Seikkailusafarilla Kafuen kansallispuistossa: day 1

Kafue on Sambian suurin ja koko Afrikan toiseksi suurin kansallispuisto sekä yksi tämän laajan mantereen viimeisiä suuria luonnontilaisia erämaa-alueita. Se on valtava, koskematon, tsetse-kärpästen asuttama kaukainen takamaa, missä voi kulkea koko päivän ympäriinsä törmäämättä yhteenkään toiseen ihmiseen, rakennukseen tai safarijeeppiin. Se on paikka, missä oman safariajoneuvon pörinä tuntuu täysin luonnottomalta meteliltä, ja lähimpään olkikattokyläänkin on tuntien ajomatka.

kafue1
Maisema Kalomosta Dundumwezin portille näytti lähes koko matkan tällaiselta.

kafue3

kafue2
Pääkallokokoelma kansallispuiston porteilla.
kafue4
Asianmukaisesti pukeutunut safarilainen.

Kafuen kansallispuisto on hieman suurempi kuin Slovenian valtio, kattaen noin 22 400 neliökilometriä koskematonta luontoa. Puiston kokoa voi verrata myös Walesiin tai Massachusettsin osavaltioon. Kafue on perustettu 1924, lähes sata vuotta sitten, kun Britit hallitsivat vielä silloista Rhodesiaa. Nkoya-heimo jouduttiin siinä rytäkässä muuttamaan perinteisiltä metsästysmailtaan idemmäksi puiston tieltä. He saavat kuitenkin edelleen kalastaa alueella ilman lupia, mutta jotkut epäilevät että tätä käytetään tekosyynä päästä hyötymään taloudellisesti salametsästyksestä. Kafue, kuten monet muutkin kansallispuistot, on kenties pelastunut näin suurena luonnonalueena siellä parveilevien tsetse-kärpästen takia. Kärpästen purema sairastuttaa karjan, joten aluetta ei ole voitu ottaa maatalouskäyttöönkään. Hyttysiäkin siellä tietysti on reissaajan riesaksi, mutta alueella on niin vähän ihmisiä, että tartuntataudeista ei juuri tarvitse olla huolissaan. Esimerkiksi malaria kun leviää vain, jos sama hyttynen on ensin pistänyt tartunnan saanutta ja sitten tervettä ihmistä.

kafue5
Maastopalon muokkaamaa savannimaisemaa.
kafue7
Hyeenan jätökset merkkaavat sen reviirirajaa, ja ovat syötyjen luiden mukana saadusta kalkista  valkoisia.

kafue6

kafue8
Kiljumerikotka eli fish eagle.
kafue9
Ruokoantilooppipariskunta, englanniksi common reedbuck.

Kafue ei ole mikään helppo safarikohde, etenkään sen eteläiset osat joihin meidän budjettisafarimme suuntautui. Siellä ei ajeta safarirallia viiden jeepin jonossa, vaan syrjäisessä erämaassa saa olla ihan rauhassa. Me saimme olla jopa vähän liiankin rauhassa, mitä tulee eläimiin. Kafue ei ole mikään liikakansoitettu reservaatti kuten kuulemma Mosi-oa-Tunya tai Botswanan Chobe ovat. Täällä riittää tilaa elää ja heinää jolla laiduntaa, joten eläimet ovat levittäytyneet pitkin ja poikin tätä valtavaa kansallispuistoa. Kaikki Afrikan ikonisimmat eläinlajit kuitenkin voi sukupuuttoon metsästettyä sarvikuonoa lukuun ottamatta löytää täältä. Eläimiä nähdäkseen saakin siis ajaa niiden perässä kilometritolkulla, eikä silti ole takeita että muutamassa päivässä ehtisi täällä bongata kaikkia tunnetuimpia lajeja. Se ei kuitenkaan haittaa, koska Kafueen kannattaa lähteä ensisijaisesti puiston koskemattoman luonnon takia. Täällä saa olla kaukana turistimassoista. Etenkin lintubongareille ja antilooppifaneille puisto on paratiisi!

