Croc Valley Camp – majapaikka South Luangwassa

South Luangwan safari majapaikkoineen piti järjestää melko nopealla aikataululla, sillä miehen työharjoitteluun liittyvän Sambian itäisessä provinssissa Katetessa järjestetyn opettajankoulutustilaisuuden aikataulut selvisivät oikeastaan vasta kouluspäivien alkaessa. Itse halusin tietenkin lähteä Zén mukaan katsomaan miltä itäisessä Sambiassa näyttäisi, sillä reissuun saisi nimittäin yhdistettyä kätevästi myös viikonlopun South Luangwan kansallispuistossa! Varasinkin safarimme vain muutaman päivän varoitusajalla, mutta sesongin ulkopuolella tilaa onneksi löytyi ja kuljetuskin järjestyi majapaikkamme kautta helposti.

Majapaikkamme sijaitsi aivan kansallispuiston portin ja Mfuwen kylän välissä. Kansallispuiston sisällä sijainneet safarilodget olisivat olleet hintatasoltaan budjettimme ulkopuolella, joten jäimme toiselle puolen Luangwa-jokea. Meillä kun ei ollut tällä reissulla edes mahdollisuutta harkita omatoimista safaria vuokra-auton ja teltan kanssa. Safareiden hintavertailun jälkeen päädyimme halvimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon ja varasimme Croc Valley Camp -nimisestä safarileiristä itsellemme kahden päivän ja kahden yön safarin, jonka ensimmäinen vuorokausi olisi täysihoidolla. Huonetyypiksi valitsimme halvimman ”family roomin”, perhehuoneen, joka paikan nettisivujen kuvan mukaan näytti olevan isokokoinen safariteltta. Varatessa sähköposteihini vastattiin kyllä nopeasti, mutta suurin osa esittämistäni kysymyksistä jätettiin huomiotta ja jouduin kyselemään samoja asioita moneen kertaan. Lopulta luovutin, toivoen etten näkisi kyseistä asiakaspalvelija-Herbertiä leirissä ollenkaan – enkä muuten nähnytkään. Päätimme mennä paikanpäälle ja katsoa millainen paikka olisi kyseessä. Ainakin meillä olisi joku katto pään päällä ja safareita tiedossa.

croc3 croc2
croc1 croc4

Afrikkalaisin kankain sisustettu huone oli mukava, mutta olimme hieman ihmeissämme kun meidät laitettiinkin ihan oikeaan taloon teltan sijaan. Nettisivujen kuva oli hieman hämäävä tässä kohden, sillä perhehuone todellakin tarkoitti huonetta, eikä telttaa. Yhden telttailusafarin Kafuessa jo koettuamme olimme kuitenkin ihan tyytyväisiä, sillä huone oli aivan uusi ja todella viihtyisä. Parasta oli sänkyjen ylle kiinnitetty valtava hyttysverkko, jota ei tarvinnut tunkea patjan alle tai tarkistella, onko jossakin kohdassa reikä – saati herätä aamulla huomaten, että on yön aikana potkinut verkon puoli metriä auki ja sängyssä ryömii torakka (terveisiä vaan Lusakaan). Sängyt olivat jännillä muuratuilla kivialustoilla, mutta harmi että ne olivat erilliset. Huone sijaitsi rivitalomaisessa upouudessa rakennuksessa, ja parin huoneen päästä löytyi tilava yhteiskäytössä oleva kylpyhuone lämpimällä suihkulla. Ei olisi tullut mieleenkään valittaa yhteiskylppäristä, koska se lämmin suihku tuntui Lusakan bucket showereiden jälkeen luksukselta, vaikka olimme jo muutaman päivän sellaisia Katetessa käyttäneetkin.

croc8croc18croc6

croc7
Tämä oli ilmeisesti joku huoltorakennus, mutta hauskan näköinen.

croc25croc22

Croc Valley Campissa täysihoito maksoi sesongin ulkopuolella 100 dollaria vuorokaudelta sisältäen majoituksen 2 hengen huoneessa, kaksi safaria päivässä sekä ateriat: kevyen aamiaisen, brunssin, iltapäiväteen ja illallisen. Ruoka oli länsimaista, ja paikka tarjoili myös hyvää kasvisruokaa. Meille länkkäriruoka oli mukavaa vaihtelua, mutta lyhyemmällä matkalla paikallinen ruoka voisi kiinnostaa safarillakin enemmän. Mietin vain, että mistä kaikki ne ruoka-aineet oikein tänne roudataan, mutta ilmeisesti Chipatan kaupungista parin tunnin ajomatkan päästä.

