South Luangwa: kohtaaminen leopardin kanssa

Minulla on ollut viime päivinä sellainen fiilis, että voisin lähteä takaisin Afrikkaan. Mieluusti ottaisin sieltä työpaikankin, vaikka elämä siellä ei aina olekaan helppoa, vaan välillä hermoja koetellaan ihan kunnolla. Joskus syynä ovat sähkökatkokset, toisinaan taas asioiden  (ja ihmisten, kaikella rakkaudella) hidas eteneminen. Lusakan kaivoista ja vessoista ottamani näytteet on sentään saatu Suomeen, joten maisteriksi valmistuminen alkaa jo häämöttää lähitulevaisuudessa. Enää puuttuu vain itse kirjoitustyö.

Ne kolme kuukautta, jotka vietimme Sambiassa, ovat muuttuneet lämpimiksi muistoiksi – vaikka välillä oli tosi kylmäkin, mitä ei ensimmäiseksi Afrikasta ajattelisi. South Luangwan kansallispuistossa ei kuitenkaan vilu vaivannut. Sambian itäisessä provinssissa sijaitseva puisto lumosi minut asukeillaan sekä joenvarren auringonlaskuillaan ja -nousuillaan.

luangwa2

luangwa1
Vihermarakattiperhe.

luangwa3

luangwa5
Kunnon Discovery channel -meininkiä.

luangwa4luangwa6

Viimeinen safariajelumme Kyproksen kokoisessa South Luangwassa oli kaavaltaan aika samanlainen kuin ensimmäinenkin game drivemme kyseisessä puistossa. Sama auto, sama opas, sama ajankohta, vaan eri päivä, eri reitti ja eri kanssamatkustajat. Ryhmäämme kuului tällä kertaa perusturistista poikkeavaa porukkaa: eteläafrikkalainen valkoinen pariskunta, joka oli perustanut sambialaiseen pikkukaupunkiin maatalouskonefirman, ja pitkin maailmaa matkaava luonnonsuojelukouluttaja, joka kapusi safariautoonkin valkeissa pitsihepenissä ja manikyyrit paikoillaan. Yleensä en niin innostu ryhmäreissuista tuntemattomien kanssa, mutta näköjään ennakkoluulot voisi heittää tämänkin suhteen romukoppaan – näiden ihmisten kanssa oli oikeasti kiinnostavaa turista niitä näitä ja kysellä heidän elämästään. Puistoon päästyämme keskustelu kuitenkin taukosi, sillä kaikki halusivat keskittyä eläinten ja luonnon kiertokulun tarkkailuun.

luangwa8 luangwa7
luangwa11luangwa9
luangwa10 luangwa12

Tälläkin safarilla pysähdyimme noin puolivälissä Luangwa-joen äärelle katselemaan auringonlaskua ja kumoamaan sundownerseja. Muilla oli jopa take away gin tonicit mukana, mutta minä tyydyin paikalliseen Mosi-olueen. Zé joi tapansa mukaan mehua, ja popcorniakin oli taas tarjolla. Afrikan auringonlaskut olivat sellaisia spektaakkeleita, että kyllä niiden katseluun nuo perinteiset leffanaposteltavat sopivatkin oikein hyvin. Oli sellainen samaan aikaan maadoittunut, mutta mukavasti irrallinen fiilis, oli ihanaa olla lomalla. Luonnon puhtautta ymmärsi myös arvostaa aivan eri tavalla, kun oli ensin viettänyt aikaa melko saasteisessa ympäristössä. Safarin aikana peityimme ehkä hieman pölyyn, mutta ainakaan näköpiirissä ei ollut yhden yhtä roskaa tai muutakaan Lusakasta tuttua ihmisjätettä.

luangwa13 luangwa15
luangwa14 luangwa16
luangwa17

luangwa18
Löydätkö kuvasta heinäsirkan?

luangwa19

luangwa20
Genetti eli kintsi kannolla.
luangwa21
Afrikkalainen saukko.

Pimeän laskeutuessa lähdimme eteenpäin. Bongasimme pienempiä eläimiä kuten saukon sekä genetin eli kintsin, joka on pieni sivettikissalaji. Genettejä löytyy muuten myös Euroopasta, Iberian niemimaalta ja Baleaareilta.

