Taannoisen Livingstonen reissun ensimmäinen ja odotetuin aktiviteetti (jos nyt ei lasketa hostellin uima-altaalla löhöilyä ja lämpimästä suihkusta nautiskelua – mitä luksusta!) oli tietysti Victorian putousten katsastaminen. Kyseessä on maailman suurin vesiputous, UNESCO:n maailmanperintökohde ja yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä. Aikamoinen paketti siis! Ja voin kertoa, että pettyä ei vierailijan tarvinnut, vaan putousten voima oli käsinkosketeltavan ihmeellinen – jopa niinkin konkreettinen, että kastuimme läpimäriksi vaikka olimme lähimmilläänkin useiden kymmenien metrien päässä itse vesiputouksesta. Victorian putoukset on ihmemaa, jossa kaikkialla on sateenkaaria, myös kuun loisteessa, ja kuivan pusikon keskellä kasvaa palanen sademetsää.
Jaan jutut Victorian putouksilta kahteen osaan, joista tässä ensimmäisessä fiilistellään putouksia pääreitiltä eli Knife Edge Bridgen kierrokselta sekä putousten päältä käsin. Toisessa osassa taas seikkaillaan Photographic Traililla ja kavutaan alas rotkoon putousten alapuolelle. Heitän jälkimmäiseen postaukseen myös vinkkini näille upeille vesiputouksille reissaaville!
Victoria Falls ei ole maailman korkein eikä edes levein vesiputous, mutta sitä pidetään suurimpana sen yhteenlasketun putoavan vesimäärän vuoksi. Se tarkoittaa 1,7 kilometrin leveydeltä ja enimmillään 108 metrin korkeudelta putoavaa vettä, mikä on keskimäärin yli tuhat kuutiometriä sekunnissa! Putousten vesimäärä ja voima on suurimmillaan keväällä sadekauden lopussa ja heti sen jälkeen, ja siksi halusimme vierailla putouksilla toukokuussa lähes heti Sambiaan saavuttuamme. Vesihöyrypilvet ja putousten nostattama vesisade ovat tosin tähän aikaan vuodesta niin läpäisemättömät, että itse putouksia ei juuri näe, vaan niitä saa ihailla vain hetkittäin pilviverhon repeytyessä pariksi sekunniksi kerrallaan. Vaan ainakin saimme todistaa niiden täyden tehon! Olisi silti mielenkiintoista vierailla putouksilla myös syksyllä kuivan kauden lopulla, jolloin vesiverho on jakaantunut useaksi pieneksi putoukseksi, joita voi kuitenkin katsella paremmin. Ja musta nuo vesipilvet toivat paikkaan vielä lisää kauneutta (jos se nyt on edes mahdollista) ja fiilistä!
Kävelemme muiden turistien joukossa kivettyä kävelypolkua. Paviaanit pelottelevat lapsia ja kaatavat roskapönttöjä etsiäkseen niistä jotakin suuhunpantavaa. Aikamoisen röyhkeiksi ovat oppineet! Putouksia voi katsella näköalapaikalta aidan takaa sekä polun varrelta kasvillisuuden aukoista. Ennen Knife Edge Bridgeä seisoo kaupustelijoita myymässä sadetakkeja. Me tuumataan, että ei osteta ja painellaan märälle metallisillalle niine hyvinemme. Kylmää vettä roiskuu niskaan ja yritän suojata kaulassa roikkunutta kameraani parhaani mukaan, mutta aika hyvin nuo valtavat putoukset senkin vaan kastelevat. No, ei ollut ensimmäinen kerta ja se kuivunee nopeasti auringossa, kuten myös märät vaatteemme. Virkistävää näin lämpimänä päivänä, etten sanoisi!
