Loput hääturinat ja kertomus siitä, kun kohtasin Suomen vaarallisimman eläimen

Mikäli haluat raflaavan otsikon luettuasi hypätä suoraan siitä Suomen vaarallisimmasta eläimestä kertovaan kohtaan, niin selaa suosiolla sivua alaspäin! Ajattelin nimittäin aloittaa kertomalla vielä hieman siitä, miten hääjuhliemme järjestelyt toteutettiin. Ehkäpä joku omaa suurta rakkauden päiväänsä suunnitteleva saa näistä jonkinmoista vinkkiä. Meillä oli nimittäin aivan ihanat ja todella lämminhenkiset hääjuhlat! Veikkaisin, että ne myöskin toteutettiin keskimääräistä pienemmällä budjetilla. Tällä hetkellä seikkaillaan oikeasti jossain päin Brasilian Bahian osavaltiota häämatkallamme, mutta ajastin tämän teemaan sopivan postauksen päivittämään blogin ihan itsekseen.

15
11 (2)
25
19 (1)

Häävalmistelut aloitettiin tietenkin tärkeimmästä eli kosinnasta vihkitoimituksesta juhlapaikan etsinnästä, me kun olimme jo aiemmin menneet virallisesti naimisiin maistraatissa. Tarkkaa päivää ei vielä oltu lyöty lukkoon, mikä helpotti hommaa, vaikka ei oltukaan liikkeellä mitenkään turhan aikaisin. Jotkuthan varailee kirkkoja ja juhlatiloja jopa vuosia ennen itse h-hetkeä, mutta me aloitettiin noin puoli vuotta ennen juhlia. Kustavissa sijaitseva Itätalon talonpoikaiskartano löytyi perinteisesti googlettelemalla. Paikka oli meren äärellä, kaunis ja edullinenkin, joten lähdettiin eräänä viikonloppuna paikan päälle katsomaan ja juttelemaan Itätalon omistajan kanssa. Varaus juhlapaikasta tehtiin siis viitisen kuukautta ennen bileitä.

Seuraava iso juttu olivat tarjoilut, joka osoittautui näiden juhlien suurimmaksi menoeräksi. Ei haluttu nakittaa ketään tarjoilemaan tai tiskivuoroon saati hääriä itse hellan edessä, joten pitopalvelu sen olla pitäisi. Haasteena oli sellaisen kokin löytäminen, joka osaisi laittaa oikeasti maistuvaa kasvisruokaa. Lähettelin tarjouspyyntöjä muutamille Turun alueen kasvisravintoloille, mutta tartuttiin lopulta Itätalon omistajan tarjoukseen tutusta kokista ja tarjoilijoista. He hoitivat ruokailun, kakkukahvit ja iltapalan (sekä paikalla yöpyjille tietenkin myös aamupalan), mutta myös alkoholittomat ruokajuomat, astiat, pöytäliinat sun muut asiaan kuuluvat tilpehöörit.  Lautasliinat tosin ostimme itse. Tarjolla oli ihania salaatteja, tapaslajitelma, kasvispihvejä, uusia perunoita, tofupaistosta ja tuoretta leipää levitteineen. Minä olin edellisenä päivänä tehnyt tarjolle vielä marinoitua seitaniakin. Lihansyöjille olimme päättäneet tarjota lisäksi paikallista savulohta, jotta kenenkään ei tarvitsisi nyrpistellä nenäänsä pelkän kasvisruoan edessä. Eikä kukaan niin tehnytkään, mitä nyt joku ilmoitti ottaneensa oman makkarapaketin mukaan!

Alkoholijuomat ja limsat haettiin (mistäpä muualtakaan kuin) Tallinnasta. Ruoan kanssa oli viiniä, olutta ja limpparia, myöhemmin illalla tarjolla oli lisäksi myös siideriä ja caipirinhoja. Pienimuotoinen karkkibuffet hoidettiin itse ja taisi kakkukahvien kanssa olla myös jonkinlaisia pikkuleipiä.

