Jouluksi Portugaliin

Nyt sen uskaltaa sanoa: lähdemme jouluksi Sesimbraan! Edessä on toinen jouluni Portugalissa, sillä viime vuonna karkasimme sinne vasta Tapaninpäivänä. Tämä joulu tulee kuitenkin olemaan erilainen, koska myös oma perheeni lähtee viettämään joulua yhdessä mieheni perheen kanssa aina veljeni tyttöystävää myöten. Aika konkkaronkka meitä tulee siis olemaan! Mitenköhän suomalais-portugalilainen joulu sujuu, ja mitä mahtaa joulupöydästä löytyä? Ehkä lanttulaatikkoa ja arroz de mariscoa, livekalaa ja sangriaa sulassa sovussa? Ja tietysti se meidän kasvissyöjien perinteinen seitan-kinkku. Köyhälle opiskelijallehan tämä on siitäkin syystä vallan mainio ratkaisu, että paketteihin voi piilottaa vaikka portugalilaista hyvää mutta halpaa viiniä. Tadaa!

Zén kanssa lähdemme reissuun jo ennen itsenäisyyspäivää ja palaamme vasta uuden vuoden jälkeen, joten saadaan viettää täysi kuukausi etelässä. Kerrankin ehditään viettää aikaa kunnolla Portugalin-perheen ja sukulaisten kanssa, sekä käydä lempipaikoissamme ja kiertää ehkä muutamat uudetkin nähtävyydet. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että olen taas Suomessa oikein jopa viikon ennen lähtöä. Vaan kuukausi sinne tai tänne, koko kevään aion kuitenkin olla ja pysyä kotimaassa.

sesi1pieni sesi3
sesi2
sesi15 sesi4 sesi6

sesi5

Nero ja Zé Sesimbran palmujen reunustamalla rantakadulla.

sesi9

Vihannestori valtaa kerran viikossa pienen aukion kylän keskustasta.

sesi10sesi7-horz
sesi16
sesi12
sesi11 sesi13

Nyt joku ehkä miettii, että minne viisi ylimääräistä joulunviettäjää oikein majoitetaan? No siihen 300-vuotiaalla sukutilalla seisovaan Zén isovanhempien valtavaan perintötaloon tietysti. Taloa vuokrataan normaalisti turisteille, mutta arvatkaapas ketkä haaveilevat muuttavansa sinne vielä joku päivä (ja tietty siivoavansa ahkerasti niitä kolmea kylpyhuonetta ja kiillottavansa vanhoja tummapuisia huonekaluja)? Eli vinkki vinkkinen vaan, jos reissu Portugaliin kiinnostaa ja haluat majoittua rauhallisessa paikassa Lissabonin ja Arrábida-vuoriston välissä! Talon voi vuokrata esimerkiksi tätä kautta.

sesi27
sesi28 sesi30
sesi29 sesi31
sesi32 sesi14-horzsesi33

Kuukauden oleilussa on sekin mukava puoli, että saadaan ehkä nauttia hieman auringonpaisteestakin, jos hyvä tuuri käy. Viime joulun jälkeiset pari viikkoa olivat melkeinpä jatkuvaa pilvisyyttä tai sadetta, mutta jotenkin mulla on luottoa että saadaan tällä kertaa parempiakin säitä. Kyllä se aurinko välillä pilkahteli, mutta taidettiin saada vain yksi tai kaksi oikeasti aurinkoista päivää, jolloin ulkona tarkeni ihan kevyesti t-paidalla (sisällä ei kyllä tosiaankaan). Osa näistä kuvista on otettu tuolta joulunjälkeisreissulta, osa taas viime pääsiäisenä. Ja eron kyllä huomaa! Pääsiäisenä maaliskuun lopulla oli aurinkoista ja viimeisinä päivinä jopa aivan rantakelit, mutta jouluna jouduttiin kyllä välillä hieman värjöttelemään. Meidän kanssa reissussa oli silloin ystäväpariskunta, ja Fanni esiintyykin parissa näistä kuvista melkeinpä kunnon talvitamineissa. Mutta kaunistahan siellä on, vaikka vettä tulisi kuin saavista kaataen!

sesi18 sesi17
sesi20 sesi21
sesi23 sesi22
sesi25 sesi24
sesi26

Sesimbra on jotenkin vaan niin täydellinen paikka. Sieltä löytyy kalastajakylän historiaa henkivä söpö keskusta kalaravintoloineen ja kuppiloineen sekä rutkasti luonnonrauhaa kuten vuoria, merenrantakallioita, tuulinen Espichelin niemi ja muitakin hienoja paikkoja, hiekkarantojakaan tietysti unohtamatta. Muun muassa patikointi-, kiipeily- ja melontamahdollisuudet ovat huippuluokkaa, ja taitaapa sieltä surffiaaltoja ja sukellustakin löytyä. Kuitenkin Lissabon kaikkine kulttuuri- ja ostostarjontoineen sekä muine kaupunkijuttuineen on vain puolen tunnin ajomatkan päässä, ilman ruuhkia toki. Eikä maankuulu Sintrakaan kaukana ole. Sesimbra on mulle tietysti muutenkin rakas, mutta yritän silti aina välillä vähän mainostaa sitä matkailumielessäkin. Vielä en ole kuullut että kukaan muu kuin meidän vieraiksi sinne tulleet läheiset olisi paikkakunnalle suosituksesta lähteneet käymään, mutta toivottavasti sekin päivä vielä koittaa. 😉 Portugalin rannikko kun on niin upea, muuallakin kuin Algarvessa! Oonpa kyllä aikamoinen onnentyttö, koska ilman tuota rakasta siippaani tuskin olisin vielä hänen kotimaassaan käynytkään.

