Ilha Grande: Vila do Abraão

Vila do Abraão eli varsin raamatullisesti nimetty Abrahamin kylä on Ilha Granden piskuinen pääkylä, minne lautat mantereelta saapuvat ja mistä löytyy suurin osa brasilialaisen saaren majoituksesta ja muista palveluista. Me emme yöpyneet kylässä, mutta kävimme siellä muutamaan otteeseen pyörimässä. Saarella ei ole autoja, joten tavaroiden liikuttelu tapahtuu paitsi veneillä, myös työnnettävillä kärryillä, joita näkeekin parkkeerattuna kylän liikkeiden eteen.

Abraão ei ole suuren suuri, ja kylän takaa kohoavatkin sademetsän peittämät vuorenrinteet muistuttaen, että saari on suureksi osaksi luonnontilainen. Jopa täällä sivistyksen helmassa voi bongata värikkäitä lintuja ja kuulla mölyapinoiden kiirivät huudot. Korkeimmalle kohoava huippu näyttää aivan kiveen veistetyltä papukaijan päältä, ja siksi sen nimi onkin Pico do Papagaio eli Parrot Peak.

abraao15 abraao4
abraao2
abraao20abraao19
abraao5abraao8abraao12abraao6
abraao25
abraao30 abraao31

Rantabaarit, siellä täällä lojuvat surffilaudat ja huojuvat palmupuut luovat Abraãoon letkeää tunnelmaa. Täällä voi nauttia brasilialaisittain valmistetusta illallisesta kuten moquecasta varpaat hiekassa, aaltojen ääntä kuunnellen ja caipirinha-drinkkiä siemaillen. Päivisin turkoosina välkehtivän meren ja kylän välissä on toki myös koko kylän mitalta jatkuva hiekkaranta, jossa voi paistatella päivää ja vaikka pulahtaa mereen jos vedessä kelluvat veneet eivät haittaa. Saaren parhaat biitsit ovat kuitenkin autiorantoja, jotka löytyvät patikkaretken tai venematkan takaa.

abraao10abraao7abraao13-horzabraao11abraao14
abraao16 abraao17-horz
abraao29 abraao18
abraao22abraao21

Abraãon kylästä löytyy ravintoloita, kahviloita, baareja ja majoitusliikkeitä vähän joka sormelle aina paremman luokan majatalosta leirintäalueeseen. Toki myös matkamuistokaupoissa ja erilaisissa retkiä tarjoavissa matkatoimistoissa riittää valinnanvaraa. Värikkäät talot, päällystämättömät tiet, flipflopeissa kulkevat ihmiset ja joka puolelle ulottuva vehreys saavat rennon saarifiiliksen kohoamaan kohti kaakkoa. Ja entäs ihanan kylmän açaí-annoksen lusikoiminen rannan tuntumassa? Kyllä kiitos!

abraao26abraao24abraao27
abraao28

Abraãon kylän edustalla olevien paratiisimaisten Ilhas do Macedo -nimisten pikkusaarien tähystäminen antaa jotain osviittaa siitä, mitä helmiä tältä saarelta löytyykään, kun lähtee saaren pääkylää pidemmälle. Mekin lähdimme veneretkelle päästäksemme snorklaamaan Ilha Granden kirkkaimpiin laguuneihin, mutta siitä lisää myöhemmin. Kuvien säätilasta muuten huomaa, että tässä on kuvia parilta eri päivältä. Viimeisinä päivinä saarella paistoi jo aurinko täydeltä terältä! Kannatti siis viettää täällä kokonaiset viisi päivää honeymoonistamme.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Psst, Seikkailijattarien Instastoryyn on tulossa meikäläisen päivityksiä viikonlopun aikana, joten laittakaahan seurantaan!

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia FacebookissaBloglovin’issaBlogit.fi:ssäTheblogjunglessa tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda.


In English: Vila do Abraão (Abraham’s Village) is the main village of Ilha Grande. The majority of the island’s pousadas is located there, and the village also has many other services from restaurants, cafés and bars to shops and tourist offices organizing tours on the island. Yet the lush hills are rising right behind the small village, with the rocky Parrot Peak on the highest point. In Vila do Abraão one can enjoy the relaxed island vibes in a car-free environment, among colorful houses, surfboards and people in flipflops. The village has a long beach with beach bars and restaurants where one can have a dinner of moqueca and caipirinha with toes in the sand, listening to the sound of waves, or sunbathe in the daytime, if the many boats in the water do not bother. The small Macedo islands off the village give a hint about all the wonders that this island has to offer. We embarked on a boat tour to snorkel in the clearest waters of the island, but that’s another story.

