Pieni lettiopas Afrikkaan

Oletko haaveillut ottavasi näyttävät pikkuletit päätäsi koristamaan seuraavalla Afrikan matkallasi, mutta et ole ihan varma, miten letitysprosessi toimii ja mitä lettien kanssa täytyisi ottaa huomioon? Ei enää huolta, sillä tämä juttu on juuri sinulle tarkoitettu! Kerron edellämainitut asiat askel askeleelta, sekä paljon muuta pikkuletteihin liittyvää ensikäden tietoa. Omat kokemukseni perustuvat puhtaasti yhteen Afrikan maahan, Sambiaan, ja voi olla, että letitys sujuu jossakin toisessa Afrikan maassa aivan eri tavalla. Miehillä ei juuri lettejä näkynyt, vaan miesten hiukset pidettiin lyhyinä tai harvoin rastoilla, joten tämä postaus keskittyy nimenomaan naisten letteihin. Siitä huolimatta kehotan myös miehiä käymään paikallisella parturilla!

Pikkuletit ovat olleet tiivis osa afrikkalaisia kulttuureja jo kauan ennen ajanlaskun alkua. Leteillä on voitu ilmaista mm. uskontoa, sukulaisuussuhteita, siviilisäätyä, varakkuutta, sosiaalista statusta, ikää, valta-asemaa ja etnisyyttä. Monilla heimoilla on ollut oma lettikuvio, josta heimon jäsenen on voinut tunnistaa. Tietyt letitystyylit ovat voineet myös liittyä juhliin ja muihin erikoistilanteisiin kuten häihin tai sotavalmisteluihin. Letteihin ja hiustyyleihin on myös liittynyt monia uskomuksia.

letti7

Kulttuurinen appropriaatio ja pikkuletit

Ennen kuin alan jakaa lettivinkkejä, haluaisin kiinnittää huomiota asiaan nimeltä kulttuurinen appropriaatio (cultural appropriation). Maailma ei ole eri värisille ihmisille tasa-arvoinen paikka, vaikka sen tietenkin pitäisi olla. Valkoiset ihmiset ovat valitettavasti edelleen paremmassa asemassa kuin mustat ihmiset ja meillä on enemmän valtaa käytettävissämme. Monet väittävät, ettei valkoisten ihmisten pitäisi tämän takia käyttää ollenkaan afrokulttuureista kumpuavia vaatteita, hiustyylejä kuten pikkulettejä, tai muitakaan kulttuurin ilmentymiä. Sen sanotaan viestittävän (usein silkkaa ajattelemattomuuttaan) ajatusta, että mustat ihmiset ja heihin kohdistuva rakenteellinen ja väkivaltainen rasismi olisivat yhdentekeviä, mutta kulttuurinsa ovat cooleja ja vapaasti kaikkien omittavissa. Toisaalta, mustien on paljon vaikeampi laittaa vaikka juurikin ne hiuksensa länsimaiseen sileään tyyliin käkkärän hiuslaadun takia, vaikka joskus tästä voi riippua jopa työpaikan saaminen. Pätee varmasti Euroopassa ja USA:ssa, jossa valtaväestö on valkoista ja värilliset vähemmistöt kärsivät rasismista.