Jossain vaiheessa saimme vastaantulevasta safariautosta vinkin, että lähellä on leopardi. Oppaamme laittoi tallan pohjaan. Leopardin puu oli helppo tunnistaa siitä, että paikalla oli muutama muukin auto, ja kaikkien valonheittimet haravoivat läheisten puiden latvuksia. Ja kohta tärppäsi – leopardi löytyi puusta saaliinsa kera. Se oli raahannut pyydystämänsä impalan muutaman metrin korkuiselle oksalleen. Hyeenat makasivat hiljaa puun alla, odottaen luita ja muita tähteitä. Olimme vain puolentoista metrin etäisyydella niistä, ja pystyin haistamaan niiden koiramaisen hajun. Itse leopardista näkyi vain palanen sen kuviollista turkkia, eikä se pistänyt päätään lehvästöstä esiin vaikka odottelimme sitä puun juurella jonkin aikaa. No, en minäkään haluaisi välttämättä aterioida niin että tusina ihmisiä osoittelee lampulla, joten leopardikin varmaan vain odotti meidän jättävän sen rauhaan. Oli silti aivan käsittämätöntä olla niin lähellä tuota taianomaista olentoa. South Luangwa on yksi Afrikan parhaista kansallipuistoista leopardien bongailuun, joten sen suhteen meidän ei tarvinnut pettyä! Big Fivestä jäi siis puuttumaan vain leijonat.

luangwa22
luangwa23

South Luangwasta olisi vielä yksi postaus tulossa, ja siinä kurkataan majapaikkaamme eli safarileiriin Luangwa-joen varrella, sekä jaetaan vinkkejä vierailuun tässä valtavan kauniissa kansallispuistossa, joka on jäänyt Krugereiden ja muiden tunnetumpien safarikohteiden varjoon aivan suotta. Pysykäähän siis kuulolla!

Ps. Vähän harmittaa, että tämänvuotinen Travel Bloggers Give Back -kampanja meni minulta ihan ohi, sillä olisin mielelläni lahjoittanut ottamani valokuvan Matkamessuilla myytäväksi tukemaan lasten koulutusta Laosissa. Hyväntekeväisyystempaukseen voit tutustua lisää täällä. En tosin muutenkaan olisi päässyt Matkamessuille tänä vuonna, mutta hyviä ja matkainspiraation täyteisiä messuja kaikille sinne suuntaaville!


In English: Our last safari ride in South Luangwa national park was as enchanting and quite similar than our first evening ride in the park. We had  the same guide but different people in the group, with whom it was interesting to chat a bit. Everyone went silent as we entered the park, and concentrated in watching the animals and the circle of life there. Half way in our ride we stopped again by the Luangwa river to have some sundowners and eat popcorn. This movie snack was perfect for the spectacle that the setting sun arranged for us! At the same time I felt very down-to-earth and floating, because it was so nice to be on a holiday. One can also value the purity of nature after spending time in a filthy city like Lusaka. After we started moving again, we heard that there is a leopard close by. It had dragged an impala up to the tree, and we were looking at it from down under. The leopard never showed its face, so we could only see a small patch of its patterned skin. But it was amazing to be so close – only a few meters from such a magical creature. Hyenas were waiting for bones and other leftovers underneath the tree, and I could smell their dog-like scent. South Luangwa is one of the best national parks in Africa to spot a leopard, and we didn’t have to be disappointed either. There will be one more post from South Luangwa, so stay tuned!

Advertisements

55 kommenttia artikkeliin ”South Luangwa: kohtaaminen leopardin kanssa

  1. Kiva hyppäys taas välillä Afrikkaan! Meidän ensimmäinen kohtaaminen leopardin kanssa oli sekin pimeällä, Krugerin luonnonpuistossa. Sittemmin olemme nähneet niitä myös päivänvalossa. Kyllä se leopardi aina hiukan sähköistää tunnelman!

    Tykkää

    1. Nämä mun postaukset ei tosiaan nyt ole ihan kronologisessa järjestyksessä, mutta kiva niin, ettei ainakaan kukaan kyllästy kun samasta maasta tulee kymmenen postausta peräkkäin! Olisipa upeaa nähdä noita kissoja päivänvalossa – saisi parempia kuviakin. 🙂

      Tykkää

  2. Ei voi mitään, että nämä Afrikka-kertomukset herättävät aina positiivia tunteita. Moni on menettänyt sydämensä Afrikalle ja mekin melkein. Olemme vierailleet siellä muutaman kerran ja aina uudelleen sinne halajaa. Tässä matkahalujen herättämiseksi muillekin vielä lisähoukuttimia:
    http://leppilampi.matkabloggaajat.fi/category/tansania/tansania-ruahan-kansallispuisto/

    Kiitos hienosta kertomuksesta ja upeista kuvista!

