Vila Velhan maanvajoamat

Ensimmäinen Curitibasta tehty viikonloppureissu sai kunnian suuntautua Vila Velha State Parkiin, jossa kävin viime viikon lauantaina. Vila Velha Parque Estadual on yksi eteläisessä Brasiliassa sijaitsevan Paranán osavaltion päänähtävyyksistä, ja siellä voi ihmetellä alueen erikoista geologiaa: surrealistisia hiekkakivimuodostelmia sekä maanvajoamia joista osa on nykyisin lampia. Alueella voi bongailla myös villieläimiä, jos hyvä tuuri käy.

Vila Velha on lähempänä Ponta Grossaa, mutta sinne pääsee Curitibasta kätevästi bussilla vajaassa parissa tunnissa, sillä puiston sisäänkäynti on valtatien vieressä. Curitibasta matkaa kertyy melkein 100 kilometriä, mutta brasilialaisittainhan tuo on ihan naapurissa. Ainakin Princesa dos Campos -bussiyhtiö pysähtyy Vila Velhan pysäkillä, ja sillä mekin varmuuden vuoksi kuljimme (ei muuten ollut ainoa Prinsessa-niminen bussiyhtiö). Lähtö oli niinkin aikaisin kuin 7:45 lauantaiaamuna, ja bussiliput (noin 30 realia) piti vielä ostaa yhtiön lippuluukulta sitä ennen, kun nettivarausjärjestelmä ei suostunut toimimaan. Curitiban valtaisa ”matkakeskus” eli yhdistetty rautatie- ja linja-autoasema yllätti positiivisesti, sillä olin henkisesti varautunut väistelemään kaiken maailman hihastarepijöitä joihin Sambiassa ehti tottua, tai vähintäänkin pyörimään oikean luukun perässä sokkona opasteiden puuttuessa. Mutta mitä vielä, ihan normaali länsimainen asemahan se oli ja lippuluukuille oli selvät opasteet. En tiedä miksi jatkuvasti yllätyn siitä ettei ainakaan tämä eteläinen Brasilia olekaan mikään kehitysmaa. No, kenties siksi kun omat aiemmat kokemukseni Lattariamerikasta rajoittuvat Väli-Amerikan maihin, missä bussiasemat olivat tosiaan pitkälti niitä vanhojen värikkäiden jenkkikoulubussien ja kaupustelijoiden kansoittamia mutalätäköitä.

vila2
Pallokalan näköisiä linnunpesiä. Pääskyn pesiä ehkäpä?

vila1

Torkuin bussissa heräillen välillä vilkuilemaan metsiköitä, harmaita kyliä ja pikkukaupunkeja sekä valtavia kumpuilevia (GMO-)peltoja. Perille päästyämme aurinko paistoi ja kevytuntuvatakki oli pian ihan liikaa. Paikka oli keskellä ei-mitään, ja aloimme käppäillä hilpeissä tunnelmissa kohti infokeskusta. Vila Velha alkoi hämmentää heti portista käveltyämme, kun bongasin lauman joitain eläimiä kaukaa pusikon vierestä. Luulin niitä ensin lehmiksi, mutta ne hävisivät puskiin sellaisella vauhdilla, etteivät varmasti olleet lehmiä. (Myöhemmin ne paljastuivatkin villisioiksi.) Heti tämän jälkeen kuulimme takaamme kopsetta, ja meitä kohti laukkasi kaksi ratsupoliisia suurilla hevosillaan. Siis mitähän ihmettä? No, kai ne tulivat läheisestä kylästä. Aikamoista gaúcho-meininkiä! En ehtinyt napata kuvaa kuin hevosista, jotka poliisit jättivät puiden varjoon odottamaan.

Hämmennys ei kuitenkaan loppunut tähän, sillä lippuja ostaessamme meille kerrottiin, että puiston päänähtävyyksille olisi opastetut bussikuljetukset. Lipunmyyjä oli kuitenkin tosi mukava ja antoi meille kaikille paikallisten sisäänpääsyhinnan, 18 realia (noin 4 euroa) kun kerrottiin asuvamme Curitibassa. Tämän jälkeen meidät istutettiin auditorioon katselemaan Vila Velhasta kertovaa esittelyfilmiä valkokankaalta. Kyllä vähäsen nauratti, mutta ihan informatiivinenhän se filmi oli.

vila3

vila4
Vila Velhan kylä.

