Safarilla Mosi-oa-Tunya National Parkissa: osa 1

Parin viikon takaisen Livingstonen reissun purkaminen aloitetaan nyt pidennetyn viikonlopun viimeisestä mutta sitäkin ihmeellisemmästä aktiviteetistä, eli aamuisesta minisafarista Mosi-oa-Tunya National Parkissa. Edellisen päivän Victorian putouksien hämmästelyn jälkeen tuo kolmituntinen game drive usvaisessa eteläsambialaisessa aamunkoitteessa sai viimeistään leuan loksahtamaan ja silmät lähestulkoon jämähtämään lautasen kokoisina ammolleen, sillä sen verran uskomattomia otuksia ja luonnonvoimia tämä afrikkalainen luonto pitää sisällään. Mulla oli aivan sellainen olo kuin olisin viettänyt viikonlopun jossakin valtavassa huvipuistossa, jossa mikään ei kuitenkaan ole ihmiskätten aikaansaannosta. Fiilikset seeprojen, kirahvien, sarvikuonojen, elefantin ja virtahevon näkemisestä niiden omassa elinympäristössä vaihtelivat hämmästyneestä innostuksesta absurdiuteen: voiko tuollaisia luontodokumentita repäistyjä, omituisesti kuvioituja eläimiä muka ihan oikeasti olla olemassa?! Safarin aikana tuli otettua niin monta kuvaa, että mun on pakko jakaa ne kahteen postaukseen.

safari1
Auringonnousu värjäsi Victorian putouksista nousevan vesihöyryn vaaleanpunaiseksi.

safari1a
safari3 safari4
safari6

Starttasimme puoli seitsemältä aamulla hostellimme pihasta, ja kävimme noukkimassa parista muusta majatalosta safariporukkaamme myös irlantilaisen vanhemman naisen ja hollantilaisen nuoren pariskunnan. Kaikki olivat tosi mukavia ja yhtä innokkaita näkemään eläimiä (no, pakkokin kai olla jos on valmis maksamaan siitä 65 dollaria per nenä), joten heidän kanssaan olisi voinut viettää vaikka pidemmänkin safarin. Aamu oli viileä (onhan täällä nyt talvi) ja olin itse herännyt aamuun jäätävän kurkkukivun kanssa, joten vedin päälle neljä paitakerrosta ja kaulahuivin. Opas tuumasi ensin että menisimme safarille minibussilla, mutta vaadimme päästä liikenteeseen kunnollisella avonaisella safariautolla. Onneksi hän suostui, mutta sanoi kyllä että jäätyisimme avoimessa autossa. Ehkä, mutta kyllä se olisi sen arvoista. Safariauton penkeillä odotti onneksi paksut viltit, joihin saattoi kääriytyä, mutta täytyy myöntää että olin hieman kateellinen irlantilaisnaisen untuvatakista. Omani olin tietysti jättänyt Lusakaan. Nopeasti kylmyys kuitenkin unohtui kun kurvasimme puiston porteista sisään ja kuoppaisille hiekkateille keskelle nousevan auringon kultaamaa ihmemaata.

safari5
safari7 safari8

safari9 safari11

Tuo Sambian etelärajalla Zambezi-joen vartta 12 kilometrin verran seuraileva kansallispuisto oli pitkään maan pienin kansallispuisto 66 neliökilometrin koollaan, mutta viime vuonna avattu Lusaka National Park on nyttemmin vienyt kyseisen tittelin. Mosi-oa-Tunyasta puuttuvat suuret saalistajat, joten laiduntajilla on mukavan leppoisat oltavat ja ne suhtautuivat avonaisessa maastoautossa huristeleviin turisteihinkin hyvin rennosti. Tämä tosin tarkoittaa, että Big Fivesta ei täällä voi bongata kuin kolme viidestä, mutta meillä kävi tuuri ja näimme kuin näimmekin kaikki kolme: salametsästäjien sukupuuton partaalle ajamia isosarvikuonoja, yhden yksinäisen elefantin ja laumoittain aamuäreitä puhveleita.

safari10 safari12
safari13 safari15
safari14

Ehkä maagisin hetki koko ajelulla oli, kun oppaamme bongasi norsun pusikon takaa melko kaukana jeepistämme. Kun se sitten asteli pensaikon suojista aamuauringon säteiden muodostamiin parrasvaloihin kuin mikäkin jumalallinen ilmestys, emme me autossa istujat voineet kuin huokailla sen upeudelle yhteen ääneen ja antaa kameran laulaa. Harvoinpa sitä pääsee noinkaan lähelle villiä elefanttia! Tuuria oli matkassa, sillä norsut menevät minne tahtovat, eikä kukaan tiedä koska ne ovat päättäneet ylittää Zambezin ja mennä Zimbabwen puolelle tai jopa Botswanaan asti. Toinen hyvin sykähdyttävä kokemus oli sarvikuonojen kanssa kävely, mutta siitä lisää myöhemmässä osassa.