2830
21 9 (1)
36

9 (2)
40

Juhlapaikan koristeluilla ei ihan hirveästi päätä vaivattu. Juhlan päätilana toiminut tallin ylinen oli jo itsessään niin tunnelmallinen, ettei sitä juurikaan tarvinnut koristella! Ei myöskään jaettu vieraille mitään tilpehöörejä tai hääkarkkeja, jotka päätyisivät ennemmin tai myöhemmin kuitenkin roskiin. Selailin Pinterestiä ja nettiä muutenkin, mutta melko vähän ideoita sieltä hääpelejä ja merikiviin valkoisilla maalitusseilla kirjoitettavaa ja isoon lasipurkkiin kerättävää vieraskirjaa lukuunottamatta tarttui. Tuo vieraskirja oli kuitenkin tosi ihana, ja komeilee nyt meidän olohuoneessa Jyväskylässä! Kukkamaljakoiksi pääsi sininen lasipullokokoelmani, joka on majaillut vanhempieni nurkissa odottamassa päivää, jona pääsisi taas käyttöön. Askartelin yhdestä kokonaisesta kuormalavasta ja joistakin kuormalavan palasista kylttejä valkoisen maalin avustuksella. Äiti oli ostanut kimaltavaa harsokangasta, joka aseteltiin valkoisten pöytäliinojen päälle merikivien kanssa. Tallin ylinen toimii yleensä galleriana, ja tuolloin siellä oli esillä hienoja maalauksia sekä suloisia pronssisia norppaveistoksia, joista osa jätettiin pöytiin. Näiden lisäksi oltiin hommattu valosarjoja ja yhdet valkoiset verhot hääparin eli meidän pöydän takana olevaa ikkunaa peittämään.

Kukat kerättiin kaunista morsiuskimppuani myöten tienvarresta häitä edeltävänä iltana, kun olimme koristelemassa tilaa. Suomen luonto oli kasvattanut meille niin ihania luonnonkukkia, että miksipä olisimme lähteneet ostamaan jotain ulkomaisia tuontiruusuja. Kissankellot, saniaiset, heinät ja koiranputket olivat paljon kauniimpia yhdessä ja sopivat häidemme tunnelmaan paremmin. Joku oli vielä juhlapäivän aamuna käynyt pystyttämässä portinpieleen juhannuskoivut ja tuonut pari oksaa muutenkin koristeeksi. Luonnonkukkia hyödynnettiin myös itse askarrelluissa kutsukorteissa, joiden kanteen liimailin keväällä keräämiäni ja prässäämiäni valkovuokkoja pitsien kaveriksi. Tekstit taiteilin itse tietokoneella. Do it yourself!

hää1
hää2

Ohjelmanumerot aiheuttivat ehkä eniten päänvaivaa. Tervetuliaismaljojen yhteydessä pidettäisiin pari lyhyttä puhetta, häävalssi tanssittaisiin, isäni bändi Butugihvel Boogie Band olisi tietysti myöhemmin illalla orkesterina ja ystäväni Enya oli lupautunut ottamaan kuvia juhlissa, mutta mitä muuta sitä oikein pitäisi olla? Ei haluttu kuitenkaan mitään minuuttiaikataulua leikkeineen joita suurin osa vieraista joutuisi vain katsomaan sivusta, vaan enemmänkin sellaista rentoa yhdessäoloa. Päätettiin sitten ottaa ohjelmaan hääpeleiksi bingo ja tietovisa, joista etenkin ensimmäinen vaikutti olevan menestys. Otin mallia netistä ja hoidin pelidesignin itse. Pihalta löytyi trampoliini hurjapäitä viihdyttämään, ja pihapelejä kuten mölkky ja krokettikin taisi paikalla olla, mutta ei niitä kukaan ehtinyt pelaamaan. Saunakin lämpeni, tosin tiensä sinne taisivat löytää ainoastaan bändin jäsenet. Vieraat juttelivat ja hengailivat keskenään sekä esittivät joitain ohjelmanumeroitakin, ja hääpari yritti ehtiä puhumaan mahdollisimman monen kanssa. Silti tuntui ettei kenenkään kanssa ehdinyt oikein jutella kunnolla! Bändin lopetettua setäni veti vielä karaokea pikkutunneille asti. Ja olipa mulla Spotify-soittolistakin varmuuden vuoksi tehtynä, mutta ei me sitäkään ehditty soittamaan.