Follow Vida de Estrada travel blog on Facebook or Bloglovin’, or join my journeys on Instagram! You can find me there with the name @johannahulda.

Mainokset

Kesäkooste 2017

Onkohan jo ihan liian myöhäistä kirjoittaa viime kesästä? No, täällä Portugalissahan kesä on jatkunut käytännössä tähän päivään saakka, eikä loppua oikeastaan näy hurrikaani Ophelian kenties pian mukanaan tuomista sateista huolimatta, joten oma kesäni ei ole ohi vieläkään. Edelleen lämpötilat lähentelevät kolmeakymppiä ja sateita aletaan jopa ihan tosissaan kaivata tämän kuukausia jatkuneen kuivuuden keskellä. Ehkä sieltä Suomen syyssateiden keskeltäkin on ainoastaan ihanaa palata hetkeksi kesäisiin tunnelmiin?

Olkoot tämä postaus siis omistettu 100-vuotiaan Suomen menneelle suvelle. Suurin osa siitä kului tavaroista eroon hankkiutuessa ja muuttoa varten pakatessa, mutta aika monena viikonloppuna tuli kuitenkin tehtyä kaikenlaisia kesäjuttuja grillailusta juhannusmökkeilyyn, riippumattoiluun, uimiseen, metsäretkiin ja puistopiknikeihin. Ja käytiinhän me mahtavalla vaellusreissulla Virossakin! Monista hetkistä ei kuitenkaan tallentunut kännykkäräpsyä kummempaa kuvamateriaalia, mutta onneksi kesän kohokohdiksi nousseissa tapahtumissa oli ihan oikea kamerakin mukana.

Hitchball 4000

Kesäkuun aloittaneesta liftauskilpailusta tuli kirjoitettua ihan tuoreeltaankin, joten ei siitä tässä sen enempää. Ihan mahtava reissu oli ja peukkukyyti vei meidät Lappiin ja takaisin!

kesä1 kesä1_1
kesä2 kesä3
kesä5 kesä4

Rainbow Finland Gathering

Juhannuksen alla päätettiin Lotan kanssa karistaa ennakkoluulot päältämme ja lähteä katsomaan, millaista on Rainbow Gatheringissä, se kun satuttiin vielä järjestämään sopivan lähellä Jyväskylää. Kolme päivää metsään rakennetussa hippileirissä lähdevettä juoden, avotulella kokaten ja ajatuksia monenlaisten ihmisten kanssa vaihtaen riitti vakuuttamaan, että näihin lämminhenkisiin kokoontumisiin voin hyvin lähteä uudestaankin. Parasta oli iltahämärissä piirissä laulaminen käsi kädessä ja metsässä, lähempänä ihmisyhteisön luonnollista tilaa eläminen – eikä haitannut, vaikka kynnenaluset olivat mustat, jalat kuivuneessa mudassa ja päässä neulasia.

kesä8 kesä7
kesä6 kesä9
kesä10

Seikkailut Meri-Porissa

Kesältä tallentui muistiin myös pari retkeä Meri-Porin maisemiin. Herrainpäivien hiekkakuopat läheisine lintutorneineen olivat erään lauantain agendalla, kun taas keväämmällä tuli seikkailtua jossain päin Anttooran nokkaa ja myös Ahlaisia tuli käytyä hieman tutkimassa. Karhukaupungin luontohelmet löytyvät nimenomaan Meri-Porista – lue tarkemmin Seikkailijattarissa ilmestyneestä jutustani!

kesä12
kesä11 kesä13
kesä14 kesä15
kesä17 kesä18-horz
kesä19 kesä20
kesä21

Muut Pori-hengailut

Karhukaupungissa tuli viihdyttyä muutenkin kuin sen tuntemattomia merellisiä osia tutkien. Porissa tuli harrastettua frisbeegolfia Kirjurinluodossa, rantaelämää Yyterin sannoilla ja tietysti vietettyä aikaa perheen ja ystävien kanssa. Pori Jazzeilla tuli totta kai käytyä José Gonzalezia ja muita esiintyjiä fiilistellen sekä puistopiknikkiä kavereiden kanssa viettäen. Pitihän sitä miehellekin näyttää kyseinen kaupunki silloin, kun siellä kerrankin on elämää!