Hyppäsimme seuraavaan tasatunnein lähtevään bussiin kohti länsilaidalta löytyviä pieniä järviä sekä maanvajoamaluolia, portugaliksi furnas. Täydessä bussissa oli oikein kunnon turistimeininki oppaan puhuessa mikkiin. Puistosta löytyy myös 16 kilometrin mittainen Fortress Trail mikäli haluaa kiertää alueen ihan omassa rauhassaan, mutta en ole varma, pääseekö sinnekään ilman opasta. Melkeinpä kyllä olisi voinut, mutta ensikertalaisina ajateltiin että kaikki päänähtävyydet kattava kierros olisi järkevämpi valinta. Ei vaan tiedetty, millainen lauma muitakin retkeilijöitä saataisiin seuraksemme. Kaikki muut olivat tosin kotiseutumatkailemaan lähteneitä brasilialaisia, eli me olimme ainoat ulkomaalaiset. Ei kuitenkaan ihan sitä miten olen yleensä tottunut luonnossa retkeilemään!

vila6

vila5
Kultaisen lammen vesi oli kristallinkirkasta, ja isot kalat uiskentelivat lammessa.
vila7
Taivaalla liiteli useita eteläntöyhtökarakaroja (Polyborus plancus), jota luulin jonkinlaiseksi kotkaksi, mutta se onkin iso haukkalintu.

vila9-horz vila11

vila10
Luontoretken karun kansoitettu totuus.

Ensimmäisenä hurautettiin kirkasvetiselle Kultaiselle lammelle (Lagoa Dourada), missä kulkee vaivaisen muutaman sadan metrin mittainen päällystetty polku. Lampi on itseasiassa sedimentillä täyttynyt maanvajoama, jonka syvyyttä ei kukaan tiedä. Nimensä se on saanut siitä, että auringonlaskun aikaan lampi näyttää kultaiselta. Keskipäivällä se oli sävyltään lähinnä kellertävän vihertävä. Lammen vesi oli kuitenkin niin mielettömän kirkasta, että kalojen liikkeitä pystyi tarkkailemaan rannalta käsin ihan helposti. Opas selosti erittäin asiantuntevasti ja innostuneesti pitkät pätkät, mutta en jaksanut pinnistellä ja keskittyä ymmärtääkseni portugalinkielistä opastusta, joten englanninkielisistä infotauluista oli itselleni enemmän iloa. Tosi kiva että sellaisia puistosta löytyi!

vila12

vila13
Long-tailed tyrant (Colonia colonus).

vila14
vila16

Luonto täällä oli ihan erinäköistä mitä olen koskaan aikaisemmin nähnyt. Puista roikkui valtavat kasat pitkää naavaa, ja erilaisia epifyyttejä kasvoi paljon puiden päällä. Ihanaa peikkometsää, jossa samoillessa mielikuvitus lähti laukkaamaan. Metsästä kantautui myös outojen lintujen laulua ja pari saatiin bongattuakin. Vila Velhassa oli myös paljon lämpimämpi kuin täällä Curitibassa, joten vaatteita piti vähentää ja aurinkorasvaa lisätä. Vihdoin tuntui ihan kesältä, ah! Kierros oli todella nopeasti ohi, mikä oli vähän harmi, sillä tuonne olisin voinut jäädä fiilistelemään pidemmäksikin aikaa. Kultaisen lammen kierros (Trilha Lagoa Dourada) onkin vain 400 metrin mittainen, joten ei auttanut kuin nousta taas muiden perässä bussiin ja ajaa seuraavalle kohteelle, eli niille maanvajoamille.

vila17
vila19 vila18-horz
vila20 vila22

Tämä alue on geologisesti samaa alkuperää kuin esim. Namibian maaperä eteläisessä Afrikassa, ja ne ovatkin sijainneet yhdessä silloin kun kaikki nykyiset mantereet  vielä muodostivat yhden suuren Gondwanan. Namibiassa samanlaisia hautavajoamia ihmettelemässä käynyt retkiseura sanoikin, että hänelle tuli kovasti flashbackejä Afrikasta, vaikka ilmasto onkin täällä tietysti erilainen. Aika hullua! Reiät ovat siis syntyneet veden aiheuttaman kulutuseroosion takia, niin että ensin maan alle on kaivertunut onkalo, ja maanpinta on jossain vaiheessa romahtanut tuohon suureen kuoppaan, joka nyt täyttyy hitaasti sedimentistä ja vedestä. Reiät ovat jopa 100 metriä syviä, ja ovat puolillaan vettä. Kyllä hieman hirvitti katsella alas!

