Kotiseutu-matkailua: Kammarinmäen jääluola

Sorrun aina välillä siihen, että yritän etsiä jotain suurta ja mahtavaa. Viime vuonna kävin maailman suurimmalla vesiputouksella ja pidän listaa siitä, monenko maan korkeimmalle huipulle olen kiivennyt (en vielä kovin monen, toim. huom.). Haluan nähdä upeimmat maisemat joita maa päällään kantaa: syvimmät laaksot, korkeimmat vuoret, vanhimmat metsät ja kirkkaimmat vedet. Siinä rytäkässä vain välillä unohtaa, miten yksityiskohdat ovat monesti kuitenkin se juttu, mikä tekee paikoista oikeasti erityisiä.

Reilu viikko sitten kävimme yhdellä Jyväskylän mielenkiintoisimmista luontokohteista, eli Kammarinmäen luolalla, joka näin talvisaikaan muuttuu jääluolaksi. Kuulin paikasta ensimmäistä kertaa melkein sen naapurissa asuvilta ystäviltämme, jotka eivät kuitenkaan tienneet luolan nimeä saati yksityiskohtia, miten sinne pääsisi.  Koko luola jäi sitten unholaan jonnekin muistin perukoille, kunnes bongasin Instagramista Live now – dream later -blogin Saanan postaaman kuvan kyseisestä paikasta, ja tajusin tämän olleen varmasti se sama jääluola, josta muutkin puhuivat. Joten ei kun selvittämään, missä kyseinen upeus oikein sijaitsee. Retkipaikasta löytyi lisätietoa ja karttojen avulla sain tarkan paikankin selvitettyä, joten pakkohan se oli lähteä tarkastamaan heti sopivan tilaisuuden tullen!

luola1 luola3-horz
luola12
luola7 luola9-horz
luola10 luola15
luola17 luola18

Lähdimme tuona pakkassunnuntaina talsimaan kohti luolaa, jonne meiltä kotoa kertyi matkaa viitisen kilometriä. Reilun tunnin saimme siis tönkköihin toppahousuihimme sonnustautuneina taapertaa eteenpäin. Nappasimme matkanvarrelta kaverit mukaan, ja käännyimme lopulta Keltinmäen metsässä kulkeville lumisille poluille. Taivaalta oli juuri pari päivää sitten sadellut uusi valkea kerros vanhojen päälle ja puiden oksille, ja metsä näytti oikealta talven ihmemaalta. Lumessa näkyi eläinten jälkiä aina ketusta jänikseen ja myyrään tai hiireen, mutta lunta ei kuitenkaan ollut niin paljon, että kulkeminen olisi ollut erityisen hankalaa.

Kammarinmäen luola on lippaluola, joka sijaitsee nimensä mukaisesti mäessä. Tämän takia luolan seinämiä pitkin valuu vettä, joka talvisin jäätyy upeiksi ja mitä monimuotoisimmiksi kerrostumiksi luolan kivisille seinille ja lattialle. Retkipaikan kuvissa luolaan ei vielä ollut tuotu kivillä ympäröityä ja jäätä sulattanutta nuotiopaikkaa saati sitten sen keskelle törkättyä puunpökkelöä, vaan pelkkää kiveä ja aivan mahdottomasti jäätä. Ensivaikutelma luolalle saapuessa olikin hienoinen pettymys. En ollut ajatellut, että säät tietysti vaikuttaisivat jään määrään luolan seinämillä.

luola19 luola20luola16

Mutta kun luolan lattialle polvistui (niin, että toppahousujeni polvet melkein sulivat kiinni jäähän) ja alkoi katsella seinille jähmettynyttä jäätä lähempää ja eri kulmista, se alkoi elää ihan omaa elämäänsä. Ihmisten sotkema jääluola näyttäytyi upeana luonnon taideteoksena, jota meillä oli nyt kunnia päästä tutkailemaan. Painoin kämmeneni jään kylmälle pinnalle ja huomasin, että sitä oli sittenkin enemmän kuin miltä kauempaa oli näyttänytkään. Käteni alle jäi kymmenien senttien kerros tuota puoliksi läpinäkyvää ainetta. Lattialle kerrostunut jää toi mieleeni kakkuokuorrutteen, niin siististi se oli asettunut päällekkäisiksi kerrostumiksi, kuin riisiterasseiksi. Seinillä roikkui isojen jääputousten vieressä eri kokoisia jääpuikkoja, ja luolan graniittikattoon oli muodostunut huurretta ja lumikiteitä. Juuri niitä yksityiskohtia, jotka tekevät paikkaan sen oman luonteen. Ja alun pettymys oli tipotiessään.

Tämä luolavisiitti oli kyllä muutenkin mahtava kokemus, sillä Suomen luolissa en ole juuri seikkaillutkaan. Ja vaikkapa Turun Luolavuoren kapeaan luolaan verrattuna tämä oli valtava! Luolassa mahtui aivan hyvin seisomaan pidempikin ihminen, ja siellä olisi voinut nukkua vaikka pesäpallojoukkue. Avara lippaluola sopii hyvin myös ahtaanpaikankammoisille.