Saamme välillä olla rauhassa muilta turistiryhmiltä, ja tarkkailemme vihreissä puissa ja puskissa sirkuttavia lintuja ja polulla ryömiviä isoja tuhatjalkaisia. Tirpuset ovat suurimmaksi osaksi liian nopeita valokuville, mutta onnistun nappaamaan pari hyvää otosta. Kurkistamme putouksia jokaisesta eteen aukeavasta kuvakulmasta, ja jäämme märäksi kastuneelle näköalapaikalle ottamaan kuvia. Lyön tohkeuksissani pääni limaiseen aitaan, kun koitan pitää kuvien kanssa kiirettä, ettei kamerani kastuisi uudelleen. Jylinä on korviahuumaava, ja alas syöksyvät vesimassat hajoavat tuhansiksi pisaroiksi, joista osa jää ilmaan ja osa jatkaa jokena kohti alajuoksua ja Kariban patoa sekä tekojärveä.
Nämä Sambesi-joessa Sambian ja Zimbabwen rajalla olevat putoukset ovat kaivertaneet Batokan rotkon kiviseen tasankoon tulleeseen halkeamaan, joka on virtaavan veden voimasta suurentunut. Rotkoja on itseasiassa kuusi erillistä, joista täällä voi nähdä kaksi, loput ovat kauempana. Leveä joki muodostaa eräänlaisen deltan saarineen, ja putousten jälkeen joki jatkaa kulkuaan pitkin kapeaa siksak-halkeamaa. Paikalliset kutsuivat ja kutsuvat putouksia nimellä Mosi-oa-Tunya, ”the smoke that thunders”. Tutkimusretkeilijä-lähetyssaarnaaja David Livingstone näki putoukset ensimmäisenä eurooppalaisena vuonna 1855 ja nimesi ne tietenkin kuningatar Victorian mukaan. Sambian puolen kansallispuisto kantaa putousten alkuperäistä nimeä, mutta Zimbabwen puolen kansallispuistoa ja turismia varten rakennettua pitäjää kutsutaan kumpaistakin ihan vain Victoria Fallseiksi. Sambian ja Zimbabwen välinen silta on rakennettu vuonna 1905 Cecil Rhodesin määräyksestä. Yksi suosituimmista aktiviteeteista on nykyisin tehdä sillalta benjihyppy kohti Sambesin kuohuja. Me ei siihen ryhdytty, mutta koskenlasku tai ziplining rotkon yli olisi voinut olla hauskaa. Pihisteltiin nyt tällä kertaa kuitenkin rahojamme safareita varten ja tyydyttiin pelkkään kävelyyn.
Ylittäessämme Veitsenteräsiltaa toistamiseen kastuimme uudelleen, tällä kertaa vielä perusteellisemmin kuin ensimmäisellä kerralla. Jouduin kaatamaan vaelluskengistäni vettä pois ja sukat litisivät vielä pitkän aikaa. Miksen tajunnut laittaa ihan vaan sandaaleja jalkaan?! Kohtasimme lisää paviaaneja sekä Dr. Livingstonen patsaan, jolta jatkoimme kohti Sambesi-joen yläjuoksua putousten päälle. Aika tyynen näköinen oli joki sieltä katsottuna, virraten leveänä ja rauhallisena kohti äkkijyrkkää pudotusta. Voisi vähän jännittää jos jostain syystä joutuisi kellumaan veneellä noiden putousten päälle! Ilmeisesti sinne kuitenkin järjestetään jonkinlaisia uintiretkiä, hui. Mitenkähän joen kalat oikein selviävät siitä pudotuksesta?
Jatketaanpa tarinointia ja jaetaan niitä vinkkejä seuraavassa osassa!
Ps. Blogi laahaa pahasti jäljessä tätä matkaa, sillä mulla ei ole tällä hetkellä aikaa kirjoitella kaikesta siitä mitä täällä nähdään ja tehdään – reissutarinoiden purkamisen aika koittaa sitten myöhemmin kotona paremmalla ajalla. Instagramissa voit kuitenkin seurata mun ja meidän seikkailuja reaaliaikaisemmin. Löydyn sieltä nimimerkillä @johannahulda!
