Jouluksi Portugaliin

Nyt sen uskaltaa sanoa: lähdemme jouluksi Sesimbraan! Edessä on toinen jouluni Portugalissa, sillä viime vuonna karkasimme sinne vasta Tapaninpäivänä. Tämä joulu tulee kuitenkin olemaan erilainen, koska myös oma perheeni lähtee viettämään joulua yhdessä mieheni perheen kanssa aina veljeni tyttöystävää myöten. Aika konkkaronkka meitä tulee siis olemaan! Mitenköhän suomalais-portugalilainen joulu sujuu, ja mitä mahtaa joulupöydästä löytyä? Ehkä lanttulaatikkoa ja arroz de mariscoa, livekalaa ja sangriaa sulassa sovussa? Ja tietysti se meidän kasvissyöjien perinteinen seitan-kinkku. Köyhälle opiskelijallehan tämä on siitäkin syystä vallan mainio ratkaisu, että paketteihin voi piilottaa vaikka portugalilaista hyvää mutta halpaa viiniä. Tadaa!

Zén kanssa lähdemme reissuun jo ennen itsenäisyyspäivää ja palaamme vasta uuden vuoden jälkeen, joten saadaan viettää täysi kuukausi etelässä. Kerrankin ehditään viettää aikaa kunnolla Portugalin-perheen ja sukulaisten kanssa, sekä käydä lempipaikoissamme ja kiertää ehkä muutamat uudetkin nähtävyydet. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että olen taas Suomessa oikein jopa viikon ennen lähtöä. Vaan kuukausi sinne tai tänne, koko kevään aion kuitenkin olla ja pysyä kotimaassa.

sesi1pieni sesi3
sesi2
sesi15 sesi4 sesi6

sesi5

Nero ja Zé Sesimbran palmujen reunustamalla rantakadulla.

sesi9

Vihannestori valtaa kerran viikossa pienen aukion kylän keskustasta.

sesi10sesi7-horz
sesi16
sesi12
sesi11 sesi13

Nyt joku ehkä miettii, että minne viisi ylimääräistä joulunviettäjää oikein majoitetaan? No siihen 300-vuotiaalla sukutilalla seisovaan Zén isovanhempien valtavaan perintötaloon tietysti. Taloa vuokrataan normaalisti turisteille, mutta arvatkaapas ketkä haaveilevat muuttavansa sinne vielä joku päivä (ja tietty siivoavansa ahkerasti niitä kolmea kylpyhuonetta ja kiillottavansa vanhoja tummapuisia huonekaluja)? Eli vinkki vinkkinen vaan, jos reissu Portugaliin kiinnostaa ja haluat majoittua rauhallisessa paikassa Lissabonin ja Arrábida-vuoriston välissä! Talon voi vuokrata esimerkiksi tätä kautta.

sesi27
sesi28 sesi30
sesi29 sesi31
sesi32 sesi14-horzsesi33

Kuukauden oleilussa on sekin mukava puoli, että saadaan ehkä nauttia hieman auringonpaisteestakin, jos hyvä tuuri käy. Viime joulun jälkeiset pari viikkoa olivat melkeinpä jatkuvaa pilvisyyttä tai sadetta, mutta jotenkin mulla on luottoa että saadaan tällä kertaa parempiakin säitä. Kyllä se aurinko välillä pilkahteli, mutta taidettiin saada vain yksi tai kaksi oikeasti aurinkoista päivää, jolloin ulkona tarkeni ihan kevyesti t-paidalla (sisällä ei kyllä tosiaankaan). Osa näistä kuvista on otettu tuolta joulunjälkeisreissulta, osa taas viime pääsiäisenä. Ja eron kyllä huomaa! Pääsiäisenä maaliskuun lopulla oli aurinkoista ja viimeisinä päivinä jopa aivan rantakelit, mutta jouluna jouduttiin kyllä välillä hieman värjöttelemään. Meidän kanssa reissussa oli silloin ystäväpariskunta, ja Fanni esiintyykin parissa näistä kuvista melkeinpä kunnon talvitamineissa. Mutta kaunistahan siellä on, vaikka vettä tulisi kuin saavista kaataen!

