Tarinoita Lusakan slummeista

Oletko joskus pohtinut, miltä afrikkalaisen suurkaupungin slummeissa näyttää? Siellä, missä valtaosa afrikkalaisten suurkaupunkien väestöstä asuu. Tervetuloa valokuvamatkalle Madimbaan, Sambian pääkaupungin epäviralliseen lähiöön!

madi4
madi2
madi9
madi1
madi8

En ole ihan varma voiko Madimbaa varsinaiseksi slummiksi edes sanoa, mutta en ole keksinyt muutakaan näppärää nimitystä kaavoittamattomalle, alkujaan laittomalle alemman tulotason asuinalueelle, jossa monenlaiset ongelmat rehottavat, mutta leppoisa elämänasenne näkyy myös. Madimba kuten monet muutkin ”shantytownit” tai ”compoundit” on tuon nimityksen mukaisesti syntynyt kaupungin laajentuessa hallitsemattomasti alueelle, joka aikoinaan oli siirtomaaisäntien maatilojen omistuksessa. Ensimmäiset asukkaat olivat amerikkalaisia lähetyssaarnaajia, jotka asettuivat alueelle 60-luvulla. Nimi Madimba on paikallista kieltä (nyanjaa?) ja kääntyy suomeksi tarkoittamaan puutarhoja (farms).

Madimbassa asuu noin 3000 ihmistä reilun neliökilometrin kokoisella maapläntillä vajaa 600 taloudessa. Alueesta osa lilluu suomaisena korkealle nousevassa pohjavedessä, osa on rakennettu marmorikallioiden päälle, kun taas osa on ihan tavallisella maaperällä. Vielä 10 vuotta sitten Madimbassa ei ollut peruspalveluita, mutta nykyisin asuinalueelle on vedetty sähköt, joskaan kaikki eivät ole liittyneet sähköverkkoon, ja joihinkin taloihin tulee vesijohdot. Viemäreitä ei ole, vaan vesijohtojen onnekkailla omistajilla on umpisäiliöt. Loput saavat vetensä pihoille kaivetuista kuoppakaivoista tai projektien tuella rakennetuista vesikioskeista, porakaivoja on muutamia. Vessat ovat useimmiten kuoppakäymälöitä, jotka sadekaudella sadevesikaivojen ja kunnollisten ojien puutteessa tulvivat yli äyräidensä ja saastuttavat pohjavettä. Tämän takia kuivakäymälöitä on rakennettu Madimbaan.

madi1
madi3

madi5
Springs of Hope primary school on saanut kuivakäymälät pihalleen.

madi7

Me emme asu Madimbassa, vaan päätien toisella puolella vähän ”paremmalla” alueella. Olen kuitenkin käynyt compoundissa jo monesti kartoittamassa vessoja ja kaivoja, joista valita gradututkimukseni näytteenottoon sopivat. Nyt kun täällä ollaan oltu jo yli kuukausi, on hommat vihdoin saatu alulle. Viime viikolla kiersin Madimbassa vessantyhjentäjänä toimivan miehen kanssa, mutta hän ei tainnut viedä minua ihan kaikille vessoille, vaan alueesta jäi kolmasosa kiertämättä. Minä en suuntavaistottomana tietenkään edes huomannut mitään, mutta puolustuksekseni täytyy sanoa, että olin kipeä eikä niissä lievän kuumeisissa ja nuhaisissa olotiloissa mielessä kyllä pyörinyt paljon mitään. Jouduin vielä maksamaan hänelle palkkaakin, vaikka 5 euroa päivältä ei kyllä kovin paljon ole. Taisi vielä lähteä palkkansa saatuaan suoraa baariin, sen verran asetaldehydi tuoksahti viimeisenä päivänä. No, huomenna pitäisi sitten suunnata paikkailemaan noita virheitä ihan NECOSin henkilökunnan kanssa, luojan kiitos. Tässä joitain pokkarikameralla työn lomassa kuvailtuja otoksia viime viikolta:

madi2
Täällä näkee, mitä kaupungin alla on – valkoista kalkkikiveä, joka loistaa auringossa häikäisevän kirkkaana.
madi4
Energinen rouva halusi kuvaan kaalimaansa kanssa. Hyvin kasvaa vessakompostilla!
madi5
Vähän kliseistä, mutta monet lapset leikkivät täällä autonrenkailla.

