Viikkoni norjalaisena lammasfarmarina

Minä ja ystäväni halusimme joulukuisella Ruotsin ja Norjan -matkallamme pestautua vapaaehtoistöihin, mieluiten vuorille maatilalle, jossa olisi lampaita. Löysimme täydellisesti kuvaukseen sopivan vapaaehtoistyöpaikkamme Rondane-vuorilta sattuman kaupalla (tästä postauksestani voit lukea, miten se tarkalleen ottaen tapahtui), mutta yleisempää on etsiä työpaikka itselleen esimerkiksi WWOOF NorwayWorkaway tai HelpX -sivujen välityksellä. Näillä saiteilla on listattu hosteja, jotka etsivät vapaaehtoisia, ja heihin voi ottaa yhteyttä maksettuaan parinkympin arvoisen rekisteröitymismaksun. Diiliin kuuluu, että töitä tehdään 4-6 tuntia päivässä, viisi päivää viikossa majoitusta ja ruokailuja vastaan. Työpaikkoja on erilaisia, mutta WWOOF keskittyy luomutiloilla tehtäviin töihin, kun taas Workawaysta ja HelpX:sta voi löytää melkeinpä mitä vain. Toki töihin voi varmasti pestautua myös ilman mitään välittävää tahoa, tai auttaa ihan muutenkin vain.

lammas20 lammas1
lammas14

Kvamin kylässä sijaitsevalla Leine Merino -lammastilalla työskentely oli ensimmäinen kosketukseni tämäntyyppiseen vapaaehtoistyöhön ja lampaiden hoitamiseen. Toki olen antanut aikaani aiemminkin niin kehyprojektin monitorointihaastatteluja tekemällä, raporttia kirjoittamalla, koululuokkia kansainvälisyyteen tutustuttamalla kuin SPR:n nälkäpäiväleipiäkin myymällä, mutta maatalouden parissa tehty vapaaehtoistyö oli minulle aivan uusi kokemus (jos nyt ei lasketa niitä anoppini kanojen ruokkimisia Portugalissa). Wwooffauksen ideana onkin, että vapaaehtoinen saa paitsi ilmaisen ylläpidon, myös oppia maatilan erilaisista töistä ja kokonaisesta elämäntavasta. Viikonloppuisin ja iltapäivisin pääsee tekemään retkiä lähialueille. Hostaaja puolestaan saa auttavan käsiparin ja seuraa. Kulttuurivaihtoa ja kansainvälistymistä tapahtuu puolin ja toisin, ja vaikka kaikki kokemukset eivät ole hyviä esimerkiksi henkilökemioiden tai väärinkäsitysten takia, on suurin osa kuitenkin mitä luultavimmin ikimuistoisia. Ainakin meidän kokemus oli!

Vapaaehtoistöihin voi lähteä kuka vain, mutta erityisen hyvin homma sopii tietysti opiskelijoille ja muille, joilla halu maailmalle on suurempi kuin kukkaron sisältö ja sopeutumiskykyä sekä intoa uuden oppimiseen löytyy. Erityisesti tarvitaan aikaa. Viikon oleskelu voi sopia joillekin, kuten meidän tapauksessamme onneksi sopi, mutta useammin töihin sitodutuaan useammaksi viikoksi tai jopa kuukausiksi. Työt ovat usein fyysisiä, joten hyvästä kunnosta on toki etua, mutta enpä itsekään ole mistään voimakkaimmasta päästä, ja hyvin pärjäsin. Ainoa kauhua herättänyt työ oli painavan ja pitkän lasi-ikkunan nostaminen paikoilleen yli parin metrin korkeuteen tikkailla seisoen. Meitä oli kolme, mutta itse en putoamiskammoni kanssa kyennyt tekemään tikkailla seisoessani muuta kuin pitelemään sitä ikkunaa hartiani päällä ja nyyhkyttämään toivoen, että tikkaat eivät kaatuisi! Kieltämättä kävi mielessä, mitä matkavakuutukseni sanoo tällaisesta. Se kannattaa siis tarkistaa ennen töihin pestautumista.

lammas9lammas7

lammas10
Räyhäkkäät lammaskoirat melkein tositoimissa.