15 (1)
57
s19
25

Entäs se morsiuspuku? Se tilattiin riskillä netistä, tarkemmin sanottuna Etsystä, mistä löytyy kaikenlaisia kauniita, persoonallisia ja vähän rennompiakin häämekkoja suht edullisesti. Myyjä väitti mekkoni olevan oikeinpa vintagea, ja onnekseni kaunis mekko istui täydellisesti ylleni. En jaksanut alkaa metsästämään mitään muitakaan asusteita kaupungilta, vaan ostin myöskin second handia olevat sandaalit ja pitkähihaisen boleron, sekä kukkapannan ja joitain koruja netistä (voihan Ebay). Joitain juttuja kuten alusvaatteet ostin sentään ihan normaalista kaupasta. Sulhasen valkoinen pellavableiseri ja siihen sopivat housut ja paita taas löytyivät Portugalista, El Corte Inglésistä. Kengät oli omasta takaa, kravatti taas piti ostaa mutta eri kaupasta. Ja sormuksethan meillä jo oli, niin niitä ei tarvinnut enää miettiä!

Kävin hääjuhlien aamuna Turussa Greenlips Beauty -nimisessä luomuhoitolassa/ekokampaamossa meikattavana ja kammattavana. Olin varmaan oikea kampaajan painajainen, sillä en yhtään tiennyt miten tukkani haluaisin, vaikka olinkin yrittänyt etsiä jotain inspiraatiota avuksi. Kampaaja päätyi lähinnä pesemään sekä leikkaamaan hiukseni siistimmiksi ja loihtimaan minulle kauniin keijukaiskampauksen. Kasvoille sudittiin mineraalimeikkejä. En yleensä meikkaa ollenkaan (ja jos meikkaankin niin se tarkoittaa lähinnä pelkkää ripsiväriä), joten turkoosi luomiväri tuntui aluksi aika hurjalta, mutta näytti oikeastaan lopulta tosi kivalta ja sopi haltialookkiini kuin nakutettu. Kiitos Greenlips, teille lämmin suositus! Kynnet olin kuitenkin lakannut edellisenä iltana ihan itse (ankaran kynsienpuremislakon jälkeen).

Siinä taisikin jo tulla melkeinpä kaikki oleellinen, mikä näitä hääjuhliä järjestettäessä täytyi ottaa huomioon. Säästyttiin osasta vaivaa, kun itse vihkiseremonia oli ollut jo lähes vuoden varsinaisia juhlia aikaisemmin, eikä siihen liittyviä juttuja tai vihkipaikalta juhlapaikkaan siirtymisiä tarvinnut miettiä. Kysyppä kuitenkin pois vaan jos jokin asia jäi vielä askarruttamaan!

Lisää juttuja meidän häistä löydät täältä ja täältä.

52
kyyk239 54

Entäpä se Suomen vaarallisin eläin sitten?

Ei, en kohdannut Kustavissa hirveä, joka tappaa eniten ihmisiä Suomessa (tai no, se oikea syypää hirvikolareihin taitaa kumminkin olla ihminen itse autoineen. Jos hirveä ei lasketa, niin naudat ja koirat aiheuttavat eniten kuolemia). Riippuu kai määritelmästä että miten sitä vaarallisuutta mitataan, mutta punkki eli puutiainen kuuluu kenties jo top 5:seen Suomen tappavien eläinten listalla, ja kuolemantapauksien lisäksi aiheuttaa tuhansien ihmisten sairastumisen vuosittain.

Sain näistä Turun saaristossa vietetyistä bileistä nimittäin vasempaan reiteeni punkin heinikossa juoksennellessani, ja tämä hienoisesta day afterista kärsinyt morsian tietysti huomasi sen vasta parin päivän jälkeen. Punertavan violetit rinkulat ilmaantuivat pureman ympärille marraskuussa, kun puremasta oli jo yli kolme kuukautta aikaa. YTHS:llä ihmeteltiin oudon näköisiä epäsäännöllisiä rinkuloita, otettiin verikokeesta borreliatesti (negatiivinen) ja määrättiin kortisonivoidetta ”pitkittyneeseen hyönteisenpiston aiheuttamaan ihoreaktioon” – just. Rinkulat sen kun vaan levisivät voiteesta huolimatta, ja tammikuussa sain vaivoin varatuksi uuden ajan YTHS:n terkkarille. Puhelimessa sain itse olla selittämässä borrelioosista terveydenhuollon ammattilaiselle, joka totesi että ”no mutta eihän sulla nyt mitään borrelioosia voi olla, kun testi kerran oli negatiivinen!” Sain kuitenkin ajan YTHS:n käytännön mukaan ensin ihan turhalle terveydenhoitajakäynnille, mistä alkoikin sitten aikamoinen lääkärirumba, sillä verikokeet näyttivät edelleen negatiivista. Tässä vaiheessa suurin rinkula oli halkaisijaltaan jo 25 cm ja aikoja joutui odottelemaan viikkotolkulla. Yleislääkäri, ihotautilääkäri etänä tabletin välityksellä, sitten lähete Keski-Suomen keskussairaalan ihotautipolille…

