Safarilla Mosi-oa-Tunya National Parkissa: osa 2

Livingstonen kupeessa tehdyltä aamuiselta minisafarilta jäi muistoksi niin paljon kuvia, että jaoin ne kahteen postaukseen. Ensimmäiseen osaan pääset tästä.

Kolmituntisen game driven jälkipuoliskolla alettiin jo esittää toivomuksia siitä, mitä eläimiä haluaisimme vielä nähdä, sillä monta luontodokkareista tuttua otusta oli jo bongattu ja suurin hämmästys oli jo ehtinyt hieman hälventyä. Loppujen lopuksi saatiin kiikariin kaikki mitä haluttiinkin, ja kaikki lähtivät aamun päätteeksi omille teilleen erittäin tyytyväisinä. Ensin saatiin katsella apinoita ja tietä ylittävää waterbuck-antilooppia.

safari40
”Ei se mitään, kamu.”
safari39
Vaikea kuvitella, että tämä rauhaisa virta muodostaa hieman alempana Victorian putoukset.

safari41 safari42

safari43
Makkarapuu!

Ajelun puolivälissä pidettiin kahvitauko Zambezi-joen rannan piknikpaikalla. Muffinssi ja kipeää kurkkua ihanasti lämmittänyt kahvi meinasivat jäädä vallan toissijaisiksi, kun oppaamme bongasi joen keskellä kylpevän virtahevon. Tovi siinä meni kiikaroidessa, ennen kuin ihan kiveltä näyttänyt möykky tunnistettiin virtahevoksi. Köriläs kuitenkin nousi vedestä myöhemmin sen verran, että siitä sai napattua jopa ihan tunnistettavan kuvan. Joen rantaan kävellessä vähäsen kyllä jännitti, että hyökkäisikö vedestä krokotiili.

safari45
Siellä se hippo kylpee.
safari46
Kuningaskalastaja.

safari44
safari47 safari48

Sitten ryhdyttiin rikkomaan hieman sääntöjä, sillä meidän game driveen ei olisi kuulunut minkäänmuotoisia kävelyretkiä, mutta niin vain meidän oppaamme järjesti puistonvartijoiden avulla meidät sarvikuonojen luokse, vannottaen ettemme kertoisi majapaikoissamme poistuneemme jeepistä. Leveähuulisarvikuonoja on Mosi-oa-Tunyassa kaikkiaan yhdeksän, joista näimme neljä. Niillä on henkivartija 24/7, sillä salametsästäjät himoitsevat edelleenkin sarvikuonojen sarvia ”lääkekäyttöä” varten, surullista kyllä. Populaatio on onneksi kasvanut hitaasti, mutta on edelleen hyvin uhanalainen.

Sarvikuonojen senhetkisen laiduntamispaikan lähistölle päästyämme noustiin jeepistä ja lähdettiin jonossa tallustamaan kuivan pusikon läpi niitä kohti. Ensin oli tietysti annettu turvaohjeet, kuten että juosta ei saa ja puistonvartijoilla olisi lupa ampua jos sarvikuono jostain syystä sattuisi hyökkäämään. Ne ovat kuitenkin rauhallisia, jopa ystävällisiä otuksia. Kuulemma ihan eri luokkaa kuin puhvelit tai norsut. Silti pieni pelonsekainen kunnioitus hiipi niskavilloihin, kun näimme ensimmäiset sarvet puskien takaa.

safari49 safari52
safari53safari51

Ja kieltämättä, eiväthän ne kuonot hirveästi meistä tuijottelijoista piitanneet, vaan jatkoivat heinän syömistä kaikessa rauhassa kävellen hiljalleen meitä kohti. Olimme ehkä vain viiden metrin päässä sarvikuonoista afrikkalaisessa pusikossa melko keskellä ei-mitään, ja otimme siinä kuvia niin kuin emme olisikaan. Aika hullua! En tiedä kauanko sarvikuonojen kanssa hengailimme, sillä ajantaju tuntui tuossa hetkessä katoavan. Ehkä seisoimme paikoillamme vain viisi minuuttia noita muinaisen näköisiä otuksia katsellen, ehkä viisitoista, mutta lopulta lähdimme pois, sillä sarvikuonoja voi kuulemma alkaa ärsyttää, jos niitä jää tapittamaan liian kauaksi aikaa. No, ketäpä ei?

safari54 safari59
safari58 safari56
safari55 safari57

safari60
Gnu-antilooppeja.

Sama kirahvilauma tuli toistamiseen vastaan, mutta tällä kertaa ne olivat valloittaneet puistonvartijoiden hylätyn kylän. Aika urbaanin löytöretkeilijän unelma bongata kirahvien valtaama aavekaupunki! Harmi vaan, että jalkaisin ei päässyt taloja koluamaan.

safari61
safari64 safari63
safari62 safari65
safari66
safari68safari67

safari69
Varaani ottamassa aurinkoa.

safari70

safari71
Pikkuisen krokotiilin ja vesilinnun tuijotuskilpailu. Kumpi syö kumman?

safari73 safari72

Matkalla takaisin porteille näimme vielä pienen vauvakrokotiilin polunvarren kosteikossa. Se tuijotti silmä kovana vesilintua, joka vahtasi takaisin. Ehkä sillä oli heinikossa pesä, josta se aikoi pitää tunkeilijan loitolla keinolla millä hyvänsä. Näimme myös veikeitä varaaneja paistattelemassa päivää joen rannalla.