Blogia voit seurata WordPressin lisäksi myös Bloglovinissa, Blogipolussa ja Blogit.fi:ssä! Pitäisiköhän tehdä sille myös oikein Facebook-sivu?
In English: During out Livingstone trip, the most awaited thing was to see the famous Victoria Falls, calles Mosi-oa-Tunya, ”the smoke that thunders” by the local people. It is the largest waterfall in the world, UNESCO World Heritage site and one of the seven natural wonders of the world. And oh boy were we amazed by the sheer power of the falling water, which we also experienced first-hand by getting soaked by the water vapor and droplets thrown into the air. It is a wonderland full of rainbows (even in the moonlight) and rainforest in the middle of the dry African bush. First we went to the Knife Edge Bridge trail, after which we also wanted to see the falls from above at the upstream side. In the next post I will continue the story with the Photographic Trail and descending to the Boiling Pot, and throw in some tips for the ones interested in visiting these miraculous waterfalls!
Ps. At the moment my blog is very much delayed awaiting for more suitable times for blogging about the experiences here, but you can follow our adventures in more real time on Instagram. I go by the name @johannahulda! You can also follow my blog via Bloglovin’!
Oijoi! Olipas jannaa luettavaa! Vesiputouksissa on kylla aina jannasti jylhaa voimaa, puhumattakaan sitten skaalassa Victorian putoukset, luulen 😀 Nayttaa tekevan melkoisen kontrastin tuo vesiputouksen ymparisto keskelle kuivaa savannia!
TykkääTykkää
Tässä oli kyllä kieltämättä vesiputousskaala huipussaan! 😀 Joo, vesipisarat ovat saaneet aikaan pienen vihreän sademetsäkeitaan! Ehkä ero ei ole niin silmiinpistävä sadekaudella, mutta näin kuivalla kaudella kontrastia tosiaankin löytyy.
TykkääLiked by 1 henkilö
Hyvät kuvat! ja tosi mielenkiintoinen kohde. Minäkin haluan joskus nähdä vesiputouksen jossain, tämän vesiputouksen lisäksi kiinnostaisi Iguazu, mutta myös Kroatian krka luonnonpuiston vesiputoukset ja Sardiniassa on jokin mereen laskeva vesiputous jossain myös. Havaiji taitaa myös olla täynnä vesiputouksia, joille on tosin vaikea päästä
TykkääTykkää
Mereen laskeva vesiputous kuulostaa tosi kiehtovalta! Olen matkaamassa kuukauden päästä Brasiliaan, joten Iguassun putoukset ovat must see -listalla 🙂 Näin joskus kuvia Niagaran putouksista ja petyin pahasti kun kuva upeasta luontokohteesta särkyi tajutessani niiden olevan ihan kaupungissa! 😀
TykkääTykkää
Vau mikä paikka! Ihan noin mahtipontisia putouksia ei ole vielä omilla reissuilla tullut vastaan. Mies on tuolla jo käynyt ja kehunut, saa lähteä uudestaan vielä ja viedä minut myös!
TykkääTykkää
Oho, tää sun kommentti oli jostain syystä mennyt roskapostikansioon niin en huomannut heti vastailla!
Tuo on kyllä semmoinen paikka, että ei varmasti tylsisty vaikka kävis useemmankin kerran sitä ihailemassa! Eli sinne vaan, suosittelen lämpimästi 🙂 Mulla taitaa olla oikea vesiputousten vuosi, sillä ajattelin käydä vielä Iguassun putouksetkin katsastamassa jahka Brasiliaan asti pääsen!
TykkääTykkää
On ihan pikkuisen eri näköistä kuin kuivalla kaudella! 😀 Huh, tuota veden määrää. Me käytiin tuolla siis viime marraskuussa ja Sambian puoli oli käytännössä täysin kuiva. Parista kohdasta valui pieni vesinoro. Kastumisesta ei todellakaan ollut pelkoa. Zimbabwen puolella vettä sentään oli mukavasti ja se oli tosi upea!
