Sambialaista yliopistoelämää

Tänään pyörähti mittariin jo kolme kokonaista viikkoa täällä Afrikan kamaralla. Työskentely on lähtenyt liikkeelle hitaanlaisesti, mutta siihen on sentään jo päästy kiinni. Olihan tällainen hidas startti ehkä vähän odotettavissakin, mutta turhautumisen hetkiä on silti koettu pariin otteeseen. Nyt on kuitenkin hyvä fiilis siitä, että hommat ovat vihdoin lähteneet käyntiin ja tehtävää riittää ainakin tällä hetkellä. Zélle on iskenyt pieni flunssanpoikanen ja mulla oli viime viikolla hieman vatsavaivoja, mutta muuten menee edelleen oikein mainiosti.

unza2
Tervetuloa UNZAlle!
unza1
Mingling bar, jossa wifi toimii jotenkuten.
unza3
Graduation square.

unza4

unza5
Kirjastorakennus kauniine patsaineen.

NECOS järjesti tämän viikon torstaina energiaprojektiinsa liittyen seminaarin, jossa toimin sihteerinä kirjaten ylös keskustelun kulkua. WWF Zambian kanssa toteutetun projektin tarkoituksena on ollut kehittää kestäviä energiamuotoja Materon asuinalueella, mihin on tähdätty edistämällä perinteisten hiilikeittimien osittaista korvaamista sahanpurupellettejä polttoaineena käyttävillä liesillä. Sahanpurua ei hyödynnetä mitenkään, joten se on hiiliä kestävämpi polttoaine, mutta savuttaa ja aiheuttaa terveyshaittoja yhtä kaikki. Seminaari oli todella inspiroiva ja keskustelut mielenkiintoisia, sillä vieraiksi oli kutsuttu edustajia niin julkishallinnosta, yrityksistä kuin järjestöistä ja akatemiastakin. Alkavalla viikolla tulisi ainakin viimeistellä raportti seminaarista ja käydä kartoittamassa omaa tutkimustani varten kaivoja ja vessoja koordinaatteineen, jotta saan tehtyä näytteenottosuunnitelman ja ehkä jopa kartan alueesta. Myös kuivakäymälöiden virtsanäytteilleni haettava Ethical Clearance -hakemus lähtee postiin, joten onhan tässä jotain jo aikaiseksi saatu!

unza6
unza7

unza8
Tyttöjen uudehkot asuntolat.

unza26

unza27
Poikien asuntolat, jotka tunnetaan myös nimellä The Ruins.

unza28 unza9
unza10

unza11
Iloinen silimbansoittajaryhmä!
unza12
Soittava ja tanssiva kulttuurikulkue.

unza14
unza13

Tämän postauksen tarkoituksena oli kuitenkin ottaa pieni katsaus pariin University of Zambian teemapäivään, joihin olen osallistunut viime ja toissaviikkojen perjantaina. Ensimmäisellä viikolla oli Social and Cultural Day, jota varten pääkampukselle oli pystytetty pienimuotoinen tapahtuma-areena. Muutama käsityöläinen oli tullut myymään tuotteitaan, ja ostinkin chitenge-kankaista ommellun pussukan ja pienen puisen pumban eli pahkasian. Itse ohjelma alkoi vasta iltapäivällä, mutta jo ennen varsinaisten esitysten alkamista pääsin vähän soittelemaan silimbaa eli isoa puista kellopeliä. Kun tanssiesitykset alkoivat, ei voinut muuta kuin uppoutua itsekin niihin rytmeihin ja hurrata muun yleisön mukana, kun tanssijat vispasivat lanteitaan ja paritanssijat antoivat palaa. Mieletöntä! Tanssiesitysten jälkeen kellon tikitys ajoi meidät kuitenkin lähtemään kotiin kesken ohjelman, jotta ehdimme perille ennen auringonlaskua. Ne olivat kuitenkin se päivän kiinnostavimman kuuloinen ohjelma, eli taidettiin poimia kirsikat kakun päältä.

unza15
unza16 unza17

 

unza18
Pääsin poseeraamaan tärkeiden henkilöiden kanssa hyvin vaivautuneena. Huomatkaa vieressäni seisovan miehen ihana kansallisasu suihkumyssypäähineineen!

unza19
unza20 unza21

unza22
Tällä tanssijalla oli sellainen meno että lensi ihan ilmaan!