Mutta entäs, kun ollaan Afrikassa? Kun valtaväestö on mustia ja itse on valkonaamana täysin ulkopuolinen heidän kulttuurissaan? Tein viime kesänä Sambiassa ihmiskokeen ja tarkkailin saamaani huomiota pikkuletit päässä. En kuitenkaan väitä, että syy lettien ottamiseen olisi kuitenkaan ollut mitenkään objektiivinen, sillä pidän hiustyyliä yksinkertaisesti kauniina. Olin pari kuukautta ihastellut sambialaisnaisten upeita lettikampauksia kaikkialla ympärilläni, ja halusin sellaisen itsekin. Jos olin ilman pikkulettejä saanut osakseni etenkin maan pääkaupungin Lusakan köyhemmillä alueilla kulkiessani aivan tarpeeksi osoittelua, huutelua ja naurua, niin nyt sitä vasta tulikin. Nauru oli useimmiten hyväntahtoista, mutta joskus harvoin hieman ivallistakin, oli ne letit sitten päässä tai eivät. Monet sambialaiset naiset kuitenkin tulivat myös kehumaan vuolaasti lettejäni, kyselivät missä olin ne otattanut ja sanoivat niiden jopa sopivan minulle hyvin, vaikka olenkin valkoinen. Yhtään negatiivista kommenttia en lettieni kanssa saanut, sen sijaan lettien viestimä yritys sopeutua muukalaisena sambialaiseen kulttuuriin sai positiivista kaikua. Sama päti chitengen käyttöön, vaikka se päällä en kovin kauaksi majapaikastamme lähtenytkään – valkoinen tyttö perinteisen kietaisuhameen kanssa herätti huvittuneisuutta, mutta olin aistivinani ilmassa myös pientä ylpeyttä, että joku niin selvästi ulkopuolinen halusi pukeutua paikalliseen perinteiseen vaatteeseen. Isäntäväkemme olisi esimerkiksi välttämättä halunnut ottaa meidät mukaansa kirkkoon, ja ehdottomasti chitenge päällä.

Lopputulemana olen itse sitä mieltä, että afrotyylisiä pikkulettejä tuskin kannattaa valkoisen naisen ottaa länsimaisen kulttuurin parissa – se on hieman outoa, eikä sillä ainoastaan saata loukata muita, vaan se on myös poliittinen teko, halusi sitä tai ei. Afrikkalaisen kulttuurin parissa oleskellessaan jokainen käyttäköön omaa harkintaansa – minä päätin ottaa Sambiassa letit, ja jaan nyt jopa vinkkejä sille, joka päätyy samaan ratkaisuun kuin minä. Tärkeintä on tiedostaa ilmiön olemassaolo ja toimia rasismin kitkemiseksi maailmasta.

letti3
letti4 letti6

1. Varaa aika kampaajan salonkiin

Letit kannattaa ehdottomasti ottaa sellaisessa kampaamossa, jota tavan paikallisetkin käyttävät – eli jollain valitsemasi afrikkalaiskaupungin tavallisella asuinalueella sijaitsevassa kampaajan salongissa, missä katto on aaltopeltiä, seinät vuorattu eri kampauksia esittävillä leikekuvilla ja peilit lohkeilleet sieltä täältä. Siellä pääset juttelemaan kiireettä paikallisten naisten kanssa, kun nämä letittävät tukkaasi tai ovat itsekin laitattamassa hiuksiaan ojennukseen. Jos ymmärrät kieltä, kuulet mehevimmät juorut, parhaat vinkit lastenkasvatukseen (”Go sleep now or I’ll hit you!”) ja uusimmat uskonnolliset pohdinnat (”I heard that Hindus can believe in many gods…” ”That’s completely stupid, go read your Bible!”). Laitatin itse lettini Sambiassa, tarkemmin sanottuna pääkaupunki Lusakan Chunga-nimisellä slummialueella. Kuulin monituntisen letityssession aikana kaikennäköistä, mutta parhaiten mieleeni jäi tarina äidistä ja vauvasta, joka muuttui ihmispäiseksi käärmeeksi kun äiti ei noudattanut Jumalalta saamiaan ohjeita olla pesemättä vauvaa vesivadissa. Vaikutti siltä, että afrikkalainen musta magia ei ole Sambiasta todellakaan kuollut, vaan elää ja potkii vahvan kristinuskon rinnalla. Kampaajan penkissä siis voi oppia yllättäviäkin asioita paikallisesta kulttuurista.

