Serra Verde Express – junamatkailua Brasiliassa

Serra Verde Express eli vihreiden vuorten juna on yksi niin kutsutuista must-jutuista, joita reissaajan täytyy täällä Paranán osavaltiossa kokea. Matkalla puksutetaan läpi UNESCO:n maailmanperintökohteisiin kuuluvan sademetsää kasvavan vuoriston, Serra do Marin. Matka taittuu värikkäällä junalla pitkin 130-vuotiasta historiallista rautatietä, joka aikoinaan avasi kulkuyhteyden Paranán rannikolta vuoriston yli sisämaahan. Sademetsän suojissa on aikaisemmin ollut enemmänkin kyliä, jotka nyt ovat autioituneet. Jäljellä ovat vain radanvarren haamuasemat hiljaa rapistuvine asemarakennuksineen. Näitäkin saa junan ikkunasta tarkastella, mielettömien maisemien, kasvillisuuden ja värikkäiden puutalojen lisäksi.

Juna on suosittu etenkin viikonloppuisin, mutta siellä ei kuitenkaan ollut tungokseksi asti turisteja, vaan ihan tavallisia curitibalaisia lauantaipäivän viettäjiä. Huviajelu junalla on siis vahvasti paikallistenkin suosiossa, kalliihkoista lipuista huolimatta. Hinnan kuitenkin ymmärtää, sillä näillä rautateillä ei hirveästi matkustajajunia liiku (ei siis yhtäkään tämän lisäksi). Paljon halvempaa – ja nopeampaa – olisi siis kulkea bussilla, mutta kyllä tämä lysti nyt kerran elämässä on ainakin koettava, kun kerran täällä ollaan! Maisemat junan ikkunoista ovat kuitenkin sen verran makeat, että kyllä tästä lystistä mielellään maksaakin vähän enemmän kuin maantienlaidan tuijottelusta. Taas kerran loistava osoitus siitä, että Brasilia ei ole pelkästään Rioa, Amazonia ja pohjoisen paratiisirantoja!

juna1

juna3
Matkaanlähtökomitea saattamassa junaa liikkeelle.
juna4
Normaalia kapupnkinäkymää Curitibassa.

juna2juna5

Saavun lauantai-aamuna linja-autoaseman takana piilottelevalle rautatieasemalle, joka kuhisee väkeä. ”Voivatko nämä kaikki muka mahtua samaan junaan?”, epäilen. Beer train -paidoilla varustetut oppaat jakavat asiakkailleen pääsylippuja. Kello on kahdeksan aamulla. Pian reissukaverini saapuvat, ovet avautuvat ja jonot alkavat liikkua kohti sisäänkäyntiä, jossa tarkistetaan matkaliput. Värikkäin vaunuin varustettu juna on yllättävän pitkä, ja kaikki mahtuvat hyvin istumaan omille paikoilleen.

Junan nytkähtäessä liikkeelle laiturilla on koko joukko isoin pahvikyltein vilkuttavaa henkilökuntaa lähettämässä meitä matkaan. Toivon, että junan jarrut ovat kunnossa, sillä tiedossa olisi mutkaisia rataosuuksi pitkin vuortenrinteitä. Pian ikkunoista alkaa näkyä Curitiban aamu-usvaan puoliksi peittyneitä katuja ja radanvarren graffiteja. Kaupungin laidalla asutus muuttuu tornitaloista omakotitaloihin. Sekaan mahtuu myös muutama hökkeli, olemmehan suurten tuloerojen Brasiliassa. (Curitiban kahdesta favelasta en muuten edelleenkään edes tiedä, missä ne sijaitsevat, sillä ne ovat kaukana keskustasta.)

juna6
juna7 juna8
juna9

juna10
Täkäläisiä parananaraukaria-puita.

juna11 juna12
juna13

Kaupungin loputtua alkavat araucaria-metsiköt. Ihmettelemme hassua sääilmiötä, joka on tuonut pilvet maanpinnalle täällä korkealla tasangolla. Aamukasteiset niityt kimaltavat, jonkun kylän pojat pelaavat jalkapalloa maanpäällisten pilvien alla ja radanvarressa näkyy niin hevosia, koiria kuin sikoja ja kanojakin. Vesisikoja taas ei näy. Ohitamme pieniä kosteikkoja ja kauniita, ajan patinoimia vanhoja rautatieasemia, joilta ei enää kukaan nouse junan kyytiin. Sitten metsiköt avautuvat ja vuoret tulevat esiin.

juna18-horz
juna19

juna16
Vuoristo on suosittua patikointiseutua.

juna20-horz juna21

juna22
Serra do Marumbí.