Mikä on sun lempipaikka Portugalissa? Entä onko joku muu suuntaamassa jouluksi etelään?

Seuraa reissujani reaaliajassa Instagramissa, tai liity blogin lukijaksi Facebookissa, Bloglovin’issa tai Blogit.fi:ssä!


In English: We are going to spend the Christmas in Portugal, yippee! This is my second Christmas in there, but this year is different, since my family will join us for the holidays. I am very happy for this and wondering how will our Finnish-Portuguese Christmas be? They will be staying in my husband’s grandparents’ old house, which is normally rented to tourists. You can rent it too, for example through this site! Me and Zé are going to stay for a whole month, so we will have plenty of time to spend with the family and relatives, as well as visit our favourite places, perhaps exploring some new ones too. I hope we will get a little better weather than last year, when it was cloudy and rainy most of the time. Some of these pictures are taken last Easter, when the weather was already warm enough to go to the beach.

Sesimbra is such a perfect place to me. A cute old fishing village surrounded by beautiful nature, mountains and beaches with plenty of activities from hiking to canoeing to climbing and diving to do. Yet it’s still so close to all the culture, shopping and other city things of Lisbon. I am such a lucky girl with my husband calling this kind of a place his home town. Otherwise I probably wouldn’t even have visited Portugal yet!

What is your favourite place in Portugal? Where are you going to spend the Christmas?

Mainokset

Häämatka halki Brasilian

Kaikki päättyy aikanaan ja niin päättyi myös meidän kaksiviikkoinen häämatkamme pitkin poikin Brasiliaa. Minä olen palannut tänne etelään Curitibaan ja Zé syksyiseen Jyväskylään. Arki on taas lähtenyt rullaamaan omissa uomissaan, ihanan keveissä loman jälkeisissä hattaratunnelmissa onneksi kuitenkin! Olin selkeästi loman tarpeessa, ja huh millainen loma ja honeymoon meillä olikaan!

honeymoon3

honeymoon5

Autio Ilha Granden ranta, jolta löysimme puuman jäljet.

honeymoon11

Reissu meni lähes täysin suunnitelmien mukaisesti. Tavattiin toisemme Rio de Janeiron lentokentällä, ja oli ihan hassun outoa ja ihanaa nähdä toinen kahden kuukauden erossaolon jälkeen. Riosta matkasimme minibussilla ja myrskyssä natisevalla sekä huojuvalla puuveneellä sademetsäiselle Ilha Grandelle viideksi leppoisaksi päiväksi. Meiltä otettiin heti alkuun luulot pois, kun päästiin patikoimaan kaikkine kamoinemme kaatosateessa mutaista ja jyrkkää viidakkopolkua ensimmäiseen majapaikkaamme. Päivät kuluivat toistemme seurasta nauttien ja saaren vaellusreittejä sekä upeita autiorantoja koluten. Pilvisenä ja sadekuuroisena alkanut sääkin onneksi parani loppua kohden, ja viimeisenä päivänä päästiin nauttimaan auringosta ihan kunnolla, kun suunnattiin veneretkelle tutkimaan saaren toista puolta ja snorklailemaan upeissa kirkasvetisissä laguuneissa. Ilha Grandella oleilun kruunasi se, kun katseltiin avoimen bungalowimme sängystä opossumia, joka kiipeili papaijapuussa aivan lasittoman ikkunamme takana!

honeymoon15

honeymoon2-horz

Acaí na tigela -annoksia tuli syötyä melkein päivittäin, ja tulipa sitä jokunen caipirinhakin maisteltua!

honeymoon8honeymoon34

honeymoon4

Praia Lopes Mendes, jota sanotaan yhdeksi Brasilian kauneimmista.

honeymoon6

honeymoon7

Meidän rakkauspesä korkealla vuorenrinteellä, viidakon suojissa.

honeymoon10honeymoon9

honeymoon12

Ihan kirjaimellisesti kalkkilaivan kapteeni ja sen vähän elävämmän värinen mies.

honeymoon13

Lagoa Azul.

honeymoon14

Snorkkelijoogaa, anyone?

Hieman vastahakoisesti lähdimme Ilha Grandelta takaisin Rioon ja lensimme Bahiaan, Salvadoriin. Zén mielestä yksi reissun parhaita juttuja olivat Salvadorin lentokentän edustalla kohoavat valaistut bambutunnelit, joista ajoimme läpi niin mennessä kuin tullessa. Ja olivathan ne aika hienot. Bahiassa on ihanan lämmintä (ei sillä, että Rio de Janeiron osavaltiossakaan varsinaisesti kylmä olisi ollut) ja afrobrasilialainen kulttuuri kukoistaa portugalilaistyylisen vanhankaupungin, Pelourinhon, kaduilla. Melkein luulemme olevamme Lissabonissa! Yksi aamu kaupunkielämää kuitenkin riittää meille, ja saamme allemme vuokra-auton ”vain” puolitoista tuntia myöhässä sovitusta ajasta. É Brasil cara!

honeymoon18

honeymoon17

Bahialaisnaisia perinteikkäissä asuissaan.

