Talviturkki jäi Portugaliin

Heipparallaa! Jos olette ihmetelleet radiohiljaisuuttani, se on johtunut pääsiäislomasta. Jyväskylän yliopistolla ei näemmä ole ollenkaan sellaista käsitettä kuin talviloma, mutta sen sijaan pääsiäisen alla oli viikon tauko opetuksesta. Tottakai se oli hyödynnettävä ja lähdettävä Portugalin auringon alle kymmeneksi päiväksi! Juuri sopivasti pakoon takatalven pakkasia. Reissu oli mahtava, kuten aina. Tuntui, että välissä vain piipahdimme Suomessa hoitamassa velvollisuuksia, sillä edellisestä käynnistä oli vain kaksi kuukautta.

Lensimme tällä kertaa niinkin hölmöä reittiä kuin Istanbulin kautta, mutta sentään Turkish Airlinesilla. Kokemus oli onneksi miljoona kertaa miellyttävämpi kuin viimekesäinen lento Kiovan kautta Ukraine Internationalilla. Ruoka oli hyvää ja lähes aina oli tarjolla kasvisvaihtoehto vaikkemme olleet edes etukäteen sellaisia tilanneet (koska se olisi kustantanut 30 euroa per lento – asiakaspalvelu ei sisältynyt lippuihin), ja Istanbul-Lissabon-välillä koneessa oli jopa ne sellaiset viihdepaneelit edessä olevan penkin selkänojassa. Olen nähnyt niitä tähän mennessä vain mannerten välisillä lennoilla. No, onhan Turkki melkein kokonaan Aasiassa, vaikka Istanbul ei välttämättä kai olekaan. Tuli kyllä pienoinen hinku lähteä haahuilemaan siihen valtaisaan kaupunkiin ja sen takana kohoaville vuorille, mutta sen aika on joskus toiste.

rib3 rib1
rib2

Pitkäperjantaita vietettiin käymällä lempparibiitsilläni Ribeiro de Cavalolla. Lämpömittarin elohopea oli kivunnut 19 asteeseen (siis kuvainnollisesti – oikeastihan tarkastin lämpötilan puhelimen sääennustesovelluksesta) ja aurinko lämmitti sään tuntumaan vielä muutamaa astetta lämpöisemmältä. Portugalissa oli vielä sen verran viileät yöt, että sisätiloissa ei ollut vielä mikään lämmin, ja ulos lähdettyä sai melkein aina riisua sisällä kylmässä puettuja vaatteita yltä pois. Takaisin sisälle tullessa sitä kiskottiin taas paksua fleecepaitaa pään yli, heh. Mutta tälle biitsireissulle olin pukenut pitkähihaista, huivia ja ulkoilupöksyt, koska olin polttanut itseni auringossa edellisenä päivänä unohdettuani aurinkorasvan kotiin, joten kuuma tuli heti. Jätimme auton parkkiin useiden muidenkin autojen jatkeeksi ja astelimme jyrkkänä kivisenä alamäkenä alkavalle polulle.

rib4
rib5rib12

Ylhäältä polulta aukesi ihanan paratiisirantamainen näkymä kohti Sesimbran upeinta rantaa, jonne pääsee vain tuota jyrkkää polkua pitkin tai veneellä. Vedessä näkyi seisovan rivi uimapukuisia ihmisiä, ja siinä vaiheessa päätin, että minäkin menisin uimaan. Ihan sama, vaikken ollut ottanut mukaan edes uimapukua. Tai taaskaan sitä aurinkorasvaa. Lämmin vapaapäivä oli houkutellut rannalle jonkin verran porukkaa, ja alaspäin kävellessä ja kiipeillessä ohitimme brasilialaisen pariskunnan, joka pohti onko kieli keskellä suuta alaspäin taiteilu sen arvoista, mutta Zé sai vakuutettua heille, että on!

