Brasilia kutsuu!

Aika hullu ajatus, että kahden ja puolen viikon kuluttua olen Brasiliassa. Se tarkoittaa, että on tarkalleen ottaen 18 päivää siihen, kun lentoni laskeutuu São Pauloon, vilautan opiskelijaviisumiani ja jatkan matkaani maansisäisellä lennolla Curitibaan. Metropoliin, jossa asuu yli kolme miljoonaa ihmistä, mutta josta en ollut ennen viime syksyä kuullutkaan. Curitibasta sanotaan, että se on sekä Brasilian eurooppalaisin kaupunki että halutuin asuinkaupunki, kiitos erittäin hyvin toimivan julkisen liikenteensä ja jätehuoltonsa (kuulemma kierrättävät kaksi kolmasosaa syntyvästä jätteestä – hatunnosto tästä! Lisäksi yli neljännes pikabussisysteemin vakiokäyttäjistä on entisiä yksityisautoilijoita). Se on myös Paranán osavaltion pääkaupunki, joka sijaitsee noin 100 kilometriä sisämaahan Atlantin rannikolta. Tuleva kotikatuni näyttää tosiaan ihan siltä kuin Portugalissa olisi. Curitibakin tarkoittaa männynkäpyä, joten alueen metsät saattavat näyttää melko kotoisilta.

Vilkaisu kännykän sääsovellukseen kuitenkin kertoo, että ensi yönä lämpötila tippuu Curitibassa huimaan 3 asteeseen. Siellä ei siis vallitse mikään trooppinen ilmanala kuten voisi Brasiliasta ensimmäisenä kuvitella, vaan (taas vaihteeksi) melkein kilometrin korkeudessa tasangolla sijaitseva kaupunki kuuluu subtrooppiseen ylänköilmastoon, jossa talvella voi olla yöpakkasia. Onneksi syyskuukausien kuluessa ja Brasilian kesän lähestyessä lämpötilatkin kohoavat.

Niin, miten tähän oikein päädyttiin? Päätin viime syyskuussa laittaa paperit CIMO:n kansainväliseen harjoitteluhakuun, jonne voivat hakea pääsääntöisesti korkeakouluopiskelijat ja vastavalmistuneet. Valittavana oli monta kiinnostavaa paikkaa ympäri maapalloa, mutta päädyin valitsemaan hakukohteekseni erään yksityisen tiedeinstituutin eteläbrasilialaisessa Curitiban kaupungissa. Halusin nimenomaan Brasiliaan hiomaan portugalin kielen taitojani, ja siellä oli sopivasti ympäristöalan paikka avoinna. Muitakin kiinnostavia paikkoja oli, mutta väärissä maissa. Kävi sitten niin, että kevään mittaan minut vieläpä valittiin! Olin kuitenkin ehtinyt jo luvata lähteä tänne Sambiaan, mutta onneksi harjoittelun ajankohdassa voitiin joustaa, ja pystyisin aloittamaan vasta elokuun alussa. Zékin haki erästä toista paikkaa, mutta ei valitettavasti tullut valituksi, eikä tämä myöhäisempi ajankohta olisi enää sopinutkaan. Niinpä minun on sitten määrä lähteä kohti Brasiliaa ihan yksikseni. Hui!

Tätä trubaduuria tulee kova ikävä, mutta onneksi on Skype.

Tulen tekemään työharjoittelua Institutos Lactecin veden uusiokäyttöön liittyvässä tutkimus- ja kehitysprojektissa kuusi tuntia päivässä, viisi päivää viikossa kolmen kuukauden ajan. Vielä en tiedä sen kummemmin tulevia työtehtäviäni, mutta se ainakin on tiedossa että harjoitteluun liittyy niin laboratoriotyöskentelyä kuin pilottihankkeen kanssa puuhaamistakin. Olen täällä Sambiassa alkanut tykätä laboratoriossa työskentelystä ihan todella! Kemiasta en edelleenkään ymmärrä mitään, mutta tällainen teknisempi labratyöskentely kuin tämä vesinäytteiden uuttaminen on kyllä aika omiaan mulle, ainakin näin lyhyemmissä jaksoissa. Ei tarvitse istua tietokoneen edessä näpyttämässä, vaan saa puuhata käsillä jotain tarkkuutta vaativaa mutta mukavan vaihtelevaa, joka vielä osaltaan auttaa parantamaan maailmaa. Oonkin siis aika innoissani paitsi Brasiliaan reissaamisesta, myös tulevasta työstäni! Eikä yhtään haittaa, että CIMO maksaa harjoittelijoilleen ihan mukavan suuruisen apurahan. Se on kuitenkin just tarpeeksi pieni, että pystyin hakemaan sen päälle vielä yliopistonkin matka-apurahan. Jee!

