Curitiba Free Walking -kävelykierroksella

Olin Curitibassa, Brasiliassa viime syksyn tekemässä työharjoittelua. Kaupunkiin tuli käytyä tutustumassa ilmaisella kävelykierroksella, jotka ovat suosittuja Euroopankin kaupungeissa. Kierroksia vetävät monesti nuoret aikuiset tai opiskelijat, ja ideana on maksaa heille omantunnon mukaan vaivanpalkkaa, eli kierrokset eivät kuitenkaan oikeasti ole täysin ilmaisia. Oppaana toimii yleensä paikallinen, joka tuntee kaupunkinsa historian ja osaa värittää tarinoitaan mielenkiintoisella nippelitiedolla. Curitibassakin kierrosta vetävät Hospitality and Tourism Management -opiskelijat. Tarjolla on historiallisen keskustan alueelle keskittyvä kierros sekä englanniksi että portugaliksi, mutta muissa Brasilian kaupungeissa kuten Riossa, São Paulossa tai Salvadorissa ilmaisia kävelykierroksia löytyy vähän joka lähtöön. Esimerkiksi FreeTour.com-sivustolta voi etsiä kierroksia kaupungeittain.

Curitiban pieni historiikki

Curitiba on brasilialaisen Paranán osavaltion pääkaupunki. Curitiba, tupin kielestä englanniksi käänettynä Pine Nut Land, on perustettu vuonna 1693, jolloin Guaraní- ja Kaingang-alkuperäiskansojen 10-vuotinen sota portugalilaisia siirtomaaherroja vastaan päättyi tappioon. Curitiba oli aluksi karjankasvatuksen ja pienimuotoisen maanviljelyn markkinakeskus. Kaupunki kasvoi 1800-luvulla, eikä vähiten eurooppalaisten maahanmuuttajien takia. Eniten sinne saapui saksalaisia, italialaisia, puolalaisia ja ukrainalaisia, ja curitibalaisten sukunimet ovat vieläkin iloinen sekamelska eri maalaisia nimiä. Voimakkain kasvu tapahtui kuitenkin 1960-luvulla, mutta Curitiban tehokkaan kaupunkisuunnittelun ansiosta se on välttänyt monet muiden brasilialaiskaupunkien ongelmat. Rikollisuus on brasilialaisittain vähäistä ja Human Development Index on Curitibassa 0,856, mikä ylittää esimerkiksi Portugalin ja Puolan HDI-lukemat. Kaupunki onkin voittanut julkisella liikenteellään, laadukkailla puistoalueillaan, tehokkaalla infrastruktuurillaan ja laajoilla julkisilla palveluillaan mm. Global Sustainable City -palkinnon vuonna 2010 ja sitä pidetään parhaana asuinkaupunkina Brasilian suurista kaupungeista.

freewalk14

freewalk1
Nämä tuubit ovat pikabussien pysäkkejä, vähän kuin maanpinnan metroasemia.

freewalk2-horz freewalk3

freewalk4
Curitiban kävelykatu – Rua XV de Novembro.
universidadefederal
Paranán liittovaltion yliopiston päärakennus iltavalaistuksessaan.

Curitiban kävelykierros alkoi kokoontumalla Paranán yliopiston päärakennuksen portaille Praça Santos Andrade -aukiolla. Yläpuolella ainoa kuva, jonka tuosta kauniista rakennuksesta olen napannut – senkin kännykällä yöaikaan. Kierrokset järjestetään aina lauantaisin kello 11 alkaen ja ne kestävät noin 2,5 tuntia.  Sää oli pilvinen, kuten Curitibassa monesti. Harmaa sää ei juuri tee oikeutta millekään kaupungille, mutta vettä ei sentään satanut. Oli syyskuun alku, eli kevät teki Curitibassa tuloaan. Olin paikalla suomalaisittain (kerrankin!) aika tasan yhdeltätoista, mutta jouduimme odottelemaan hetkisen, jotta suurin piirtein kaikki kierrokselle ilmoittautuneet olisivat kasassa.