kesä22
kesä23 kesä34
kesä35 kesä36

Natural High Healing Festival

Rainbow Gatheringissä alkanut rakkauden kesä 2017 jatkui heinäkuun loppupuolella Natural High Healing -festareilla Uudessakaupungissa, joka oli yksi kesän mahtavimmista jutuista. Neljä päivää kehon- ja sielunhoitoa ihanan kauniissa miljöössä sai sydämen auki ja inspiraation virtaamaan. Oi että sitä rakkautta, musiikkia, laulua, tanssia, huolenpitoa, heittäytymistä, vaikeidenkin asioiden käsittelyä, naurua, joogaa, meditaatiota, työpajoja, luentoja, puhdasta ruokaa, pohdiskelua, saunomista ja festivaalin parasta löytöä: mantralaulua. Päihteettömällä rakkauden festivaalilla ei ollut maassa roskan roskaa eikä yhtä yöllä teltassaan kinastelevaa pariskuntaa lukuunottamatta kukaan tapellut. Ihan parasta. ❤

kesä25 kesä26
kesä30
kesä38 kesä28kesä27
kesä31kesä37
kesä29 kesä32
kesä33

Samalla reissulla tuli myös poikettua Turussa, jolloin vasta huomasin, kuinka ikävä niitä ihania puutaloalueita olikaan Jyväskylän elementtirakennusten keskellä ollut! Tampereellekin tuli tehtyä pari pikaista visiittiä, mutta niillä ei mitään kummempaa ehtinyt tekemään. Siinähän se Suomen lyhyt ja sateinen kesä sitten hurahtikin. Kovasti oli suunnitelmia kaikenlaisille kansallispuistovisiiteille, mutta eipä niitä juuri ehditty koluta. Onneksi ne puistot eivät kuitenkaan katoa mihinkään vaan pysyvät siellä odottamassa tulevia Suomilomia.

Mitkä oli sun kesän kohokohtia?

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia FacebookissaBloglovin’issaBlogit.fi:ssäTheblogjunglessa tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda.


In English: The summer of Finland is short and has little snow, that’s what they say. It might be already mid-October, but my summer has continued until now in Portugal, so it’s still appropriate to look back into the memories of last summer. Most of it was spent selling my belongings and packing for the move, but during the weekends I was also doing many summer things from barbeques to spending Midsummer at a summer cottage and from hammock moments to swimming in the sea and forest walks. Hitchball 4000 made me hitchhike to Lapland, in the Rainbow Gathering of Finland I spent a couple of days in a warm-spirited hippie camp living with the forest in a more natural way, and I spent time in Pori exploring the nature at the seaside, going to beach and having park picnics with my friends – and seeing José Gonzalez at Pori Jazz as well. The Natural High Healing Festival was definitely one of the highlights of the summer – the four days I spent there were filled with so much love and great experiences! What were the best things in your summer?

Lopes Mendes – yksi maailman täydellisimpiä rantoja

Ilha Granden saarella Brasiliassa sijaitsevaa Lopes Mendes -nimistä hiekkarantaa sanotaan yhdeksi maailman kauneimmista rannoista ja se onkin yksi saaren nähtävyyksistä, Tripadvisorin mukaan jopa Ilha Granden päänähtävyys. Kyseisen sivuston käyttäjät myös valitsivat Lopes Mendesin maailman 7. parhaimmaksi rannaksi vuonna 2013. Nyttemmin se on jo tippunut listalta, mutta pakkohan sitä oli lähteä katsomaan, kun kerran niin lähellä olimme!

Patikoiden tai veneellä

Lopes Mendesille ei mene teitä, joten sinne pääsee ainoastaan veneellä tai jalkapatikassa. Valitsimme tietysti apostolinkyydin, ihan jo siksikin että venetaksit olivat melko suolaisen hintaisia ja tykkäämme muutenkin kävelystä. Lopes Mendes on myös monesti yksi kohde Ilha Granden ympäri menevillä veneretkillä, joten sekin on yksi mahdollisuus päästä sinne. Patikoimalla pääsee kuitenkin katsastamaan helposti pari muutakin rantaa, ja matka on sopivan pituinen rennoksi päiväretkeksi. Tämä onkin varmasti yksi saaren suosituimmista reiteistä.