Brasilian viisumi tuli haettua jo ennen tänne Sambiaan lähtöä, ja se olikin aikamoinen ruljanssi. Opiskelijaviisumin hakemukseen tarvittiin liitteeksi mm. rikosrekisteriote ja lentoliput. Nyt se kuitenkin komeilee passissa, odottaen pääsevänsä mukaan ihan uusiin byrokratiakuvioihin jahka sinne Brasiliaan asti pääsen! Jonkinnäköinen oleskelulupa täytynee ilmeisesti hankkia, eikä ole toivoakaan että sitä saisin ennen kuin lähden jo kotiin… Olen löytänyt jo asunnon itselleni erään Facebook-ryhmän kautta, ja tulen asumaan palestiinalaisten sisarusten kämppiksenä. Asunto on halpa, kodikas, suht lähellä työpaikkaa ja ainakin toinen kämppikseni vaikuttaa tosi mukavalta (toisen kanssa en ole vielä jutellutkaan), joten odotan jo pääseväni asettumaan taloksi. Ja mikä parasta, naispuolinen kämppikseni ei puhu englantia, joten kunnon kielikylpy odottaa. Työpaikankin kanssa on sähköpostit vaihdettu portugaliksi, mutta olen kyllä vielä sen verran kielipuoli että vähän pelottaa miten pääsen alkuun vieraalla kielellä. Vielä kun Brasilian portugali eroaa ihan kiitettävästi Portugalin portugalista.

Mulle on kuitenkin tärkeää oppia sen kielen kanssa oikeasti sujuvaksi, jotta Portugaliin muuttaessamme elämä olisi helpompaa (ja jos vaikka sitten saisi jotain töitäkin sieltä). Nyt koitetaankin Zén kanssa puhua englannin sijasta portugalia, jotta tulossa oleva mahalasku olisi edes vähän pehmeämpi (veikkaan, että se tulee silti olemaan hyvin tuskaisa ja kivinen). En tiedä jaksanko enää kaiken tuon käytännön opiskelun jälkeen mennä mihinkään kielikurssille, mutta saa nähdä. Toisena haaveena Curitiban-elämälle olisi alkaa taas joogaamaan säännöllisemmin. Nyt kun olen sen kaikelle kansalle kertonut, en voi enää luistaa tästä! Eiköhän sieltä joku joogasali tai puistojoogaa löydy. Matto matkalaukkuun vaan!

Nytpä mää haluaisinkin tietää, että mitä siellä Brasiliassa ainakin kannattaa nähdä? Kyseessä on valtava maa, mutta harjoittelun jälkeen mulla on muutama viikko aikaa lähteä Curitibasta tehtäviä viikonloppureissuja kauemmaksikin maata katselemaan. Iguassun putoukset, maailman suurin kosteikko Pantanal ja Rio de Janeiro nyt ainakin on pakko päästä näkemään, mutta kuulisin kovin mielelläni muitakin reissuvinkkejä Brasiliassa käyneiltä! Etenkin hyviä biitsejä eteläisessä Brasiliassa (ja miksei pohjoisemmassakin) sekä vuoria olisi kiva voida merkata kartalle mahdollista visiittiä odottelemaan. Tiedätkö joitain salaisia nähtävyyksiä Curitibassa ja lähialueilla? Entäs onko Amazonille mahdollista matkustaa pienellä budjetilla? Kommenttiboksi siis laulamaan, jookos!

Kuvat on otettu Portugalin pääsiäisreissulla illansuussa. Eivät siis ihan Brasiliasta ole, mutta lusofonisesta maailmasta kumminkin! Ensimmäiset on räpsitty Portugalin-kodin katolla auringonlaskun aikaan ja jälkimmäiset Arrábidan luonnonpuistossa ja viiniviljelmän edustalla Alentejon-roadtripiltä kotiinpäin palatessa. Hullu ikävä Portugaliin, mutta mulla on vakaa usko että jouluksi päästään sinne taas. Ja ehkä Brasilia vähän tuo helpotusta!

Ps. Liityin mukaan Rantapallon Matkakumppanit -blogiverkostoon, ja blogi löytyy nykyään myös Facebookista! Käyhän tykkäilemässä.

---

In English: In two and half weeks I will be in Brazil! I’m going to do an internship in the city of Curitiba, which is situated in the southern part of the huge country. I’m going solo and will speak Portuguese at home and at work, all day every day! That’s what I was hoping for but it feels a little scary since I’m not (yet) anywhere near fluent, and the Portuguese in Brazil is different from what I’m used to. I will stay in Curitiba for three months and after that, I’ll have a few weeks for traveling. Thus I would like to hear some travel tips for Brazil – if you happen to know some nice destinations apart from Iguazu falls, Pantanal and Rio de Janeiro which are already on my plans, please leave a comment!

Ps. The blog is nowadays also on Facebook, go and click the like button!