lammas3
lammas21

Päivät alkoivat herätyskellon soitolla noin kello 7:45. Kahdeksan jälkeen heitimme kylmässä eteisessä kohmettuneet työvaatteet niskaan ja kävelimme kirpsakassa pakkasaamussa toiseen taloon aamiaiselle. Ensimmäiseksi suuntasin vessaan, sillä meidän talossamme oli pelkkä kylpyhuone, vessan ollessa ulkohuussi. Auringonnousu oli jokapäiväinen ja aina erilainen spektaakkeli, jonka värien vaihtumista seurasimme niin ulkona kuin ikkunastakin aamupalaa syödessämme. Aamiaiseksi oli joka päivä itseleivottua leipää juuston, voin ja joskus tomaatin tai avokadon kanssa, palanpainikkeena pikakahvia. Nämä väsäsimme tilan nuoremman isännän ranskalaisen tyttöystävän ja heidän poikavauvansa kanssa sotkuisessa, mutta kodikkaassa keittiössä, jossa saimme luvan syödä mitä kaapista löysimme.

lammas4
Lammasrakkautta!

lammas18

lammas11
Kärsimätön ruokailupaikan jonottaja onnistui häätämään toisen.

lammas15

Kello yhdeksältä menimme lampolaan. Harjasimme eilisten iltaruokien jämät käytäviltä ja heitimme ne kuivikkeiden sekaan. Annoimme karitsoille ja joka toinen päivä myös aikuisille lampaille viljapellettejä, jotka olivat selkeästi parasta herkkua, mitä nuo tyypit tiesivät. Auta armias sitä määkimistä ja huutoa, kun pellettisangon viereen käveli! Todellakin tiesivät, mitä sieltä oli tulossa. Sen jälkeen toinen meistä kiipesi heinälatoon paria kerrosta ylemmäksi, ja alkoi viskellä heinää kattoluukun kautta alas. Pelkkä halikko painoi jo ihan tarpeeksi, joten pölyävän heinän heittely sai hien pintaan, vaikka sisälläkin oli pakkasasteita. Jotain nautinnollistakin siinä yksinkertaisessa hommassa silti oli, ja välillä voi hengähtää heittäytyen heinille makaamaan. Toinen jakoi alhaalla heinää viiteen ruokintarivistöön, johon lampaat saivat laitettua päänsä ja syötyä. Koirat tietysti juoksivat ärsyttävästi jaloissa koko ajan, kerjäten rapsutuksia ja purren lampaiden korvia, kun silmä vältti. Himskutin kiusanhenget! Lampolan täytti kuitenkin pian tyytyväinen hampaiden lonksutus ja rouskutus. Ja kyllä ne sitä heinää söivätkin! Joskus täytyi antaa santsikierros, jos kaukalot olivat tyhjenneet. Lopuksi täytimme vielä vesialtaat. Tähän hommaan meillä meni yli kaksi tuntia.

lammas12
lammas13
lammas16
lammas17

Kello yhdeltätoista aurinko oli kivunnut vuorten ylle ja ikkunasta sisään lampolaan. Kvamissa on melkein aina aurinkoista, sillä meren puolella olevat vuoret saavat sateen putoamaan, eivätkä pilvet juuri tule Kvamiin saakka. Oli aika päästää pässit omista aitauksistaan tyttöystävien metsästykseen. Se oli hiukan pelottavaa, sillä varsinkin nuoremmat pässit kyllä puskevat, jos sille päälle sattuvat. Lampaat oli aidattu omiin osioihinsa, jotta tietyt lampaat tulisivat tiineiksi tietylle pässille. Kesäisin ne ovat tietysti ulkona, mutta talvella niitä ei sinne kylmään hevillä saanut. Seurasimme, josko pässit löysivät itselleen tyttökaverin, ja merkkasimme ylös keiden välillä jotain säpinää tapahtui. Nauroimme kippurassa pässien haistelunaamoille. Vähän törkeää ehkä hekottaa toisten vakavalle lempimiselle, mutta mitäs sanotte näistä irstaista ilmeistä:

lammas2-horz
lammas19lammas8lammas5

Minä sanon, että voi apua!