sesi18 sesi17
sesi20 sesi21
sesi23 sesi22
sesi25 sesi24
sesi26

Sesimbra on jotenkin vaan niin täydellinen paikka. Sieltä löytyy kalastajakylän historiaa henkivä söpö keskusta kalaravintoloineen ja kuppiloineen sekä rutkasti luonnonrauhaa kuten vuoria, merenrantakallioita, tuulinen Espichelin niemi ja muitakin hienoja paikkoja, hiekkarantojakaan tietysti unohtamatta. Muun muassa patikointi-, kiipeily- ja melontamahdollisuudet ovat huippuluokkaa, ja taitaapa sieltä surffiaaltoja ja sukellustakin löytyä. Kuitenkin Lissabon kaikkine kulttuuri- ja ostostarjontoineen sekä muine kaupunkijuttuineen on vain puolen tunnin ajomatkan päässä, ilman ruuhkia toki. Eikä maankuulu Sintrakaan kaukana ole. Sesimbra on mulle tietysti muutenkin rakas, mutta yritän silti aina välillä vähän mainostaa sitä matkailumielessäkin. Vielä en ole kuullut että kukaan muu kuin meidän vieraiksi sinne tulleet läheiset olisi paikkakunnalle suosituksesta lähteneet käymään, mutta toivottavasti sekin päivä vielä koittaa. 😉 Portugalin rannikko kun on niin upea, muuallakin kuin Algarvessa! Oonpa kyllä aikamoinen onnentyttö, koska ilman tuota rakasta siippaani tuskin olisin vielä hänen kotimaassaan käynytkään.

Mikä on sun lempipaikka Portugalissa? Entä onko joku muu suuntaamassa jouluksi etelään?

Seuraa reissujani reaaliajassa Instagramissa, tai liity blogin lukijaksi Facebookissa, Bloglovin’issa tai Blogit.fi:ssä!


In English: We are going to spend the Christmas in Portugal, yippee! This is my second Christmas in there, but this year is different, since my family will join us for the holidays. I am very happy for this and wondering how will our Finnish-Portuguese Christmas be? They will be staying in my husband’s grandparents’ old house, which is normally rented to tourists. You can rent it too, for example through this site! Me and Zé are going to stay for a whole month, so we will have plenty of time to spend with the family and relatives, as well as visit our favourite places, perhaps exploring some new ones too. I hope we will get a little better weather than last year, when it was cloudy and rainy most of the time. Some of these pictures are taken last Easter, when the weather was already warm enough to go to the beach.

Sesimbra is such a perfect place to me. A cute old fishing village surrounded by beautiful nature, mountains and beaches with plenty of activities from hiking to canoeing to climbing and diving to do. Yet it’s still so close to all the culture, shopping and other city things of Lisbon. I am such a lucky girl with my husband calling this kind of a place his home town. Otherwise I probably wouldn’t even have visited Portugal yet!

What is your favourite place in Portugal? Where are you going to spend the Christmas?

Häämatka halki Brasilian

Kaikki päättyy aikanaan ja niin päättyi myös meidän kaksiviikkoinen häämatkamme pitkin poikin Brasiliaa. Minä olen palannut tänne etelään Curitibaan ja Zé syksyiseen Jyväskylään. Arki on taas lähtenyt rullaamaan omissa uomissaan, ihanan keveissä loman jälkeisissä hattaratunnelmissa onneksi kuitenkin! Olin selkeästi loman tarpeessa, ja huh millainen loma ja honeymoon meillä olikaan!

honeymoon3

honeymoon5

Autio Ilha Granden ranta, jolta löysimme puuman jäljet.

honeymoon11

Reissu meni lähes täysin suunnitelmien mukaisesti. Tavattiin toisemme Rio de Janeiron lentokentällä, ja oli ihan hassun outoa ja ihanaa nähdä toinen kahden kuukauden erossaolon jälkeen. Riosta matkasimme minibussilla ja myrskyssä natisevalla sekä huojuvalla puuveneellä sademetsäiselle Ilha Grandelle viideksi leppoisaksi päiväksi. Meiltä otettiin heti alkuun luulot pois, kun päästiin patikoimaan kaikkine kamoinemme kaatosateessa mutaista ja jyrkkää viidakkopolkua ensimmäiseen majapaikkaamme. Päivät kuluivat toistemme seurasta nauttien ja saaren vaellusreittejä sekä upeita autiorantoja koluten. Pilvisenä ja sadekuuroisena alkanut sääkin onneksi parani loppua kohden, ja viimeisenä päivänä päästiin nauttimaan auringosta ihan kunnolla, kun suunnattiin veneretkelle tutkimaan saaren toista puolta ja snorklailemaan upeissa kirkasvetisissä laguuneissa. Ilha Grandella oleilun kruunasi se, kun katseltiin avoimen bungalowimme sängystä opossumia, joka kiipeili papaijapuussa aivan lasittoman ikkunamme takana!

honeymoon15

honeymoon2-horz

Acaí na tigela -annoksia tuli syötyä melkein päivittäin, ja tulipa sitä jokunen caipirinhakin maisteltua!

honeymoon8honeymoon34

honeymoon4

Praia Lopes Mendes, jota sanotaan yhdeksi Brasilian kauneimmista.

honeymoon6

honeymoon7

Meidän rakkauspesä korkealla vuorenrinteellä, viidakon suojissa.

honeymoon10honeymoon9

honeymoon12

Ihan kirjaimellisesti kalkkilaivan kapteeni ja sen vähän elävämmän värinen mies.

honeymoon13

Lagoa Azul.

honeymoon14

Snorkkelijoogaa, anyone?

