Greetings from Zambia!

Heippahei ja terveisiä Sambiasta! Kirjoittelen täältä maan pääkaupungista Lusakasta, jonne saavuttiin viikko sitten vappupäivänä melkein kaksi vuorokautta kestäneen matkustamisen jälkeen. Lentomme kulkivat reittiä Helsinki-Tukholma-Dubai-Lusaka, ja Helsinkiin ajelimme Jyväskylästä milläs muullakaan kuin Onnibussilla. Ensivaikutelma Sambiasta oli oikein positiivinen: aurinko paistaa ja useimmat ihmiset ovat ystävällisiä, sekä äärimmäisen kohteliaita. Kaikki puhuvat englantia ja kaikki keskustelut alkavat kuulumisten tiedustelulla eli How are you?:lla. Olen opetellut saman myös paikallisella kielellä nyanjaksi. Muli bwanzi? Ndili bwuino.

Ollaan asetuttu taloksi Necos-järjestön vierasasuntoon Barlastonen alueelle. Laitan tähän postaukseen kuvitukseksi otoksia täältä kämpiltä näin alkajaisiksi. Tämä on suhteellisen keskiluokkaista aluetta omakotitaloineen, mutta pääkadun toisella puolella levittäytyvät Madimban, Chungan ja kauempana Materon compoundit eli epäviralliset alemman tulotason asuinalueet, joiden läpi keskustaan menevät bussit ajavat. Compoundit ovat saaneet kuulemma nimensä niin, että vain muutamalle kymmenelle tuhannelle asukkaalle suunnitellun Lusakan kaupungin väkiluvun kasvaessa brittiläiset siirtomaaisännät jouduivat antamaan compoundejaan eli maatilojaan asuinalueiksi kasvavalle väestölle, ja niille rakennettiin pikaisesti pieniä omakotitaloja. Kovin montaa asuinkerrostaloa en ole täällä vielä nähnyt.

kämppä2
Tältä näyttää meidän pihamaa.

kämppä5
kämppä10 kämppä3

kämppä4
Meet Chrissy the rasta dog.

Muut kuin pääkadut ovat hiekkateitä usein roskien täyttämine kuoppineen, mutta onneksi paikallisbussit kulkevat vain asfaltoituja teitä pitkin. Esimerkiksi yliopistolle mentäessä bussia joutuu vaihtamaan keskustassa, missä on neljä bussiasemaa. Se on vähän liikaa tällaiselle suuntavaistottomalle, josta kaikki kadut näyttävät ainakin vielä lähes samalta. En ole ehkä koskaan nähnyt näin rumaa kaupunkikeskustaa. Se koostuu punertavista pölyn peittämistä korkeista rakennuksista ja kesken jääneistä rakennusprojekteista joita seisoo luurankoina siellä täällä. Näiden väleissä on värikkäiden liikkeiden valtaamia matalampia liikerakennuksia ja katukojuja sekä vilkasta liikennettä. Keskustassa on aika kaoottista ja kyllä minua siellä enemmän jännittää kulkea kuin täällä rauhallisella asuinalueella. Yliopistolle päin mentäessä kaupunkikuva taas muuttu vihreämmäksi ja vastaan tulee useita hienoja ostoskeskuksia supermarketteineen, joissa mekin ollaan käyty ruokaostoksilla. Täytyy myöntää, että olin vähän yllättynytkin ostoskeskusten määrästä ja moderniudesta. Toista se oli Sansibarilla, mutta Sambia on sentään alemman keskitulon maa. University of Zambian kampus on mielestäni hyvinkin viihtyisä tekojärvineen ja laajoine nurmikkoalueineen ja suurine puineen. Bussimatka kotoa yliopistolle kestää reilun tunnin. Lähdemme takaisin kotiin viimeistään neljältä, jotta ehdimme perille ennen pimeää.

kämppä6
Päästiin kokkaamaan nshimaa perinteisellä hiilikeittimellä.

kämppä1 kämppä7

kämppä8
Valmis annos. Nshima on maissipuuroa, josta pyöritellään palloja oikealla kädellä (en osaa) ja syödään kaikenlaisten ruokien lisukkeena (tässä köyhästi tölkkipapujen kera).