Tämän jälkeen meillä oli vapaa-aikaa, jonka käytimme yleensä asuintalomme siivoamiseen. Siellä asustava vanha isäntä kun ei ollut niin turhan tarkka hygieniasta… Teimme itsellemme lounasta, siivosimme lisää,  heittelimme koirille keppiä, söimme keksejä ja joimme teetä, kävimme kävelyllä vuoria katsomassa. Yhtenä päivänä siivosimme lampolan yläkerrasta heinäpaalien muoveja. Kello viideltä oli aika mennä uudestaan lampolaan tarjoilemaan määkijöille iltapala. Se olikin paljon märempää ja painavampaa rehua, joka oli jäätynyt koviksi laatoiksi. Tässä hommassa alun lattianharjauksineen meillä meni yleensä vielä kauemmin kuin aamupalan kanssa, vaikka nuorempi isäntä yleensä heittelikin meille valmiin heinäkasan lampaille jaettavaksi. Erittäin hyvää hauiksenkasvatushommaa! Vielä vesien täyttö toiseen kertaan, ja pieniä rapsutustuokioita sen lomassa. Toiset lampaat olivat hyvinkin hellyydenkipeitä ja seurallisia, kun taas toiset olivat todella arkoja. Vaikka ne ovatkin sellaisia laumasieluja, että kun yksi juoksee niin kohta kaikki juoksevat, on niilläkin silti selkeästi omat luonteensa. Kun lampaat olivat tyytyväisiä, pääsimme mekin vihdoin ja viimein syömään herkullista norjalaista illallista, joka odotti meitä valmiina vanhan Andersin kotiviinin ja loputtomien tarinoiden kruunaamana. Iltaisin ihailimme kirkasta tähtitaivasta linnunratoineen, alhaalla vuorten mustien siluettien alla loistavia Kvamin kylän valoja ja kerran jopa revontulia.

Niin ne päivät kuluivat, yksi toisensa perään. Ja ne lampaat! Aika valloittavia tyyppejä. Tuotantoeläimiä toki, mutta vaikuttivat pääsääntöisesti ihan tyytyväisiltä elämäänsä. Itse en tämän kokemuksen jälkeen varsinaiseksi eläintilalliseksi ryhtyisi, mutta pari lammasta voisin kyllä vielä joskus ottaa lemmikeiksi ja tuottamaan siinä sivussa hieman villaa. Vaikka sellaisia kuten yksi lammas, jolla oli kivuton tyrä. Se ei voinut tulla tiineeksi ja odotti sen takia raukkaparka teuraaksi joutumista.

lammas22

Oli hienoa saada oppia norjalaisen lammasfarmarin päivistä ja elämästä yleensä. Ei sillä rikastumaan rahallisesti pääse, mutta rikkautta löytyy sitten muilla tavoin, kuten ympäröivä luonto, maisemat, puhdas ilma ja ruoka, yhteisöllisyys ja eläinten seura. Elämä on yksinkertaista ja rankkaa, mutta seesteistä. Ei se ollut huonoa elämää ollenkaan. Noihin maisemiin haluaisin ehdottomasti palata vielä takaisinkin, etenkin Rondane-vuorille vaeltamaan. Sain muuten kotiinviemisiksi pari kerää näiden lampaiden villasta tehtyä lankaa! Vielä en ole päättänyt, mitä siitä kutoisin.

Oletko sinä tehnyt vapaaehtoistöitä ulkomailla? Kerro ihmeessä kokemuksestasi!


In English: In December I spent a week volunteering on a sheep farm in Norway. We were feeding the sheep every morning and every evening, and doing other work such as cleaning on top of that too. In the morning we were watching the spectacular sunrise and in the evening admiring the clear star skies, the Milky way, aurora borealis and the lights of Kvam village below us. During the days we were having lunch, drinking tea, playing with the dogs and going for walks. The work was physical and hard, and life was simple yet full of beauty. The richness did not lie in money, but in nature, views, clean air and food, community and animal company. I don’t want to become an animal farmer myself, but a couple of rescue sheep would be lovely pets. It was however a nice opportunity for learning and seeing how life is up in the Norwegian Rondane mountains.

