Me muutetaan Portugaliin!

Portugaliin muutto on ollut unelmissa siitä lähtien, kun lähdin ensimmäistä kertaa vierailemaan mieheni kotimaassa kolmisen vuotta sitten. Tai paremminkin pitäisi sanoa, että olemme tienneet muuttavamme sinne ennemmin tai myöhemmin. Olemme puhuneet siitä ystäville ja sukulaisille varovaisesti mutta varmaan niin usein, että puolet ovat luultavasti jo alkaneet pyöritellä silmiään ajatellen, että puhua aina voi, mutta käytännön toteutus on asia erikseen. Olemme tehneet monenlaisia eri suunnitelmia ja jättäneet ne joko hautumaan tai kuopanneet yksi kerrallaan palasten loksahdellessa kohdalleen. Toteutumassa oleva suunnitelma onkin ehkä se kaikkein itsestäänselvin: me muutamme Zén kotitilalle Sesimbraan. Lähtö on ennen elokuun puoliväliä.

pt39 pt1
pt14pt2
pt11

Suurimmalta haasteelta ja huolenaiheelta lähtöpäätöksen tekemisessä on tuntunut toimeentulo, eli töiden saaminen. Zé kuitenkin löytänee ainakin jonkinlaisia töitä suht helposti muuttoon mennessä, joten alkuun pääseminen on melko varmaa. Itse olen löytänyt mahdollisuuden tehdä töitä eräälle järjestölle kotoa käsin, mikä olisi aivan unelmavaihtoehto. Pidetään peukkuja, että kaikki sujuu hyvin sen(kin) suhteen. Suunnitelma B:nä uskon että ainakin Lissabonista löytyy jotain (call center, täältä tullaan?), vaikka työmatkat sinne verottaisivatkin noin 3 tuntia jokaisesta päivästä.

Minusta kuitenkin tuntuu, että tässä vaiheessa on sopiva sauma lähteä. Maisterintutkintomme ovat pian graduja vaille valmiina, emmekä ole hankkineet mitään sen kummempia töitä Suomesta. Tiedän jo etukäteen, että suomalainen hyvä palkka ja työyhteisöön tutustuminen tekisivät lähdöstä vaikeampaa. Mitä järkeä olisi alkaa rakentaa tänne työuraa, kun kuitenkin olemme lähdössä ennemmin tai myöhemmin? Työkokemushan ei koskaan ole pahitteeksi, mutta mieluummin käytämme senkin ajan elämän rakentamiseen Portugalissa. Lisäksi siellä tuntuu olevan niin paljon enemmän mahdollisuuksia kaikkeen muuhun, mitä niiden töiden ohella haluamme elämässämme tehdä, kuten puutarhahommiin ja muuhun omavaraisempaan elämään, kiipeilyyn, patikointiin, polkujuoksuun, vesiaktiviteetteihin, rantahengailuun… You name it. Eiköhän kaikki järjesty.

pt10
pt15 pt16
pt13 pt17
pt19-horz pt18

Joka tapauksessa meillä on katto pään päällä, oma huone ja ruokaa jääkaapissa niin kauan, kunnes löydämme jotain millä elää, minkä kaiken järjen mukaan pitäisi tapahtua ennemmin tai myöhemmin. Ja onneksi Portugalissa on ihan normaalia asua vanhempiensa luona vielä kolmekymppisenäkin, heh. Perhekulttuuri on siellä niin erilaista kuin yksilökeskeisessä Suomessa, ja minusta on tavallaan hyvä asia, ettei heti 18-vuotiaana tarvitsekaan pärjätä omillaan, vaan perheiden sisällä autetaan toinen toistaan vaikka vähän hermo siinä kiristyisikin. Ja pakkokin se on, kun sosiaaliturvan taso on melko mitätön eikä Kela ole maksamassa nuorten vuokria, saati sitten että kaikille löytyisi aina heti töitä – ja tämä toimii myös toiseen suuntaan, lapset pitävät huolta vanhoista vanhemmistaan ja niin meidänkin jossain vaiheessa varmaan täytyy tehdä. Onhan siellä toki ongelmansakin, eikä vähiten eriarvoisuus, jos perheellä ei olekaan varaa auttaa ja maksaa koulutusta ynnä muuta. Mutta palattaisiinko tämän sivupolun jälkeen itse aiheeseen.