Hieman vastahakoisesti lähdimme Ilha Grandelta takaisin Rioon ja lensimme Bahiaan, Salvadoriin. Zén mielestä yksi reissun parhaita juttuja olivat Salvadorin lentokentän edustalla kohoavat valaistut bambutunnelit, joista ajoimme läpi niin mennessä kuin tullessa. Ja olivathan ne aika hienot. Bahiassa on ihanan lämmintä (ei sillä, että Rio de Janeiron osavaltiossakaan varsinaisesti kylmä olisi ollut) ja afrobrasilialainen kulttuuri kukoistaa portugalilaistyylisen vanhankaupungin, Pelourinhon, kaduilla. Melkein luulemme olevamme Lissabonissa! Yksi aamu kaupunkielämää kuitenkin riittää meille, ja saamme allemme vuokra-auton ”vain” puolitoista tuntia myöhässä sovitusta ajasta. É Brasil cara!

honeymoon18

honeymoon17

Bahialaisnaisia perinteikkäissä asuissaan.

honeymoon26

Vuokra-Fiatimme kulkee nätisti ensin läpi Salvadorin faveloiden, sitten palmuisten metsien, ja lopulta olemme saapuneet cerradãolle, savannimaiselle kasvillisuusvyöhykkeelle, joka aika ajoin kärsii kovastakin kuivuudesta. Nyt ei sitä kuitenkaan tarvinnut pelätä, sillä saimme täälläkin ihan kiitettävän määrän sadetta, joka oli tehnyt kirkkaansinisten sadevesiluolien vedestä ruskeaa. Yhden luolan nähtyämme toteamme että toisia ei ehkä edes kannata lähteä katsomaan, mutta onneksi kohteemme, Chapada Diamantinan kansallispuisto, on aivan älyttömän monipuolinen luontomatkailijan paratiisi täynnä vesiputouksia ja huikeita näköaloja. Kapuamme Morro do Pai Ináciolle ihailemaan auringonlaskua ja sieltä ylhäältä avautuvia näkymiä pöytävuorille ja laaksoihin, patikoimme Brasilian toiseksi korkeimman vesiputouksen laelle sateessa ja sumussa, vain huomataksemme että pilvet repeävät ja aurinko tulee esiin juuri kuin meitä varten. Lençoisin värikäs pikkukaupunki tulee myös tutuksi, samoin kuin lyhyen patikkapolun päästä löytyvä joki luonnollisine kivisine vesiliukumäkineen ja uima-altaineen.

honeymoon28honeymoon27honeymoon20

honeymoon19

Cachoeira da Fumaca, Brasilian toiseksi korkein vesiputous. Ja se oli totisesti korkea, niin korkea, että tuuli hajottaa putouksen jo kauan ennen kuin se osuu maahan!

honeymoon21honeymoon22

honeymoon24

Lencois.

honeymoon23

Ribeirão do Meion vesiputous, joka toimii kivisenä vesiliukumäkenä.

honeymoon25-horzhoneymoon29

Kolme päivää on koko Chapada Diamantinan koluamiseen aivan liian lyhyt aika, mutta me haluamme vielä päästä rannalle. Alamme ajaa takaisin rannikolle päin, mutta muutamme suunnitelmia lennosta. Emme menisikään Ilha de Boipeban saarelle, vaan sen naapuriin Morro de São Paulolle, minne pääsee suoraan pikaveneellä Salvadorista. Tämä säästää meidät ajamasta tuntikausia huonokuntoisia teitä, ja saamme huristella parempia baanoja pitkin takaisin Bahian pääkaupunkiin.

honeymoon30
honeymoon31

Päiväretki Morro de São Paulolle on oikeastaan aika hullu idea, sillä meillä on aikaa perillä vain muutama hassu tunti. Merimatkat ovat kuitenkin jo itsessään seikkailuja, ja lisäksi näemme rannikon maaseutumaisemia bussin ikkunasta, joten reissu kannatti kyllä! Morron turistikylästä selvittyämme löydämme silmänkantamattomiin jatkuvat paratiisirannat ja pulikoimme aalloissa, jotka ovat kuin linnunmaitoa. En ehkä ole koskaan uinut niin lämpimässä merivedessä, ellen sitten taannoin Thaimaassa. Ja Zé ei ainakaan ole!