Junan avoinaisesta ikkunasta näkyy Serra do Mar -nimisen vuoriston vesiputouksia, saniais- ja banaanipuita, vuoristojokia sekä jylhiä pyöreitä kallioita, jotka tuovat mieleen postikorttikuvat Rio de Janeirosta. Kaikki on kuorrutettu vihreällä, olemme keskellä Atlantin rannikkosademetsää. Vuoristo kuuluu UNESCO:n maailmanperintökohteisiin, eikä suotta. Aika ajoin junaradan vieressä kasvavat puut ja puskat avautuvat, ja esiin tulevat henkeäsalpaavat näkymät alas vehreisiin laaksoihin ja siniseen sumuun verhoutuneeseen, vuorten halkomaan horisonttiin. Huh miten kaunista täällä onkaan! Välillä sukellamme pimeisiin tunneleihin. Kukaan ei vaivaudu sulkemaan ikkunoita, ja veturin höyryt tulevat sisälle.

Ja sitten mutkan takaa paljastuu itse jättiläinen, Marumbí-vuori monine kallioisine huippuineen. Siis tuonneko me olisimme huomenna menossa patikoimaan? Huipulle täytyy kiemurrella joku polku vuoren takapuolelta tai ainakin kunnon siksakkaava serpentiinipolku, pohdin. Ja voi miten väärässä olinkaan, mutta se on toinen tarina.

juna23
juna24 juna25
juna29

juna26
juna28 juna27
juna30

Seuraavaksi ylitämme ruostuneen näköisen rautatiesillan rotkon yli. Alas on pitkä matka, mutta sitä ei ehdi juuri miettiä, kun sillalta avautuu puuton näköala vuorille. Siellä täällä kasvavat palmut kruunaavat kaiken – palmut on aina olleet mulle merkki siitä, että nyt ollaan jossain eksoottisessa paikassa, eikä niiden viehätys ole vieläkään kaikonnut.

juna31

juna33
Mustakondorit puussaan – liekö lähistöllä ollut jaguaari saalistamassa?

juna32
juna34 juna35
juna36 juna37
juna38-horz

Juna pysäytetään matkalla useita kertoja, välillä pitkiksikin ajoiksi. Huoleni jarrujen toimivuudesta ei ollut turha, sillä niissä on oikeastikin jotain vikaa. Mekaanikot hyppivät vaunusta toiseen ja katsastavat tilannetta. Useimmiten junan pysähdyspaikka on keskellä metsää, mutta kerran onnistumme pysähtymään avonaisempaan kohtaa, josta vuoretkin näkyvät. Radanvarressa huiskuttaa ja juoksentelee suloisia kiharapäisiä pikkulapsia. Kadehdin hiukan heidän elämäänsä, kasvaa nyt isoksi täällä vuorten syleilyssä ja banaanipuiden varjossa! Vaikka varmasti siihen elämään kuuluu myös vaikeuksia ja haasteita.

Määränpäätämme Morretesia lähestyttäessä alkavat värikkäät puiset omakotitalot pyykkinaruineen ja puutarhoineen vallata näkymiä. Suosituimmat vanhat autot täällä Paranássa ovat selkeästi Volkkarit, sillä niin söpöjä Kleinbusseja kuin Kupliakin näkyy siellä sun täällä. Tuntuu mukavalta olla maaseudulla.

juna39

juna41
Vanhat Volkkarit ovat täällä Paranássa suosittuja.

juna42

Vinkit Serra Verde Expressiä varten:

  • Juna kulkee Curitibasta Morretesiin joka päivä kello 8:15. Matka kestää 3 tuntia.
  • Reissun voi tehdä myös huomattavasti hintavammalla luksusjunalla, joka lähtee kello 9:15.
  • Junassa on viisi luokkaa, joista kaksi sisältää oman hytin. Menolippu halvimpaan econômico-luokkaan maksaa 85 realia eli noin 23 euroa, mutta paluumatkan saa hieman halvemmalla. Muut luokat ovat turístico, executivo, nelipaikkainen hyttiosasto ja 8-paikkainen hyttiosasto. Huomaa, että paluumatkalla Morretes-Curitiba ecônomico-luokan muovituolit eivät käänny ympäri, vaan matkustaja joutuu istumaan takaperin. Muissa luokissa on kääntyvät penkit ja hintaan sisältyy myös välipalaa, opasvihkoa ja juomia luokan mukaan.
  • Liput voi ostaa joko rautatieaseman lippukioskista tai matkatoimiston kautta. Matkatoimistot ja Serra Verde Express -yhtiö tarjoavat myös monenmoisia junapaketteja, kuten lauantaisin Beer Train -matkan, jossa maistellaan paikallisia oluita.
  • Erityisesti halvimman luokan liput viikonlopulle kannattaa hankkia viimeistään pari päivää etukäteen, koska juna on melkoisen suosittu.
  • Näkymät ovat menomatkalla parhaat junan vasemmalta puolelta, paluumatkalla taas oikealta puolelta. Lippuja ei kuitenkaan voi varata tietylle puolelle, vaan on täysin onnettaren varassa minkälaiset näkymät saat. Näkymiä kuitenkin avautuu molemmille puolille, joten myös oikealla puolella pääsee nauttimaan muistakin maisemista kuin rannikkosademetsän kasvillisuudesta.
  • Lisätietoja löytyy Serra Verde Expressin nettisivuilta.

Miltäs tällainen hieman VR:n tarjonnasta poikkeava junamatka kuulostaa? Oletko käynyt vastaavalla jossain muualla päin maailmaa?

Seuraa reissuani reaaliajassa Instagramissa, tai liity blogin lukijaksi Facebookissa, Bloglovin’issa tai Blogit.fi:ssä!


In English: Serra Verde Express is one of the must see -things in the state of Paraná, but it’s popular among the locals as well. The train takes you on a different train trip through the Atlantic rainforests of Serra do Mar, an UNESCO World Heritage Site -listed mountain range that separates the inland from the coast in Southern Brazil. The trip starts in Curitiba, flowing through the suburbs and araucaria forests, finally descending to the mountain sides covered by lush vegetation. The views over the valleys and distant mountains covered by blue haze are just breathtaking! From the open train windows one can see mountain rivers and waterfalls, abandoned ghost stations and colorful country houses inhabited by kids that run waving by the train tracks.

The train runs every day at 8:15 (9:15 for the luxury train) and has five different classes to choose from. You get more views if you happen to get a seat from the left side while leaving from Curitiba – but the seats cannot be reserved, so it depends on luck. The price for a one-way ticket in the cheapest class is 85 reais or 23 euros, but the return ticket it slightly cheaper. The tickets can be bought on the train station or through an agency. You can find more information on the Serra Verde Express website.

Follow my trip in real time on Instagram, or become a blog reader on Facebook or Bloglovin’!

Advertisements

27 kommenttia artikkeliin ”Serra Verde Express – junamatkailua Brasiliassa

  1. Voi kylläpä olisi aivan hieno matka. Haaveena oli kesällä päästä samantapaiselle juna matkalle, joka olisi mennyt Dolomiiteilla läpi hulppeiden maisemien ja on myös UNESCOn listalla. Kyllä oli kaunista.

    Tykkää

    1. Tämän jälkeen haluan kyllä jollekin toisellekin vuoristojunamatkalle! Ettekö siis kuitenkaan menneet sillä junalla Dolomiiteilla? No ensi kerralla sitten! Dolomiitit on onneksi vähän lähempänä kuin Serra do Mar. 🙂

      Tykkää

  2. Mulla on aina ollut sellaisena mielenpohjalle painuneena unelmana joku junamatka Etelä-Amerikassa… Vaikka sitten tällainen! Tai ehkä haluaisin kulkea jossain vielä syvemmällä sademetsässä. Ja palmut, eihän niiden alla voi olla koskaan surullinen!

    Mahtuiko tuolla vaunussa muuten liikkumaan yhtään? Kuvissa näyttää tosi kapealta jotenkin!

