Lappi + Lofootit roadtrip: viikko karavaanarina

Olimme vakaasti päättäneet, että Zén täytyisi päästä Lappiin ennen kuin muuttaisimme pois Suomesta. Ajattelimme ensin lähteä ihan vain kaksin autolla, yöpyä teltassa ja tehdä pari vaellusta. Suunnitelmia tehdessä nälkä taisi kuitenkin hieman kasvaa syödessä, sillä reissusuunnitelmat vain paisuivat paisumistaan, ja lopulta meitä oli kuusi henkilöä ja koira (sekä matkanvarrelle hoitoon nakattu kissa) lähdössä kohti Käsivartta sekä Pohjois-Norjaa: me, vanhempani sekä vanhempi pikkuveljeni tyttöystävineen ja koirineen (ja alku- sekä loppumatkasta myös kissoineen – liskot sentään jäivät kotiin).

Jokainen voi varmaan arvata, että tällaisella kokoonpanolla karavaanaaminen ei aina suju ilman kommelluksia ja hermojen kiristymisiä, etenkään melko tiukalla aikataululla ja kahdella erillisellä autolla matkaa taittaessa. Suurimmasta osasta kuitenkin selviää huumorilla ja lopputuloksena on ihania yhteisiä reissumuistoja oman perheen kanssa. Perheen kanssa roadtrippailu ei ehkä ole se kaikkein helpoin vaihtoehto kesäloman viettoon, mutta enpä nyt ihan heti keksi, mikä olisi parempi tapa viettää aikaa läheisten kanssa kuin matkailu.

roadtrip2 roadtrip1
roadtrip5 roadtrip4
roadtrip6

Reitin suunnittelu ja menopelin järjestäminen

Reittisuunnitelmaksi mietimme ensin Käsivarren kautta Jäämerelle ajamista, mutta vajaata viikkoa ennen reissuun lähtöä päätimme, että Kilpisjärven lisäksi päämäränä olisi sittenkin Lofootit, tuo Pohjolan arktinen paratiisi. Hengästyttävät vuorimaisemat, turkoosina kimmeltävä meri ja somat kalastajakylät saivat kääntämään autojen nokat kohti tuota Norjan luoteisrannikolla pohjoiseen Atlanttiin työntyvää pitkulaista saariryhmää. Voipi olla, että viime vuosina luetut blogipostaukset Lofooteilta olivat myös vakuuttaneet minut jo aikoja sitten siitä, että noille saarille olisi vielä päästävä. Eikä olisi kohdevalinta voinut enempi nappiin mennä! Lofootit hurmasivat minut täydellisesti. Ne olivat kuin jokin taikamaailma, jossa on lähes surrealistisen kaunista. Ajatella, että niin läheltä Suomea löytyy noin upea, arktista eksotiikkaa pursuava paikka.

Alla olevassa kuvassa näkyy suurpiirteinen reittimme. Todellisuudessa kilometrejä tuli kuitenkin enemmän edestakaisin suhailujen ja mutkien takia.

reittikartta

Kun matkaan lähtö heinäkuun viimeisellä viikolla oli lyöty lukkoon, alkoi menopelin etsintä. Olimme niin myöhään liikkeellä, ettemme onnistuneet löytämään vuokralle edullista matkailuautoa, jonne olisimme kaikki kuusi mahtuneet, joten täytyi hieman soveltaa. Tein itse ja säästin -taktiikka toimii aina, eikö niin? Vuokrasimme siis neljän hengen kenties ysäriltä peräisin olevan matkailuauton sopuhintaan tädin naapurilta, ja sen kaveriksi lainattiin tädin perheen asuntovaunu.

Meiltä löytyi kuitenkin vain yksi vetokoukullinen auto, joka oli veljeni tyttöystävän puna-musta-harmaaksi maalattu amishonda vuosimallia -98. Subwoofer vaan pois takakontista, niin hyvin se kulkisi, vaikka se auto on kyllä sen näköinen ettei sillä välttämättä kannattaisi ajaa yhtikäs mihinkään. Olisi ehkä pitänyt arvata, ettei matka sujunut näillä menopeleillä ilman kommelluksia, mutta kerron teille kauhujen kotimatkasta ihan omassa postauksessaan. Saimme siis kuitenkin nauttia lomasta kaikessa rauhassa, sillä tekniset ongelmat alkoivat onneksi vasta Ruotsin Lapissa kotiin päin ajaessa, eivätkä esimerkiksi jossain Lofoottien kauimmaisessa nurkassa.

