Luonnonpäivän koskiretki Keski-Suomessa

Suomen luontoa juhlitaan kotimaan 100-vuotiaan taipaleen kunniaksi tänä vuonna kokonaista neljä kertaa Suomen Luonnon päivien muodossa. Ensimmäistä, Sukella talveen -teemaista Luonnonpäivää vietettiin pari viikkoa sitten lauantaina 4.2. Ympäri Suomea järjestettiin monia retkiä lähialueiden luontokohteisiin, ja mekin osallistuimme Suomen Luonnonsuojeluliiton Jyväskylän seudun yhdistyksen järjestämälle koskiretkelle. Se olikin päivän ainoa tapahtuma Jyväskylässä, joten valinnanvaraa ei hirveästi jäänyt.

Retken ohjelmassa oli suunnitelmana käydä katsastamassa Keski-Suomen hienoimpia koskia, kuten Konneveden kosket ja Laukaan Kuusaankoski, mutta myös ihmetellä Saarijärvellä sijaitsevaa Murronjokea, joka on valittu Luonnonsuojeluliiton 100 luontohelmeä -kohteisiin. Retkelle lähdettäisiin omilla autoilla, joten tässä oli loistava tilaisuus autottomallekin päästä näkemään Jyväskylää ympäröivää maaseutua ja tietysti retken ohjelmaan kuuluvia vesistöjä.

koskiretki3 koskiretki2
koskiretki1

Matkaan lähdettiin jyväskyläläisen S-marketin parkkipaikalta, missä autoihin järjestäytyminen vei tovin. Kaikille kuitenkin löytyi kyyti ja pääsimme matkaan. Sää ei ollut upean aurinkoinen talvisää, mutta päivän harmaudesta huolimatta ihan kelvollinen: pikkupakkasta ja lunta maassa.

Suuntasimme ensimmäiseksi Saarijärvelle, missä teimme pienen pysähdyksen keskustan viereisellä sillalla. Jäi vähän epäselväksi, mikä oli stopin tarkoitus – ehkä tarkistaa lintutilanne. Jatkoimme kohti etelää Murronjoelle. Suomen 100-luontohelmeä -kohteisiin on valittu kansallisesti merkittäviä mutta uhanalaisia luontokohteita, jotka tulisi suojella tuleville sukupolville. Enimmäkseen nämä kohteet ovat siis kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden ulkopuolella. Murronjoki ei kuitenkaan näin talvella ollut kovin erikoisen oloinen paikka, ja kansallismaiseman hienoudenkin ymmärsi vasta lähtiessä ajettuamme kauemmas jokilaaksosta, mistä avautuivat mukavan idylliset maalaismaisemat. Jokea on aikoinaan muokattu rankalla kädellä mm. tukinuittoa varten ja lähiaikoina kunnostettu laittamalla joenuomaan kiviä ja muuta. Tietenkin kansallismaisemien ja niiden luontoarvojen toivoisi säilyvän vastakin, mutta ainakaan nyt Murronjoella ei ole minkäänlaista suojelustatusta.

Teimme pari pysähdystä eri kohdissa jokea, joista toisessa oli vanha vesimylly. Joen jääpeitteellä risteili saukonjälkiä, jotka johtivat avantoon. Siellä oli selkeästi käyty pulikoimassa, mutta itse veijareita ei kuitenkaan näkynyt. Saukkojen sijaan näimme myöhemmin isolepinkäisen koivussaan.

koskiretki4

koskiretki6
Saukonjälkiä Murronjoen jäällä.

koskiretki5
koskiretki7 koskiretki8-horz
koskiretki9 luonnonpaivaa
koskiretki12koskiretki10