Toivon mukaan meidän ei siis kuitenkaan tarvitse viettää kovin pitkää aikaa Zén perheen nurkissa, vaan voimme siirtyä samalla sukutilalla noin 100 metrin päähän omaan residenssiimme, kun pystymme maksamaan omat laskumme. Miehen isovanhempien entisessä isossa, vanhassa kivitalossa sähköpattereista koituva sähkölasku syö talvisin melko suuren loven kukkaroon, mutta tuli takassa pitää sähkölaskut maltillisina. Koska minähän en siinä jääkaapissa ilman lämmitystä asu! Silti, talon laskuihin menee luultavasti vähemmän rahaa kuin mitä jonkin pienen asunnon vuokraan ja muihin kuluihin menisi. Talo on tällä hetkellä vuokrauskäytössä turisteille, ja ajattelimme että voisimme pitää ainakin yhden makuuhuoneen AirBnB:ssä vuokralla vastakin.

pt3 pt4-horz
pt5 pt6
pt7 pt9

Olen aina tuntenut itseni vähän juurettomaksi muutettuani koko elämäni paikasta toiseen muutaman vuoden välein, ja viime vuosina olen alkanut kaivata paikkaa, jossa voisi asua pidempäänkin kuin puoli vuotta-vuoden kerrallaan. Sellaista kotia, jonne kasvattaa juuret. Henkinen kodittomuus on varmaan tehnyt minusta tällaisen maailmalle janoavan seikkailijasielun, ja se onkin varmasti avuksi myös ulkomaille pysyvästi muutettaessa – ei tee pahemmin tuskaa repäistä itseään irti tutuista ympyröistä, kun sitä on tottunut tekemään koko elämänsä ajan. ”Koti on siellä missä sydän on” on luultavasti yksi kuluneimmista kliseistä mitä maa päällään kantaa, mutta tässä tapauksessa se on ihan totta. Oma sydän ei ole enää vuosiin tuntenut olevansa kotonaan Suomessa, vaikka kotimaasta monta rakastettavaa asiaa löytyykin (eikä näitä ole suinkaan vähiten läheiset ihmiset tai Suomen metsäluonto).

pt20 pt23
pt21 pt24
pt25 pt22
pt26 pt28

pt34
Ikivanhat korkkitammet ovat suuri rakkauteni aihe, ja kohta pääsen näkemään niitä joka päivä ja jopa omasta ikkunastani.

pt27

Toisaalta myös pidemmillä reissuilla kaukomailla olo on ollut levoton, eivätkä Sambia tai Brasilia tuntuneet paikoilta, jonne haluaisin jäädä ikuisiksi ajoiksi (vaikka nyt voisin kyllä ilomielin lähteä takaisin, mutta vain käymään). Päin vastoin, taisinpa potea välillä koti-ikävää, enkä suinkaan Suomeen vaan Portugaliin. Se tuntuu olevan paikka, missä en pode ”sitten kun -syndroomaa”, eli odota pääseväni jonnekin muualle tai vähintäänkin ole tietoinen, että pian on taas muutettava jonnekin ja elo tässäkin kodissa on vain väliaikaista. Päinvastoin, en haluaisi lähteä sieltä pois ollenkaan. Tämä ei tietenkään tarkoita, että elämä Portugalissakaan olisi pelkkää ruusuilla tanssimista. Arki ja arjen murheet ovat läsnä missä ikinä asuikaan, mutta kyse onkin siitä, millaista arkea haluaa viettää, koska suurin osa elämästä kuitenkin on juuri sitä. Parempi tehdä arjestaan sellaista, että siitä ei edes tee mieli lähteä lomailemaan – tai ainakaan kovin usein, sillä en usko että reissut tähän muuttoon ovat kokonaan loppumassa.

