Victorian putoukset – yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä

Taannoisen Livingstonen reissun ensimmäinen ja odotetuin aktiviteetti (jos nyt ei lasketa hostellin uima-altaalla löhöilyä ja lämpimästä suihkusta nautiskelua – mitä luksusta!) oli tietysti Victorian putousten katsastaminen. Kyseessä on maailman suurin vesiputous, UNESCO:n maailmanperintökohde ja yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä. Aikamoinen paketti siis! Ja voin kertoa, että pettyä ei vierailijan tarvinnut, vaan putousten voima oli käsinkosketeltavan ihmeellinen – jopa niinkin konkreettinen, että kastuimme läpimäriksi vaikka olimme lähimmilläänkin useiden kymmenien metrien päässä itse vesiputouksesta. Victorian putoukset on ihmemaa, jossa kaikkialla on sateenkaaria, myös kuun loisteessa, ja kuivan pusikon keskellä kasvaa palanen sademetsää.

Jaan jutut Victorian putouksilta kahteen osaan, joista tässä ensimmäisessä fiilistellään putouksia pääreitiltä eli Knife Edge Bridgen kierrokselta sekä putousten päältä käsin. Toisessa osassa taas seikkaillaan Photographic Traililla ja kavutaan alas rotkoon putousten alapuolelle. Heitän jälkimmäiseen postaukseen myös vinkkini näille upeille vesiputouksille reissaaville!

vic3
Paviaaneihin törmää heti kansallispuiston porteilla.

vic2
vic4 vic1
vic5 vic6

Victoria Falls ei ole maailman korkein eikä edes levein vesiputous, mutta sitä pidetään suurimpana sen yhteenlasketun putoavan vesimäärän vuoksi. Se tarkoittaa 1,7 kilometrin leveydeltä ja enimmillään 108 metrin korkeudelta putoavaa vettä, mikä on keskimäärin yli tuhat kuutiometriä sekunnissa! Putousten vesimäärä ja voima on suurimmillaan keväällä sadekauden lopussa ja heti sen jälkeen, ja siksi halusimme vierailla putouksilla toukokuussa lähes heti Sambiaan saavuttuamme. Vesihöyrypilvet ja putousten nostattama vesisade ovat tosin tähän aikaan vuodesta niin läpäisemättömät, että itse putouksia ei juuri näe, vaan niitä saa ihailla vain hetkittäin pilviverhon repeytyessä pariksi sekunniksi kerrallaan. Vaan ainakin saimme todistaa niiden täyden tehon! Olisi silti mielenkiintoista vierailla putouksilla myös syksyllä kuivan kauden lopulla, jolloin vesiverho on jakaantunut useaksi pieneksi putoukseksi, joita voi kuitenkin katsella paremmin. Ja musta nuo vesipilvet toivat paikkaan vielä lisää kauneutta (jos se nyt on edes mahdollista) ja fiilistä!

vic7

vic8
Knife Edge Brige – kastumisvaroitus!

vic10 vic9
vic11 vic12

vic13
Märkä Zé hilpeänä sillan ylityksen jälkeen.

Kävelemme muiden turistien joukossa kivettyä kävelypolkua. Paviaanit pelottelevat lapsia ja kaatavat roskapönttöjä etsiäkseen niistä jotakin suuhunpantavaa. Aikamoisen röyhkeiksi ovat oppineet! Putouksia voi katsella näköalapaikalta aidan takaa sekä polun varrelta kasvillisuuden aukoista. Ennen Knife Edge Bridgeä seisoo kaupustelijoita myymässä sadetakkeja. Me tuumataan, että ei osteta ja painellaan märälle metallisillalle niine hyvinemme. Kylmää vettä roiskuu niskaan ja yritän suojata kaulassa roikkunutta kameraani parhaani mukaan, mutta aika hyvin nuo valtavat putoukset senkin vaan kastelevat. No, ei ollut ensimmäinen kerta ja se kuivunee nopeasti auringossa, kuten myös märät vaatteemme. Virkistävää näin lämpimänä päivänä, etten sanoisi!

