Auringonlasku Lake Kariballa

Kariba-järven yllä horisontti alkoi pikkuhiljaa värjäytyä pastellin sävyillä. Olimme matkanneet tänne Sambian ja Zimbabwen rajalla avautuvalle maailman suurimmalle tekojärvelle Lusakasta viikonloppuloman viettoon. Päivä oli kulunut minibussissa, järven rannoilla ja hotellin uima-altaalla. Nyt saimme katsella erilaista näkymää iltaruskon aikaan lähes tyynenä lepäävän järven ylle.

kariba47 ilta2
ilta1 ilta3
ilta4 ilta6
ilta5

Kariba-järven rannoille oli rakennettu afrikkalaisittain melko hulppeita omakotitaloja, joita sambialaiset rikkaat käyttivät kesäasuntoina. Siavongan kylä on myös konferenssikohde lusakalaisille bisnesihmisille, ja melko suosittu viikonlopunviettopaikka niin sambialaisten kuin ulkomaalaistenkin turistien keskuudessa. Paikkaa sanotaankin Sambian Rivieraksi.

Myönnettäköön, että kyllä mekin täällä ihan hyvin viihdyimme, resortin pihamaalla käyskenteleviä riikinkukkoja ihmetellessä ja palmujen reunustamien uima-altaiden takana aukenevaa järvimaisemaa ihaillessa. Aika luksusta! Auringonlasku oli lisäksi ihana, vaikkei mikään räikein värien ilotulitus ollutkaan kyseessä. Hempeän pastelliset kerrokset taivaalla olivat omalla tavallaan juuri täydellisiä.

ilta7

kariba43 kariba45
kariba44 kariba46
kariba49 kariba48
kariba50

Paikallinen kalastaja oli lähtenyt kokemaan verkkoja illansuussa. Ketterästi mies näytti järvellä liikkuvan kiikkerän näköisellä puukanootillaan.

Hilkulla oli, ettemme joutuneet virtahevon hyökkäyksen kohteiksi. Hiekkarannalta löytyneet hipon vettä kohti kulkevat jalanjäljet eikä edes rannalle pystytetty ”Beware of hippos and crocodiles” -varoituskyltti saaneet kelloja soimaan kummankaan päässä sen suhteen, että vedessäkin saattaisi vaania vaara aggressiivisen virtahevon muodossa. Ketään kun ei rannalla näkynyt. Seurasimme hipon jälkiä muina miehinä kohti vesirajaa, ja erotimme järvestä jonkun roskan tai kiven näköisen asian jota olimme menossa tarkastelemaan lähempää. Tarpeeksi lähelle päästyämme esiin nousi kiukkuisesti puhiseva virtahevon massiivinen pää, ja hyvä ettemme saaneet sydänkohtausta. Hitaasti perääntymällä pääsimme reviiristään tarkan hipon jatkuvan ja vihaisen tuijotuksen alla kauemmas rannalle turvaan. Puuh! Johan oli kohtaaminen. Virtahepojen tappamien ihmisten vuosittainen määrä ei nimittäin ole mikään ihan pieni, joten näiden otusten kanssa saa oikeasti olla tarkkana.

kariba51
kariba52

kariba53
Kuvan hippo liittyy vahvasti tapaukseen.

Että sellainen ilta Kariba-järven rannalla. Pimeän laskeuduttua söimme vielä illallista hotellimme ravintolassa ja katsoimme sambialaisia televisiokanavia huoneessamme, kun kerran telkkari oli. Nat Geo Wild ohitti silti ehkä sambialaiset kanavat ollen molempien lemppari.

Lake Kariballa Sambesi-joen laaksossa on kesällä (eli loka-maaliskuussa) todella kuuma, mutta talvella sadekauden jälkeen miellyttävän lämmintä, toisinaan jopa viileää. Me vierailimme siellä heinäkuun loppupuolella, jolloin Lusakassakin alkoivat lopputalven lämpötilat jo kohoamaan lähemmäs kolmeakymppiä. Minusta tuo 25-30 astetta on juuri optimaalinen lämpötila, ei liian kuuma eikä kylmä.

Karibalta olisi vielä yksi postaus tulossa, ja siinä lähdetään veneretkelle järvenselälle.