kafue12

kafue10
Vesiantilooppi eli waterbuck.
kafue11
Kafuessa saa eniten kuvia karkuun kirmaavien eläinten takapuolista. Kuvassa oribeja.
kafue14
Upean värinen swallow-tailed bee-eater.

kafue13

Turistimassojen välttämisellä on kuitenkin kääntöpuolensa. Kafuen villieläimet eivät ole tottuneet ihmisiin samalla tavoin kuin vaikkapa South Luangwan kansallispuistossa, missä useampi safariauto pystyi helposti parkkeeraamaan parin metrin päähän norsusta tai ruokailevasta leopardista. Kafuessa suurin osa eläimistä taitaa piiloutua jo kuullessaan auton äänen kilometrien päästä. Näkyville jäävät kipittävät useimmiten karkuun, jos yrität lähestyä. Valitettavasti riistanvartijoiden resurssit eivät riitä valvomaan salametsästystä kunnolla, eikä eteläisen Kafuen alueella käy juuri turisteja. Eläimet eivät tämän takia ole oppineet luottamaan, että ihmiset laukaisisivat pelkästään kameransa niiden lähellä, vaan pitävät parempana päätöksenä pysytellä kaukana kaksijalkaisista.

Mutta tässä juuri piilee paikan viehätys. Kafuessa pystyy kokemaan Afrikan luonnon sellaisena kuin se ilman ihmisen vaikutusta luultavasti olisi. Ei ole normaalia, että joka puun takaa kurkkii jonkin eläin, mutta täällä puiston villieläinten puolesta on helposti kiitollinen. Vaikka kohdalle osuisi muutama kuiva vuosi, ei Kafuesta lopu ruoka kesken kuten tiheämmin asutettujen puistojen kohdalla voi käydä. Safaria Kafuessa voisi verrata siihen, että lähtisi ajelemaan Lapin erämaihin. Sitä voi toivoa näkevänsä karhun, suden tai ilveksen, mutta oikeasti löytää lähinnä poroja, jäniksiä ja kuukkeleita, ellei käy oikein kunnon munkki. Kokemus luonnon keskellä olemisesta on silti mykistävä. Ja koskaan ei tiedä, kuinka lähellä sitä sutta tai leopardia on oikeasti ollut – ehkä se ei vain ole halunnut näyttäytyä sinulle. Se tieto, että näissä ruohikoissa ja metsissä elää sellaisia villieläimiä, on kuitenkin jo paljon. Meidän leirin omistaja on vannonut nähneensä näillä kulmilla jopa mustan pantterin, mutta hän taitaakin olla ainoa.

kafue15 kafue17
kafue16

kafue18
Tätä tirppaa en tunnista enkä muista sen nimeä.
kafue20
Helttakurkia dambo-kosteikossa.
kafue19
Korppikotkat voivat opastaa leijonien luo – tuolloin ei kuitenkaan käynyt säkä.

Me emme nähneet Kafuessa leijonia. Emme nähneet myöskään leopardeja, gepardeja, elefantteja, kirahveja, krokotiilejä emmekä virtahepoja. Sen sijaan näimme valtavan monta erilaista antilooppia aina pikkuruisesta lehtikorvaisesta puna-antiloopista monipäisiin kontsiantilooppilaumoihin. Bongasimme seeproja, pahkasikoja ja mesimäyrän. Katselimme lentävää papukaijaparvea, henkeäsalpaavia auringonnousuja ja pastellisia auringonlaskuja, kirkkaan vihreitä jokikaijasia sekä Afrikan suurinta kotkalajia hämmästyttävän läheltä, löysimme leiristämme leijonien jälkiä ja kuulimme, miten hyeenat huusivat yössä. Leijonista viis, meillä oli aivan uskomaton seikkailu! Olen varma, että tätä retkeä muistellaan vielä vanhoinakin kiikkustuolissa.

