Pystyt mihin vaan

Hengitys höyryää sisätiloissa. Keittiön ikkunaa ei saa kiinni. Töissä on päällä paksu neule ja untuvatakki, huppu on vedetty päähän ja käsissä on lämmin kahvimuki, mutta silti tärisyttää. Vessan peilistä näkyy että nenä on kylmästä punainen, käsiin puhaltelu ei oikeastaan auta yhtään. Ikkuna on täälläkin sepposen selällään. Sade lakkasi eilen, mutta kosteusprosentti on edelleen 87. Pyykit ovat viidettä päivää kuivumassa, edelleen kosteita. Pian ne alkaisivat haista. Pelottava sähkösuihku on paras ystävä, mutta sekään ei jaksa aamulla lämmittää kunnolla jääkylmää vettä. Säädän hanaa pienemmälle, ja vesi lämpenee. En todellakaan tiennyt, että Brasiliassa voisi olla näin kylmä! Säätiedotuksissa sää näytti samalta kuin Lusakassa, mutta on kaukana siitä. Lasken päiviä muuttoon. Seuraavassa asunnossa olisi tuplalasit. Onneksi loppuviikoksi on luvattu jo lämpimämpää.

botanico2 botanico5

Monesti käy niin, että kun on päästänyt suustaan olevansa varma ettei ikinä pystyisi johonkin asiaan, päättää elämä heittää eteen oivan tilaisuuden näyttää ettei moinen epäilys ollut lainkaan aiheellista. Ensimmäisenä työpäivänä ekassa harjoittelupaikassani täällä Curitibassa johti keskustelu paikan toisen harjoittelijan kanssa mieheni opiskelualaan. Kerroin hänen haluavan intohimoisesti opettajaksi, ja samaan hengenvetoon lisäsin, että itse en kyllä ikinä pystyisi moiseen. Samaa tuumi insinööriksi opiskeleva harjoittelukaverikin.

botanico3 botanico4

Vaan kuinkas sitten kävikään. Todettuani, etten pystyisi potkimaan itseäni jatkamaan ensimmäisessä projektissani, etsimme minulle Cimo:n kumppaniorganisaation Brazilian Experiencen kanssa uuden paikan. Ja kas kummaa, uudeksi pestikseni tulikin englannin opettaja. Siis minä, joka sanon aina Leprechaunin sijaan Leprashawn. Älkää syyttäkö, jos käytte joskus Curitibassa ja kuulette jonkun puhuvan englantia pahalla Suomi-aksentilla. Se on vain joku minun oppilaista.

botanico9 botanico8

Tänään olin aamulla surullinen. Olin töistä puoli tuntia myöhässä, kun ei vaan kiinnostanut katsoa kelloa. Rahjustin paikalle väsyneenä, ja pienistäkin vastoinkäymisistä meinasi tulla itku. Lounasruokakaan ei oikein maistunut. Mietin taas, niin kuin joka ikinen päivä, miten paljon kivempaa täällä olisi jos Zé olisi täällä myös. Mutta sitten kello tuli kolme ja ensimmäinen englannintuntini alkoi. Ryhmä oli sopivan pieni, kymmenkunta 15-16-vuotiasta nuorta, ja he olivat niin herttaisia! Tottakai pälätystä ja pölinääkin tuli, mutta he toistelivat aakkosia perässäni jopa ihan pyytämättä. Ja meillä oli oikeasti hauskaa! Olin keskittynyt niin täysillä kaksi ja puoli tuntia, että oppitunti oli kulunut todella nopeasti. Kokemus oli todella palkitseva ja olin mukavasti onnistuneen tunnin jälkeen selvästikin adrenaliinihuuruissa. (Googletuksen jälkeen selvisi, ettei ilmiö vissiin ole ollenkaan harvinainen!) Olin niin hyvällä tuulella, että viheltelin itsekseni koko kotimatkan. Kaupassa soi sama Coldplayn vanha biisi jota eilenkin kuuntelin ja alkoi oikein laulattaa.

botanico6-horz botanico12

Kuka väitti, etten muka pystyisi opettamaan? Itse sitä on aina itsensä pahin kriitikko, ja joistakin harhakuvitelmista ei pääse yli ennen kuin lyö egolleen jauhot kurkkuun ja lähtee rohkeasti kokeilemaan. Helppoa se ei ole, mutta ei sen kai kuulukaan olla. Enkä nyt väitä, että tuntini olisivat välttämättä mitenkään oikean kieltenopettajan tasoisia, mutta jos nämä nuoret opiskelevat englantia vain viisi kertaa reilun vuoden mittaisen kurssinsa aikana, niin tärkeintä on että tunneilla on mukavaa ja englannin opiskelusta jää positiivinen kuva. Siitä voivat sitten jatkaa omin avuin muille kursseille jos kiinnostusta riittää.