Viimeiseksi palaamme Rioon. Lämpötilat ovat nousseet trooppisiksi täälläkin, ja majapaikkamme löydettyämme suuntaamme rannalle lievittämään aamuöisen lennon aiheuttamaa matkaväsymystä. Tsekkaamme ensin Copacabanan, mutta Ipaneman hiekalle levitämme pyyhkeemme. Seuraavana päivänä valloitamme Corcovado-vuoren, jonka huipulla ikoninen Jeesuspatsas levittää kätensä maailman ylle. Iltapäivä kuluu kasvitieteellisessä puutarhassa, ja sen jälkeen on aika sanoa heipat taas vähäksi aikaa. Juoksemme Avenida Atlânticaa pitkin lentokenttäbussille, ja sinne se rakkaani pikaisten hyvästien jälkeen taas katoaa, aivan kuin Porissa elokuun alussa. Minä lähden seuraavana päivänä Curitibaan, ja päädyn viettämään lähes koko päivän lentokentällä nettiä selaillen. Ihanaa rentoutumista. Brasilian-elämää on kuitenkin jäljellä enää yksi kuukausi, joka kuluu varmasti nopeasti.

honeymoon32
honeymoon34 honeymoon33

Kahden viikon honeymooniin mahtui sopivasti kaikkea – luonnossa patikointia, palmurantoja, upeita vuorimaisemia, hippunen mielenkiintoisia kaupunkeja, sadepäivien totaalista rentoutumista tekemättä yhtään mitään ja tietysti aina niin ihanaa yhdessäoloa oman rakkaan kanssa. Ainahan sitä toivoisi loman jatkuvan vielä hieman pidempään, mutta täytyy sanoa että tämä oli kyllä aika täydellinen paketti! Erittäin omatoiminen sellainen siis. Ehkä sitä olisi yhden päivän (tai kymmenen) lisää voinut Chapada Diamantinassa tai Morro de São Paulolla viettää, mutta tässäkin tuli jo tuhlattua häämatkarahasto melko tehokkaasti.

Parempaa häälahjaa ei olisi voinut toivoakaan kuin nämä mielettömät muistoiksi tallennetut kokemukset yhdessä maailman kauneimmista ja monipuolisimmista maista. Tuskin vanhoina kiikkustuolissa muistelisimme, kuinka hienon monitoimikoneen tai kristallimaljakon saimmekaan aikoinamme häälahjaksi, mutta tämä matka se oli jotain, mitä kelpaa totisesti muistella! Kiitos siis jälleen kerran kaikille häämatkarahaston kerryttämiseen osallistuneille, jotka tämän unelman meille mahdollistivat. ❤

Postauksia seuraa tietysti perästä kaikista näistä upeista paikoista, joissa saimme vierailla. Mulla alkaa tosin nyt olla sellainen rästipino postattavaa niin Brasiliasta ja Sambiasta kuin Portugalistakin, että oksat pois, mutta ehkä ne tässä talven mittaan saadaan julkaistua etteriin asti. Jos teillä on toiveita mistä haluaisitte ensimmäisenä lukea lisää, niin niitä saa esittää!


In English: Everything comes to its end sometime, and so did our amazing wedding trip in Brazil. Almost everything went according to the plan, and we had such a wonderful time together! We hiked to the deserted beaches of Ilha Grande, went on a boat trip to lagoons with crystal clear water and slept in an open air bungalow, at night watching from our bed an opossum climbing in a papaya tree. Then we headed to Bahia in the Northeast, exploring the historical center of Salvador for a morning before getting our rental car, which was only 1,5 h late. In Chapada Diamantina national park we climbed on Morro do Pai Inácio to admire the table mountains and valleys in the setting golden sun, and hiked in heavy rain and mist to the 2nd highest waterfall of Brazil only to see the clouds reveal the sun for us. We also got to know the colorful town of Lençois and the nearby river with natural water slide and swimming pools.

This is where our plans changed a bit: instead of driving the bad roads to the coast and heading to the island of Boipeba, we decided to do a day trip to Morro de São Paulo directly from Salvador. It was a bit crazy but lovely, what a paradise that island is! Our last destination was Rio de Janeiro, where we got rid of our super early flight tiredness on the beaches of Copacabana and Ipanema. The next day we visited the Botanical Garden and conquered the Corcovado mountain where the iconic Christ statue overlooks the city.

It was a perfect holiday, that included so many good things: hiking in the nature, paradise beaches, mountain views, interesting cities, rainy afternoons doing nothing and of course, enjoying the time spent together with the love of my life. This was the best wedding gift we could ever hope for, and we are forever grateful for everybody who took part to the wedding trip collection! Thank you.  