TykkääTykkää
Ohhoh, no teillä ei sitten ollut sadetakeille tarvetta! Hyvä että edes Zimbabwen puolella oli vettä, että pääsitte kumminkin näkemään putoukset loistossaan. 🙂 Oon kanssa kuullut joiltakin paikallisilta, että kävivät syksyllä ja ”odottivat näkevänsä leijonan, mutta näkivätkin pettyneinä vain kissanpennun” 😀
Viime sadekaudethan ovat olleet etenkin siellä eteläisessä Sambiassa melko surkeita, liekö ilmastonmuutos syynä, joten ei ihme että vesi oli putouksistakin vähissä. Täällä eletään päivittäisten sähkökatkojen kanssa sen takia.
TykkääTykkää
Paluuviite: Victorian putoukset: fiilistelyä ja vinkkejä | Discovering Sunbeams
No jopa on röykeitä paviaaneja kun pelottelevat ja kaatelevat roskapönttöjä! 😀 Paviaaneista en niin perusta, saavat olla omasta puolestani omassa rauhassaan mutta huikee millaisia maisemia ja fiiliksiä olette päässeet kokemaan! Täällä on pakko vierailla joskus…
TykkääTykkää
On kyllä aika vekkuleita ne eläimet, musta oli hauska seurailla niiden touhuja. Varmaan siksi kun omia tavaroita eivät onneksi vieneet 😀
TykkääTykkää
Upeita kuvia tuolta ehdottomasti! En ihmettele, miksi tuo on yksi maailman seitsemäs ihme. Voin kuvitella, miten kova pauhaus tuosta vedestä lähtee. Kyllähän tuonne itsekin haluaisin joskus.
TykkääTykkää
Kiitos Sandra! 🙂 Pauhu oli kyllä melkoinen, eipä hirveästi kuullut jutella tuolla.
TykkääTykkää
Tuo on kyllä varmasti sellainen paikka, minkä upeutta ei voi edes käsittää ennen kuin käy paikanpäällä. Tosi hienoja kuvia olette kyllä ottaneet!
Ja voi röyhkeyden röyhkeys nuo paviaanit. Kyllä ne vaan nopeaan oppii, minne sitä ruokaa heitetään.
TykkääTykkää
Näinpä, eihän valokuvat juuri ikinä tee tällaisille paikoille oikeutta. Itse se pitää käydä kokemassa 😉
TykkääTykkää
oi, tuonne pitää vielä myös itse päästä käymään! Kivasti varmaan viilentää tuo vesiputouksen läheisyys kuumalla säällä
TykkääTykkää
Kieltämättä kylmä vesiryöppy niskassa piti tehokkaasti viileänä, heh 🙂 Mutta yllättävän lähelle oikeastaan loppui putousten viilentävä ja kasteleva vaikutus.
TykkääTykkää
Kyllä muuten tekis vaikutuksen – korvissa humisee noiden putousten pauhut jo kuvien perusteella ❤
TykkääTykkää
Totisesti teki! Melkein voin itsekin kuulla sen jylinän edelleen 🙂
TykkääTykkää
Upeaa! Tuonne on päästävä. Toivottavasti muuten piditte Sambiasta. Juttujanne odottaen.
