisesti viisikymppiä kuulosti tarpeeksi alhaiselta hinnalta. Oikeastihan me maksoimme 11-12 tunnin automatkoista huomattavasti enemmän ja käteisellä, mutta sitä herra poliisi ei ikinä saanut luojan kiitos selville. Lopulta saimme jatkaa matkaa ilman lahjusten maksamista.

brazil1

Favela Salvadorissa.

Johtopäätökset turvallisuudesta

Brasilia ei ole niin turvaton maa kuin yleinen mielipide sanoo. Täällä on omat riskinsä, mutta kyllä tänne uskaltaa matkustaa aivan hyvillä mielin. Suurkaupunkien ulkopuolella on hyvinkin turvallista, ja täällä riittää kolonialismin aikaisia pikkukaupunkeja, rantakohteita ja etenkin upeaa luontoa koluttavaksi ilman kuumottelua ryöstön kohteeksi joutumisesta. Eikä niissä isoissa kaupungeissakaan välttämättä mitään tapahdu. Omalla käytöksellä riskit saa minimoitua, ja todennäköisesti reissusta saa nauttia ilman ongelmia. Mikäli huono mäihä käy kohdalle ja joutuu ryöstetyksi, niin missään nimessä ei kannata tapella vastaan. Menetät ehkä lompakkosi ja kännykkäsi, mutta mitään sen vakavampaa tuskin tapahtuu. Ja niin valitettavaa kuin se onkin, näitä sattuu aivan joka puolella maailmaa missä on köyhyyttä ja sosiaalisia ongelmia. Brasiliasta on muutaman viime vuosikymmenen aikana tullut talouskasvun myötä teollisuusvaltio, jonka sosiaalisektori on jäänyt kehitysmaan tasolle ja iso osa kansasta on jäänyt globalisaation hedelmien ulkopuolelle. Jotkut näistä ottavat rikollisuuden selviytymisstrategiakseen ja keinoksi tehdä rahaa.

Terrorismi on Brasiliassa virallistenkin tahojen mukaan epätodennäköistä. Oma mielipiteeni on, että Brasiliassa on suurempi riski joutua auton yliajamaksi kuin joutua ryöstetyksi saati sitten pommituksen uhriksi. Jokaisen turvallisuuden tunne on erilainen ja jokainen tekee tietysti omat johtopäätöksensä haluamastaan turvallisuustasosta, mutta ei Brasilia ole todellisuudessa sen vaarallisempi kuin monet Aasiankaan maat. Omasta mielestäni riskit eivät ole niin suuria, että jättäisin matkustamatta vain kaupunkirikollisuuden takia. Niin kuin näkyy, on tätä maata kierretty tässä vajaan neljän kuukauden aikana ihan kiitettävästi.

fb-safety-in-brazil

Ylläoleva Facebookista jonkin aikaa sitten bongattu keskustelu summaa aika hyvin omankin mielipiteeni turvallisuusasioista: 99% Brasilian massiivisesta pinta-alasta on aivan turvallista seutua, ja kenties 1% tai alle vaarallista. Kuten kommentissa todetaan, tällaisia paikkoja löytyy erittäin monista isoista kaupungeista. Brasiliassa vaikemmaksi asian tekee se, että favelat saattavat sijaita lähellä turistien suosimia kohteita, jolloin rikollisten on helppo iskeä niihinkin. Jos tämä pelottaa, niin jo Rion ja São Paulon väliin jättämällä karsii aika huolella riskejä joutua ryöstetyksi. Eikä sillä, että kaikki faveloiden asukkaat olisivat rikollisia. Suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä.

brazil2

Turvallisuusvinkit Brasiliaan

Miten reissaajan sitten kannattaa varautua, kun uhkakuvista on päästy yli ja lennot Brasilian ihmeitä kokemaan on buukattu?

