RMK Matkatee: Vaellus läpi kauneimman Viron

Palasin toissapäivänä Virosta, jossa vietin viikon seikkaillen lähinnä maan eteläosissa ystäväni Maijan kanssa. Tämä ensimmäinen juttu tuolta reissulta saa toimia tällaisena sneak peek -tyylisenä koosteena, jonka jälkeen ajattelin avata matkan varrella käymiämme paikkoja vielä tarkemmin omissa postauksissaan.

Matka alkoi mitenkäs muutenkaan kuin seilaamalla rapakon yli Helsingistä Tallinnaan, tällä kertaa Linda Linen kyydissä. Päivä oli ensimmäinen oikeasti kesältä tuntuva päivä, joten oli jo aikakin avata telttailukausi – vaikka sitten telttaillen viikon putkeen yhtä autiotuvassa vietettyä yötä lukuun ottamatta. Hyppäsimme marshrutkan eli minibussin kyytiin ja övyimme Jürin kylässä sijaitsevalla leirintäalueella hieman Tallinnan ulkopuolella. Aamulla lähdimme liftaamaan kohti Etelä-Viroa, kävellen ensin aivan ihanan Lehmjan tammilehdon läpi.

Saimme kyydin nopeasti ja pääsimme ekstrakierrokselle Viron maaseudulle, kun kuskimme täytyi käydä ostamassa kaloja naapurinsa lampeen kalankasvattajatilalta. Seuraavaksi istuimmekin englantia tavaavan pikkupojan vieressä kahden lapsen äidin autossa, ja kohta jo mökkeilemään menossa olevan nuoren perheen vauvan vieressä takapenkillä. Ihanaa, miten virolaiset ottavat liftareita kyytiin lastenkin kanssa ja opettavat näille samalla, ettei tuntemattomiakaan ihmisiä tarvitse aina pelätä.

viro1 viro2
viro4 viro3
viro5

RMK matkatee pähkinänkuoressa

RMK matkatee -nimisiä vaellusreittejä on kaksi ja ne kulkevat Viron läpi maan kauneimpien maisemien kautta. Näistä pidempi vaellusreitti, nimeltään Peraküla-Aegviidu-Ähijärve matkatee, on 820 kilometriä pitkä ja se on merkattu maastoon valkovihrein maalimerkein ja kyltein. Toinen, Oandu-Aegviidu-Ikla -niminen reitti on pituudeltaan 375 kilometriä ja sen varrella merkit ovat valko-punaisia. Rakenteilla on myös vielä kolmas noin 600 kilometrin reitti, joka valmistunee ensi vuonna. RMK eli Viron metsähallitus rakensi nämä vaellusreitit jokunen vuosi sitten yhdistelemällä jo olemassa olleita polkuja ja pikkuteitä sekä merkkaamalla reitin maastoon. Matkan varrelle osuu tiuhaan RMK:n ylläpitämiä leiripaikkoja (lõkkekoht), joista löytyy vähintään tulipaikka halkoineen ja penkkeineen sekä kuivakäymälä. Niillä saa leiriytyä vapaasti. Vesipisteitä ei ole, eli juomavedet täytyy joko ottaa joista ja järvistä keittämällä, tai täyttää pullot matkanvarren kylissä. Hesarin sivuilta löytyy verkkolehden tilaajille RMK:n matkateitä käsittelevä artikkeli, jota en itse harmi kyllä pääse lukemaan.

