Victorian putoukset: fiilistelyä ja vinkkejä

Jatketaanpa siitä mihin edellisessä postauksessa Victorian putouksilta jäätiin. Vinkkivitoset Mosi-oa-Tunyan kävijöille löytyvät postauksen lopusta, mutta kurkataan ensin miltä näyttävät putouksia vähän etäämmältä kiertävä Photographic Trail ja Boiling Potiksi nimetty pyörre Sambesi-joessa.

Jos suoraan putousten edessä kastuessa oli meininki muistuttanut Särkänniemen tukkijokea, oli tämä valokuvauksellinen polku rauhallinen ja vaatteita loistavasti kuivattavan kuuma kierros, jonka varrella ei upeista maisemista ollut pulaa.

Sambian puolella kun Victorian putouksille saavutaan, lähtee Photographic Trail sisäänkäynnin jälkeen vasemmalle kohti Victoria Fallsin siltaa. Polulla tuli vastaan ehkä kolme muuta ihmistä, joten se ei näytä olevan läheskään yhtä suosittu kuin varsinaiset näköalapaikat lähempänä putouksia. Ihmettelen vaan että minkäköhän takia, sillä kyllä ne näkymät sieltäkin ainakin minut hurmasivat! Ei ole ihan turhanpäiväisesti nimetty tuo polkukaan. Sitä putouksien nostattamaan sadesumuun peittyvää vihreää vehreyttä, jonka läpi oltiin pääpolulla kuljettu, sai nyt katsella vähän kauempaa. Sademetsän takana pauhasivat itse putoukset, jotka tulivat välillä esiin pilvien takaa. Ennen ihmisiä törmäsimme kuitenkin paviaaniperheeseen, joka suki toisiaan keskellä polkua. Pikkuinen vauvapaviaani näytti osoittavan kiinnostusta Zén kanssa leikkimiseen, mutta valppaana olevan paviaaniäidin reaktiota pelätessään Zé ei lähtenyt leikkiin mukaan.

Sambesin sadetta!

Kontrastin kuivan afrikkalaisen pöheikön ja vesiputouksen kasteleman sademetsän välillä näki tältä polulta vielä astetta syvemmin, sillä polku itse kulki syksyn keltaisessa, punaisessa ja ruskeassa kylpevän kasvillisuuden läpi. Vesipisarat eivät juuri tänne asti yltäneet, ja luonto näytti siltä miltä se normaalisti tähän aikaan vuodesta näyttää.

Näkymät olivat aivan kuin jostain sadusta. Aika mieletöntä, millaisia paikkoja tämä planeetta itseensä kätkeekään, ja tosi kiitollinen olo, että pääsin todistamaan omin silmin tätä luonnonihmettä ja tuon vesiputouksen mykistävää voimaa.

Nähtiin polulla kauniita perhosia ja lintuja.

Zoomi kaakossa – ja mietin vieläkin, onko nuo oudot palmut oikeita vai ei!

Photographic Trailin loppupäässä joku paikallinen mies huuteli meille aidan läpi ja yritti saada meidät menemään siltaa katsomaan – olisi varmaan halunnut oppaan palkan. Ihmisiä tuntui muutenkin hyppäävän puiston sisään aidan yli, ja oltiin vähän aikaa huolestuneita eräästä vanhemmasta viroa puhuvasta pariskunnasta, etteivät vain joudu ryöstetyiksi tuolla syrjäisellä polulla näiden aidan yli loikkijoiden toimesta. Palattiin takaisin katsomaan että heillä on kaikki kunnossa, ja onneksi huoli oli turha.

Sadan valokuvan jälkeen lähdettiin vielä katsastamaan Victorian putousten viimeinen etappi, eli Boiling Pot alhaalla joessa. Sinne oli kavuttava jyrkähköä kinttupolkua, joten hyvät kengät tulivat tarpeeseen ja silti meinasin kerran lentää selälleni. Sademetsässä kulkevalla polulla tuli vastaan perheitä ja iso lauma sambialaisia poikia, olisivatko olleet luokkaretkellä. Matkalla katseltiin paviaanien kiipeilyä kallioilla ja verkossaan kärsivällisenä saalista odottavaa hämähäkkiä. Ja palmuja! Alhaalla rehotti isot kasvustot villejä palmupuita, ja hetken tuntui kuin olisi ollut ihan jossain toisessa maassa. Täälläkin oli Sambesin kasteleman ja sen takana alkavan kuivemman kasvillisuuden välillä vissi ero.