madi3

madi11
Tämä pikku tyttö oli ihan hurjan söpö, mutta katseli minua kovin vakavana. Olinkohan ensimmäinen muzungu, jonka hän näki?
madi6
Jätehuollon tila on aika surkea, kuten kuvasta näkyy.
madi12
Tyytyväinen vesikioskilla hengailija.
madi7-horz
Tällä reteällä tädillä oli hienoin vessa, mitä olen täällä nähnyt! Tuiman ilmeen hän otti kuvaan, vaikka itse pyysi päästä kuvattavaksi.

Moni projektin vessoista on vähän huonossa jamassa. Joko ne on kokonaan hylätty tai virtsanerotteluputket ovat tukkeutuneet, ja vessaa käytetään kuin normaalia kuoppakäymälää. Sen vessantyhjentäjän pitäisi olla myös vessankorjaaja, mutta hän taitaa luistaa töistään vessanomistajien palautteesta päätellen. Onneksi jotkut vessoista ovat sentään vielä täydessä toiminnassakin.

Madimbassa on toki köyhää, mutta varsinaista kurjuutta tai mitään pulleavatsaisia nälkälapsia saati sitten kadulla asuvia ihmisiä ei täällä näy. Kaikilla on koti ja ainakin suurimmalla osalla tarpeeksi ruokaa, vaikka olot voivatkin olla aika haastavia. Ehkä se on enemmän sellaista valinnanvapauden köyhyyttä, ainakin näin ulkopuolisen silmin nähtynä. Maaseudulla taas näkee enemmän ihan absoluuttista köyhyyttä, kuten olkikattoisia savimajakyliä. Paha silti mennä sanomaan, kumpi lopulta on ihmisten omasta mielestä parempi tai pahempi.

madi9
madi10

madi13
Täällä saa nopeasti uusia kavereita lapsista.
madi19
Ei mikään edustavin otos, mutta kun samaan kuvaan Suomen suurlähettilään ja alivaltiosihteerin kanssa pääsin, niin pitihän tämä potretti nyt julkaista.

Pari viikkoa sitten saatiin tärkeitä vieraita kylään, kun Suomen kehitysyhteistyöstä ja kehityspolitiikasta vastaava alivaltiosihteeri Elina Kalkku ja Suomen suurlähettiläs tulivat vierailulle! Mulle kerrottiin ensin, että vierailija olisi joku ministeri. Vähän vaikea sitä oli uskoa, mutta ei tässä kauas jääty. Vieraille pidettiin ensin esitys NECOSista, jonka jälkeen katsastettiin toimiston fasiliteetit, ja sen jälkeen hypättiin autoihin ja ajettiin Madimbaan katsomaan vessoja. Tuntui vähän hassulta nähdä Suomen lippu liehumassa hienon valkean maastoauton nokassa ja kiertää auringon laskiessa katselemassa vessoja ja jututtamassa ihmisiä korkea-arvoisten virkamiesten kanssa. Kaikkea sitä!

madi20

 

madi21
NECOSin Noah tykkäsi suurlähettilään autosta.
madi22
NECOSin myrskyssä tuhoutunut kasvihuone tomaatteineen.
madi23
Kotikatu illansuussa.

madi24
madi26

madi25
Auringonlaskut ovat täällä upeita!
madi27
Suurlähettiläs haastattelee vessantyhjentäjänä toimivaa Malonia.

madi29

madi31
Tältä näyttää kuivakäymälä sisältä.