Advertisements

69 kommenttia artikkeliin ”Viikkoni norjalaisena lammasfarmarina

  1. Hahaa, tuo pässin ilme 😀 Me ollaan täällä myös naureskeltu, kun meidän pikkupässi Onni on ollut keväästä ihan sekaisin ja ilmeillyt. Se puolusti yksi päivä kuutta tyttöystäväänsä puskemalla eläintenhoitajan reiteen kunnon mustelman 😀 Otin sitä sarvista kiinni, niin johan poika rauhoittui, mutta kinttu oli kyllä kipeä viikon verran….Se on muuten tosi kiltti ja antaa rapsutella ja tulee nuuskimaan naamaakin, mutta kevät on sekoittanut pään hetkeksi….

    Katsoin ensin, että nämä teidän hoidokit ovat lihalampaita, kun villa on niin lyhyttä, mutta ne on varmaankin juuri keritty? Luulin, että lampaat voi keriä vain keväisin tai kesäisin kylmissä paikoissa, etteivät ne vilustu…Siitä tulikin mieleen, että meillä onkin taas pian seitsemän lampaan kerintä tiedossa, niin ei tule karvakavereilla liian kuuma kesällä. kun kevät on jo täällä alkanut. Villalla ei tee mitään, kun on ihan roskaista, mutta pitäähän eläinkavereiden kesätukat laittaa kuntoon!

    Kurjaa, että eläimen arvo mitataan vaan hyödyssä, kun on kyse tuotantoeläimistä 😦

    Tykkää

    1. Hahaa, voi Onnia! Hyvä ettei käynyt pahemmin. Nuokin pässit halusivat kyllä rapsutuksia, eli ihan kivoja tyyppejä ne olivat. Tiettyyn aikaan päivästä (tai vuodesta) vaan olivat vähän yli-innokkaita, kun tiesivät mitä on tulossa 😀 Tuollakin pikkupässit alkoivat jo haistella, selkeästi murkkuikä tulossa!

      Nuo on kai vähän sekä että. Kyllä niistä villaa tulee, mutta osa menee myös lihoiksi. Ymmärsin sen niin, että villalampaat ovat tuolla 8 vuotta, jonka jälkeen menevät teuraaksi (jos noin vanhat nyt kelpaavat?), mutta syntyvistä karitsoista osa jää tuonne ja osa menee teuraaksi ja taljoiksi. En oikeen osaa sanoa, koska nuo oli viimeksi keritty, mutta ei niillä kylmä vaikuttanut olevan. Tosin ehkä siksi ne ei halunneetkaan mennä ulos, kun olisivat siellä palelleet. Kesätukan leikkaaminen on kyllä tärkeetä! Eikö sitä villaa sitten voi pestä? Tuolla sanottiin että pitää varoa ettei heinää mee lampaiden turkkiin, koska se kutittaa niitä ja sen peseminen maksaa enemmän jos on paljon roskia.

      Tottahan tuo että rahallinen arvo siinä eniten painaa, mutta kyllä musta tuolla myös tykättiin ja huolehdittiin noista lampaista. Ei ole varmastikaan maajussille helppoa jos edes mahdollista vaihtaa toimeentulonlähdettään, enkä nyt heti keksi, mitä muuta tuollakaan pienellä rinnetilalla voisi kasvattaa niin että sillä eläisi. Se on vaan harmi että osa eläimistä päätyy aina teuraaksi ennen aikojaan, mutta kun useimmat ihmiset kumminkin lihaa syövät, niin parempi sitten syödä näin kasvatettua sellaista. Mutta musta tuo on ihan yhtä kurjaa myös kasvien kohdalla.

      Tykkää

  2. Just paljastin J:lle mun salaisen haaveen päästä Jenkkeihin hevosfarmille vastaaviin hommiin ja sit postasitkin juuri aiheeseen liittyen tän vastaavan, tosi mielenkiintosta! 🙂 Voisin hyvinkin kuvitella itse lähteväni joskus tuollaiseen, kiitos tästä.

    Tykkää

    1. Kiva että tykkäsit! 🙂 Jenkkiläinen hevosfarmi olis kyllä aika hieno kokemus varmasti. Mä suhtaudun hevosiin vähän sellaisella pelonsekaisella kunnioituksella kokonsa takia, mut siinäpähän niihinkin tottuis. Ei kun täydellistä hevostilaa etsimään siis! 😉

      Tykkää

  3. Kuulostaa kyllä todella miellyttävältä tavalta viettää lomaa! Harmi, etten näiden olemassaoloa aiemmin ole tajunnut ollenkaan. Vauvan kanssa meitä ei varmaan kukaan tahtoisi töihin tilalleen, heh 😀 Nyt otamme lomamme täysin lomina 🙂

    Tykkää

    1. Noilla oli tuolla Norjassa lampolaan laitettu pinnasänky vauvaa varten, ja se keikkui myös kantorepussa mukana kun äitinsä touhusi meidän kanssa lampolassa 😀 Eli ei välttämättä vauvakaan olisi mikään este viettää vähän erilaista lomaa!

