Elämää lammastilalla Norjassa

Norjalainen lammastila oli kotini viikon ajan joulukuussa 2015. Sieltä jäi niin hyvät muistot, että olen hieman haaveillut Norjaan palaamisesta ja maan kansallispuistojen koluamisesta siinä samalla. Mitään ei ole silti vielä suunniteltu, kunhan haaveilen. Roadtrip auton ja teltan kera tai vaikka pyöräreissu maan läpi voisi olla melko upeaa toteuttaa joskus. Kurkataan kuitenkin, miltä näyttää asuminen ja yksinkertainen eläminen talvella lammastilalla Norjan vuoristoseudulla, Rondanen kansallispuiston kyljessä.

norja7 norja1
norja2-horz

Asuimme vanhassa maalaistalossa, joka oli aikoinaan rakennettu rinteeseen luonnonkivien varaan ja luultavasti jokaisesta kulmastaan vinossa. Sen lankkulattiat narisivat tunnelmallisesti, joka puolella oli taidetta tai kuivuvia lampaanpotkia ja viemärit olivat niin huonot, että kosteusvaurioilta tuskin oli vältytty. Talon vanhan isännän siivousinnottomuus ei sisäilmaa ainakaan auttanut, mutta talo oli kaikesta pölystä ja koirankarvoista huolimatta aivan valtavan kodikas, etenkin kun saimme keittiön aluetta hieman siivoiltua. Pidempää aikaa en siellä silti ehkä uskaltaisi mahdollisen homeongelman takia viettää.

Minun huoneeni oli pieni ja suloinen koppero, jonka hyllylle edelliset vapaaehtoistyöntekijät olivat jättäneet kasan kirjoja. Huoneen alkuperäisen vanhasta ikkunasta veti aika tavalla, mutta sähköpatteri lämmitti ilmaa tehokkaasti. Siis sitten, kun sen parin päivän päästä majaksi asettumisesta olin älynnyt laittaa päälle. Sitä ennen nukuin lukuisten peittojen alla pakkasilmojen kylmettämässä huoneessa. Talon kylpyhuonetta en niinkään halua muistella, ja vessa löytyi ulkohuussista tai vesiwc toisesta talosta. Aika mökkiolosuhteet siis.

lammas3pieni
norja4-horz
norja10norja5
norja6 norja12
norja9 norja33norja11
norja35norja13

Päivät Kvamissa kuluivat lampaita ruokkien, koirien kanssa leikkien, vuoristomaisemia ihaillen ja puisen pirtinpöydän ääressä teetä juoden ja vanhan Anders -isännän tekemiä loistavia kokkailuja syöden. Se oli sellainen paikka auringossa, joka usein paistoi puhtaampiakin päiviä nähneestä ikkunasta sisään.

Jos kauhat ja pannut pysyivät 82-vuotiaalla isännällä kädessä, niin pysyivät myös työkalut. Hän oli itse tehnyt puusta melkein kaikki talonsa kalusteet kirjahyllyistä sohviin, pöytiin, ikkunanpieliin ja keinutuoleihin. Ja aivan törkeän taidokkaita veistoksia ne olivatkin! Myös talon edesmennyt englantilainen emäntä oli jättänyt sinne jälkensä, ja seinillä ja nojatuoleilla oli ihanan värikkäitä, hänen käsin tekemiään tekstiilejä. Sekä tietysti lampaantaljoja. Mittavat kirja- ja levykokoelmat oikein kutsuivat viettämään aikaa sohvannurkkaan, ja niin me monena iltana teimmekin, vanhan isännän valmistamia kotiviinejä siemaillen ja hänen eläväisiä tarinoitaan kuunnellen. Niitä kerrottiin muunmuassa hänen kahdesta entisestä vaimostaan, nuoruuden reissuistaan ja lammastilan amerikkalaisten vaihto-opiskelijoiden värittämästä historiasta. Lemppareitani olivat silti 60-luvun Kaliforniasta kertovat tarinat, sillä vanha Anders oli tainnut nuorena olla aikamoinen hippi – ja oli kyllä edelleen. Melko ronskeja vitsejäkin hän heitti ja jaksoi aina ylistää suomalaisia väkijuomia, mutta oli silti sellainen todella ihana isoisätyyppi.

norja36-horznorja34
norja37

Sellainen koti meillä oli Norjan vuorilla. Hyvin erilainen reissuviikko, mutta muistot ja tarinat jäivät tuosta kodikkaasta paikasta elämään. En ole mikään maailman puheliain ihminen, mutta yksi matkailun parhaista puolista ovat silti paikallisten ihmisten kertomat tarinat. Niiden kautta pääsee sisälle kulttuuriinkin paljon helpommin ja kuulee kaikenlaista jännittävää, mihin ei muuten ikinä törmäisi. Minulla on vieläkin näiden lampaiden merinovillasta kehrättyä lankaa, josta aion kutoa jotain lämpöistä ja ihanaa, joka muistuttaa minua aina Norjasta. Kiitos Leine Merino -lammastila!

Muut postaukseni Norjasta löydät näiden linkkien takaa:

Sinisiä hetkiä Rondane-vuorilla

Viikkoni norjalaisena lammasfarmarina

On the road in Sweden & Norway


In English: This is how our home for a week looked like, when we were volunteering at a sheep farm in the mountains of Norway.  It was an oblique and not the cleanest house with wooden floors and art and drying lamb shanks everywhere, but still so cozy. My room was tiny and the old window was letting the cold air in, but a heater fixed this problem after the first days when I finally understood to turn it on. The old man Anders living in the house had made almost all the furniture by himself from wood – bookshelves, rocking chairs, even window frames. There were also lovely colorful textiles everywhere, and of course warm sheepskins. We were often sitting in the corner of the living room or by the dining table, sipping homemade wine and listening to the grandfather-like person’s lively stories from hippie times in the 60’s California, the farm’s history with American exchange students, or the two ladies that had formerly lived in the house. Even if I’m not the most talkative person myself, stories told by local people are one of the best things in traveling, as you can get to dive into the culture via them, and know things you wouldn’t otherwise had bumped into at all. We had a lovely home for a week, thank you Leine Merino sheep farm!

Mainokset

17 kommenttia artikkeliin ”Elämää lammastilalla Norjassa

  1. Oon aiemminkin lukenut jostain toisesta blogista kokemuksia Norjassa lammastilalla ja siitä asti olen halunnut itsekin kokea tuollaisen viikon! Tällaiset ovat juuri niitä reissuja ja kokemuksia mitkä varmasti muistaa aina 🙂 Norja on muutenkin kunnolla kokematta ja kiehtoisi ajaa maan läpi..

    Tykkää

  2. Oo mitä fiiliksiä ja tunnelmaa. Kuulostaa hienolta kokemukselta. En ole koskaan nähnyt Norjaa oikein talvikohteena, mutta kyllähän se sitäkin voisi olla. Taas yksi niitä kohteita joka on niin lähellä, mutta niin kaukana. Kerran olen käynyt ja paluu takaisin on kuitenkin suuri.

    Tykkää

    1. Talvinen Norja oli tosi kaunis, mutta kyllä mua houkuttaisi lähteä sinne myös kesällä! Tuo on kyllä ihan totta, että jotenkin se Ruotsi on siinä tientukkeena Norjan-matkoille, ja maa tuntuu kaukaisemmalta mitä onkaan.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s