roadtrip7
roadtrip8 roadtrip9
roadtrip10 roadtrip11

Roadtrip numeroina

9 päivää
3200 kilometriä
Keskimäärin 400 km/päivä
3 maata
6 henkeä + koira
1 huiputettu tunturi
2 yöttömän yön vuorikiipeilyä
1 uinti Norjanmeressä
Muutama kinastelu
8 päivänä aurinkoa ja yli 20 astetta
Yli 2000 valokuvaa
Lukemattomia ihania muistoja

Palaan tietysti näihin paikkoihin ja tunnelmiin vielä monen postauksen kautta, sillä viikkoon mahtuu kuitenkin aika monta mahtavaa uutta kokemusta, vaikka autossa istuttuja ajotuntejakin kertyi aivan kiitettävästi – etenkin, kun nikottelevan auto+asuntovaunu -kombomme maksiminopeus oli noin 70 kilometriä tunnissa ja aikaa tuntui aina tuhrautuvan johonkin ylimääräiseen säätämiseen. Meille jäi lopulta yksi päivä aikaa Kilpisjärvellä ja kolme vuorokautta Lofooteilla, mikä oli toisaalta heittämällä kaiken ajamisen arvoista ja toisaalta taas aivan liian vähän. Toki oltaisiin saatu lisää aikaa Lofooteille jättämällä Käsivarren kautta ajaminen välistä, mutta se ei ollut vaihtoehto – Saana-tunturi 1029 metrissä piti nimittäin päästä valloittamaan ja muutenkin näkemään, miltä siellä päin Suomineitoa näyttää. Vaikka viikossakin ehtii monenlaista, niin suosittelisin kuitenkin varaamaan tämänkaltaisen reissun toteuttamiseen enemmän aikaa, esimerkiksi kaksi viikkoa.

roadtrip12 roadtrip13
roadtrip14 roadtrip15
roadtrip16 roadtrip17
roadtrip18 roadtrip19
roadtrip20

Mikä oli parasta reissussa?

Suoraan merestä torahampaina kohoavat vuoret, joiden rinteillä oli vielä paljon lumilaikkuja. Valkoiset hiekkarannat. Kristallinkirkas, jääkylmä merivesi. Aavan Lapinmaan katselu Saana-tunturin reunalla yksin, täydessä hiljaisuudessa.

Asuntoauton etupenkillä istuminen ja maisemien katselu ison tuulilasin läpi kilometrien kuluessa. Se kutkuttava tunne, kun edessä on avoin maantie eikä tiedä, mistä herää seuraavana aamuna. Reissuruoan syöminen ulkosalla.

Mustikoiden poimiminen lähes pystysuoralla vuorenrinteellä. Pohjoisen yöttömän yön auringonlaskut, jotka vaihtuvat liukuvasti auringonnousuiksi. Kasvojen huuhtelu kirkasvetisessä tunturilammessa. Lukemattomat pienet vesiputoukset vuorilla.

Kuivuvien turskien bongailu bacalhau-hihkaisujen säestämänä. Corgineiti Dalian touhottamisen seuraaminen silmät sydäminä. Lauttamatka vuonoa pitkin ja rantautuminen pikkuruisen kylän turkoosivetiseen satamaan.

Se, kun tajuaa osuneensa pohjoiseen ehkä vuoden ainoalla oikeasti lämpimällä viikolla. Lampaiden kellojen kilkatuksen kantautuminen kaukaa vuorenrinteiltä. Lomailevien kalastajakylien tunnelma. Vuorille kiipeäminen vaikka öisin, jos päivisin ei ennätä.

Noin niin kuin esimerkiksi.

roadtrip21
roadtrip23roadtrip22
roadtrip24 roadtrip25
roadtrip26 roadtrip27
roadtrip28

Maistiainen karavaanarin elämästä

En ole aiemmin matkustanut asuntoautolla muuten kuin joskus vauvana, joten oli jännää päästä matkaviikon aikana kokemaan palanen karavaanarin elämää. Täytyy sanoa, että aika näppärä matkailumuoto, kun mukava mobiilikoti kulkee mukana koko ajan eikä yösijasta tai ruokailuista tarvitse huolehtia, jos on täyttänyt kaapit murkinalla.