Kampaamoita löytyy varmasti asuinalueiden läpi vieviltä pääkaduilta, joilla on muitakin liikkeitä. Mieluisan kampaamon löydettyäsi sovi kampaajan kanssa, millaiset ja kuinka pitkät letit haluat. Jos et ole varma, niin hänellä on luultavasti antaa ehdotus, millainen lettikampaus valkonaamalle parhaiten sopii. Mikäli olet onnekas ja kampaajalta löytyy tarvittavat hiuskuidut jo valmiina, siirry suoraan kohtaan 3. Muutoin käy ostamassa haluamasi väriset kuituhiukset.

letti12 letti11

2. Hanki letteihin tarvittavat kuituhiukset

Letit voi toki tehdä myös ainoastaan omista hiuksista, mutta paljon näyttävämmät niistä saa, kun käyttää vahvikkeena kuituhiusta. Mikäli kampaajallasi ei ole haluamaasi väriä (kuten tuollainen tummanvaalea yhdistettynä vaaleaan punaruskeaan, jotka itse halusin), sinun täytyy luultavasti ostaa hiukset itse. Se tulee myös halvemmaksi. Sambiassa näitä kuituhiuksia kutsuttiin nimellä ”wigs”, eli peruukit. Ainakin afrikkalaiskaupunkien keskustoissa on kauneustuotekauppoja, joissa myydään kaikkia mahdollisia kuituhiusvärejä ja -malleja. Myös keskustan ulkopuolella on paljon jälleenmyyjiä, mutta näiden valikoimat voivat olla rajattuja. En enää tarkalleen ottaen muista montako pakettia kuituhiusta itse hankin, mutta luultavasti niitä oli noin 10, koska halusin leteistä täyspitkät. Aivan kaikkea ei kuitenkaan letteihin käytetty. Paketti kuituhiusta ei maksanut paljoa, suurin piirtein yhden euron luokkaa.

letti13-horzletti8

3. Marssi kuituhiuspaketteinesi kampaamoon sovittuun aikaan

Valmistaudu viettämään kampaajalla tovi jos toinenkin, sillä letitys on melko hidasta puuhaa. Pukeudu mukaviin ja tarpeeksi lämpimiin vaatteisiin ja ota mukaan ainakin juotavaa, ehkä pientä evästäkin. Haluat tehdä olosi mahdollisimman mukavaksi, sillä letittäminen on melko kivuliasta touhua. Kampaajan helläkätisyydestä riippuu, kuinka paljon hiuksia revitään letin juurta letittäessä. Välillä olisi tehnyt mieli tirauttaa pieni tuskan kyynel, mutta kampaamon naiset olisivat varmaan sanoneet, että ”Hahaa, look at the white girl crying!” Kyllä sen hampaat irvessä kesti. Mitäpä sitä nainen ei tekisi kauneutensa eteen?

Oma letityssessioni taisi kestää 5-6 tuntia, ja letittämässä oli parhaillaan neljä ihmistä. Kaikki eivät todellakaan ollet kampaajia, vaan paikalle sattuneita tuttuja naisia jotka ryhtyivät auttamaan. Osa vain kummasteli pohjoista sileää hiuslaatuani. Maksoin letityksestä noin 30 euroa, ja hinta kannattaa aina sopia kampaajan kanssa etukäteen.

letti1
letti2

4. Hoida päänahkaasi ja lettejäsi

Kampaajan käsittelyn jälkeen päänahkasi huutaa luultavasti hoosiannaa. Ensimmäinen yö uusien, vielä hyvin tiukkojen lettien kanssa ja repimisestä toipuessa on pahin. Osta siis jo etukäteen valmiiksi päänahkaan levitettävää, kiristystä ja kutinaa lievittävää scalp sootheria, äläkä ujostele sen levittämisen kanssa. Lettituotteita löytyy varmasti ainakin supermarketeista, sillä niille on Afrikassa luonnollisesti kysyntää. Dark and Lovely -merkin viilentävä päänahkageeli oli ainakin loistavaa ja helpotti oloa melkoisesti. Toisena ja kolmantena yönä voit varautua hieman lievempään kipuun ja kutiamiseen. Muutaman päivän kuluttua tilanteen pitäisi jo helpottua, ja mitä löysemmiksi lettien juuret kasvavat, sitä mukavammilta letitkin painostaan huolimatta tuntuvat.

