Seikkailusafarilla Kafuen kansallispuistossa: day 3

Kafuen kansallispuiston seikkailusta on vielä viimeinen osa julkaisematta, vaikka kuvat ovat roikkuneet luonnoksissa jo useamman viikon! Sambian reissun viimeisinä päivinähän minä ne sinne latasin siellä Zén University of Zambian pikkuruisessa työhuoneessa, jossa alkoi heti aivastuttamaan jos oven laittoi kiinni. Ei tainnut olla kovin terveellinen koppero se. Noista päivistä tuntuu jo olevan pieni ikuisuus. Zé lähti muuten tänään kahdeksi viikoksi Dolomiiteille kiipeilemään. Täällä Amerikassa on yksi himppusen kateellinen joka pitää jo päiviä jatkunutta sadetta täällä monen viltin alla, mutta tietysti olen tosi innoissani toisen puolesta. Kuinka siistiä! Ja kyllä ne Dolomiitit siellä muakin odottaa.

Mutta palataanpa sinne Sambiaan. Viimeisenä päivä Kafuen kansallispuistossa heräsimme taas yhtä aikaa auringon kanssa, mutta tällä kertaa lähdimme liikkeelle hieman myöhemmin, vasta seitsemän jälkeen. Varsinaista laiskottelua, herranen aika! No, tavarat täytyi laittaa kasaan ja syödä lämmin aamupala, ennen kuin hyppäsimme safariautoon ja jätimme kokkimme sekä apulaisoppaamme purkamaan leiriä kuin mitkäkin kolonialistiherrat. Oli kyllä ihan superoutoa että telttaretkellä oli mukana kokki, joka myös siivosi teltan, petasi retkipedit ja tarjoili iltateet, eikä ruoanlaitolla tai millään muullakaan tarvinnut itse päätään vaivata. Mutta maassa maan tavalla.

kafue105 kafue104

kafue108
Afrikansatulahaikara, eli englanniksi saddle-billed stork. Nimi tulee tuon näyttävän linnun nokassa olevasta keltaisesta ”satulan muotoisesta” kyhmystä.
kafue106
Vesiantilooppiperhe uteliaana.

kafue110
kafue107

kafue112
Kontsiantilooppeja, elikkäs Lichtenstein hartebeest.

kafue111

kafue113
Isohevosantilooppeja, englanniksi roan antelope.

kafue115

Aamu oli jälleen viileä, mutta onneksi avonaisessa autossa oli viltit joiden lämmössä ei hampaat kalisseet ihan niin paljoa. (Tajusin muuten tuossa, että olen elänyt kohta kokonaisen vuoden jatkuvaa talvea. Onneksi kohta on kevät!) Ilmassa oli hienoinen pettymyksen tuntu, sillä jotenkin jo tiesin, ettemme tulisi leijonia tai kovasti muutakaan uutta enää safarimme viimeisenä aamuna näkemään. Viime safarilla oppaamme Dave oli bongannut täällä leopardin, mutta kaikki on eläimiä bongaillessa niin tuurista kiinni. Lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen kaikkia väsyttikin niin, että ajoimme hiljaisuudessa tuota oppaamme valitsemaa kaunista safarilenkkiä eteenpäin. Tai no, niin hiljaisuudessa kuin pörisevän ja rämisevän jeepin kanssa nyt voi. Välillä Dave kertoi jonkin kuriositeetin, johon vastattiin ehkä kahdella sanalla.

Eläimetkin pysyttelivät hissuksiin, emmekä heti nähneet mitään elämää. Aamu oli lähtiessämmekin ollut jo sen verran pitkällä, että yöeläjiäkään oli turha enää yrittää kuikuilla. Maisemat olivat kuitenkin kaikissa syksyn ja pastellisävyjen väreissään ja aamun valossa ihan tajuttoman kauniita, ja samalla kertaa samanlaisia mutta kuitenkin ihan erilaisia kuin aiempina päivinä näkemämme. Erityisesti tykkäsin laaksomaisesta aukeasta metsän keskellä, jossa oli vielä muutamia sinisenä loistavia tulvavesialtaita. Elokuun kuumien säiden koittaessa ne kuivuisivat nopeasti ja ajaisivat lammikoiden kalat niin ahtaalle, että petolinnuilla tulisi olemaan isot pidot. Virtahepoja ei täällä näkynyt, sillä kai nekin ovat sen verta mukavuudenhaluisia, että pysyvät mieluummin isommissa lätäköissä. Näimme kuitenkin taas paljon antilooppeja, joista jotkut olivat jopa hieman poseeraavinaan kameralle. Upeita, sulavaliikkeisiä otuksia.