honeymoon26

Vuokra-Fiatimme kulkee nätisti ensin läpi Salvadorin faveloiden, sitten palmuisten metsien, ja lopulta olemme saapuneet cerradãolle, savannimaiselle kasvillisuusvyöhykkeelle, joka aika ajoin kärsii kovastakin kuivuudesta. Nyt ei sitä kuitenkaan tarvinnut pelätä, sillä saimme täälläkin ihan kiitettävän määrän sadetta, joka oli tehnyt kirkkaansinisten sadevesiluolien vedestä ruskeaa. Yhden luolan nähtyämme toteamme että toisia ei ehkä edes kannata lähteä katsomaan, mutta onneksi kohteemme, Chapada Diamantinan kansallispuisto, on aivan älyttömän monipuolinen luontomatkailijan paratiisi täynnä vesiputouksia ja huikeita näköaloja. Kapuamme Morro do Pai Ináciolle ihailemaan auringonlaskua ja sieltä ylhäältä avautuvia näkymiä pöytävuorille ja laaksoihin, patikoimme Brasilian toiseksi korkeimman vesiputouksen laelle sateessa ja sumussa, vain huomataksemme että pilvet repeävät ja aurinko tulee esiin juuri kuin meitä varten. Lençoisin värikäs pikkukaupunki tulee myös tutuksi, samoin kuin lyhyen patikkapolun päästä löytyvä joki luonnollisine kivisine vesiliukumäkineen ja uima-altaineen.

honeymoon28honeymoon27honeymoon20

honeymoon19

Cachoeira da Fumaca, Brasilian toiseksi korkein vesiputous. Ja se oli totisesti korkea, niin korkea, että tuuli hajottaa putouksen jo kauan ennen kuin se osuu maahan!

honeymoon21honeymoon22

honeymoon24

Lencois.

honeymoon23

Ribeirão do Meion vesiputous, joka toimii kivisenä vesiliukumäkenä.

honeymoon25-horzhoneymoon29

Kolme päivää on koko Chapada Diamantinan koluamiseen aivan liian lyhyt aika, mutta me haluamme vielä päästä rannalle. Alamme ajaa takaisin rannikolle päin, mutta muutamme suunnitelmia lennosta. Emme menisikään Ilha de Boipeban saarelle, vaan sen naapuriin Morro de São Paulolle, minne pääsee suoraan pikaveneellä Salvadorista. Tämä säästää meidät ajamasta tuntikausia huonokuntoisia teitä, ja saamme huristella parempia baanoja pitkin takaisin Bahian pääkaupunkiin.

honeymoon30
honeymoon31

Päiväretki Morro de São Paulolle on oikeastaan aika hullu idea, sillä meillä on aikaa perillä vain muutama hassu tunti. Merimatkat ovat kuitenkin jo itsessään seikkailuja, ja lisäksi näemme rannikon maaseutumaisemia bussin ikkunasta, joten reissu kannatti kyllä! Morron turistikylästä selvittyämme löydämme silmänkantamattomiin jatkuvat paratiisirannat ja pulikoimme aalloissa, jotka ovat kuin linnunmaitoa. En ehkä ole koskaan uinut niin lämpimässä merivedessä, ellen sitten taannoin Thaimaassa. Ja Zé ei ainakaan ole!

Viimeiseksi palaamme Rioon. Lämpötilat ovat nousseet trooppisiksi täälläkin, ja majapaikkamme löydettyämme suuntaamme rannalle lievittämään aamuöisen lennon aiheuttamaa matkaväsymystä. Tsekkaamme ensin Copacabanan, mutta Ipaneman hiekalle levitämme pyyhkeemme. Seuraavana päivänä valloitamme Corcovado-vuoren, jonka huipulla ikoninen Jeesuspatsas levittää kätensä maailman ylle. Iltapäivä kuluu kasvitieteellisessä puutarhassa, ja sen jälkeen on aika sanoa heipat taas vähäksi aikaa. Juoksemme Avenida Atlânticaa pitkin lentokenttäbussille, ja sinne se rakkaani pikaisten hyvästien jälkeen taas katoaa, aivan kuin Porissa elokuun alussa. Minä lähden seuraavana päivänä Curitibaan, ja päädyn viettämään lähes koko päivän lentokentällä nettiä selaillen. Ihanaa rentoutumista. Brasilian-elämää on kuitenkin jäljellä enää yksi kuukausi, joka kuluu varmasti nopeasti.

honeymoon32
honeymoon34 honeymoon33

Kahden viikon honeymooniin mahtui sopivasti kaikkea – luonnossa patikointia, palmurantoja, upeita vuorimaisemia, hippunen mielenkiintoisia kaupunkeja, sadepäivien totaalista rentoutumista tekemättä yhtään mitään ja tietysti aina niin ihanaa yhdessäoloa oman rakkaan kanssa. Ainahan sitä toivoisi loman jatkuvan vielä hieman pidempään, mutta täytyy sanoa että tämä oli kyllä aika täydellinen paketti! Erittäin omatoiminen sellainen siis. Ehkä sitä olisi yhden päivän (tai kymmenen) lisää voinut Chapada Diamantinassa tai Morro de São Paulolla viettää, mutta tässäkin tuli jo tuhlattua häämatkarahasto melko tehokkaasti.

Parempaa häälahjaa ei olisi voinut toivoakaan kuin nämä mielettömät muistoiksi tallennetut kokemukset yhdessä maailman kauneimmista ja monipuolisimmista maista. Tuskin vanhoina kiikkustuolissa muistelisimme, kuinka hienon monitoimikoneen tai kristallimaljakon saimmekaan aikoinamme häälahjaksi, mutta tämä matka se oli jotain, mitä kelpaa totisesti muistella! Kiitos siis jälleen kerran kaikille häämatkarahaston kerryttämiseen osallistuneille, jotka tämän unelman meille mahdollistivat. ❤

Postauksia seuraa tietysti perästä kaikista näistä upeista paikoista, joissa saimme vierailla. Mulla alkaa tosin nyt olla sellainen rästipino postattavaa niin Brasiliasta ja Sambiasta kuin Portugalistakin, että oksat pois, mutta ehkä ne tässä talven mittaan saadaan julkaistua etteriin asti. Jos teillä on toiveita mistä haluaisitte ensimmäisenä lukea lisää, niin niitä saa esittää!


