Florianópoliksen Campeche on Pikku Prinssiä ja hiekkadyynejä

Florianópolis, tuttujen kesken Floripa, on rannikkokaupunki eteläisessä Brasiliassa Santa Catarinan osavaltiossa. Osavaltionsa pääkaupunki sijaitsee kauniilla saarella, jota paikalliset kutsuvat usein Ilha da Magiaksi, lumousten saareksi. Voisi kuvitella, että vihreiden vuorten ja hiekkarantojen Floripa olisi saanut lempinimensä kävijän lumoavan luonnonkauneutensa perusteella, mutta nimi tulee sittenkin ihan oikeasta taiasta: saaren asukkien myyteistä ja legendoista.

Nämä tarinat ovat säilyneet hengissä ja siirtyneet sukupolvelta toiselle siitäkin huolimatta, että saarelle, kuten koko Brasiliaan, on muuttanut väkeä vähän joka puolelta maailmaa. Koko saaren kattavat legendat kertovat noidista, jotka kiusasivat kalastajia heidän seilatessaan saaren edustalla, tai tekivät hevosten harjoihin takkuja. Edelleen uskotaan, että noita esittäytyy kätellen vasemmalla kädellä, ja että Florianópolikseen muuttavien pitäisi pyytää noitien lupa muuttoonsa elääkseen rauhassa saarella. Muut uskomukset ovat sidottuja tiettyihin paikkoihin saarella, ja niissä esiintyy niin hirtettyjen uhrien kummituksia, ihmissusia, punaisia valoja joilla on saappaanmuotoinen varjo, luoliin kadonneita munkkeja kuin perheensä menettäneitä neitojakin.

florianopolis1

florianopolis24
Florianópoliksen keskustaa.

florianopolis4 florianopolis2florianopolis3 florianopolis5

Floripaa ei kuitenkaan tunneta ensisijaisesti myyteistään, vaan nimenomaan kauniista hiekkarannoistaan. Niiden perässä minäkin sinne matkustin, pakoon Curitiban sateista viikonloppua. Ei Floripassakaan ilmat varsinaisesti hellineet ensimmäisenä päivänä, mutta ainakaan siellä ei ollut yhtä sateista ja kylmää. Sen sijaan oli harmaata, tuulista ja viileää, eikä syyskuussa, eteläisen pallonpuoliskon keväällä, kylänraitilla saati rannoilla ollut todellakaan ruuhkaa. Seuraavan päivän auringonpaiste kuitenkin osoitti, että Floripastakin löytyy elämää, se on vain säästä riippuvaista. Seikkailu oli ensimmäinen ja oikeastaan ainoa Curitiban ulkopuolelle suuntautunut reissu, jonka tein Brasiliassa yksin.

Olin lähtenyt Curitibasta bussilla varhain aamulla ja saavuin Floripaan puolen päivän aikoihin. Ensimmäinen etappini oli Campeche, jossa viettäisin yön. Olin kuullut, että saaren eteläpuoli olisi pohjoista kauniimpaa, joten päätin suunnata sinne. Paikallisbussiasema löytyi helposti aivan pitkän matkan linja-autojen terminaalin kupeesta, ja otin ensimmäiseksi bussin kohti Terminal Rio Tavaresia (TIRIO), josta bussit saaren eteläisille rannoille lähtevät. Hieman jännitti, osaisinko perille, ja seurasin matkaa koko ajan gps:n avulla. Hienosti päästiin kuitenkin perille ja TIRIOlla oikea laiturin kohta löytyi helposti opasteiden avulla. Olisin oikeastaan voinut kävelläkin perille, mutta koska bussin vaihdosta terminaaleissa ei koidu lisämaksua, jäin odottelemaan vaihtokyytiäni.

florianopolis6 florianopolis8 florianopolis7 florianopolis9 florianopolis10 florianopolis11

Campechessa menin vahingossa pääkadulla – Avenida do Pequeno Principellä – sijainneen pysäkkini ohi, ja jouduin talsimaan takaisin päin jonkin matkaa. Puhelimen kartta tuli tarpeeseen myös hostellilleni suunnistaessa. Olin valinnut majapaikakseni hyvät arvostelut saaneen, mutta edullisen The House Sport Hostellin joka sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä rannasta. Yö dormissa kustansi noin 15 euroa, sisältäen aamupalan. Kahvi, mehu, juustotoastit, murot ja hedelmät olivat ihan hyvä aamun aloitus, katutaiteella ja surffilaudoilla koristeltu hostelli oli riittävän siisti ja kodinomainen, eikä huoneessa ollut lisäkseni kuin yksi ihminen, saksaa puhunut nuori reppureissaajapoika. Voisin suositella muillekin pikkubudjetilla reissaaville. Skeittiramppikin löytyi pihalta!