TykkääTykkää
Toivottavasti pääset pian! Blogia selaamalla löytyy monta postausta Sambiasta, en vain ole harmi kyllä kerinnyt osallistumaan striimeihin ennen tätä. Mutta hyvin täällä on viihdytty! 🙂
TykkääTykkää
Pitäisi tehdä Facebook-sivu 😉
Upeita kuvia! On kyllä aivan mahtava paikka, tuonne pitäisi joskus päästä! Ja just näin keväällä kun putous on suurimmillaan 🙂
TykkääTykkää
Kiitos Terhi! Kevät on todellakin parasta aikaa vierailulle, vaikka näkyvyys vähän kärsisikin. Täytynee ryhtyä tuumasta toimeen sen Fb-sivun kanssa 🙂
TykkääTykkää
Tuonne täytyy jossain vaiheessa päästä. Samalla kertaa on ollut suunnitelmissa Namibian ja Botswanan reissu. Ilman muuta kohde, joka pitää omin silmin kokea 🙂
TykkääTykkää
Ne voisi tosiaan yhdistää samaan pakettiin aika mukavasti! Mullakin houkuttelisi lähteä joskus Namibiaan ja miksei Botswanaankin safarille 🙂
TykkääTykkää
Wau! En oikeesti osaa paljon muuta sanoa! Varmasti aivan mahtava kokemus ja kuvat ovat ihan törkeen upeita!
TykkääTykkää
Suurkiitos Martta! Meni kyllä sinne nähtävyyksien topvitoseen!
TykkääTykkää
Onpas hienon näköinen paikka, vautsi! Eipä oo kunnon vesiputouksella tullut vielä käytyä, mutta haluaisin kyllä. Hyi että mä pelkään apinoita 😀
TykkääTykkää
Apinakammoisella olisi tuolla kyllä aika tukalat paikat 😀 Toivottavasti pääset kunnon vesiputouksille!
TykkääTykkää
Upean näköistä! Tuonne olisi kiva päästä joskus. Kävin maaliskuisella Sveitsin matkalla ihastelemassa Reinin putouksia, ei sielläkään ihan huonot maisemat ollut 🙂
TykkääTykkää
Ne on varmasti olleet hienot myös! Oli tuntematon paikka niin piti ihan googlettaa, täytyy poiketa jos ja kun joskus Sveitsiin suuntaan 🙂
TykkääTykkää
Ei hitto. Onpas mieletön paikka! Meni nyt välittömästi kyllä matkalistalle, huh huh 🙂
TykkääTykkää
Sanopa muuta! 🙂
TykkääTykkää
Upea paikka. Paviaanit ei kuulu minunkaan suosikkeihin, näin lievästi ilmaistuna. Niagaranputoukset on tosiaan kaupungissa ja ainakin Kanadan puolella se oli sellainen järkyttävä viihdekeskus.
TykkääTykkää
Höh, siinä on kyllä hieno luontokohde sitten pilattu 😀
TykkääTykkää
Kävimme tuolla muutama vuosi sitten, sekä Zimbabwen että Sambian puolelta niitä ihmettelemässä. Kaikkein ihmeellisin kokemus oli kyllä (Sambian puolella) uintiretki putousten yläreunalla, Devil’s Poolissa!
TykkääTykkää
Muistin vielä, että ainakin tässä jutussa http://meriharakka.net/2015/05/14/10-matkakuvaa/ on jopa yksi kuva sieltä Devil’s Poolilta, eli kyllä siellä uida voi!
TykkääTykkää
Huhhui, on varmasti ollut aikamoinen adrenaliinipiikki se! Devil’s Pool oli meidän käynnin aikaan suljettu liian kovan virtauksen takia, mutta Angel’s Poolille olisi ilmeisesti päässyt. No, jätettiin kuitenkin välistä, meille riitti kastuminen sadesumussa ja käytettiin vähäiset pennoset sen sijaan safariin!
TykkääTykkää
Onhan mahtava paikka, ehdottomasti tuonne täytyisi joskus päästä. Kuvat tosi upeita! Minä olisin varmaan pelännyt kamerani puolesta, että menee piloille kastuessaan. 🙂
Ja ehdottomasti facebook-sivut blogille! 🙂
T: Virpi/ Täynnä tie on tarinoita-travelblog
TykkääTykkää
Kiitos Virpi! Vähän kyllä pelotti muakin, mutta kamera on onneksi vankkaa tekoa. 😀 Nyt on muuten facebook-sivut!