vic14
vic16 vic15
vic17 vic18
vic21 vic20
vic23 vic25

Saamme välillä olla rauhassa muilta turistiryhmiltä, ja tarkkailemme vihreissä puissa ja puskissa sirkuttavia lintuja ja polulla ryömiviä isoja tuhatjalkaisia. Tirpuset ovat suurimmaksi osaksi liian nopeita valokuville, mutta onnistun nappaamaan pari hyvää otosta. Kurkistamme putouksia jokaisesta eteen aukeavasta kuvakulmasta, ja jäämme märäksi kastuneelle näköalapaikalle ottamaan kuvia. Lyön tohkeuksissani pääni limaiseen aitaan, kun koitan pitää kuvien kanssa kiirettä, ettei kamerani kastuisi uudelleen. Jylinä on korviahuumaava, ja alas syöksyvät vesimassat hajoavat tuhansiksi pisaroiksi, joista osa jää ilmaan ja osa jatkaa jokena kohti alajuoksua ja Kariban patoa sekä tekojärveä.

vic22 vic24
vic26 vic27-horz

vic28
Victoria Falls Bridge.

vic30
vic29

vic32
Putouksista johtuva sade saa aikaan aikamoisen kontrastin vastarannan kasvillisuuden kanssa.

Nämä Sambesi-joessa Sambian ja Zimbabwen rajalla olevat putoukset ovat kaivertaneet Batokan rotkon kiviseen tasankoon tulleeseen halkeamaan, joka on virtaavan veden voimasta suurentunut. Rotkoja on itseasiassa kuusi erillistä, joista täällä voi nähdä kaksi, loput ovat kauempana. Leveä joki muodostaa eräänlaisen deltan saarineen, ja putousten jälkeen joki jatkaa kulkuaan pitkin kapeaa siksak-halkeamaa. Paikalliset kutsuivat ja kutsuvat putouksia nimellä Mosi-oa-Tunya, ”the smoke that thunders”. Tutkimusretkeilijä-lähetyssaarnaaja David Livingstone näki putoukset ensimmäisenä eurooppalaisena vuonna 1855 ja nimesi ne tietenkin kuningatar Victorian mukaan. Sambian puolen kansallispuisto kantaa putousten alkuperäistä nimeä, mutta Zimbabwen puolen kansallispuistoa ja turismia varten rakennettua pitäjää kutsutaan kumpaistakin ihan vain Victoria Fallseiksi. Sambian ja Zimbabwen välinen silta on rakennettu vuonna 1905 Cecil Rhodesin määräyksestä. Yksi suosituimmista aktiviteeteista on nykyisin tehdä sillalta benjihyppy kohti Sambesin kuohuja. Me ei siihen ryhdytty, mutta koskenlasku tai ziplining rotkon yli olisi voinut olla hauskaa. Pihisteltiin nyt tällä kertaa kuitenkin rahojamme safareita varten ja tyydyttiin pelkkään kävelyyn.

vic31-horz vic33
vic38 vic34

vic37
Tuholais-paviaanien kepposia.

vic36

vic41-horz
Zé uhkarohkeana ja Dr. Livingstone, I presume?

vic39

Ylittäessämme Veitsenteräsiltaa toistamiseen kastuimme uudelleen, tällä kertaa vielä perusteellisemmin kuin ensimmäisellä kerralla. Jouduin kaatamaan vaelluskengistäni vettä pois ja sukat litisivät vielä pitkän aikaa. Miksen tajunnut laittaa ihan vaan sandaaleja jalkaan?! Kohtasimme lisää paviaaneja sekä Dr. Livingstonen patsaan, jolta jatkoimme kohti Sambesi-joen yläjuoksua putousten päälle. Aika tyynen näköinen oli joki sieltä katsottuna, virraten leveänä ja rauhallisena kohti äkkijyrkkää pudotusta. Voisi vähän jännittää jos jostain syystä joutuisi kellumaan veneellä noiden putousten päälle! Ilmeisesti sinne kuitenkin järjestetään jonkinlaisia uintiretkiä, hui. Mitenkähän joen kalat oikein selviävät siitä pudotuksesta?

vic48 vic40

Jatketaanpa tarinointia ja jaetaan niitä vinkkejä seuraavassa osassa!

Ps. Blogi laahaa pahasti jäljessä tätä matkaa, sillä mulla ei ole tällä hetkellä aikaa kirjoitella kaikesta siitä mitä täällä nähdään ja tehdään – reissutarinoiden purkamisen aika koittaa sitten myöhemmin kotona paremmalla ajalla. Instagramissa voit kuitenkin seurata mun ja meidän seikkailuja reaaliaikaisemmin. Löydyn sieltä nimimerkillä @johannahulda!