13 (1)
s28s21 17
s30s1824 (1)

Tämä rumba kuitenkin onneksi päättyi keväällä sinne ihotautipolille, jossa vihdoin ja viimein sain sen kauan kaivatun antibioottikuurin. Siinä vaiheessa rinkulat olivat alkaneet jo haalistua itsellään, mutta selvää oli että bakteeri ei ollut lähtenyt mihinkään. Selkeimmästä rinkulasta otettiin kuitenkin koepala, josta myöhemmin tosiaan löydettiin borreliabakteeri, ja sain diagnoosiksi Lymen borrelioosin. Elettiin maaliskuun loppua, ja punkin puremasta oli yli puoli vuotta aikaa. Onneksi kuumetta tai muitakaan oireita ei minulle kuitenkaan koskaan tullut (vaikka niin kyllä kuvittelin, kun korvani meni lukkoon ja soi monta päivää, mutta kyseinen ihotautilääkäri diagnosoi senkin olevan vain harmiton korvatulehdus. Tuon lääkärin vastaanoton aikana huoneessa ravasi muuten jatkuvasti erikoistuvia ihotautilääkäreitä tätä kummaa ihosairautta pällistelemässä. Siinä todettiin samalla myös savipuoli-ihottuma ylävatsasta, joten oli kyllä todella mielenkiintoinen lääkärikäynti esitellessäni ensin jalkaa, sitten korvaa ja vielä vähän vatsaakin varmaan neljälle lääkärille). Joillakin borrelioosi voi kroonistua ja rajoittaa elämää todella ikävästikin, ja sitä minäkin jouduin vähän pelkäämään, kun antibioottikuurin aloittamisessa kesti niin kauan. Oireet voivat kuitenkin tulla vielä muutaman vuoden päästäkin mikäli bakteeri on jäänyt kudoksiin piilottelemaan, joten sormia pidetään edelleen ristissä.

Muistona tästä episodista (ja tietty upeista hääjuhlista) on edelleen koepalan napsaisusta jäänyt pieni arpi reidessäni ja puremakohtaan on myös jäänyt jälki. Uskomatonta, miten vähän suomalaiset lääkärit näistä punkkitaudeista näyttävät olevan perillä, ainakin Turun seudun ulkopuolella. Ja kuinka vaikeaa oli sen antibioottikuurin määrääminen, vaikka perusflunssiin sun muihin niitä tunnutaan määräävän ihan tuosta vain. Viimeksi sain antibioottireseptin Afrikan tuliaisina saadun syylän takia, kun se jäädytettiin (siitä huolimatta että syyläthän aiheuttaa papillooma-virus, ei suinkaan bakteeri, joten voin kertoa että yhtäkään niistä pillereistä en syönyt). Toisesta, vielä borrelioosiakin vakavammasta ja yleistymään päin olevasta punkinpirulaisten aiheuttamasta sairaudesta, puutiaisaivotulehduksesta, voitte lukea omakohtaisia kokemuksia ystäväni Fannin blogista. Oli onni onnettomuudessa, että Fanni tiesi punkkijutuista aika tavalla ja hän mua patistikin menemään uudestaan lääkäriin. Kiitos kaikesta tuesta. ❤

Nyt ei ehkä ole se paras aika vuodesta muistutella tästä, mutta ottakaa kaikki vähänkään luonnossa liikkuvat viimeistään ensi keväänä se puutiaisaivotulehdukselta suojaava punkkirokote. Borrelioosia se ei kuitenkaan estä, joten luonnossa ja etenkin saaristoissa kulkiessanne – suojautukaa mahdollisuuksien mukaan ja muistakaa ne tarkastukset vaikka rokote olisikin otettuna! Uutisoinnin mukaan punkkien levittämät sairaudet kun ovat yleistymässä ja niistä on vastikään löydetty myös uusia tautibakteereja.

Tuli sitten vähän kalliiksi se punkki. Olen kuitenkin kiitollinen, ettei käynyt pahemmin. Hysteeriseksi ei kannata ruveta, mutta omalla terveydellään ei myöskään ole kiva leikkiä, etenkin kun suhteellisen pienellä vaivalla voi pienentää riskejä aika paljon.

s31
14 (1)

Kaikki kuvat by Enya Honkanen, paitsi kuvat kutsukortista ja morsiuskimpusta.