vila23 vila25
vila27-horzvila24
vila26

Maanvajoamat olivat kyllä sellainen näky, että ei ihan heti unohdu! Jäätiin muusta turistiryhmästä aika hyvin jälkeen, kun jäätiin katselemaan reikiä pidemmäksikin aikaa. Muilla tuntui olevan kiire lähinnä vilkaista, napata selfie ja jatkaa matkaa. Maanvajoamaan laskevat minivesiputoukset saivat aikaan sateenkaaria, ja rei’issä lenteli lepakoita ja lintuja. Näin muutaman vihreän linnun, jotka näyttivät hieman pieniltä papukaijoilta, mutta en ehtinyt katsomaan niitä tarpeeksi hyvin sanoakseni varmaksi, kun ne olivat jo kadonneet vajoaman seinämien vehreän kasvillisuuden joukkoon. Aika hurja paikka, kaikenlaista tämä Äiti Maa kätkeekin sisälleen. Seuraavassa postauksessa jatketaan sitten matkaa niille hiekkakivimuodostumille!


In English:The first weekend trip I did from Curitiba was Vila Velha on last week’s Saturday. At least the bus company Princesa dos Campos stops there, and that’s the company we took as well. The start was a bit bewildering, since first we saw two policemen on horses riding past us there in the middle of nowhere, and a bit after that we found ourselves sitting in an auditorium watching a film about the Vila Velha State Park. After that it was soon time to jump on the bus which would take us to the caves and lakes, or furnas in Portuguese. It was a bit funny to sit there with a lot of Brazilian tourists and listen to the guide speaking to the microphone. Not exactly as I’m accustomed to explore nature! Our first stop was at the Golden Pond, where we did a small walk admiring the furna that was filled up with sediment and water. The guide was super enthusiastic but speaking fast Portuguese, and I concentrated more on watching the big fishes in the crystal clear water than his talk. It was good that there was also an information board in English. The nature here was  very different from what I’ve seen previously, and the trees had huge hanging mosses and epiphytes growing on them. After the 400 m walk we drove to the next sight, the actual holes in the ground. They were very impressive, and it was a bit scary to look down in order to notice that there are tiny waterfalls and rainbows! Also birds and bats were flying inside the vertical caves. We continued to the surreal sand stone formations, of which you can read from the next post!

Advertisements

21 kommenttia artikkeliin ”Vila Velhan maanvajoamat

    1. No ei täällä kyllä kovin lämmin olekaan, terveisin 2 astetta viime yönä (ja taloissa ei ole eristystä – kökötin töissäkin tänään untsikka sekä neule päällä, huppu päässä ja tärisin käsiini puhallellen). 😀 Mutta kyllä mäkin vähän yllätyin noista isoista naavoista!

      Tykkää

  1. Nauhapyrstötyranni ja eteläntöyhtökarakara vakuuttavat minulle, etten ole kaikkea kerinnyt näkemään Etelä-Amerikassakaan. Sen sijaan tuollainen sinkhole on Hampurissa, no less, tosin se on ehkä noin tuhat kertaluokkaa pienempi, joten ei syytä pettymiseen. Kirkasvetinen järvikin on hieno. Sanoisinpa, ettei lainkaan hassumpi retki. Olen käynyt 2700 kilometrin päässä Curitibasta, joten kyllä siinä kerkiää välillä luonto muuttua, sama matka kuin vaikkapa Hesasta Barcelonaan.

    Tykkää

    1. Niinpä, Brasilia on Euroopan kokoinen maa, joten kyllä täältä totisesti löytyy kaikenlaista luontoa.

      Kiva tietää nauhapyrstötyrannin suomenkielinen nimi, kun itse jaksoin googlettaa vain englanninkielisen. 🙂 Pitääkin käydä katsastamassa Hampurin maanvajoama kun sinnepäin seuraavan kerran eksyn.

      Tykkää

  2. Mua jaksaa aina ihmetyttää kun samanlaisia eksoottisia juttuja löytyy ihan eri puolelta maailmaa! Elin pari vuotta siinä uskossa että jar burialsit oli tosi spesiaali muinainen laosilainen juttu ennenkun pari viikkoa sitten törmäsin vastaavaan Guatemalassa. Mun netti tökkii aika pahasti eikä kuvat lataudu kunnolla mutta mä luulen että noi hautavajoamat on vastaavia mitä myös eteläinen Meksiko on myös pullollaan. Ja mitä siellä mainostetaan tietty uniikeiksi maailmassa 😀 Siellä on tosin monia, joiden yltä maanpinta ei oo täysin murentunut ja ne muodostaa veden peittämiä luolia, mutta löytyy sieltä noita sortuneitakin! Huippua muuten lukea sun juttuja Brasiliasta. Mulle Brasilia on semmonen paikka josta en oikeestaan tiedä yhtään mitään ja sun juttujen avulla pääsee vähän sisälle siitä millaista siellä voisi jossain nurkilla olla 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos pitkästä kommentista! Mun piti ihan googlettaa tuo jar burials, ja ensimmäisenä sieltä tuli Filippiineiltä juttua kyseisestä perinteestä. Kiintoisaa!