In English: Everything comes to its end sometime, and so did our amazing wedding trip in Brazil. Almost everything went according to the plan, and we had such a wonderful time together! We hiked to the deserted beaches of Ilha Grande, went on a boat trip to lagoons with crystal clear water and slept in an open air bungalow, at night watching from our bed an opossum climbing in a papaya tree. Then we headed to Bahia in the Northeast, exploring the historical center of Salvador for a morning before getting our rental car, which was only 1,5 h late. In Chapada Diamantina national park we climbed on Morro do Pai Inácio to admire the table mountains and valleys in the setting golden sun, and hiked in heavy rain and mist to the 2nd highest waterfall of Brazil only to see the clouds reveal the sun for us. We also got to know the colorful town of Lençois and the nearby river with natural water slide and swimming pools.

This is where our plans changed a bit: instead of driving the bad roads to the coast and heading to the island of Boipeba, we decided to do a day trip to Morro de São Paulo directly from Salvador. It was a bit crazy but lovely, what a paradise that island is! Our last destination was Rio de Janeiro, where we got rid of our super early flight tiredness on the beaches of Copacabana and Ipanema. The next day we visited the Botanical Garden and conquered the Corcovado mountain where the iconic Christ statue overlooks the city.

It was a perfect holiday, that included so many good things: hiking in the nature, paradise beaches, mountain views, interesting cities, rainy afternoons doing nothing and of course, enjoying the time spent together with the love of my life. This was the best wedding gift we could ever hope for, and we are forever grateful for everybody who took part to the wedding trip collection! Thank you.  

Seikkailusafarilla Kafuen kansallispuistossa: day 1

Kafue on Sambian suurin ja koko Afrikan toiseksi suurin kansallispuisto sekä yksi tämän laajan mantereen viimeisiä suuria luonnontilaisia erämaa-alueita. Se on valtava, koskematon, tsetse-kärpästen asuttama kaukainen takamaa, missä voi kulkea koko päivän ympäriinsä törmäämättä yhteenkään toiseen ihmiseen, rakennukseen tai safarijeeppiin. Se on paikka, missä oman safariajoneuvon pörinä tuntuu täysin luonnottomalta meteliltä, ja lähimpään olkikattokyläänkin on tuntien ajomatka.

kafue1

Maisema Kalomosta Dundumwezin portille näytti lähes koko matkan tällaiselta.

kafue3

kafue2

Pääkallokokoelma kansallispuiston porteilla.

kafue4

Asianmukaisesti pukeutunut safarilainen.

Kafuen kansallispuisto on hieman suurempi kuin Slovenian valtio, kattaen noin 22 400 neliökilometriä koskematonta luontoa. Puiston kokoa voi verrata myös Walesiin tai Massachusettsin osavaltioon. Kafue on perustettu 1924, lähes sata vuotta sitten, kun Britit hallitsivat vielä silloista Rhodesiaa. Nkoya-heimo jouduttiin siinä rytäkässä muuttamaan perinteisiltä metsästysmailtaan idemmäksi puiston tieltä. He saavat kuitenkin edelleen kalastaa alueella ilman lupia, mutta jotkut epäilevät että tätä käytetään tekosyynä päästä hyötymään taloudellisesti salametsästyksestä. Kafue, kuten monet muutkin kansallispuistot, on kenties pelastunut näin suurena luonnonalueena siellä parveilevien tsetse-kärpästen takia. Kärpästen purema sairastuttaa karjan, joten aluetta ei ole voitu ottaa maatalouskäyttöönkään. Hyttysiäkin siellä tietysti on reissaajan riesaksi, mutta alueella on niin vähän ihmisiä, että tartuntataudeista ei juuri tarvitse olla huolissaan. Esimerkiksi malaria kun leviää vain, jos sama hyttynen on ensin pistänyt tartunnan saanutta ja sitten tervettä ihmistä.

kafue5

Maastopalon muokkaamaa savannimaisemaa.

kafue7

Hyeenan jätökset merkkaavat sen reviirirajaa, ja ovat syötyjen luiden mukana saadusta kalkista  valkoisia.

kafue6

kafue8

Kiljumerikotka eli fish eagle.

kafue9

Ruokoantilooppipariskunta, englanniksi common reedbuck.

Kafue ei ole mikään helppo safarikohde, etenkään sen eteläiset osat joihin meidän budjettisafarimme suuntautui. Siellä ei ajeta safarirallia viiden jeepin jonossa, vaan syrjäisessä erämaassa saa olla ihan rauhassa. Me saimme olla jopa vähän liiankin rauhassa, mitä tulee eläimiin. Kafue ei ole mikään liikakansoitettu reservaatti kuten kuulemma Mosi-oa-Tunya tai Botswanan Chobe ovat. Täällä riittää tilaa elää ja heinää jolla laiduntaa, joten eläimet ovat levittäytyneet pitkin ja poikin tätä valtavaa kansallispuistoa. Kaikki Afrikan ikonisimmat eläinlajit kuitenkin voi sukupuuttoon metsästettyä sarvikuonoa lukuun ottamatta löytää täältä. Eläimiä nähdäkseen saakin siis ajaa niiden perässä kilometritolkulla, eikä silti ole takeita että muutamassa päivässä ehtisi täällä bongata kaikkia tunnetuimpia lajeja. Se ei kuitenkaan haittaa, koska Kafueen kannattaa lähteä ensisijaisesti puiston koskemattoman luonnon takia. Täällä saa olla kaukana turistimassoista. Etenkin lintubongareille ja antilooppifaneille puisto on paratiisi!