Sää oli Ilha Grandelle saapumisestamme lähtien koko ajan hiljalleen parantunut, ja toisena kokonaisena saaripäivänä aurinkokin alkoi jo pilkahdella pilviverhon välistä. Pilvinen, hitusen 20 asteen paremmalla puolella ollut säätila oli kuitenkin mitä parhain saaren polkujen koluamiseen, kun ei ollut mitenkään tuskaisen kuuma.

Lähdimme patikoimaan majapaikastamme Praia de Palmasilta aamiaisen jälkeen. Sukelsimme sademetsän siimekseen, missä polku oli niin hyvin tallattu, ettei siitä ollut epäilystäkään. Matka ei ollut kilometreissä mitattuna kovinkaan pitkä, mutta kyllä siihen silti aikaa upposi, varsinkin kun metsän ääniä ja rapinoita piti pysähdellä kuuntelemaan ja välillä avautuvia maisemia katselemaan. Nousua ja laskua tuli jonkin verran metsäisten kukkuloiden yli talsiessa, mutta ei mitenkään liikaa.

lopes4lopes1lopes2lopes3lopes5lopes7
lopes6

Praia do Pouso

Saavuimme ensin somalle Praia do Pouson rannalle, joka muistutti paljon omaa rantaamme sillä erotuksella, että täältä löytyi enää ainoastaan pari hassua taloa, yksi hylätyn näköinen pousada-hotelli ja bambukepeistä kyhätty hauska pikku juomakioski. No, oli siellä myös laituri ja pari venettä kellui vesillä. Tännekin olisi hyvin voinut jäädä viettämään enemmänkin aikaa. Polku kohti Lopes Mendesiä kuitenkin jatkui rannan toisessa päässä.

Bongasimme metsästä upean kirkkaan värisen sinitanssija-linnun (Chiroxiphia caudata). Saimme myös hieman ennen Lopes Mendesin saavuttamista seuraksemme koirakaverin, joka seurasi meitä vähän matkaa kuin opastaen oikeaan suuntaan ennen kuin hävisi omille teilleen. Myöhemmin kohtaisimme vielä lisää viidakon eläimiä!

lopes8
lopes10 lopes9
lopes12

Lopes Mendes – autio paratiisiranta

Tupsahtaessamme metsästä rantahiekalle Lopes Mendesillä ei ollut ristin sielua. Tuo 2,4 kilometrin mittainen vaaleahiekkainen ranta jatkui täydellisessä kaaressa horisonttiin. Sitä reunusti muutama palmu ja tiheä sademetsä, joka verhosi myös rannan takana kohoavat vehreät kukkulat. Toisella puolella oli kirkas merivesi, jota täplittivät parit pikkusaaret. Aikamoinen paratiisi. Rannan takana kohosivat myös tummat sadepilvet, mutta olo oli niistä huolimatta kuin Robinson Crusoella konsanaan. Täällä me olimme – brasilialaisella saarella, autiolla hiekkarannalla kaukana sivistyksestä. Täytyi ottaa pieni reality check siihen väliin.

Lopes Mendesillä ei ole minkäänlaista infrastruktuuria – päivän toista bambukepeistä kyhättyä vettä, juomia ja sipsejä myyvää kioskia ja rannan toisessa päässä sijaitsevaa pientä kappelia lukuunottamatta. Kappeli on siellä muistuttamassa ajoista, jolloin täällä oli asukkaita. Nykyään rannalla ei kuitenkaan ole rantabaareja, majoituslaitoksia eikä vessaa. Ja siinä juuri piilee tämän luonnontilaisen rannan viehätys. Sinne oltiin jo vuosituhannen alkupuolella rakentamassa kolmea resorttia, mutta Parque Estadual da Ilha Granden (Ilha Grande State Park) laajennuksella ranta saatiin onneksi suojeltua. Merivirrat voivat lukemani mukaan olla syvemmälle mentäessä petollisia, mutta rantavesi on turvallista ja matalaa, joten ranta sopii hyvin niin uimareille kuin surffareillekin.

lopes15lopes11lopes13lopes17-horzlopes16
lopes18

Pian meidän jälkeemme sademetsästä alkoi ilmestyä muitakin rannalle patikoineita. Olimme kenties saaneet etumatkaa, sillä suurin osa oli varmaan kävellyt koko matkan Abraãon kylästä asti. Eli vinkkinä tähänkin kohteeseen: mikäli haluat rannan hetkeksi vain itsellesi, suuntaa tänne tarpeeksi aikaisin aamulla.

