Päiväretkellä Pyhä-Häkin kansallispuistossa

Nyt ei ole tarjolla mitään maailman tuoreinta materiaalia, suokaa anteeksi! Tämä retki tehtiin jo lokakuun lopussa, vaikka olin muistavinani kalenterin käyneen jo marraskuuta. Pari yliopistomme ainejärjestöä organisoi retken Pyhä-Häkin kansallispuistoon, jonka siimeksiin olin koko syksyn haikaillut päästä samoilemaan, joten tottakai me lähdettiin mukaan! Pyhä-Häkkiin ei oikein julkisilla pääse, joten bussikyyti tuli enemmän kuin tarpeeseen. Halpakin se oli. Miinuspuolena tuli ehkä ne remuavat opiskelutoverit luonnonrauhaa rikkomaan, mutta toisaalta uusien tyyppien kanssa juttelemisessakin on puolensa. Ainakin käärmeet ja karhut pysyivät loitolla.

pyhä1 pyhä2
pyhä3-horz pyhä5
pyhä6
pyhä7-horz
pyhä8 pyhä9-horz
pyhä12

Pyhä-Häkki on tunnettu aarniometsistään, jotka tosin ovat saaneet kasvaa rauhassa vain siitä syystä, että kaukana vesistöistä sijaitseva metsä ei isojaossa kelvannut kenellekään. Puita ei saanut kuljetettua markkinoille, joten valtio sai pitää kankaat ja suot, jotka suojeltiin 1900-luvun alusta lähtien. Kansallispuisto on perustettu vuonna 1956. Pyhä-Häkkiä perustettaessa ollaan Luontoon.fi-sivuston mukaan käyty ottamassa vaellusreiteille mallia Yellowstonen kansallispuistosta. Polun varrella kohoavat ikihongat Iso Puu ja Vanha Iso Puu, jotka ovat kasvaneet huomattavan isoiksi ja vanhoiksi. Edellisten kuvien puukin on ollut lähes 500-vuotias kuollessaan vuonna 2004. Niitä on kuulemma käyty tervehtimässä vuosisatojen ajan. Pitihän sitä itsekin vähän halailla noita majesteetillisia puuvanhuksia.

pyhä13
pyhä14 pyhä15
pyhä16 pyhä17
pyhä18 pyhä20
pyhä19 pyhä21
pyhä22 pyhä23
pyhä25 pyhä24

Naavaparrat roikkuivat puista ja aurinkoinen loppusyksyn päivä oli kirpeän kaunis. Ikimetsässä, jossa puut ovat keskimäärin 250-vuotiaita, voi melkein kuulla niiden kuiskeen ja metsähaltioiden laulun sammalmättäiden takaa. Puissa näkyvät menneiden vuosisatojen metsäpalojen jäljet mustareunaisina haavoina ja paksuina kilpikaarnoina, ja valo siivilöityy puuston paksun latvuston läpi erityisen taianomaisesti hämärään metsänpohjaan. Vaaleanpunaisina hohtavilla soilla olivat karpalot pakkasenpuremina parhaimmillaan, vaikka hiukan turhan happamia välipalaksi sellaisenaan olivatkin. Suot ovat upeita luontokohteita nekin, mutta kyllä metsissä vaan on sitä jotain.

pyhä26 pyhä28
pyhä27 pyhä29
pyhä31

Kuljimme pitkin Kotajärven polkua, mutta poikkesimme myös Poika-ahon kruununmetsätorpalla pitämässä evästaukoa ja fiilistelemässä niityn keskeltä kohoavaa historiallista torppaa. Joku tuossa kauniisti harmaantuneessa vanhassa töllissä on entisaikaan asunut, mutta nykyisin torpalla asuu kesäisin lampaita paimentajineen. Sitä voi myös vuokrata omaan käyttöön.

pyhä30
Miten tuokin iso kivi olisi tuohon oksannokkaan muka päätynyt, ellei maahisen nostamana?

pyhä33pyhä32
pyhä35pyhä34pyhä38
pyhä36

Lopuksi ihailtiin joutsenperheen muuttolentoesitystä Kotajärven laavulla. Seesteistä tunnelmaa ei oikein voi olla tavoittamatta, kun taivaan sini ja värikäs rantakasvillisuus heijastuvat peilityynestä järvestä ja joutsenet lipuvat sen pinnalla. Olivatkohan raukat jääneet lajitovereistaan jälkeen, vai meinasivatko jopa talvehtia Suomessa? Laavun laituri oli uponnut puoliksi järveen, mutta onneksi kukaan ei halunnut uimaan. Jyväskylän läheltä löytyy muuten myös toinen upea kansallispuisto, Leivonmäki, josta kirjoittelin viime vuoden puolella.

pyhä37

Mikä on sinun lempi kansallispuistosi Suomessa? Tekisi tosin mieli lisätä, että Lapin puistoja ei sitten lasketa!

In English: Pyhä-Häkki National Park has magical old forests, where one can almost hear the hundreds of years old trees whispering. The oldest tree was almost 500 years old when it died in 2004, and with the little younger Old Tree they can be found along the hiking trail. When the park was being established in 1956, the trail designers went to Yellowstone National Park to learn about park management. I visited the national park in late October, when the crisp autumn day was sunny and beautiful. The hanging moss, the sunbeams perking through the forest ceiling, and all the small details including ancient forest fire marks on the tree trunks made the place so special. We hiked the Kotajärvi trail and stopped to eat lunch at the historical Poika-aho cabin, making also another stop at Kotajärvi fire place by a deep blue lake. The family of swans made the feeling almost too serene. There is also another visit-worthy national park close to Jyväskylä, the Leivonmäki National Park.

Advertisements

5 kommenttia artikkeliin ”Päiväretkellä Pyhä-Häkin kansallispuistossa

    1. Minä en ole ikinä käynyt Nuuksiossa, mutta kiinnostaisi kyllä, koska siitä kuulee usein kaikkea hyvää. Ehkä se on enempi sellainen helsinkiläisten kotimetsikkö, mutta silti 🙂 Metsät on kyllä aika henkireikiä! Ihan kirjaimellisestikin, heh.

      Liked by 1 henkilö

  1. Vanhojen mantymetsien varimaailma on vaan jotain todella kaunista, vihreine mattaineen ja harmaasta punaiseen muuttuvine puunrunkoineen. Naita maisemia kaipaa Suomesta varmaan eniten.. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s