Hirveän vapaaksi en mukavuudestaan huolimatta tuota reissutyyliä kokenut, sillä samalla kun asuntoauto antaa vapauden parkkeerata yöksi minne tahtoo (minne pystyy ajamaan ja missä leiriytyminen ei ole kiellettyä), tuo sen omistaminen tai hallussapito mukanaan myös vastuun. Autosta ei niin vain pääsekään eroon, jos jokin menee vikaan, vaan siitä täytyy huolehtia. Tai vaikkei menisikään, niin auton pysäköinnille on silti uhrattava ajatus jos toinenkin. Vapaammaksi koen reppu selässä ja teltta kainalossa matkustamisen: jos bussi hajoaa, hyppään toiseen; jos liftikyyti pysähtyy, peukutan uuden; jos jalat ei enää kanna, lepuutan niitä hetkisen. Mutta olihan tämä kaikessa mukavuudessaan ihan eri luokkaa kuin telttayöt.

Lähtisin ehdottomasti uudestaankin karavaanaamaan, mutta joku välimuoto eli pakulla tai ihan farmariautolla reissaaminen voisi houkuttaa vielä sitäkin enemmän.

roadtrip31roadtrip29
roadtrip31

Tässä oli pieni koontipostaus meidän perhereissusta Lappiin ja Lofooteille. Tuon viikon aikana koin aivan pakahduttavan paljon arktista kauneutta noissa pohjoisen upeimmissa maisemissa! Perästä kuuluu sitten tarkempia juttuja reissun varrelta, kuten Saanan huiputuksesta ja niistä monista sykähdyttävistä paikoista, joissa kävin Lofooteilla. En malttaisi odottaa pääseväni käymään tarkemmin läpi kaikkia niitä kuvia, joita muistikortille tallentui!

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia FacebookissaBloglovin’issaBlogit.fi:ssä, Theblogjunglessa tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda.


In English: We had to visit Lapland before moving away from Finland, and somehow the plans just grew bigger and bigger. In the end we were six people and a dog heading to northern Finland and Norway, via Kilpisjärvi all the way to the Lofoten archipelago. We spent nine days on the trip, driving 3200 kilometers with a motorhome and a caravan pulled by a car (a tricolored -98 Honda to be precise). It was enough to make it worth the drive, but still way too short time to spend in these magnificent landscapes.

There were so many best things about the trip that it’s hard to mention just a few: the mountain landscapes rising from the sea, nightless nights with sunsets turning into sunrises, the white sand beaches and crystal clear waters, listening to silence on top of the Saana fell (1029 m), climbing mountains at night when there was no time during daytime, and realizing that we happened to travel North on probably the one and only actually warm week of the year. It was also exciting to live a week of caravan life! It has many pros such as freedom to park where ever, but also some cons such as the responsibility that owning/using a mobile home brings. Would still definitely go again. There will also be more posts from this trip coming, and I can’t wait to get to go through the rest of the photos!

Follow Vida de Estrada travel blog on Facebook or Bloglovin’, or join my journeys on Instagram! You can find me there with the name @johannahulda.

Mainokset

30 kommenttia artikkeliin ”Lappi + Lofootit roadtrip: viikko karavaanarina

  1. Ajoin veljeni kanssa farmariautolla neljässä päivässä Nordkappiin ja takaisin, 3330 km. Ekana päivänä käveltiin Pieni karhunkierros, jälkimmäisinä pieniä luontopistäytymisiä.

    Jospa ensi kerralla vaiko Lofooteille – vähän rauhallisemmalla aikataululla…

    Tykkää

    1. Kääk, siinä on saanut kyllä taittaa matkaa päättäväisesti. Aika mahtavaa, että ehditte kuitenkin vaeltamaan ajon välissä! Mutta onhan se nopeampaa farmarilla, kun pääsee ajamaan lujempaa kuin sen 60-70 km/h mikä meillä oli vauhti sen asuntovaunun kanssa. 😀 Suosittelen Lofootteja kyllä lämpimästi ❤

      Liked by 1 henkilö

  2. Noniin. Nyt kyllä vähän harmittaa, ettei me Vohvelin kassa ehditty tuonne Jäämerelle! But hey, there is always next year? 🙂 Huikean näköistä seutua ja hyvin kirjoitettua juttua:) Kohta täälläkin muuten karavaani kulkee; Pikkuvaunu on paria pikkunippeliä vaille valmis.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos! Tuolla Pohjois-Norjassa maisemat on kyllä niin kohdillaan että huh. Ensi vuonna sitten testaamaan karavaania arktisiin olosuhteisiin, kyllä nuokin vuoret odottaa! Mahtavaa että teidän vaunu on kohta valmis! Meidänkin täytyy vielä joku kerta päästä sinne ihan oikealle Jäämerelle asti. 🙂