Jos täysihoidon kaikki osaset olisi ostanut erikseen, olisi 100 dollaria päivältä tullut täyteen jo ilman aterioita, joten tämä oli varsin edullinen vaihtoehto. Päälle joutui tosin maksamaan sisäänpääsyn kansallispuistoon kerran päivässä, eikä aterioihin kuulunut kylmiä juomia, vaan ne piti ostaa itse erikseen. Lähtöpäivän aamunakin voi tehdä vielä viimeisen safariajelun, jos ehtii. Me emme ehtineet aamukolmen Lusakan-bussin takia, joten pääsimme yhteensä kolmelle game drivelle. Tämän takia emme ottaneet toiseksi yöksi täysihoitoa vaan varasimme huoneen ja yhden safarin erikseen säästäen näin muutaman kympin. Pääsimme silti täysihoitoon kuuluvalle illalliselle muiden mukana. Kolmen tunnin taksikyyti Katetesta majapaikkaamme taas kustansi muistaakseni 100 dollaria, eli 50 per henkilö.

croc9
croc23croc20

Saapuessamme paikalle leirintäalueen baari-ravintola oli täynnä metelöiviä brittejä, jotka katselivat telkkarista jalkapallopeliä, ja onneksi poistuivat sen loputtua. Jalkapallofanit olivat tulleet tänne naapurileireistä, joissa ei kenties ollut telkkaria ollenkaan, tai sitten meidän töllöttimemme oli parempi. Itsekin katselimme siitä Portugalin Euro-peliä ja kannustimme pojat voittoon.

Leiriin kuului wifillisen baari-/oleskelurakennuksen, huoneiden ja valmiiksi pystytettyjen luksustelttojen lisäksi leirintäalue, jossa näkyi teltta-autoilijoita ja muita omatoimimatkailijoita. Leiristä löytyy myös bungaloweja vuokrattavaksi, eikä hintaeroa huonemajoitukseen ole paljoakaan. Ateriat tarjoiltiin viihtyisässä ruokailutilassa, joka oli avoin olkikattoinen katos. Oli ihanaa syödä siellä brunssia keskipäivän raukeudessa ja illallista kynttilän valossa sirkkojen sirittäessä ja virtahepojen mylviessä joella. Pihalta löytyi hippoystävällinen uima-allas jossa viilentyä päivän kuumimpina hetkinä ja viihdykettä, kuten jättiläisshakkilauta nappuloineen.

Paras paikka oli kuitenkin pihakeinu, joka oli pystytetty paraatipaikalle Luangwa-joen varteen. Sieltä pystyi omassa rauhassa tarkkailemaan joessa kylpeviä virtahepoja, joista osa oli ihan pieniä poikasia. Krokotiilit makoilivat kuivan kauden paljastamilla hiekkapenkoilla odottaen tilaisuutta iskeä hampaansa saaliiseen. Lintuja näimme myös, kuten kirjokalastajan ja hohtavan vihreäkylkisen hadadaiibiksen. Leirissä otettuja kuvia katselemalla vaikuttaisi siltä, ettei ole mitenkään tavatonta nähdä eläimiä kuten kirahveja ja elefantteja lodgen pihassakaan. Yön aikana ovemme eteen olikin mystyisesti ilmaantunut läjä norsun jätöksiä. Seuraavana yönä bussimatkan eväitä huoneessa piilotellessamme en nukkunut kovin hyvin pelätessäni norsulauman tulevan seinästä läpi ruoan haistettuaan – sekin on nimittäin ihan normaalia. Pihapuissa hyppi myös apinoita, vihermarakatteja, joista osa oli oppinut taitaviksi ruokavarkaiksi. Täällä ollaan todellakin kylässä eläinten kotona.

croc13
croc19croc21
croc10 croc5
croc24
croc11 croc12
croc16 croc15-horz
croc17

Saavuimme leiriin lounasajan jälkeen, joten tilasimme ravintolasta annokset. Hinnat olivat melko eurooppalaiset, mutta ehkä sen ymmärtää, kun ruoka-aineet joudutaan tuomaan kaukaa. Itse söin jotain hyvin brittiläistä, nimittäin kasvispihvin, jonka päälle oli kasattu läjä perunamuusia ja paistettua sipulia. Ah ja nam! Kaiken sen maissipuuron ja riisin jälkeen perunamuusi maistui ihan taivaalliselle. Ruokahetken kruunasivat tietysti Mosi-olut ja maisemat ohi virtaavalle joelle, mutta yksi pieni häiriötekijäkin löytyi. Nälkäinen vihermarakatti nimittäin tarkkaili syömistämme silmä kovana, ja röyhkeästi tulikin kahmaisemaan lautaseltani kourallisen perunamuusia. Roisto juoksi heti kauemmas mussuttamaan sitä, mutta vartioimme loppuja ruokia niin tiukasti, että se joutui lähtemään muihin pöytiin. Sämpylän puolikas suussaan se kiipesikin tyytyväisenä puun oksalle ahmimaan saalistaan. Kaikkeen nuokin fiksut otukset sopeutuvat, jos on tilaisuus.