TykkääTykkää
Ihan mieletön! En uskalla edes haaveilla, että pääsisin joskus tuonne! Varmaan ihan mahtava kokemus. Onko se kaukana asutuksesta, eli pitikö pitkästi matkustaa päästäkseen tuonne luonnon keskelle?
TykkääTykkää
Ei ole kaukana ollenkaan! Livingstone on ehkä 10 kilometrin päässä, ja Zimbabwen puolella on Victoria Fallsin turistikylä vielä lähempänä, parin kilometrin päässä. 🙂 Taksilla pääsee sutjakkaasti paikalle!
TykkääTykkää
Mä valitsisin ehdottomasti vierailuajankohdaksi juuri sen, jolloin vedestä ei olisi pulaa. Todella vaikuttavan näköistä! Tuota benjiä en kyllä lähtisi kokeilemaan, vaikka maksettaisiin. Puistattaa silkka ajatuskin jo. Joku koskenlasku voisi olla aika jees… 🙂
TykkääTykkää
Oon ihan samoilla linjoilla! Koskenlaskuun voisin ryhtyä vaikka heti, mutta benji ei houkuta 😀
TykkääTykkää
Paluuviite: Livingstone, Sambian leppoisa turismipääkaupunki | Discovering Sunbeams
Ihan järjettömän makeannäköinen paikka!
Me ollaan käyty Argentiinassa Iguazu Fallseilla, ja se on jotenkin aivan mieletön se vesimäärä ja pauhu! Se ei ihan heti laannu korvista se kohina, vaikka putouksilta lähteekin pois. Sitä pieni ihminen mykistyy näiden luontoihmeiden äärellä ja kokee itsensä niin vaatimattomaksi ja pieneksi.
Upeita kuvia tässä postauksessa ja hyvin taustoja!
TykkääTykkää
Kiitos! Hyvin sanottu, luonnon upeus laittaa kyllä asiat perspektiiviin ja hyvä niin! Meinaan myös suunnata sinne Iguassun putouksille syksymmällä Brasiliassa, tästähän on kehkeytymässä oikea vesiputousten vuosi. 🙂
TykkääTykkää
Vau mikä paikka! Tällaisen ison vesiputouksen nähtyään eivät pikkuiset putoukset tunnu enää miltään. Itse en ole Iguazun putousten jälkeen törmännyt vielä vesiputoukseen, joka aiheuttaisi saman wow-fiiliksen. Victorian putoukset varmaan siinä onnistuisivat 🙂
TykkääTykkää
Veikkaan niin! Enköhän vaikutu Iguassunkin putouksista kun syksyllä pääsen niitä katselemaan. Pienissäkin vesiputouksissa on silti musta oma viehätyksensä. 🙂
TykkääTykkää
Ooooh, mitä kuvia! Tämä on niitä paikkoja, joihin on kerran elämässä päästävä. Olen elämässäni nähnyt vesiputouksen jos toisenkin, mutta ne kalpenevat kyllä tämän rinnalla.
TykkääTykkää
Nimenomaan, juuri sellainen kerran elämässä -kokemus tämä olikin 🙂
TykkääTykkää
Aika valtavat putoukset! Näyttää mukavan virkistävältä menolta kesäkuumalla. 😀
TykkääTykkää
Olo oli tosiaan kuin tukkijoessa konsanaan 😀
TykkääTykkää
Huh, onpa pärskettä.
Tuo on varmasti sellainen paikka, että se olisi päästävä katsomaan moneen kertaan ja mieluiten eri aikoina vuorokautta. Voisi kuvitella, että sävyt ja tunnelma muuttuvat täysin auringon laskiessa.
TykkääTykkää
Paluuviite: Kaikkien aikojen reissuvuosi 2016 | Discovering Sunbeams