Aamusafari South Luangwassa

Aamun valo keskellä villiä savannia oli ehkä kaunein asia, minkä näin Afrikassa. Heräsimme South Luangwan kansallispuistossa ennen päivänkoittoa, samalla hetkellä kun nouseva aurinko alkoi maalata taivaanrantaa oranssin, vaaleanpunaisen ja violetin sävyillä. Peilityynen Luangwa-joen pinta heijasti nuo sävyt takaisin eetteriin.

Ennen safariautoon hyppäämistä meille oli katettu kevyt aamupala, joka koostui muistaakseni myslistä, muroista, jugurtista, paahtoleivistä ja kahvista. En saanut paljonkaan alas, sillä tuleva safari ja sen otukset taisi hieman jännittää. Tai sitten syynä olivat edellisiltaisen jalkapallopelin katselun takia lyhyiksi jääneet yöunet.

sl1 sl3

sl2
Virtahepo pikkukavereineen Luangwa-joessa.

sl4

sl5
Sarvipäisiä impaloita.

sl7
sl6

sl9
Upean värikäs savannisininärhi.

Kirjauduimme sisään kansallispuistoon ja ylitimme joen utuisen vaaleanpunaisella hetkellä. Meillä oli sama isovatsainen opas kuin edellisenäkin päivänä, mutta muut ihmiset olivat osittain vaihtuneet. Osuimme silti joka kerta intohimoisten lintubongarien matkaan. Mutta sehän oli vain hyvä, sillä opimme itsekin jotain ja muuten olisi saattanut jäädä lintukuvien napsiminenkin vähemmälle.

Kansallispuiston porteilla vastaan tuli safariautoja, jotka olivat olleet kierroksella jo aamuyöstä. Täällä ilmeisesti sallitaan ajelu mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Toista se oli Kafuessa, missä oltiin hyvin tarkkoja siitä, ettei kukaan ajanut pimeällä. Pimeäajoa varten piti ilmeisesti olla erikoislupa ja asiaan vihkiytynyt opas mukana. Kenties tämä oli ihan turvallisuuskysymys, mutta haiskahti hieman rahastukselta.

sl8 sl10

sl11
Etelänkruunukurjilla (grey crowned crane) on nimensä mukaisesti kultainen kruunu. Laji on uhanalainen.
sl12
Afrikansatulahaikara (saddle-billed stork) on saanut nimensä nokassa olevasta satulanmuotoisesta keltaisesta kuviosta.

sl14

sl18
Mikähän tämän linnun nimi mahtaisi olla?

sl15

Ylemmässä kuvassa näkyy puiden tynkiä ruohoaukealla. Norsut ovat kaataneet nämä kaikki puut saadakseen syötävää, ei suinkaan ihminen tai myrsky. Tämän ja sata muuta asiaa opimme oppaaltamme, joka oli todella asiantunteva, mutta ei todellakaan mikään varsinainen seikkailuopas. Pullean vatsakumpunsa kanssa hän esitteli kansallispuistoa lähinnä kivaa huviajelua hakeville turisteille hieman kyllästyneen oloisena, ja piti samat esittelyt useampaan kertaan eri safariajoilla. Onneksi joka retkellä tuli myös vastaan jotain uutta ja jännittävää, emmekä tietenkään ajaneet samoja reittejäkään, joten aina oppi jotain uutta. Hän tiesi kaikkien vastaantulevien lajien nimet, ruokavaliot ja käyttäytymistavat, mutta hänen tietonsa ulottuivat vain tähän kyseiseen kansallispuistoon, johon hän oli erikoistunut. Niinpä vertailut joidenkin Kafuen ja South Luangwan lajien välillä jäivät vähän puolitiehen. Ainakin osaan nyt tunnistaa norsun kaataman puunkannon.

sl19
Kyläloistokottarainen (greater blue-eared glossy starling)?

sl16
sl20 sl17
sl21 sl23
sl22 sl24
sl25 sl26
sl27

South Luangwan maisemat olivat hurjan vaihtelevia, mikä tietysti oli ihan mahtavaa. Eläimiä näki erilaisia taustoja vasten ja maisemat itsessäänkin olisivat jo hyvä syy tulla tähän kansallispuistoon. Horisontissa siintävät muhkuraiset, paljaat vuoret ja hippojen kansoittama hiekkainen Luangwa-joki kruunasivat koko komeuden. Siellä täällä kasvoi satunnainen baobab-puukin. Joku niissä ylösalaisen näköisissä ja oikeastaan aika rumissa puissa vaan jaksaa viehättää! Baobab-puu on kuulemma myös indikaattori hyvälle talonrakennuspaikalle, koska siellä missä baobab kasvaa, ei ole tulvinut ainakaan vuosisatoihin.