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda


In English: After spending the day on minibus, lake shores and the hotel pool, night was starting to arrive on Lake Kariba. It’s not only a popular weekend getaway destination among local and international tourists, but rich folks have built their summer residences on the lake shores as well. No wonder Siavonga is called the Riviera of Zambia. Sunset was coloring the sky with layers of pastel shades, and the sight over the palm-lined swimming pools to the lake was very luxurious. Peacocks were walking in the resort garden, and a local fisher man was checking his nets from a wooden canoe at dusk. We also got almost attacked by an aggressive hippopotamus, which we didn’t see in the water. After we got too close, he lifted his massive head above the water making quite irritated noise. Luckily he stayed there staring at us while we were slowly walking backwards to the safety of the beach. These guys kill quite many people every year, so better take the warning signs seriously! 

Mainokset

20 kommenttia artikkeliin ”Auringonlasku Lake Kariballa

  1. Jotenkin tuosta hipon ilmeestä tulee mieleen semmoinen kärttyisä vanhempi papparainen, jonka viereen joku on tullut liian lähelle istumaan kirjastossa. Hum. Aika huikean oloinen resortti kyllä, vaikka järvessä vaanivatkin vähän haukea isommat pedot 😀

    Tykkää

  2. Sisarellani on ihan samanlainen kokemus Tansaniassa. Toisella puolella leiriä oli puuskuttava ja jostain ärsyyntynyt hippo ja toisella puolella alueelle eksynyt liian kiinnostunut norsu. Systeri ja hänen miehensä päättivät vetäytyä lodgen baariin, sillä aikaa kuin masait karkoittivat kattilankansia lyömällä ja muuten metelöimällä piirittäjät : )

    Tykkää

    1. Hahhah, apua mikä tilanne. 😀 Lodgen baari ja pienet rauhoittavat drinksut tuohon väliin oli varmasti ihan hyvä veto. Minä taas kuulin, että norsutlauma oli tullut ”pomoni” bungalowin seinästä läpi ruoan perässä…

      Tykkää

  3. Ihanan näköistä! Miun mies joutui myös melkein hipon hyökkäyksen kohteeksi en muista oliko Tansaniassa vai Keniassa vai missä… Mutta on näköjään aika yleistä, en ihmettele että ihmisiä kuolee paljon virtahepojen uhreina!

    Tykkää

  4. Kyllä tuolla kelpaisi tepastella! Tuo ensimmäinen kuva noista riikinkukoista oli ihana. Mutta eikö nuo värilliset ole koiraita? Nimittäin yllättävän hyvin näyttivät tulevan toimeen keskenään.
    Sitä ei aina tajuakaan, kuinka vaarallisia nuo muiden maiden otukset ovat. Hipotkin näyttävät varsin vaarattomilta…

    Tykkää

    1. Ehkä noilla riikinkukkokoirailla oli sen verran naaraitakin seurana, ettei niiden tarvinnut nahistella? 🙂 Juu, hipoista ei heti uskoisi kuinka pahaa jälkeä ne voivat saada aikaan kokiessaan olonsa uhatuksi!

      Tykkää

  5. Mukavan näköinen paikka ja varmasti omalla tavallaan kauhistuttava kokemus.

    Virtahepot tappaa ihmisiä käytännössä yleensä kahdella tavalla. a) ihminen on veden ja virtahevon välissä, jolloin eläin hakee turvaan itsensä veteen ja keilaa ihmisen mukanaan. b) virtahepo on veden alla ja joku tulee jollakin veneellä&kanootilla yläpuolelle ja hippo kaataa sen. Toki virtahepo voi lähteä ryntäämään vedestä päälle, jos siihen tarpeeksi lähelle menee häiritsemään ja varsinkin, jos on pentuja lähistöllä. Mahtavia eläimiä kyllä ja itsellä parhaat muistot niistä on Etelä-Afrikan St. Luciassa: http://kohteenamaailma.fi/afrikka/kanootilla-krokotiileja-katsastamassa/

    Tykkää

    1. Näin juuri, huono tuurihan siinä usein vain on jos joutuu hipon jalkoihin. Mutta uskon kyllä, että tämä yksilö olisi voinut lähteä vedestäkin hätyyttelemään jos ei oltaisi peräännytty, sen verran kiukkuiselta se vaikutti. Pitääkin käydä lukemassa sinun hippokokemuksistasi 🙂

      Tykkää

  6. Hui, onneksi ehditte perääntymään virtahevon tieltä. Aika kuumottava tilanne. En ole itse päässyt koskaan virtahepoja näkemään, oli varmaan jännityksestä huolimatta hieno kokemus. Nuo krokotiilit on myös aika ovelia ja piiloutuvat veteen, niitäkin saa kyllä tosissaan varoa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s