madi28

 

madi30
Taka-alalla perinteisempi kuoppakäymälä ja roskien polttoa.

madi32

 

madi33
Maissisato kuivumassa.
madi34
Tämä leidi jota kävimme jututtamassa on yksi lemppareistani. Aivan ihana!
madi35
Kuoppakaivo autonrenkaalla varustettuna.

madi36

Mitäs tuosta elämästä Madimbassa sen enempää sanoisi; arkea täälläkin eletään, ja se on loppujen lopuksi samanlaista ihan joka puolella maapalloa, kuten tuntuvat olevan myös ihmisten toiveet ja haaveet. Ruokaa täälläkin laitetaan, pyykkiä pestään, lapsia hoidetaan, jalkapalloa pelataan, telkkaria katsellaan, naapurien kanssa juorutaan, töihin kuljetaan ja baareissa istutaan. Haaveillaan kai vähän paremmasta keittiöstä, ja siitä, että pojasta tulisi lääkäri, toivotaan että pysyttäisiin terveinä. Puitteet vaihtuu, mutta ihmiset pysyy ihmisinä.

Valkoisena kummajaisena täytyy kyllä välillä kovettaa nahkansa, jotta ei ottaisi itseensä niistä valitettavista jopa halveksuvan oloisista katseista, muzungu-mutinasta ja selän takana kaikuvasta ivallisesta naurusta. Onneksi monet suhtautuvat tähän valkonaamaan myös neutraalin hämmästyneesti, positiivisen uteliaasti tai jopa innokkaasti. Sitten on nämä herrasmiehet, jotka haluavat kanssani naimisiin (”I want to marry a white person!”), ja ”Hello baby!” -tyypit, jotka taas haluavat jotain muuta. Kumma kyllä näitä huuteluita ei juuri kuulu, kun olen liikenteessä Zén kanssa. Lasten kanssa on usein kivointa jutella, koska heillä ei ole juuri mielikuvia siitä, kuinka rikkaita ollaan eivätkä he kadehdi eurooppalaista hiuslaatuani saati vaadi kovaäänisesti maksamaan heidänkin bussilippuaan, koska olen valkoinen. Jonkin verran ksenofobiaa täällä on ilmassa, mutta siitä saavat osansa etenkin kongolaiset, ruandalaiset ja muut pakolaiset, joten ei minulla pitäisi olla mitään oikeutta valittaa. Olen kuitenkin tavannut myös joitain aivan ihania ihmisiä, ja niistä kohtaamisista olen kiitollinen ja iloinen. Mutta tämän järjestön tyyppejä lukuunottamatta en kyllä voi sanoa saaneeni täältä vielä yhtäkään kaveria.

Seuraavaksi palataankin upeiden safaritunnelmien kera, joten pysykääs kuulolla!


In English: Welcome to Madimba, an unofficial suburb of Lusaka! The name of the compound means gardens, and it is a home to some 3000 people in a square kilometer. This is where I have been working and doing my master’s thesis research. The shantytown has many problems, some of which can be identified in these pictures, but also a mellow attitude towards life. It is poor and some basic services are inadequate, but outright misery cannot really be seen here, at least with eyes of an outsider. However what the people seem to lack are alternatives in life. But people here live their everyday life like in all corners of the world, cooking meals, washing laundry, gossiping with neighbors, playing football, watching TV, sitting in the bars, dreaming about the same things. The settings may change, but people are people everywhere.

Next time I’ll be back with some safari stories, so stay tuned!

Mainokset

6 kommenttia artikkeliin ”Tarinoita Lusakan slummeista

    1. Kiitos, mullakin on sua ikävä! Näin muuten yhdessä vaiheessa parinakin yönä unia joissa seikkailtiin yhdessä jossain. 🙂

      Mää tuon sulle jonkun lumoavan kankaan! Niitä saa ainakin 2 ja 6 metrin paloina. Haluutko kaks pientä erilaista vai yhden ison? 😛

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s