Blogia voit seurata WordPressin lisäksi myös Bloglovinissa, Blogipolussa ja Blogit.fi:ssä! Pitäisiköhän tehdä sille myös oikein Facebook-sivu?


In English: During out Livingstone trip, the most awaited thing was to see the famous Victoria Falls, calles Mosi-oa-Tunya, ”the smoke that thunders” by the local people. It is the largest waterfall in the world, UNESCO World Heritage site and one of the seven natural wonders of the world. And oh boy were we amazed by the sheer power of the falling water, which we also experienced first-hand by getting soaked by the water vapor and droplets thrown into the air. It is a wonderland full of rainbows (even in the moonlight) and rainforest in the middle of the dry African bush.  First we went to the Knife Edge Bridge trail, after which we also wanted to see the falls from above at the upstream side. In the next post I will continue the story with the Photographic Trail and descending to the Boiling Pot, and throw in some tips for the ones interested in visiting these miraculous waterfalls!

Ps. At the moment my blog is very much delayed awaiting for more suitable times for blogging about the experiences here, but you can follow our adventures in more real time on Instagram. I go by the name @johannahulda! You can also follow my blog via Bloglovin’!

Mainokset

55 kommenttia artikkeliin ”Victorian putoukset – yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä

  1. Oijoi! Olipas jannaa luettavaa! Vesiputouksissa on kylla aina jannasti jylhaa voimaa, puhumattakaan sitten skaalassa Victorian putoukset, luulen 😀 Nayttaa tekevan melkoisen kontrastin tuo vesiputouksen ymparisto keskelle kuivaa savannia!

    Tykkää

    1. Tässä oli kyllä kieltämättä vesiputousskaala huipussaan! 😀 Joo, vesipisarat ovat saaneet aikaan pienen vihreän sademetsäkeitaan! Ehkä ero ei ole niin silmiinpistävä sadekaudella, mutta näin kuivalla kaudella kontrastia tosiaankin löytyy.

      Liked by 1 henkilö

  2. Hyvät kuvat! ja tosi mielenkiintoinen kohde. Minäkin haluan joskus nähdä vesiputouksen jossain, tämän vesiputouksen lisäksi kiinnostaisi Iguazu, mutta myös Kroatian krka luonnonpuiston vesiputoukset ja Sardiniassa on jokin mereen laskeva vesiputous jossain myös. Havaiji taitaa myös olla täynnä vesiputouksia, joille on tosin vaikea päästä

    Tykkää

    1. Mereen laskeva vesiputous kuulostaa tosi kiehtovalta! Olen matkaamassa kuukauden päästä Brasiliaan, joten Iguassun putoukset ovat must see -listalla 🙂 Näin joskus kuvia Niagaran putouksista ja petyin pahasti kun kuva upeasta luontokohteesta särkyi tajutessani niiden olevan ihan kaupungissa! 😀

      Tykkää

    1. Oho, tää sun kommentti oli jostain syystä mennyt roskapostikansioon niin en huomannut heti vastailla!

      Tuo on kyllä semmoinen paikka, että ei varmasti tylsisty vaikka kävis useemmankin kerran sitä ihailemassa! Eli sinne vaan, suosittelen lämpimästi 🙂 Mulla taitaa olla oikea vesiputousten vuosi, sillä ajattelin käydä vielä Iguassun putouksetkin katsastamassa jahka Brasiliaan asti pääsen!

      Tykkää

  3. On ihan pikkuisen eri näköistä kuin kuivalla kaudella! 😀 Huh, tuota veden määrää. Me käytiin tuolla siis viime marraskuussa ja Sambian puoli oli käytännössä täysin kuiva. Parista kohdasta valui pieni vesinoro. Kastumisesta ei todellakaan ollut pelkoa. Zimbabwen puolella vettä sentään oli mukavasti ja se oli tosi upea!

    Tykkää

    1. Ohhoh, no teillä ei sitten ollut sadetakeille tarvetta! Hyvä että edes Zimbabwen puolella oli vettä, että pääsitte kumminkin näkemään putoukset loistossaan. 🙂 Oon kanssa kuullut joiltakin paikallisilta, että kävivät syksyllä ja ”odottivat näkevänsä leijonan, mutta näkivätkin pettyneinä vain kissanpennun” 😀

      Viime sadekaudethan ovat olleet etenkin siellä eteläisessä Sambiassa melko surkeita, liekö ilmastonmuutos syynä, joten ei ihme että vesi oli putouksistakin vähissä. Täällä eletään päivittäisten sähkökatkojen kanssa sen takia.

