Chã dos Navegantes on Sesimbran parhaiten varjeltu salaisuus

Läheltä Portugalin Sesimbrassa, hieman Lissabonin eteläpuolella, sijaitsevan Cabo Espichelin niemen kärkeä lähtee kuoppainen hiekkatie keskelle peltoja ja niiden keskelle unohdettuja tiilistä rakennettuja talonraunioita. Vihreä ja kumpuileva näkymä on kaunis vasten sinistä taivasta, mutta rakennusluvatta ja sittemmin myös purkamatta jääneet , graffitein koristellut talonraadot tekevät maisemasta hieman alakuloisen. Satunnainen kulkija ei ikinä aavistaisi, millaisia aarteita kumpujen takaa löytyykään. Ehkä juuri siksi tämä Chã dos Navegantes -niminen patikkareitti ei ole saanut laajemman yleisön huomiota osakseen, vaan on jäänyt alueen muiden upeiden paikkojen varjoon. Se on yhä salaisuus, myös paikallisille.

Kuoppainen hiekkatie muuttuu kiviseksi kinttupoluksi, joka kulkee okaisten puskien välissä mutkitellen kohti etelää. Rantatörmän ylitettyään löytää itsensä meren rannalta. Eikä ihan minkä tahansa meren, vaan Atlantin valtameren. Sen pauhut lyövät vasten teräviksi hioutuneita rantakallioita nostattaen ilmaan sumumaisia pisarapilviä, jotka leijailevat kohti rannan kallioita hohtaen kultaisina laskevan auringon valossa.

Alhaalla näkyvät vanhan Forte de São Domingos da Baralha -nimisen linnoituksen rauniot, jotka aikanaan vartioivat rannikkoa mereltä purjehtivan uhan varalta. Tämä on patikkareitille nimensä antanut Chã dos Navegantes, merestä noussut terassi tai korotettu rantakaistale. Linnoitus rakennettiin 1700-luvulla juuri tänne, koska ympäröivillä rannoilla seisovat korkeat kalkkikiviset kalliojyrkänteet, joita pitkin ei monikaan vihollinen olisi päässyt kiipeämään ylös. Se on hylätty jo 1800-luvun alkupuoliskolla Portugalin sisällissodan jälkeen, mutta sen muureilla voi edelleen aistia menneiden aikojen loiston.

Kun syvänsinisen meren, vuorten ja linnoituksen muodostaman kontrastin pauloista herää nykyhetkeen, voi päätään kääntämällä huomata seisovansa itse keskellä linnoituksen toisen osan raunioita. Oviaukko on vielä paikallaan, mutta sen yläosan kivet näyttävät siltä, että ne saattavat pudota alas hetkenä minä hyvänsä.

Polku jatkuu linnoitukselta eteenpäin, läpi kultaisessa valossa kylpevän pusikkoisen rantakasvillisuuden. Rosmariini kukkii ja aurinko paistaa vaakatasosta silmiin niin, ettei eteensä meinaa nähdä. Polku on aika ajoin melko jyrkkä, joten eteensä on kuitenkin hyvä katsoa, vaikka ympäröivät maisemat vetäisivät katsetta puoleensa melko tehokkaasti.

Lopulta edessä aukeaa rotko, jonka pohjalta kuuluu kumeaa altojen jylinää. Maa ei ole kuitenkaan auennut mereen kokonaan, vaan rotkon yli kulkee ei vain yksi, vaan peräti kaksi luonnollista kivisiltaa. Toinen on mereen romahtaneen, lähes täydellisen ympyränmuotoisen reiän reuna. Alhaalla velloo ja pyörteilee turkoosi vesi, eikä silta vaikuta siltä että se kestää paikallaan montakaan vuosikymmentä. Kulmakarvat hilautuvat kohti hiusrajaa, ja on pakko vähän hengähtää. Ei pelkästään takana olevan kävelymatkan takia, vaan myös siksi, että Sesimbrasta löytyy näinkin upea paikka, josta minä tai edes moni seudulla ikänsä asunut ei ole koskaan kuullutkaan. Tai sitten on kuullut, mutta ei ole koskaan ymmärtänyt paikan hienoutta. Onneksi Zé on käynyt lähistöllä kalliokiipeilemässä ja tuntee nämä polut melkein kuin omat taskunsa.

Sillan potentiaalisesta epästabiiliudesta huolimatta uskaltaudun kävelemään sen yli ja seisomaan vielä sen keskelläkin kuvien oton ajan. Toinen silta on kapeampi, mutta paksumpi ja vaikuttaa siten vankemmalta. Mieleen muistuu kolme vuotta sitten vierailemamme hieman erilainen kivisilta, Tsekissä sijaitseva Pravčická brána, Euroopan suurin laatuaan.

Löydätkö vasemmanpuoleisesta kuvasta erään huimapään?