      Tykkää

  4. Mulla meni Suomessa jo toista vuotta lammaspaimenhaku ohi.. Tänä vuonna olin vain pari päivää myöhässä. Harmittaa hurjasti. No ehkä ensi vuonna muistan homman ajoissa! Norjassa homma olisi myös upea kokea. 🙂

    Tykkää

    1. Viikossa olin oikeastaan vasta päässyt kunnolla sisälle tuohon hommaan ja alkanut jopa nauttia siitä heinän roudaamisesta. Olisin voinut vähän pidemmänkin ajan olla, mutta näin nyt tällä kertaa 🙂

      Tykkää

    1. Kyllä mä uskon, että moneenkin paikkaan olisi lapsikin tervetullut, etenkin tiloille jossa on isäntäperheelläkin lapsia. 🙂 Kommentoinkin jo, että Norjassakin oli lampolassa jopa pinnasänky, jotta perheen vauva voi siellä köllötellä kun vanhemmat tekee töitä.

      Tykkää

  5. Tämä oli jotenkin aivan mielettömän herttainen postaus! Voin kuvitella tuon fiiliksen kun aamu sarastaa ja lampaat rouskuttavat (?) tyytyväisenä lampolassa aamupalaansa.
    Aloitin vapaaehtoistyöt Suomessa sairaalamaailmassa juttukaverina, mutta jotenkin houkuttelisi kyllä lähteä ulkomaille vapaaehtoistöihin. Joku järjestöhomma kiinnostaisi 🙂

    Tykkää

    1. Ne järjestöhommat mitä ite oon tehnyt on kyllä olleet tosi opettavaisia ja niissä on saanut ees jotain hyvää oikeasti aikaiseksi. Keväällä lähden taas tekemään harjoittelua ja tutkimusta Sambiaan yhteistyössä parinkin järjestön kanssa. Seuraavan kerran sit toivottavasti jo palkallisena, kun kohta on tää tutkintokin sitä varten 😀 Tuo juttukaverina oleminen kuulostaa myös tosi antoisalta ja tärkeältä hommalta!

      Liked by 1 henkilö

  6. Onpa kiva juttu! Olen itse miettinyt kaikenlaisia vapaaehtoistöitä, mutta miksipäs ei tällainenkin homma kelpaisi! Varmasti kokemus. Kiitos vinkeistä:)

    Tykkää

  7. En kestä nuiden pässien irstailuja :”D nii huiput nuo ilmeet!!
    Mehän oltiin Teemun kans se kuukaus sillo Italias Luccassa just ton workaway sivuston kautta siel Italialaisessa perheessä kasvimaata ja talon kakaraa hoidellen 🙂 ehdottomasti aion käyttää tota palvelua vielä uudestaankin, niin upea kokemus oli!!

    Tykkää

  8. Nauroin ääneen noille pässien ilmeille. 🙂 Hauska tapa viettää ”lomaa”. Miksipäs ei, kyllä mä voisin tuollaista kokeilla. En tosin välttämättä pystyisi heinäallergian takia olemaan ihan noissa hommissa, ainakaan kesällä. Mutta lampaat ovat suloisia!

    Tykkää

    1. Pässit oli kyllä niin huvittavia 😀 Tuolla oli meidän kanssa vähän aikaa yksi tyttö, joka ei juuri allergian takia pystynyt sitä kuivempaa heinää ollenkaan käsittelemään. Mutta onneksi työnkuvat vaihtelee tosi paljon, niin varmasti jokaiselle löytyis jotakin!