      Tykkää

  3. Ihanan kuuloinen reissu 🙂 Lofootit polttelee mulla kovasti to go -listan kärkisijoilla! Vielä kun löytyisi aikaa kunnon road tripille tuolle suunnalle. Noi maisemat on jo kuvissa niin upeat, että voin vain kuvitella millaisia ne ovat ihan livenä. Pohjolassa sää harvemmin suosii, mutta onneksi teillä kävi noin hyvä säkä sen suhteen. Pitää kyllä alkaa suunnitella reissua noille kulmille lähivuosina!

    Tykkää

    1. Täytyyhän nuo maisemat käydä itse näkemässä omin silmin, ja aistimassa tuo Lofoottien taika 🙂 Kannattaa todellakin lähteä! Sään kanssa kävi tosiaan hurjan hyvä tuuri, mutta yhdessä kohtaa saaria leijui pilvi, jonka alla just satuttiin yöpymään. Siellä oli kylmä ja tuuli, mutta muualla oli melkein hellettä. Mikään säätiedotus ei rekisteröinyt tuota hassua sääilmiötä, joka jatkui koko Lofooteilla olon ajan. Vaikuttikin siltä että ne pilvet syntyivät ihan siinä paikallisesti. Omituista 😀

      Tykkää

  4. Mahtavat maisemat! Meillä oli heinäkuun lopussa myös mieletön Lappi/Pohjois-Norja-kierros. Ivalo-Nordkapp-Hammerfest-Kilpisjärvi. Saana huiputettiin myös. Älyttömän kaunista. Lofooteista olen haaveillut pitkään, mutta turistivyöry sinne vähän mietityttää. Ehkä sinne kuitenkin kannattaa ängetä😊

    Tykkää

    1. Teidänkin reitti kuulostaa mahtavalta! Nordkappiin haluan itsekin sitten seuraavalla kerralla. Tai Hammerfestiin, kumpi oli teidän suosikki? 🙂

      Mun kokemus Lofoottien turistivyörystä oli, että se on hyvin keskittynyt tiettyihin suosituimpiin paikkoihin joita voi halutessaan vältellä. Niiden ulkopuolella saa olla hyvinkin rauhassa, eli en muiden turistien takia jättäisi Lofoottien kesää väliin. Aika absurdi määrä etenkin muita karavaanareita siellä oli liikkeellä, mutta on niillä saarillakin kokoa. Meille ei osunut mitään varsinaisia ruuhkia, paitsi tietysti kylien läpi ajaessa kapeilla teillä sai kuski ajaa kieli keskellä suuta. Ja ainahan voi matkustaa sesongin ulkopuolella (jos kylmyys ei haittaa) ja kesällä hyödyntää valoisia öitä – suositullakaan patikkareitillä ei nimittäin tullut yöaikaan paljon ketään vastaan ja hyvin näki sekä eteensä että maisemat! 😀

      Liked by 1 henkilö

      1. Kiitos vinkeistä! Kiva kuulla, ettei joka paikka ole Lofooteilla sentään ylikansoitettu, niin kovasti sinne haluaisin.

        Itselleni tuo Nordkapp oli hieno elämys, vaikka onhan sielläkin paljon väkeä. Meillä oli onnea sään kanssa, joten näkymät olivat hienot, tykkään tuollaisista karuista paikoista: https://matkojaretkiahetkia.wordpress.com/2017/08/09/kiertomatka-lapissa-ja-pohjois-norjassa-osa-2-kohti-nordkappia/

        Tykkää

  5. Ihania kuvia ja tunnelmia! Me mietittiin kesällä Lofooteilla, että no mihin sitten tämän jälkeen, kun mieleen ei tullut mitään paikkaa joka voisi vetää vertoja Lofoottien kauneudelle. Noh ehkäpä sitten eritavalla hienoja kohteita löytyy muualtakin, mutta on Norja kyllä ehdottomasti yksi kauneimmista maista, jonka tiedän. 🙂

    Tykkää

    1. Olen ihan samaa mieltä! Lofootit ja Norja muutenkin on niin lumoavan kauniita, ettei maailmasta kovin montaa yhtä upeaa paikkaa löydy. Jotenkin se vuorten, saarten ja meren yhdistelmä vaan veti maton jalkojen alta. Ja mikä onni että se on niin lähellä Suomea! Toivottavasti kohta pääsee näkemään sun kuvia Lofooteilta. 🙂

      Tykkää

  6. Oooh, vaikuttaa lumoavalta! Minullakin vihdoin Lofootit alkavat siintää horisontissa parin viikon päästä ja vieläpä aikalailla samalla aikataululla ja menopelillä kuin teillä – mutta vähemmällä ihmis- ja eläinmäärällä! Mietin tätä juttua lukiessa, pitäisikö skipata Saana, mutta jotenkin en halua, kun hämärästi muistan joskus 9-vuotiaana sinne kivunneeni perhereissulla. Kuvasi ovat ihania!