Tee nämä:

  • Jätä passi ja muut arvotavarat majapaikan tallelokeroon. Pidä siellä myös toinen kortti, mikäli ensimmäinen katoaa.
  • Pidä lompakossa vain sen verran käteistä, mitä päivän aikana tarvitset. Kortti kelpaa lähes joka paikassa. Pidä kuitenkin jonkin verran käteistä mukanasi, koska mahdollinen ryöstäjä ei halua lähteä aivan tyhjin käsin paikalta.
  • Jos lähdet kävelymatkaa pidemmälle majapaikastasi, piilota esimerkiksi rintaliiveihin tai kenkään tarpeeksi rahaa, jotta pääset ryöstönkin sattuessa takaisin hotellille. Pidä rahan kanssa myös lappu, jossa on tärkeät puhelinnumerot ja osoitteet.
  • Pysy valppaana kaupungilla kävellessäsi ja huomioi mitä ympärilläsi tapahtuu, erityisesti jos sinulla on puhelin kädessä. Jos huomaat jonkun lähestyvän sinua, pidä katse tiukasti hänessä ja näytä, että olet nähnyt tyypin. Pieni tuijottaminen on täällä ihan ok. On hyvä myös vilkaista välillä selän taakse, ettei kukaan ole lähtenyt seuraamaan.
  • Yritä sulautua massaan. Shortsit, t-paidat/topit ja flipflopit ovat hyvä asuste kaupungilla ja rannoilla, kylmemmissä lokaatioissa farkut ja lenkkarit tai tennarit. Näin et herätä epätoivottua huomiota.
  • Ruuhkaisissa paikoissa voi olla hyvä idea kääntää reppu etupuolelle, etenkin jos paikallisetkin tekevät näin.
  • Pidä huoli tavaroistasi. Älä jätä tavaroitasi vahtimatta Rion uimarannoilla, vaan mene uimaan vuorotellen reissukaverisi kanssa. Jos olet yksin liikenteessä, laita laukkusi muovipussiin ja pitele veden yläpuolella, niin voit käydä kastautumassa. Näin jotkut paikallisetkin tekevät. Voit myös pyytää rantabaaria pitämään tavaroita tallessa.
  • Yritä kysellä hotellisi respasta, onko alueella mitään normaalia vaarallisempia katuja tai paikkoja, joita tulisi välttää.
  • Automaatilla asioidessasi ole erityisen tarkkana. On parempi nostaa rahaa pankkien tai ostoskeskusten sisällä olevista automaateista.
  • Jos jotain sattuu, käänny ensisijaisesti turistipoliisin puoleen. Mikäli sellaista ei ole, etsi käsiisi siviilipoliisi (polícia civil). Polícia militar on viimeinen vaihtoehtosi. Huomioi, että rikoksen raportoinnissa saattaa hyvinkin vierähtää kokonainen päivä hitaan byrokratian takia.
  • Katuja ylittäessäsi ole varovainen ja katso aina molempiin suuntiin.
  • Huomioi, että paikallisetkaan puhelinliittymät eivät useinkaan löydä signaalia maaseudulla ja luonnossa.
  • Muista, että brasilialaiset ovat hyvin ystävällisiä ja kohteliaita, ja koskettamiskulttuuri on vahvasti läsnä. Todennäköisesti sinulle kadulla juttelemaan tulevalla, siistillä ja englantia puhuvalla tyypillä on aivan puhtaat jauhot pussissa ja hän haluaa vain auttaa. Lentokentillä ole kuitenkin varuillasi tällaistenkin henkilöiden kanssa.

Älä tee näitä:

  • Älä ota matkalle mukaan mitään, mistä et missään tapauksessa voisi luopua. Itse en ole tätä ohjetta noudattanut, koska tällainen esine on kamerani, mutta kuka nyt ilman kameraa reissuun lähtisi? Jos mahdollista, ota vanha läppäri ja kännykkä uutuuttaan kiiltelevien sijaan.
  • Älä kanna kaupungilla mukanasi mitään ylimääräistä. Mielestäni repun tai laukun voi kuitenkin hyvin ottaa mukaan. Älä myöskään kanna kameraa kaulassa, vaan laukussa piilossa.
  • Älä näytä muutenkaan rikkaalta. Jätä kalliit kellot, korut ja merkkilaukut mieluummin kotiin.
  • Älä kävele pimeillä ja autioilla kaduilla myöhään illalla tai yöllä, esimerkiksi 21-22 jälkeen. Pimeällä taksi on aina turvallisempi, mutta alkuillasta on usein ihan ok myös kävellä tai mennä bussilla.
  • Jos huono tuuri käy ja joudut ryöstön kohteeksi, älä missään nimessä tappele vastaan. Ryöstäjät ovat usein aseistettuja ja ovat myös käyttäneet aseitaan kohdatessaan vastarintaa. He haluavat sinulta vain arvotavarasi ja rahasi siististi ja nopeasti, eikä henkesi riskaaminen ole sen arvoista.
  • Älä rupea vainoharhaiseksi. Kodittomat, katukerjäläiset ja -kaupustelijat eivät yleensä ole vaarallisia, ja uskovat jos kieltäydyt kohteliaasti.

