Rentoilupäivä Kalimbassa

Sambian pääkaupungin Lusakan lähellä ei juuri ole sellaista varsinaista tekemistä (kansallismuseon ja marketeilla shoppailun lisäksi), mihin ei jollakin tapaa liittyisi eläimet. Kuten Munda Wangassa, niin myös lähes kaikissa muissakin Lusakan lähistön nähtävyyksissä joutuu maksamaan sisäänpääsyhinnassa myös niiden eläinten katselusta, vaikka alueelle suuntaisi ihan vain nauttimaan paikan puistomaisesta olemuksesta ja uima-altaasta. Niitäkään kun ei ihan joka nurkalta löydy. On elefanttien orpokotia, Munda Wangan pelastettujen eläinten eläintarhaa, yksityistä game parkkia ja ties mitä. Kaikkia näitä ei taustoja kunnolla tuntematta tekisi mieli lähteä varauksetta tukemaan. Pölyisestä afrikkalaisesta suurkaupungista täytyy kuitenkin välillä päästä pois edes päiväksi ja hieman tuulettumaan jonnekin, missä on rauhallista, vihreää ja mahdollista uida. Niinpä mekin suuntasimme eräänä kesäkuun lauantaina Kalimba Reptile Parkiin.

kalimba2 kalimba1
kalimba5 kalimba3
kalimba4

Kalimba Reptile Park on krokotiilifarmi, missä niilinkrokotiilejä kasvatetaan lihaa ja nahkaa varten. Paikka on kuitenkin sen verran kaikenlaista muutakin, että luultavasti suuri osa kävijöistä tulee puistoon ihan muista syistä – niin mekin.

Sisäänkäynnin yhteydessä on käärmeiden terraarioita. Aamun viileydestä heräilevät eläimet ovat kokoontuneet kasoiksi lämmittämään toisiaan. En ole ikinä ennen nähnyt käärmeen juovan vettä, mutta nytpä sekin on todistettu. Onneksi käärmeitä ei kuitenkaan ole kovin paljon.

Netissä näkee joskus joitakin juttuja siitä, miten krokotiilien kasvatus on julmimpia puuhia, joihin liittyy eläimiä ja turismia. Itse en tämän paikan nähtyäni kyllä ihan allekirjoita tuota väitettä, vaikka en lähde kiistämään etteikö muilla krokofarmeilla vaikka Australiassa voisi ollakin huonot olot. Aitauksissaan ihan tyytyväisen näköisinä makoilevia krokotiileja katsellessa on hieman ristiriitaiset fiilikset – toisaalta nämä elävät vankeudessa, mutta toiminta ainakin täällä nimenomaisella farmilla on pienimuotoista eikä paikka oikeastaan eroa vaikkapa navetasta kuin ainoastaan positiivisessa mielessä. Veikkaanpa nimittäin, että nämä krokot ovat sata kertaa tyytyväisempiä elämäänsä kuin samoja päämääriä varten kasvatetut ahtaissa tehotuotantokarsinoissaan sisätiloissa kasvavat naudat tai broilerit. Ehkä on siis vaan ihan hyvä, jos lihanhimoiset sambialaiset vaihtavat välillä pihvinsä krokofileeseen, jos eivät vegeruoasta innostu… Itse kylläkin kasvissyöjänä jätin väliin. En kuitenkaan pysty näkemään eroa ”villieläimen” ja ”kotieläimen” välillä, millä tarkoitan sitä että vaikkapa ne naudat olisivat jotenkin sopeutuvaisempia elämään kasvatustiloilla, koska ihminen on niitä vuosisatojen ajan kasvattanut. Enpä usko.