Aloitimme tutustumalla yliopistorakennuksen sisätiloihin, minkä jälkeen lähdimme kävelemään pitkin Rua XV de Novembroa, joka muuttuu yliopiston takana kävelykaduksi. Sinne eivät kaupungille ominaiset keltaiset bussit tai oranssit taksit saa ajaa. Kävelykatu Curitiban sydämessä on hyvin samanlainen kuin Euroopankin kävelykadut: erilaisia liikkkeitä, kahviloita ja vaatekauppoja löytyy, kuin myös penkkejä joilla istuskella take away -kahvinsa kanssa. Osa kävelykadun puista ei ollut vielä tehnyt uusia lehtiä, osa ei varmaan ollut niitä talveksi pudottanutkaan. Keväänkeltaiset kukkaistutukset loistivat ja lapsille myytiin värikkäitä heliumpalloja. Kodittomat nukkuivat penkeillä ja alkuperäisamerikkalaiset yrittivät tienata leipää pöytään myymällä leluja, vaatteita ja muuta tavaraa.

Ennen kävelykadulle astumista saimme kuitenkin kuunnella tietoa Curitiban julkisen liikenteen järjestelmästä, joka on Brasilian mittakaavassa todella toimiva ja edistyksellinen. Noin 3,2 miljoonan asukkaan metropolialueella ei ole metroa, lähijunia tai raitiovaunuja, vaan liikenne on ainoastaan linja-autojen varassa. Busseilla on kuitenkin tarkat aikataulut ja niitä jopa noudatetaan hyvin – toisin kuin vaikkapa Riossa, missä bussipysäkillä odotteluaika oli arpapeliä. Erilaiset bussityypit myös pitävät huolen siitä, että pikabusseja kulkee. Esimerkiksi punaiset bussit ajavat asuinalueiden terminaaleilta suoraa sinne, minne ihmiset ovat menossa töihin, eli pilvenpiirtäjien täplittämille liikealueille, ja pysähtyvät vain ”tuubeiksi” kutsutuilla bussiasemilla, joita ei ole turhan tiheään. Lisää Curitiban bussijärjestelmästä voit lukea täältä (vain portugaliksi).

freewalk8
freewalk6 freewalk9
freewalk10-horz freewalk11

freewalk13-horz
Paco da Liberdade sekä Água pro Morro -patsas.

freewalk12
freewalk15 freewalk13_1

Paço da Liberdade – vapauden palatsi

Seuraava pysähdyspaikka oli Paço da Liberdade – vapauden palatsi. Vuonna 1916 valmistuneessa koristeellisessa rakennuksessa sijaitsi muuten Curitiban ensimmäinen hissi. Nykyään se toimii kulttuurikeskuksena, missä järjestetään näyttelyitä. Viihtyisä kahvilakin rakennuksesta löytyy. Hauskana ideana siellä oli tarjota asiakkaille ilmaiseksi ”runopaketteja”, paperipusseja, joista löytyi brasilialaisten runoilijoiden teoksia. (Myönnän, että vein yhden kotiin enkä ikinä saanut luetuksi niitä runoja.)

Paço da Liberdaden takana sijaitseva Água pro Morro (vettä kukkulalle) -niminen patsas on curitibalaisen Erbo Stenzelin käsialaa ja sen on sanottu kuvaavan Anita Cardoso Nevesiä, naista joka poseerasi Rio de Janeiron taidekoulun opiskelijoille ja jonka kanssa Stenzelillä oli siellä rakkaussuhde. Kuvanveistäjä oli sukujuuriltaan itävaltalais-saksalainen, eikä hänen perheensä hyväksynyt suhdetta köyhän, mustan naisen kanssa, joten Neves ei lähtenyt Stenzelin kanssa takaisin Curitibaan, intohimoisesta kirjeenvaihdosta ja rahalähetyksistä huolimatta. Kierroksella patsaan sanottiin kuitenkin esittävän vettä kantavaa mustaa naisorjaa, joten mene ja tiedä, kiinnostava tarina joka tapauksessa. Patsasta kutsutaan myös nimellä ”Maria Lata d’Água”. Myös aukiota ympäröivät värikkäät rakennukset olivat kauniita katsella.

freewalk18

freewalk16
Curitiban toinen puoli – mielenkiintoisia lisäketaloja kerrostalon katolle rakennettuna.

freewalk20

freewalk19
Nämä kaverit pitävät Curitiban kadut puhtaina yötä päivää.

freewalk21 freewalk23
freewalk23_1-horz freewalk25

freewalk26
Bondinho da Leitura – minikirjasto vanhassa raitiovaunussa.

freewalk27freewalk24-horz

freewalk29
Paranán osavaltion pääkirjasto.

freewalk30

Rua das Flores, kukkakatu

Jatkoimme matkaamme kävelykatua pitkin, ihaillen suihkulähteitä, kukkivia puita ja kolonialismin aikaisia värikkäitä rakennuksia. Tätä kävelykadun pätkää sanotaankin Rua das Floresiksi, kukkakaduksi. Curitibassa on kauniita vanhoja rakennuksia yllättävän paljon, mutta niitä ei ole oikein onnistuttu säilyttämään kauniina kokonaisuutena, vaan niiden välistä kohoavat rumat betoniset tornitalot hallitsevat enemmän katukuvaa. Kaupunki on silti monesta kohtaa mukavan värikäs.