Safarit eivät ole mitään halpaa lystiä, mutta ainakin tämä game drive oli joka ikisen sijoitetun pennin arvoinen! Kolmen tunnin ajelu kahvitaukoineen maksoi 65 dollaria per nenä. Ensi viikonloppuna suuntaamme muuten taas Livingstoneen – tällä kertaa kuitenkin vain kääntymään, sillä päämääränämme on kolmen päivän ja kahden yön viikonloppusafari Kafue National Parkissa. Pohdimme pitkään South Luangwan ja Kafuen välillä, mutta päädyimme jälkimmäiseen vaikka South Luangwa olisi tullut jonkin verran halvemmaksi ja siellä on pienemmän kokonsa ansiosta helpompaa bongata eläimiä. Walesin kokoisessa Kafuessa leirimme on kuitenkin keskellä ei-mitään, savannierämaan sylissä, kun SL:ssä olisimme majoittuneet kylän laidalla ja puiston porttien kupeessa. Lysti kustantaa 405 dollaria hengeltä, mutta luulen että rahoille saa kyllä vastinettakin! Toivottavasti näemme paljon isoja ja pieniä villikissoja, sekä lisää norsuja ja hippoja. Ohjelmassa on myös yöajelu! Haluaisimme sen lisäksi myös kävelysafarille retken toisena aamuna autoilun sijaan, mutta sen mahdollisuuksia vielä selvitellään. Pidetään sormet ristissä!

safari74


In English: During the latter half of our morning game drive at Mosi-oa-Tunya National Park, we first got to watch some monkeys and waterbuck and wildebeest antelopes. Then we started to break the rules: our trip didn’t include any walking, but our guide arranged us to see the white rhinoceros with the park scouts! It was quite exciting to walk towards the rhinos in a quiet queue, but these creatures are very calm, even friendly. There we were, in the middle of the African bush, taking photos with the rhinoceros munching on grass behind us and not giving a damn. I lost the track of time in that moment, but probably we stood there for like 5 or 10 minutes. The rhinos can get irritated if one stands there for too long. Well, who wouldn’t.  They have a bodyguard 24/7, since the poachers still covet their horns for ”medicine” use. Luckily though, the population has been growing slowly, and consists now of nine white rhinos. After we left the rhinos, we still spotted a baby crocodile preying on a water bird, and some monitor lizards sunbathing by the river.

It is not exactly cheap to go on a safari, but in my opinion this trip was worth every penny! Next weekend we are heading to Kafue National Park for a three day, two night safari. We are going to sleep in a tent in the middle of nowhere, in true wilderness, and that’s why we chose Kafue instead of slightly cheaper South Luangwa. Let’s see if we’ll get smashed by furious elephants of eaten by hungry lions! Anyway I hope to see a lot of wild cats, big and small alike.

Advertisements

8 kommenttia artikkeliin ”Safarilla Mosi-oa-Tunya National Parkissa: osa 2

    1. Kyllä aluksi hieman puntti tutisi, mutta kun huomas ettei ne meistä mitään piittaa niin rauhoittui kyllä itekin. Hienoja otuksia ovat, toivottavasti kukaan ei enää koskaan kohotakaan pyssynpiippua niitä kohti!

      Tykkää

  1. Ah kuinka ihanan raikas tuulahdus katsoa safarikuvia. Mahtavan näköistä :3 Vielä joskus haluaisin johonkin päin Afrikkaa lähtä mutta se on mulle niin tuntematon mantere kokonaisuudessaan että menee vielä jokunen tovi ennenkuin sinne suunnille osaan matkani sijoittaa 😀

    Tykkää

    1. Kiitos! Mahtava oli kyllä kokemus, ja tää oli vasta alkua! Blogi laahaa nyt pahasti jäljessä tätä reissua, mutta niinhän se tuppaa menemään..

      Mullakaan ei ollut oikein mitään hajua mitä odottaa kun puolitoista vuotta sitten ekan kerran tälle mantereelle pamahdin, mutta täytyy sanoa että on tämä upean monipuolinen maanosa josta löytyy kyllä jokaiselle ihan varmasti jotakin! Etenkin tällaisille luontofriikeille 🙂

      Tykkää

  2. Lähelle olette tosiaan päässeet sarvikuonoja! Meidän oppaat kertoivat meille, että jos sarvikuono alkaa ajamaan takaa, pitää lähteä juoksemaan siksakia ja heitellä tavaroitaan matkanvarrelle. Sarvikuonot ovat kuulema niin kömpelöitä etteivät pysy mutkittelevan turistin perässä niin helposti ja hämääntyvät tien varrelle ilmestyvistä tavaroista 🙂

    Tykkää

    1. Hahaa, hyvä vinkki! Toivottavasti sille ei kuitenkaan tule koskaan käyttöä 😀 Yksi mun tuttu (ystävän eksä) oli joutunut sarvikuonon ja puun väliin yrittäessään pelastautua puuhun kiipeämällä, mutta oli selvinnyt hengissä. Olisiko vain pari kylkiluuta murtunut tai jotain sellaista. Aika hyvä tuuri kaverilla!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s