kafue12

kafue10

Vesiantilooppi eli waterbuck.

kafue11

Kafuessa saa eniten kuvia karkuun kirmaavien eläinten takapuolista. Kuvassa oribeja.

kafue14

Upean värinen swallow-tailed bee-eater.

kafue13

Turistimassojen välttämisellä on kuitenkin kääntöpuolensa. Kafuen villieläimet eivät ole tottuneet ihmisiin samalla tavoin kuin vaikkapa South Luangwan kansallispuistossa, missä useampi safariauto pystyi helposti parkkeeraamaan parin metrin päähän norsusta tai ruokailevasta leopardista. Kafuessa suurin osa eläimistä taitaa piiloutua jo kuullessaan auton äänen kilometrien päästä. Näkyville jäävät kipittävät useimmiten karkuun, jos yrität lähestyä. Valitettavasti riistanvartijoiden resurssit eivät riitä valvomaan salametsästystä kunnolla, eikä eteläisen Kafuen alueella käy juuri turisteja. Eläimet eivät tämän takia ole oppineet luottamaan, että ihmiset laukaisisivat pelkästään kameransa niiden lähellä, vaan pitävät parempana päätöksenä pysytellä kaukana kaksijalkaisista.

Mutta tässä juuri piilee paikan viehätys. Kafuessa pystyy kokemaan Afrikan luonnon sellaisena kuin se ilman ihmisen vaikutusta luultavasti olisi. Ei ole normaalia, että joka puun takaa kurkkii jonkin eläin, mutta täällä puiston villieläinten puolesta on helposti kiitollinen. Vaikka kohdalle osuisi muutama kuiva vuosi, ei Kafuesta lopu ruoka kesken kuten tiheämmin asutettujen puistojen kohdalla voi käydä. Safaria Kafuessa voisi verrata siihen, että lähtisi ajelemaan Lapin erämaihin. Sitä voi toivoa näkevänsä karhun, suden tai ilveksen, mutta oikeasti löytää lähinnä poroja, jäniksiä ja kuukkeleita, ellei käy oikein kunnon munkki. Kokemus luonnon keskellä olemisesta on silti mykistävä. Ja koskaan ei tiedä, kuinka lähellä sitä sutta tai leopardia on oikeasti ollut – ehkä se ei vain ole halunnut näyttäytyä sinulle. Se tieto, että näissä ruohikoissa ja metsissä elää sellaisia villieläimiä, on kuitenkin jo paljon. Meidän leirin omistaja on vannonut nähneensä näillä kulmilla jopa mustan pantterin, mutta hän taitaakin olla ainoa.

kafue15 kafue17
kafue16

kafue18

Tätä tirppaa en tunnista enkä muista sen nimeä.

kafue20

Helttakurkia dambo-kosteikossa.

kafue19

Korppikotkat voivat opastaa leijonien luo – tuolloin ei kuitenkaan käynyt säkä.

Me emme nähneet Kafuessa leijonia. Emme nähneet myöskään leopardeja, gepardeja, elefantteja, kirahveja, krokotiilejä emmekä virtahepoja. Sen sijaan näimme valtavan monta erilaista antilooppia aina pikkuruisesta lehtikorvaisesta puna-antiloopista monipäisiin kontsiantilooppilaumoihin. Bongasimme seeproja, pahkasikoja ja mesimäyrän. Katselimme lentävää papukaijaparvea, henkeäsalpaavia auringonnousuja ja pastellisia auringonlaskuja, kirkkaan vihreitä jokikaijasia sekä Afrikan suurinta kotkalajia hämmästyttävän läheltä, löysimme leiristämme leijonien jälkiä ja kuulimme, miten hyeenat huusivat yössä. Leijonista viis, meillä oli aivan uskomaton seikkailu! Olen varma, että tätä retkeä muistellaan vielä vanhoinakin kiikkustuolissa.

kafue24 kafue21
kafue25kafue23
kafue22 kafue27
kafue26 kafue28

Lähdimme matkaan Livingstonesta, sillä olimme varanneet kahden yön ja kolmen päivän budjettisafarimme Jollyboys-hostellin kautta. Kafuen safarimajoitukset ovat sieltä hintavammasta päästä emmekä onnistuneet saamaan tarjouksia muiltakaan (kuten vaikka Lusaka Backpackersiltä, jotka eivät koskaan meidän sähköpostiin vastanneet), joten ainoaksi vaihtoehdoksemme jäi tämä paketti. Halusimme myös ehdottomasti telttailla safarimme aikana.

Lähdimme matkaan juhannusviikkoa edeltäneenä lauantaiaamuna kello seitsemän. Olimme tavanneet oppaamme Daven edellisenä iltana, ja järkyttyneet lievästi siitä, että meillä olisikin valkoinen englantilainen opas paikallisen sijaan. Emme olleet myöskään oikein sisäistäneet sitä tosiasiaa, että luultavasti emme Kafuessa näkisi niin paljon eläimiä kuin olisimme halunneet, ennen kuin juttelimme tulevasta tripistämme. Mahassa muljahteli ilkeästi kun pohdin, olemmeko heittämässä rahamme ihan kankkulan kaivoon. Yli neljäsataa dollaria hengeltä maksanut reissu kun tarkoittaa minulle useimmiten melkein koko kuukauden budjettia. Siinä vaiheessa ei kuitenkaan enää oikein voinut perääntyä, olimmehan jo istuneet koko bussimatkan Livingstoneen asti, joten epäilykset pois ja matkaan vaan!

kafue31

kafue30

Etelänkalkkunasarvekkaita, englanniksi southern ground hornbill.

kafue29

Upea vesiantilooppiuros.

kafue33

Lauma isohevosantilooppeja, englanniksi roan antelope.