pt30 pt31
pt32 pt33

Senpä takia en malta pääseväni sulkemaan tämän jyväskyläläisen opiskelija-asunnon ovea takanani ja rakentamaan sellaista elämää, joka tuntuu omalta. Minulla on jo alustava suunnitelma 300-vuotiaalle sukutilalle perustettavaa permakulttuuripuutarhaa varten, ja olemme pohdiskelleet pienen pihasaunan ja ekologisen uimalammen rakentamista sitten jossain vaiheessa – vaikka rannallekaan ei tietysti ole kuin muutama kilometri. Jonkinlainen ekomökkikin olisi hauska tehdä tontille, vaikka puumaja! Kanoja on jo valmiiksi, koirakin pitäisi saada, ja ehkäpä uskallamme ottaa jossain vaiheessa myös pari vuohta tai lammasta? Tai mehiläisiä? Sen näkee sitten tulevaisuudessa. Ensin pitänee aloittaa kartoittamalla, mitä puutarhassa kasvaa jo nyt – se kun on monesta kohtaa hieman ylikasvanutta pöpelikköä, joka odottelisi raivaajaansa. Appelsiinipuita, oliivipuita ja viiniköynnöksiäkin näyttäisi olevan, jos ne vain kaivaisi esiin. Koko markki ei tietenkään ole vain meidän, vaan tilan jakavilla sukulaisilla on omat alueensa, joista saavat päättää, mutta viljelytilaa taitaa silti olla enemmän kuin tarpeeksi meidänkin käyttöön.

pt40-horz pt41
pt35 pt36

Nyt pitäisi enää hankkiutua eroon kaikesta kertyneestä tavarasta, laittaa opinnot pakettiin ja nauttia täysin rinnoin Suomen kesästä, koska se tulee näillä näkymin olemaan viimeinen kokonainen kesä täällä pohjolassa.  Lennot on jo varattu, joten uskallan julistaa asian lukkoonlyödyksi. 1700-luvun alkupuoliskolla perustettu maatila on todellakin juureva paikka ja säilynyt aikamoisena keitaana ympärillä leviävän omakotialueen keskellä. Ehkäpä ne minunkin juureni sopisivat sinne samaan multaan.  Nyt tuntuu aika onnekkaalta.

pt38 pt37

Postauksen kuvat ovat tulevalta kotitilaltamme ja sen lähialueilta naapurustosta (paitsi jälkimmäinen kuva Arrábidan vuoristoon, joka on vähän kauempaa). Ne on otettu viime vuoden joulukuussa keskellä talvea. Sesimbran seutu on yksi Portugalin kauneimmista alueista, ja olen kiitollinen että saamme asettua aloillemme juuri sinne. Paikkakunnan vanha kalastajakylämäinen keskusta on sekin vain parin kilometrin päässä, mutta se on tavallaan erillinen kokonaisuus alhaalla meren rannassa, joten kertonen siitä lisää joku toinen kerta. Tästä postauksesta saa kyllä hieman vihiä, miltä tulevassa kotikylässämme muuten näyttää.

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda


In English: We are moving to Portugal! We have already bought the flights for mid-August, so I dare to say it’s really happening. Neither of us has secured a job yet, but there are some opportunities that hopefully will turn out just fine. Anyway, I’m sure there is always something at least for Zé to get us established. Besides work-related matters, Portugal is just offering so much more of those things we want to spend our days doing: gardening and other homesteading things, rock climbing, hiking, trail running, water activities, beaches… We are also not just jumping into emptiness but we have a place to stay for as long as needed, until we hopefully will move to the neighboring house on the same 300-year old family farm. The house used to belong to Zé’s grandparents and it’s now being rented for tourists.