Maisemat eivät olleet pöllömpiä myöskään ajaessamme Katetesta kansallispuiston kupeeseen. Tie Chipatasta Mfuween on ennen ollut kuoppainen hiekkatie, mutta se on ihan vastikään päällystetty, joten nykyään matka taittuu huomattavasti nopeammin ja mukavammin. Kukkulat kumpuilivat auton ikkunan takana, ja välillä maisemat aukesivat laajoille tasangoille, joiden takana kohosi lisää kukkuloita. Ohitimme myös paljon pieniä kyliä olkikattoisine savitiilitaloineen. Sambian maaseudulla ei ole vielä tietoakaan sellaisista mukavuuksista kuin sähkö, internet tai juokseva vesi. Jollain kylässä on ehkä pieni aurinkopaneeli, jolla saa ladattua kännykän, mutta siihen se sitten jääkin. Täällä eletään pitkälti maanviljelystä ja karjasta. Siksi olikin vielä tavallistakin surullisempaa huomata musta savupilari tien vieressä. Jonkun onnettoman olkikattotalo oli ilmiliekeissä, eikä asialle ollut selvästikään juuri mitään enää tehtävissä. Talo palaisi maan tasalle, mutta toivon mukaan muut pihapiirin rakennukset säästyisivät. Minulle tuli vasta jälkikäteen mieleen, että olisi pitänyt hypätä ulos autosta ja mennä antamaan sille talon kauhistuneen näköiselle emännälle omista pienistä rahoistamme edes pari kymppiä uusia rakennustarvikkeita varten. Hänellä olisi ollut sille varmasti tärkeämpää käyttöä kuin meillä. Seuraavalla kerralla yritän muistaa.

croc26 croc29

croc27
Sambialainen kyläkoulu.
croc30
Epäonnen päivä.

croc28

Kaiken kaikkiaan vierailumme South Luangwan upeissa maisemissa oli oikein onnistunut. Croc Valley Campin safariajelut olivat laadukkaita, sillä ryhmät eivät olleet liian suuria ja opas oli hyvin asiantunteva. Häneltä saattoi kysyä kansallispuiston luonnosta ja sen asukeista mitä vain, ja sai aina pätevän vastauksen. Omat toiveet otettiin myös niin hyvin huomioon kuin ryhmässä pystyi. Jos kyydissä oli linnuista kiinnostunutta porukkaa, niin lintujakin jäätiin tiirailemaan toviksi jos toiseksikin. Kovin kauaksi porteilta emme ehtineet safarien aikana ajamaan, mutta lenkit olivat kuitenkin joka kerta erilaisia. Eläinten näkeminen on pitkälti tuurista kiinni, eikä asiantuntevinkaan opas voi siihen juuri vaikuttaa. Jos jälkiä ei ole, niin ei niitä voi seuratakaan. Ainoa mikä jäi kaihertamaan oli, ettemme päässeet kävelysafarille – sen järjestämiseen kun oltaisiin tarvittu minimissään 3 henkeä. South Luangwan sanotaan olevan Afrikan ensimmäinen kävelysafareita tarjonnut kansallispuisto ja se on edelleen yksi parhaita paikkoja kokea savannien elämää maan tasolta käsin.

South Luangwa on toki turistisoituneempi kuin esimerkiksi myös Sambiassa sijaitseva Kafuen kansallispuisto, mutta netistä lukemieni juttujen mukaan kuitenkin melko hiljainen kohde verrattuna esimerkiksi Krugeriin. Se on enemmänkin sellainen erilaisen loman viettopaikka, kun taas Kafue on enemmän seikkailuhenkisempiä luontoihmisiä varten. Croc Valley Campistä löytää safarilomailuun mukavat ja turvalliset puitteet hyvillä hinnoilla. Paikallisessa omistuksessa se ei kuitenkaan ole, joten sitä ehkä miettisin kahdesti ennen bookkaamista. Voisin silti kuvitella tulevani tänne takaisinkin oman vuokra-auton ja teltan kera!

Lue muut South Luangwa -aiheiset postaukseni näiden linkkien takaa:

Afrikan savanneilla: South Luangwan kansallispuisto

Aamusafari South Luangwassa

South Luangwa: kohtaaminen leopardin kanssa

Millaisissa majoituksissa sinä olet yöpynyt safareillasi?