Me kuljimme ensin mainittua pidempää reittiä pitkin, mutta vain noin 53 kilometrin matkan neljän vaelluspäivän aikana. Aloitimme Lindoran kylästä, joka sijaitsee Kaakkois-Virossa Võrumaalla – tai oikeastaan Setumaalla. Alue on setukaisten alkuperäiskansan maita, ja vähän jäikin kaivelemaan, ettemme käyneet vaikkapa Obinitsan kylässä tutustumassa heidän kulttuuriinsa paremmin. Ensi kerralla sitten! Lindorasta pääsimme suoraan reitillemme, ja kävelimme parin kilometrin matkan Härman leiripaikalle. Luottamusta ei varsinaisesti herättänyt se, että joku humalaiselta vaikuttanut pakumies vaati ajaa meidät perille ja lähti sen jälkeen ajamaan hitaasti perässämme, mutta piilottelimme metsässä sen aikaa, että paku ajoi ohi ja katosi. Leiripaikalle saapui meidän seuraksemme telttailemaan myös kolmen virolaisen opiskelijan porukka, joten omituinen pakuäijä ei onneksi pitkään vaivannut mieltä. Härman leiripaikka niittyineen ja mielettömän sävyisine hiekkakivitörmineen kylpi kultaisessa ilta-auringossa, ja telttapaikka Piusa-jokeen työntyvän ruohikkoisen niemen nokassa oli varmaan kaunein, missä olen kuunaan yöpynyt.

viro31
viro6 viro8
viro7 viro9
viro32pien
viro10

Aamulla aloitimme varsinaisen vaelluksen seuraillen Piusa-jokea (joka on muuten Viron kaltevin joki huimalla 2 metrin pudotuksellaan per kilometri) ja ihmetellen useampaakin upeaa, monisävyistä hiekkakiviseinämää, joista korkein on nimeltään Härma müür. Se on korkeimmillaan 43 metriä ja jatkuu 150 metrin matkalla jokivarressa. Löysimme myös riippusillan ja hiekkakiveen kaivertuneita jänniä luolia polun varrelta. Kokkasimme lounasta Maken leiripaikalla, ja villiyrttisalaatti aurinkokuivatuilla tomaateilla oli aikamoista luksusta retkiruokavalioon. Reittimme ohitti monta somaa maalaismaisemaa taloineen sekä Vastseliinan satumaiset linnanrauniot, mutta pitkään päivään mahtui myös tylsempiä maantieosuuksia. Noin 9 tunnin ja 25 kilometrin vaeltamisen jälkeen jalat huusivat hoosiannaa painavan rinkan alla, mutta pääsimme kuin pääsimmekin perille Kirikumäen autiotuvalle ja yllättävän lämpöiseen järviveteen peseytymään.

viro11 viro12
viro13 viro14

Toisena vaelluspäivänä kävelimme noin 14 kilometriä suurimmaksi osaksi pitkin pieniä maanteitä läpi virolaisten maalaismaisemien. Hieman ennen Haanjaa pysähdyimme Vasknajärven rannalle uimaan ja peseytymään. Olisimme voineet telttailla sielläkin, mutta päätimme jatkaa matkaa vielä Haanjan kylän leiripaikalle asti, sillä meidän piti myös käydä kaupassa. Uimisen lisäksi päivän kohokohta oli Abba-vessadisko aivan ihanassa Suur Muna kohvik -kahvilassa, jossa kävimme syömässä illallista kaupan ollessa jo suljettu.

viro16 viro15
viro17 viro18
viro19 viro20
viro21

Kolmas vaelluspäivä alkoi kiipeämällä Viron ja samalla koko Baltian korkeimmalle huipulle eli Isolle Munamäelle. 318 metriä merenpinnasta kohoavan mäennyppylän suhteellinen korkeus ympäröivästä maastosta on vain noin 60 metriä, joten sinne kapusi rappusia pitkin viidessä minuutissa. Suur Munamäen päältä löytyy 29 metriä korkea näkötorni, jossa totta kai vierailimme ihailemassa tornista avautuvia maisemia. Päivän 9 kilometrin mittainen taival alkoi vasta mäellä käymisen jälkeen. Ohitimme omituisen arboretumin ja tummanpuhuvan suon, kuuntelimme käen kukuntaa ja taivaanvuohen pyrstöääntä. Yövyimme maksullisella leirintäalueella Rõugen Ööbikuorussa.