    Tykkää

    1. Ooh, toi olis kyllä upeeta. En vaan tiedä että kuinka paljon niitä rautateitä mahtaa tämän mantereen viidakoissa kulkea, epäilen ettei hirveän paljoa. 😀

      Kyllä tuota keskikäytävää ihan hyvin mahtui vessaan kulkemaan!

      Tykkää

  3. Aika huikean kuuloinen reissu tosiaan! Ja mitka maisemat, onneksi jarrut olivat edes jotenkuten toimivat 🙂 Palmupuut on jannasti meillekin aina se merkki, etta nyt ollaan vahan etelammassa. Tai sitten Normadiassa, hassua kylla. 🙂

    Tykkää

      1. On on. Eika Normandia ole kovin viimainen tai kylma. Kesat on kivoja ja talvet leutoja. Luulisin, etta joudumme tasta kiittamaan vanhaa tuttua Golf-virtaa, joka takaa kai jonkin laisen mikroilmaston Normandiaankin 🙂

        Liked by 1 henkilö

  4. Huikeita maisemia! Niin vihreetä. En ihmettele yhtään että on myös suosittu patikointipaikka. Ihanat myös nuo värikkäät vaunut! Ja palmujen viehätys ei tosiaan kaikkoa koskaan! 🙂

    Tykkää

  5. Upeelta kyllä kuulostaa! Junamatkustus on mukavaa. Melkein missä tahansa ikkunasta avautuu niin mielenkiintoista maisemaa, että ei siinä kirjaa tai muuta tekemistä kaipaa. Joskus tosin junat ovat niin nopeita, ettei paljoa ehdi maisemia ihastella (esim. Japanin tai Kiinan luotijunat). :-p Hitaammissa tai paikallisjunissa on yleensä muutenkin enemmän tunnelmaa. 🙂

    Tykkää

    1. Ihan totta! Mäkin oon paikallisjunien fani. Ehkä lemppari on se karjavaunuksikin nimetty paikallisjuna, joka kulkee Tampereelta Poriin. 😀 Tai no, ehkä sittenkin Intian junat. Tosin Suomessa bussin ikkunasta näkee usein mielenkiintoisempia maisemia kuin metsän keskellä kulkevan junan ikkunasta, mutta maailmalla on usein toisin.

      Tykkää

  6. Heh, tuttu teema. Olen käyttänyt tätä samaa blogissani aikanaan. 🙂

    Trans-Siperia-veteraani olen suuri junamatkustuksen ystävä ja luen mielelläni junailukokemuksia maailmalta. Pystyn samastumaan tähän junamatkaan – kuvittelemaan liikkeen ja nuo upeat maisemat, miltä ne näyttävät liikkuvasta junasta.

    Aika mieletöntä!

    Tykkää

    1. Trans-Siperia on ollut mun haaveissa jo vuosikaudet. Kerran suunnittelinkin ihan tosissani reissua, mutta se peruuntui. Joskus vielä! Nytpä ainakin tiedän, mistä hakea tietoa siihen liittyen. 🙂

      Ja juu, tämä teema on näistä WordPressin ilmaisteemoista parhaimmistoa!

      Liked by 1 henkilö

  7. Ei ole kyllä tullutkaan mieleen ajatella Brasiliaa junailukohteena! Mulle tulee maasta juurikin mieleen Rio ja Amazon, vaikka paikassa on varmasti paljon muutakin, ylläri.. 😀 Pitäisi aina vähän laajentaa näkökulmaa. En yleensä pidä junamatkailusta (esim Suomessa tai täällä Saksassa), mutta tuollaiset eksoottisemmat kiinnostaa. Tietysti Rovos Rail etupäässä!

    Tykkää

    1. Mun piti taas googlettaa että mikä ihme on Rovos Rail! 😀 Oon mä tuosta joskus kuullut, mutta nimi ei yhtään soittanut kelloja. Kuulostaa aika överiltä kokemukselta! Mulla taas olisi se kuuluisa Trans-Siperia haaveena. Ja hei vinkkivinkkinen, tätä blogia seurailemalla pitäisi päästä laajentamaan Brasilia-kuvaansa 😉

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s