Portugal is a place where we both feel at home, even to the event that my wandering soul does not want to leave from there at all (as seems to happen in most other places). In the last years I have been longing for a place where I can grow roots into, from where I don’t have to move after some months or a couple of years. It does not mean that life in Portugal would always be easy and glorious either, but everyday life has its sorrows anywhere, and it’s more about what kind of everyday one wants to have, since most of our lives is just that. Better make one’s everyday life into a life that does not make one want to take a holiday from it (at least not too often). We have already a lot of plans for the permaculture garden and we are dreaming about a dog and other animals (also a Finnish sauna), but we need to start with mapping the already existing plants in the garden – there are at least orange and olive trees and seems live some wine is growing also among all the other growth. A 300-year old family farm is a steady place to grow one’s roots, and I think mine could fit into that soil as well. I feel quite lucky.

Mainokset

35 kommenttia artikkeliin ”Me muutetaan Portugaliin!

  1. Kuulostaa ihanalta, onnea matkaan! 🙂 Itsekin kaipaisin jonkunlaista muutosta elämään, ehkä juurikin asumista ulkomailla. Mutta koska mulla ei sinänsä ole mitään/ketään, joka vetäisi tiettyyn suuntaan, en tiedä minne lähteä. Valinnanvaraa on liikaa! Paitsi New Yorkiin haluaisin, mutta vain hetkeksi. Tuo maatila ja elämä siellä vaikuttaa oikein tunnelmalliselta ja leppoisalta – vaikkakin arki on arkea kaikkialla. Mutta varmasti siitä hyvä tulee, tunnut olevan juuri oikealla asenteella matkassa!

    Tykkää

    1. Kiitos Noora! Ulkomailla asuminen toisi varmasti kaivattua vaihtelua, toivottavasti keksit minne lähteä 🙂 Vaikea olisi tosiaan valinta, jos ei olisi näitä siteitä Portugaliin! Muukin Etelä-Eurooppa voisi olla kaikin puolin hyvä paikka asua. Itse en ehkä haluaisi muuttaa kovin pitkäksi aikaa Euroopan ulkopuolelle – paitsi ehkä joku Australia voisi olla kiva, tosin enpä ole koskaan siellä käynyt. 😀

      Tykkää

  2. Näyttääpä ihanalta paikalta. Itse muutin Lissaboniin kuukausi sitten ja oon viihtynyt tosi hyvin 🙂 ja työskentelen nimenomaan call Centerissä 😛 työ on kyllä mielenkiintoista ja liittyy matkailuun ja ihana, ettei työasioita tarvitse miettiä työn ulkopuolella juurikaan. Nautihan viimeisestä Suomen kesästä 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos Miia! Pitääpä laittaa sun blogi seurantaan 🙂 Call center voisi kyllä olla ihan kiva työ! Maisterintutkinto takataskussa olisi kuitenkin kiva tehdä jotain enemmän omaan alaan (kehitysyhteistyö/ympäristö) liittyvää, mutta tuo olisi plan B jos oman alan töitä ei löydy. 🙂

      Tykkää

  3. Aivan mahtavaa, miten asiat järjestyvät! Kuten kirjoitit, mikä olisikaan parempi aika lähteä uuteen kuin juuri nyt, kun mikään ei jää siellä Suomessa odottamaan tai kesken. Lähdin Saksaan parin Suomen työvuoden jälkeen, mutta lähtö oli helppo, koska tein sijaisuuksia ja olin koko ajan lähtövalmiina.
    Ja aivan ihanalta näyttää tuo kylä! Eiköhän se nykymaailmassa ole niin, että mitä kekseliäämpi on, sitä paremmin tulee leipää pöytään. Huoneen vuokraaminen tai muu turismin parissa toimiminen on varmasti hyvä pohja, mutta internet mahdollistaa kyllä monenlaisen etätyön. Onnea matkaan! 🙂

    Tykkää

    1. Näin juuri, tämä on nyt se sopiva sauma lähteä. Ja tuo on kyllä niin totta että nykyään työelämä on muuttunut sen verran, että etänäkin voi tehdä monenlaista – näköjään jopa näitä oman alan maailmanparannushommia. 🙂 Suomessa saatu korkeakoulutus on kyllä hyvä pohja toimeentulon keksimiseen ja sitä varmasti arvostetaan työhaussa vähän missä vain.