Aamiaisen jälkeen starttasimme matkaan Daven avoimeksi safariautoksi muunnetulla Land Rover Defenderillä. Maantiellä kävi aamuvarhaisella kylmä viima ja hytisytti, vaikka olin pukeutunut kahteen paitaan, untuvatakkiin, kaulahuiviin, pipoon, käsineisiin ja aurinkolaseihin, ja vetänyt vielä hupunkin silmille. Zé oli lähtenyt matkaan ilman takkia, joten hän sai istua tuulilasin suojissa etupenkillä. Ehkä puolentoista tunnin päästä käännyimme Kalomossa kuoppaiselle soratielle, ja vauhti hiljeni. Pari tuntia ajettiin pienten maaseutukylien läpi. Taloissa oli olkikatot, välillä näkyi pieni kioskikin tien varressa, mutta kouluja oli vaikka millä mitalla, jopa keskellä ei-mitään. Lapset ja aikuisetkin vilkuttivat iloisesti isossa autossa huristeleville muukalaisille.

Yhdentoista aikaan pääsimme kansallispuiston porteille, joiden ulkopuolella kohosivat kauniit puustoiset kukkulat. Tällä eteläisellä Dundumwezin portilla tapasimme seurueemme sambialaisen puoliskon, jotka olivat kuljettaneet kaiken tarvittavan tavaran mukanaan; homomieskokkimme ja opintomatkalla olevan tulevan safarioppaan. Meille katettiin juustoista, kekseistä ja mehusta koostunut välipala sillä aikaa kun Dave hoiti puiston sisäänpääsyyn liittyvän byrokratian ja modaili autoa puisto-olosuhteisiin sopivammaksi. Lyhyen breikin jälkeen hypättiin takaisin kaaraan ja lähdettiin seikkailemaan leiriimme vieville hiekkateille.

kafue32

Kontsiantilooppeja eli lichtensteininlehmäantilooppeja, englanniksi Lichtenstein’s hartebeest.

kafue35
kafue34 kafue36

Alkumatka oli eläinten suhteen todella hiljainen, mutta maisemat jaksoivat ihastuttaa. Ero puiston porttien ulkopuolella alkavaan ihmisasutuksen (vaikkakin harvan sellaisen) valtaamaan maaseutuun maissiviljelmineen oli huomattava. Täällä oli kuitenkin riehunut maastopaloja, ja heinikkoon oli palanut aukkoja, joista osa savusi vielä. Ajoimme tunteja noilla hiekkateillä, koko ajan kauemmaksi sivistyksestä. Silmät skannasivat pusikon reunaa toivoen bongaavansa jonkin savannin olennon. Vastaan tuli yksi auto, jossa istui pulska amerikkalainen metsästäjä seurueineen. Ihmettelimme luiden syönnistä valkoiseksi värjäytyneitä hyeenanjätöksiä, mutta lähempänä leiriä alkoi tulla eläimiäkin vastaan. Bongasimme ruokoantilooppeja, oribeja ja vesiantilooppeja, sekä muutaman kiljumerikotkan ja kauniin värisiä pienempiä lintuja kuten englanninkieliseltä nimeltään swallow-tailed bee-eaterin (Merops hirundineus).

Muutaman kilometrin päässä leiristämme näimme useiden korppikotkien parveilevan ilmassa saman paikan ympärillä ja odottavan aterioimaan pääsyä puussa. Näistä merkeistä päätellen sen juurella luultavasti oli syömässä leijonia. Majapaikassamme oltiin edellisenä yönä kuultu niiden metsästäneen raivokkaasti lähimailla, ja leiristämme löytyi paljon tuoreita leijonanjälkiä. Kolmekymmentä metriä puskaa, puita ja heinää sekä väärä ajoitus johtivat kuitenkin siihen, että emme niitä leijonia koskaan nähneet. Seuraavana aamuna löysimme jäljet tieltä, jota pitkin ne olivat tainneet jolkotella yöllä tiehensä. Me emme jälkien seuraamisesta huolimatta niitä löytäneet, mutta oli se isojen kissojen jäljittäminenkin tosi jännittävää. Nehän olisivat voineet olla lepäilemässä varjossa minkä tahansa mutkan takaa paljastuvan puun juurella!

kafue37

kafue39

Kiljumerikotka auringonlaskussa.

kafue38

Saatuamme leirin pystyyn helttakurkien kansoittaman kosteikon, dambon, laidalle Nanzhila Plains Safari Campin maille, lähdimme ensimmäiselle varsinaiselle game drivellemme. Parin tunnin lenkki jäi hieman lyhyeksi, sillä auringonlaskun jälkeen ei puistossa saa enää ajella ilman erikoislupaa. Tätä kompensoitiin kuitenkin seuraavan päivän piiitkällä aamuajelulla. Illalla tavattiin ensimmäistä kertaa aika hurjan näköinen lintulaji etelänkalkkunasarvekas, mutta bongattiin myös Lusakan-naapurimme piahasta tuttuja villejä helmikanoja sekä auringon laskettua kolostaan ulos uskaltautunut yöeläjä mesimäyräkin. Lisäksi nähtiin kontsiantilooppeja, isohevosantilooppeja ja lisää muidenkin antilooppilajien edustajia.