kafue114
kafue117 kafue116

kafue118
Söpöjä pikku oribeja heinikossa loikkimassa.
kafue109-horz
Afrikan mahtavia lintuja.

kafue119 kafue121

kafue120
Ruokoantilooppi, common reedbuck.

kafue123
kafue122

kafue124
Gasellikotka eli martial eagle on Afrikan suurin kotka.

kafue127 kafue126

Kohti puiston portteja ajaessa kohtasimme kunnioitusta herättävän gasellikotkan, joka silmäili meitä oksaltaan sen näköisenä, ettei oikein tiennyt pitäisikö sen olla peloissaan vai kiinnostua meistä päivällistarkoituksessa. Gasellikotka on Afrikan suurin kotkalaji, ja aika kuninkaalliseltahan se näytti siellä ylhäisessä yksinäisyydessään sinistä taivasta vasten. Olin kyllä iloinen, että tuo olento suvaitsi meille näyttäytyä. Vau.

Toinen luonnonvoimia pienen terveen pelon sekaisin tuntein ihmettelemään saava asia olivat edelleen käryttävät metsäpalot, jotka nielivät kuivan heinikon ja jättivät jälkeensä karrelle palaneen maan, joka kuitenkin pian puskisi pintaan uutta vihreää elämää. Jouduimme jopa ajamaan yhden pienehkön liekkimeren lävitse, mutta onneksi kasvillisuus on sen verta olematonta, että palo ei mitenkään varsinaisesti roihua, vaan etenee nopeasti ohuena nauhana. Ihan hirveän paljon en jaksanut enää paluumatkalla jo kerran nähtyjä metsämaisemia katsella, vaan torkkuminen veti pidemmän korren. Yhdessä vaiheessa jouduimme kylläkin koppakuoriaissateeseen, mikä oli outoa. Niitä otuksia piti sitten pudistella vaatteista, mutta onneksi olivat sen verta kookkaita, etteivät päässeet piiloon minnekään.

kafue128 kafue129

Voi villi ja kaukainen Kafue, veit palasen sydämestäni! Ihan ehdottomasti kyllä sanoisin kaikille luonnonystäville, että matkustakaa tänne. Eläinten näkeminen Kafuen kansallispuistossa on niin paljon palkitsevampaa kuin helpommissa safarikohteissa, sillä niiden perässä saa ja pitää hieman juosta. Turismin lisääntyminen on kuitenkin avainasemassa siinäkin, että salametsästys saadaan Kafuessa kuriin ja eläimet tottuvat safariautoihin ja tulevat luottavaisemmiksi, ja siksikin Kafueen kannattaa matkata. Tosin kansallispuiston viehätys piilee ainakin itselleni paradoksaalisesti juuri siinä, että puistossa on totisesti niin kaukana kaikesta sivistyksestä ja tuntien ajomatkan päässä jopa piskuisista savimajakylistä, että siellä tuntee olevansa aidosti keskellä afrikkalaista luontoa. Pohjoisessa Kafuessa emme käyneet, joten en tiedä millaista siellä on, mutta ainakin etelässä saa olla aivan rauhassa, antilooppien ja lintujen seassa. Leijonien jäljet leirissämme ja jatkuvasti vastaantulevat kotkat jo todistivat, että nyt ollaan ihan oikeassa erämaassa. Ja se erämaa kyllä lunasti odotukset, vaikka eläinsaldo jäikin pienemmäksi kuin ennen lähtöä olimme toivoneet. Toivottavasti pääsemme joskus takaisin tuonne kummallisen aroturturikyyhkyn kukerruksen säestämän luonnon keskelle! Ehkä löydämme silloin myös ne pirskutin leijonat.

Kaksi aiempaa postausta Kafuen kansallispuistosta löydät täältä ja täältä.