Loput hääturinat ja kertomus siitä, kun kohtasin Suomen vaarallisimman eläimen

Mikäli haluat raflaavan otsikon luettuasi hypätä suoraan siitä Suomen vaarallisimmasta eläimestä kertovaan kohtaan, niin selaa suosiolla sivua alaspäin! Ajattelin nimittäin aloittaa kertomalla vielä hieman siitä, miten hääjuhliemme järjestelyt toteutettiin. Ehkäpä joku omaa suurta rakkauden päiväänsä suunnitteleva saa näistä jonkinmoista vinkkiä. Meillä oli nimittäin aivan ihanat ja todella lämminhenkiset hääjuhlat! Veikkaisin, että ne myöskin toteutettiin keskimääräistä pienemmällä budjetilla. Tällä hetkellä seikkaillaan oikeasti jossain päin Brasilian Bahian osavaltiota häämatkallamme, mutta ajastin tämän teemaan sopivan postauksen päivittämään blogin ihan itsekseen.

15
11 (2)
25
19 (1)

Häävalmistelut aloitettiin tietenkin tärkeimmästä eli kosinnasta vihkitoimituksesta juhlapaikan etsinnästä, me kun olimme jo aiemmin menneet virallisesti naimisiin maistraatissa. Tarkkaa päivää ei vielä oltu lyöty lukkoon, mikä helpotti hommaa, vaikka ei oltukaan liikkeellä mitenkään turhan aikaisin. Jotkuthan varailee kirkkoja ja juhlatiloja jopa vuosia ennen itse h-hetkeä, mutta me aloitettiin noin puoli vuotta ennen juhlia. Kustavissa sijaitseva Itätalon talonpoikaiskartano löytyi perinteisesti googlettelemalla. Paikka oli meren äärellä, kaunis ja edullinenkin, joten lähdettiin eräänä viikonloppuna paikan päälle katsomaan ja juttelemaan Itätalon omistajan kanssa. Varaus juhlapaikasta tehtiin siis viitisen kuukautta ennen bileitä.

Seuraava iso juttu olivat tarjoilut, joka osoittautui näiden juhlien suurimmaksi menoeräksi. Ei haluttu nakittaa ketään tarjoilemaan tai tiskivuoroon saati hääriä itse hellan edessä, joten pitopalvelu sen olla pitäisi. Haasteena oli sellaisen kokin löytäminen, joka osaisi laittaa oikeasti maistuvaa kasvisruokaa. Lähettelin tarjouspyyntöjä muutamille Turun alueen kasvisravintoloille, mutta tartuttiin lopulta Itätalon omistajan tarjoukseen tutusta kokista ja tarjoilijoista. He hoitivat ruokailun, kakkukahvit ja iltapalan (sekä paikalla yöpyjille tietenkin myös aamupalan), mutta myös alkoholittomat ruokajuomat, astiat, pöytäliinat sun muut asiaan kuuluvat tilpehöörit.  Lautasliinat tosin ostimme itse. Tarjolla oli ihania salaatteja, tapaslajitelma, kasvispihvejä, uusia perunoita, tofupaistosta ja tuoretta leipää levitteineen. Minä olin edellisenä päivänä tehnyt tarjolle vielä marinoitua seitaniakin. Lihansyöjille olimme päättäneet tarjota lisäksi paikallista savulohta, jotta kenenkään ei tarvitsisi nyrpistellä nenäänsä pelkän kasvisruoan edessä. Eikä kukaan niin tehnytkään, mitä nyt joku ilmoitti ottaneensa oman makkarapaketin mukaan!

Alkoholijuomat ja limsat haettiin (mistäpä muualtakaan kuin) Tallinnasta. Ruoan kanssa oli viiniä, olutta ja limpparia, myöhemmin illalla tarjolla oli lisäksi myös siideriä ja caipirinhoja. Pienimuotoinen karkkibuffet hoidettiin itse ja taisi kakkukahvien kanssa olla myös jonkinlaisia pikkuleipiä.

2830
21 9 (1)
36

9 (2)
40

Juhlapaikan koristeluilla ei ihan hirveästi päätä vaivattu. Juhlan päätilana toiminut tallin ylinen oli jo itsessään niin tunnelmallinen, ettei sitä juurikaan tarvinnut koristella! Ei myöskään jaettu vieraille mitään tilpehöörejä tai hääkarkkeja, jotka päätyisivät ennemmin tai myöhemmin kuitenkin roskiin. Selailin Pinterestiä ja nettiä muutenkin, mutta melko vähän ideoita sieltä hääpelejä ja merikiviin valkoisilla maalitusseilla kirjoitettavaa ja isoon lasipurkkiin kerättävää vieraskirjaa lukuunottamatta tarttui. Tuo vieraskirja oli kuitenkin tosi ihana, ja komeilee nyt meidän olohuoneessa Jyväskylässä! Kukkamaljakoiksi pääsi sininen lasipullokokoelmani, joka on majaillut vanhempieni nurkissa odottamassa päivää, jona pääsisi taas käyttöön. Askartelin yhdestä kokonaisesta kuormalavasta ja joistakin kuormalavan palasista kylttejä valkoisen maalin avustuksella. Äiti oli ostanut kimaltavaa harsokangasta, joka aseteltiin valkoisten pöytäliinojen päälle merikivien kanssa. Tallin ylinen toimii yleensä galleriana, ja tuolloin siellä oli esillä hienoja maalauksia sekä suloisia pronssisia norppaveistoksia, joista osa jätettiin pöytiin. Näiden lisäksi oltiin hommattu valosarjoja ja yhdet valkoiset verhot hääparin eli meidän pöydän takana olevaa ikkunaa peittämään.