viro22
viro23 viro24
viro25 viro26
viro27 viro28
viro29

Rõugessa pidimme illalla sadetta leirintäalueen keittiössä ja teimme aamulla pienen lenkin tutkimaan Ööbikuorun viehättävää jokilaaksoa. Rõugessa bongasimme myös Viron syvimmän järven, Suurjärven, ennen kuin aloitimme noin 6 kilometrin päivämatkamme. Viimeinen vaelluspäivä oli ensimmäisen ohella suosikkini, koska pääsimme taas seurailemaan jokivartta ja kulkemaan läpi jumalaisen kauniiden kotkansiipilehtojen, valkovuokkometsien ja voikukkaniittyjen. Kumpuilevat maisemat näyttivät välillä olevan aivan kuin jostain Alppien juurelta. Kävimme reitin lopuksi tutustumassa Hinnin kanjoniin, joka on ainoa laatuaan Virossa. Sitten askelsimme isomman tien varteen ja liftasimme Võruun, jonne pääsimme taas marshrutkan kyydissä – tällä kertaa ilmaiseksi.

Yövyimme hienon Kubijan spa-hotellin leirintäalueella pidettyämme ensin sadetta sen vieressä sijainneen, hylätyn oloisen leirintäalueen purkukuntoisten rakennusten suojissa ja tehtyämme kunnon rynnäkön hotelliin metsän ja sateen läpi. Saimme surffailla hotellin wifillä sekä käyttää henkilökunnan suihkutiloja ja jopa keittiötä, kun paikan ravintolakin oli jo kiinni. Siellä sitten lämmitimme havaijinpataa hotellin henkilökunnan mikrossa ja naureskelimme, mihin olimmekaan taas päätyneet.

viro30

Matka päättyi pienellä Võrun somaan pikkukaupunkiin tutustumisella, puistoterassilla kahvittelulla ja liftaamisella takaisin Tallinnan tuntumaan, sinne samalle Kivitalun leirintäalueelle missä vietimme ensimmäisenkin yön. Meidän molempien syntymäpäivät olivat osuneet reissun ajalle, joten kävimme viimeisenä matkapäivänä vielä synttärilounaalla Vegan Restoran V:ssä, jota on niin kovasti hehkutettu, eikä tosiaankaan tarvinnut pettyä! Shoppailinpa itselleni pienen synttärilahjankin eräästä vanhankaupungin putiikista.

Viikko Virossa vierähti hullun nopeasti, mutta siinä ajassa ehti tapahtua niin paljon kaikenlaista, että tuntui kuin oltaisiin oltu matkalla pidempikin aika. Säätkin suosivat, joten yöllä ei tarvinnut palella ja selvisimme ainoastaan parilla sadekuurolla. RMK matkateitä suosittelen lämpimästi kaikille luonnon ja patikoinnin ystäville, sillä etenkin kesällä reitin varrella on niin hyvin palveluita ja vesistöjä, että vaelluksella pärjää vallan mainiosti. Etenkin tämä meidän Etelä-Viron superlatiiveja sisältävä reitinpätkämme oli aivan mielettömän kaunista ja rauhallista seutua sekä piti sisällään useampiakin kiinnostavia luonnonnähtävyyksiä, jollaisia ei Suomesta löydy, vaikka niin kovin lähellä ollaankin. Lisäksi Viron maaseutu on kovin valloittavaa ja perinteikästä. Voisin tämän maistiaisen jälkeen vaikka lähteä kokomittaisellekin vaellukselle RMK matkateelle. Vahva suositus! Saatiin tästä myös hyvää viime hetken harjoitusta ensi viikonloppuna koittavaa Hitchball 4000 -liftauskisaa varten, joten tiimimme lähtee sinne seuraavaksi. Jännää!

Oletko sinä käynyt patikoimassa Virossa?