      Tykkää

  4. No jopa on röykeitä paviaaneja kun pelottelevat ja kaatelevat roskapönttöjä! 😀 Paviaaneista en niin perusta, saavat olla omasta puolestani omassa rauhassaan mutta huikee millaisia maisemia ja fiiliksiä olette päässeet kokemaan! Täällä on pakko vierailla joskus…

    Tykkää

  5. Upeita kuvia tuolta ehdottomasti! En ihmettele, miksi tuo on yksi maailman seitsemäs ihme. Voin kuvitella, miten kova pauhaus tuosta vedestä lähtee. Kyllähän tuonne itsekin haluaisin joskus.

    Tykkää

  6. Tuo on kyllä varmasti sellainen paikka, minkä upeutta ei voi edes käsittää ennen kuin käy paikanpäällä. Tosi hienoja kuvia olette kyllä ottaneet!
    Ja voi röyhkeyden röyhkeys nuo paviaanit. Kyllä ne vaan nopeaan oppii, minne sitä ruokaa heitetään.

    Tykkää

    1. Huhhui, on varmasti ollut aikamoinen adrenaliinipiikki se! Devil’s Pool oli meidän käynnin aikaan suljettu liian kovan virtauksen takia, mutta Angel’s Poolille olisi ilmeisesti päässyt. No, jätettiin kuitenkin välistä, meille riitti kastuminen sadesumussa ja käytettiin vähäiset pennoset sen sijaan safariin!

      Tykkää

  7. Onhan mahtava paikka, ehdottomasti tuonne täytyisi joskus päästä. Kuvat tosi upeita! Minä olisin varmaan pelännyt kamerani puolesta, että menee piloille kastuessaan. 🙂
    Ja ehdottomasti facebook-sivut blogille! 🙂
    T: Virpi/ Täynnä tie on tarinoita-travelblog

    Tykkää

  8. Ihan mieletön! En uskalla edes haaveilla, että pääsisin joskus tuonne! Varmaan ihan mahtava kokemus. Onko se kaukana asutuksesta, eli pitikö pitkästi matkustaa päästäkseen tuonne luonnon keskelle?

    Tykkää

    1. Ei ole kaukana ollenkaan! Livingstone on ehkä 10 kilometrin päässä, ja Zimbabwen puolella on Victoria Fallsin turistikylä vielä lähempänä, parin kilometrin päässä. 🙂 Taksilla pääsee sutjakkaasti paikalle!

      Tykkää

  9. Mä valitsisin ehdottomasti vierailuajankohdaksi juuri sen, jolloin vedestä ei olisi pulaa. Todella vaikuttavan näköistä! Tuota benjiä en kyllä lähtisi kokeilemaan, vaikka maksettaisiin. Puistattaa silkka ajatuskin jo. Joku koskenlasku voisi olla aika jees… 🙂

    Tykkää

  10. Ihan järjettömän makeannäköinen paikka!

    Me ollaan käyty Argentiinassa Iguazu Fallseilla, ja se on jotenkin aivan mieletön se vesimäärä ja pauhu! Se ei ihan heti laannu korvista se kohina, vaikka putouksilta lähteekin pois. Sitä pieni ihminen mykistyy näiden luontoihmeiden äärellä ja kokee itsensä niin vaatimattomaksi ja pieneksi.

    Upeita kuvia tässä postauksessa ja hyvin taustoja!

    Tykkää

    1. Kiitos! Hyvin sanottu, luonnon upeus laittaa kyllä asiat perspektiiviin ja hyvä niin! Meinaan myös suunnata sinne Iguassun putouksille syksymmällä Brasiliassa, tästähän on kehkeytymässä oikea vesiputousten vuosi. 🙂

      Tykkää

  11. Vau mikä paikka! Tällaisen ison vesiputouksen nähtyään eivät pikkuiset putoukset tunnu enää miltään. Itse en ole Iguazun putousten jälkeen törmännyt vielä vesiputoukseen, joka aiheuttaisi saman wow-fiiliksen. Victorian putoukset varmaan siinä onnistuisivat 🙂

    Tykkää

  12. Huh, onpa pärskettä.
    Tuo on varmasti sellainen paikka, että se olisi päästävä katsomaan moneen kertaan ja mieluiten eri aikoina vuorokautta. Voisi kuvitella, että sävyt ja tunnelma muuttuvat täysin auringon laskiessa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s