Kävelykadulle on parkkeerattu vanha punainen raitiovaunu, Bondinho da Leitura. Se ei ole koskaan ajanut pitkin Curitiban katuja, vaan se hankittiin São Paulon osavaltiosta asti lapsiparkiksi vilkkaalle ostoskadulle 70-luvulla. Myös turisti-infona toiminut sympaattinen raitiovaunu on nykyisin minikirjasto.  Kävimme katsomassa myös suurempaa kirjastoa, eli Paranán osavaltion pääkirjastoa, jonka edustalla liehuivat niin Brasilian kuin Paranánkin liput.

freewalk31
Curitiban katedraali, puistoelämää ja Tiradentes-aukion taksitolppa.

freewalk32 freewalk32_1
freewalk34-horz freewalk37

freewalk36-horz
Portugalilaisten pystyttämä kivipaasi vuodelta 1693 ja Tiradentesin patsas samannimisellä aukiolla.
freewalk38
Curitiban nollapiste.

Praça Tiradentes

Praça Tiradentes oli seuraava kohteemme. Kyseessä on Curitiban vanhin aukio, jonka on paikallisen legendan mukaan valinnut Tingüi-intiaaniheimon päällikkö Tindiqüera asuinpaikaksi ensimmäisille seudulle muuttaneille ihmisille ennen paikalla virranneen Atuba-joen varrella. Aukiolla on myös historiallinen Kristuksen ristinmerkkiä kantava monoliitti, joka on pystytetty vuonna 1693 Portugalin kuninkaan vallankahvaan tarttumisen (vai pitäisikö sanoa vallankaappauksen?) ja kaupungin virallisen perustamisen hetkellä. Monoliitin vieressä on toinen varsin vaatimattoman näköinen kivipaasi, joka on kaupungin nollapiste, mistä on mitattu etäisyydet eri paikkoihin, kuten São Pauloon, Santa Catarinan osavaltioon, Iguassun putouksille ja rannikolle Paranaguán satamaan. Moniliitissä on Maltan risti ja se symboloi Portugalin laillista valtaa ja ”oikeudenmukaisuutta”. Kierroksen vetäjät kertoivat kiinnostavasti aukioon kytkeytyvästä historiasta, eivätkä peitelleet tunteitaan Portugalin siirtomaavallasta.

Ei liene sattumaa, että aukio on nimetty juuri Tiradentesin mukaan ja hänen patsaansa löytyy aukiolta myös. Tiradentes eli Joaquim José da Silva Xavier oli 1700-luvulla elänyt vallankumouksellinen, joka oli johtamassa Inconfidência Mineira -nimistä itsenäisyysliikettä. Liike halusi Brasilian vapautuvan Portugalin kolonialismivallan alta ja muodostavan itsenäisen valtion. Aikeet kuitenkin paljastuivat ja Tiradentes hirtettiin julkisesti. Nykyisin hän on Brasilian kansallissankari. Tiradentes oli oikeudenkäynnin aikana keksitty haukkumanimi, joka tarkoittaa ”hampaiden vetäjää”. Siitä voikin päätellä miehen olleen yhdeltä ammatiltaan hammaslääkäri.

Aukion laidalla seisoo myös vuonna 1893 valmistunut Curitiban katedraali, jota ennen samalla paikalla on ollut kirkko jo vuodesta 1668 lähtien. Kävin siellä sisällä eräänä toisena päivänä. Ihan hieno kirkko holvikaarineen, mutta mielestäni se on ulkoa kauniimpi kuin sisältä.

freewalk39

freewalk38_1
Alkuperäisamerikkalaisten naisten tekemiä värikkäitä koreja Curitiban katedraalin vieressä.

freewalk40 freewalk41
freewalk44
freewalk43

Largo da Ordem

Sitten stoppasimme kaupungin viralliselle katutaidetienpätkälle, eli Museu na Ruaan, mikä tarkoittaa kirjaimellisesti museota kadulla. Poty Lazzarotto -niminen curitibalainen taiteilija on luonut Travessa Nestor de Castro -kadulle upeita seinämaalauksia. Yksi maalaus esittää Largo da Ordem -aukion markkinoita, toinen Curitibaa ja sen asukkaita, araukariapuita unohtamatta. Näiden töiden yhteyteen on syntynyt muitakin kiinnostavia maalauksia.