Seuraava pysähdys tehtiin Äänekoskella. Olimme luontoretkellä, mutta meidät vietiin kävelylle valtavan paperitehtaan viereen. Tehtaan lämpö piti ilmeisesti järven sulana, ja paikalla piti olla vesilintuja. Olihan siellä pikku-uikku ja koskikara. Tässä vaiheessa kaikilla alkoi kuitenkin jo olla sudennälkä, eikä evästaukoa näykynyt tai kuulunut, joten linnut eivät hirveästi siinä vaiheessa jaksaneet kiinnostaa. Lisäksi tehdasalueella oli isot liikkumisen kieltävät kyltit. Olimme muutenkin ajatelleet retken olevan enemmänkin sellainen luontoretki, missä  käveltäisiin pieni lenkki yhdessä paikassa ja siirryttäisiin sitten seuraavaan, mutta kohteet olivatkin sellaisia mihin pääsi autolla aivan viereen, eikä kävelemään juuri ehtinyt. Kivahan se oli vanhemmille osallistujille, mutta itse olin vähän pettynyt. Etenkin odottamaton vierailu lemuavan paperitehtaan varjossa nousevan nälkäkiukun säestämänä ei hirveästi innostanut, ja yksi seurue lähti kotiinkin tässä vaiheessa. Retken järjestäjät olivat kertoneet, ettei heidän retkilleen yleensä lähde monikaan ulkopuolinen, joten he olivat ilmeisesti tottuneet tekemään retkensä niin kuin heille itselleen parhaiten sopi. Yksi järjestäjistä vieläpä kommentoi kaverini palautetta evästauon sijoittamisesta turhan myöhään vähän tökerösti sanoen, että eikö se ole vain kiva syödä vasta sitten kun oikeasti nälkä! Niin, no…

koskiretki13 koskiretki14
koskiretki15 koskiretki17
koskiretki16 koskiretki19
koskiretki18-horz luonnonpaiva

Lopulta pääsimme kuitenkin Konneveden Siikakosken laavulle, missä viritimme nuotion palamaan. Tämäkin paikka oli ihan autotien vieressä, mutta liikennettä ei onneksi ollut. Olipa ihanaa päästä vihdoinkin syömään eväitä ja grillaamaan soijanakkeja! Termoksesta kaadettiin kuppiin höyryävän kuumaa kaakaota ja lämmiteltiin varpaita tulen edessä. Lämpesipä nuotiolla pari pullaakin. Lopuksi malttoi hieman ihailla leveää ja kivikkoista Siikakoskeakin. Paikka oli ollut presidentti Kekkosen lempikalastuspaikkoja, ja täältä löytyi myös paljon saukonjälkiä ja se koskikara, josta puolisen retkiseuruetta oli aivan innoissaan. Evästauko oli tällä kertaa se retken parhain osuus, mutta niinhän se on monesti muutenkin!

Kello oli kuitenkin jo niin paljon, että hämärä alkoi laskeutua. Retken viimeinen etappi  eli Laukaan Kuusaankoski pitäisi siis jättää väliin. Siinä vaiheessa oli vain iloinen päästessään kotiin, mutta yhden kohteen missaaminen harmitti, etenkin kun olimme tuhlanneet aikaa paperitehtaan vieressä.

koskiretki22 koskiretki20
koskiretki23
koskiretki24koskiretki21 koskiretki26

Tälle retkelle en kympin arvosanaa antaisi, sillä sen järjestäjillä oli selvästi ongelmia retken organisoimisen kanssa. Evästauko olisi pitänyt pitää paljon aikaisemmin ja jättää omituiset tehdasalueiden lintubongauskiepit välistä, kun kyseessä kuitenkin oli koskiretki eikä mikään varsinainen linturetki. Lisä-ärsytystä koitui autokyytimme kuskista, joka piti todella rasittavaa rykimisääntä aivan koko ajan, eikä näyttänyt olevan yhtään juttutuulella. Voisin silti antaa SLL:n Jyväskylän seudun yhdistyksen tapahtumille uuden mahdollisuuden, mutta jollain erityyppisellä retkellä. Hyvät eväät laavulla olivat tämän koskiretken pelastus ja kierros oli sähläämisestä ja tehdasalueella keekoilusta huolimatta ihan mukava tapa viettää talvista lauantaipäivää. Ja ainakin sitä keskisuomalaista maaseutua näki päivän aikana paljon!

Suomen luontoa aion kuitenkin juhlia jatkossakin. Seuraava Suomen Luonnonpäivä on 20.5., jolloin villiinnytään keväästä. Katsotaan, mitä keksitään silloin!

Kävitkö sinä luontoretkellä Luonnon päivänä tai aiotko käydä tulevina?

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda.


