Vila Velhan kivipaasien varjossa

Vila Velha on yksi Brasilian Paranán osavaltion suosituimpia nähtävyyksiä. Kävin katsastamassa paikan muutama viikko sitten, ja se olikin ensimmäinen viikonloppureissuni täältä Curitibasta käsin. Täältä löydät ensimmäisen osan Vila Velhan tarinoista.

Vila Velhan hiekkakivimuodostelmat eivät ole kovin kaukana opastuskeskukselta, mutta sieltä on otettava lipun hintaan sisältyvä bussikyyti ehkä kilometrin etäisyydellä sijaitsevien kalliomuodostelmien luokse. Ensin oli vuorossa oppaan toimesta nopealla brasilianportugalilla annettu selostus, jonka aikana keskityn taas enemmän englanninkieliseen opastetauluun. (Mutta vähänkö olen ylpeä huomatessani, että olen näiden kuluneen neljän viikon aikana alkanut itsekin höpöttää brasilianportugaliksi! Keskusteleminen onnistuu jo suht luonnikkaasti. Jos vaan jaksaisi opetella taivuttamaan niitä verbejä.)

Kierroksen alkaessa jäimme nopeasti muusta ryhmästä jälkeen ihastellessamme kivipaasien yksityiskohtia, mutta sehän sopi meille vallan mainiosti. Saimme kävellä omassa tahdissa ja päivitellä hiljaisuutta. Autotien äänet kantautuivat lähes olemattomina vain jostain kaukaa, kun Curitibassa liikenteen melu on jatkuvasti läsnä. Ei kuitenkaan enää niin pahasti sen jälkeen kun muutin keskustaan, kuudenteen kerrokseen ja asuntoon jossa on tuplaikkunat!

velha1 velha2
velha3 velha5
velha6 velha7

Vila Velhan kivimuodostelmat ovat hiekkakiveä, josta 300 miljoonan vuoden sateet ovat muovanneet toinen toistaan jännittävämpiä veistoksia. Joidenkin mielestä ne muistuttavat keskiaikaisten linnojen torneja ja muureja, mistä paikan nimikin ”Vanha kylä” tulee.

Kiviräystäiden alla oli jalkapallolta näyttäviä linnunpesiä ja kallionkoloissa kasvoi ruohopalleroita ja upeita oransseja kukkia. Samoja hehkuvia kukkia, joita oli istutettu Sambiaan! Mietimme, onko kysessä vieraslaji vaiko eikö. Olo noiden lähestulkoon psykedeelisten luonnon veistosten keskellä samoillessa oli kyllä aika surreal. Odottelin, koska kivien takaa ilmestyisi dinosauruksia. Siellä täällä seisovat palmut kruunasivat nämä kivihiilikautiset mielikuvani, vaikka oikeasti dinosauruksia ei vielä 300 miljoonaa vuotta sitten ollut, vaan maapallolla juoksentelivat mm. kaksimetriset tuhatjalkaiset saniaispuiden varjoissa. (Jaa mistäkö tiedän? No googletin, kun kirjoitin ensin että ”liitukautiset mielikuvani”, ja ajattelin jopa ihan tarkistaa asian.)

velha8 velha9
velha10 velha13-horz
velha11 velha12

Tavallaan tämä omituinen ja kaunis paikka toi mieleeni elävästi Tsekin Tisán, jossa kävimme Erasmus-syksynä kolme vuotta sitten pariinkin kertaan. Täällä vain ei saanut seikkailla ja kiipeillä kivien lomassa ihan samalla tavalla, eikä täällä ollut samanlaisia luoliakaan. Ehkä se on kuitenkin ihan positiivista, jotta hauraammat hiekkakivet säilyvät näin kauniina tulevillekin sukupolville.

velha14
Ilmiselvä kissa kiven päällä.
velha15
Etana. Oli myös intiaanin kasvot, Muumi-mörkö, hattivatteja ja ties mitä muita muotoja.

velha16 velha17
velha18

velha20
Söpöläinen kurre tuli moikkaamaan.

velha19

velha21
Isoja naavatuppoja roikkui puista täälläkin. Selkeästi ilma on puhdasta!