Tulipas pitkä vinkkilista, mutta suurin osa näistä tietysti pätee ihan missä päin maailmaa tahansa. Maalaisjärjellä pärjää pitkälle, eikä turhaan kannata kuumotella. Minulla on ollut aivan turvallinen olo jokaisessa paikassa ja joka puolella maata. Yksin pimeällä käveleminen kaupungilla arvelutti aluksi, mutta siihenkin on jo tottunut. Mainittakoon, että kyllä se vähän pelottaa Suomessakin, joten tämä ei välttämättä kerro mitään Brasiliasta. Jos köyhempi pohjoinen arveluttaa, niin rikas eteläinen Brasilia voi olla hyvä reissukohde! Maa on joka tapauksessa niin iso, että joka paikkaan harvoin ehtii yhdellä reissulla. Myös turvallista naapurimaata Argentiinaa ja Chileä kannattaa harkita ekoiksi Lattarikohteiksi.

brazil8

Riossakaan ei pelottanut.

Minusta pelon ei pitäisi estää ketään matkustamasta paikkoihin, joissa todennäköisesti nauttisi ja oppisi uutta. Toki järki kannattaa pitää kädessä eikä lähteä niille oikeasti vaarallisille alueille kuten kriisien ja sotien keskelle, mutta pelkkä turvaton maine ei välttämättä ole totta eikä yksittäisiä vaarallisia alueita tuijottamalla saa kattavaa kuvaa koko maasta ja sen yleisestä turvallisuustilanteesta. Mistä sitä voi muutenkaan tietää ennen kuin menee ja kokeilee itse, että tuntuuko tämä paikka juuri minusta turvattomalta? On ihmisiä, jotka pelkäävät liikkua Helsingin keskustassa yöllä, ja on toisia, joita ei pelota missään. Omat rajat on tärkeintä tietää, ja joskus niitä voi olla ihan hyvä myös rikkoa. Niinhän sitä sanotaan, että elämä alkaa vasta mukavuusalueelta ulos astuessa.

Life begins at the end of your comfort zone.

Onnistuinko antamaan selkeämmän kuvan Brasilian turvallisuustilanteesta? Entä onko maassa käyneillä muuta vinkkiä listan jatkoksi? Vielä olisi muutama päivä aikaa joutua ryöstetyksi (haha, sormet ristiin), joten katsotaan miten käy!

Seuraa reissujani reaaliajassa Instagramissa, tai liity blogin lukijaksi Facebookissa, Bloglovin’issa tai Blogit.fi:ssä!


In English: Safety in Brazil is a frequent question of interest as it tends to have a reputation of not-so-safe destination. I have heard from various people that they are not interested in traveling in Latin America, because they feel that it’s not safe. But is this true? Of course there are crime ridden areas in Brazil, but perhaps 99% of it is totally safe. Crime is present mainly in big cities such as Rio de Janeiro and São Paulo, but in the towns, countryside and nature it is usually very safe. And which big city wouldn’t have its problems? Here the main risk is due to the sometimes close presence of favelas to touristy areas, which gives easy access for the criminals. However, most tourists arrive and leave Brazil without any kind of trouble. And if you would run into a problem, it would most likely be a robbery or a simply theft. In the end you would lose your valuables that you are carrying, but nothing would probably happen to yourself, if you don’t resist. And you should never try to resist or fight with the mugger.

That being said, I have never felt unsafe in any place here, not even in Rio, nor have I seen any crime happening. I hope that people wouldn’t let fear stopping them from traveling to places that they would otherwise enjoy. The reputations are sometimes exaggerated, and one cannot know how safe they will feel if they never try. That’s what they say, life begins at the end of your comfort zone.

Follow my trip in real time on Instagram, or become a blog reader on Facebook or Bloglovin’!