sl28

sl29
Kirjokalastaja ja jokimehiläissyöjä samalla oksalla.
sl32
Virtahepoperhe kylpee tyytyväisenä joessa.

sl30 sl31
sl34 sl33

Aamu oli jo lämmennyt ja aurinko kivunnut korkealle, kun pysähdyimme taas joen varrelle pitämään taukoa ja juomaan teetä sekä syömään muffinsseja. Eipä olisi paljon parempaa paikka evästauolle voinut keksiä, kuin joenpenkka, jolla tunsi olevansa keskellä luontodokumenttia. Joessa kylpi ainakin parikymmenpäinen hippolauma, ja kuivemmissa kohdissa makoilivat krokotiilit. Kuningaskalastajat ja mehiläissyöjät lentelivät ohitse ja loikkipa paikalta yksi antilooppikin saapuessamme. Ja millaista ääntä ne virtahevot pitivätkään! Tässä on esimerkki niiden hullunkurisesta röhkimisestä, joka oli yöllä melkeinpä pelottavankin kuuloista.

sl35

sl36
Pahkasikaperhe kärsät mullassa.

sl37 sl39

sl38
Etelänkalkkunasarvekas (southern ground hornbill).
sl40
Dumbo!

sl41

Bongasimme vielä pari norsua, joiden aamupalahetkiä jäimme vähäksi aikaa katselemaan silläkin uhalla, että olimme hieman myöhässä leiriinpaluuajankohdastamme. Toiselta norsuista puuttui kärsänpää, jonka oppaamme arveli jääneen ihmisten virittämään ansaan. Kamalaa, mutta onneksi norsulta onnistui syöminen myös ilman sitä. Leijonien tuoreita jälkiä emme olleet löytäneet, joten jäljitys ei ollut mahdollista, mutta vastaantullut safariryhmä sanoi nähneensä leopardin kävelleen tien yli. Kun me ehdimme paikalle, se oli tietysti jo kadonnut pusikkoon, mutta yksi nainen meidän autosta väitti kuvitelleensa kissanmuotoisen varjon puun alla. Ehkä tuo mystinen eläin oli oikeastikin istunut siellä. Oli miten oli, lähdimme itsekin takaisin kohti leiriä, brunssia ja uima-allasta.


In English: Yet another beautiful safari experience in Zambia. We woke up before sunrise and watched it color the sky and later turn into golden morning light. We learnt a lot from our experienced guide while watching the African animals do their day-to-day things. The landscapes were ever changing, and South Luangwa would also be worth a visit even without the animals because of them. The barren mountain in the horizon and the hippo-filled river were the cherry on top. We had a tea break by the river, and I was feeling like in the middle of a nature documentary. So many animals around and the hippos making their funny noises. When we were already almost late from our leaving time, we stopped to watch some more elephants, one of them was lacking the tip of the trunk which he probably had lost because of a man-made trap. Poor thing!

Mainokset

12 kommenttia artikkeliin ”Aamusafari South Luangwassa

  1. Safarilla oleminen on parasta matkailussa! Aina yhtä upeaa seurata eläimiä heidän omassa ympäristössään. Se mikä Afrikassa on eniten yllättänyt, niin linnut ovat kiinnostaneet siellä itseä huomattavasti enemmän kuin kotimaassa. Täytyy kyllä sanoa, että sieltä löytyy niin monia värikkäitä upeita lintuja, mistä ei ole ennen kuullutkaan.

    Kyllähän tietysti tässäkin postauksessa esiintyneet seepra ja virtahepo esimerkiksi on sellaisia, että ne sykähdyttää aina niitä nähdessä. Niin kuin monet muutkin, kissaeläimet tietysti itseä ainakin eniten.

    Tykkää

    1. Kissaeläimiä tosiaan yritettiin eniten bongailla kaula pitkänä, mutta vasta viimeisellä ajelulla onnisti. Leijonat jäi näkemättä, mutta onpahan hyvä syy lähteä takaisin Afrikkaan. Jotenkin kummasti ne värikkäät eksoottiset linnut tosiaan saa sisäisen lintubongarin heräämään ihan eri tavalla kuin kotoiset vaatimattomamman näköiset tirpat. Minut taas yllätti, että Afrikassakin on närhiä ja kottaraisia, mutta ne ovat vain ihan erilaisia kuin Suomessa!

      Tykkää

    1. Ooh, voin kuvitella että sielläkin on ollut todella kaunista ja upeita eläimiä! Safarit on kyllä vertaansa vailla ❤ Mulla siintää haaveissa Ngorongoro, toivottavasti joskus pääsisi sinnekin. 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s