kafue40
kafue42 kafue41
kafue43 kafue45

Oranssin, vaaleanpunaisen ja violetin sävyissä hehkuvan auringonlaskun ihastelun jälkeen palasimme leiriin, jossa hyörivä kokki istutti meidät nuotion ääreen höyryävien teemukien kanssa. Ne tulivat tarpeeseen viilenevässä illassa. Kohta syötiin ehkä parasta kasviswokista ja grillatuista suklaabanaaneista koostunutta leiri-illallista koskaan kynttilänvalossa, täysikuun valaistessa muuten pimentynyttä maisemaa. Jäätiin vielä istuskelemaan nuotion ääreen ja kuuntelemaan maailmaa kiertäneen oppaamme tarinoita niin Afrikan luonnosta kuin Australian aboriginaalienkin maailmasta. Vähän alkoi jännitys hiipiä niskavilloihin, kun mietin että näissä pöheiköissä tosiaan pyörii leijonia ja hyeenoita, ja meillä olisi suojanamme vain teltta (tosin hyvin jämäkkä ja iso sellainen). Kirkkaan kuunpaisteen vuoksi tähtitaivas ei päässyt oikeuksiinsa, mutta kieltämättä taivaan oma yölamppu yhdessä palamaan jätetyn leirinuotion kanssa vähän helpotti, kun pyörin makuupussissani viltin alla kuunnellen kylmän yön ääniä ja rapinoita Zén tuhistessa tyytyväisenä vieressä, umpiunessa. Ensimmäinen yö uudessa paikassa telttaillessa on aina vähän vaikea. Kun lopulta nukahdin, näin tietenkin painajaista mistäs muustakaan kuin hyökkäävistä leijonista.

Seuraavana aamuna lähdettäisiin niiden perään. Tarinalle seuraa jatkoa lähipäivinä!

kafue44 kafue46


In English: Kafue is the second largest national park in the whole of Africa. It is the same size as Wales or the state of Massachusetts. It is a huge, remote and unspoiled wilderness, one of the last true outbacks of Africa. Especially the southern parts of Kafue are very remote and see little tourists. One has to drive for hours to reach the closest thatched hut village. The park is a heaven for peace-seekers, birdwatchers and antelope lovers, but it is far from the overcrowded parks where one can see an animal behind every tree, as animals are dispersed throughout the area and are sometimes not easy to find. This is of course great for the species living in Kafue, but the visitor must be prepared to put in some work, in form of tracking and kilometers of driving. In my opinion, this is exactly what makes this national park so amazing. It is not only leisurely wildlife watching, but a true wilderness experience.

We didn’t see lions despite some favorable signs (vultures all above the same tree) and hard tracking, but we saw loads of different antelope species from the tiny red antelope to big hartebeests, as well as warthogs, zebras, honeybadgers and beautiful birds including parrots and the biggest eagle of Africa. We watched breathtaking sunrises and sunsets, found lion footprints in our camp on arrival and heard the sounds of hyenas at night. It was an amazing adventure! I’m sure we will remember these memories through all our lives. This is only the first part of this story, and the story will be continued during the following days.

Livingstone, Sambian leppoisa turismipääkaupunki

Livingstone oli kutakuinkin yhtä kaukana kaoottisesta Lusakasta kuin yö päivästä. Tosin asukkaitakin siellä on rutkasti vähemmän, ja turisteja vastaavasti enemmän. Jyväskylän kokoisen pikkukaupungin keskuskadulla palmut huojuvat, kolonialismin aikaiset rakennukset hohtavat valkeina ja kissat torkkuvat muurien vierillä. Kaupungin keskustassa voi majoittua bungalowissa rauhallisessa puutarhassa, kivoja ravintoloita löytyy toistensa vierestä ja joka paikkaan on kävelymatka – paitsi tietenkin Livingstonen päänähtävyyteen Victorian putouksille (toinen postaukseni löytyy täältä).

Bussimatka Livingstoneen alkaa kello puoli viiden aamuherätyksellä, sillä bussimme lähtisi jo kuudelta. Olemme Mazhandu Family Bus Servicen linja-autolla reilusti etuajassa, mutta onneksi pääsemme heti sisään pimeällä hieman pelottavalta bussiasemalta. Aamun valjetessa bussi nytkähtää liikkeelle, ja niin voi matka kohti etelää alkaa! Ikkunan takana vilistää kukkuloita, baobab-puita ja olkikattoisia tai savitiilistä rakennettuja kyliä sekä värikkäisiin mainoksiin peittyviä pikkukaupunkeja. Tarkkailen lämpömittaria, jossa celcius-asteet nousevat ja ilmankosteus putoaa sitä mukaa mitä pidemmälle matka etenee.

livingstone1 livingstone2
livingstone6 livingstone3
livingstone4

livingstone7

Vaalit lähestyvät! Istuvan presidentin vaalimainos hedelmäkojulla.

livingstone8

95% kuvista joita Zéstä otan on tätä sarjaa – kiitos rakas!