unza23
unza25 unza24

Seuraavan viikon perjantaina oli UNZAn Ridgeway-kampuksella taasen Partnership Day, jonka tarkoituksena oli ilmeisesti esitellä opiskelijoiden tutkimusta, verkostoitua ja luoda kontakteja yrityksiin ja muihin toimijoihin. Opiskelijat olivat pystyttäneet näyttelyt, joita oli yhteensä viisi tai kuusi, yhtä monta kuin opinto-ohjelmiakin. Edistettuina olivat ainakin ympäristöterveys, farmakologia, sairaanhoito, lääketiede ja fysioterapia. Itse pyörin lähinnä ensimmäisen näyttelyssä sattuneista syistä, lueskellen esitteitä ja jututtaen vähän opiskelijoitakin. Ympäristöterveyden opiskelijat olivat hakeneet edellisenä päivänä NECOSilta kuivakäymälän pienoismallia ja muuta rekvisiittaa näyttelyyn esillepantavaksi. Kävin myös ilmaisessa kehonkoostumusmittauksessa. Muuten tulokset vaikuttivat hyvältä, mutta luustoni oli vähän liian kevyt. Kalsiumia siis pitäisi syödä enemmän, ja lisätä liikuntaa. Sen mittauksen jälkeen olikin hyvä siirtyä tilaamaan vegehamppari lounaaksi ja odotella Zétä saapuvaksi. Kahden aikaan iltapäivällä alkoi varsinainen aikataulutettu ohjelma alkurukouksineen (täällä on ihan normaalia aloittaa mikä tahansa tapahtuma rukoilemalla) ja orkesterin soittamine Stand and Sing of Zambia, Proud and Free -kansallishymneineen (joka on itseasiassa virsi 501 eli Kuule isä taivaan pyyntö tää eli alunperin eteläafrikkalaisen Enoch Sontongan säveltämä God Bless Africa). Loisteliasta aloitusta seurasi puheita ja näyttelykilpailun voittajien palkitsemiset, joita emme kuitenkaan jääneet katsomaan.

unza29 unza30
unza31 unza32
unza33

unza34
Ympäristöterveyden opiskelijoiden näyttelyssä.

unza38

unza35
Rakennetun ympäristön vaikutuksista terveyteen…
unza36
Vesikioskin ja umpisäiliön pienoismallit.
unza37
Kuivakäymälän pienoismalli.

Tämän viikon perjantaina ei ollut mitään teemapäivää, vaan teimme eettisen selvityshakemuksen valmiiksi kemian laitoksen johtajan kanssa. Tyyppi oli ensitapaamisella hyvin jämptin ja vähän pelottavankin oloinen melkein kaksimetrinen mies joka tuntui kuvittelevan että Suomesta vaan lähetetään joku käyttämään Sambiaa hyväkseen omiin tutkimustarkoituksiinsa kunnon kolonialistin elkein, mutta tällä kertaa hänellä taisi olla parempi päivä, sillä hän oli oikein mukava. Tarjosi papereiden valmistelun ohessa kahvia, keksejä, karkkia, vettä ja Fantaa, ja kyseli onko mulla lapsia. Kun sanoin että ei ainakaan vielä, hän tivasi että mitä oikein odotan ja kertoi että itsellään on viisi kappaletta ”söpöjä vauvoja”. Hänen vaimonsa on pakko olla kotona huolehtimassa hänen vauvoistaan, ei hänellä ole muutakaan vaihtoehtoa. Että näin täällä. Sambialaiset sitten tykkäävät tehdä lapsia. Noin puolet kansasta on alle 15-vuotiaita ja vanhuksia näkyy katukuvassa hyvin vähän. Tässä mielenkiintoinen artikkeli aiheesta täältä Lusakan slummeista. Myös orpoja tuntuu olevan paljon. NECOSin nelikymppinen johtajakin joutuu huolehtimaan kuolleiden sisarustensa nuorisosta, jotka asuvat täällä samassa talossa meidän kanssa. Yksi päivä ensimmäisellä viikolla naapurissa olevan koulun pihassa leikkivät lapset kysyivät, olemmeko tulleet hakemaan heidät kauas pois. Itse hämmennyin ja sanoin että emme tietenkään ole heitä mihinkään kotoaan viemässä, mutta Zé huomautti että jospa nuo lapset olivatkin orpoja. Saattoivathan he olla kuulleet jostakin että länsimaalaiset voivat adoptoida orpolapsia Afrikasta. Aikamoista. Olisihan sitä melkein voinut yhden söpöläisen kotiin viedäkin.

unza41
Farmakologian opiskelija perinteistä yrttilääkintää esittelemässä.