Kukat kerättiin kaunista morsiuskimppuani myöten tienvarresta häitä edeltävänä iltana, kun olimme koristelemassa tilaa. Suomen luonto oli kasvattanut meille niin ihania luonnonkukkia, että miksipä olisimme lähteneet ostamaan jotain ulkomaisia tuontiruusuja. Kissankellot, saniaiset, heinät ja koiranputket olivat paljon kauniimpia yhdessä ja sopivat häidemme tunnelmaan paremmin. Joku oli vielä juhlapäivän aamuna käynyt pystyttämässä portinpieleen juhannuskoivut ja tuonut pari oksaa muutenkin koristeeksi. Luonnonkukkia hyödynnettiin myös itse askarrelluissa kutsukorteissa, joiden kanteen liimailin keväällä keräämiäni ja prässäämiäni valkovuokkoja pitsien kaveriksi. Tekstit taiteilin itse tietokoneella. Do it yourself!

hää1
hää2

Ohjelmanumerot aiheuttivat ehkä eniten päänvaivaa. Tervetuliaismaljojen yhteydessä pidettäisiin pari lyhyttä puhetta, häävalssi tanssittaisiin, isäni bändi Butugihvel Boogie Band olisi tietysti myöhemmin illalla orkesterina ja ystäväni Enya oli lupautunut ottamaan kuvia juhlissa, mutta mitä muuta sitä oikein pitäisi olla? Ei haluttu kuitenkaan mitään minuuttiaikataulua leikkeineen joita suurin osa vieraista joutuisi vain katsomaan sivusta, vaan enemmänkin sellaista rentoa yhdessäoloa. Päätettiin sitten ottaa ohjelmaan hääpeleiksi bingo ja tietovisa, joista etenkin ensimmäinen vaikutti olevan menestys. Otin mallia netistä ja hoidin pelidesignin itse. Pihalta löytyi trampoliini hurjapäitä viihdyttämään, ja pihapelejä kuten mölkky ja krokettikin taisi paikalla olla, mutta ei niitä kukaan ehtinyt pelaamaan. Saunakin lämpeni, tosin tiensä sinne taisivat löytää ainoastaan bändin jäsenet. Vieraat juttelivat ja hengailivat keskenään sekä esittivät joitain ohjelmanumeroitakin, ja hääpari yritti ehtiä puhumaan mahdollisimman monen kanssa. Silti tuntui ettei kenenkään kanssa ehdinyt oikein jutella kunnolla! Bändin lopetettua setäni veti vielä karaokea pikkutunneille asti. Ja olipa mulla Spotify-soittolistakin varmuuden vuoksi tehtynä, mutta ei me sitäkään ehditty soittamaan.

15 (1)
57
s19
25

Entäs se morsiuspuku? Se tilattiin riskillä netistä, tarkemmin sanottuna Etsystä, mistä löytyy kaikenlaisia kauniita, persoonallisia ja vähän rennompiakin häämekkoja suht edullisesti. Myyjä väitti mekkoni olevan oikeinpa vintagea, ja onnekseni kaunis mekko istui täydellisesti ylleni. En jaksanut alkaa metsästämään mitään muitakaan asusteita kaupungilta, vaan ostin myöskin second handia olevat sandaalit ja pitkähihaisen boleron, sekä kukkapannan ja joitain koruja netistä (voihan Ebay). Joitain juttuja kuten alusvaatteet ostin sentään ihan normaalista kaupasta. Sulhasen valkoinen pellavableiseri ja siihen sopivat housut ja paita taas löytyivät Portugalista, El Corte Inglésistä. Kengät oli omasta takaa, kravatti taas piti ostaa mutta eri kaupasta. Ja sormuksethan meillä jo oli, niin niitä ei tarvinnut enää miettiä!