      Tykkää

  9. Minuakin huvittaa päkän ilme. ”Halikko” ei minulle merkitse muuta kuin paikkakuntaa Salon vieressä. Minä ymmärrän tunteen, kun joutuu nostamaan jotain painavaa tikkailla seisten. Itse asiassa, nuorempana keekoilin tikkailla niin etten varmasti vanhempana enää sellaista menisi tekemään. Lampaista en osaa muuta sanoa, kuin että niitten turkki tuntuu villaiselta ja kun se on märkä, niin märältä villalta.
    Olen tehnyt vapaaehtoistyötä ulkomailla, mutta ehkä et halua kuulla siitä. Saarnasin ihmisille Raamatun paskaa, yäk.

    Tykkää

    1. Olen muuten käynytkin Halikon mielisairaalan tyhjillään olevassa rakennuksessa joskus nuuskimassa, kun parvekkeen ovi oli jäänyt auki. Ihan tarkoituksella siis. 😀

      Oho, olet siis ollut lähetyssaarnaajan hommissa? Epäuskovaisena kieltämättä kuulostaa vähän epämiellyttävältä joutua Raamattu-saarnan kohteeksi, mutta olis silti kiinnostavaa kuulla tuosta enemmän!

      Tykkää

  10. Heh … meillä oli kesälampaita joka kesä kolme kappaletta (meitä kun oli kolme lasta) kun olin lapsi/nuori, eli minulla olisi jopa hiukan kokemusta lampaista! Pitäisiköhän hakea tuonne 🙂

    Tykkää

  11. Toi ois kyllä niin meidän juttu! Täytyy ehdottomasti perehtyä enemmänkin noihin Workaway ja muihin sivuihin! Vapaaehtoistyö on ainan kiinnostanut, koskaan ei olla oltu mutta se on listalla. 🙂

    Tykkää

  12. Täällä yksi lammasfani ketä voisi lähteä Norjaan lammasfarmille! ❤ Vapaaehtoistyötä en ole koskaan kokeillut, mutta tykkäisin joskus jotain vapaaehtoistyötä tehdä. WWOOF:stä olen joskus kuullut, mutta sen tarkemmin en ole siihen vielä perehtynyt.

    Tykkää

  13. Olipas ihana lukea tällaisesta, kun itsekin olin vasta maatilalla vapaaehtoistöissä! Kun luin otsikon, mietin heti, että varmasti paimensit lampaita jossain huikeilla vuoriniityillä. Sinänsä vähän pettymys, että nuo sinun tilasi lampaat vissiin asustelivat pääosin sisällä ja piha-aitauksissa. No, joka tapauksessa sinulla oli selvästi ikimuistoinen viikko! Mahtavia nuo pässien virnistelykuvat!

    Tykkää

    1. Kesäaikaan olisi päässyt kirmailemaan lammaskatraan kanssa niityille ja asumaan vielä ylempänä vuorilla olevalle mökille, mutta ei noita määkijöitä paljon talvella sinne huvita lähteä eikä siinä mitään järkeäkään varsinaisesti olisi. 😀 Oli kyllä niin kiva kokemus, että ehkä menen uudestaan kesällä! Pässit ovat tosiaan parhaita!

      Tykkää

  14. Voi että mikä tarina ja millaisia hymyntuottajia nuo ihanat eläimet! Tulipas hyvä mieli. Ihana kuulla että mielestäsi tuotantoeläimen elämästä riippumatta vaikuttivat tyytyväsiltä – tärkeä juttu. Itse maaseudulta kotoisin olevana ja useasti tiloilla pomppineena en ehkä tiedä lähtisinkö itse vapaaehtoisena – tosin, olisihan tuo mielenkiintoisempaa varmasti kuin kotikotona Parkanossa 😀 Tiedostan että homma on rankkaa. Tosin katto päänpäällä ja maailmankuva taas avartuu – mikäs siinä!