Viimeiseksi kävelimme Largo da Ordemille, joka on Curitiban historiallisen keskustan sydän. Aukion keskellä on vanha lähde, jossa vilkkaille markkinoille tulleet ihmiset juottivat hevosiaan ja muulejaan. Torilla järjestetään edelleen ”hippimarkkinat” joka sunnuntai. Saksalaistyylisen Igreja da Ordem -kirkon ja portugalilaistyylisen Casa Romário Martins -nimisen valkoisen talon (nykyisin kulttuurikeskus) sanotaan olevan kaupungin vanhimpia laatuaan. Ainakin jälkimmäinen muistuttaa kovasti samanikäisiä rakennuksia miehen kotitilalla Portugalissa. Largo da Ordemilla on paljon baareja ja ravintoloita, mutta se on myös kaupungin huumekauppiaiden lempipaikka, joten yöaikaan kannattaa pitää varansa. Kaverini todisti rikollisten välistä ampumavälikohtausta juuri täällä.

freewalk45
freewalk46

freewalk41_1
Largo da Ordem, mistä löytyy niin saksalaista kuin portugalilaistakin arkkitehtuuria.

freewalk48
freewalk49 freewalk52-horz
freewalk50

Memorial de Curitiba – alkuperäiskansojen perinteitä

Kierros loppui modernille Memorial de Curitiballe, jossa on monikäyttöisiä kulttuurin ja tieteen tiloja. Ehkä kiinnostavin yksityiskohta on kuvanveistäjä Elvo Benito Damon käsialaa oleva 15-metrinen Rio dos Pinhões -taideteos, jossa on tuhansia savesta muotoiltuja yksityiskohtia. Lattiaa halkova teos esittää jokea, johon on säilötty araukaria-puista saatavia käpyjä ja männynsiemeniä, joita alueen alkuperäiskansat ovat kierroksen vetäjien mukaan perinteisesti säilöneet kylmiin virtoihin. Minä jopa ostin kerran kourallisen näitä ravinteikkaita männynsiemeniä maistettavaksi, mutta niitä olisi pitänyt keittää ilmeisesti vähintään tunti, mikä olisi ollut neuroottisen tarkan vuokraemäntäni mielestä kaasun tuhlaamista. En sitten ikinä päässyt maistamaan juuri näitä männynsiemeniä, mutta onneksi on pinjansiemenet.

Curitibassa näytetään olevan ylpeitä alueen juurista alkuperäiskansojen maina ja lukemattomat paikannimet tulevat heidän kielestään. Kuitenkin heidän asemansa yhteiskunnassa on edelleen surkea, kulttuurinsa ovat edelleen uhattuja tai jo hävinneitä ja maat on suurimmaksi osin varastettu maatalouskäyttöön. Paranássa Guaraní-intiaaniheimon edustajat elävät köyhissä kylissä, tienlaidassa pressujen alla tai yrittävät tienata elantoaan kaupungeissa, missä kohtaavat syrjintää. Alkuperäisbrasilialaisten liikkeet ja niitä tukevat organisaatiot yrittävät kuitenkin saada muutosta aikaan. Ehkä joku päivä Curitibakin voi kantaa tupinkielistä nimeään ilman tällaista sydäntäsärkevää ristiriitaa.

Tältä siis näyttää Curitiban keskustassa. Mitäs tykkäsit, poikkeaisitko kaupungissa Etelä-Brasiliaan suuntautuvalla reissullasi?

Curitiba Free Walking -kierroksista löydät lisätietoa kierroksen kotisivuilta sekä FreeTour.com-sivustolta. Opiskelijoille tiedoksi, että CIMO:n kautta voi hakea Curitibaan tuettuun työharjoitteluun, jollaisessa itsekin olin.

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda


In English: Last fall I did an internship in Curitiba, Brazil, and one cloudy Saturday attended a Free Walking tour through the historical city center. We met at the Praça Santos Andrade, continuing to the pedestrian streer Rua XV de Novembro, after learning about the efficient public transport of Curitiba. We stopped at the Paço de Liberdade, Palace of Liberty, behind which there is a statue of a black woman carrying water, called Água pro Morro. After learning the story behing the statue, we continued to Rua das Flores, a part of the pedestrian street with blooming trees and a cute tram carriage that serves nowadays as a mini library.