kafue24 kafue21
kafue25kafue23
kafue22 kafue27
kafue26 kafue28

Lähdimme matkaan Livingstonesta, sillä olimme varanneet kahden yön ja kolmen päivän budjettisafarimme Jollyboys-hostellin kautta. Kafuen safarimajoitukset ovat sieltä hintavammasta päästä emmekä onnistuneet saamaan tarjouksia muiltakaan (kuten vaikka Lusaka Backpackersiltä, jotka eivät koskaan meidän sähköpostiin vastanneet), joten ainoaksi vaihtoehdoksemme jäi tämä paketti. Halusimme myös ehdottomasti telttailla safarimme aikana.

Lähdimme matkaan juhannusviikkoa edeltäneenä lauantaiaamuna kello seitsemän. Olimme tavanneet oppaamme Daven edellisenä iltana, ja järkyttyneet lievästi siitä, että meillä olisikin valkoinen englantilainen opas paikallisen sijaan. Emme olleet myöskään oikein sisäistäneet sitä tosiasiaa, että luultavasti emme Kafuessa näkisi niin paljon eläimiä kuin olisimme halunneet, ennen kuin juttelimme tulevasta tripistämme. Mahassa muljahteli ilkeästi kun pohdin, olemmeko heittämässä rahamme ihan kankkulan kaivoon. Yli neljäsataa dollaria hengeltä maksanut reissu kun tarkoittaa minulle useimmiten melkein koko kuukauden budjettia. Siinä vaiheessa ei kuitenkaan enää oikein voinut perääntyä, olimmehan jo istuneet koko bussimatkan Livingstoneen asti, joten epäilykset pois ja matkaan vaan!

kafue31

kafue30
Etelänkalkkunasarvekkaita, englanniksi southern ground hornbill.
kafue29
Upea vesiantilooppiuros.
kafue33
Lauma isohevosantilooppeja, englanniksi roan antelope.

Aamiaisen jälkeen starttasimme matkaan Daven avoimeksi safariautoksi muunnetulla Land Rover Defenderillä. Maantiellä kävi aamuvarhaisella kylmä viima ja hytisytti, vaikka olin pukeutunut kahteen paitaan, untuvatakkiin, kaulahuiviin, pipoon, käsineisiin ja aurinkolaseihin, ja vetänyt vielä hupunkin silmille. Zé oli lähtenyt matkaan ilman takkia, joten hän sai istua tuulilasin suojissa etupenkillä. Ehkä puolentoista tunnin päästä käännyimme Kalomossa kuoppaiselle soratielle, ja vauhti hiljeni. Pari tuntia ajettiin pienten maaseutukylien läpi. Taloissa oli olkikatot, välillä näkyi pieni kioskikin tien varressa, mutta kouluja oli vaikka millä mitalla, jopa keskellä ei-mitään. Lapset ja aikuisetkin vilkuttivat iloisesti isossa autossa huristeleville muukalaisille.

Yhdentoista aikaan pääsimme kansallispuiston porteille, joiden ulkopuolella kohosivat kauniit puustoiset kukkulat. Tällä eteläisellä Dundumwezin portilla tapasimme seurueemme sambialaisen puoliskon, jotka olivat kuljettaneet kaiken tarvittavan tavaran mukanaan; homomieskokkimme ja opintomatkalla olevan tulevan safarioppaan. Meille katettiin juustoista, kekseistä ja mehusta koostunut välipala sillä aikaa kun Dave hoiti puiston sisäänpääsyyn liittyvän byrokratian ja modaili autoa puisto-olosuhteisiin sopivammaksi. Lyhyen breikin jälkeen hypättiin takaisin kaaraan ja lähdettiin seikkailemaan leiriimme vieville hiekkateille.

kafue32
Kontsiantilooppeja eli lichtensteininlehmäantilooppeja, englanniksi Lichtenstein’s hartebeest.