Luonnon kontrastia kuivan pusikon ja vihreän palmuparatiisin välillä.

Boiling Pot on nimensä mukaisesti kiehuvalta kattilalta näyttävä Sambesi-joen pyörre, joka on kaivertanut kanjoniin syvän altaan vähän matkaa putousten alle. Koskenlaskuretket lähtevät matkaan täältä. Oli kiva nähdä kanjoni ja sen ylitse kulkeva silta myös maan tasalta käsin ja istuskella hetki rantakivillä, mutta itse polku alas oli tällä kertaa itse määränpäätä hienompi kokemus palmusaarekkeineen. Ylöspäin mentäessä saikin ihan kunnolla hien pintaan!

Iltapäivän ollessa jo melko pitkällä oltiin valmiita palaamaan Livingstoneen ja etsimään käsiimme jonkin kivan lounaspaikan. Myös sukkien kuivatteleminen alkoi jo houkuttaa, joten napattiin kimppataksi tienvarresta takaisin kaupunkiin.

Vinkit Victorian putouksille

• Putoukset näyttävät hyvin erilaiselta eri vuodenaikoihin. Jos sinun on mahdollista päättää vierailusi ajankohta, ota etukäteen selvää mihin aikaan vuodesta haluat putoukset nähdä. Voimakkaimmillaan ne ovat maalis-toukokuussa ja heikoimmillaan syys-lokakuussa.
• Jos vierailet putouksilla keväällä tai kesällä, ota mukaan sadetakki, tai varaudu siihen että kastut läpimäräksi.Kertakäyttösadetakkeja tosin myydään myös paikan päällä.
• Mikäli et halua kavuta alas Boiling Potille, ovat flipflopit ihan riittävät jalkineet.
• Älä kuitenkaan pakkaa arvotavaroitasi muovipussiin tai kanna mitään muutakaan muovipussissa. Putouksilla asuvat paviaanit ovat huomanneet, että muovipusseissa on usein ruokaa, ja saattavat varastaa kamasi.
• Victoria Falls Bridgelle pääsee kävelemään leimaamalla passinsa ulos Sambiasta ennen siltaa. Huomaa kuitenkin, että takaisin tullessa voidaan mahdollisesti periä maksu uudesta viisumista jos sinulla on single entry -viisumi. Voi kuitenkin olla, että rajaviranomaiset antavat sinun myös käydä sillalla ilman leimaa, jos kerrot ettet ole menossa Zimbabwen puolelle.
• Täysikuun aikaan putouksilla voi todistaa lunar rainbowta, eli kuun valosta tulevaa sateenkaarta. Tästä joutuu kuitenkin pulittamaan lisämaksun.
• Livingstonesta putouksille ja sieltä pois pääsee kätevimmin taksilla, jos majapaikkasi ei järjestä kuljetusta. Busseja ei ainakaan meidän vierailun aikana paikalla näkynyt. Hinta oli muistaakseni 50 kwachaa per suunta. Kävelyä tai pyöräilyä ei suositella turisteihin kohdistuneiden hyökkäyksien takia.
• Ennen putouksia on matkamuistomyymälöitä, mutta myös puiston sisältä löytyy virvokkeita ja turistikrääsää myyvä kioski.
• Putouksille kannattaa varata puoli päivää aikaa. Siinä ajassa ehtii hyvin kiertämään kaikki Sambian puolen polut.
• Nauti maisemista! Ja jos mahdollista, mene katsomaan putouksia myös Zimbabwen puolelta! Me ei käyty, mutta kuulin huhua että varsinkin kuivalla kaudella siellä voi olla putouksissa kunnolla vettä, vaikka Sambian puolella ei olisikaan.

---

In English: Here is the other half of my Vic Falls photos! The scenery seen from the Photographic Trail was so beautiful that I was left wondering why there were literally more baboons than people, but I can’t deny we enjoyed the quietness and watching the cloudy falls and the lush greenery from a distance. After that we hiked down to the Zambezi river to check out the Boiling Pot. It was nice to see the gorge and the Victoria Falls Bridge from below as well, but the highlight of that route was the trail itself, with the palm groves, rainforest vegetation and some animals. Half a day was enough to visit all the trails of the Zambian side, and we continued back to Livingstone for a late lunch.