In English: Our wedding party was such a beautiful ceremony that I wanted to share some specs behind, how everything was organized and so on. Maybe someone who is planning for their big day of love will get some ideas from it. We started the planning by reserving the space, which we found from google, some half a year before the h-hour. The place was so pretty that we didn’t have to think much about the decorations, just brought some stuff like blue glass bottles, lights and some glass jars, and picked wild flowers to put into the bottles and for my bridal bouquet. Also the invitations were self made. The biggest budget eater was the food, since we wanted someone to prepare delicious vegetarian food and cake for us. The wedding place could organize a chef and oh how good everything was! I also brought some marinated seitan to complete the set. Then there was the program. I designed some wedding games like bingo and a quiz, my father’s band played in the evening and of course there were some speeches as well – not to forget the wedding waltz. We had also sauna and outdoor games but no one had time for them from the relaxed hanging out (or jumping on the trampoline). The night was finished with karaoke! My bridal dress was a vintage piece ordered from Etsy, and completed with quite a lot of other stuff found on the online markets (such as Ebay…). The groom’s suit was bought from El Corte Inglés in Portugal. On the morning of the big day I went to an eco beauty salon to do my hair and make up. They made me look like a fairy! I think that was everything important, but feel free to ask. My other posts about our wedding can be found here and here.

In our wedding party I also happened to meet the most dangerous animal of Finland, as I got bitten by a tick. Purple rings were developed around the bite on my thigh after several months, and I was running in many doctor’s offices before they finally could find the borrelia bacteria and I got the antibiotics and diagnosed with Lyme borreliosis, more than half a year after the tick. So be careful with these little bastards when spending time in the nature!

All photos by Enya Honkanen except the ones of the invitation card and the bridal bouquet.

Advertisements

8 kommenttia artikkeliin ”Loput hääturinat ja kertomus siitä, kun kohtasin Suomen vaarallisimman eläimen

  1. Hienot juhlat. Huh, hyvä että syy löytyi! punkit on kyllä tosi vaarallisia ja tarttuvat niin helposti myös esim. koiran turkkiin jolloin koira voi huomaamatta kantaa punkkeja sisätiloihin ja siten myös ihmisiin

    Tykkää

    1. On kyllä todella inhottavia pikku elukoita. Jos omistaa koiran niin punkkipanta on aika must juttu, ja kyllähän koiratkin voi sairastua punkin puremasta. Seurasin Costa Ricassa yhden punkista sairastuneen koiran kuolemaa vierestä, se oli todella surullista. 😦

      Tykkää

  2. Oi, teilla on ollut ehka maailman suomalaisimmat haat. Siina kauniissa mielessa siis, tallinyliset ja kesayo luonnonkukkineen 🙂 Taallahan herkistyy melkein noita kuvia katsellessa. Jannasti yhdistyy moiseen sitten punkit. Taalla ollaan mina ja vohveli oikeita punkkimagneetteja, aina kesakeleissa pihdit mukana, ei ole kovin kiva yllatys loytaa noita rinkuloita. :/

    Liked by 1 henkilö

    1. No hei, kun juhlat pidettiin tuollaisessa ympäristössä niin eihän sinne mikään muu olisi sopinut niin hyvin 😉 Oli kyllä tunnelmalliset juhlat, kelpaa muistella. ❤

      Ootko säkin saanut borrerinkuloita? Hyi olkoon! Inhottavia otuksia. Sain Pantanalissakin itseeni punkin, mutta onneksi huomasin ja sain poistettua sen heti.

      Liked by 1 henkilö

      1. No tottahan se on, ei oikein amerikkalaista prinsessaunelmaa uskalla puupirttiin heittaa 🙂 Me on onneksi noilta borreliooseilta valtytty toistaiseksi, mutta ainahan siita huoli seuraa, kun sen punkin itsestaan tapaa… :/

        Tykkää

  3. Miten ihanat häät ne olivatkaan! ❤ ja sinä maailman kaunein keijumorsian! Ja siitä punkista.. Totta kai halusin neuvoa ja tukea siinä kun on itse yhdenlaisen helvetin sen takia läpikäynyt. Toivottavasti ei tuu mtn jälkioireilua, tuskin ❤ oot nii vahva mimmi!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s