Mainitsin jo, että Campechen pääkatu on nimeltään Pikku Prinssin katu. Kylästä löytyy myös Saint-Exupéryn mukaan nimetty kuja, eikä Pikku Prinssi -hahmoilta voi tässä kylässä välttyä muutenkaan. Aivan hellyyttävän ihanaa! Itse olen jonkinmoinen Pikku Prinssi -fani, joten hymy nousi huulilleni joka ikinen kerta, kun noita hahmoja seinillä tai kylteissä näin. Syynä tähän erikoisuuteen on se, että Antoine de Saint-Exupéry vieraili Campechessa 1920-1940-luvuilla ainakin kolme kertaa. Florianópoliksessa kun sijaitsi ranskalaisen postitoimiston Aero Postalen lentotukikohta, jossa pysähdyttiin pitkillä postinkuljetusmatkoilla Buenos Airesin ja Pariisin välillä. Kirjailijan nimi vääntyi paikallisten kalastajien suussa lopulta Zé Perriksi. Campeche onkin ainoa paikka Ranskan ulkopuolella, josta löytyy näin paljon historiallista tietoa yhdestä maailman käännetyimmistä kirjailijoista.

Yritin kysellä hostellilta, löytyisikö Campechesta kasvisravintolaa, ja sain vastaukseksi paikan, joka sinne päästyäni osoittautuikin luomupuodiksi. Ihan kiva, mutta ei sitten kuitenkaan. Kyselin sitten sieltä kaupasta ravintolan perään, ja lähdin kävelemään tien vartta pitkin osoitettuun suuntaan. Vastaan tuli kuitenkin hypermarketti, joten päätin suunnata sinne hakemaan piknikeväät ja mennä rannalle syömään niitä. Nälissään tuli ostettua kaikenlaista, kuten valkosipulivoipatonkeja, passionhedelmämoussea, banaaneja, juustonaksuja, suklaata ja yksi olut.

florianopolis12 florianopolis13 florianopolis14 florianopolis15 florianopolis16

Rannalla oli yksi leijalautailijaporukka ilmeisesti harjoittelemassa leijan lennätystä, eikä montakaan muuta kulkijaa näkynyt. Tämä ranta oli minulle vain! Etsin tuulensuojan hiekkadyynien välistä, ja laitoin piknikiksi. Vastapäätä nökötti Ilha do Campechen saari, jonne olisi päässyt veneretkelle. Jätin sen kuitenkin mahdollista ensi kertaa ja parempia säitä varten.

Syötyäni suurimman osan mittavista eväistäni ja rannalla värjöttelemisestä tarpeeksi saatuani lähdin kävelemään pitkin Campechea. Rantojen lisäksi paikassa ei juuri varsinaista nähtävää ole, mutta oli hauska vain vaellella ympäriinsä taloja katsellen ja brasilialaisen surffikylän tunnelmaa fiilistellen. Löytyipä talorivistöjen ja leikkipuiston takaa pieni kosteikkokin, jonka keskelle kulki varsin uuden näköinen puusilta. Lintubongareita varten, kenties. En yhtään ihmettele, että moni ihastuu saaren letkeään tunnelmaan niin kovin, että haluaa muuttaa tänne pysyvästi.