kalimba6
kalimba8 kalimba7

Kalimbassa krokotiilit on jaettu useampiin aitauksiin. Mukavimmat ja luonnollisimmat olot on siitoskrokotiileillä. Aitaukset näyttävät kuitenkin hieman ylikansoitetuilta. Käsittääkseni krokot eivät ole varsinaisia laumaeläimiä, mutta eivät mitään täysiä erakkojakaan. En sitten tiedä kuinka paljon ylikansoitus niitä saattaa stressata. Eläimet ovat kuitenkin hakeutuneet jopa toistensa päälle nukkumaan pysyäkseen lämpiminä, vaikka lääniä olisi ympärillä kyllä ihan hyvin. Vauvakrokot ovat omassa aitauksessaan, kuten myös hieman suuremmiksi kasvaneet krokotiilit. Nämä ovat juuri niitä parkoja, jotka joutuvat ihmisten lautasille ja käsilaukkuihin. Mutta ennen kuin tuomitset, mieti hetki mistä se normaali pihvisi ja kenkänahkasi tulevat. En väitä että krokotiilifarmit olisivat ongelmattomia tai välttämättä hyväksyttäviäkään, mutta verratten touhu näyttää kyllä huomattavasti inhimillisemmältä kuin useiden muiden eläinten kasvatus ihmiskulutusta varten.

Kalimba kuitenkin tekee myös hyvää ja tärkeää työtä kasvattamalla uhanalaisia krokotiileja ja ”uudelleenistuttamalla” niitä takaisin sinne minne ne kuuluvat, eli luontoon, habitaatteihin joista niiden alkuperäiset populaatiot ovat jo kuolleet sukupuuttoon. Olen kuitenkin jo unohtanut, mikä krokotiililaji tämä mahtoi olla.

kalimba9
Afrikanvaris ja kiljumerikotka samassa puussa.
kalimba11
Harmaahaikara, joka pesii myös Suomessa.
kalimba10
Siitoskrokotiilien asumus.

kalimba12

kalimba13
Puskat on lintuja valkoisenaan. Ja linnunkakkaa.
kalimba15
Kutojalinnun vanhoja pesiä.

kalimba16 kalimba17
kalimba18 kalimba19

Isoimmat krokotiilit olivat kyllä kunnioitusta herättäviä otuksia joiden tarkkailevan katseen alla rupesi kyllä hieman kuumottamaan, sillä välissä ei ollut kuin verkkoaita. Yhdet lämmittelivät suu auki paljastaen isot mutta tylpät hampaansa, toiset taisivat olla niin vanhoja, että niiden nahan päällä kasvoi sammalta. Yritettiin olla häiritsemättä krokojen aamu-unia parhaamme mukaan, mutta eikös takaamme pian rymistellyt pieni ryhmä kiinalaisia pitämään mekkalaa. Se siitä sitten. Puistossa on myös lampia, joissa voi kalastaa, ja päivän mittaan sinne ilmestyikin useampi tyyppi onkivapoineen odottelemaan syöntiä.

kalimba20 kalimba21
kalimba24kalimba22
kalimba31kalimba25

kalimba28
Joku ötökkäkammoinen veti sukat punttien päälle ennen polulle astelemista.
kalimba26
Jonkin afrikkalaisen kaarnakuoriaisen taideteos puunrungolla.

kalimba27
kalimba29

Löysimme lammikkoalueen takaa pienen luontopolun, jota lähdimme tallustamaan. Olin ihan onneni kukkuloilla. Tällaista  todellakin tarvitsee, kun viettää päivänsä Lusakan roskaisissa ja haisevissa slummeissa, saasteisilla teillä minibussien kyydissä tai sitten yliopistolla ja ostoskeskuksissa. Täällä oli vihreyttä, puhtautta, kauniita puita joihin kaarnakuoriaiset olivat tehneet taideteoksiaan, kukkia ja raikasta ilmaa. Kehitysmaissa työskentely ja reissaaminen on supermielenkiintoista, mutta välillä on pakko päästä ihmisvilinän ja ilmansaasteiden keskeltä pois, luontoon nollaamaan. Lusakankin kaupunki voisi ottaa agendalleen sellaisen asian kuin asukkaiden virkistysalueet. Tosin kun enemmistö kaupunkilaisista elää kasvavissa ja sinne tänne ilmestyvissä shantytowneissa joissa edes peruspalvelut kuten viemäri, vesijohdot ja tieverkosto eivät ole kunnossa, ei tällaisten keskiluokkaisten ihmisten murheet viheralueista ehkä ole ihan se prioriteetti.