kafue35
kafue34 kafue36

Alkumatka oli eläinten suhteen todella hiljainen, mutta maisemat jaksoivat ihastuttaa. Ero puiston porttien ulkopuolella alkavaan ihmisasutuksen (vaikkakin harvan sellaisen) valtaamaan maaseutuun maissiviljelmineen oli huomattava. Täällä oli kuitenkin riehunut maastopaloja, ja heinikkoon oli palanut aukkoja, joista osa savusi vielä. Ajoimme tunteja noilla hiekkateillä, koko ajan kauemmaksi sivistyksestä. Silmät skannasivat pusikon reunaa toivoen bongaavansa jonkin savannin olennon. Vastaan tuli yksi auto, jossa istui pulska amerikkalainen metsästäjä seurueineen. Ihmettelimme luiden syönnistä valkoiseksi värjäytyneitä hyeenanjätöksiä, mutta lähempänä leiriä alkoi tulla eläimiäkin vastaan. Bongasimme ruokoantilooppeja, oribeja ja vesiantilooppeja, sekä muutaman kiljumerikotkan ja kauniin värisiä pienempiä lintuja kuten englanninkieliseltä nimeltään swallow-tailed bee-eaterin (Merops hirundineus).

Muutaman kilometrin päässä leiristämme näimme useiden korppikotkien parveilevan ilmassa saman paikan ympärillä ja odottavan aterioimaan pääsyä puussa. Näistä merkeistä päätellen sen juurella luultavasti oli syömässä leijonia. Majapaikassamme oltiin edellisenä yönä kuultu niiden metsästäneen raivokkaasti lähimailla, ja leiristämme löytyi paljon tuoreita leijonanjälkiä. Kolmekymmentä metriä puskaa, puita ja heinää sekä väärä ajoitus johtivat kuitenkin siihen, että emme niitä leijonia koskaan nähneet. Seuraavana aamuna löysimme jäljet tieltä, jota pitkin ne olivat tainneet jolkotella yöllä tiehensä. Me emme jälkien seuraamisesta huolimatta niitä löytäneet, mutta oli se isojen kissojen jäljittäminenkin tosi jännittävää. Nehän olisivat voineet olla lepäilemässä varjossa minkä tahansa mutkan takaa paljastuvan puun juurella!

kafue37

kafue39
Kiljumerikotka auringonlaskussa.

kafue38

Saatuamme leirin pystyyn helttakurkien kansoittaman kosteikon, dambon, laidalle Nanzhila Plains Safari Campin maille, lähdimme ensimmäiselle varsinaiselle game drivellemme. Parin tunnin lenkki jäi hieman lyhyeksi, sillä auringonlaskun jälkeen ei puistossa saa enää ajella ilman erikoislupaa. Tätä kompensoitiin kuitenkin seuraavan päivän piiitkällä aamuajelulla. Illalla tavattiin ensimmäistä kertaa aika hurjan näköinen lintulaji etelänkalkkunasarvekas, mutta bongattiin myös Lusakan-naapurimme piahasta tuttuja villejä helmikanoja sekä auringon laskettua kolostaan ulos uskaltautunut yöeläjä mesimäyräkin. Lisäksi nähtiin kontsiantilooppeja, isohevosantilooppeja ja lisää muidenkin antilooppilajien edustajia.