Zén oli tietysti päästävä kiipeilemään rannan toisessa päässä oleville siirtolohkareille, mistä sade yllätti meidät. Siirryimme puiden alle pitämään sadetta, mutta taivas ei oikeastaan näyttänyt selkenemisen merkkejä, joten päätimme hetken kuluttua jatkaa matkaa, sillä kastuisimme kuitenkin. Onneksi sade kuitenkin lakkasi pian.

lopes19
lopes20 lopes22
lopes21
lopes26

Praia do Santo Antonio

Löysimme tiemme pienelle Santo Antonion rannalle. Matkalla törmäsimme mölyapinoihin, joita olimme koittaneetkin bongailla, sillä Zé ei ollut vielä koskaan nähnyt niitä. Niiden huuto oli kiirinyt viidakossa korviimme useamman kerran tämänkin päivän aikana, kuten kaikkialla Ilha Grandella. Nuo vekkulin näköiset, mutta pelottavan kuuloiset otukset tapittivat meitä oksaltaan ja me tapitimme takaisin, kunnes ne lähtivät tiehensä.

Alas rannalle oli melko jyrkkä, muttei onneksi kovin pitkä laskeutuminen. Täälläkään ei ollut ketään eikä mitään, mikä oli mahtavaa. Löytöretkeilijäfiilis oli huipussaan ja oli pakko päästä pulahtamaan veteen. Ei muuten ollut kovinkaan lämmintä, mutta virkisti mukavasti.

Löysimme rantahiekasta myös ison kissan tassunjäljet. Jäljet olivat sateen kastelemat, joten oli vaikea sanoa kuuluivatko ne puumalle vai jaguaarille, mutta aika hurja bongaus yhtä kaikki! Ajatella, että täällä oli hiljattain hiipinyt jompi kumpi…

lopes24lopes25lopes23
lopes28lopes27

Uimisen jälkeen olikin aika lähteä talsimaan samaa polkua takaisin päin, sillä muita polkuvaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole – ellei sitten kierrä Dois Rioksen kylän kautta, jolloin matkasta tulee kyllä aika älyttömän pitkä ja nousuakin kertyy ihan kiitettävästi lisää.

Söimme vielä myöhäisen lounaan Praia de Palmasin paikallisessa rantaravintolassa ennen kuin keräsimme tavaramme kasaan minibungalowistamme ja muutimme lähemmäs saaren pääkylää, Jungle Lodgen ihanaan merinäköaloin varustettuun open air bungalowiin vuorenrinteellä. Olisimme varmaan viettäneet siellä kaikki viisi yötä, ellei se olisi ollut varattu näinä kahtena ensimmäisenä yönä. Tuo majapaikka ansaitsee kuitenkin ihan oman postauksensa!

Lue myös nämä:

Häämatka halki Brasilian

Palmuranta Brasilian Ilha Grandella

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia FacebookissaBloglovin’issaBlogit.fi:ssäTheblogjunglessa tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda.


In English: Lopes Mendes beach, located on the Ilha Grande island in Brazil, is one of the most perfect beaches of the world, and it was voted as the 7th best beach in the world by Tripadvisor users in 2013. It is also ranked the number one destination in Ilha Grande. Of course we had to go see it! There are no roads so the beach can be reached only by foot or by boat. We chose to do the hike on our second whole day on the island. We walked through the rainforest listening its sounds, admired the Praia do Pouso beach that we passed by, and saw a blue manakin bird.

When we stepped onto the sand of Lopes Mendes, there was nobody there. The beach was completely deserted, far from civilization, and I was feeling like Robinson Crusoe. Some palms and hills covered with thick rainforest were lining the perfectly curving beach, and despite the cloudy weather, it was a paradise. There is no infrastructure apart from a small chapel that reminds us of the days when there were inhabitants on this beach, and because the beach is protected as a part of the Ilha Grande State Park, there also won’t be any.

It started raining and after a while we continued our hike to another deserted beach, Santo Antonio, from where we found the footprints of either a puma or a jaguar. How amazing that one of those big cats was here! On the way we spotted some howler monkeys, whose roar had been echoing in the forests all day. I went to take a dip in the cold but refreshing water and soon it was time to head back through the same trail. We were moving to an open air bungalow closer to the main village, so more about it later!

Follow Vida de Estrada travel blog on Facebook or Bloglovin’, or join my journeys on Instagram! You can find me there with the name @johannahulda.