botanico11 botanico10

Ja minä kun pelkäsin ryhtyä tähän pestiin. Kuvittelin etukäteen näiden teinien olevan ilkeitä ja tyyliin nauravan räkäisesti portugalintaidoilleni. Vitsi miten väärässä sitä joskus onkaan! Nyt ymmärrän englanninopettaja-anoppianikin, joka totesi että opettaminen on addiktio. Toivotaan, että seuraavakin tunti menee yhtä hyvin. Kyllä tätä nyt ainakin tämän kolme kuukautta sietää. Olen kiitollinen kaikille tsemppaajille kuten vanhemmilleni, mutta etenkin rakkaalle Zélleni, jonka tuki on etänäkin auttanut paljon. Ja sekin tekee jo hirveästi, kun toinen muistuttaa että voin ostaa lentolipun kotiin koska tahansa, jos siltä alkaa oikeasti tuntua. Vielä ei tunnu. Kyllä minä pystyn, ihan yksinkin!

Mitähän kaikkea tämä reissu tulee mulle vielä opettamaankaan?

botanico14
Quero-quero eli eteläamerikanhyyppä (Vanellus chilensis).

botanico13

Postauksen kuvat ovat Curitban ylpeydenaiheesta, kaupungin kasvitieteellisestä puutarhasta jota reunustavat pilvenpiirtäjien silhuetit, päivältä jona sanoin ettei minusta olisi opettajaksi.

Loppuun täytyy vielä linkittää vanha lempparibiisi, joka on ennenkin lohduttanut kun on ollut vähän vaikeaa. Vitsit että siitäkin on kauan, kun olen viimeksi oikeasti kuunnellut musiikkia!


In English: Very often, when you have just opened your mouth and said ”I could never do that”, the world takes matters into its hands and throws you an opportunity to prove yourself how wrong you were. This just happened to me. On the first day in my first internship placement I announced I could never be a teacher. A couple of days passed, and I found myself changing my placement for – ta-dah, being an English teacher! Today I had my first class with ten or so adolescents of 15-16 years old, and they were really sweet. And guess what, the class went very well, we had fun, and I felt pretty damn good afterwards. (I think adrenaline crush had something to do with it, which according to Google is not too rare.) I walked home whistling.

Who told me I couldn’t be a teacher? It’s just ourselves stopping us from doing things, and sometimes you just have to close your ego’s mouth and try doing something scary. I was scared, thinking that the teenagers would laugh at me and whatnot, but sometimes we are just so wrong about ourselves. Yes I can, even alone! What else will this trip still teach me?

Advertisements

3 kommenttia artikkeliin ”Pystyt mihin vaan

  1. Niinhän se on, että omat luulomme usein ovat pahimpia esteitä erilaisten asioiden tekemiseen. 🙂 On helppo tuomiota jokin asia, ennen kuin sitä on edes kokeillut. Kummasti ne ennakkoluulot kuitenkin osoittautuvat vääriksi! Niinpä mäkin vain aikoinaan sanoin, että en varmana mene ikinä matkatoimistoon töihin, enkä halua olla lentoyhtiöiden kanssa tekemisissä.. nyt olen sitten tehnyt molempia (ja viihtynyt ihan hyvin). 😀

    Liked by 1 henkilö

    1. No niinpä! Kokeileminen kannattaa aina, sittenpä ainakin tietää onko jokin juttu itselle sopiva vaiko eikö. Mäkin kokeilin joskus viime vuonna opparin kirjoittamisen oheen katufeissaamista, ja ei kyllä ollut mun juttu (niin kuin uumoilinkin), mutta tulipa kokeiltua. 😀 Mutta tietty sitä kannattaa omia arvojaankin pohtia, että minkälaista työtä haluaa omalla panoksellaan olla oikeasti tukemassa.

      Ja joitain ulkoisia juttuja kohtaan olevat ennakkoluulot ymmärtää kuitenkin paremmin kuin sen, että vähättelee omia kykyjään ja pystymistään. Mulla olis kummassakin petrattavaa, mutta etenkin jälkimmäisessä!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s