velha22

Tämä maljanmuotoinen kivipaasi on Vila Velhan ikoni. Sen edustalle oli rakennettu oikein puinen lava, jolla oli hyvä ottaa selfieitä. Kaikkihan niitä kuitenkin halusivat tuon jättiläisen edustalla napsia! Niin mekin – vähän heikoin (heikkopäisin) tuloksin ehkäpä. Se ei varmaankaan ollut oma lempparini, mutta onhan se aika vaikuttava kaikessa painovoimaa uhkaavassa muodossaan. Montakohan vuotta mahtaa mennä, ennen kuin vesi syövyttää sen niin että se katkeaa keskeltä ja kaatua kupsahtaa?

velha24

velha23-horz
Kivessä on delfiinin kuva, mutta tuo maljannostoselfie olisi voinut vähän paremminkin onnistua.

velha25
velha27 velha26
velha28-horz velha30
velha32

Seuraavaksi polku sukelsikin metsään, jota varjostivat vaaleanpunertavina yllemme kaartuvat raidalliset kalliot ja araucáriapuut. Maakin oli osittain peittynyt vaaleanpunaiseen hiekkaan! Aika tajutonta – tuo pieni metsä oli pienen kokonsa mitalla taikaa. Kivillä kasvoi värikkäitä sammalia, vihreitä, oransseja ja pinkkejä. Välillä hiekkakivijyrkänteisiin aukeni rotkoja, joissa välkkyivät auringonvalolaikut. Kallioissa oli kuvia, jotka näyttivät delfiineiltä ja feenikslinnuilta.

velha35-horz
velha36 velha34
velha37 velha38
velha39

Vajaan kolmen kilometrin mittaisen helppokulkuisen polun päätteeksi huomasimme, että koko bussilastillinen oli jäänyt odottamaan meitä. Me halusimme kuitenkin jäädä nurmikolle istumaan ja nauttimaan piknik-eväistä. Onneksi opas tai muut turistit eivät näyttäneet kovin pahastuneilta. Levitimme huivit nurtsille puun alle ja söimme nopean nyyttärihenkisen retkilounaan, jonka pääelementtinä olivat hedelmät. Oli onnellinen olo, kun pitkästä aikaa oli päässyt nauttimaan metsästä ja näkemään tällaisia luonnon taideteoksia. Sitten täytyikin jo lähteä kipittämään alamäkeen menevää kinttupolkua pitkin kohti opastuskeskusta, ettemme myöhästyisi bussista. Ja emmehän me myöhästyneet, vaan odottelimme bussipysäkillä tovin jo miettien, että joutuisimmeko liftaamaan. Matkalla näimme tällaisen otuksen:

velha40
Brasilian preeriapöllö (Athene cunicularia grallaria).

Preeriapöllö! Nuo linnut näemmä kaivavat kuoppia ruohoisille alueille ja pesivät niissä. Lisäksi tyypillä on muita pöllötovereitaan pidemmät jalat, jotta se voi lentämisen lisäksi saalistaa myös juosten.

Vila Velha oli käymisen arvoinen paikka turismihenkisyydestään huolimatta, ja sanoisin että mikäli Curitibaan tai Ponta Grossaan Brasilian-matkallaan eksyy, niin täällä kannattaa kyllä poiketa! Onhan siinä organisaation korkeassa tasossa hyvätkin puolensa, kuten hyvät opasteet ja infrastruktuuri. Itse ehkä skippaisin ryhmäajelut ja lähtisin suosiolla kiertämään sitä pidempää 16 km lenkkiä, sillä matkan varrelta löytyy kyllä opastetauluja, joiden ansiosta oppaan selostuksia ei välttämättä tarvita (saati sitten että olisikaan niin onnellisessa asemassa, että niitä muutenkaan täysin ymmärtäisi). En kuitenkaan ole varma, pääseekö kierrokselle ilman opasta. Jos ei, niin kierros täytyy tilata etukäteen. Opastuskeskuksesta saa myös alueen karttoja, joissa niissäkin kerrotaan jo melko paljon tästä mielenkiintoisen geologian omaavasta State Parkista.