    Tykkää

    1. Voi kiitos Paula! Mahtavaa, sulle tulee varmasti upea ruskareissu! Vähempi ihmismääräkin tietysti nopeuttaa matkantekoa hiukan, kun aikaa ei tuhraannu monen ihmisen odotteluun vuorotellen. 🙂 Saanakin oli kyllä niin upea paikka, että jos Lofooteilta pystyy nipistämään päivän pois, niin kannattaa kyllä sitä kautta koukata. Ei melkein meinannut uskoa olevansa Suomessa.

      Tykkää

  7. Ihania kuvia! Pohjois-Norja siintää omissakin haaveissa, joten mielenkiinnolla odotan tulevia juttuja.
    Pääseekö Lofooteille ajamaan näppärästi omalla autolla? Entä miten hyvin leiriytymispaikkoja löytyi matkan varrelta?

    Tykkää

    1. Kiitos kovasti 🙂 Lofooteille pääsee maksuttomia siltoja ja tunneleita pitkin, joten omalla autolla voi huoletta ajella. Lauttamatka Vaasasta Uumajaan lyhentää ajomatkaa Etelä-Suomesta, ja Lofooteillekin kulkee lauttoja Manner-Norjasta, mutta ajaminen on tietysti edullisempaa.

      Leiripaikkoja löytyi todella hyvin, paitsi aivan Lofoottien päästä. Välillä nukuttiin P-paikalla tienvarressa ja välillä leirintäalueilla. Lofoottien päässä Å:n ja Reinen välillä voi tosiaan varautua siihen, ettei leiripaikkaa löydy kovin helposti, mutta jos siellä haluaa yöpyä niin kannattaa varata esim. paikka leirintäalueelta ennakkoon. Me päädyimme viettämään yhden yön Moskenesin lauttasataman parkkipaikalla, kun leirintäalue oli täysi.

      Tykkää

  8. Noi maisemat on niin upeita! Mullakin haaveissa automatka Suomen Lapin kautta Norjaan. Lofooteilla ois ihana käydä, mutta kyllä varmasti muuallakin löytyisi niitä näkemisen arvoisia kauniita paikkoja! Harmi, kun porukoilla ei ole enää niiden vanhaa pakettiautoa, siellä tuli nukuttua monet yöt ja se ois ollut myös tällaseen matkaan lähes täydellinen. Tosin helpompaa on kyllä matkata autolla jossa toimii bensamittari (tien päälle on jääty…), kaikki ovet aukeaa myös sisäpuolelta ja saa ajaa yli 80 km/h. 😀

    Tykkää

    1. Haha, tuo pakettiauto kuulostaa melkein yhtä katastrofialttiilta kuin nuo meidän virityksetkin 😀 Tästä viisastuneena suosittelen investoimaan ja hommaamaan alle varman menopelin! Mutta joo, koko Pohjois-Norja taitaa olla täynnä upeita maisemia ja paikkoja, joita vois tosiaan koluta enemmänkin. ❤

      Tykkää

    1. Lofootit oli niin upea että huh! Heh, voin uskoa ettei karavaanailu ole jokaisen pala kakkua. Mua ei taas istuminen kulkuneuvoissa haittaa yhtään, päin vastoin, usein päämäärään saapuessa melkein harmittaa että nytkö jo saavuttiin perille. 😀 Vai mikä sulla siinä on vastenmielistä?