kafue40
kafue42 kafue41
kafue43 kafue45

Oranssin, vaaleanpunaisen ja violetin sävyissä hehkuvan auringonlaskun ihastelun jälkeen palasimme leiriin, jossa hyörivä kokki istutti meidät nuotion ääreen höyryävien teemukien kanssa. Ne tulivat tarpeeseen viilenevässä illassa. Kohta syötiin ehkä parasta kasviswokista ja grillatuista suklaabanaaneista koostunutta leiri-illallista koskaan kynttilänvalossa, täysikuun valaistessa muuten pimentynyttä maisemaa. Jäätiin vielä istuskelemaan nuotion ääreen ja kuuntelemaan maailmaa kiertäneen oppaamme tarinoita niin Afrikan luonnosta kuin Australian aboriginaalienkin maailmasta. Vähän alkoi jännitys hiipiä niskavilloihin, kun mietin että näissä pöheiköissä tosiaan pyörii leijonia ja hyeenoita, ja meillä olisi suojanamme vain teltta (tosin hyvin jämäkkä ja iso sellainen). Kirkkaan kuunpaisteen vuoksi tähtitaivas ei päässyt oikeuksiinsa, mutta kieltämättä taivaan oma yölamppu yhdessä palamaan jätetyn leirinuotion kanssa vähän helpotti, kun pyörin makuupussissani viltin alla kuunnellen kylmän yön ääniä ja rapinoita Zén tuhistessa tyytyväisenä vieressä, umpiunessa. Ensimmäinen yö uudessa paikassa telttaillessa on aina vähän vaikea. Kun lopulta nukahdin, näin tietenkin painajaista mistäs muustakaan kuin hyökkäävistä leijonista.

Seuraavana aamuna lähdettäisiin niiden perään. Tarinalle seuraa jatkoa lähipäivinä!

kafue44 kafue46


In English: Kafue is the second largest national park in the whole of Africa. It is the same size as Wales or the state of Massachusetts. It is a huge, remote and unspoiled wilderness, one of the last true outbacks of Africa. Especially the southern parts of Kafue are very remote and see little tourists. One has to drive for hours to reach the closest thatched hut village. The park is a heaven for peace-seekers, birdwatchers and antelope lovers, but it is far from the overcrowded parks where one can see an animal behind every tree, as animals are dispersed throughout the area and are sometimes not easy to find. This is of course great for the species living in Kafue, but the visitor must be prepared to put in some work, in form of tracking and kilometers of driving. In my opinion, this is exactly what makes this national park so amazing. It is not only leisurely wildlife watching, but a true wilderness experience.

We didn’t see lions despite some favorable signs (vultures all above the same tree) and hard tracking, but we saw loads of different antelope species from the tiny red antelope to big hartebeests, as well as warthogs, zebras, honeybadgers and beautiful birds including parrots and the biggest eagle of Africa. We watched breathtaking sunrises and sunsets, found lion footprints in our camp on arrival and heard the sounds of hyenas at night. It was an amazing adventure! I’m sure we will remember these memories through all our lives. This is only the first part of this story, and the story will be continued during the following days.

Mainokset

8 kommenttia artikkeliin ”Seikkailusafarilla Kafuen kansallispuistossa: day 1

  1. Olette kyllä valinneet tosi eksoottisen ja kauniin kohteen! Sanoisin, että ehdottomasti kannatti lähteä, kun Sambiassa olette, eihän tuonne perusturisti edes keksisi mennä. Me ollaan lähdössä syksyllä omatoimisesti teltta-autolla Etelä-Afrikka, Botswana, Namibia turneelle ja se kyllä jännittää aika kovasti, vaikka kaikissa kohteissa onkin paljon ihmisiä ja elämää. Olen jo etukäteen jännitellyt miten siellä saa nukuttua kun kuuntelee eläinten ääniä yöllä. Kaikki Afrikka-aiheiset jutut kiinnostaa nyt kovasti kun on oma reissu mantereelle edessä. 🙂

    Tykkää

    1. Vautsi, kuulostaa törkeän upealta! Mullakin alkoi tehdä mieli just tuontyyliselle reissulle kiertämään eteläistä Afrikkaa autolla, kun South Luangwassa niitä lomailevia teltta-autokaravaanareita katseli! Siellä ei tämän Kafuen kokemuksen jälkeen kyllä jännittänyt enää juuri ollenkaan, vaikka virtahevot huusivatkin yöllä. Pelkäsin lähinnä, että norsut haistaa meidän huoneessa olleet seuraavan päivän bussieväät ja tulee seinästä läpi. 😀 Siellä sitten keskellä yötä nousin pakkaamaan ruokia tiiviimmin muovipusseihin, heh.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s