Ensi viikolla suuntaan koluamaan aivan erilaista luontoa, sillä lähdemme viideksi päiväksi Pantanaliin, maailman suurimmalle kosteikkoalueelle. Pantanalissa pitäisi olla helpompi bongailla Brasilian eläimiä kuin itse Amazoniassa, sillä aukeilla kosteikoilla ja savannimaisilla ruohoalueilla eläimet näkee paljon helpommin. Pysyhän siis kuulolla, jos Brasilian luonto kiinnostaa!


In English: Vila Velha is the most famous for its sandstone formations, dating back to 300 million years ago. They were born before the dinosaurs, and have been ever since sculpted by rains and winds. And what magnificent shapes they come in! There are cats, snails, Indian heads, cups, and I saw there the Moomin bogey as well. The place has a surreal feeling amidst these psychedelic stones bordered with some palm trees. The Cup of Vila Velha is the most famous of the rock formations, and it even has a wooden platform before it for taking selfies. We also tried, but the outcomes were not that sophisticated. After the Cup the trail dived into a fairytale-like forest with pink sand, colorful lichens and mosses on the stones as well as dolphins and phoenix birds on the shady walls. Sometimes a gorge opened, where sunbeams could dance a little. After the almost 3 kilometer easy trail, we had a quick picnic on the sunny grass before taking the bus back to Curitiba. On the way we saw a burrowing owl! What a cute creature. It was such a nice day, and I would say that if you are in Curitiba of Ponta Grossa, don’t miss Vila Velha!

Mainokset

30 kommenttia artikkeliin ”Vila Velhan kivipaasien varjossa

  1. On tosiaan omalla omituisella tavallaan todella kauniin ja kiehtovan näköinen paikka. Varmasti todella suuri kontrasti asuinpaikkaasi Curibatiin. Mutta mitä ihmettä, onko siellä tosiaan joskus ollut kaksimetrisiä tuhatjalkaisia? Apua.

    Onko Brasiliassa puhuttava portugali muuten miten erilaista kuin Portugalin portugali?

    Tykkää

    1. Wikipedian mukaan ainakin on ollut!

      On se aika erilaista, jopa niin erilaista että mieheni väittää että Brasiliassa puhutaan ”brasiliaa”, ei portugalia… 😀 Mutta kyllähän ne oikeasti toisiaan ihan hyvin ymmärtää, puhetapa vaan on erilainen ja joitain eri sanoja käytetään asioista.

      Liked by 1 henkilö

  2. Preeriapöllö sai minut heti skarppiintumaan ja rupesin ottamaan selvää sen alalajeista ja niitähän olikin melko lailla: https://www.beautyofbirds.com/burrowingowlspecies.html Itselleni ”nanodes” on tuttu.
    Minä kanssa katsoin ensimmäisellä silmäyksellä, että kissahan tuolla makoilee kiven päällä. Ihmeellisiä muodostelmia saa sade aikaiseksi!
    Bussiin ehtiminen aina stressaa luontokohteissa. Siksi tykkään mielummin mennä niihin ajan kanssa ja yksikseni.

    Liked by 1 henkilö

    1. Joo, niitä lajeja riittää! Toivottavasti mun veikkaus osui oikeaan, että tuo oli se brasilialainen versio. Busseja joutuu kyllä valitettavasti ressaamaan, niitä kun ei useimpien luontokohteiden editse kulje mitenkään liian usein. Mutta itseäni stressaisi bussiin ehtiminen enemmän yksin kuin jonkun kanssa.

      Tykkää

    1. Todella turvallista, ei ole mitään kuumotuksia tullut vastaan. Paitsi yksi liikennepoliisin tenttaus, mutta siitä selvittiin ilman mitään lahjusyrityksiä tms. Pohjoisesta Brasiliasta en osaa sanoa, mutta täällä etelässä voi matkustaa ihan huoletta, maalaisjärki päässä tietenkin.

      Tykkää

  3. Vautsi! Tämähän on ihan hurjan hienon näköinen paikka!

    Minulla kävi ihan sama mielessä kuin edelliselläkin kommentoijalla – miten turvallista tuolla on ylipäänsä matkata? Ollaan Etelä-Amerikkaa moneen otteeseen harkittu, mutta jotenkin se tuntuu vähän turvattomalta paikalta mennä, ainakaan turistikohteiden ulkopuolelle.