luola23
luola21 luola22-horz
luola13 luola14
luola8
luola6

Kammarinmäkeen täytyy palata toistekin sitten, kun sadesäiden jälkeen lämpömittari putoaa pakkasen puolelle, jos vaikka jäätä olisi silloin muodostunut tätäkin enemmän. Löysin luolasta kertovan toisenkin blogikirjoituksen viime talvelta, ja näitä vertailemalla on hauskaa nähdä, miten eri vuosina jäämuodostumat ovat aivan erilaisia. Ehkä tämä on sellainen kohde, joka muuttaa alati muotoaan ja johon ei sen takia koskaan kyllästy. Myös kesäaikaan olisi hauskaa viettää täällä yö makuupussissa, taivasalla mutta ei sitten kuitenkaan!

luola25
luola4luola5

Kammarinmäen jääluolalle pääsee kun lähtee Myllyjärven takaa menevältä Ronsuntaipaleentieltä luoteen suuntaan lähtevää metsäpolkua ja jatkaa suoraan kohti mäen huippua. Itse käännyimme jossain vaiheessa kosteikon kohdalta oikealle ja päädyimme luolan yläpuolelle mäen päälle. Lopulta tajusimme lähteä alamäkeen ja sieltähän se luola sitten löytyi. Siinä kohdin metsää ei kovin montaa polkua risteile, mutta kannattaa silti pitää mielessä, että luola löytyy aivan mäen huipun länsipuolelta. Kartta löytyy täältä. Metsäretkeen kannattaa varata ainakin tunti aikaa, mutta luolalla viihtyy kyllä pidempäänkin.

Tämä luola oli tosi erilainen paikka kuin mikään missä olen aikaisemmin vieraillut, joten retki oli mukavaa vaihtelua tavallisille metsäkävelyille. Muutenkin on hauskaa koluta näitä kotimaamme helmiä. Siitäkin lukuunottamatta, että kukaan muu seurueestamme ei oikein ollut innostunut istuskelemaan hangessa ja juomaan teetä, jonka olin ottanut termospullossa mukaan. Kannattaa poiketa, mikäli liikkuu Jyväskylän seudulla!

Seuraa blogiani InstagramissaFacebookissa, Bloglovin’issa tai Blogit.fi:ssä!


In English: In Jyväskylä, the Keltinmäki forest is hiding one secret: Kammarinmäki ice cave! We went to explore this cave on a frosty Sunday a week ago, dressed in our winter gear. In the past days we had gotten more snow, and the white tree branches made the forest look like a real fairytale forest. My expectations of the cave itself were quite high, and I was a little disappointed when I saw that someone had built a bonfire place inside the cave and placed a tree trunk in the middle. However, as I knelt down and started looking at the ice from many directions, it was like it came alive. Suddenly the cave was the finest art exhibition of the world in all its frosty beauty! The ice was thicker than it seemed from afar, and there were icicles on the walls and layers on the floor that looked like rice terraces. All those details made of solid water, they gave the place its specialty. This place was something very different from the previous caves I’ve explored, and I would like to go back when the weather gets frosty after a period of rain, or even in the summer with a sleeping bag. Worth visiting if you are in the Jyväskylä region! There is a map to the cave here.

Follow me on Facebook, Bloglovin’ or Instagram!

Blogin nimi vaihtuu!

Heippa hei kaikki satunnaiset ja säännölliset lukijat!

Päätin muuttaa blogin nimen jonkin aikaa jatkuneen pohdinnan jälkeen, joten jatkossa reissujuttuja kirjoitellaan Discovering Sunbeamsin sijasta Vida de Estrada -matkablogissa! Blogin meininki pysyy jatkossakin samanlaisena kuin ennenkin, joten siitä ei tarvitse huolehtia, vaan samojen reissuaiheiden äärellä täällä pyöritään.

Blogin uusi osoite on siis vidaestrada.wordpress.com, eli päivittäkääpäs tämä kirjanmerkkeihinne.

Sain hoidettua blogin osoitteenmuutoksen helposti niin Facebookkiin, Blogit.fi:hin (jonne se päivittyy kuitenkin pienellä viiveellä) sekä Blogipolkuun, mutta itse käyttämäni Bloglovin’ ei näytä antavan vaihtoehtoa blogin osoitteen muuttamiselle. Niinpä jouduin luomaan sinne kokonaan uuden sivun – vai onko jollakulla tekniikkanerolla joku kikka tähän takataskussa? Mikäli ei, niin toivoisin että kaikki Bloglovin’in käyttäjät muistaisivat käydä klikkailemassa uudenkin saitin seurantaan. Pahoittelut tästä aiheutuvasta vaivasta!

vidaestrada

Vida de Estrada on portugalin kieltä ja tarkoittaa elämää tien päällä. Nimi tuli suoraan eräästä samannimisestä portugalilaisen Diabo na Cruz -bändin lempibiisistäni, jossa ajellaan ikkunat auki vuoristossa roadtripillä, kun meri siintää horisontissa. Sellaisia fiiliksiä haluan (muun muassa) jatkossakin välittää! Enkä usko, että Portugali-aiheiset postaukset loppuvat täältä ikinä, joten sikälikin portugalinkielinen nimi on ihan sopiva.

Kiva kun pysytte mukana blogin muutoksissa, ja ihanaa tammikuuta tyypit!


In English: Attention, the name and address of my blog have changed! The new name is Vida de Estrada, which is Portuguese and means life on the road. The contents of the blog will remain the same, so don’t worry about that. The new address is vidaestrada.wordpress.com, and it has been updated on the Facebook site, but for some reason Bloglovin’ doesn’t seem to have the option for changing the address. That’s why I had to create a new page for my blog there: Follow my blog with Bloglovin. Thanks for understanding, and have a happy January everyone!