In English: I spent a week hiking in Southern Estonia with my dear friend, and here is a sneak peek to the week-long trip. I started by taking the ferry to Tallinn, where we stayed at a camping ground for the night. After hitchhiking to Southern Estonia we found the hiking trail, RMK matkatee, and pitched the tent on Härma camping spot. With the golden evening sun and the colorful sandstone wall next to a river, that was probably the most beautiful place where I have camped so far. In the morning we left for our 25 km leg of the day. We passed by more gorgeous sandstone walls, a suspension bridge, caves, country houses and a fairytale-like castle ruin in Vastseliina. The last kilometers were tough but we made it to the Kirikumäe wilderness hut. The next day we had 14 km to go through countryside landscapes and small roads. We stopped to swim in a lake and had dinner in a cute cafe with disco toilets.
The following day we conquered the Suur Munamägi hill, which is the highest peak of Estonia and the Baltic countries at 318 m above sea level. That day we hiked 9 km to Rõuge, where we stayed at a commercial camping park. In the morning we had a walk at the beautiful Ööbikuoru river valley and then we left for the last leg of the hike. This and the first day were my favorites as we were again following a river through fern groves, dandelion meadows and rolling landscapes. We also visited the Hinni canyon, one of its kind in Estonia. After that we hitchhiked to Võru where we stayed at a spa hotel’s camping park, and reached Tallinn the next day. I warmly recommend the RMK matkatee hiking trails! Especially this stretch in Southern Estonia was amazingly beautiful and tranquil.

Mainokset

18 kommenttia artikkeliin ”RMK Matkatee: Vaellus läpi kauneimman Viron

  1. Ihan mielettömän kauniita maisemia, niin ihanan kesäisen näköistä! En taida tietää ketään muuta, joka olisi käynyt Virossa vaeltamassa, eikä minulla oikeastaan ollut harmainta aavistustakaan, minkälaisia vaellusreittejä naapurimaasta löytyy. Näköjään oikein päteviä sellaisia, pitääkin pitää mielessä 🙂 Kerran olen myös käynyt illallisella tuolla Vegan Restauran V:ssä, oli aivan mainio!

    Tykkää

    1. Ei ollut minullakaan, ennen kuin aloin asiaa tutkailemaan. 😀 Nämä luonnonnähtävyydet ovat kyllä hyvin saavutettavissa myös autolla, mutta myös niiden välissä olevat maisemat olivat niin ihania, että paljosta olisi jäänyt paitsi. 🙂 Vegan Restoran V ansaitsee kyllä suitsutuksensa!

      Tykkää

  2. Todella kauniita maisemia ja mielettömän upeita kuvia! En kylläkään tiedä, että jaksaisinko itse patikoida yhdeksää tuntia päivässä painava rinkka selässä (ainakaan useampaa päivää putkeen), mutta lyhyempiä kävelyretkiä olisi ihanaa tehdä noihin maisemiin 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos Terhi! 🙂 Tuo ekan päivän taival oli todellakin vähän liian pitkä, mutta seuraavien päivien lyhyemmät matkat jo ihan passeleita. Kohtalaisella peruskunnolla selviää kyllä, ja kroppa kyllä tottuu vaeltamiseen ja rinkkaan muutaman päivän jälkeen. Lyhyemmät päiväpatikatkin noissa maisemissa olisivat toki ihania! 🙂

      Tykkää

  3. Kiinnostava postaus, kun Viro ei ole tunnettu mitenkään vaelluskohteena, mutta maastot näyttivät hienoilta patikointiin. Ja tykkään itse myös sellaisesta patikoinnista, jossa joitain palveluita kuten majoitus- ja ruokailupaikkoja tai kauppoja osuu reitille. Ei tarvitse olla viikkoa yksin erämaassa välttämättä 🙂

    Tykkää

    1. Ihan samaa mieltä olen – mustakin tämä reitti oli siitä tosi kiva, kun näki luonnon lisäksi myös virolaisia maalaismaisemia ja -elämää! Ja ruokavarastoja pystyi täydentämään matkan varrella, eli ei tarvinnut kaikkia reissun ruokia edes kantaa mukana, ja välillä pystyi syödä myös ravintolassa jotain ”parempaa”. Virosta nyt ei hirveästi varsinaisia erämaita edes löydy, eli pidemmälle vaellukselle osuu pakostikin kyliä. 😀 Toivottavasti nämä vaellusreitit saisivat julkisuutta, koska ainakin tämä pätkä oli kyllä ihan mahtava!