Sambiassa sateet ovat viime sadekausilla jääneet vähäisiksi, mikä on aiheuttanut kuivuutta ja järvien vedenpinnan laskua. Koska 95 % sähköstä tuotetaan täällä vesivoimalla, ei sähköä riitä vastaamaan kysyntään. Pitkät sähkökatkot ovat siis arkipäivää, mutta onneksi niillä on selkeä aikataulu. Täällä meidän alueella sähköt ovat poikki aamukuudesta iltapäivä kahteen. Voitte varmaan arvata, että parhaimpaan työskentelyaikaan osuva sähköttömyys hieman rajoittaa niin työntekoa kuin blogin kirjoitteluakin, kun läppärin akku kestää noin tunnin. Aamukahvitkin joutuu keittämään jo illalla valmiiksi, joten kylmänähän se juodaan. Paikalliset tosin käyttävät hiilikeittimiä kokkaamiseen, mutta meillä on vain sähköliesi. Toinen bloggaamista rajoittava asia on netin kalleus. Ostettiin 10 Gigatavun nettiyhteys, jonka pitäisi riittää kaksi kuukautta. Se maksoi 700 kwachaa eli noin 65 euroa. Yliopistolla on onneksi (hidas) eduroam, jota voi käyttää vapaasti, eikä sieltä sammuteta sähköjäkään koskaan.

kämppä21
Meidän kämppä vasemmalla, Necosin toimisto oikealla.

kämppä11

kämppä9
Tällaisia yllätyskavereita voi löytyä ikkunalta.

kämppä12

kämppä13
Meillä on  vain kerrossänky, mutta ihan hyvin ollaan molemmat tuonne alapunkkaan hyttysverkon alle mahduttu.

kämppä14 kämppä15
kämppä16

kämppä17
Hankittiin pinkki ötökkätiivis ämpäri kuivaruokien säilytystä varten.

Täällä on tällä hetkellä kuiva viileä kausi eli periaatteessa talvi, sillä ollaanhan nyt eteläisellä pallonpuoliskolla ja 1200 metrin korkeudessa tasangolla. Aurinko on paistanut enemmän tai vähemmän joka päivä nousten ja laskien noin kuudelta, mutta eilen aamulla sataa tihutti hieman vettä. Lämpötila on päivisin noin 21-25 astetta ja öisin se tippuu 11-12 asteen tienoille. Eilinen aamu oli muutenkin todella viileä, ja minä typerys olin illalla väsyneenä ajatellut käyväni vasta aamulla suihkussa. Voin kertoa, että kylmä suihku tuntuu huomattavasti mukavammalta iltapäivän lämmössä kuin kylmässä aamussa. Vesi oikein höyrysi iholta ja hengityksestäni, brrr. Vastoin saamaani ennakkokuvaa täällä on kuin onkin suihku, tai lähinnä vesiputki josta tulee jonkin verran kylmää porakaivovettä. Kyllä siinä nyt peseytyy, kunhan tekee sen iltapäivällä kun on lämpimintä. Suihkussa yleensä pysähtyy auringonlaskun aikaan kuuntelemaan kaupungin taustahälyä ja tuntemaan, miten hengittää samaan tahtiin tämän levittäytyvän kaupungin ihmisten kanssa – minä ja kolme miljoonaa muuta. Vessa on tietysti kuivakäymälä, jonka virtsanerottelusysteemi tosin on jotenkin epäkunnossa tai poissa käytöstä. Se aiheuttaa hieman hajuhaittoja, mutta kiinteä tavara ei haise vessassa ollenkaan, niin kuin pitää ollakin. Vessan ulkopuolelta löytyy myös käsienpesupaikka.

kämppä18 kämppä19
kämppä20

kämppä22
Suloinen suihkukaveri.
kämppä23
Ei hullummat näkymät suihkukopin ”ikkunasta”.

kämppä24

Ensimmäinen viikko täällä on kulunut pitkälti paperihommien hoitamiseen University of Zambian eli UNZAn kanssa. Viime viikolla tapasin tutkimusvaihtoani koordinoivaa henkilökuntaa ja eilen kävimme tekemässä Study Permitiä varten muiden papereiden muassa tarvittavat lääkärintarkastukset. Lentokentällä saimme vain 30 päivän leiman passiin (double-entry viisumi, olisiko ollut 80 USD), joten joudumme vierailemaan lähiviikkoina Immigration Officessa hakemassa tuota opiskelulupaa ja samalla lisäaikaa maassaoleskeluun. Se maksaa 750 kwachaa eli noin 70 euroa. Lääkärintarkastus tehtiin UNZAn klinikalla ja se oli sellainen vähän sinne päin –tyylinen kaiken ulkoisen kuten pituuden, ruumiinlämmön ja näön suhteen, mutta jouduttiin toimittamaan myös virtsanäytteet laboratorioon, joista tutkittiin mm. sokeriarvot. Saimme kumpikin tulokseksi ”fit for enrollment”, jes!