In English: The last day in Kafue national park started a little later than the previous ones, since we had the camp to be packed and a hearty warm breakfast to be eaten. We were all so tired that we were driving in silence, and there was an air of disappointment due to the fact that we hadn’t seen as many animals as we would have liked to, and somehow I knew that we also wouldn’t see so much that morning. But the scenery was gorgeous in all its autumn and pastel colors, and we were admiring many antelopes and huge birds again. When we started to head back to the park gates again, we had to drive through a wildfire. I was hardly awake but it was a little scary. We also saw the martial eagle, which is  the greatest eagle species in all Africa. And I felt so much respect towards nature. Kafue was wild, beautiful but also difficult what comes to finding some animals. However, I would definitely recommend all nature lovers to travel there. Even if you were disappointed not seeing some certain animal, you would love the experience. Kafue is so remote, hours away even from the closest clay hut village, that you can really connect with the untouched African bush and feel the wilderness in and around you. The lion footprints in our camp and seeing eagles around every corner already proved it. This vast national park just stole a piece of my heart. I hope we can return some day. Maybe then we could even spot the damn lions!

You can find the previous two posts from Kafue national park from here and here.

Mainokset

30 kommenttia artikkeliin ”Seikkailusafarilla Kafuen kansallispuistossa: day 3

  1. Itse olen ollut Etelä-Afrikassa ja Keniassa safareilla ja ne ovat olleet matkailun hienoimpia juttuja! Safaripostaksia lukiessa tulee aina omat muistot mieleen ja hyvä fiilis – olisi kiva päästä pian safarille vaikka Sambiaan 🙂

    Tykkää

    1. Allekirjoitan täysin myös, että safarit on kyllä yksiä unohtumattomimmista kokemuksista mitä on! Voisin itsekin lähteä takaisin koska vain, ja joskus tulevaisuudessa vien takuulla mahdolliset lapset oppimaan Afrikan upeista eläimistä niiden omassa ympäristössä.

      Tykkää

    1. Joo, en usko että safarille saisikaan lähteä ihan pienen lapsen kanssa. Muistaakseni monissa safarilodgeissakin oli ikärajat, että tyyliin alle 12-vuotiaita ei voida ottaa vieraiksi ellei vanhemmat ole koko ajan vieressä. Mutta ymmärtäähän sen, kun villieläimiä pyörii pitkin nurkkia. Kukaan ei tietenkään halua joutua vastuuseen jos lapselle käy jotain!

      Tykkää

  2. Samat sanat täältä – safarikokemus (omani vain yhden päivän Etelä-Afrikassa, mutta jo sillä kokemuksella uskallan sanoa) on täysin ainutlaatuinen ja sykähdyttää varmasti jokaista! Oli jännä lukea noista luonnonvoimista eli metsäpalosta ja koppakuoriaissateesta! 🙂

    Tykkää

    1. Haha, nyt mulle tuli mieleen jotkut Raamatun vitsaukset. 😀 Mutta tosiaan, on vaikeaa kuvitella ketään, joka ei safarista nauttisi! Ihan huikea kokemus, oli se safari sitten muutaman tunnin tai päivän tai viikon mittainen.

      Tykkää

    1. Allekirjoitan täysin! Safareihin tulee oikein himo, ja jos joku itselle tärkeä eläin jää näkemättä niin sitä tekisi mieli ’metsästää’ kunnes onnistuu sen bongaamaan. 😀 Itse kävinkin tällä Sambian reissulla kolmella eri safarilla.

      Tykkää

  3. Todella hienoja kuvia Sinulla! Tuo safarien aikataulu, että tehdään aikaisia aamuajoja tai joskus jopa iltayöajoja ja ilma on vielä/jo viileää on kyllä vähemmän matkustaneiden tuttujen mielestä aina uskomatonta, ettäkö Afrikkaan pitää ottaa lämpimiäkin vaatteita mukaan 🙂
    Kuten Duunireissaaja tuossa yllä toteaa, niin safareihin jää kyllä vähän koukkuun: meillä niitä on takana puolen useammassa Afrikan maassa, viimeisin viime joulukuussa, ja tuskin tässä montaa vuotta menee ilman, että taas palaamme Afrikkaan (sydämenkuvia!!!!)

    Tykkää

    1. Niin jääkin, voisin itsekin jo lähteä uudestaan. Etenkin, kun jäi ne leijonat näkemättä. 😀 Eikä se kylmyys vain safareiden riesa ole, vaan ihan Lusakassakin sai näin talvisaikaan kyllä vetää villapaitaa päälle, joskus jopa keskipäivällä!

      Tykkää

  4. En ole koskaan käynyt safarilla, mutta telttayö oman palvelijan ja siivoojan kanssa kyllä kelpaisi! Upeita eläimiä Afrikassa. Mulle koko maanosa on ihan tuntematonta seutua vielä. Ehkä tuo mieskin innostuisi kun sanoisin, että sielläkin saattaa olla kylmä 😀

    Tykkää

    1. Olen kuullut, että Sambiassa on ollut joskus 3 astetta pakkastakin 😉 Eli jos ajoitatte reissun talveen niin tuskin on lämpöhalvaus riskinä! Toivotaan että pääset vielä valloittamaan nääkin nurkat.