    Nuo kuvat on kyllä ihania! Ja maisematkin kivoja. Mukava postaus ja kivasti kirjoitettu 🙂

    Tykkää

  15. Mä olen ollut Sveitsissä parin viikon vapaaehtoistyössä pakolaisten/turvapaikanhakijoiden parissa. Jäi kyllä hyvin mieleen.
    Tämä varmastikin oli kokemus, jota ei unohda, kuulostaa aika rankalta työltä. Nuo pässit ovat jotenkin pelottavia. 😀

    Tykkää

    1. Vau, tuo kuulostaa kiinnostavalta! Moni on tehnyt tuota täälläkin, ite yritän taas kasvattaa suomalaislapsia avarakatseisemmiksi. Samaa mieltä, että pässit olivat tosiaan vähän pelottavia. Huolehdin että oli koko ajan rauta-aita itsen ja niiden välissä 😀

      Tykkää

  16. Rehellisesti sanoen ei ole pienessä mielessäkään käynyt lähteä lammasfarmariksi Norjaan ja eikä ole kyllä tämän jälkeenkään käynyt 😀 Hieno juttu, että on tuollaisia mahdollisuuksia olemassa. Ehkäpä jotain vapaaehtoistyötä voisi harkita jossain vaiheeessa 🙂

    Tykkää

  17. Vau, kuulostaa ihanalta! Minä niin tykkään lampaista. Olen haaveillut, että ottaisin muutaman lampaan maalle anoppilaan. Täällä on ollut ennen possuja. Ja joskus kauan sitten lampaitakin. Mutta enhän minä niitä itse ehtisi hoitamaan, joten jäisivät lopulta anopin vastuulle, joten se ei taida olla niin innostunut ajatuksesta, vaikka appeni vihreää valoa idealleni jo näyttikin :D.

    Tykkää

    1. Hahaa, ehkä se appiukko voisi sitten hoitaa niitä? 😀 Mulla on itseasiassa samanlainen haave, tosin anopin riesana on jo kanoja, koiria ja hevosia, joten ei kai pari lammasta siinä enää paljoa painaisi. Kyllä mä voisin niitä itsekin hoitaa kun sinne samalle tilalle ollaan muuttamassa, paitsi tietysti reissujen aikana 😉

      Liked by 1 henkilö

  18. Vapaaehtoistyö ei ole kyllä yhtään mun tapa matkustaa, mutta ihanalta lammastilalta kuulostaa. Lampaat on jotenkin niin hellyttäviä. Vaikka ehkä kokisin sen vaikeaksi siellä niitä hoivata ja niihin ehkä kiintyä, ja sitten mennä illallaiselle syömään karitsanpotkaa… 😀 :/

    Tykkää

    1. Totta, mutta rankkuus ei musta ole pelkästään miinuspuoli, vaan paikka itsekehitykselle ja eräänlaiselle rentoutumiselle, kun voi vaan heittää aivot narikkaan ja käyttää niiden sijaan lihaksia 🙂

      Tykkää

  19. Meri tuossa ylhäällä mietiskeli olisiko hankala hoitovuoron jälkeen mennä syömään karitsaa. Mä taas mietin, että jes, (jos tonne olisi pakko mennä), niin saisi varmaan syödä lammasta. Vaan noi teidän sapuskat oli kyllä aika surkeaa evästä… En mä tollasella ruokapalkalla mihinkään ryhtyis ; – )

    Tykkää

  20. Voi tui tui tui mitä tyyppejä en kestä ❤ Itse olen miettinyt että olisi kiva lähteä taas johonkin vapaaehtoistöihin jossain vaiheessa. Aiemmin olen ollut Intiassa koiratarhalla ja orpokodissa!

    Tykkää

    1. Setämies oli aivan ihana, oikea isoisätyyppi! Se kertoili aina hyviä tarinoita ex-vaimostaan, kuolleesta toisesta vaimostaan ja reissuistaan. Aikamoinen hippi hän oli tainnut nuorena olla. 😀 Siivota olisi vaan voinut enemmän, mutta ehkä 82-vuotiaana ei enää niin jaksa..

      Tykkää

  21. Onneksi vapaaehtoistyötä voi tehdä muuallakin kuin eläinten parissa… En kestäis varttiakaan tuolla lampolassa saati muiden eläimien kanssa. Ens kesänä haaveissa lähteä Italiaan opettelemaan viinin valmistusta 😀

    Tykkää

    1. Joo, Huli tuossa alempana (vai ylempänä?) jo linkkasikin lammaspaimenhaun! Sain sen käsityksen että sitä voi tehdä ihan ympäri Suomea. Tosin Kolilla olisi kyllä ehkä huikeimmat mahdolliset maisemat! Täytyy kyllä laittaa, jos joskus vielä vietän kesän Suomessa. Tuossa olisi ehkä jo tarpeeksi syytä. 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s