      Noita maanvajoamia taitaa olla ihan joka puolella maailmaa, mutta ehkä niissä voi olla jotain pieniä eroja eri mantereilla? (Googlesta tulee ekana uutisia maanvajoamista USA:ssa, Kanadassa, Italiassa, Saksassa ja Englannissa. :D)

      Tästä Curitibasta monet sanoo leikillään että tää ei ole Brasiliaa, joten älä usko liikaa näitä postauksia! Tai no, onhan tämä, hyvinvoivaa Etelä-Brasiliaa vain. 🙂 Trooppisessa pohjoisessa on varmasti ihan erilaista.

      Tykkää

  3. Kappale hienoa luontoa olet nähnyt. Nuo maanvajoamat ihmetyttää. Nythän Venäjällä niitä on alkanut syntyä monia. Luonnonvoimat on niin hurjia. Me emme niille voi mitään kai se on tätä maapallon kiertokulkua se ja itse sitä toimillamme edesautamme.

    Tykkää

  4. On kyllä erikoisen näköistä luontoa! Noista puista ja naavoista tuli jollain lailla mieleen Muumien Noitametsä 😀 Brasiliassakin taitaa kyllä olla vaikka minkälaista luontoa, niin iso maa se on. Jotenkin ärsyttää tuo nykyinen selfie-kulttuuri, missä tosiaan tuntuu olevan tärkeintä se, että oma naama on ikuistettu mahdollisimman monesta kulmasta mahdollisimman monen nähtävyyden edessä. Itse oon myös niitä kaikkien muiden perässä kulkevia, koska oikeasti jään omin silmin ihmettelemään kaikkea 🙂

    Tykkää

    1. Ihan totta, jos tuolla olisi vähän tummempaa niin ihan Noitametsähän tuo olisi ollutkin!

      Ja joo, ei ole ihan munkaan piece of cake tuommoinen ”pikaturismi”, mutta ei se toisaalta onneksi ole multa myöskään pois vaikka muut ei jaksaisikaan juuri keskittyä siihen paikkaan missä vierailee. Paitsi tietty tällaisilla ryhmäretkillä, kun ei kehtaa viivyttää koko joukkoa ihan mahdottomasti. Siksi näitä yritänkin mahdollisuuksien mukaan välttää 🙂

      Tykkää

  5. Hui tuommoiset reiät on pelottavia, en kyllä uskaltaisi lähelle mennä… Pelkään muutenkin kaikkia sinkholeja ihan hulluna. Brasiliakin taitaa olla ihan valtava ja monipuolinen maa, sinnekin pitäisi varmaan varata aika paljon aikaa että näkisi kunnolla.

    Tykkää

    1. Täällä saisit siis hyvää siedätyshoitoa 😉 Todellakin, tuntuu että ei tämä neljä kuukauttakaan riitä mihinkään, vaikka tietysti olen suurimman osan ajasta sidottu yhteen paikkaan mistä ei tämänkokoisessa maassa pääse vain viikonlopuksi kovinkaan kauas. Onneksi lähelläkin on vaikka mitä mielenkiintoista – kuten sinkholeja!

      Tykkää

  6. Hui, olipas ne syviä ja jollakin tapaa aika hienoja, nuo vajoamat siis. Täällä USA:ssakin näitä ”sink holes” tulee välillä. Pieniä aika useinkin mutta ne tulevat kaasun pumppaamisesta. Sitten on tällaisia isoja ollut ainakin Floridassa, kun se nielaisi mukanaan talon ja sen asukkaan. Aika pelottavaa!

    Tykkää

    1. Ei olisi kivaa jos oma talo katoaisi tuollaiseen. Varsinkin kuulostaa pelottavalta, että kaasun pumppaaminen aiheuttaa noita, mutta voin hyvin kuvitella, kun kaasun täyttämä onkalo onkin yhtäkkiä tyhjä niin paine-ero tasaantuu… Hui.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s