kalimba32

kalimba34kalimba30kalimba33

Kalimba Reptile Parkin parasta eläinantia olivat villeinä ja vapaina muurien päällä kirmailevat pienet liskot, värikkäät perhoset ja kauniit linnut. Kiljumerikotkankin bongasimme! Se on Sambiassa aika yleinen lintu, mutta tässä vaiheessa emme olleet vielä käyneet safareilla Mosi-oa-Tunyan yhtä ajelua lukuunottamatta, joten ilmestys oli aika eksoottinen niiden normaalien varisten ja muiden rinnalla.

Keskipäivä alkoi lähestyä ja hakeuduimme uima-altaalle pakoon paahtavaa Afrikan aurinkoa. Altaan vierellä oli piknikpöytiä ruohokattoineen tarjoamassa varjoa, joita hieman hyödynnettiin ennen chitengen levittämistä aurinkoiselle kivetykselle. Kyllä kelpasi! Tuntui ihan kesältä, vaikka oli keskitalvi.

kalimba23

kalimbaa

kalimba37kalimba36

kalimba-horzkalimba35

kalimba38

Uima-altaalla saimme polskia ihan ylhäisessä yksinäisyydessä, mitä nyt joku välillä käveli ohitse. Iltapäivän kuluessa puistoon alkoi kuitenkin tulla lisää porukkaa, ja teimme onneksi jo lähtöä, kun saimme altaalle seuraa. Kalimbaan kannattaakin siis suunnata suhteellisen aikaisin aamulla (paikka aukeaa muistaakseni kello 10), niin saa olla aivan rauhassa.

Kaikkihan tietävät että uimisesta alkaa vatsa kurnia, ja niinpä suuntasimme lounaalle paikan ravintolaan. Tai lähinnä kyseessä oli grilli, sillä pöydät olivat ulkona olkikatosten ja kukkivien puiden alla, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Nshimat, ranskikset ja salaatit katosivat lautasilta aika nopsaan. Ja se huurteinen Mosi. Täältä voisi myös vuokrata grillejä ja tuoda omat eväät mukanaan. Moni näytti niin tekevänkin. Paikalla oli niin paikallisia perheitä kuin muzungujakin piknikhenkisellä leppoisalla viikonloppulounaalla.

kalimbaaaa-horz kalimbaaaaa

Kalimba sijaitsee Lusakan ulkopuolella pohjoisessa-koillisessa, ja sinne pääsee parhaiten omalla autolla (suosittelen nelivetoa kuoppaisen hiekkatien takia) tai taksilla. Bussejakin ilmeisesti kulkee, mutta kylätien varressa kyytiä matkalaukkujen kanssa odottelevien ihmisten määrästä voi päätellä, että niitä ei kulje tarpeeksi. Yhden bussin näimme kotimatkalla, ja se oli ihan täyteen ahdettu. Joten varminta on kentis ottaa se taksi, jos täällä haluaa vierailla.

En oikein tiedä, suosittelisinko Kalimbaa vaiko enkö. Toisaalta paikka on kaunis ja virkistävä, ja me vietimme siellä tosi kivan päivän ympäriinsä käyskennellen, luontoa ihmetellen, uiden ja tietysti syöden. Ostimmepa parit tuliaisetkin (ylihinnoitellusta) matkamuistomyymälästä. Mutta kun siellä on niitä krokotiilejakin. No, ehkä jokainen voi päättää itse haluaako toimintaa tukea edes sen muutaman euron suuruisen pääsymaksun verran vaiko eikö.

Mitä mieltä olet? Onko tämä ihan epäeettistä, vai onko paikan kritisointi kenties tekopyhää, jos samaan aikaan käyskentelee ympäriinsä nahkakengissä?