We also passed by the main library of the state of Paraná on our way to Praça Tiradentes, where two important but modest monoliths stand. One dates back to 1693 when the Portuguese won the 10-year was against the Guaraní and Kaingang indigenous tribes who inhabited the area, and took over the rule. The other one is the ground zero of the city, from where the distances were measured. It’s probably not a coincidence that the square is named after Tiradentes, a national hero and a revolutionary who was leading a movement for independent Brazil. He was also a dentist, as one can guess from his nickname ”teeth puller”. We also admired some colorful street art at Travessa Nestor de Castro street, and visited Largo do Ordem. The tour ended at Memorial de Curitiba, where the most interesting detail was the small stream on the floor, which visualized the traditional indigenous way of preserving the nutritious pine nuts. You can learn more about the Curitiba Free Walking tours from their website.

Advertisements

18 kommenttia artikkeliin ”Curitiba Free Walking -kävelykierroksella

  1. Minä mietiskelen, miksei tästä alkuperäisasukkaiden julmasta ja brutaalista kansanmurhasta puhuta ikinä. Hitleristä puhutaan, Stalinista, jopa Pol Potista. Ja kun olen tämän sanonut, niin enpä usko, että valtion vaihtuminen Portugalista Brasiliaksi paljon muutti asioita alkuperäisasukkaiden kannalta paremmaksi, ehkä jopa päinvastoin.

    Tykkää

    1. Samaa olen miettinyt! Varmaan suurin syy on se, että kansanmurha on alkanut niin paljon aiemmin kuin nämä hirmuhallitsijat. Hitler ja Stalin on tietysti meitä muutenkin maantieteellisesti ja historiallisesti lähempänä, ja ehkä punakhmerit tulee sitä kautta että Kaakkois-Aasiassa käy niin paljon suomalaisia matkailijoita ja se ei ajallisestikaan ole kaukana. Muutenkin on helpompaa osoitella syyttävällä sormella yhtä julmaa diktaattoria kuin kokonaista länsimaista kulttuuria, joka pitkään perustui (ja osittain edelleen perustuu) toisten kansojen hyväksikäyttöön.

      Tykkää

  2. Mielenkiintoinen kohde ja hyvä että siellä on myös kohteita joissa asiat toimii ja on turvallisempaa! itse yllätyin viime keväänä kun bussiliikenne ei toiminut Gardalla, olin kuullut (vääriä) tietoja että bussiliikenne sujuu paremmin Pohjois-Italiassa kuin etelässä. Heti kun oli yksi autotapahtuma niin mikään ei toiminut ja myös koululaiset jäivät ilman bussiliikennettä kaatosateessa Gardalla. Sisiliassa junat ja bussit kulkee mutta hitaanlaisesti, kuitenkin esim. bussi turistikohde Taorminaan on aina saapunut vähintään tunnissa. Pisin odotteluaika tähän mennessä on Sperlonga nimisessä paikassa etelä-Italiassa, jossa juna-asema oli kaukana keskustasta ja odottelu kesti 6 tuntia päivästä iltaan

    Tykkää

    1. Aina ikäviä nuo tilanteet joissa jonkun muuttujan takia julkinen liikenne häiriintyy. Yleisestihän sitä kuitenkin väitetään Pohjois-Italiaa organisoituneemmaksi kuin etelää, joten ehkä oli vain kyse tuon tapahtuman aiheuttamasta häiriöstä. Hyvä että Sisiliassakin kulkevat kuitenkin!

      Tykkää

  3. Jännä ajatella tuollaisien monoliittien kohdalla, että todellakin siinä on ollut joskus kauan sitten ihan erilainen alue, kaikki uudet betonilinnakkeet on vallanneet alueen ja kulttuuri on kasvanut ja muuttunut siihen päälle kuin kerroksina 🙂

    Tykkää

    1. Ovat kyllä, oppii mukavasti historiaa ja saa taas uudenlaista paikallista näkökulmaa! Harvemmin tällaisella omatoimimatkaajalla muuten tulee turistioppaiden kanssa oltua juurikaan tekemisissä. 🙂

      Tykkää

  4. Tällaisilla kävelykierroksilla ehtii varmasti ihailemaan paljon paremmin kaikenlaista kun niillä normaaleilla bussikiertoajeluilla. Voi muuten olla niinkin, että noi oppaat saavat näin paremmin rahaa kuin jos siihen laitettaisi joku nimellinen pääsymaksu.