      Tykkää

  9. Nää kuvat ❤ !!! Oon nähnyt paljon kuvia ja lukenut juttuja, mutta tää sun juttus vakuutti mut täysin! Mun on päästävä myöskin! Ihan uskomattomia juttuja kyllä! Kiva lukea myös ajatuksia karavaanailusta, koska itsellä ei siitä ole kokemusta myöskään. Tottunut matkaamaan yleensä busseilla sun muilla julkisilla kulkuvälineillä 🙂

    Tykkää

  10. Lofootit on kyllä ihanat! On teillä kuitenkin ollut isolla porukalla aikamoinen ajaminen: me mentiin muutama vuosi sitten vähän helpommalla ja matkattiin yöjunalla Helsingistä Rovaniemelle asti ja takaisin. Silti autossa istumista tuli aikamoinen määrä – etenkin Lofooteilta Kilpisjärvelle. Me liikuttiin omalla autolla ja yövyttiin matkan varrella erilaisissa majapaikoissa. Se ei varmastikaan ollut halvin ratkaisu, mutta toisaalta pääsi ajamaan omalla autolla ihan reippaasti. Maisemat olivat kyllä ehdottomasti kaikkien niiden puutumien arvoisia!

    Tykkää

    1. Varmasti on ollut hieno reissu! Omalla autolla pääsee tietty ajelemaan nopeampaa vauhtia, mutta ainakaan Lofooteilta Kilpisjärvelle ajettaessa ei ole maisemissa valittamista! Eikä kyllä tuolla reitillä muutenkaan, edes Lapin korpien läpi mentäessä, kun nekin kuitenkin näyttää nimenomaan Lapin korvelta mitä ei ihan hirveän usein pääse katselemaan. Minua ei autossa istuminen haittaa yhtään, vaan pikemminkin nautin siitä ja liikkeelläolon fiiliksestä, vaikka olisi kuinka pitkä matka. 🙂 Varasitteko majapaikat kuinka paljon etukäteen? Minusta tuntuu, että viikon varoitusajalla ei olisi edes mahduttu yöpymään Lofooteilla paljon missään, ja oltiin toki pienellä budjetilla liikkeellä.

      Tykkää

  11. Huh, kartalla ja kilometreinä näyttää aikamoiselta matkalta! Mutta nuo maisemat, kyllä niissä on varmasti kelvannut ajella ja pysähdellä nauttimaan matkasta. Mielenkiintoinen roadtrip kaiken kaikkiaan, ja vaikken ihan karavaanari olekaan niin kyllä tuollaisen reissun tekeminen kiehtoisi. 🙂

    Tykkää

  12. Reissussa alkaa aina jossain kohtaa kaveri ärsyttää, jopa ne kaikkein rakkaimmat, kysy vaikka tuolta toiselta Tammelalta.. ;-D
    Kuitenkin yksin reissatessa eniten harmittaa se, ettei ole mukana ketään jakamassa niitä kokemuksia.

    Lofootit taisi olla ensimmäinen kohde lapsuuden perhematkoilla, jonne en enää lähtenyt mukaan. Se on siis kokematta. Kohde kutkuttelee valtavasti. Oli hienoa lukea tästä. Tuli vähän ne omat perhereissut mieleen, kun pakattiin auto täyteen ihmisiä ja vaatteita ja suunnattiin muutamaksi viikoksi kohti jotain määränpäätä. Matkan varrella saattoi olla jotakin tuttavia tai muita kiintopisteitä, mutta yleensä illan tullen alettiin etsimään majataloa. ❤

    Tykkää

    1. Yhdessä reissaaminen on kyllä hyvä testi mille tahansa ihmissuhteelle. 🙂

      Monella reissaajalla tuntuu olevan lapsuusmuistoja karavaanausreissuilta! Mulla ei, joten tämä oli ihan uutta. Toinen pikkuveljeni ei sinun laillasi halunnut lähteä meidän kanssa reissuun maanitteluista huolimatta, mikä itseä tietty kummastutti kovasti mutta taitaa olla just siinä iässä että viikko yksin kotona kiehtoi enemmän (täytti juuri 17). 😀 Mahtaa jätkää harmittaa tämän tilaisuuden missaaminen vähän vanhempana.

      Tykkää

      1. Joo, se taitaa olla tuo ikä, kun on kaikkea muuta tärkeämpää meneillään 😉
        Ei me varsinaisesti karavaanailtu, vaan ihan henkilöautolla huristeltiin ja risteiltiin pitkin Eurooppaa. Aina jossain majatalossa tai leirintäalueen mökissä tai milloin missäkin yövyttiin.
        Niiltä reissuilta on kyllä hienoja muistoja, ja myös jotain karumpiakin. Oli aika rankkaa kakarana jos sattui joku 10h ajopäivä. Huomioikaa lapsenne, ketkä reissaattekaan sellaisella kokoonpanolla!

        Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s