In English: When living in a dusty metropolis of a developing country, one just must get out from there from time to time, to a place that has clean air, nature and a leisurely atmosphere. They are not very dense around Lusaka, so we headed to Kalimba one Saturday. Kalimba Reptile Park is a crocodile farm close to Lusaka, the capital of Zambia. The crocodiles are raised for meat and their skins, but I think they lived in quite good conditions, maybe a little overpopulated though. Thus the difference to for example cow farming is only positive, and I believe that these crocs are much happier than the cows inside the factory farms. But anyway I couldn’t help feeling a bit contradictory. Sometimes in the internet one can read how the crocodile farming is one of the cruellest things that have something to do with animals and tourism, but to me it didn’t quite seem like it. Of course, I would prefer to see these creatures out in the wild too. We didn’t spend much time eyeing the crocodiles but more on a small nature trail and by the swimming pool, which was why we had arrived in the first place. When crossing the crocs it was a bit exciting though, when those massive animals were staring at us. Afterwards we had lunch in the grill restaurant of the park and ate under a thatched roof. It was such a nice and relaxing day, but I don’t know if I would recommend people to come here. The park has many nice things, but it has the crocs too. So maybe everyone can decide for themselves. What do you think about it? Is this simply unethical or hypocrite, if at the same time one is walking around in cow leather shoes?

Mainokset

17 kommenttia artikkeliin ”Rentoilupäivä Kalimbassa

  1. Voin hyvin ymmärtää, että kaupungin saasteesta ja paahteesta on joskus pakko päästä pois jonnekin vähän rentoutumaan ja pulahtelemaan. En osaa ottaa kantaa tämän paikan eettisyyteen… Kuvien ja kuvailujen perusteella en kuitenkaan itse tuntisi liian huonoa omatuntoa paikan tukemisesta.

    Ja olipa muuten upea toi yksi puunrunko! 🙂

    Tykkää

  2. Näyttää mukavan rentouttavalta paikalta, ja varmasti tulee tarpeeseen päästä välillä kaupungin pölyistä pois.
    Merin lailla minäkään en oikein osaa ottaa kantaa paikan eettisyyteen, ja aika tekopyhää se osaltani olisikin kun syön kuitenkin lihaa. Ja pointsit tuosta uhanalaisten lajien kasvattamisesta! Ehkä mä sitten ajattelisin, että mun pääsymaksu menisi sen touhun tukemiseen 😉

    Tykkää

  3. Eettisyys saa vähän eri painotuksia Afrikassa mielestäni, sillä on vaikea kantaa huolta eläinten hyvinvoinnista viimeisen päälle silloin kuin monien ihmistenkin elinoloissa olisi paljon parantamisen varaa – ja silloin on vähän vastakkain eläimet ja ihmisten kipeästi tarvitsemat työpaikat. Ja ehkä tuossakin kuitenkin niistä eläimistäkin yritetään pitää kohtuullisesti huolta.

    Tykkää

    1. No jaa, itse en koe että niiden tarvitsisi olla vastakkain, työpaikkoja kun voi luoda niin monella tapaa. Mutta käytännössä niin silti taitaa tapahtua. Tämä paikka tosiaan näytti minunkin mielestäni suht asialliselta.

      Tykkää

  4. Pirkko kiteytti aika hyvin Afrikan eettisyyden yleisellä tasolla. Itse en käy juurikaan missään eläintarhoissa tai paikoissa, missä eläimet on vangittuna lähtien liikkeelle Korkeasaaresta. Jotenkin itse en saa irti paikoista, missä eläimet ei ole luonnollisessa ympäristössään. No olenhan itsekin vuosien saatossa ollut esimerkiksi Thaimaan surullisen kuuluisassa tiikeritemppelissä, joten oppirahat on maksettu. Tämän käymäsi paikan eettisyydestä en osaa kantaa muuten kuin sen, että mitään inhoreaktioita lukiessa mieleen ei tullut.