In English: Finland is celebrating its 100th anniversary of independence, but also its wonderful nature this year. There are four Nature days when everyone can join the celebrations also by attending an organized trip. The first Nature day was two weeks ago, and we went to a rapid trip with the local nature protection association. We visited a rapid (there were three in the program, but we never made it to the last one) but also a river and even an industrial area, which was interesting to say the least. The first destination, Murronjoki river, is one of the 100 Finnish Pearls of Nature, but I didn’t find it that special in the winter time despite the traditional countryside scenery. The organizers took us to see some water birds by the smelly paper factory where there was no ice cover, and we stopped in a few other a little strange places as well. Everyone was super hungry, so interest to walking close to a factory was almost zero. The best part of the day was the lunch break at Konnevesi, where we could finally enjoy the bonfire, our soy sausages and hot chocolate! That made the trip worth it.

Advertisements

24 kommenttia artikkeliin ”Luonnonpäivän koskiretki Keski-Suomessa

  1. Kuulostaapa ärsyttävältä käyskennellä jossain paperitehtaan varjossa, kun on odotellut luontoretkeilyä. Mua olisi myös harmittanut tuo paikasta toiseen kärräily, kun toivoo pääsevänsä kävelemään enemmän. Mutta kiva kun kerroit noista Suomen Luonnon päivistä, mä en ollut kuullutkaan niistä. Todellakin täyty tutustua, mitä olisi tarjolla Helsingin seudulla. 🙂

    Tykkää

    1. No sanos muuta! Ehkä olisi voinut kertoa tapahtuman sivuilla etukäteen ettei retkellä juuri käveltäisi, niin olisi vähän tiennyt mitä odottaa.

      Siellä pk-seudulla on varmasti enemmänkin tarjontaa, eli seuraavana kertana mukaan vaan jollekin retkelle 🙂

      Tykkää

  2. Minä nyt olen vähän eri mieltä. Vaikka koskikara pulikoisi kusirännissä, niin sitten seistaan sen vierellä ja katsotaan sitä. Toisaalta, isokin koski ilman karaa on pelkästään hukkaan virtaavaa vettä. Kumma yhteensattuma, että minäkin juuri julkaisin jutun, jossa käyn Äänekoskella ja löydän karan, mutta minulla ei ollut sellaista onnea, että olisin ollut autolla, vaan kävelen jalkani poikki. No mutta, tietysti arvostan maisemia, mutta lähinnä vasta karan jälkeen. Niin ja geokätköpurnukan loggaamisen.

    Tykkää

  3. Kauniita kuvia harmaasta päivästä, nälkäkiukusta ja paperitehtaasta huolimatta. 🙂 Voitaneen toivoa, että retken järjestäjätkin ottavat opikseen ja harkitsevat seuraavan retken vähän paremmaksi.

    Tykkää

  4. Hauska idea retkellä. Harmillista, että se ei ihan täydellisesti toteutunut järjestelyjen puolelta. Tosi kiva lukea omalta kotiseudulta juttuja ja nähdä paikkoja, joista ei ole ollut kaikista edes tietoinen, vaikka siellä niin paljon tulee edelleen pyörittyä.

    Tykkää

  5. Ehkä ongelma oli tosiaan paremman etukäteisinfon puutteessa, niinkuin Merituulikin kirjoitti. Tai siinä, että retkelle ei osattu odottaa ektään ulkopuolisia, jotka eivät tienneet ”että näinhän nämä aina tehdään” 😀 Kivaa kuitenkin, että retkiä järjestetään – ehkä ensi kerralla paremmalla onnella!

    Tykkää

  6. Kyllä Jyväskylän seudullakin on vaan niin kaunista! Ihana tää luonnonpäivät-juttu kyllä. Mekin käytiin talviluonnonpäivänä reippailemassa, joskin Etelä-Suomessa. Ehkä tänä vuonna tulee tehtyä kotimaanretkiä entistä enemmän. Hyvin on ainakin sen suhteen vuosi jo alkanut. 🙂

    Tykkää

  7. Kyllä olisi minuakin ärsyttänyt, jos retkikuvaus antoi ymmärtää jotain muuta. Erityisesti voin samaistua tuohon nälkäkiukkuun, jonka seurauksena evästauko tuntuu todellakin retken huippukohdalta. 😀 Kuvat olivat joka tapauksessa hienoja, onneksi meillä on vielä neljä vuodenaikaa!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s