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda.


In English: We needed to book our safari in South Luangwa national park in Zambia only a couple of days before our arrival, but luckily there was enough space in Croc Valley Camp, located between the Mfuwe village and the park gates. We had booked a family room that looked like a tent on the webpage, and were a bit surprised to find out that it actually meant a proper room. We were happy with it, as the room was new and cozy with a huge, problem-free mosquito net. There was a shared bathroom, a swimming pool and a giant chess at the camp, and a bar-restaurant with hanging out space and WiFi zone. We chose a full board package (100 dollars per day), that included the room, two safari rides per day and all meals. Other lodging options consisted of a campground for those arriving with rental cars, luxury tents, and bungalows. The best place was the swing by the Luangwa river, from which we could observe the bathing hippos, lazy crocodiles and birds. Elephants are not unheard of in the camp, and we found a pile of fresh elephant dung in front of our door one morning. We tested the restaurant for a lunch on our day of arrival, and there was a hungry vervet monkey stealing part of my mashed potatoes. She also stole a bun from another table. Here one is definitely only a visitor at the home of the animals. All in all, our visit to South Luangwa was really nice. It is a more touristic safari destination than Kafue, but it feels more like a holiday whereas Kafue is better for adventurers, and it’s still not too crowded. I could imagine going back someday with a tent-car.

Follow Vida de Estrada travel blog on Facebook or Bloglovin’, or follow my Instagram account! You can find me there with the name @johannahulda.

Advertisements

16 kommenttia artikkeliin ”Croc Valley Camp – majapaikka South Luangwassa

  1. Kiva, että postasit tipujen kanssa niiden nimet. Kirjokalastaja onkin minulla jo pinnalistalla.
    Minulle on käynyt samoin, että olen ajatellut jälkikäteen, että olisikohan pitänyt auttaa, mutta ei mahda mitään, aina ei raksuta. Aivot on tietyssä moodissa ja sitten pitäisi vaihtaa toiseen, siihen, missä huolehditaan ihmisistä, eikä se tapahdu tarpeeksi nopeasti.
    Kovasti tykkään näistä safarikuvista, niistäkin, joissa ei tipi ole pääesiintyjä. Minulla on myös kokemusta epäilyttävistä, lähinnä kosmeettisista malariaverkoista.

    Tykkää

    1. Kiitos Stacy! Näiden tirppojen nimien hakeminen on välillä kyllä aikamoisen googletuksen takana. 😀 Kummasti ne sieltä aina lopulta löytyy, vaikka käyttää sellaisia hakusanoja kuin ”zambia water bird with green shiny side”… Lähinnä kosmeettinen malariaverkko on hyvin kuvailtu!

      Tykkää

  2. Upea safari ja varmasti mieletön reissu! Kuvat oli kyllä hienoja ja nuo eläimet, voi että. On varmasti uskomatonta saada seurata eläimiä omassa elinympäristössään. Paitsi se torakka-juttu, mä olisin varmaan menettänyt yöuneni useammaksi yöksi. Kääk!

    Harmillinen tuo tulipalo. 😦

    Tykkää

    1. Niinpä, hitsi miten etuoikeutettu olo oli kun sai katsella norsujen ja kirahvien jne. puuhastelua niiden omassa ympäristössä. Torakoita taas metsästettiin useamman kerran myrkkypullon kanssa sängystä, uunista ja jääkaapistakin, joten niihin vaan tottui jossain vaiheessa. Tai siis minä totuin, mies ei. 😀

      Tykkää

  3. Torakat ja varastelevat apinat – siinäpä kaksi asiaa, joita en välittäisi tavata enää. Nimimerkillä kokemusta on. =)
    Mutta muita eläimiä lähtisin mielelläni tuonne bongailemaan! Erityisesti virtahepoja olisi kiva nähdä. Mainioita veitikoita!

    Tykkää

  4. Näyttää kyllä sellaiselta ”Afrikalta”, mikä mielikuvissa sana Afrikka minussa herättää. Toki omienkin kokemusten perusteella Afrikkaa on hyvin erilaista, mutta tällainen tuntuu sellaiselta, mikä on sitä ”sopivaa keskitasoa” eli ei aivan hökkelikylää, mutta ei mitään luksustakaan. Varmasti eläimet ja luonto tuollakin oli se upein juttu, minkä takia sinne itse menisin!

    Tykkää

    1. Niinpä, ei Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan (paitsi Etelä-Afrikkaan) juuri kukaan lähde kaupunkikohteiden takia, vaan juuri sen luonnon ja eläinten. Niiden takia sitä kyllä sietää vähän alkeellisempaakin meininkiä. 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s