      Tykkää

  4. Kuulostaa aivan mahtavalta! Ihana juttu, että nyt koitti sopiva heti tehdä unelmista tottaa ja muuttaa Portugaliin. Toivottavasti kaikki työkuviotkin järjestyvät toivomallanne tavalla, ja muutto sujuu mahdollisimman helposti. Näiden kuvien perusteella en ihmettele lainkaan, että päätitte muuttaa juuri Sesimbraan. Näyttää aivan ihanalta paratiisilta! 🙂

    Tykkää

    1. Aikamoinen paratiisi se tosiaan on! 🙂 Täytyy vaan uskoa, että kaikki sujuu hyvin. Mies nyt ainakin löytänee paikallisena nopeasti töitä joilla saa leivän pöytään, niin olo on sen suhteen luottavainen.

      Tykkää

  5. Huikeeta! Onnea matkaan. Tuo vaatii kyllä paljon rohkeutta hypätä unelmiensa perään. Mutta uskoisin, että useimmiten (ja etenkin noin mahtavissa puitteissa) on kannattava loikka! Pidetään täällä peukaloita pystyssä, että elinkeino löytyy ja elämä urkenee 🙂 Mielenkiinnolla jään odottamaan raportointia 😉

    Tykkää

    1. Voi kiitos! 🙂 Uskon myös, että pieni riskinotto kannattaa! Säkin sen varmasti tiedät sinne Belgiaan lähdettyäsi 😉 Eipä täällä Suomessakaan kovin hyvä työllisyystilanne ole tällä hetkellä, joten mitäpä sitä tännekään jäämään. Zélle nyt ainakin löytyy jotain töitä eikä mua edes haittaisi hääriä jonkun aikaa housewifena, mutta ei nyt ehkä mitenkään loputtomiin. 😀

      Liked by 1 henkilö

      1. Hallittu riski on aina hyvä riski. 🙂 Ja tosiaan, mitäs pelimerkkejä sitä tässä nyt loppujen lopuksi on hävittävänä, työtilanteet ja muut on aina joka tapauksessa niin muuttuvaisia, että mieluumin niitä muutoksia seurailee sitä suurta korkkitammea halaten 😉 Eikä kannata muuten aliarvioida housewife lifen rankkuutta, itse en sitä ainakaan hyvin pitkään jaksanut 😀

        Tykkää

      2. No niinpä! Kotivaimona oleminen onkin varmasti henkisesti raskasta, jos elämä pyörii vain huushollin ympärillä. Voisi tällaiselta kotihiireltäkin alkaa pidemmän päälle puhti loppua.

        Tykkää

  6. Isäni asui joskus Portugalissa töiden puolesta jonkin aikaa (Cascaissa) ja sinä aikana kävin minäkin siellä pariinkin otteeseen. Teidän muuttonne on tietysti ihan huikean eri juttu ja eväät kotiutua ovat tietysti todella hyvät kun on sikäläinen suku auttamassa. Ja varmasti, valitettavasti, on niin, että suomalainen otetaan Portugalissa paremmin vastaan esimerkiksi töiden puolesta kuin portugalilainen Suomessa. Isosti onnea elämänmuutokseen!

    Tykkää

    1. Kiitos Pirkko! Nyt Lissabonin alueella näyttää asuvan melko paljonkin suomalaisia, joten Suomi-ikävääkin pääsee siinä yhteisössä ehkä lieventämään. Ja tuo on ihan totta, että helpommin minä sieltä varmaankin saan koulutusta vastaavia töitä myös ilman täydellistä kielitaitoa kuin toisin päin.