    Krokotiilit on aika pelottavia otuksia. Itse kävin niitä lähempää tutkimassa kanootilla Etelä-Afrikassa. Oli aika mieleenpainuva kokemis: http://kohteenamaailma.fi/afrikka/kanootilla-krokotiileja-katsastamassa/

    Meksikossa puolestaan tuli golfkentällä törmättyä alligaattoriin. Vaikuttavat laiskanpulskeilta köntyksiltä maalla, mutta mielellään pitää reilun turvavälin 😀

    Tykkää

    1. Krokotiili golfkentällä olisikin aikamoinen ilmestys, kun ei olisi yhtään varautunut sen kohtaamiseen. Apua! Mäkin kävin juuri melomassa kaimaanien seassa Pantanalissa. Ne ei onneksi olleet kovin isoja, mutta häijyn näköisiä silti.

      Ei minuakaan yleensä kiinnosta eläintarhat sun muut. Mutta kun asuu kuukausitolkulla Lusakassa, niin vähän mikä tahansa rentouttava paikka alkaa kuulostaa paratiisilta, oli siellä vankeudessa eläviä eläimiä tai ei! Ja niitähän tuolla riittää.

      Tykkää

  5. Tietysti se on jokaisen oma valinta mitä tukee. Itse boikotoin eläintarhoja tai vaikka sirkusesityksiä, jossa eläimet tekevät temppuja. Kävin kuitenkin Australiassa eläinpuistossa katsomassa kenguruja, koska paikalla on hyvä maine. Vankeudessa siellä eläimiä kuitenkin elää.
    En myöskään syö punaista lihaa, mutta kalasta pystyn tuskin koskaan luopumaan. Maitoa en enää osta, mutta juustoa/rahkaa syän normaalisti eli pikkuaskelilla kohti kasvissyöntiä (paitsi se myrheenkryyni kala). Olisin tietysti iloinen, että ihmiset ajattelisivat enemmän asioita, eivätkä ottaisi selfieteä huumattujen tiikereiden kanssa jne.
    Tuonne farmille en varmaankaan menisi, mutta siihen vaikuttaa myös se, että krokot ovat niin pelottavia. 😀

    Tykkää

    1. Näinpä, normaalisti en itsekään tuhlaisi aikaani ja rahojani eläintarhoissa, vaikka ei niitäkään omasta mielestäni voi täysin epäeettisiksi leimata niiden uhanalaisten lajien suojelua edistävän roolin takia. Nämä asiat kun ei ole niin mustavalkoisia, että kaikki eläinten vankeudessa pitäminen olisi automaattisesti paha asia. Vaan koitapa asustaa Lusakassa, niin ei näiltä paikoilta vaan voi välttyä.

      Tykkää

  6. Itse oon sitä mieltä, että vaikka maassa olisi ihmisten olojenkin osalta parantamisen varaa, ei se mitenkään oikeuta eläinten huonoa kohtelua turistien rahojen toivossa. Päinvastoin pitää myös levittää tietoutta, että turistit ei epäeettistä toimintaa tue, ja kyllä siellä sitten vaihtoehtoja keksitään, esim. joko parempia olosuhteita tai sitten kokonaan jotain muuta. Ehdottomasti kannattaa aina ottaa ennen vierailua selvää minkälainen paikka on kyseessä, oli se sitten nimeltään mikä tahansa elefanttien orpokoti tai kilpikonnien suojelupaikka, koska ne ei tosiaan sitä aina ole. Afrikasta oon kuullut huonoja juttuja myös esim. niistä delfiiniuinneista. Mutta tässä tullaan taas siihen iänikuiseen dilemmaan, että miksi ihmiset välittää enemmän jostain eläimistä kuin muista, oli se sitten delfiini vs. hait, tai krokot vs. tehotuotetut lehmät… Itse en osta tehotuotettua lihaa ja onneksi täällä Australiassa eläimillä on noin yleisesti paremmat oltavat kuin Suomessa. Mutta myönnän kyllä että hait ja krokotiilit nyt ei vaan samalla tavalla kerää sympatioita. Uskon, että jos oppisin niistä lisää niin voisi kerätäkin. Mutta ainakaan nyt en potisi huonoa omatuntoa tuosta vierailusta. 🙂 Australiassa en oo käynyt krokofarmilla, mutta noin yleisesti täällä on kyllä eläintarhoissa ja vastaavissa hyvät olosuhteet verrattuna suurimpaan osaan muusta maailmasta. Huh, tulipas romaani, olisin voinut vielä jatkaakin, kiitos ajatuksia herättävästä postauksesta 🙂