safari16
safari17 safari18

 

safari20
Nämä puhvelit on kuulemma hyvin vaarallisia. En ihmettele yhtään kun tuota yksilöä katsoo!

safari19
safari21 safari22
safari23 safari24

safari26
Korppikotkat heräilemässä kotipuunsa oksilla.

safari25
safari27 safari28

safari29
Impalat on kyllä niin kauniita ja siroja eläimiä.

safari30
safari31

Puisto kätkee sisäänsä pienen aavekaupungin, joka tietysti kiinnitti heti huomioni. Kyseessä on puistonvartijoiden entinen kylä, joka nykyisin näytti olevan paviaanien ja kirahvien koti. Kolmen ison lisäksi näimme safarin aikana useaan otteeseen kirahveja, seeproja, impaloita, paviaaneja ja apinoita. Bongasimme myös joen keskellä kylpevän virtahevon, pienen krokotiilin, muutaman erilaisen antilooppilajin, villisikoja, korppikotkia, varaaneja, kuningaskalastajan, taivaalla liitelevän kotkan ja monia muita lintulajeja, joiden nimiä en tiedä. Listasta varmaan unohtuikin jotain! Pikkulinnut näyttivät tykkäävän ratsastamisesta puhvelien ja kirahvien selässä.

safari32

safari36-horzsafari38safari35

Kirahveja on kuulemma harvinaista nähdä näin isoissa ryhmissä, mutta me osuimme paikalle sopivasti todistamaan kahdeksan tai yhdeksän kirahvin aamuista kokoontumista. Jatketaan tästä kakkososassa!


In English: Two weeks ago we went to spend  the weekend in Livingstone. Those three days were full of breathtaking moments, and I was feeling like I was in a huge amusement park where nothing however is manmade. First we got soaked by the Victoria Falls, and on the last morning we headed for a morning game drive in the Mosi-oa-Tunya National Park. We started off at 6:30 am while it was still very chilly. Luckily the open safari vehicle had thick blankets waiting for us on the seats. And when we drove in the park in the golden dawn, we didn’t notice the coldness anymore. There were just too many beautiful animals to be spotted! I took so many photos I have to make two posts out of them. This small park has no large predators, so we were able to spot only 3/5 of the Big Five. We were already lucky that we were able to see all three: a lonely elephant, herds of buffaloes and white rhinoceros. Besides these we saw giraffes, zebras, impalas, baboons, monkeys, warthogs, a bathing hippopotamus, different antelopes, monitor lizards, vultures, eagle, kingfisher, and many other birds whose names I don’t know (and probably forgot some from the list anyway). More in the next post!

Mainokset

12 kommenttia artikkeliin ”Safarilla Mosi-oa-Tunya National Parkissa: osa 1

  1. Aika huikea safari! Tuollainen norsun kohtaaminen kylla saa varmaan niskavilloja jo nousemaan, melko majesteettinen otushan se on! Nuo kirahveilla ja puhveleilla ratsastavat linnut on muuten loisnokkeleita, jos et nimea kerennyt viela muualta kaivamaan. Taalla on Avarasta luonnosta aikanaan opiskeltu! 😉 Jatko-osaa odotellen! 🙂

    Tykkää

    1. Haha, loisnokkelinhan olis melkein jo voinut maalaisjärjelläkin arvata! Loisia nokkiva lintu = tietysti loisnokkeli. Meitä on jo varoiteltu ottamasta tulevan viikonlopun pidemmälle safarille ainakaan mitään jauhoja sisältävää tai hedelmiä telttaan, koska norsut kuulemma haistaa ne tosi herkästi. En haluais herätä siihen kun nälkäisen elefantin syöksyhammas repii telttakangasta 😀

      Liked by 1 henkilö

      1. Ahhah! Joskus suomen kieli on kylla ihanan simppeli ja ennalta-arvattava. Harvoin, mutta edes sentaan joskus. 😀

        Syoksyhammas telttaan voisi kylla olla semmonen aika terhakasti herattava kokemus, toimiva noin maanantaiselle maanantaiselle tyoaamulle? Ehka ei kuitenkaan… 😉

        Nama sun kuvat kylla nayttaa sille, etta ennenpitkaa taytyy meidankin saappaat Afrikassa kayttaa, Saharan etelapuolella vaikkapa 🙂

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s