      Tykkää

  7. Tervetuloa Portugaliin! Muutin tänne neljä vuotta sitten, ja juuria on alkanut ilmaantumaan sinne missä ennen oli pelkkää ilmaa 🙂 Tänne on helppo kotiutua. Syksyn mittaan totut hiljalleen talojen viileyteenkin. Villaa vain tarpeeksi päälle, kyllä se siitä 🙂 Ja ulkona tarkenee aina kun vaan touhuaa jotain.

    Tykkää

    1. Kiitos Anu! Kerrospukeutuminen on tosiaan talvivisiiteillä tullut tutuksi, ja kyllähän siihen viileyteen tavallaan tottuu, mutta ei se kyllä mukavaksi muutu. 😀 Kun täytyy käydä välillä ulkona lämmittelemässä, ei ainakaan tule istuttua sisällä liian pitkiä aikoja. Onneksi talviaurinkokin lämmittää, sitä jaksaa kyllä arvostaa.

      Tykkää

  8. Jee! Onnea uusiin suunnitelmiin! Kaikki kyllä järjestyy, ja vaikka ei järjestyisikään, niin en usko että katumaan joudutte. Jos se sydän sinne nyt vie niin sitten se on ihan oikea ratkaisu! Paikka kuulostaa hyvältä, näin keskustassa itse asuessa oon alkanut haaveilla omasta pihasta, se on oikeesti aika kiva olla olemassa! En kyllä tiedä tottuuko talojen viileyteen, itse en kyllä ole vielä 8 vuoden jälkeenkään tottunut. 🙂 Sen takia podenkin täällä Melbournessakin sitten kun – syndroomaa, pysyvämmin sydän haikaa Pohjois-Australian tropiikkiin.

    Tykkää

    1. Sitä minäkin, että sinne mennään minne sydän sanoo! Oma piha on kyllä luksusta, ja varsinkin lämpöisemmässä ilmastossa se on kuin talon jatke. 🙂 Eikä kylmiä taloja tosiaan mukaviksi saa tekemälläkään, vaikka jollain tasolla tottuisikin siihen villapaitojen, tohveleiden ja vilttien kanssa säätämiseen. Kiitos ja pidän peukkuja että pääset sieltä etelästä pian trooppisempiin lämpötiloihin!

      Tykkää

  9. Toivotan onnea matkaan! Minä olen asunut ulkomailla eikä se päättynyt hyvin. Loppujen lopuksi, kun on vanha ja sairas, on ihan sama, missä asuu, kunhan asiat toimivat vanhalle ja sairaalle ja missäs ne toimivat, ei missään.

    Tykkää

    1. Vaikka ulkomaan-keikka ei hyvin päättyisikään, niin ainakin on sitten mitä muistella! Minä voisin kyllä kuvitella, että vanhana ja sairaanakin olisi mukavampaa asua auringossa – jos tosiaan huolto pelaa.

      Tykkää

  10. Onnea! hyvältä kuulostaa.
    Just muuten sitä asiaa minäkin olen ihmetellyt, kun siis Suomessa kaikkien pitäisi heti muuttaa pois kotoa täytettyään 18v. Kun taas useissa Välimeren maissa arvostetaan sitä että nuori asuu kotona ja on ns. hyvissä piireissä eikä hakoteillä ja on sukulaistensa tukena ja ei nosta eikä saa mitään tukirahoja. Niin moni ei myöskään ota huomioon tuota seikkaa, ettei joka maassa jaeta avokätisesti tukirahoja kaikille. Uskon että tulette pärjäämään ja viihtymään. Tietysti Välimerenkin maissa on nuoria jotka muuttaa opiskeluiden perässä muualle tai eri maahan, mutta monet menee sitten vielä kotiin opiskeluiden jälkeen

    Tykkää

  11. luin muuten kerran yhden suomalaisen blogia Skotlannista ja hän oli kirjoittanut ostaneensa infrapunalämmittimen talven ja huonon lämmityksen takia, kun toinen lämmitys laitetaan yöksi pois talonyhtiön toimesta. Niin jokin lisälämmitys talvella voisi olla hyödyksi, mutta sitä ei tarvitse vielä miettiä

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s