    Hauskan leppoisa fiilis muuten bussilastillisella ihmisiä. 🙂

    Tykkää

    1. Eikö olekin!
      Täällä eteläisessä Brasiliassa ei ole missään tullut turvaton olo, paitsi ehkä täällä Curitibassa yksin pimeällä kävellessä – tämä on kuitenkin iso kaupunki ison kaupungin ongelmineen, mitä nyt on joka maailmankolkassa. Mitään ei ole sattunut, ja jotain kertoo sekin että täällä voi ylipäätään kävellä yksin pimeällä ja vielä naisena. 🙂 Sanoisin että ihan turvallista täällä on! Pohjoisesta Brasiliasta en mene sanomaan kun en ole vielä käynyt, mutta jos vertaa Väli-Amerikan kaupunkeihin niin täällä olo on kyllä paljon turvallisempi.

      Tykkää

  4. Varsin kiehtovan näköinen paikka. En ole koskaan kuullut tästä aiemmin enkä kyllä edelleenkään osaisi sijoittaa tätä kartalle. Samoja pohdintoja minullakin tuosta turvallisuudesta kuin muilla kommentoijilla. Vähän turhan monet tutut ovat joutuneet ongelmiin Brasilian reissuillaan eikä se ole yhtään lisännyt matkustusintoani.

    Tykkää

    1. Tuntuikin olevan enemmän paikallisten turistien suosiossa, ja ihan turhaan! Toivottavasti useammat matkalaiset löytäisivät tänne eteläiseenkin Brasiliaan, useimmat kun tuntuvat pysyvän São Paulon pohjoispuolella.

      Millaisiin ongelmiin he ovat joutuneet? Mulla ei ole tullut mitään vastaan näiden 6 viikon aikana jotka olen täällä ollut paitsi yksi liikennepoliisin tentti, mutta ymmärrän että tyyliin Riossa voi joutua ryöstön uhriksi aika helposti. Täällä etelässä on enemmän eurooppalainen meininki muutenkin ja ihan turvallista mun mielestäni. 🙂

      Tykkää

  5. On tosiaan aika esihistoriallisen näköistä! Hienoa. Nyt oli niin paljon kuvia, että mun kökkönettini täällä indonesialaisella saarella ei suostunut kaikkia avaamaan, mutta pitää katsoa paremmalla netillä vielä kuvat uudestaan, sen verran hienolta näyttää. 🙂

    Tykkää

    1. Se johtuu ihan tästä ulkoasun teemasta, itselleni ehkä hieman pienemmätkin riittäisi – mutta kiva että tykkäät! 🙂

      Joo, täälläkin saa viikoittain seurata näitä ”Fora Temer!” -mielenosoituksia ihan livenä. Itsekin kävin yhdessä kuuntelemassa siellä soittaneita bändejä, vaikka ulkomaalaisten onkin laitonta osallistua politiikkaan täällä.. Onneksi ovat sujuneet rauhallisesti tähän saakka.

      Liked by 1 henkilö

  6. Luontoäiti tosiaan osaa hoitaa hommansa. Välillä sitä ihmettelee, miten ihmeessä tuollaisetkin voivat pysyä pystyssä, miten on mahdollista, että ne ovat edes syntyneet tai miten on mahdollista, että ne luovat hyvän kasvualustan kukille? Brasiliassa tosiaan riittää monenlaista, tällaisesta paikasta ei varmaan monikaan tiedä. Odotan innolla juttuja tuolta kosteikkoretkeltä ja Brasilian eläimistä!

    Tykkää

    1. Palasin juuri koisteikkoretkeltä, joten nyt on taskut täynnä tarinoita ja kuvia – kun vain tietäisi mistä aloittaa!

      Kalkkiahan laitetaan maan parantamiseksi vaikka ihan nurmikoillekin, niin ei ihme jos kukatkin viihtyvät! Luonto on ihana juuri siksi kun se laittaa meidät ihmettelemään kaikkea. ❤

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s