      Tykkää

  4. Katselin noita Viron reittejä tässä taannoin tulevaisuutta silmällä pitäen. Siksi oli mukava lukea Viron patikoinnista.

    P.S. Vai olette Hitchball 4000 -liftauskisassa. Seurailen sitä tulospalvelun karttanäkymän avulla mielenkiinnosta kotisohalta 😀

    Tykkää

    1. Kiva että joku muukin on harkinnut Viron vaellusta! Onko sulla jo ajankohta tiedossa koska menette?

      Meidän lisäksi tietysti Lanttimatkat, Suomiretki ja Flying Things -tiimit olivat blogimaailmasta tuttuja ja kunnostauduttiin kaikki kyllä hyvin kisassa! 😀 Itse päästiin pohjoisimmillaan Jounin kaupalle ja Leville saakka.

      Tykkää

  5. Tää teidän reissu kuulostaa aivan ihanalta! Maisemat on niin kauniita ja koko stoorissa on niin seikkailun makua liftauksineen, telttayöpymisineen ja hawaijinpatoineen. Mäkin haluun jotain tämmöistä vastapainoksi kaupunkilomille! Onko tuolla miten vaikea liikkua? Ei ainakaan kovin suuria korkeuseroja kun Suur Munamäkikin oli niin pieni! (mistä nimi? kysyy kaksmielinen!) 😀 Olisko helppoa kävellä vain osa reittiä, vaikka parin päivän matka tai vaikka 5-6 km/pv? Eli pääseekö reitin keskivaiheille näppärästi mistään? En yhtään tiedä, miten pitkään mun nivelrikkopolvi jaksaisi vaeltaa, mutta hirveesti mieli tekisi!

    Tykkää

    1. Suur Munamägi tulee kuulemma mäen kananmunaa muistuttavasta muodosta, mikä oli vähän pettymys toiselle kaksimieliselle! 😀

      Suurimman osan matkaa oli helppo liikkua, vaikka maasto on tuolla päin Viroa yllättävänkin kumpuilevaa, eli monta loivaa ala- tai ylämäkeä kyllä käveltiin. Munamäen valloitus oli tosiaan lastenleikkiä, mutta Härman muurin kohdalla polku kyllä meni jyrkästikin ylös ja alas – onneksi vain lyhyellä matkalla ja lyhyitä mäkiä. Myös Rõugen ja Hinnin kanjonin välillä käveltiin melko kapeaa metsäpolkua, mutta se oli suhteellisen tasaista. Välillä oli kunnon tietä ja välillä mentiin hetki jotain pellonlaitaa tai juuri ja juuri näkyvää ruohikkoon tallautunutta polkua, mutta keskimääräisesti hyvin helpon vaelluksen puolelle menee. 🙂

      Vain osa reittiä on varmasti hyvinkin mahdollista kävellä! Täältä löydät kartan, josta näkyy reitti tuolla Kaakkois-Virossa sekä yöpymispaikat: http://loodusegakoos.ee/where-to-go/recreation-areas/haanja-karula-recreation-area/rmk-perakula-aegviidu-ahijarve-hiking-route-piusa-pahni-100-km . Matkan varrelle osui myös paljon ”turismitalu”-nimellä kulkevia majataloja, joissa voi yöpyä tai joiden pihassa varmaan voi myös telttailla, joten niitä hyödyntämällä päivämatkoja saa kyllä lyhyemmiksikin. Virossahan on myös jokamiehenoikeudet eli leiriytyä saa noiden virallisten paikkojen ulkopuolellakin, mutta tulenteolle on rajoituksia. Kaikkiin isompiin kyliin ja isojen teiden varsille pääsee kyllä bussilla sekä Võruun ja Lepassaareen myös junalla, eli aloittaa voi melkein mistä vain. 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s