Euroopan korkeinta kalkkikivijyrkännettä valloittamassa

Tiedätkö missä se sijaitsee? No, enpä tiennyt minäkään ennen kuin kerran Serra do Riscolla kävellessämme bongasimme opastekyltistä kyseisen kuriositeetin joskus viime vuoden alkupuolella. Sen jälkeen on poltellut mielessä, että tuon puolikkaan vuorennyppylän päälle on vielä kavuttava, ja viime pääsiäisen Portugalin-reissulla onnistui vihdoin ryhtyä sanoista tekoihin. Maisemat tuolla patikkaretkellä olivat tietysti aivan mahtavat, mutta Euroopan korkeimman kalkkikivijyrkänteen titteli antaa tuolle pienen vuoren pusikkoiselle huipulle vielä ripauksen lisää erityisyyttä.

(Huomaatteko että huijasin kun sanoin palaavani safarijuttujen kera – nämä kuvat olivat kuitenkin odotelleet julkaisuaan jo tovin, joten annettakoon se anteeksi!)

risco10 risco1

risco4
Tuonne nyppylän päälle olisi suuntima!

risco2
risco5 risco7
risco8

Polku vuoren päälle alkaa Sesimbran Pedreirasin kylästä, paikasta jossa tie päättyy ja kaivosalue alkaa. Ensin kävellään hiekkateitä, kivutaan paljaan louhossalueen reunaa kulkevalle polulle, joka muuttuu pian tutun punertavaksi ja pusikkoiseksi. Minut valtaa hyvä fiilis, tunnen olevani kotona, mielipaikassani. En tiedä mikä noissa puskissa oikein tarkalleen ottaen viehättää, mutta rakastan näitä kävelyretkiä Atlantin rannikon hiljaisten kasvustojen lomassa. Ne ovat voimauttavia. (Ja aina kun alan kirjoittaa Portugalin luonnosta, saan aikaiseksi vain hirveän sentimentaalista tekstiä.)

risco9
risco12 risco11
risco13 risco14
risco16 risco15
risco17 risco18

Matkalla pysähdymme moneen otteeseen ihailemaan polunvarren yksityiskohtia kuten monenvärisiä kukkia, kotiloita, kivien päällä kasvavia keltaisia jäkäliä ja kallioiden kuvioita. Istahdamme jyrkänteen reunalle tuijottelemaan maisemia alas sinivihreään, loputtomaan Atlanttiin joka sulaa yhdeksi taivaankannen kanssa. Alhaalla lipuu joitakin veneitä, ja katselemme kaukana alapuolellamme siintävää hylättyä linnoitusta, jossa Zé kosi minua kaksi vuotta sitten. Jatkamme taivalta kohti huippua.

risco20risco6-horz
risco21

Huipulle päästäkseen meidän täytyy kulkea lähes umpeenkasvanutta kinttupolkua, jonka okainen pusikko on yrittänyt niellä sisäänsä. Zé kulkee edellä kuin mikäkin karaistunut puskien asukki, mutta oma kulkuni on hitaampaa ja varovaisempaa. Joitakin naarmuja myöhemmin saamme silmiimme korkeimmalle kohdalle pystytetyn betonisen merkkipaalun, ja voimme huokaista helpotuksesta. Paitsi että tie takaisin kulkee tietenkin samaista polkua pitkin. Huipulta näkee pitkälle paalun päälle kiipeämällä, Lissaboniin asti, mutta maisemat eivät ole kovin kaksiset. Matka on taas kliseisesti yhtä tärkeä ellei tärkeämpikin kuin määränpää.

risco22
Serra do Riscolta näkee Almadan ja Lissabonia vartioivan Jeesuspatsaan, ainakin kun käyttää zoomia.

risco23 risco25
risco24 risco26
risco27

Matkalla takaisin alas etsimme Zén ”lempipenkin”, joka on lähes täydellisen suorakaiteen muotoinen kivipaasi monikymmen- ellei satametrisen pudotuksen päällä killuvalla kalliolla. Yksikin harha-askel ja putoaisi varmaan kuolemaan. Tyyppi istuu penkillään tyytyväisenä, mutta minua edessä aukeava pudotus hieman huippaa ja pysyn mieluummin kauempana jyrkänteen reunasta. Olemme nyt lähes suoraan sen hylätyn linnoituksen yläpuolella. Kökötämme tuolla mykistävän kauniilla luonnon parvekkeella aikamme, kunnes muistan taas, että unohdin aurinkorasvan kotiin, ja paahteesta olisi hyvä pyrkiä poiskin. Kävelemme takaisin autolle, mutta nahkaani ei voi enää pelastaa, vaan taas pääsee vitsikäs appiukko toteamaan, että olen ihan hummerin värinen.

risco28
risco30 risco29

Seuraavaksi sitten niitä safarijuttuja!


In English: Did you know that the highest limestone cliff of Europe is located in Portugal? Me neither, until I saw that written on an information board in Serra do Risco early last year. After that, I have wanted to climb on top of the small mountain cut in half by the expanding Atlantic ocean. The other half is said to be in Canada. The views from the trail are just breathtaking, but the fact that it’s the highest of Europe makes it still a bit more special. It is otherwise an easy hike, but the path which starts as a dirt road is quite overgrown with thorny bushes closer to the top. In the middle are the pleasant reddish soil trails that are winding through the quiet coastal bushes. There is something in them that makes me feel like home there. From the top of the Serra do Risco you can see all the way to Lisbon, but the best part are definitely the viewpoints on the way there. The feeling of teetering on the brink of the void is powerful, but the turquoise sea beneath and all the small details from flowers to yellow lichens makes the scarp less hostile. I just love those views!

Mainokset

9 kommenttia artikkeliin ”Euroopan korkeinta kalkkikivijyrkännettä valloittamassa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s