Ja oli kyllä aika ihanaa levittää rantapyyhkeet lämpimälle hiekalle ja kirmata jääkylmään rantaveteen – maaliskuussa, pääsiäisenä, viime perjantaina! Sitä ennen olin kuitenkin käynyt puoliksi puskan ja puoliksi pyyhkeen suojissa vaihtamassa Zén mulle kiltisti lainaamat liian suuret uimahousunsa jalkaani omien uikkareiden puutteessa. Ainoa huono puoli tuolla ihanalla rannalla onkin, että piilopaikkoja ei ole uikkareidenvaihtoa tai puskapissaa varten, vaan polkua täytyy lähteä aika pitkälle ylämäkeen löytääkseen sopivan paikan. Toisaalta on hienoa, että ranta on täysin luonnontilassa ilman mitään rakennuksia, mutta toisaalta pari bajamajaa ei varmaan haittaisi ketään ja säästäisi puskat vessapapereilta ja jätöksiltä.

rib6 rib9
rib7 rib10
rib8

Atlantin vesi oli aluksi niin kylmää, että luulin jo tunnon lähtevän jaloistani, mutta hetken totuttelun jälkeen se tuntui ihanan virkistävälle etenkin palaneilla olkapäilläni. Kyllä suomalaisella sisulla nyt mennään uimaan, oli vesi miten kylmää vaan! Hoen muuten edelleen kastautuessani mielessäni sitä ”Yks kaks kolme, istu isän polveen. Äiti sanoo älä istu, isä sanoo istu vaan. Näin sitä istutaan!” -lastenlorua, haha. Zé kiipesi mieluummin rantavedestä kohoavalle kivelle sillä aikaa kun minä polskin kirkkaan turkooseissa aalloissa. Menin vielä uudestaankin, jotta sain kuvamateriaalia todistusaineistoksi. Myöhemmin seurailimme rantapyyhkeiltämme, miten kaksi rannalla ystävystynyttä koiraa, iso ja pieni, juoksenteli kahden miehen pelaaman pallon perässä häiriten mailojen heiluttelua. Hassuja otuksia.

rib11
rib14 rib13

Jossakin vaiheessa aurinko alkoi hiipiä rantakukkuloiden taakse jättäen osan biitsistä varjoon. Kylmä tuulikin alkoi puhaltaa, joten aloimme tehdä lähtöä. Bongasimme kuitenkin rantaan parkkeeranneen Zén entisen työpaikan keltaisen kumiveneen, jota kuljetti tutunnäköinen heppu. Uudehkon linssini zoomia tuli testattua ihan kunnolla paparazzia leikkiessä. Tuo sama kumivene värjäsi toissakesänä shortsieni takamuksen keltaiseksi.

rib15 rib16

Aika ihana puolisalainen paratiisiranta, vai mitä sanotte? Ribeiro do Cavalo (Hevosen virta :D) sijaitsee Sesimbrasta länteen. Paikalle voi kävellä tai auton voi jättää parkkiin hiekkatien varteen. Tien penkalla on kyltti siinä kohdassa, josta rannalle vievä polku lähtee alas. Tai oikeastaan polkujen verkosto, mutta isointa kun seuraa niin löytää kyllä perille. Kesällä kannattaa varata ainakin snorkkelivehkeet, hyvät kengät, juotavaa ja se uimapuku mukaan.

Ps. Enää kuukausi Sambian seikkailun alkuun!


In English: We returned yesterday from our Easter vacation trip to Portugal. It was amazing, as always. Last Friday we headed to my favorite beach in Sesimbra, called Ribeiro de Cavalo. It felt amazing to take a swim in the ice cold turquoise Atlantic ocean and lay down on the beach towels watching two dog friends steal a ball from playing guys – in March! The beach is located west from Sesimbra and as you can see, it is just beautiful and in totally natural shape with no buildings or toilets whatsoever. Take good shoes, something to drink and snorkeling gear – and preferably also the swimsuit which I happened to leave at home.

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Talviturkki jäi Portugaliin

  1. Kääk, näyttää lämpimältä, mutta voin kuvitella miten kylmää oikeasti, kun Välimerikin tuntuu vielä hyiseltä kädellä kokeiltaessa…
    Ajattelin josko uskaltaisi heittää talviturkin viikon päästä Camarguessa, mutta säätiedotus ei lupaa ihan rantasäätä….Toisaalta se taitaa olla vähän pakko, kun nukutaan auton takakontissa kolme yötä eikä suihkusta ole tietoakaan 😀

    Ihan parhaita tuollaiset vähän syrjästä löytyvät rannat, joiden takia joutuu vähän huhkimaan, niin pysyvät suurimmat ihmismassat loitolta 🙂

    Tykkää

    1. Niinpä, joutui kyllä pari kertaa pohtimaan että viitsiikö sinne edes pulahtaa, mutta huhkimisessa oli onneksi tullut kuuma 😀 Kuulostaa kyllä taas niin kivalta retkeltä tuo teidän tuleva! Eiköhän se reissurähjääntyneisyys sinne virkistävään veteen lopulta aja 😉

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s