Letit voi pitää päässä niin kauan kuin jaksaa ja ne näyttävät hyvältä, jopa useamman kuukauden. Itse taisin pitää lettejä vain kolme-neljä viikkoa, sillä olin lähdössä Brasiliaan enkä kehdannut paukkia sinne tämän Sambia-tyylini kanssa. Lettejä ja päänahkaa täytyy siis alkushokinkin jälkeen hoitaa silloin tällöin. Markkinoilla on letteihin suihkutettavaa hoitosuihketta, jolla saa nuhjaantuneisiin letteihin lisää kiiltoa ja sojottavia hiuksia hieman tasoiteltua. Omani oli Restore+ -merkkistä, mutta se ei toiminut päänahkaan ollenkaan niin hyvin kuin Dark and Lovelyn päänahkageeli.

Kuituhiuslettejä ei kannata kastella, sillä niistä tulee painavat ja kuivuminen kestää kauan. Päänahan voi siitä huolimatta yrittää pestä. Se onnistuu ehkä pesusienellä (en kokeillut) tai sitäkin helpommin kaupasta saatavalla scalp wash -tuotteella, jota tulisi käyttää noin kerran viikossa. Pesugeeli levitettiin päänahkaan, annettiin vaikuttaa hetken ja pyyhittiin sitten pyyhkeellä pois. Olo oli todella huomattavasti puhtaampi sen jäljiltä, vaikka en päässyt vesipesemään päätäni moneen viikkoon! Tämäkin oli minulla Dark and Lovely -merkkistä. Ostin sekä scalp sootherin että pesugeelin supermarketista, ja ne maksoivat muutaman euron verran molemmat.

letti16-horzletti5

5. Kun haluat pikkuleteistä eroon

Taival lettipäänä tulee väistämättä tiensä päähän, ja silloin ne saa helpoimmin pois leikkaamalla ne raa’asti katki sen rajan alta, johon omat hiukset loppuvat, ja auki letittämällä. Minulla oli laitettu lettien juuriin sukkahousuista leikattuja kuminauhoja pitämään letit paremmin paikoillaan liukkaan länkkäritukan päällä, ja ne piti leikata saksilla pois. Lettien poisto on melko helppo homma, jonka jälkeen hiusten pesu tuntuu taivaalliselta.

letti15letti10

Jäikö pikkuleteistä jotain kysymyksiä kielen päälle, vai olisiko sinulla sananen sanottavan alkupostauksen pohdintaosuuteen? Kommenttilaatikko on auki!

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda.


In English: Last summer in Zambia I decided to take braids after admiring all the local women with gorgeous hairstyles on a daily basis.  Before one makes the decision, they should familiarize themselves with the concept of cultural appropriation which links closely to using something (such as a hairstyle) from someone else’s culture. After seeing the reactions of Zambian people towards my braids and the chitenge skirt I was sometimes wearing, I came into conclusion that they though it was funny but positive that a stranger, a white girl was wearing something from their traditional culture and trying to assimilate a little. This is why I think it’s a different thing when wearing traditional African hairstyles or clothes in Africa, but I’m not recommending anyone to do so among a Western culture, where black minorities suffer from structural and violent racism.

It’s best to take your braids at a local hairdresser, where you get to hear stories from local ladies. You may need to make a reservation for braiding time. The plaiting takes several hours depending on the length and style, and this also affects the price. If the hairdresser doesn’t have the faux hair for your chosen color, you may need to buy them yourself beforehand. Prepare for some pain! After the work is done, you need to take care of your braids. I recommend using scalp soother gel, which helps with the initial pain and itching. You can also wash your scalp with a scalp wash product, or try using a sponge. You shouldn’t make your braids wet. You can enjoy the hairstyle for several months even, if you take care of them. Afterwards it is easiest to cut the braids below your own hair length and unbraid them.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s