    Tykkää

  3. No nyt oli upeita kuvia! Afrikka kiinnostaa kovasti ja nimenomaan joku safari, jossa käytäisiin luonnonpuistossa bongailemassa eläimiä.
    Mutta vielä noihin kuviin, varmasti sinulla olisi ollut upeita kuvia Travel Bloggers Give Back-kamppikseen, harmi että meni ohi. Itse kamppikseenhan olisi pystynyt osallistua vaikka messuilla ei ollutkaan.

    Tykkää

  4. Afrikka kutsuu kovasti, mutta en tiedä milloin. Sinnekin haluan nimittäin varata sen verran aikaa, että ehdin nähdä mahdollisimman paljon. Kirahvin haluaisin nähdä eniten kaikista eläimistä 🙂 Ja mikäs siinä popcornia syödessä ja tuollaista auringonlaskua katsellessa, pieksee minkä tahansa leffan!

    Tykkää

    1. Tuo näissä kaukokohteissa on aina vähän ongelmana, kun ei viitsisi lähteä vain viikoksi tai pariksikaan, vaan pitäisi olla pidempi aika käytössä. Ja kyllä, auringonlaskut voittaa leffat 6-0!

      Tykkää

  5. Afrikan safafit on kyllä semmoinen haave jonka soisin joskus itselleni toteutuvan. En ole oikeen aiemmin osannut edes haaveilla niistä, mutta lähiaikoina olen lueskellut niin paljon juttuja ja katsellut kauniita kuvia että kyllä tuonne olisi päästävä! Paras tuo apinakuva! 😂

    Tykkää

  6. Afrikan safarit on kokematta, mutta tämä kuulostaa juuri sellaiselta reissulta minkä itsekin haluaisin tehdä. Mukavan monipuolinen, kun pääsee näkemään eläimiä sekä valoisalla että pimeällä. Ja upean auringonlaskun vielä lisäksi!

    Tykkää

  7. Ai että, miten upean näköistä. Villieläinten näkeminen luonnossa on taianomaista. Borneolla tuli nähtyä orankeja ja nenäapinoita ja se oli aivan uskomatonta! Haluan ehdottomasti lähteä Afrikkaan safarille. Kiva lukea kokemuksia eri puolilta Afrikkaa, kun vaihtoehtoja on niin paljon.

    Tykkää

    1. Orankeja, no vau miten mahtavaa! Niitä tai gorilloita haluaisin itsekin päästä näkemään luonnossa. Se manner on tosiaan niin suuri että valinnanvaraa todellakin on 🙂 Ehkä enemmän safarin laatuun vaikuttaakin safariyrittäjä kuin itse puisto, vaikka SL:ssä oli nämä halvimmatkin vaihtoehdot tosi hyviä.

      Tykkää

  8. Voi hyvänen aika noita auringonlasku kuvia. Ne ovat todella upeita. Afrikassa on tosiaan välillä myös kylmä. Olin Kilimanjarolla kiipeilemässä ja siellä sen varsinkin huomasi, toki kylmää voi olla myös maan pinnan tasolla eikä pelkästään vuoristossa. Upea mantere!

    Tykkää

    1. Upea on! Uskon, että lumihuippuisella vuorella sitä vasta vilu voikin yllättää! Merenpinnan tasolla varmaan harvemmin, mutta itsekin oleilin 1200 metrissä lähes koko ajan, niin kyllä siellä välillä oli aika viileää talvella. 🙂

      Tykkää

    1. Kiitos Rami! Kyllä leopardit on niin upeita, että ne ansaitsevat ihan oman postauksen, tai vaikka useamman. Mosi ei ehkä maailman mittakaavassa yllä ihan samaan, mutta ihan hyvin sillä janon sammutti. 😀

      Tykkää

    1. Edellinen kommentti jäi kesken 🙂 Lähtisin itsekin mielelläni safarille, mutta toisaalta tosipaikan tullen (eli jonkun ”pedon” bongatessani) olisin varmaan innostuksen lisäksi myös aika lailla peloissani, hahah! Tuliko teille missään vaiheessa pelokas tai turvaton olo?

      Tykkää

      1. Kappas, itsekin jo vastasin edelliseen, heh. 😀 Missään vaiheessa itse safarin aikana ei pelottanut yhtään, sillä eläimet ovat niin tottuneet autoihin etteivät niistä hämmenny tai hyökkäile, eli turvassa on kunhan pysyy istumassa siellä autossa. Eläimet näkevät sen auton kokonaisuutena, ja vasta jos nouset ylös tai hyppäät ulos niin ne hoksaavat, että olet erillinen ihmisolento. Leirissä kyllä vähän yöllä pelotti että tuleeko norsulauma seinästä läpi, koska meillä oli seuraavan superaikaisen aamun bussieväät siellä huoneessa, mitä ei ikinä saisi tehdä. 😀

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s