Vaikka merkitty reitti kääntyy takaisin täällä, kannattaa kivisilloilta vielä jatkaa rantatörmällä risteileviä polkuja pitkin muutama sata metriä eteenpäin, sillä kulkija palkitaan upeilla näkymillä ympäröiville kalliojyrkänteille ja niiden alla sijaitseville meren syömille luolille. Tiedät kyllä missä kääntyä takaisin, sillä polku loppuu kohtaan, josta ei enää pääse eteenpäin ainakaan ilman köyttä ja muita rappelling-varusteita. Tämä on oiva paikka istahtaa kivelle ja uppoutua hetkeksi ajatuksiinsa tai keskittyä kunnolla meren tarkkailuun. Kauneimpanakaan päivänä ei polulla saati sitten tällä hiljaisella paikalla tullut vastaan ketään. Alhaalta tosin meni ohi pari venettä.

Me kävimme joululomamme aikana kävelemässä tämän reitin kahteenkin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla olimme paikalla myöhään iltapäivällä. Auringonlasku oli upea, mutta jouduimme pitämään hieman kiirettä ehtiäksemme takaisin autolle ennen pimeää. En muutenkaan ollut ihan täysissä voimissani, sillä olin juuri päässyt ylös flunssan kourista sängynpohjalta ja kurkkuun tuntui asettuneen teräspiikkinen kaktus. Toisella kerralla taas veimme Zén kaverin tutustumaan polkuun uudenvuodenaattona. Kyllä kelpasi aloittaa uudenvuodenjuhlinta näistä jylhistä maisemista, ja tankata samalla D-vitamiinia varastoon!

Chã dos Navegantes -reitti sijaitsee Arrábidan luonnonpuistossa Cabo Espichelin niemen eteläpuolella. Se kulkee osittain samoja polkuja GR 11 / E9 European Coastal Route -pitkänmatkan vaellusreitin kanssa, joten täältä voi siis vaeltaa periaatteessa samaa polkua pitkin aina Viron Narvaan asti. Reitin pituus on noin 5 kilometriä ja se on vaativuudeltaan keskitasoa. Nousua ja laskua kertyy reitin aikana molempia yli 100 metriä, mutta kyllä niistä hieman huonompikuntoisempikin selviää. Reitti ei jyrkkien, aidattomien pudotusten takia sovellu pienille lapsille. Aikaa kannattaa varata 1,5 tunnista ylöspäin, mutta suosittelisin varaamaan ainakin 2-2,5 tuntia, jotta maisemistakin ehtii nauttia. Reitti on merkitty maastoon kelta-punaisin maalimerkein, mutta polkuja risteilee paikkapaikoin useita. Meren rannan ja maaston vaikeakulkuisuuden takia pahempi eksyminen on kuitenkin mahdotonta. Auton voi jättää parkkiin lähtöpisteeseen tien viereen.

Tästä portugalinkielisestä infolehtisestä löytyy kartta ja lisätietoa patikkareitistä. Hieman englanninkielistä infoa ja kännykkään ladattavissa oleva kartta taas näyttäisi löytyvän täältä. Reitin alussa on myös infotaulu. Pakkaa mukaan juomista, aurinkorasvaa ja kenties pientä purtavaakin. Varaudu siihen, että kännykässä ei meren puolella ole välttämättä kenttää (en tarkistanut asiaa). Niin ja muista ladata kameran akku! Tänne voi tulla vaikka vain päiväretkelle Lissabonista, mutta toki visiittiin kannattaa yhdistää ainakin Cabo Espichelin niemi pyhättöineen ja Pedra da Muan dinosaurusten jalanjälkien tutkailu – jälkimmäisestä on muuten tulossa myös uutta postausta jossain vaiheessa.

Huomenna lähdemme valloittamaan erästä jyväskyläläistä jääluolaa, joten palataan kenties hieman huurteisempien patikkaretkien kera. Ihanaa retkeilytalvea kaikille!

---

In English: The Chã dos Navegantes hiking route is the best kept secret of Sesimbra. Not even all the locals know that this kind of a place exists in their home region. The narrow and rocky trail leads the hiker through the spiky bushes to an old fortress, Forte de São Domingos da Baralha, built in the 18th century and abandoned only a hundred years later. The fortress makes a hypnotizing contrast with the deep blue sea and the surrounding limestone cliffs and mountains. Further along the path, there is not only one but two natural stone bridges over a gorge waiting for the brave ones to cross them. The upper one seems a little unstable, but not enough so to prevent me from walking on top of it. The sea waters are roaring and whirling at the bottom. The trail turns back here, but at the end of it there are still some views over the cliffs and sea caves waiting to be found. We hiked this trail twice during out Christmas holidays, and on both times there was nobody else on the trail, only a total peace and quiet.

Tomorrow we will do some more frosty hiking as we will go and explore an ice cave! Have a lovely winter of adventures everybody!