kana1 kana2
kana3kana6
kana4 kana5

Viikonloppu taas kului lähiseudulla käveleskellessä ja sambialaista lähiöelämää katsellessa sekä pyykkiä pestessä. Kanat ja koirat juoksentelevat pihalla, pyykki kuivuu narulla ja lasten naurua kuuluu aidan takaa. Mikäs täällä on elellessä. Kävimme kuitenkin sunnuntaina Necosin koordinaattorin Obedin ja hänen vaimonsa kanssa jollakin hienohkolla vapaa-ajan alueella virkistäytymässä, alempana on kuvia paikasta. Siellä oli uudehko baari-/ravintolarakennus ja puistomainen piha, jossa oli jopa uima-allas. Sieltä sai maksua vastaan käyttöön hiiligrillejä, joita täällä kutsutaan nimellä braai, ja baarista sai tilattua juotavaa. Siinä sitten grillailtiin ja hörpittiin kylmää olutta iltapäivän laskevassa auringossa muutamien muiden sambialaisista koostuvien seurueiden kanssa. Uima-allas jäi testaamatta, sillä sää oli hieman viileähkö kylmän tuulen puhaltaessa. Roskat ja tyhjät pullot heitettiin maahan, josta henkilökunta keräisi ne luultavasti seuraavana päivänä. Vähän erikoinen systeemi, mutta toimiihan se niinkin! Juttelimme kolmen sairaanhoitajaopiskelijatytön kanssa, jotka olisivat halunneet matkustaa Suomeen siksi, että hoitajien henkilökohtainen elämä on vapaampaa kuin Sambiassa, missä hoitajaopiskelijoita kuulemma arvioidaan myös käytöksen ja ulkonäön perusteella.

kana7 kana8
kana9 kana11
kana12

Auringon laskettua ajoimme vieläkin kauempana kaupungista sijaitsevalle projektialueelle, jonka nimi oli 15 Miles ja jonne on rakennettu kuivakäymälöitä. Se oli lähestulkoon maaseutua, ja ajoimme pientä hiekkatietä pitkin puskien keskelle, missä nökötti pari yksinäistä taloa. Siellä ei ollut sähköä, mutta talon asukkaat istuivat pimeällä kuistilla hehkuvien hiiligrillien kanssa, ja tarjosivat meille grillattua maissia. Tietenkään emme osanneet syödä sitä oikealla tavalla ja jouduimme naurun kohteeksi.  Myös nyanjan taitomme herättivät hilpeyttä noissa ihmisissä, joiden kasvoja emme siinä pimeydessä pystyneet näkemään. He eivät edes olleet nyanjan puhujia, joten se ei haitannut ollenkaan (Sambiassa puhutaan pääkielien englannin, nyanjan ja bemban lisäksi 70 muutakin kieltä). Tähdet loistivat yläpuolellamme uskomattoman kirkkaina ja linnunrata piirtyi selkeänä taivaankannelle. Aikamoinen hetki.

kana10
kana13

Tänään ja eilen Necosin toimistolla on ollut auditoijia Suomesta ja Keniasta. He tekevät projektitarkastuksen Ulkoministeriölle osana Sambian ohjelmaa. Tänään toimistolla keskityttiin tilintarkastukseen ja paperien pyörittelyyn, mutta en tiedä oliko eilen agendalla jotain muutakin. Onhan se tärkeää valvoa että kehitysyhteistyövarat käytetään siihen mihin kuuluukin, ja projektien toteutusta arvioidaan myös tällä tavoin. Nyt kun auditointi on ohi, Necosin tyypeillä on aikaa aloittaa hommat minun kanssani. Huomenna siis pääsen luultavasti ensimmäistä kertaa oikeasti työn touhuun!

Ajattelin yrittää päivittää blogia sähkökatkoista ja rajallisesta netistä huolimatta edes kerran viikossa. Nyt suuntaan nukkumaan, onhan kello jo yhdeksän eli alkaa olla myöhä! Se Suomessa hyvin harvoin ennen puoltayötä nukkumaan menevä Johanna kyllä nauraisi, jos ei olisi sama tyyppi… Sitä ennen saatan kuitenkin tappaa muutaman torakan jos ja kun niitä kohtaan – tästä on valitettavasti tullut rakas harrastuksemme, sillä niitä juoksentelee pitkin nurkkia. Palataan siis asiaan ja toivottavasti pian!


In English: Greetings from Lusaka, Zambia! We arrived here a week ago and have settled down in a guesthouse of an NGO called Necos, which is situated in an informal but quite middle-income neighborhood Barlastone. On the other side of the main road start the lower income compounds Madimba, Chunga and further towards the center Matero. The buses pass through these buzzling areas when going to the even more buzzling town. Zambia has given a positive impression for both of us; the days have been sunny and most of the people very friendly. Every conversation starts with How are you? and I think I’m going to learn to be extremely polite here. The first week has passed by doing paperwork for the immigration office and the university, and meeting some coordinating people at UNZA. There has been also an auditing taking place at Necos, which has made the start slow. But maybe tomorrow I get to start the work!

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Greetings from Zambia!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s