Jollyboys Backpackers

Perillä Livingstonessa oli bussin ovella vastassa taksimiesten lauma, jonka lävitse navigoimme päättäväisten ei-kiitosten kera. Kukaan ei onneksi lähtenyt perään, vaan saimme kävellä tiehemme rauhassa. Suunnistimme iltapäiväauringossa kuumenneita katuja pitkin pikkuliikkeiden, ruokakauppojen ja kahviloiden ohitse hostelliimme, Jollyboysiin. Se taitaakin olla kaupungin suosituin budjettimajoitus, eikä syyttä. Värikäs, siisti ja boheemisti sisustettu majatalo toivotti meidät tervetulleiksi huoneeseemme, joka iloiseksi yllätykseksemme olikin ihana pikku bungalowi.

livingstone11
livingstone12 livingstone13
livingstone17-horz livingstone15
livingstone14-horz

Olimme varanneet ensimmäiseksi twin-huoneen, koska kaikki double-huoneet jaetulla kylpyhuoneella olivat täynnä. Tykästyimme mökkiin kuitenkin niin, että alkoi melkein kaduttaa että olimme varanneet toiseksi yöksi eri huoneen. Saimme kuitenkin upgreidauksen kylppärilliseen parihuoneeseen, joten loppu hyvin kaikki hyvin! Jaettukin kylppäri tuntui silkalta luksukselta, löytyihän sieltä sentään ihana lämmin suihku josta tuli vettä kunnon paineella, ja puhtaat toimivat vesivessat. Ah. (Täällä Lusakassa kun lämpimän suihkun saa vain ämpäristä, ja tuo meidän kamala huussi ei nyt vaan oikein toimi niin kuin kuuluisi.)

Suihkut muuten lämpesivät aurinkovoimalla, ja useimmat sähköpistokkeetkin saivat virtansa auringon valosta. Jollyboysilla oli muutenkin käynnissä monenlaisia kierrätys- ja hyväntekeväisyysprojekteja, mille nostan peukkua. Esimerkiksi kirjanvaihdosta piti maksaa 2 kwachaa (20 senttiä), mikä meni lahjoituksena paikalliselle orpokodille. Tarjolla oli myös vesiautomaatti, josta pystyi täyttämään oman vesipullonsa. Majatalon teemana vaikutti vastuullisuuden lisäksi olevan liskot, sillä niitä löytyi hauskoina yksityiskohtina sieltä sun täältä. Muutaman elävänkin liskon bongasimme palmupuun rungolta päivää paistattelemasta.

livingstone16
livingstone18 livingstone20
livingstone22 livingstone21
livingstone23 livingstone19
livingstone9 livingstone10

Iltapäivä kului uima-altaalla lekotellen ja veden viileydestä nautiskellen. Täällä sisämaavaltiossa uima-altaita on kyllä osannut arvostaa ihan eri tavalla kuin yleensä. Emme lähteneet ensimmäisenä iltana minnekään, vaan testasimme talon halloumiburgerit ja pelailimme baarin sohvalla respasta lainattavia pelejä. Loma! Yön viileydessä oli ihanaa kääriytyä bungalowimme paksuin viltteihin ja valkoisiin lakanoihin, ja nukkua kuin väsynyt matkalainen vain voi.

Aamulla meidän oli määrä mennä bussiasemalle hankkimaan liput takaisin Lusakaan seuraavalle päivälle, ja katselimme kaupunkia hieman siinä samalla. Livingstone heräiliy sunnuntaiaamuun varsin hitaasti, aamun valo oli kaunis ja kaduilla oli mukavan rauhallista. Aamiaisen jälkeen kymmeneltä starttasimme kohti Victorian putouksia majapaikkamme ilmaisella kyydillä, johon olimme edellisenä päivänä itsemme ilmoittaneet. Livingstone oli kyllä sellainen kaupunki, jossa olisi viihtynyt hyvin muutaman päivän pidempäänkin. Siellä oli jopa mukavan näköinen puisto, jonne olisi tehnyt mieli jäädä hengailemaan ja katselemaan kierrätystaideteosta. Puistot ovat toinen asia, joita täällä Lusakassa on hieman kaivannut.

livingstone24 livingstone25
livingstone26 livingstone27
livingstone28 livingstone29
livingstone30 livingstone31
livingstone32 livingstone35
livingstone36 livingstone37

livingstone38

Livingstonen museossa emme vierailleet, mutta ihan kivalta se ainakin ulkoapäin näytti.

livingstone39

Victorian putouksilta selvittyämme menimme syömään Café Zambeziin. Sisäpihalla suurten puiden ja keltaisten seinien varjossa oli mukavaa lepuuttaa jalkoja (ja kuivattaa sukkia) putousten koluamisen jälkeen. Zé söi jonkin afrikkalaisen riisiruoan, minä maistoin grillattuja kasviksia fetajuustolla. Nam! Jälkkäriksi tilattu kakkupala oli niin iso, että mies ei jaksanut sitä loppuun asti syödä. Ennenkuulumatonta!

livingstone33 livingstone34
livingstone40

Aamulla oli tiedossa aikainen herätys, sillä suuntasimme minisafarille Mosi-oa-Tunyan kansallispuistoon (toinen osa täällä). Safarin jälkeen ei ollutkaan aikaa muuhun kuin pikaiseen pakkaamiseen ja bussiin juoksemiseen. Ehdittiin sentään käydä pikaisesti kaupasta evästä pitkälle matkalle. Lusakassa oltiin vasta illalla.

livingstone41

livingstone42

Maisemat olivat kohdillaan myös kotimatkalla.


In English: Livingstone is the tourism capital of Zambia due to the close proximity to the Victoria Falls, but it is also a nice town with peaceful atmosphere, where one can sleep in a bungalow just off the city center and take a stroll among the white colonial style buildings on the main street while palm trees are swaying above you. We were staying in the probably most popular budget accommodation of the town, Jollyboys Backpackers, and loved the hostel! Not least because of the colorful decorations, the swimming pool and the hot solar showers. A nice base for exploring the town and the surroundings. The views from the bus window over the Zambian countryside were quite nice as well!