    Tykkää

    1. Todellakin, selvää kannattaa ottaa! Näin itsekin tein tämän paikan kanssa, ja kun en löytänyt mitään kovin negatiivisia kommentteja, uskalsin lähteä käymään. Näistä elefanttien orpokodeista sun muista on onneksi pidetty jo sen verran ääntä, että ihmiset alkavat tajuta että kaikilla ei tosiaan ole puhtaat jauhot pussissa. Itse skippasin koko paikan kun en jaksanut alkaa ottamaan selvää. Onhan se myönnettävä, että jotenkin norsujen olot kiinnostaa kummasti vielä enemmän kuin krokojen… Mutta olen kyllä ihan samaa mieltä, että niitä työpaikkoja voi luoda niin monella eri tapaa ja myös turismin alalla, että ei siinä tarvitsisi olla ihmisten ja eläinten hyvinvointi vastakkain.

      Jännä että Australiassa on tuotantoeläinten olot pääsääntöisesti paremmat kuin Suomessa! Jotenkin olen ollut päinvastaisessa uskossa, ehkä siksi kun on joskus lukenut juttuja siitä villalampaiden mulesing-touhusta, jota kai Australiassa harjoitetaan. Mutta hyvä jos näin on! 🙂

      Tykkää

  7. Tosi mielenkiintoinen postaus! Nämä eivät ole ihan mustavalkoisia kysymyksiä.

    Meidän blogissa Emma kirjoitti pandakeskuksista, joiden tarkoitus on ”uhanalaisen lajin suojeleminen”, mutta toiminta kuitenkin kyseenalaista: http://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2016/02/17/chengdun-pandat-sopoyden-kirous/

    btw, ei kai sammaloituneita nahkoja voida käyttää käsilaukkuihin? vai onko sitä laadukkaampi mitä parkkiintuneempi nahka…

    uskon, että aika hämmentävä paikka kaiken kaikkiaan!

    Tykkää

    1. Nuo isoimmat ja sammaloituneetkin krokotiilit on niitä siitoskrokoja, jotka saa asustaa tuolla ihan rauhassa. Ne on noi keskikokoiset, jotka joutuu teuraaksi ja laukkunahaksi.

      Kävin lukemassa postauksen pandoista. Inhottavaa toimintaa tuo kaikenlaisilla tempuilla rahastus, ja johan on taas suojelukeskus, jos pandoja ei ole alkuunkaan tarkoitus vapauttaa luontoon. Näitä krokoja sentään ainakin paikan itsensä mukaan nimenomaan oli, eikä tuolla rahasteta millään venkoiluilla, vaan kyseessä on tosiaan vähän kuin maatila – paitsi että lehmien tai lampaiden sijaan siellä on krokotiilejä. Ei näitä siis oikein voi keskenään verrata, mutta kiinnostavia kysymyksiä pohdittavaksi kuitenkin!

      Tykkää

  8. Mielenkiintoinen postaus, ja näin kasvissyöntiä säännöllisin väliajoin yrittävänä lihansyöjänä olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että esim. pihveiksi kasvatettavilla possuilla ja naudoilla tuskin on juuri missään massatuontantopaikassa tuon paremmat olot – monesti vielä paljon huonommat. Luulen, että eläintarhojen ja villieläinpuistojen välttely on keskivertotyypille huomattavasti helpompaa kuin kasvissyöjäksi ryhtyminen, ja valitettavasti (?) se myös vaikuttaa mielipiteisiin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s