    Tykkää

    1. Todellakin, iso peukku kaupunkien kiertämiselle kävellen! Totta tuo, ennalta säädetyn pääsymaksun kanssa ehkä harvemmin maksetaan isoja tippejä, mutta tuo omantunnon mukaan voi saada jotkut arvottamaan retken paljon ylemmäksi kuin järjestäjä itse olisi uskaltanut laittaa.

      Tykkää

  5. Jes, kiva nähdä kuvia Curitibasta! Brassimieheni olisi talven reissullamme halunnut käydä täällä, mutta emme ehtineet – ensi kerralla sitten. Luin muistaakseni joskus myös Guardianista artikkelin Curitibasta, ja se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta kaupungilta. Toistan itseäni: kiva lueskella sinun kokemuksia Brasiliasta kaikista niistä paikoista, joihin en itse ehtinyt! ^_^

    Tykkää

    1. Hauskaa, että joku nimenomaan haluaisi käydä Curitibassa! No ehkä brasilialaisten kaupunkien joukossa tämä on sellainen esimerkkikaupunki, ja onhan siellä paljon kulttuuria ja kivoja baareja ja kahviloitakin, joten ei ihme. 🙂 Sillä on kuitenkin myös lempinimi Chuvitiba, koska siellä sataa usein. 😀 Minä taas odottelen sinun postauksiasi Brasiliasta, vaikka päiväkirjajutut kävinkin jo lukemassa!

      Tykkää

  6. Taas yksi mielenkiintosen näkönen kohde. Tällaset kävelyretket ois tosi käteviä, joskus ollaan meinattu tällaiselle osallistua, mutta aina jäänyt kuitenkin jostain syystä väliin. Kaikkiallahan näitä kuitenkin olisi. Ihanan näköstä arkkitehtuuria tuolla ja tuo raitiovaunukirjasto on maailman söpöin!

    Tykkää

    1. Seuraavalla kerralla mukaan vaan! Jotenkin omakin vaaka kallistuu lyhyillä reissuilla enemmän sinne omaehtoisen haahuilun puolelle, mutta oppihan tällä kävelyllä yhtä ja toista, joten voisin mennä uudestaankin. Raitiovaunukirjasto oli kyllä hellyyttävä. 😀

      Tykkää

  7. Täytyy myöntää, että ennen postauksiasi en ollut kuullutkaan koko Curitibasta. Mutta näyttää oikein kivalta kaupungilta, ja voisin ehdottomasti poiketa tuolla jos lähtisin reissaamaan Etelä-Brasiliaan. Olen osallistunut ilmaiselle kävelykierrokselle vain Budapestissa, mutta se oli niin hyvä, että voisin osallistua jossain päin maailmaa uudestaan. Kuten Miika kommentoikin, että voi olla niin, että tippiin perustuva maksu saattaa olla oppaille kiinteää osallistumismaksua parempi diili 🙂

    Tykkää

    1. Minäkään en ollut kuullut koko kaupungista ennen kuin tuon työharjoittelun bongasin. 😀 Kävelykierrokselle voisin minäkin mennä uudestaan! Voi olla, että omatuntoon perustuva maksu myös tekee näistä laadukkaita, kun oppaat ainakin panostavat kunnolla saadakseen myös paremmat rahat. Win-win -tilanne!

      Tykkää

  8. Hyvin eurooppalaisen näköistä, ehkä vähemmän värikästä, kuin mitä miellän Brasilian olevan. Toki hienot katumaalaukset tuovat sitä väriä. Joka tapauksessa mielenkiintoisen oloinen kaupunki tämäkin. Brasiliaan ei ole ollut suunnitelmia, mutta uskoisin, että sielläkin tulee vielä joskus käytyä. Pitää tehdä tuolloin suunnitelmaa, kun maa on niin valtava. Kiva että täältä saa vinkkejä! 🙂

    Tykkää

    1. Brasilia on tosiaan niin iso, että sieltä löytyy aivan kaikenlaisia paikkoja! Etelä-Brasilia on pohjoista eurooppalaisempi, ja etenkin Curitiba on tosiaan jopa hieman harmaa. Etelästä löytyy myös esim. aivan saksalaisen näköisiä kaupunkeja kuten Blumenau, mikä on aika hämmästyttävää. 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s