Kävin hääjuhlien aamuna Turussa Greenlips Beauty -nimisessä luomuhoitolassa/ekokampaamossa meikattavana ja kammattavana. Olin varmaan oikea kampaajan painajainen, sillä en yhtään tiennyt miten tukkani haluaisin, vaikka olinkin yrittänyt etsiä jotain inspiraatiota avuksi. Kampaaja päätyi lähinnä pesemään sekä leikkaamaan hiukseni siistimmiksi ja loihtimaan minulle kauniin keijukaiskampauksen. Kasvoille sudittiin mineraalimeikkejä. En yleensä meikkaa ollenkaan (ja jos meikkaankin niin se tarkoittaa lähinnä pelkkää ripsiväriä), joten turkoosi luomiväri tuntui aluksi aika hurjalta, mutta näytti oikeastaan lopulta tosi kivalta ja sopi haltialookkiini kuin nakutettu. Kiitos Greenlips, teille lämmin suositus! Kynnet olin kuitenkin lakannut edellisenä iltana ihan itse (ankaran kynsienpuremislakon jälkeen).

Siinä taisikin jo tulla melkeinpä kaikki oleellinen, mikä näitä hääjuhliä järjestettäessä täytyi ottaa huomioon. Säästyttiin osasta vaivaa, kun itse vihkiseremonia oli ollut jo lähes vuoden varsinaisia juhlia aikaisemmin, eikä siihen liittyviä juttuja tai vihkipaikalta juhlapaikkaan siirtymisiä tarvinnut miettiä. Kysyppä kuitenkin pois vaan jos jokin asia jäi vielä askarruttamaan!

Lisää juttuja meidän häistä löydät täältä ja täältä.

52
kyyk239 54

Entäpä se Suomen vaarallisin eläin sitten?

Ei, en kohdannut Kustavissa hirveä, joka tappaa eniten ihmisiä Suomessa (tai no, se oikea syypää hirvikolareihin taitaa kumminkin olla ihminen itse autoineen. Jos hirveä ei lasketa, niin naudat ja koirat aiheuttavat eniten kuolemia). Riippuu kai määritelmästä että miten sitä vaarallisuutta mitataan, mutta punkki eli puutiainen kuuluu kenties jo top 5:seen Suomen tappavien eläinten listalla, ja kuolemantapauksien lisäksi aiheuttaa tuhansien ihmisten sairastumisen vuosittain.

Sain näistä Turun saaristossa vietetyistä bileistä nimittäin vasempaan reiteeni punkin heinikossa juoksennellessani, ja tämä hienoisesta day afterista kärsinyt morsian tietysti huomasi sen vasta parin päivän jälkeen. Punertavan violetit rinkulat ilmaantuivat pureman ympärille marraskuussa, kun puremasta oli jo yli kolme kuukautta aikaa. YTHS:llä ihmeteltiin oudon näköisiä epäsäännöllisiä rinkuloita, otettiin verikokeesta borreliatesti (negatiivinen) ja määrättiin kortisonivoidetta ”pitkittyneeseen hyönteisenpiston aiheuttamaan ihoreaktioon” – just. Rinkulat sen kun vaan levisivät voiteesta huolimatta, ja tammikuussa sain vaivoin varatuksi uuden ajan YTHS:n terkkarille. Puhelimessa sain itse olla selittämässä borrelioosista terveydenhuollon ammattilaiselle, joka totesi että ”no mutta eihän sulla nyt mitään borrelioosia voi olla, kun testi kerran oli negatiivinen!” Sain kuitenkin ajan YTHS:n käytännön mukaan ensin ihan turhalle terveydenhoitajakäynnille, mistä alkoikin sitten aikamoinen lääkärirumba, sillä verikokeet näyttivät edelleen negatiivista. Tässä vaiheessa suurin rinkula oli halkaisijaltaan jo 25 cm ja aikoja joutui odottelemaan viikkotolkulla. Yleislääkäri, ihotautilääkäri etänä tabletin välityksellä, sitten lähete Keski-Suomen keskussairaalan ihotautipolille…

13 (1)
s28s21 17
s30s1824 (1)

Tämä rumba kuitenkin onneksi päättyi keväällä sinne ihotautipolille, jossa vihdoin ja viimein sain sen kauan kaivatun antibioottikuurin. Siinä vaiheessa rinkulat olivat alkaneet jo haalistua itsellään, mutta selvää oli että bakteeri ei ollut lähtenyt mihinkään. Selkeimmästä rinkulasta otettiin kuitenkin koepala, josta myöhemmin tosiaan löydettiin borreliabakteeri, ja sain diagnoosiksi Lymen borrelioosin. Elettiin maaliskuun loppua, ja punkin puremasta oli yli puoli vuotta aikaa. Onneksi kuumetta tai muitakaan oireita ei minulle kuitenkaan koskaan tullut (vaikka niin kyllä kuvittelin, kun korvani meni lukkoon ja soi monta päivää, mutta kyseinen ihotautilääkäri diagnosoi senkin olevan vain harmiton korvatulehdus. Tuon lääkärin vastaanoton aikana huoneessa ravasi muuten jatkuvasti erikoistuvia ihotautilääkäreitä tätä kummaa ihosairautta pällistelemässä. Siinä todettiin samalla myös savipuoli-ihottuma ylävatsasta, joten oli kyllä todella mielenkiintoinen lääkärikäynti esitellessäni ensin jalkaa, sitten korvaa ja vielä vähän vatsaakin varmaan neljälle lääkärille). Joillakin borrelioosi voi kroonistua ja rajoittaa elämää todella ikävästikin, ja sitä minäkin jouduin vähän pelkäämään, kun antibioottikuurin aloittamisessa kesti niin kauan. Oireet voivat kuitenkin tulla vielä muutaman vuoden päästäkin mikäli bakteeri on jäänyt kudoksiin piilottelemaan, joten sormia pidetään edelleen ristissä.

