South Luangwa: kohtaaminen leopardin kanssa

Minulla on ollut viime päivinä sellainen fiilis, että voisin lähteä takaisin Afrikkaan. Mieluusti ottaisin sieltä työpaikankin, vaikka elämä siellä ei aina olekaan helppoa, vaan välillä hermoja koetellaan ihan kunnolla. Joskus syynä ovat sähkökatkokset, toisinaan taas asioiden  (ja ihmisten, kaikella rakkaudella) hidas eteneminen. Lusakan kaivoista ja vessoista ottamani näytteet on sentään saatu Suomeen, joten maisteriksi valmistuminen alkaa jo häämöttää lähitulevaisuudessa. Enää puuttuu vain itse kirjoitustyö.

Ne kolme kuukautta, jotka vietimme Sambiassa, ovat muuttuneet lämpimiksi muistoiksi – vaikka välillä oli tosi kylmäkin, mitä ei ensimmäiseksi Afrikasta ajattelisi. South Luangwan kansallispuistossa ei kuitenkaan vilu vaivannut. Sambian itäisessä provinssissa sijaitseva puisto lumosi minut asukeillaan sekä joenvarren auringonlaskuillaan ja -nousuillaan.

Vihermarakattiperhe.

Kunnon Discovery channel -meininkiä.

Viimeinen safariajelumme Kyproksen kokoisessa South Luangwassa oli kaavaltaan aika samanlainen kuin ensimmäinenkin game drivemme kyseisessä puistossa. Sama auto, sama opas, sama ajankohta, vaan eri päivä, eri reitti ja eri kanssamatkustajat. Ryhmäämme kuului tällä kertaa perusturistista poikkeavaa porukkaa: eteläafrikkalainen valkoinen pariskunta, joka oli perustanut sambialaiseen pikkukaupunkiin maatalouskonefirman, ja pitkin maailmaa matkaava luonnonsuojelukouluttaja, joka kapusi safariautoonkin valkeissa pitsihepenissä ja manikyyrit paikoillaan. Yleensä en niin innostu ryhmäreissuista tuntemattomien kanssa, mutta näköjään ennakkoluulot voisi heittää tämänkin suhteen romukoppaan – näiden ihmisten kanssa oli oikeasti kiinnostavaa turista niitä näitä ja kysellä heidän elämästään. Puistoon päästyämme keskustelu kuitenkin taukosi, sillä kaikki halusivat keskittyä eläinten ja luonnon kiertokulun tarkkailuun.

Tälläkin safarilla pysähdyimme noin puolivälissä Luangwa-joen äärelle katselemaan auringonlaskua ja kumoamaan sundownerseja. Muilla oli jopa take away gin tonicit mukana, mutta minä tyydyin paikalliseen Mosi-olueen. Zé joi tapansa mukaan mehua, ja popcorniakin oli taas tarjolla. Afrikan auringonlaskut olivat sellaisia spektaakkeleita, että kyllä niiden katseluun nuo perinteiset leffanaposteltavat sopivatkin oikein hyvin. Oli sellainen samaan aikaan maadoittunut, mutta mukavasti irrallinen fiilis, oli ihanaa olla lomalla. Luonnon puhtautta ymmärsi myös arvostaa aivan eri tavalla, kun oli ensin viettänyt aikaa melko saasteisessa ympäristössä. Safarin aikana peityimme ehkä hieman pölyyn, mutta ainakaan näköpiirissä ei ollut yhden yhtä roskaa tai muutakaan Lusakasta tuttua ihmisjätettä.

Löydätkö kuvasta heinäsirkan?

Genetti eli kintsi kannolla.

Afrikkalainen saukko.

Pimeän laskeutuessa lähdimme eteenpäin. Bongasimme pienempiä eläimiä kuten saukon sekä genetin eli kintsin, joka on pieni sivettikissalaji. Genettejä löytyy muuten myös Euroopasta, Iberian niemimaalta ja Baleaareilta.

Jossain vaiheessa saimme vastaantulevasta safariautosta vinkin, että lähellä on leopardi. Oppaamme laittoi tallan pohjaan. Leopardin puu oli helppo tunnistaa siitä, että paikalla oli muutama muukin auto, ja kaikkien valonheittimet haravoivat läheisten puiden latvuksia. Ja kohta tärppäsi – leopardi löytyi puusta saaliinsa kera. Se oli raahannut pyydystämänsä impalan muutaman metrin korkuiselle oksalleen. Hyeenat makasivat hiljaa puun alla, odottaen luita ja muita tähteitä. Olimme vain puolentoista metrin etäisyydella niistä, ja pystyin haistamaan niiden koiramaisen hajun. Itse leopardista näkyi vain palanen sen kuviollista turkkia, eikä se pistänyt päätään lehvästöstä esiin vaikka odottelimme sitä puun juurella jonkin aikaa. No, en minäkään haluaisi välttämättä aterioida niin että tusina ihmisiä osoittelee lampulla, joten leopardikin varmaan vain odotti meidän jättävän sen rauhaan. Oli silti aivan käsittämätöntä olla niin lähellä tuota taianomaista olentoa. South Luangwa on yksi Afrikan parhaista kansallipuistoista leopardien bongailuun, joten sen suhteen meidän ei tarvinnut pettyä! Big Fivestä jäi siis puuttumaan vain leijonat.

South Luangwasta olisi vielä yksi postaus tulossa, ja siinä kurkataan majapaikkaamme eli safarileiriin Luangwa-joen varrella, sekä jaetaan vinkkejä vierailuun tässä valtavan kauniissa kansallispuistossa, joka on jäänyt Krugereiden ja muiden tunnetumpien safarikohteiden varjoon aivan suotta. Pysykäähän siis kuulolla!

Ps. Vähän harmittaa, että tämänvuotinen Travel Bloggers Give Back -kampanja meni minulta ihan ohi, sillä olisin mielelläni lahjoittanut ottamani valokuvan Matkamessuilla myytäväksi tukemaan lasten koulutusta Laosissa. Hyväntekeväisyystempaukseen voit tutustua lisää täällä. En tosin muutenkaan olisi päässyt Matkamessuille tänä vuonna, mutta hyviä ja matkainspiraation täyteisiä messuja kaikille sinne suuntaaville!

---

In English: Our last safari ride in South Luangwa national park was as enchanting and quite similar than our first evening ride in the park. We had  the same guide but different people in the group, with whom it was interesting to chat a bit. Everyone went silent as we entered the park, and concentrated in watching the animals and the circle of life there. Half way in our ride we stopped again by the Luangwa river to have some sundowners and eat popcorn. This movie snack was perfect for the spectacle that the setting sun arranged for us! At the same time I felt very down-to-earth and floating, because it was so nice to be on a holiday. One can also value the purity of nature after spending time in a filthy city like Lusaka. After we started moving again, we heard that there is a leopard close by. It had dragged an impala up to the tree, and we were looking at it from down under. The leopard never showed its face, so we could only see a small patch of its patterned skin. But it was amazing to be so close – only a few meters from such a magical creature. Hyenas were waiting for bones and other leftovers underneath the tree, and I could smell their dog-like scent. South Luangwa is one of the best national parks in Africa to spot a leopard, and we didn’t have to be disappointed either. There will be one more post from South Luangwa, so stay tuned!