unza40 unza42

Nyt eksyin taas aiheesta. Mutta eipä mulla sambialaisesta yliopistoelämästä taida hirveästi enempää sanottavaa olla, kun olen kuitenkin viettänyt suht vähän aikaa kampuksella enkä kurssejakaan ole täällä lukemassa. Tulevan viikon tiistaina meidän pitäisi mennä (synttäreideni kunniaksi, jes!) Immigration Officeen asioimaan kv-toimiston uuden harjoittelijan kanssa. (Hänen nimensä on Prudence, mutta en kyllä kuvailisi hänen olevan hirveän prudent. Olen muuten tavannut täällä myös Precious-nimisen tytön.) No, katsotaan päästäänkö toimistoon asti ja saadaanko opiskeluluvat kuntoon… Ensi viikonloppuna suuntaamme Livingstoneen aikeenamme nähdä Victorian putoukset ja ehkäpä käydä pienellä muutaman tunnin safarillakin. Majoitus on jo buukattu Jolly Boys Backpackers -hostellista, mutta bussiliput täytyy ilmeisesti hankkia vasta lähtöä edeltävänä päivänä. Ihanaa karistaa hetkeksi Lusakan pölyt kannoilta! Täällä olevista varsinaisista nähtävyyksistä olemme katsastaneet vasta National Museumin, turisteille suunnatun, lähinnä käsitöitä myyvän Sunday Marketin sekä keskustan kaoottisemmat marketit, joissa myydään (käytettyjen vaatteiden lisäksi) paikallisempaa tavaraa kuten värikkäitä chitenge-kankaita ja kiinalaisia kolmen euron sandaaleja, jollaiset ostin kun tahraiset reissukengiksi hankitut kirppistennarit alkoivat hävettää tarpeeksi. Tunnen itseni jatkuvasti ihan alipukeutuneeksi, kun kaikki joilla on vähänkään varaa ovat täällä ihan viimeisen päälle laittautuneita!

unza43

unza44
Herbalifen kehonkoostumusmittauskoju. Ja kukas se siellä mainoksessa poseeraa?
unza39
Jännä pyramidirakennus.
unza45
Kun kerran Cristiano Ronaldo on bongattu, niin kai sitä nyt pitää pakottaa toinen kuvaan maanmiehensä kanssa?

Nyt jorinat sikseen ja nukkumaan. Aivokuolio tuntuu iskevän edelleen yhdeksältä, joten sen jälkeen ei kannattaisi yrittääkään kirjoitella mitään järkevää. Ylös noustaan yhtä aikaa auringon kanssa, kuudelta. Yleensä naapurin naiset ovat jo siinä vaiheessa pesemässä pyykkiä ja pojat haravoimassa pihaa täydessä työn touhussa. Hyvää yötä!


In English: The University of Zambia has had already two theme days while we have been here. Here are some photos from the Social and Cultural Day with amazing traditional dances which took place on our first week here, and from Partnership Day that followed one week after the first event and where students had exhibitions and organizations had their stalls.

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Sambialaista yliopistoelämää

  1. Tata tarinaa on janna jaada seuraamaan! Aika totaalisen maisemanvaihdoksen olet ottanut! 🙂 Kuinka pitkaan sun projekti siella kestaa? Ja onko muuten helppoa noudattaa vegaania ruokavaliota paikallisissa ympyroissa? :O

    Tykkää

    1. No sanoppa muuta! Ollaan kyllä aika kaukana kotoa 🙂 Kolme kuukautta täällä ollaan heinäkuun loppuun saakka, ja sen jälkeen suuntaan neljäksi kuukaudeksi Brasiliaan 😀

      Kyllä täällä suht helposti pärjää kasvissyöjänä! En ite oo vegaani, mutta kaikki paikallinen kasvisruoka on poikkeuksetta vegaanista. Vähän yksipuolistahan se on kun aina on nshima-maissipuuroa tai riisiä (joskus ranskalaisiakin), ja sen kylkeen joko papuja tai soijapaloja sekä pinaatti- tai kaalihöystöä. Mut ostoskeskuksista löytää sitten paljon erilaisia ravintoloita intialaisesta kiinalaiseen, falafeliin, pizzaan ja hamppareihin. Ja supermarketeissa on melkeinpä yhtä hyvä tarjonta kuin Suomessakin, varsinkin Shopritestä saa jopa paljon vegejä pakaste-eineksiä 🙂 Mutta vähän yllätyksenä se tuli että täällä on näin paljon supermarketteja ja ostareita, heh.

      Liked by 1 henkilö

      1. Oho, noniin 😀 Tuossa ehtinee jo ihan tuntuvan koti-ikavankin hankkimaan, jos niita harrastaa 🙂 Aivan! Jotenkin ma kuvittelin lukeneeni, etta olit ihan vegaani, mutta koskas sita naissa ei erehtyisi! Hienoa etta loytyy sapuskaa ja ostoskeskuksia. Sulla on kylla aivan loistava asenne naissa reissuissa matkassa! 🙂

        Liked by 1 henkilö

  2. No joo, mulla on aina krooninen koti-ikävä Portugaliin, mutta Suomeen saati Jyväskylään tuskin tulee hirveä ikävä muuta kuin ihmisiä sieltä 😀 Vaikka onhan se Suomen kesä aika ihanaa aikaa!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s