Muistona tästä episodista (ja tietty upeista hääjuhlista) on edelleen koepalan napsaisusta jäänyt pieni arpi reidessäni ja puremakohtaan on myös jäänyt jälki. Uskomatonta, miten vähän suomalaiset lääkärit näistä punkkitaudeista näyttävät olevan perillä, ainakin Turun seudun ulkopuolella. Ja kuinka vaikeaa oli sen antibioottikuurin määrääminen, vaikka perusflunssiin sun muihin niitä tunnutaan määräävän ihan tuosta vain. Viimeksi sain antibioottireseptin Afrikan tuliaisina saadun syylän takia, kun se jäädytettiin (siitä huolimatta että syyläthän aiheuttaa papillooma-virus, ei suinkaan bakteeri, joten voin kertoa että yhtäkään niistä pillereistä en syönyt). Toisesta, vielä borrelioosiakin vakavammasta ja yleistymään päin olevasta punkinpirulaisten aiheuttamasta sairaudesta, puutiaisaivotulehduksesta, voitte lukea omakohtaisia kokemuksia ystäväni Fannin blogista. Oli onni onnettomuudessa, että Fanni tiesi punkkijutuista aika tavalla ja hän mua patistikin menemään uudestaan lääkäriin. Kiitos kaikesta tuesta. ❤

Nyt ei ehkä ole se paras aika vuodesta muistutella tästä, mutta ottakaa kaikki vähänkään luonnossa liikkuvat viimeistään ensi keväänä se puutiaisaivotulehdukselta suojaava punkkirokote. Borrelioosia se ei kuitenkaan estä, joten luonnossa ja etenkin saaristoissa kulkiessanne – suojautukaa mahdollisuuksien mukaan ja muistakaa ne tarkastukset vaikka rokote olisikin otettuna! Uutisoinnin mukaan punkkien levittämät sairaudet kun ovat yleistymässä ja niistä on vastikään löydetty myös uusia tautibakteereja.

Tuli sitten vähän kalliiksi se punkki. Olen kuitenkin kiitollinen, ettei käynyt pahemmin. Hysteeriseksi ei kannata ruveta, mutta omalla terveydellään ei myöskään ole kiva leikkiä, etenkin kun suhteellisen pienellä vaivalla voi pienentää riskejä aika paljon.

s31
14 (1)

Kaikki kuvat by Enya Honkanen, paitsi kuvat kutsukortista ja morsiuskimpusta.


In English: Our wedding party was such a beautiful ceremony that I wanted to share some specs behind, how everything was organized and so on. Maybe someone who is planning for their big day of love will get some ideas from it. We started the planning by reserving the space, which we found from google, some half a year before the h-hour. The place was so pretty that we didn’t have to think much about the decorations, just brought some stuff like blue glass bottles, lights and some glass jars, and picked wild flowers to put into the bottles and for my bridal bouquet. Also the invitations were self made. The biggest budget eater was the food, since we wanted someone to prepare delicious vegetarian food and cake for us. The wedding place could organize a chef and oh how good everything was! I also brought some marinated seitan to complete the set. Then there was the program. I designed some wedding games like bingo and a quiz, my father’s band played in the evening and of course there were some speeches as well – not to forget the wedding waltz. We had also sauna and outdoor games but no one had time for them from the relaxed hanging out (or jumping on the trampoline). The night was finished with karaoke! My bridal dress was a vintage piece ordered from Etsy, and completed with quite a lot of other stuff found on the online markets (such as Ebay…). The groom’s suit was bought from El Corte Inglés in Portugal. On the morning of the big day I went to an eco beauty salon to do my hair and make up. They made me look like a fairy! I think that was everything important, but feel free to ask. My other posts about our wedding can be found here and here.

In our wedding party I also happened to meet the most dangerous animal of Finland, as I got bitten by a tick. Purple rings were developed around the bite on my thigh after several months, and I was running in many doctor’s offices before they finally could find the borrelia bacteria and I got the antibiotics and diagnosed with Lyme borreliosis, more than half a year after the tick. So be careful with these little bastards when spending time in the nature!

All photos by Enya Honkanen except the ones of the invitation card and the bridal bouquet.