      Tykkää

  5. Sitähän se eläinten perässä juokseminen (ajaminen) on, aina ei onnista. Mutta kyllä aamuinen safari viltin alla auton kyydissä kelpaisi minulle ilman niitä eläimiäkin. 🙂 Siellä luonnon rauhassa körötellessä vaan… On muuten vahvan näköiset jalat tuolla kotkalla, en haluaisi kimppuuni!

    Tykkää

    1. Haha, ehkä mut oli jo hemmoteltu ihan piloille tuossa vaiheessa, kun eläinten vähäisyys harmitti noissa maisemissa. 😀 Joo, tuo lintu pystyy varmasti saalistamaan pieniä antilooppejakin ihan vaivatta… Huh!

      Tykkää

  6. Safarireissut on hienoja. Omat kokemukset ovat Intiasta sekä Tansaniasta. Afrikassa tsiljoona kertaa parempi kuin Intiassa. Tämä Sambian kansallispuisto on minulle uusi tuttavuus, en ole muistaakseni nimeäkään kuullut ennen. Täytyypä tutustua aikaisempiin postauksiin 🙂

    Tykkää

    1. Heh, voin kuvitella että safari Intiassa on ollut aikamoinen kokemus. Vaikka olisihan se aika hienoa bongata tiikeri tai intiannorsu luonnossa! Safaripostauksia löytyy myös Sambian Mosi-oa-Tunyan kansallispuistosta ja niitä on tulossa vielä South Luangwan kansallispuistostakin. 🙂

      Tykkää

  7. Itse en ole koskaan safarilla ollut, mutta sisareni on käynyt kai jo kuusi tai seitsemän kertaa. Heilläkin tosiaan aina ollut kokki, opas, autonkuljettaja, apupoika + muuta henkilökuntaa mukana, joten maassa maan tavalla : )

    Tykkää

  8. Apua – eikö avonaisessa autossa ole ihan hyvä, ettei vastaan tullut leijonia? 😀 Vai olisivatko ne pelänneet teitä sen verran, että olisivat kuitenkin pysyneet loitolla? Kuten kysymyksistä ehkä huomaa, en todellakaan ole mikään biologi, mutta safarit kiinnostaisivat kyllä tosi paljon!

    Tykkää

    1. Tuskin ne ihmisten kimppuun käyvät elleivät ole todella nälkiintyneitä ja viimeisenä keinona yritä saada ruokaa. Kafuessa siitä ei pitäisi olla pelkoa, ellei leijona ole tyyliin loukkaantunut. Ihmiset on niille niin kummia otuksia, liikutaan pörisevillä ja haisevilla autoilla ja vaihdetaan väriä vaatteiden mukana päivittäin, ja haistaan muutenkin hassulle. Mieluummin ne syövät antilooppeja. 😀 Vaikka jos oltaisiin niitä oikeasti kohdattu niin olisi voinut vähän jännittää, mutta toisaalta oltiin me muutaman metrin päässä leopardista ja hyeenasta, eikä pelottanut yhtään. Niillä kun oli impala syötävänä 🙂

      Tykkää

  9. Tällainen safarikokemus on ämpärilistalla 🙂 Vähän tosin kuumottaisi tuo avonainen auto! Vaikka tosin eläimet varmaan pelkäävät sen verran autoa etteivät tule läheisempä tuttavuutta tekemään. Tuo kotka on myös tooodella pelottavan ja ison näköinen, huh heijaa! Safarille, nyt heti, kiitos!

    Tykkää

    1. Eikun safaria buukkaamaan! Joo, ei mua pelottanut edes leopardin läheisyydessä, mutta yöllä kuumottelin huoneessa olevia ruokia, joiden perässä norsut voivat tulla seinän läpi, eikä ole edes mitenkään tavatonta. 😀 Autossakaan ei saa nousta seisomaan tai tehdä äkkiliikkeitä, koska silloin muutut auton osasesta ihmiseksi, ja eläimet saattavat hyökätä pelästyessään. Etenkin Kafuen norsuilla on aika hurja maine, salametsästäjien takia ne kun ovat oppineet että ihmiset haluavat niille pahaa. :/

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s