florianopolis17 florianopolis19 florianopolis18 florianopolis20

Suunnistin takaisin hostellilleni jo ennen auringonlaskua kylmän tuulen ajamana. Lämmin suihku tuli tarpeeseen, mutta sen ja pienen rentoutumisen jälkeen suuntasin takaisin ulos. Oli lauantai-ilta ja hostellin pihabaariin oli tulossa trubaduuri keikalle, joten pitihän se nyt nähdä. Söin samalla parsakaalipizzaa ja join tuttua Sol-olutta riippumatossa keinutellen ja välillä hostellin työntekijätytön kanssa niitä näitä jutellen. Keikka ja meininki muutenkin olivat oikein hyviä ja kaiken kruunasi varpaita lämmittävä nuotio. Ilta vain viileni viilenemistään, mutta surffikylässä kun oltiin, olin laittanut flipflopit jalkaan ainoastaan huomatakseni, että kaikilla muilla oli jalassa nahkasaappaat tai vähintäänkin tennarit. Hullut suomalaiset ja sitä rataa. Menin kuitenkin melko aikaisin nukkumaan, sillä seuraavaksi päiväksi oltiin luvattu parempaa säätä. Jatkaisin aamulla matkaani vieläkin etelämmäs tällä lumotulla saarella.

florianopolis23 florianopolis21 florianopolis26-horz
florianopolis22

Muut Brasilia-aiheiset postaukseni löydät Brazil-kategorian alta. Mikäli turvallisuus Brasiliassa huolettaa, niin lue ensimmäiseksi tämä postaus, jossa olen avannut faktoja ja omaa näkökantaani asiaan.

Ihanaa alkanutta helmikuuta kaikille!

Seuraa Vida de Estrada -matkablogia Facebookissa, Bloglovin’issaBlogit.fi:ssä tai Blogipolussa, tai pistä Instagram-tilini seurantaan! Minut löytää sieltä nimimerkillä @johannahulda.


In English: Florianópolis is the capital of the Santa Catarina state in Southern Brazil, and it is located on a beautiful island that the locals call Ilha da Magia, the Island of Magic. One could think that the name is because of this natural beauty of beaches and mountains, but the folklore is also filled with real magic: witches, werewolfs, ghosts and whatnot. I travelled to Floripa alone to escape the rainy and cold weather of Curitiba, and headed to the mellow surfing town of Campeche on the Southern part of the island. You can get to these southern parts by taking a local bus to Terminal Rio Tavares (TIRIO) and changing the buses there. In Campeche one cannot avoid bumping into The Little Prince related things everywhere. Even the main avenue is called Avenida do Pequeno Principe, which is super cute! That’s because the author of this book, Antoine de Saint-Exupéry, visited the village several times between 1920’s and 1940’s as the French Aero Postale had an airbase there, on the postal route between Buenos Aires and Paris.

The weather in Florianópolis was not the best either, but at least it wasn’t raining. I had a picnic on the windy beach between the dunes watching over the Campeche Island and walked around the sleepy streets, looking around and feeling the vibrations of the surfing town. In the evening I watched a gig at my hostel, accompanied by broccoli pizza, Sol beer, bonfire and hammocks. The hostel was pretty decent for the cheap price (dorm bed 15 e per night, including breakfast), and especially the evening was enjoyable. I went to sleep quite early though, because the next day had a better weather forecast, and I was going to travel even further south on this magical island.

Advertisements

24 kommenttia artikkeliin ”Florianópoliksen Campeche on Pikku Prinssiä ja hiekkadyynejä

  1. Aivan ihana kertomus tähän aamun luettavaksi. Täytyy sanoa, että minusta rannat näyttävät tuollaisina viileinä päivinä paljon houkuttelevammilta ja tunnelmallisemmilta kuin aurinkoiset paratiisirannat. Ihanasti tarina vei mukaan tunnelmaan! 🙂

    Tykkää

    1. Oi kiitos Maarit, onpa kiva kuulla! 🙂 Ihan totta, rannoissa on todellakin omanlaisensa viehätys ja jotain dramatiikkaa viileinä ja tummempina päivinä. Mutta kyllä muhun ne paratiisirannatkin vetoaa!

      Tykkää

  2. Kiitos miellyttävästä tarinasta ja kauniista kuvista. Brasilia on kurkkaamatta. Viime syksylle oli jo Rioon varaus, mutta sitten vaimo erehtyi menemään ministeriön sivuille ja rannat jäivät väliin. Liian vaarallinen maa, oli hänen tulkintansa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s